Lauri Tähkällä koittaa uusi elämänvaihe, kun tyttäret muuttavat pois kotoa. Kuva Liisa Valonen.

Lauri Tähkä teki pitkään surutyötä avioeronsa jälkeen. Yksinhuoltajavuosinaan hän on oppinut, että ainut tie kasvattaa tytöistä naisia on puhua ja pussata. – Silloin he oppivat vaatimaan kunnioitusta muiltakin.

Turun Paattisilla on talo, jossa ruokitaan sekä oma väki että perheeseen kuulumattomat nuorukaiset, vaikka he olisivatkin vähän krapulassa. Kokkina toimii talon isäntä, muusikko Lauri Tähkä, 42.

– Meillä saa kotiin tulla nuorisoa, ja tytöilläni on iso kaveripiiri. Nautin siitä. Ensin ne nuoret kaupunkilaispojat pelkäävät mua, mutta kun olen niitä ruokkinut, ne sanovat, että teidän faija on ihan jees.

Lauri Tähkä on pyörittänyt yksinhuoltajan arkea viisi vuotta, siitä lähtien, kun erosi lastensa äidistä vuonna 2011. Samoihin aikoihin kaksi tytärtä muutti isänsä luokse asumaan.

Nyt tytöt ovat 16- ja 18-vuotiaita, ja isä Late viisi vuotta viisaampi. Yhtälö ei ole aina ollut yksinkertainen, hän sanoo. Kokonaisissakin perheissä arki on välillä vaikeaa.

– Kun tytöt muuttivat mun luo, päätin, että selviän tästä ja hoidan tämän niin, ettei kenelläkään ole nokan koputtamista. En tiedä, paljonko yksinhuoltajaisiä on, mutta ainakin yksinhuoltajaäitejä ymmärrän nykyään hyvin.

Lauri sanoo, että hänellä ei ole koskaan ollut laajaa tukiverkostoa apunaan. Lasten äiti on mukana heidän elämässään, mutta enempää mies ei kommentoi ex-puolisoaan. Lasten koti on pääasiassa ollut isän luona.

– Olen opettanut, että olemme jengi, jonka pitää selvitä kimpassa. Tytöt ovat itsekin joutuneet ottamaan vastuuta. En ole kasvattajana mikään jees-jäbä. Annan vapauksia, mutta sovitusta pidetään kiinni.

 

Puhumattomuus poikki

Lauri Tähkä on asunut Turussa jo 20 vuotta, mutta ei ole unohtanut Etelä-Pohjanmaalla Teuvalla vietettyä nuoruuttaan. Sieltä hän ponkaisi Elonkerjuu-bändinsä kanssa pinnalle yli 15 vuotta sitten, ja pohjalaisleima on kulkenut mukana soolourallakin.

Juuriaan hän on pohtinut myös roolissaan isänä.

– Puhun ja pussaan, vaikka sanotaankin, ettei eteläpohjalainen mies niin tee. Olen katkaissut sen perinteen. Se on ainut tie myös kasvattajana.

Lauri sanoo, että on isänä pärjännyt avoimuudella. Hän ei edes keksi asiaa, josta vanhempi ei voisi lasten kanssa keskustella. Avoin keskustelu, jossa ei haukuta vaan puhutaan kriittisesti, on kodissa arvossaan.

– Monet tunnit on istuttu ja puhuttu keittiön pöydän ääressä. En usko siihen, että vanhempi ei saisi tunnustaa heikkouksiaan tai näyttää tunteitaan. Lapset ovat niin älykkäitä ja puhuvat paljon keskenään. Ne aistivat asioita joka tapauksessa.

Saman keittiön pöydän ääressä Lauri on myös opettanut, että tytön on kunnioitettava itseään eikä kenelläkään toisella ole oikeutta rikkoa koskemattomuutta, jos sitä ei itse halua.

