Hyppy puoli­taiteilija­elämää viettäneestä toimittaja-juontajasta kunnan virkamieheksi on ollut mielenkiintoinen. "Huomaan, että minulla on ollut ikävä televisioon. Olen sielultani ehkä enemmin esiintyjä kuin virkamies."

Laura Ruohola palasi pikahälytyksellä televisioon ja nautti joka hetkestä. Sinkkunainen on aina voinut tehdä nopeita päätöksiä ja lähteä töihin vaikka toiselle puolelle maata. – Yksin elävä, lapseton nainen on yhä kummajainen. Elämäni nyt on mennyt näin.

"Mmm, hyvää", Laura Ruohola, 43, huokaa hörpättyään kahvistaan Katajanokalla sijaitsevassa Johan & Nyströmissä. Helsinkiläiset trendikahvilat ovat olleet viime aikoina harvinaista herkkua, sillä Laura on asunut reilun vuoden kahdentoistatuhannen asukkaan Kalajoella Pohjois-Pohjanmaalla.

Tosin viimeiset puolitoista viikkoa hän on viettanyt tiiviisti Helsingissä saatuaan pikahälytyksen Ylen Sotši-juontajaksi sairauslomalle jääneen Tapio Suomisen tilalle. Miettimis­aikaa hän sai vain sen verran, että ehti kysyä työnantajaltaan luvan. Seuraavana päivänä hän jo istui studiossa.

– Jos olisin tiennyt yhtään aiemmin, olisin esimerkiksi voinut laihduttaa  25 kiloa, Laura nauraa.

Hän työskentelee nykyään Kala­joen asuntomessujen 2014 projektijohtajana. Ylen urheilutoimituksesta hän jäi pois yli kahdeksan vuotta sitten, mutta silti moni muistaa hänet yhä "legendaarisena Urheiluruutu-kasvona", kuten naisen paluu televisioon uutisoitiin. Lauraa se naurattaa.

– Aivan kuin olisin joku antiikin Kreikan tarustosta kaivettu eeppinen hahmo!

Lauran saama palaute on ollut niin hyvää, että nainen liikuttuu yhä ajatellessaan katselijoilta saamiaan viestejä. Twitterissä joku kommentoi, että "Laura Ruoholan paluu urheilutoimittajaksi on kovempi juttu kuin Starbucksin ja Burger Kingin tulo Suomeen yhteensä".

– Paluu oli itselleni isompi juttu kuin olisin uskonut. Kaikesta päätellen olen aikoinani tehnyt jotakin oikein. Ehkä selitys on, etten ole ikinä näytellyt televisiossa vaan olen aina ollut oma itseni.

Moni asia on urheilutoimituksessa muuttunut, kollegoista lähtien. Silti Laurasta tuntui kuin hän olisi tullut kotiinsa. Valitettavasti yksi asia on ennallaan: Hän ei vieläkään kestä katsoa itseään televisiosta. Ensimmäisen lähetyspäivän iltana Laura uskalsi vilkuilla ohjelmaa vain keittiön ovelta, ilman silmälaseja.

– Jossain vaiheessa siirryin sohvalle, mutta laseja en tohtinut panna päähän. On se kumma, miten sitä ei muutu armollisemmaksi itseään kohtaan edes iän myötä. Minussa on perfektionistin vikaa. Nuorempana kidutin itseäni katsomalla vanhoja lähetyksiä ja soimasin itseäni väärästä silmien liikahduksestakin.

Vaikea ensimmäinen talvi 

Laura muistetaan myös T.i.l.a-sisustusohjelman juontajana. Kun ohjelman tekeminen pari vuotta sitten lopetettiin, hän jäi tyhjän päälle. Buukattuna oli vain etelänmatka, sillä Lauralla on ollut syksyisin tapana pakata laukku täyteen kirjoja ja lentää aurinkoon.

Nyt kone oli myöhässä, ja odotellessaan Laura tarttui jo lukemaansa Hesariin. Silloin silmään osui ilmoitus, jossa Kalajoen Loma-asuntomessuille 2014 etsittiin projektijohtajaa. Työ oli kahden vuoden määräaikainen pesti.

