”En ole niin mukava, miltä vaikutan”, Leo-Pekka Tähti väittää. Kuva: Lilli Haapala
”En ole niin mukava, miltä vaikutan”, Leo-Pekka Tähti väittää. Kuva: Lilli Haapala

Vuoden urheilija ja ratakelauksen moninkertainen paralympiavoittaja Leo-Pekka Tähti on aina puolustanut itseään. Nyt hän pitää kiinni tärkeimmistä – vapaa-aikaa perheen kanssa ja kultaputkea ei saa estää mikään.

Viininpunainen Subaru Forester sammuu, ja kuskin oven viereen nostettu sähkönsininen pyörätuoli saa kuljetusvuoron.

– Tämä on minun toiseksi rakkain kulkupelini, ratakelaaja Leo-Pekka Tähti, 34, kehuu käsihallintalaitteilla kulkevaa autoaan ja keikauttaa itsensä tottuneesti tuoliinsa.

Tähti asuu vaimonsa Sandra Tähden ja tämän tyttären Delisan kanssa Espanjassa Fuengirolassa. Sieltä hän ajelee Euroopan läpi kesäisin koti-Suomeen, kisoihin ja sukuloimaan. Matkaseurana on takakonttiin pakattu kilpapyörätuoli.

Aurinkorannikon paahteessa päivettynyt Tähti keikkuu, kaartelee ja rullailee tuolillaan leppoisasti. Kolmevuotiaan pyörätuolin maali on lohkeillut ja pyörät silinneet. Tuoli alkaa olla tiensä päässä, ja uuden hankinta on pian edessä. Käytössähän se kuluu.

– Pyörätuoli ei ole koskaan ollut minulle este, ehkä vain hidaste, Tähti kuittaa ja hymyilee velmusti.

Tähdellä on synnynnäinen paraplegia eli alaraajahalvaus. Sen tuomista hidasteista ei ole tietoakaan: Leo-Pekka on saavuttanut kilpaurallaan viisi paralympiakultaa, kaksi MM-kultaa, viisi EM-kultaa ja Vuoden urheilija 2016 -tittelin. Hän on tämän hetken menestyneimpiä suomalaisia urheilijoita. Huippu-uraa on kestänyt jo 12 vuotta.

Avainsanoja menestyksessä ovat määrätietoinen asenne ja kovat tavoitteet. Ratakelauksen lisäksi Leo-Pekka pelaa talvisin pyörätuolikoripalloa malagalaisessa liigajoukkueessa. Treenipäiviä kertyy viikossa kuusi. Lisäksi urheilija testailee kelailukykyjään silloinkin, kun ei välttämättä tarvitsisi.

– Ateenan paralympialaisissa vuonna 2004 hotellin hissi oli rikki. En malttanut odottaa apua, joten rullailin alas neljännestä kerroksesta, koska minun oli pakko päästä syömään.

Sellainen Leo-Pekka on aina ollut, menevä uskalikko. Lapsena hän pelasi sählyä, koripalloa ja jalkapalloa ja kiipeili puihin siinä missä muutkin. Jos joku töni, hän töni takaisin.

– Olen aina puolustanut itseäni, hän kertoo.

– En haluaisi lokeroida ketään kategorioihin. Mielestäni voitaisiin ajatella, että paraurheilukin olisi vain urheilua. Haluan kulkea omaa polkuani ja tehdä työni hyvin.

Leo-Pekka ajaa Subaruaan käsihallintalaitteilla. ”Tämä on toiseksi rakkain kulkupelini.” Kuva: Lilli Haapala
Leo-Pekka ajaa Subaruaan käsihallintalaitteilla. ”Tämä on toiseksi rakkain kulkupelini.” Kuva: Lilli Haapala

MUSTA HUUMORI

”En ole niin kauhean mukava, miltä saatan vaikuttaa julkisuudessa. Kavereiden kesken heittäydyn ja olen räväkämpi. Osaan kiroilla, ja autoillessani kiroilen joskus toisille kuskeille.

Espanjalaiset korisjoukkueen kaverini huutavat kentällä v-alkuista sanaa. Joukkueissa on tapana opettaa oman kielen kirosanoja toisille, itsekin olen tehnyt niin. Kerran espanjalaispelaaja tervehti minua sanomalla ’Leo, saatana perkele’. Hän oli oppinut sanat eräältä toiselta suomalaispelaajalta aiemmin.