– Se, että isä hyväksyy naisen persoonallisuuden ja kasvamisen ja siihen liittyvän herkkyyden ja koskemattomuuden, on tytön kasvussa tärkeää. Naisella ja tytöllä pitää olla rohkeutta sanoa, että painu hiiteen, jos niin haluaa. Jo isäni opetti, että äitiä pitää kohdella hyvin.

Myös niille nälkäisille tyttöjen kavereille Lauri on toitottanut samaa: pitäkää naisistani huolta ja kunnioittakaa heitä.

– Ne ovat fiksuja, ne ymmärtävät.

Viisi vaikeaa vuotta

Viisi viime vuotta ovat olleet Laurille sekä raskaita että rikkaita. Nyt äänessä on jo helpottunut mies, mutta vuonna 2011 kaikki romahti. Ensin Lauri jätti Elonkerjuu-bändinsä. Tapauksesta tuli harvinaisen julkinen, kun Helsingin Sanomat julkaisi hänen bändin jäsenille kirjoittamansa sähköpostiviestin ensimmäisenä.

Samana vuonna tuli avioero. Yhtäkkiä huippusuosittu artisti saattoi törmätä kauppareissulla kiukkuiseen rouvaan, joka haukkui hänet päin naamaa perheensä jättäneeksi hulttioksi.

Surutyötä perheen hajoamisen vuoksi on täytynyt tehdä pitkään.

– Totta kai olisin toivonut, että ydinperhe olisi kestänyt. Omatkin vanhempani ovat olleet 45 vuotta yhdessä. Mutta jossain tapauksissa ero on pelastava ja vapauttava päätös kaikille. Joskus on tärkeää erota.

Ilman syyllisyyttä Lauri ei ole kuitenkaan selvinnyt, ja valvottuja öitä on kertynyt. Parhaimmat vastaukset hän on löytänyt peilistä.

– Erotilanteessa on niin helppo tonkia toisten paskakasoja, mutta minusta on tärkeintä penkoa ensin se oma tunkio. Jossain vaiheessa onneksi tajusin, että syyllisyydessä rämpimisestä ei koidu pidemmän päälle mitään hyvää. Täytyy antaa myös vähän armoa itselleen ja vapauttaa itsensä.

Lauri Tähkä sanoo, että on lapsesta asti ollut hetkessä eläjä, joka ei turhia murehdi. Kun perusluonne on huoleton, pysyy nokka pinnalla myös vaikeina hetkinä.

On ollut terapeuttista olla armollinen ja antaa itselleen anteeksi. Mieleen on taas päässyt valoa. Nyt Lauri uskaltaa jo taputtaa itseään selkään.

– Olen miettinyt, miten meistä viisaista ihmisistä tulee erojen yhteydessä niin tyhmiä. Jaksetaan jauhaa toisista pahaa. Jos senkin ajan ja energian antaisi rakastamiseen, kaikki menisi eteenpäin, eikä tarvitsisi taistella vallasta.

– Varmasti kymmenen vuoden päästä ajattelen, että miten helvetissä selvisin. Välillä olen ollut aika kovilla, täytyy myöntää. Nämä vuodet on muuttaneet minua tosi paljon.

Yhdestä piirteestään Lauri on reilusti ylpeä: arki hoituu. Hän on puskenut eteenpäin käytännön taidoillaan silloinkin, kun maailma ympärillä on palanut.

– Kyllä, osaan tämän homman. Luin nuorena itseni kokiksi ja tykkään laittaa ruokaa. Äidiltäni opin käsityötaidon. Jos tyttöjen juhlamekko pitää parsia, niin osaan sen. Pistän vain ompelukoneen laulamaan.

Ei hän osaa oikein jouten ollakaan.

– Tuntuu, että olen laiska, jos en tee mitään. Nurmikon leikkuukin on mulle tekemättömyyttä, silloin mietin kaikenlaista. No, joskus voin istua keittiössä kahvilla pari kolme tuntia. Silloin en oikeasti tee mitään.

Toisaalta Lauri tietää, että vaihtoehtojakaan ei ole ollut. Vaikeinakaan aikoina hän ei olisi voinut jäädä sängyn pohjalle.