– Jotenkin vain tiesin heti, että tuossa on minun paikkani, Laura kertoo.

Rauman kupeesta kotoisin olevalle Lauralle Pohjois-Pohjanmaa oli vierasta seutua, ja Kalajoellakin hän oli käynyt vain kerran aiemmin. Pitkä rantaviiva ja hiekkasärkät olivat kuitenkin tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

– Muistan ajatelleeni, että miten Suomessa voi olla tällainen paratiisi. Ihan kuin jossain ulkomailla!

Intuitio oli oikeassa: Laura sai paikan. Päätös oli helppo, sillä Helsingissä ei ollut ihmissuhdettakaan pidättelemässä. Työt alkoivat melkein saman tien, eikä Laura oikein ehtinyt tajuta, mihin oli heittäytymässä. Todellisuus iski vasta Kalajoella. Oli loppusyksy, kylmää ja pimeää. Kun Helsingissä kotiin oli kuulunut raitiovaunujen kilkatus, nyt ympärillä oli vain hiljaisuutta.

– Ensimmäinen talvi oli vaikea. Mietin, mitä ihmettä teen täällä, kun voisin olla ystävieni kanssa syömässä sushia ja parantamassa maailmaa viinilasin ääressä. Ystäväni olivat huolissaan, koska en jaksanut edes soitella heille. Tuntui helpommalta olla pitämättä yhteyttä, ettei ikävä olisi kasvanut liian suureksi.

Keväällä alkoi helpottaa. Valo lisääntyi ja Laura teki pitkiä kävelyjä rannalla. Kalajoki alkoi taas näyttää siltä paikalta, johon hän oli ensivisiitillään ihastunut.

Syviä suhteita

Työn kautta alkoi myös löytyä ystäviä, vaikka Laura sanoo olevansa vähän hidas lämpenemään uusille ihmisille.

– Minulla on aina kestänyt päästää ihmisiä lähelleni, ja ehkä julkisuuskin muutti minua varautuneemmaksi. Muutto vieraalle paikkakunnalle pakotti tietoisesti avaamaan itseäni. Päätin, että nyt päästän lähelleni helpommalla.

Muutamasta Kalajoen-ystävästä on tullutkin jo niin läheisiä, että Lauralla oli huono omatunto, kun ei ehtinyt juuri ilmoitella itsestään mitään kahden hektisen olympiaviikon aikana.

–  Ajatella, että vielä yli nelikymppisenäkin voi solmia tällaisia ystävyyssuhteita! Mutta ehkä ystävyyssuhteista pienellä paikkakunnalla tulee automaattisesti syvempiä, kun ei ole elokuvateattereita, taidenäyttelyitä tai ravintoloita, joissa tavata. Kalajoella mennään ystävien luo kylään ja jutellaan. Tai sitten mennään rannalle kävelylle – ja jutellaan.

Kalajoella lomaosakkeessa asuva Laura piti koko ajan asuntonsa Helsingissä. Hän ajatteli tulevansa pääkaupunkiin viikonloppuisin mutta huomasi nopeasti, että välimatka oli liian pitkä. Pisimmillään hän on viettänyt Kalajoella putkeen kuudesta seitsemään viikkoa.

– Helsinki ei ole ollut ikinä mikään kovin tärkeä paikka, mutta olen oppinut arvostamaan sen hyviä puolia eri tavalla. Liikenteessä ihastelen ruuhkaa ja Stockalla ajattelen että vau, täällä on ihmisiä! Yhtään ei harmita jonottaa.

Laura nauraa, että elämä ilman Stockmannia ei ole ihan helppoa. Kalajoelta vaatekaupoille lähdetään Ouluun tai Raaheen, ja kun suosikkiripsari loppui, sitä piti lähteä hakemaan Ylivieskasta asti. 

Yhdessä lehtijutussa Laura harmitteli, ettei Kalajoelta saa sushia. Asioidessaan lähikaupassa kauppias juoksi perään kertomaan, että Pietarsaaresta saa ja heiltäkin ehkä jouluna.

