Lotta Näkyvän koirat Nami ja Lily ovat auttaneet häntä kovan ikävän keskellä. ”Koirat aistivat suruni.” Kuvat: Liisa Valonen
Lotta Näkyvän koirat Nami ja Lily ovat auttaneet häntä kovan ikävän keskellä. ”Koirat aistivat suruni.” Kuvat: Liisa Valonen

– Oli suuri kunnia pitää isästä huolta viimeisinä hetkinä, isäänsä Aki Hintsaa kaipaava Lotta Näkyvä kertoo.

Miss Suomi 2013 Lotta Näkyvä (o.s. Hintsa) on rauhallinen ja tyyni, mutta myöntää sen olevan vain pintaa. Hän on kytkenyt päälle robottimaisen selviytymisvaihteen, että jaksaa. Särön saa aikaan puhelimen taustakuva Lotan isästä, F1-urheilulääkäri Aki Hintsasta, joka kuoli marraskuussa syöpään 58-vuotiaana. Isän kuvaa Lotta ei pysty kuivin silmin katsomaan.

Lotta, 28, vertaa tämänhetkistä tunnetilaansa Kilimanjarolle kiipeämisen viimeiseen etappiin, jonka hän saavutti kesällä häämatkallaan miehensä, jääkiekkoilija Kristian Näkyvän, 26, kanssa. Silloinkin ympärillä oli pimeää, olo oli uupunut ja koko ajan teki mieli luovuttaa.

– En ole varma, riittävätkö voimani tähän. Joka päivä joudun puhaltelemaan ja hengittämään, että saan päivän käyntiin ja pysyn toimintakykyisenä, Lotta huokaa.

Akilla todettiin aggressiivinen vatsasyöpä 16 kuukautta sitten. Alun perin lääkärit antoivat hänelle vain muutaman kuukauden elinaikaa, mutta Aki sinnitteli. Hetken näytti jo siltä, että hän voisi selvitä.

”Isä pääsi häihini, vaikka juhliin tuleminen oli riski.”

– Viikko ennen minun ja Kristianin häitä isä soitti, että tilanne on muuttunut. Mitään ei ollutkaan tehtävissä. Silloin minulta vedettiin matto jalkojen alta, Lotta sanoo.

– Isä kuitenkin pääsi häihini, vaikka juhliin tuleminen oli riski ja hänellä oli silloinkin kovat kivut. Hän piti pitkän puheen ja ylipäätään oli läsnä, mistä olin kiitollinen ja onnellinen.

Monta äkkilähtöä

Kulunut vuosi on ollut Lotalle hyvin rankka. Aki sairasti Sveitsissä, jossa hän asui uuden vaimonsa ja kahden pienen lapsensa kanssa. Lotta lensi Sveitsiin niin monta kertaa, ettei hän pysynyt enää laskuissa.

– Sveitsiin tuli monta äkkilähtöä, ja koko ajan oli pelko takaraivossa. Neljä kuukautta ennen isän kuolemaa jätin kaikki työt ja keskityin vain häneen. Oli raskasta laittaa oma elämä jäähylle. Olen tottunut pyrkimään eteenpäin urallani, mutta hetkeksi se piti unohtaa. Tunsin myös huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän näin Kristiania, Lotta pohtii.

– Minulla olisi ollut työkeikka sinä viikonloppuna, kun isä kuoli. Hetken jopa harkitsin sen ottamista, mutta onneksi jätin sen väliin. En olisi antanut sitä ikinä itselleni anteeksi.

Lotta ehti olla isänsä vierellä viisi päivää ennen tämän kuolemaa. Lotan muu perhe ehti paikalle juuri ja juuri, sillä perheen ystävä lennätti heidät paikalle yksityiskoneella. Viime hetkillä – myöhemmin myös lähipiirille tarkoitetuissa hautajaisissa – oli läsnä myös Akin hyvä ystävä, formulakuski Lewis Hamilton. Lewis on puhunut julkisuudessa Akista lämpimästi ja korostanut heidän läheisiä välejään.

”Olin onnekas, että sain olla isän rinnalla viimeiset päivät.”

– Olin onnekas, että sain olla isän rinnalla nuo päivät. Ne olivat mielettömän upeita. Oli suuri kunnia, että sain pitää isästä huolta hänen viimeisinä hetkinään. Silloin korostui, kuinka paljon rakastin isää ja hän meitä.