– Mulla on kaksi kohta aikuista tytärtä, joille pitää saada aamupuuro pöytään. Olemme selvinneet siinä hyvin.

Seuraavaa elämänvaihetta, tyhjää kotia, Lauri tunnustelee vasta ajatuksissaan. Muutos tuntuu luonnolliselta. Haikeutta on silti vaikea ennakoida.

– On varmasti kova paikka tulla reissulta tyhjään taloon, jossa ei enää tarvitsekaan laittaa aamiaista, Lauri sanoo.

– Olen vielä nuori kundi, vasta 42, ja toinen tytöistä on jo aikuinen. Pitää myös osata irrottaa, sillä se päivä voi tulla eteen milloin tahansa. Mutta eväät on annettu jo kauan sitten. Itse lähdin kotoa 17-vuotiaana.

Kyyneleitä, totta kai

Tänään Tähkän mieli on harvinaisen kevyt, vaikka hän istuukin Ruissalon kylpylän terassilla tummissa aurinkolaseissaan. Lasit peittävät Vain elämää -kuvauksissa kertyneet univelat. Mutta mieli on auki.

– Nukuin koko kuvausviikon aikana 30 tuntia. Se oli kyllä yhdenlainen ihmiskoe, mutta niin hyvä kokemus, että lähtisin uudelleenkin.

No, saadaanko tänä vuonna itkua vai naurua? Lauri puhkeaa puhumaan kyyneleiden puolesta.

– Minusta olisi outoa, jos osallistujat eivät liikuttuisi. Siellähän käydään läpi koko elämä! Olen herkkä ihminen, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin itken, eikä se ole minusta heikkoutta. Olen vollottanut kuvauksissa helvetin paljon, enemmän kuin missään aikaisemmin.

Ohjelmaa tehdessä hän tajusi jotain tärkeää: Artisti, joka istuu pöydän päähän, on paikkansa ansainnut. Toisin sanoen hän saa kerrankin nauttia tekemisistään.

– Meidän kulttuurissamme ei vauhkota saavutuksilla. Olen samanlainen, en ole jäänyt kiillottelemaan kultalevyjä. Mutta hyviä asioita on kiva muistella, kun tulee tilaisuus.

Juuri nyt Tähkällä on uusia syitä intoiluun: huhtikuussa julkaistua Morsian-kappaletta on kuunneltu Spotifyssa jo yli kaksi miljoonaa kertaa. Se on hänen kuunnelluin kappaleensa ja tuntuu uutta levyä parhaillaan tekevästä artistista makealta. Levy on soolouran kolmas.

– Eilen sain Snapchatiin viestin, jossa kerrottiin, että 30 nuorta tyttöä ja poikaa oli bilettänyt ja diggaillut Morsian-biisiä. Naapurini, 80-vuotias mamma sanoi, että aivan kuin laulaisin hänen elämästään. Tunnen myös yhden 90-vuotiaan, jolle kappale toi mieleen juttuja sodan ajalta. Ihan mieletöntä!

Tähkä on jo joutunut selittämään, että ei kuljeskele vihkisormus taskussaan eikä mieti kosintaa, kuten laulun kaveri. Kappale syntyi pari vuotta sitten, kun hän seurasi kavereidensa häävalmisteluja.

– Ihailin, miten he olivat suunnitelleet häitä jo vuoden verran. Silloin olin itsekin aika rakastuneessa tilassa ja ajattelin, että jos oikea tulisi kohdalle, voisin ehkä vielä joskus pamauttaa naimisiin.

Lauri Tähkä ei halua kertoa, seurusteleeko hän tällä hetkellä, vaan vastaa kielikuvalla: ei lintukaan tee pesää keskelle tietä vaan metsän piiloon. Se on kohteliaan artistin vastaus: en kommentoi.