– Jokaisen helsinkiläisen elämän oppimäärään tulisi kuulua asua hetki kehäkolmosen ulkopuolella. Elämä on oikeasti aika erilaista muualla Suomessa. Kun Kalajoelle tulee vaikkapa uusi baari, siitä ollaan yhdessä innoissaan. Se on sympaattista.

Lauralla oli ollut käsitys pohjalaisista kovina henkseleiden paukuttelijoina, mutta hän sai huomata pohjoispohjanmaalaisten olevan toista rotua. Kalajokiset mieluummin vähättelevät kuin pitävät meteliä itsestään.

– Kalajoella on Suomen upeimmat rannat, mutta paikalliset kainostelevat – "eihän nämä nyt paljon mitään ole, mutta kai tänne jotkut messut saa..."  Ulkopaikkakuntalaisena minun on ollut helpompi hehkuttaa ja tsempata.

Pelko kehäraakkiudesta

Kun Laura kahdeksan vuotta sitten irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan Yleltä, hän oli 34-vuotias. Siinä vaiheessa Laura oli työskennellyt talon urheilutoimituksessa jo kymmenen vuotta ja kokenut jo viidet olympialaiset. Alun perin hän oli hakenut urheilutoimitukseen kesätöihin, mutta pestistä sukeutuikin vakiduuni ja opinnot Tampereen yliopiston aluetieteen laitoksella jäivät. 

Yksi syy jättäytyä freeksi olikin saada opinnot loppuun.

– Pelkäsin muuttuvani kehäraakiksi. Ajattelin, että on aika tehdä ammatillisia siirtoja ennen kuin olen puoliseniili taakka, jota siirrellään paikasta toiseen.

Laura luopui vakituisen työpaikan tuomasta turvasta mutta sai tilalle rohkeuden tehdä yllättäviäkin ratkaisuja.

– Irtisanoutuminen on ollut parhaita päätöksiäni. Vaikka välillä olen ollut tyhjän päällä enkä ole tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi, niin vakituisessa työssä on aina jämähtämisen vaara. Nyt elämä on tuonut yllättäviä mahdollisuuksia, joihin en olisi muuten tarttunut.

Esimerkiksi T.i.l.a.a tehdessään Laura innostui itsekin sisustamisesta. Yliopisto-opinnot Laura sai suoritettua loppuun, mutta nyt kesken on koulutus sisustussuunnittelijaksi.

Pesti Kalajoella päättyy ensi syksynä, kun Loma-asuntomessut ovat ohi. Näillä näkymin hän on palaamassa Helsinkiin. Syksystä eteenpäin töitä ei ole tiedossa, mutta suunnitelmia Lauralla on aina vaatekaupan pitämisestä venäjän opiskeluun. Hän on jo pitänyt parina kesänä Laura R. -nimistä pop up -vaatekauppaa Raumalla, Porissa ja Kuopiossa.

– Venäjän taitoani ajattelin verestää kuukauden intensiivikurssilla ihan paikan päällä. Haaveilen, että pääsisin asumaan johonkin venäläiseen perheeseen.

Kalajokea Laura ei aio silti unohtaa. Hän on miettinyt mökin hommaamista paikkakunnalta, koska jokin side olisi kiva säilyttää. Sen Laura kuitenkin tietää, että uudet ystävyyssuhteet tulevat pysymään matkassa loppuelämän.

– Toiset ottavat breikin ja lähtevät etelään, toiset Kalajoelle. Tämä on ollut oma irtiottoni ja Kalajoki minun Toscanani.

Toiveissa ihana kumppani

43-vuotiaana Laura on yhä sinkku eikä hän ole ollut koskaan naimisissa. Takana on kyllä pari pitkää seurustelusuhdetta, jossa on asuttu yhdessä ja on ollut yhteiset asuntolainat. Viimeisimmästä erosta on jo muutama vuosi. 

Laura tunnustaa haaveilleensa perheestä. 