Viimeisiin päiviin isän kanssa mahtui suuria tunteita, myös naurua. Lotta saattoi murjaista vitsin sairaalassa omituisella hetkellä. Kerran hän lähti raivoissaan sieltä ovet paukkuen ja eksyi Geneven kaduille kahdeksi tunniksi ilman puhelinta. Silti päällimmäiseksi tunteeksi kaikesta koetusta jäi kiitollisuus.

– Lääkäri sanoi isälle, että nyt on aika selvittää välit perheen kanssa. Isä vastasi siihen, että tämä on ollut meidän perheellemme parasta aikaa. Saimme kaiken puhuttua, eikä mitään jäänyt sanomatta, Lotta kertoo.

Kristian ei päässyt hautajaisiin

Akille järjestettiin Sveitsissä muistotilaisuus, jonne saapui paljon urheilijoita ja yritysmaailman vaikuttajia, joita Aki oli auttanut hyvinvointifirmansa Hintsa Performancen kautta. Pienemmät, vain lähipiirille tarkoitetut hautajaiset pidettiin Ähtärissä. Aki haudattiin siellä äitinsä viereen.

Lotalle hautajaisista teki entistäkin vaikeammat se, ettei oma aviomies päässyt paikalle jääkiekon takia. Kristian pelaa parhaillaan Ruotsin SHL-liigassa.

– Hautajaisissa olisin todella kaivannut Kristiania tuekseni. Silloin kirosinkin jääkiekkoa, koska siitä ei voi ottaa lomaa kesken kauden. Mutta siihen piti sopeutua.

Helppoa ei ole ollut hautajaisten jälkeenkään. Lotta näkee joka yö painajaisia, joissa joku hänen läheisistään kuolee. Välillä hän saattaa hetkeksi unohtaa, ettei isää enää olekaan.

”Tuntuu epäreilulta, että isä vietiin meiltä niin nuorena.”

– Eteeni on tullut tilanteita, joissa olen miettinyt, että isä tietäisi tähän vastauksen. Kerran vahingossa soitinkin hänen numeroonsa. Se tuntui pahalta, Lotta kertoo.

– Tuntuu epäreilulta, että isä vietiin meiltä niin nuorena. Koko perheemme sydän on särkynyt. Onneksi meillä sisaruksilla on yhä toisemme. Jos on mahdollista edes lähentyä enää, olemme sen tehneet.

Myös Lotan ja Akin välit olivat hyvin läheiset, joskaan eivät aina täysin mutkattomat. Yläasteella Lotta sairastui anoreksiaan, mikä oli lääkäri-isälle kova paikka. Seuraavan kerran perhettä koeteltiin vanhempien erotessa. Tuo aika oli Lotan mukaan ”ihan hirveää”. Aki oli myös työorientoitunut, joten joskus työt ohittivat yhteisen ajan lasten kanssa.

– Tiedän silti, että isä halusi aina lapsilleen parasta. Mitä tahansa hän on elämässään tehnyt, hän teki parhaansa ja pyrki siihen, että meillä on hyvä olla.

Lotan lapsuusperhe ja Akin uusi perhe jatkavat nyt elämää omilla tahoillaan.

– Heillä on oma tukijoukkonsa Sveitsissä ja meillä täällä Suomessa, Lotta huomauttaa.

Lotta on isänsä tavoin kova juomaan kahvia. ”Isä opetti, että kahvi kuuluu juoda mustana.”
Lotta on isänsä tavoin kova juomaan kahvia. ”Isä opetti, että kahvi kuuluu juoda mustana.”

LOTAN HYVÄN OLON EVÄÄT

Afrikka

”Lapsuudessani perheemme asui Etiopiassa kahteen otteeseen isän lähetystyön takia. Siellä isälläni oli eniten aikaa meille lapsille. Afrikka onkin minulle happy place, hyvän olon paikka, jonne kaipaan koko ajan.

Isän elämässä oli kaksi asiaa ylitse muiden: lapset ja missio. Isä oli Jumalan mies. Viimeisinä kuukausina kävimme paljon uskonnollisia keskusteluja. Hän oli loppuun asti vahva uskossaan.