Edellisen albuminsa Puolikas-kappaleessa Lauri on käynyt läpi kakkoskierrokselle lähtijän tuntoja ja uusperhekuviota. Kappale kertoo Tähkän omasta elämästä, ja sen hän kirjoitti neljä viisi vuotta sitten. Laulussa hän pahoittelee toiselle, ettei voi omassa elämäntilanteessaan antaa enempää.

– Mua rupeaa vieläkin itkettämään, kun kuuntelen sitä kappaletta. Minkä siinä voi, kun ei voi rakkautta ottaa vastaan? Murhe on rakkautta painavampi. Mutta olen sen jälkeen oppinut, että puolikkaastakin voi tulla kokonainen kaikkien kolhujen jälkeen. Rakkaus voittaa aina.

 

Saaressa ilman verhoja

Fanit saavat odottaa Lauri Tähkää vielä syksyyn asti. Silloin päättyy vuoden mittainen keikkatauko. Edellisestä levystä tulee kuluneeksi kolme vuotta, ja levy-yhtiökin on vaihtunut Warneriin.

– Elämäntilanteeni oli tyttöjen kanssa silloin sellainen, etten halunnut ruveta säveltämään heti seuraavaa albumia. Vasta pari vuotta sitten aloin tehdä uusia biisejä.

Morsian on kerännyt huimasti kuulijoita, mutta niin on myös Elastisen ja Tähkän yhteiskappale Lempo. Sitä on kuunneltu peräti neljä miljoonaa kertaa.

– Lempon menestys tuli puskista. Eivät juurekkuus ja suomalaisuus olekaan kadonneet minnekään. Rekilaulun osaavat punavuorelaisetkin. Siihen piti vain lisätä räppiä, ja mun ja Elastisen ystävyys teki sen mahdolliseksi.

Kappale on saanut nimensä ja alkunsa Laurin samannimisestä saarimökistä, joka sijaitsee Lempotoisen saaressa Taivassalossa.

Lempotoiselle Lauri suuntasi myös haastattelua edeltävänä päivänä. Veneessä oli mukana tavallista kalliimpi lasti, Lempo-kultalevy. Nyt se on naulattu mökin seinälle, sinne, missä sen kuuluukin olla.

Saaressa Lauri toistaa aina samat rutiinit: hän lämmittää saunan ja kiertelee lintujen pöntöt, että niissä on kaikki hyvin. Tänä vuonna hän pääsee saarelleen juhannuksenakin, ensi kertaa neljään vuoteen.

– Aamulla makaan pitkään sängyllä enkä tee mitään. En käytä verhoja ja nautin siitä, kun aurinko herättää. Tavallisesti en koskaan loikoile, herään aina viimeistään kuudelta. Sitten aamu-uinti ja pönttöjen tsekkaus, Lauri suunnittelee.

Sitten ruokaa, paljon hyvää ruokaa, hän miettii.

– Meillä on saaressa aina avoimet ovet, tilaa löytyy. Pitää varata paljon safkaa. Ei tiedä, paljonko noita nuoria sinne pamahtaa. 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Eevi Teittinen omistaa asunnon vielä yhdessä ex-kihlattunsa Uniikin kanssa, mutta nyt siellä asuu Eevin lisäksi kaksi muuta naista.

Fitness-urheilija Eevi Teittinen on yksi kymmenestä kevään Tanssii tähtien kanssa -kilpailijasta. Hän lupautui ohjelmaan jo syksyllä ja myöntää nyt, että joutui paljastamaan osallistumisen kahdelle kämppikselleen. He molemmat ovat Eevin pitkäaikaisia ystäviä.

– Elämme kotona tiiviissä symbioosissa. Jaamme kaikki asiat keskenämme. Kuvausten aikana tarvitsen heiltä henkisen tsempin lisäksi käytännön apua ainakin koiran hoidossa.

Eevi erosi viime keväänä rap-artisti Uniikista eli Dan Tolppasesta, jonka kanssa kihlautui kesällä 2015. Eron jälkeen Eevin kaksi ystävää muuttivat Eevin luo ex-parin kotiin. Talossa on 300 neliötä, joten tilaa kolmikolla on mukavasti. Eevi omistaa asunnon vielä yhdessä Danin kanssa.