– Valehtelisin jos väittäisin, etten ole yhtään kipuillut lapsettomuuttani, kun ystävät ovat yksi toisensa jälkeen perheellistyneet. Yksin elävä, lapseton nainen on yhä monella tapaa vähän kummajainen. Mutta elämäni on nyt mennyt näin. Keskityn mieluummin siihen, mitä minulla on kuin siihen, mistä olen jäänyt paitsi.

Laura sanoo, että sinkkuus on myös mahdollistanut hänelle monia asioita. Perheellisenä tai edes parisuhteessa hän ei olisi voinut tuosta noin vain lähteä Kalajoelle töihin. Tai sitten pariksi viikoksi Kanadaan seuraamaan NHL-kiekkoa, niin kuin hän viime talvena teki.

–  Olen saanut olla oman elämäni vapaaherratar. Ja eihän peli välttämättä vielä ole menetetty! Saihan Minna Terva­mäkikin juuri esikoisensa 45-vuotiaana, Laura virnistää.

Hänen pikkuveljensä sai hiljattain lapsen, eikä Laura malta olla kaivamatta esille puhelintaan, jossa on kuvia vauvasta. Kuvissa hymyilevä viisikuinen Noora on saanut tätinsä täysin pauloihinsa.

– Eikö ole suloinen? Ja selvästi minun näköiseni! En olisi uskonut, että minusta tulee ihminen, joka esittelee vieraille ihmisille veljensä vauvan kuvia, mutta niin on päässyt käymään. Haluan olla paljon läsnä Nooran elämässä.

Kun Laura lähti Kalajoelle, ystävät vitsailivat, että sille tielle hän jää. Että kuitenkin tulee joku maatalon isäntä, joka nappaa Lauran omakseen. Maatalon isäntää ei ole näkynyt, mutta viime viikkoina Lauran puhelin on tykittänyt palauteviestien ohella lemmekkäitäkin tarjouksia.

– En ole sen tyyppinen, että osaisin tarttua ehdotukseen, kun joku tekstaa että "vaikutat hyvältä tyypiltä, lähdetkö kahville?" Mutta kyllähän ne kivalta tuntuvat ja kohottavat itsetuntoa.

Nuori Laura olisi luetellut liudan unelmakumppanin ulkonäkökriteereitä, mutta nyt riittäisi, että tyyppi olisi ihan vain "ihana". Yksi asia on kuitenkin varmaa: hänen pitää olla kiinnostunut urheilusta.

Petran jakamassa kuvassa yhdeksän vuotta sitten lopettanut yhtye viettää illanistujaisia.

1990-luvun lopussa pinnalle singonneen Tiktakin jäsenet eivät ole poseeranneet aikoihin yhteiskuvissa.

Nykyään soolouraa tekevä Petra Gargano, 31, julkaisi Facebookissa kuvan porukan illanvietosta. Mukana on koko Tiktak eli Mimmi, NeaEmppu ja Tuuli, joka on ottanut kuvan.

”Näin ihanassa seurassa sain viettää perjantaina iltaa, ihanat tytöt! Tuuli on kans messis kameran takana”, Petra kirjoittaa kuvan yhteydessä.

Comebackia ei kuitenkaan fanien harmiksi ole luvassa.

”Oi ja voi, sen verran haastavaa on löytää yhteistä aikaa, et koko porukka on saman pöydän ääressä... Comeback on yks iso logistinen mahdottomuus”, Petra vastaa kysymykseen bändin paluusta.

Yhtye perustettiin vuonna 1998 ja lopetti vuonna 2007. Tiktakin läpimurtohitti oli Lopeta. Yhtyeen ensimmäinen albumi Frendit ilmestyi vuonna 1999, jolloin Tiktakista tuli Suomen nuorin platinaa myynyt yhtye. Tuolloin bändin jäsenet olivat yläasteella.

Tiktak vuonna 2005. Kuva: Jere Hietala / Universal Music
Tiktak vuonna 2005. Kuva: Jere Hietala / Universal Music

Kansanedustaja Jani Toivola tuli kaapista nuorena asuessaan Yhdysvalloissa. Seksikokemukset newyorkilaisessa metsikössä eivät olleet kauniita.  