Isän kuoleman myötä tunsin, että taivas tuli lähemmäs. Siitä tuli konkreettisempi, koska läheiseni on mennyt sinne. Uskon vahvemmin myös jälleennäkemiseen.

Olen itsekin tehnyt vapaaehtoistyötä Etiopiassa ja Ugandassa, jossa isällä jäi projekteja kesken. Haluaisin jatkaa siellä isän työtä.

 

Koirat

Chihuahuani Lily, 8, ja pomeranian Nami, 3, ovat terapiakoiriani. Heidän halimisensa lieventää stressiäni. Kun on joku, josta pitää huolta, pysyy arjessa kiinni.

Isäni oli huvittunut koiristani. Hän oli koiraihminen muttei pitänyt näin pieniä rotuja oikeina koirina.

Etiopiassa meillä oli vahtikoiria. Kun yksi koirista puri minua, isä seurasi sitä ja puhui pelottavalla äänellä, kunnes se antautui. Koirasta tuli kuin isäni ajatus.

Isällä oli ote kaikkiin, joita hän kohtasi. Hän otti muut sellaisina kuin he olivat. Olen ylpeä isästä, sillä hän kosketti niin monen elämää. Voisin istua ja kuunnella ihmisten tarinoita hänestä kaiket päivät.

Itsensä ylittäminen

Isä on opettanut minua haastamaan itseäni ja puristamaan kropasta viimeisetkin mehut. Isä kertoi, että kivun voi ikään kuin leikata pois, se on päänsisäistä. Rakkoja ja muita vaivoja ehtii hoitaa myöhemminkin.

”Kun maraton vahingossa sattui kohdalle, olihan se vedettävä.”

17-vuotiaana juoksin maratonin viiden minuutin varoitusajalla. Koulussa eräs poika sanoi, etteivät tuollaiset pikkutytöt jaksa sitä juosta. Kun maraton vahingossa sattui kohdalle, olihan se vedettävä. Kun kerroin ylpeänä asiasta isälle, hän sanoi, että eikös meidän pitänyt juosta se yhdessä.

Isän kanssa olemme tehneet myös 80 kilometrin karhunkierroksen. Yleensä siihen menee viikko, mutta rykäisimme sen alle kahdessa vuorokaudessa, koska isän lento odotti.

Kun kiipesimme Kristianin kanssa Kilimanjarolle, hän valitteli päänsärkyä useana päivänä. Välillä olin jo valmis heittämään hänet pois matkasta. Häämatka kasvattikin parisuhdettamme.

Tälläkin hetkellä minulta vaaditaan paljon sisua. Vähän kohtuuttomankin paljon. Mutta isä on opettanut, että hommat hoidetaan.

Haaveet

Juuri nyt minulla on rauha tulevaisuudesta. Tiedostan, että on paljon asioita, jotka eivät ole omassa kontrollissani. Silti kunnianhimoa löytyy.

Keväällä aion valmistua kauppatieteiden maisteriksi. Sen takia olen nytkin suorittanut isoja kouluprojekteja, vaikka se on ollut tilanteeseen nähden haastavaa.

Joskus haaveilin olevani huippukonsultti isossa ulkomaisessa yhtiössä mutta enää en ole ihan varma. Minulla on työviisumi vetämässä Yhdysvaltoihin.

Haaveilen myös laulajan töistä. Olen aina laulanut kuoroissa ja bändissä ja soittanut 13 vuotta poikkihuilua musiikkiopistossa. Aiemmin minua ahdisti laulava missi -stereotypia, mutta turha kai sitä on taistella itseään vastaan. Juuri nyt ulkopuolisilla paineilla ei ole minulle mitään merkitystä.

Häiden myötä olen saanut myös vastailla kysymyksiin jälkikasvusta. Minulta taitaa puuttua äitigeeni, sillä en kaipaa lapsia juuri nyt. Haluan ensin keskittyä omiin unelmiini ja katsoa, mihin ne vievät. Uskon, että isä seuraa minua ja on ylpeä.”

Lotta Näkyvä

Vuoden 2013 Miss Suomi, malli ja yrittäjä (o.s. Hintsa) syntyi Nurmossa 29.6.1988.

Avioitui kesäkuussa jääkiekkoilija Kristian Näkyvän kanssa Vanajanlinnassa.

Opiskelee kauppatieteitä Jyväskylän yliopistossa.

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.