– Olemme olleet kaikki elämäntilanteessa, jossa väliaikaisuus on tuntunut kaikille osapuolille hyvälle ratkaisulle. Elämme näin ainakin syksyyn asti. Mietin sitten, pidänkö asunnon vai mitä teen.

”Vaikka olisi kuinka kisadieetti päällä, kotitöistä ei luisteta.”

Taloon muutti vuoden alussa uusi asukas, kun Eevin ystävä, fitness-urheilijana myös tunnettu Eveliina Tistelgren muutti pois.  Kolmen aikuisen kimppa-asuminen vaatii Eevin mukaan reiluutta ja avoimuutta.

– Kaikki meillä tekevät osansa kotitöistä. Vaikka olisi kuinka kisadieetti päällä, kotitöistä ei luisteta. Mitään tehtävälistoja emme harrasta.

Tanssi on nyt ykkönen

Eevin elämää hänen blogissaan ja Instagram-tilillään seuraa yli satatuhatta ihmistä. Eevi kertoo, että tasaisin väliajoin sosiaalisen median kautta tulee myös treffipyyntöjä, joita hän harvemmin noteeraa.

– Nyt on hyvä fiilis, eikä minulla ole tarvetta etsiä seurustelusuhdetta. Uskon kuitenkin, että varteenotettavat miehet lähestyvät muualla kuin inboxin kautta.

Eevi toivoo, että hänen aktiiviset some-seuraajansa innostuvat äänestämään häntä myös Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa. Tämän kevään ajan fitness-kilpailut ovat jäissä.

– Tämä tanssi menee nyt ykköseksi. Olen lähinnä parikymppisenä ketkutellut baarissa menemään. Lisäksi olen kankea, joten haastetta tässä riittää, Jani Rasimuksen parina tanssiva Eevi virnisti.

Tanssii tähtien kanssa alkaa MTV-kanavalla 18.2. klo 21.00.

Melkein puolet tuloista veroih...

Fitness-tähti Eevi Teittinen perusti eron jälkeen kotiinsa kimppakämpän: 300 neliötä kolmelle!

Mitenhän nää some ja fitness tähdet maksaa niillä muutaman tonnin vuosituloilla 300m2 taloja? Käsittäkseni vuosittaisessa lahjonen saannissakin on joku raja minkä jälkeen niitä pitää alkaa maksamaan veroa. Käypä arvo 300m2 asunnossa asumiselle on vuodessa noin 30000 e josta jos itse omistaa sanotaan nyt puolet, niin 15000e lahjasta pitäisi maksaa veroa. Ja jos ei maksa lainan lyhennyksiä, niin niistä myös. Monen julkkiksen rahankulutus ei mitenkään ole selitettävissä heidän verottajalle...
Lue kommentti

Näyttelijä Ernest Lawsonin sketsihahmo Abdul Tuisku nousi lauantaina alkaneen Putouksen ennakkosuosikiksi. Mutta kuka Erkku oikeastaan on?

Lauantaina alkaneen uuden Putous-kauden tähdeksi nousi heti uusi näyttelijänimi: Ernest Lawson, 28. Ilta-Sanomien lukijat äänestivät ensimmäisen jakson perusteella ”Erkun” esittämän afrikkalais-rovaniemeläisen poptähden Abdul Tuiskun hahmokisan parhaaksi.

Mutta kuka Ernest oikeastaan on? Annetaan suurelle yleisölle vielä melko tuntemattoman tyypin itse vastata.

Ernest Lawson, kerro taustastasi?

– Olen 28-vuotias Oulunsalosta kotoisin oleva näyttelijä. Muutin suoraan lukiosta päästyäni Helsinkiin. Valmistuin viime vuonna kasvatustieteiden maisteriksi ja olen työskennellyt ala-asteen luokanopettajana.