Kansanedustaja Jani Toivola kertoo tällä viikolla ilmestyvässä Musta tulee isona valkoinen -kirjassaan (Siltala) pitkästä tiestään, jonka hän on kulkenut hyväksyäkseen itsensä. 

Jo kirjan alkusanoissa käy ilmi, että Jani salasi pitkään seksuaalisen suuntautumisensa itseltäänkin:

– On vaikea määritellä, kuka loppujen lopuksi teki päätöksen salaamisesta, minä vai yhteisö, joka unohti kertoa, että minun tarinani on yhtä totta kuin muidenkin.

Janin tarina tuli näkyväksi, kun hän oli parikymppinen ja juuri muuttanut New Yorkiin. Uudessa kotikaupungissaan hän meni elokuviin katsomaan romanttista komediaa, jossa molemmat pääosanesittäjät olivat miehiä.

”Miten helpottavalta tuntui nähdä oma todellinen rakkautensa päivänvalossa.”

– Miten helpottavalta tuntui nähdä omat haavekuvansa, oma todellinen rakkautensa päivänvalossa, Jani kuvailee kirjassa.

Ihastumisia jo nuorena

Kirjassa Jani Toivola kertoo ihastuneensa poikiin jo ala-asteella, mutta pitäneensä sitä vääränä ja salattavana asiana. Hän seurusteli useammankin tytön kanssa jonkin aikaa.

Viimeinen suhde naisen kanssa päättyi, kun Jani oli 23-vuotias, ja hänen tanskalainen tyttöystävänsä päätti lähteä New Yorkista takaisin Tanskaan.

Jani kuvaa kirjassa, että muutos tapahtui yhdessä yössä tyttöystävän lähdön jälkeen.

– En enää pelännyt enkä halunnut peitellä mitään. Olin homo! hän kirjoittaa.

Vapautuminen vei Janin brooklynilaiseen metsään, jossa harhaili erityisesti latinoja ja mustia miehiä rakkauden – tai ehkä paremminkin seksin – toivossa. 

– Nyt kun katson noita hetkiä nykyhetkestä käsin tajuan, että lähinnä kidutin itseäni, talloin kaikkien oikeiden kaipuideni päälle menemällä väkisin siihen metsään. 

Tuntematon huppupää

Jokin metsässä kuitenkin veti puoleensa, vaikka Jani uskaltautui vasta kuudennella yrittämällä jatkaa metsän reunalta syvemmälle.

Tuo kerta päättyi kivuliaaseen yhdyntään tuntemattoman huppupäisen miehen kanssa.

– Mies oli pikimusta ja haisi tupakalle. Emme sanoneet mitään, Jani muistelee kirjassa.

”Jokainen käynti metsässä oli askel syvemmälle paikkaan, jossa en voinut hyvin.”

Jälkikäteen hän tunsi epäonnistumista ja häpeää – hänhän tavoitteli turvallisuuden ja rakkauden tunteita eikä tosiaankaan saanut niitä metsästä.

– Jokainen käynti metsässä oli askel syvemmälle paikkaan, jossa en voinut hyvin ja josta minun oli kivuliaasti askel askeleelta myöhemmin tuotava itseni takaisin ja aloitettava rakkaudelliset teot itseäni kohtaan.

Äiti suhtautui hyvin

Vaikka Jani eli jo New Yorkissa avoimesti homona, kävi treffeillä ja homobaareissa, hänen lähipiirinsä Suomessa ei tiennyt asiasta mitään.

Äidilleen kertoakseen hän matkusti kotimaahan ja täräytti asian julki jo rappukäytävässä. Kirjassa Jani kertoo äitinsä suhteutuneen asiaan vastaanottavaisesti. Janille itselleen kaapista tulo oli helpotus.

– En ole koskaan elämässäni tuntenut oloani niin kevyeksi ja voittamattomaksi kuin tuona iltana äidin luota lähtiessäni, hän kirjoittaa.

Saara Aalto koki jättiyllätyksen X Factor -kilpailussa.

Suomalaislaulaja Saara Aalto iloitsee uudesta mahdollisuudestaan Britannian X Factor -kisassa.