Nauran kovaa mustalle huumorille. Vitsailen omasta vammastani ja muiden vammoista. Paraurheilijoiden kesken ollaan suoria. Jos joltain koripalloilijalta vaikka puuttuu kokonaan toinen jalka, saatan tervehtiä tätä kysymällä: ’Moro, mihin jätit toisen jalkasi?’ Jos kentän laidalla joku mummeli kuulee kommenttini, saatan saada paheksuvia katseita.

Vielä en ole törmännyt ei-vammaiseen, joka vitsailisi vammallani. Tällaisessa tilanteessa saattaisin olla suu auki hetken, kunnes nauraisin tilanteelle.

Myös kotona nauramme paljon vaimoni kanssa. Olemme molemmat hyviä kertomaan vitsejä, mutta vaimoni yllättää siinä useammin.

Tykkään huvittaa itseäni katsomalla kotimaista komediaa. Pistän YouTubesta pyörimään Ketosta & Myllyrinnettä. Kai se on Suomi-ikävän lievittämistä.”

HERKKUPÄIVÄT

”Fuengirolan-kotoamme on 1,5 kilometriä rannalle. Joskus menen sinne makaamaan ja otan puolentoista tunnin päiväunet.

Lepo on minulle urheilijana tärkein hyvän olon tuoja, koska työni on fyysisesti äärimmäisen rankkaa. Silloin en vastaa puhelimeen ja vietän päivän tekemättä mitään suunnitelmia. Keskityn olemaan perheen kanssa.

Minulla on vapaata sunnuntaisin. Teemme perheen kanssa aivan tavallisia asioita. Keksimme aktiviteetteja lapselle, käymme leikkipuistossa ja ulkona syömässä. Valitsen yleensä salaattia ja hyvää lihaa. En kyttää kaloreita, mutta hiilariähky turvottaa. Ehkä kerran kolmessa viikossa herkuttelen paheellani, roskaruualla, eli vaikka hampurilaisilla.

Arkisin vaimoni tekee ruuan, mutta kesäisin Suomessa kokkaan bravuuriani spaghetti carbonaraa.

”Fuengirolassa näkee valitettavan paljon alkoholisoituneita suomalaisia.”

Alkoholi ei ole minulle tärkeä juttu. Jos juhlin, teen sen hillitysti. Fuengirolassa näkee valitettavan paljon alkoholisoituneita suomalaisia. Itse olen maistellut sivistyneesti paikallisia valkoviinejä, en pidä punaviinistä.”

AUTOILU

”Työni on melko yksinäistä, koska siihen kuuluu paljon ajamista. En ole autohifistelijä, mutta valmentajani kertoi laskeneensa, että viikossa tulee ajoa helposti 900 kilometriä. Ikävää vaimoon lievittävät Whats­App-viestit. Käytän viesteissä kaikkia mahdollisia sydän- ja tähti-emojeita.

Kuljen treeneihin Fuengirolasta 20–25 kilometrin päähän Málagaan monta kertaa viikossa. Lisäksi käyn punttisalilla siellä. Pari kertaa viikossa ajan iltaisin puoli yhdeksältä 70 kilometriä Velez-Málagaan, jossa minulla on pyörätuolikoripallon liigajoukkueen treenit. Työpäiväni kestää ajomatkoineen yleensä noin seitsemän tuntia.

Autossa käyn mielessäni läpi tulevia aikataulujani ja vaihtelen radiokanavia. Kuuntelen ihan kaikkea musiikkia, Espanjassa espanjalaista ja Suomessa suomalaista. En myönnä, että laulan musiikin mukana, mutta hyräilen. Pidän varalta auton ikkunat visusti kiinni, jotta lehdet eivät tipu puista.

Joskus minua väsyttää ratissa armottomasti. En malta välttämättä pysähtyä, vaan sinnittelen seuraavalle huoltoasemalle. Se on typerä tapa. Pidän pidemmillä matkoilla autossa mukana energiajuomaa.

Olen ollut auto-onnettomuudessa kerran. Se tapahtui, kun ajoimme vaimoni kanssa viimeksi Urheilugaalaan. Auto tuli kolmion takaa vaimon puolelta kylkeen, mutta vältyimme vahingoilta. Traumojakaan siitä ei jäänyt, koska autoilu on minulle niin luontevaa.”