– Perheeseeni kuuluvat äiti, isä ja kaksi nuorempaa sisarusta. Äitini on kotoisin Oulunsalosta ja isäni Afrikan Togosta. Menin vaimoni kanssa naimisiin vuosi sitten. Hän on maailman upein tyyppi. Hän on todella kannustava ja iloinen siitä, että olen saanut töitä myös näyttelijänä. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. 

”Näyttelijänurani on ollut yhtä sattumankauppaa, mutta olen ainakin oppinut, että elämässä sattuma voi viedä pitkälle.”

Miten sinusta tuli näyttelijä ja miten päädyit Putoukseen?

– Elämäni on mennyt kolmessa vaiheessa. Junnuna urheilin ihan tosissani, mutta jossain vaiheessa musiikki vei sydämeni kokonaan. Luulin, että minusta tulee maailman paras rumpali. Kun pääsin yliopistoon, menin mukaan Ylioppilasteatteriin. Ensin ajattelin meneväni mukaan rumpaliksi, mutta sainkin näyttelijän roolin. Menin mukaan vähän läpällä. Nopeasti tajusin, että näytteleminen on maailman siisteintä.

– Siitä päädyin improvisaatioteatteri Kolinaan ja keväällä Sub-kanavalla Sub goes Kolina -sketsisarjaan. Sen jälkeen sain kutsun Putouksen koekuvauksiin. Näyttelijänurani on ollut yhtä sattumankauppaa, mutta olen ainakin oppinut, että elämässä sattuma voi viedä pitkälle.

Miten ajatus sketsihahmokilpailussa ennakkosuosikiksi nousseesta Abdul Tuistusta syntyi?

– Ajatus syntyi jo Putouksen koekuvauksissa, jossa piti kehitellä hahmo. En ollut varautunut siihen mitenkään, joten jouduin heittämään jotain hatusta. Ajatus Abdul Tuisku -nimisestä afrikkalais-suomalaisesta poptähdestä huvitti itseäni, joten päätin lähteä kehittämään hahmoa.

– Hahmossa kiehtoo eniten se, saako hänelle edes nauraa. Hän laukoo omituisia sananlaskuja, joissa yhdistyy musta huumori ja sympaattisuus. Positiivisuuden avulla häneltä voi ottaa vastaan vaikeitakin aiheita. Ehkä hänen avullaan ihmiset uskaltaisivat puhua enemmän tabuista.

Ernestin sketsihahmo Abdul Tuisku. Kuva: MTV3
Ernestin sketsihahmo Abdul Tuisku. Kuva: MTV3

Ihonväristäsi on jo Putouksessakin ehditty vitsailla. Saako suomalaisessa kulttuurissa nauraa ja tehdä huumoria ihonväristä?

– Tässä poliittisessa ilmastossa on hyvä kysymys, kuka saa nauraa ja kenelle. Minun huumorini on sellaista, että pyritään nauramaan itselle ja myös stereotypioille. Se on mielestäni oikein tehtynä valtavan hauskaa. Missään nimessä ihonvärini ei kuitenkaan saa olla ainoa asia, jota olen ja jolle nauretaan. Onneksi Putouksessa pääsee tekemään niin paljon eri juttuja. Toivottavasti näiden seitsemän viikon aikana unohtuu, että siellä ohjelmassa on musta mies näyttelemässä, ja vitsi sekä hauskuus tulevat ihan muusta.

Hahmosi muistuttaa paljon laulaja Antti Tuiskua. Hän toivotti somessa hahmollesi menestystä ja kommentoi sitä hyväksyvästi aihetunnisteilla huumorinkukka on kaunis kukka, elämä on ihanaa ja älä ota sitä vakavasti. Pelottiko Antin reaktio etukäteen?

– Ei oikeastaan, koska tein hahmon kaikella rakkaudella Anttia kohtaan. Olen suuri Antti-fani eikä tarkoituksenani ole oikeastaan edes imitoida häntä. Antti on ainoastaan hahmon esikuva, koska hän on se tyyppi, joka kaikille tulee mieleen, jos pitää nimetä suomalainen poptähti.