Hän kertoo Facebook-sivuillaan, että hän on edelleen mukana maailman isoimmassa laulukilpailussa ja se tuntuu hänestä uskomattomalta kunnialta.

– Vaikka Sharon tiputti mut itse haasteessa, päätettiin ohjelmassa yllättäen käyttää wildcardeja, jotta saatiin pelastettua kilpailijat, joiden tippumista kaduttiin. Ihan uskomatonta, että mussa nähtiin niin paljon potentiaalia, että villikortti käytettiin muhun! Se on todella suuri kunnia, Saara kirjoittaa maanantaisessa Facebook-päivityksessään.

Lue myös! Britannian X Factorissa loistanut Saara Aalto vastaa kritiikkiin: ”Sovin paremmin ulkomaille kuin Suomeen”

Laulaja luuli jo tiensä päättyneen sunnuntai-iltaisen esityksensä jälkeen Britannian X Factor -kilpailussa, jossa hän ei tullut valituksi jatkoon. Niin sanottu villi kortti päätyi kuitenkin Saaralle ja hän jatkaa kilpailua.

”Unelmat voi todella toteutua, kun jaksat yrittää, etkä välitä ympäröivästä negasta.”

– Unelmat voi todella toteutua, kun jaksat yrittää, etkä välitä ympäröivästä negasta. Ja vaikka tosiaan jotkut keskittyvät negailuun, haluan itse fiilistellä kaikkea kisasta seurannutta positiivista; huiput palautteet Simonilta ja Nicolelta, yleisön tuki, fanien uskomaton tsemppi, tuleva judges houses ja kaikki superit mahdollisuudet, joita tästä seuraa, Saara hehkuttaa tunnelmiaan.

Katso myös! Uskomaton esitys: Saara Aalto laulaa videolla 15 kielellä

 

Kansanedustaja Jani Toivolan lapsen äiti on Kirsi-niminen nainen, joka halusi perheen ilman parisuhdetta.

Tällä viikolla ilmestyvässä Musta tulee isona valkoinen -kirjassa (Siltala) kansanedustaja Jani Toivola kertoo muun muassa siitä, kuinka hänestä tuli isä. Janin tytär on nyt kaksivuotias.

Kirjassa Jani kertoo, että hänellä on aina ollut voimakas hoivavietti. Hän kirjoittaa pelänneensä teini-ikäisenä sitä, ettei koskaan saisi perhettä, koska on homo.

– Minähän olin syntynyt suurperheen äidiksi! Yhteiskunta ympärilläni antoi ymmärtää, että oikeudet vanhemmuuteen ja perheen perustamiseen eivät kuulu homoille, hän kuvailee kirjassa.

Nähtyään New Yorkissa asuessaan homoperheen Jani tiesi, että voisi toteuttaa haaveensa perheestä, jos pitäisi silmänsä avoinna erilaisille mahdollisuuksille.

– Lapsen saamiseen liittyvine haaveinemme olemme lopulta kaikki samalla viivalla riippumatta varallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sosiaalisesta asemasta. Voimme toivoa lasta ja kaivata vanhemmuutta, mutta kenellekään ei voi antaa takeita siitä, että haaveet toteutuvat, hän kirjoittaa.

Perhe, ei parisuhdetta

Jani Toivola oli pitkään tahtomattaan lapseton, mutta lopulta sähköpostiviesti tarjosi mahdollisuuden perheen perustamiseen.

– Minulle sähköpostitse lähetetyn linkin takaa löytyi ilmoitus, joka kiinnitti huomioni välittömästi. Nainen halusi äidiksi ja etsi isäksi miestä tai miesparia. Hän ei halunnut parisuhdetta, mutta perheen hän halusi, hän kertaa kirjassa.

”Sisälläni kuiski ääni, joka sanoi, etten voisi ohittaa tätä mahdollisuutta.”

Ilmoituksen nainen halusi muodostaa perheen, jossa voisi itse olla viikonloppuvanhempana, ja isä tai isät olisivat pääasiallisia huoltajia.