TAVOITTEET

”Heinäkuussa kisaan Lontoon parayleisurheilun MM-kisoissa. Nykyään lähden kisoihin vain voittamaan. Katsojat, valmentaja ja minä itse odotamme vain parasta tulosta. Se on psyykkisesti raskasta, mutta toisaalta motivoi suuresti. Ei voittamiseen kyllästy.

Minulle on tarjottu urheilijoiden suosimaa mentaalivalmennusta, mutta en tarvitse sitä. Minulle riittää motivaatioksi se, että kotona on kaikki hyvin ja voin keskittyä rauhassa työhöni.

Olen myös aina ollut päämäärätietoinen. Isäni Pekka Tähti on tukeni ja turvani. Hän on aina kannustanut minua, samoin äitini Leila. Olemme isän kanssa yhteydessä päivittäin. Jos hän ei ole soittanut minulle hetkeen, alan huolestua ja mietin, onko jotain sattunut.

”Eniten minua motivoi elämässäni se, että haluan pysyä huipulla.”

Minulla ei ole suuria haaveita, on vain tavoitteita. Nyt yksi uran ulkopuolinen tavoitteeni on opetella kunnolla espanjan kieltä. Minulla on ¿Qué tal? -kirjan ykkösosa, ja alan opiskella sitä kesällä. Yritän olla rohkea puhumaan vieraita kieliä, mutta väsyneenä en jaksa yrittää, koska espanjalaiset puhuvat niin nopeasti.

Eniten minua motivoi elämässäni se, että haluan pysyä huipulla. Joskus herkistyn, kun mietin, mitä kaikkea olen jo saavuttanut.”

Leo-Pekka Tähti

  • Porissa 22.6.1983 syntynyt ratakelauksen moninkertainen olympia- ja MM-voittaja. Vuoden urheilija 2016.
  • Asuu vaimonsa Sandra Tähden ja tämän 6-vuotiaan tyttären Delisan kanssa Espanjan Fuengirolassa.
  • Koulutukseltaan datanomi. Harrastaa urheiluaiheisia videopelejä, tennistä ja padelia.
  • Kisaa ratakelailussa Lontoon parayleisurheilun MM-kisoissa 14.–23.7.

Game of Thrones -sarjassa näyttelevä Peter Dinklage on ryhtynyt Petan kanssa toimiin huskyjen hylkäämisen vähentämiseksi.

Huskyt ja suden näköiset koirat ovat tärkeä osa Game of Thrones -sarjaa, ja monet fanit haluavat lemmikikseen samanlaisia koiria. Valitettavasti ilmiö näkyy huskyjen hankkimisen lisäksi myös hylättyjen koirien määrässä.

Helsingin Sanomat kertoo, että Britanniassa hylätään nykyään vuosittain jopa 80 huskya. Ennen Game of Thrones -sarjan alkua määrä oli vain noin kymmenen huskya vuodessa.

Sarjassa Tyrion Lannisteria näyttelevä Peter Dinklage on HS:n mukaan huolestunut siitä, että Game of Thronesin fanit ovat ottaneet siperianhuskyja lemmikeikseen. Moneilta faneilta on puuttunut koiraa ottaessa varmuus siitä, että lemmikistä pystyy pitämään huolta.

Dinklage on yhdistänyt voimansa eläinsuojelujärjestö Petan kanssa estääkseen koirien harkitsematonta ostamista ja hylkäämistä.

Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters
Peter Dinklage. Kuva: Lucy Nicholson / Reuters

– Ymmärrämme että hurjasusien suosion myötä monet ovat ostaneet huskyja. Se on väärin löytöeläintalojen kotia tarvitseville koirille, ja lisäksi myös näitä huskyja hylätään usein. Niin usein käy, jos koira hankitaan hetken mielijohteesta, Dinklage kirjoittaa.

– Pyydän ja anelen, jos aiotte ottaa koiran perheeseenne, olkaa varmoja siitä, että olette valmiita suureen vastuuseen.

Myös esimerkiksi Game of Thronesissa Arya Starkia näyttelevä Maisie Williams toimii aktiivisesti eläimien oikeuksien hyväksi. Williams on muun muassa protestoinut delfiinien metsästämistä vastaan sekä puhuu eläinkokeilla testaamattomien tuotteiden puolesta. Vuonna 2016 hän myös adoptoi itselleen hylätyn koiran.