– En ole saanut Antilta henkilökohtaista palautetta hahmosta, mutta tietenkin huokaisin helpotuksesta, kun luin hänen kommenttinsa somesta. Onneksi hän ei ymmärtänyt hahmoa väärin.

Millaista palautetta olet muuten saanut hahmosta?

– Pelkästään kannustavaa. Kaverit ovat tietenkin kehuneet, mutta niitä en laske, koska ne ovat maksettuja kehuja. Somessa on tullut eteen kommentteja, että ihmiset ovat pudonneet penkiltä, koska naurattaa niin paljon.

”Kaverit ovat tietenkin kehuneet, mutta niitä en laske, koska ne ovat maksettuja kehuja.”

Moni suurelle yleisölle tuntematon näyttelijä on noussut Putouksesta megasuosioon, esimerkiksi Antti Holma. Tuleeko sinusta seuraava Antti Holma?

– Totta kai tämä on monessa mielessä ponnahduslauta. Esimerkiksi Aku Hirviniemi ja Riku Nieminen olivat monelle tuntemattomia, ja Putouksen jälkeen he ovat olleet kaikkialla. Toivon, että tämän jälkeen töitä riittää. Samalla kuitenkin rakastan Putouksen konseptia niin paljon, että olen superinnoissani ylipäätään siinä mukana olemisesta.

Mitä suuri yleisö ei vielä sinusta tiedä?

– Autokauppamaailma on menettänyt minussa ison kyvyn. Olen aina työskennellyt ihmisten kanssa myyjätyyppisissä hommissa esimerkiksi Hesen kassalla, Dressmanin myyjänä ja rippileirillä kesäteologina.

”Nukun kaikkialla kahviloista busseihin.”

– Lisäksi olen pahamaineinen päikkäreiden nukkuja. Nukun kaikkialla kahviloista busseihin. Olen monta kertaa joutunut vetämään rundin päätepysäkin kautta, koska olen nukkunut oman pysäkkini ohi. Rakastan päikkäreiden nukkumista yli kaiken. Kun sunnuntaina Putouksen jälkeinen pelko ja jännitys tiivistyivät euforiseksi oloksi, otin sohvalla tirsat.

Emilia Lahti kampanjoi sen puolesta, ettei parisuhdeväkivallasta enää vaiettaisi.

Sisututkija Emilia Lahti juoksee Uuden-Seelannin päästä päähän, noin 2400 kilometriä: 50 maratonin ultramatkaa joka päivä 50 päivän ajan. Matkan tarkoituksena on kiinnittää huomiota lähisuhdeväkivaltaan.

Emilia itse on kokenut väkivaltaisen parisuhteen. Hän kertoi kokemuksistaan muun muassa HSTV:n Arka paikka -ohjelmassa vuonna 2014. Lehti on opiskellut soveltavan positiivisen psykologian maisteriksi Pennsylvanian yliopistossa Yhdysvalloissa ja tekee nyt työtä suomalaisen sisun tutkijana. Sisu liittyy myös hänen omaan selviytymiseensä.

– Oli ehkä elämäni rohkein teko, kun uskalsin puhua kohtaamistani väkivallasta ääneen, Lahti kertoi Helsingin Sanomille.

Sisu for Silence -joukkorahoituskampanjassaan Emilia kertoo, ettei aluksi kertonut kokemastaan läheisilleen. Nyt hänen mielestään hiljaisuuden aiheen ympärillä on loputtava. Hänen mukaansa uhrien syyttely ja häpäisy on syvällä yhteiskunnan rakenteissa, ja uhrikin aistii sen jotenkin alitajuisesti, mikä on syynä vaikenemiseen.

–  Aluksi ajattelin, että tarinani oli poikkeus, mutta sain pian tietooni surulliset tilastot, Emilia Lahti kirjoittaa kampanjassaan.