Jani Toivolalle ajatus perheen perustamisesta tuntemattoman kanssa oli etäinen. Kirjassaan hän kertoo pitäneensä adoptiota realistisena vaihtoehtona. Epäilyksistään huolimatta Jani vastasi ilmoituksen jättäneelle naiselle.

– Olin pyörällä päästäni – mutta sisälläni kuiski vahva ääni, joka sanoi, etten voisi ohittaa tätä mahdollisuutta, hän kuvailee kirjassa.

Suunnitelmaa hiotaan

Jani ja ilmoituksen jättänyt Kirsi tapasivat lukuisia kertoja seuraavien kuukausien aikana. Tapaamisten aikana he tutustuivat toisiinsa ja laativat suunnitelmia. Lopulta päätös perheen perustamisesta syntyi rautatieasemalla Kirsin kotikaupungissa.

– Junan lähtöön oli neljä minuuttia, kun halasimme toisiamme ja päätimme, että meistä tulisi perhe, jos luoja suo. Saman vuoden loppupuolella jo odotimme tyttäreni syntymää.

”Tärkeimmät keskustelut isyyteen liittyvistä peloista kävin äitini ja mummoni kanssa.”

Ennen lapsen syntymää Jani kirjoittaa käyneensä läpi jonkinlaisen kriisin itsensä kanssa. Hän lähestyi isyyttä kohtalaisen pelottomasti, mutta huomasi tottuneensa ajatukseen ydinperheestä ainoana oikeana perhemallina – vaikka on itsekin kasvanut yksinhuoltajan lapsena elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta.

– Tärkeimmät keskustelut isyyteen liittyvistä peloista kävin äitini ja mummoni kanssa, Jani kirjoittaa.

Hänen äitinsä kannusti poikaansa sanomalla, että rakkaus on se, mitä lapsi tarvitsee.

Unelmien vauvavuosi

Tyttären syntymä sujui kirjan mukaan vauhdikkaasti. Jani kirjoittaa rakastuneensa lapseensa heti, mutta myös tunteneensa hetkellistä ahdistusta uudesta vastuusta. Hän eli tyttärensä kanssa heti yksinhuoltajan arkea, vaikka Kirsi-äiti vierailikin säännöllisesti Toivolan ja tyttären kotona.

– Palasin töihin vasta kun tyttäreni oli noin vuoden ikäinen, sitä ennen olin hoitanut muutamia työtehtäviä satunnaisesti, ja jo pelkkä puvun päälle laittaminen oli tuntunut lähes ylivoimaiselta ponnistukselta, Jani kertoo kirjassa.

Hän kuvaa lapsen kanssa kotona viettämäänsä vauvavuotta unelmien vuodeksi.

 

Team Kenya. #pantteri #africa #kenya #helsinki

Kuva, jonka Jani Toivola (@janitoivo) julkaisi

Jani Toivolan tytär on pian kolmivuotias.

Fakta: Apilaperheet
  • Jani Toivola kertoo kirjassaan vierastaneensa lapsen hankkimista tuntemattoman kanssa, koska ei tuntenut kunnolla yhtään apilaperhettä.
  • Apilaperheessä ainakin kahdella vanhemmalla on lapsi tai lapsia ilman parisuhdetta.
  • Apilaperheessä lapsen tai lasten vanhemmat voivat olla esimerkiksi miespari ja nainen, mies- ja naispari tai mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään parisuhteessa. Jälkimmäistä perhemuotoa kutsutaan myös ystäväperheeksi.
  • Lainsäädäntö antaa vain kahdelle apilaperheen vanhemmista mahdollisuuden olla virallisesti lapsen vanhempia. Käytännössä vaikka kaikki kolme tai neljä perheen aikuista voivat olla lapsen vanhempia.

Lähde: Sateenkaariperheet ry

Sairasta

Sairasta. Yhteiskuntamme on pahasti rikki, kun hyväksyy tämmöisiä asioita. Kukaan ei edes esitä enää kiinnostusta lapsien hyvinvoinnista, kun aikuiset haluavat jotain tarpeeksi itsekkäästi.