”Minulla ei ole kotona yhtään pystiä, vaikka olen saanut niitä. En ole itse asiassa nähnyt niitä sen jälkeen, kun kymmenen vuotta sitten pitelin niitä täällä gaalassa”, Tähkä kertoi viitaten Lauri Tähkä ja Elonkerjuu –yhtyeen kanssa voitettuihin palkintoihin.
”Minulla ei ole kotona yhtään pystiä, vaikka olen saanut niitä. En ole itse asiassa nähnyt niitä sen jälkeen, kun kymmenen vuotta sitten pitelin niitä täällä gaalassa”, Tähkä kertoi viitaten Lauri Tähkä ja Elonkerjuu –yhtyeen kanssa voitettuihin palkintoihin.

Tällä hetkellä Lauri Tähkästä tuntuu, että raittius jää pysyväksi elämäntavaksi.

Lauri Tähkälle vuosi 2016 oli kiireinen ja menestyksekäs. Toisen sooloalbuminsa syksyllä julkaissut laulaja oli Emma Gaalassa ehdolla viidessä kategoriassa.

Tälle vuodelle Tähkälle on merkitty vielä sata keikkaa. Ahkerasti keikkaileva laulaja on tehnyt tietoisesti arjessaan muutoksia, jotta jaksaa tiukkaa työtahtia. Kesällä mies lopetti alkoholin käytön.

– Olen aina tykännyt bailata, mutta syksystä asti ympärilläni on pyörinyt niin iso koneisto, että en halua tehdä työtä väsyneenä. Olen vastuussa niin monen ihmisen työstä ja vastuussa myös yleisölleni.

Tähkä painottaa, että aikaisemminkin hän on nauttinut alkoholia harkitusti.

– Nyt tuntuu, että tämä jää pysyväksi elämäntavaksi. Olen varmaan ämpärini tässä elämässäni tyhjentänyt. Tuntuu kivalta olla dokaamatta.

Mieli nuori, kroppa reistailee

Gaalan jatkojen sijaan Tähkä uhosi ajavansa kotiinsa. Keikkojen lisäksi laulaja ei ”käy ikinä missään”. Syksyllä hän loukkasi myös keikalla jalkansa. Pohjelihas repesi kolmesta kohtaa. Aina ahkerasti urheillut laulaja joutui lopettamaan lenkkeilyn.

Tähkä kertoi myös usein keikkojen jälkeen nukkuvansa vain muutaman tunnin yöunia.

”Tuntuu kivalta olla dokaamatta.”

– Mieli ja sydän on nuori, niin on kova paikka, kun paikat eivät enää kestä samalla tavalla. Haluaisin kyllä nukkua pidempään, mutta olen aina ollut aamuvirkku.

Uudessa tilanteessa henkinen hyvinvointi on korostunut.

– Käyn paljon pohdintaa itseni kanssa. En usko, että suosio menee tällä iällä päänuppiin. Tuntuu, että mitä isommaksi suosio menee, sitä pienemmäksi ja nöyremmäksi menen ihmisten edessä.

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.