Emilia on kertonut tarinansa myös Gloria-lehden jutussa, joka julkaistiin vuosi sitten.

”Aluksi ajattelin, että tarinani oli poikkeus.”

Nyt myös kansainvälinen, suosittu verkkosivusto Upworthy on noteerannut Emilian Sisu not Silence -kampanjan. Sivusto jakoi videon Emilian juoksumatkasta sosiaalisessa mediassa. Videota on katsottu Facebookissa jo lähes 900 000 kertaa.

Sinun täytyy olla kirjautunut Facebookiin nähdäksesi videon.

Skandinaaviset trendit ovat olleet kovaa valuuttaa viime vuosina, ja parhaillaan eletään hyggeilyn kultakautta. Mutta The Times tietää jo, mikä on seuraava, kuuma skanditrendi: sisu.

Positiivisuus on per...? :)

50 ultramaratonia 50 päivässä – Emilia Lahden kampanja lähisuhdeväkivaltaa vastaan noteerattiin maailmalla

Hienoa Kale, nostit esille artikkelin ytimen. Unohdetaan sisut ja perheväkivallan esilletuonti. Oikeasti 2400km on lyhyt matka, koska se ei täytäkään 50:n ultrajuoksun määritelmää, joten ihan turhaa meteliä. (Sarkasmihymiö) Sisu ei ei nykyään valitettavasti kuvaa suomalaisuutta. Mutta se kuvaa onneksi tätä kyseistä naista!
Lue kommentti

Edesmenneistä isistä puhuminen sai kyyneleet Maria Veitolan silmiin ja Cheekin lohduttamaan tv-ohjelman kuvauksissa.

Laulaja Cheek ja toimittaja Maria Veitola päätyivät muistelemaan edesmenneitä isiään Yökylässä Maria Veitola -ohjelman kuvauksissa. Cheekin isä kuoli vuonna 2012, Veitolan keväällä 2016. Varsinkin Veitolalle hetki oli hyvin herkkä, ja hän liikuttui kyyneliin. 

Cheek muistelee kuvauksia MTV:lle:

– Oli mukava huomata, että Maria pystyi itsekin avautumaan minulle yksityisasioistaan. Tilanteessa ei sinänsä ollut mitään positiivista, sillä Maria itki edesmennyttä isäänsä. Tuntui kuitenkin, että pystyimme löytämään yhteyden niiden kahden päivän aikana ja jakamaan asioita puolin ja toisin.

MTV:n julkaisemassa ohjelman katkelmassa Veitola kysyy Cheekiltä, miettiikö tämä koskaan sitä, että isä ei ole nyt näkemässä poikansa saavutuksia. 

– Kyllä mä ajattelen sitä joskus, mutta se missä paikassa mä olin 2012, niin se varmasti riitti faijallekin, sillee, et se oli siitä tosi ylpeä jo, Cheek vastaa.

”Itken sitä joka päivä”

Veitolan oman isän kuolemasta oli kuvaushetkellä vasta joitakin kuukausia. Cheek ottaa osaa Veitolan suruun ja toteaa, että Veitolan isä ehti nähdä Veitolan taivalta ”aika mukavasti”. Veitola liikuttuu niin, että ääni särkyy. 

– Itken sitä joka päivä, hän kertoo. 

Veitola sanoo kuitenkin olevansa iloinen siitä, että ehti puhua isänsä kanssa kunnolla ennen tämän poismenoa. Cheek taas muistelee hyvillä mielin sitä, kuinka hänen isänsä viimeisessä puhelussaan kertoi olevansa hänestä ylpeä.

– Ainakin tuli sanottua molemmin puolin asioita. Se tuntuu hyvältä. 

MTV:n mukaan Cheek kertoo ohjelmassa myös kamppailustaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. 

– Kun menin illalla nukkumaan, toivoin, että en heräisi enää, Cheek toteaa vaikeimmista vaiheistaan.

Yökylässä Maria Veitola alkaa Cheek-jaksolla MTV:llä ke 25.1. klo 21.00