 

– Alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, Jari Sillanpää kertoo Ilta-Sanomissa.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo Ilta-Sanomissa, miten alkoholin vähentäminen on vaikuttanut hänen hyvinvointiinsa. Jarin mukaan hänen painonsa on noussut tasaisesti viime kesästä lähtien.

– Aloin juoda viime kesänä limuja ja syödä irtokarkkeja. Limut tulivat alkoholin tilalla, Jari kertoo IS:ssa.

Jarin mukaan hän vähensi alkoholinjuontia ”radikaalisti” kolme vuotta sitten.

– Join ihan liikaa ja sain migreenioireita saunan ja alkoholin yhdistelmästä. Mutta alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, hän kertoo lehden haastattelussa.

Jari sanoo haluavansa lopettaa limsojen juonnin, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Hän ei kuitenkaan mieti ulkonäköään enää yhtä paljon kuin nuorempana.

Vuonna 2014 Jari kertoi Me Naisten haastattelussa, että hänen painonsa on jojoillut vuosia.

– Olen kurinalaiseen elämään aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Iän myötä minusta on tullut myös armollisempi itseäni kohtaan. ­Painoni on uran varrella vaihdellut 80 kilosta yli sataan kiloon, joten yleisöni on tottunut näkemään minut kaikenkokoisena, Jari kertoi syksyllä 2014.

 

Vierailija

IS: Alkoholin vähentäminen ajoi Jari Sillanpään limsa- ja irtokarkkikoukkuun

Lopetin alkoholin juonnin (en ollut suurkuluttaja, lasi viiniä silloin tällöin) puolitoista vuotta sitten kokonaan kun aloin urheilla vakavammin. Puoli vuotta myöhemmin tajusin olevani sokerikoukussa. Saatoin syödä jopa puolikiloa karkkia/suklaata päivässä, joka päivä. Noin vuosi sitten päätin lopettaa sokerin syönnin (karkit ja vastaavat, ei hedelmiä). Alkoholiin en ole sortunut kertaakaan mutta sokeriin monta kertaa. Nyt taas kolme viikkoa ilman mutta vaikeaa se on edelleen. Sokeri on...
Lue kommentti
Anni Hautala lomaili kesällä avomiehensä stand up -koomikko Niko Kivelän ja molempien poikien kanssa Kreikassa ja mökillä. Kuva: Jonna Öhrnberg

Radiojuontaja Anni Hautala aloittaa joka maanantai terveellisen elämän, mutta päätös pitää korkeintaan keskiviikkoon asti.

Juontaja Anni Hautala, 35, julkaisee marraskuussa keittokirjan. Projekti alkoi, kun kustantaja otti suosikkijuontajaan yhteyttä.

– Minulla on helppo suhde ruokaan. Rakastan sitä, että en itsekään tiedä, mitä ruokaa laitan ja kaivelen kaapeista kaikkia tekotarpeita, Anni kertoi torstaina Otavan syyskauden avajaisissa.

Kesällä Anni vieraili kirjaa varten Champagnesen ja Cognacin kylissä, jossa tutustui juomien valmistusprosesseihin. Kirjassa on muutama drinkkiohje. Ruuan suhteen Anni kuvailee olevansa nautiskelija.

”Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.”

– En ole koskaan ollut millään dieetillä. Minulla on siihen liian huono itsekuri. Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.

Keho ei totu aikaisiin aamuherätyksiin

Radio Suomipopin Aamulypsyä juontava Anni herää joka aamu ennen viittä. Aikaisin herääminen ja väsymys lisäävät makeannälkää.

– Keho ei oikein totu siihen heräämiseen. Aloitan joka maanantai terveellisemmän elämän ja suunnittelen karkkilakkoa, mutta se loppuu viimeistään keskiviikkona. Toimituksessa on usein karkkeja ja herkkuja, joihin sorrun.

”Loppukevät oli ihan hullua juoksua.”

Aamulypsyn lisäksi Anni jatkoi tällä viikolla kesän jälkeen Idolsin kuvauksia. Kuuden viikon kesäloma tuli tarpeeseen.

– Olin todella tiukka lomasta. Loppukevät oli ihan hullua juoksua ja odotin jo lomaa. Huomaan, että käyn silloin kärsimättömäksi; en jaksaisi yhtään mitään korjauksia tai muutoksia, vaan olin, että kuvataan nyt vaan.

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

Vierailija kirjoitti: En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen.. Miksi pitää...
Lue kommentti
Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti