Laura Malmivaara on uuden edessä muutettuaan pois hänen ja elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen yhteisestä kodista.

Näyttelijä Laura Malmivaara, 36, polkee katua pitkin uudenkarhealla, mustalla Aino-pyörällään, jonka tarakkaan on kiinnitetty muovinen lastenistuin.

– Halusin juuri tämänmerkkisen pyörän – tyttäreni Ainon mukaan, Laura nauraa.

Pyöräilystä on tullut Lauralle ja hänen lapsilleen Ainolle, 4, sekä Almalle, 6, tärkeä liikkumisen tapa. Varsinkin sen jälkeen, kun Laura muutti keväällä entisestä, hänen ja elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen yhteisestä kodista Helsingin keskustaan.

– Erilleen muuttomme on tosiasia, mutta olemme sopineet Akun kanssa, että emme kommentoi parisuhdettamme. Haluan kunnioittaa tätä yhteistä päätöstämme, Laura sanoo.

Laura joutui kovaan pyöritykseen runsas kuukausi sitten, kun tieto uudesta osoitteesta tuli julkisuuteen. Samalla jo kuukausia velloneet erohuhut saivat vahvistusta.

Rakkauden ympäröimä

Laura näyttää kovasta, työntäyteisestä keväästään huolimatta säteilevältä ja levänneeltä. Syykin on selvä: viime viikot ovat vierähtäneet perheen kesäpaikassa Loviisan lähistöllä. Siellä ovat Lauran ja tyttöjen lisäksi viihtyneet myös Lauran jääkiekkoilijaveli Olli Malmivaara ja tämän kolmeviikkoinen poikavauva sekä Lauran vanhemmat, jotka muuttivat muutama vuosi sitten kokonaan asumaan kesäkotiin.

– Fiilikseni on ihan hyvä. Olen nauttinut luonnosta, saaristolaistunnelmasta ja meren läheisyydestä. Kevät oli
aikamoista tasapainottelua, ja siksi pienet asiat tuntuvat nyt tärkeiltä ja antavat voimaa ja iloa. Niin kuin sekin, että näen ympärilläni olevien ihmisten voivan hyvin, Laura sanoo. Laura tuntee, että hänen ympärillään on paljon rakkautta.

– Kyllä minä rakkauteen uskon. Mutta rakkaus merkitsee paljon muutakin kuin romanttista rakkautta. Sitä on kaikessa kauniissa: ihmisten huolenpidossa, hyvyydessä ja vilpittömyydessä. Rakkaus kilpistyy yhteiseen nauruun. Jos ystä­vien, puolisoiden ja läheisten nauru säilyy, asiat ovat onnellisesti.

Tänä kesänä Laura on päättänyt pysyä jämäkkänä ja on kieltäytynyt monista töistä voidakseen lomailla kunnolla lastensa kanssa.

– Nyt he ovat jo sen verran isoja, ettei minunkaan aikani mene kokonaan hoitamiseen ja ruokkimiseen. Molemmat tyttäreni ovat syntyneet kesää vasten. Heidän vauvakesistään muistan, kuinka istuin imettämässä mökillä kesätuulessa, Laura sanoo.

Nyt päivät saaristolaismaisemissa kuluvat tyttöjen kanssa leikkiessä.

– Lapset opettavat säilyttämään ilon ja lapsenmielisyyden. Olen aina ihaillut lasten viisautta ja kykyä sopeutua, Laura sanoo.
Laurasta kesässä on parasta kiireettömyys ja joutenolo.

– Olen niin nopeatempoinen, että tarvitsen suunnittelemattomuutta ja hetkiä, jolloin en tee mitään. Joutenolo on parasta retriittiä eikä edes maksa mitään.

Enemmän aikaa elää

Lauran mielestä hänen elämänsä on muuttunut sitä rennommaksi, mitä enemmän vuosia on tullut.

– Ihminen kasvaa iän ja kokemuksen mukana. Niin työssä kuin ihmissuhteissakin asiat loksahtavat paikoilleen, ja elämässä oppii painottamaan toisenlaisia asioita kuin nuorempana. Sen jälkeen, kun täytin kolmekymmentä, minulla ei ole enää ollut niin hoppu. Olen huomannut, että elämää on myös itseni ulkopuolella. Nyt siihen elämään on enemmän aikaa.

Kymmenen viime vuotta Laura on elänyt melkoisia ruuhkavuosia, kun hänen ja Akun uusperheeseen on syntynyt niin lapsia kuin elokuviakin. Muiden töidensä lisäksi Laura on näytellyt useassa Louhimiehen ohjaamassa elokuvassa, viimeksi Riisutussa miehessä. Sen jälkeen Laura tähditti Kaisa Rastimon elokuvaa Myrsky vuonna 2008.

– Jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy omat mutkansa, ja yritän yleensä suhtautua asioihin oikeassa mittakaavassa. Ei äitiys estä taiteen tekemistä. Välillä tosin syntyy absurdeja tilanteita. Kun kuvasin Italiassa elokuvaa L’amore di Marja, kävin välillä varjossa imettämässä Ainoa ja sitten riensin seuraavaan ottoon raiskattavaksi.

Laura on joskus sanonut, että häntä kiinnostaa taiteilijaliittojen haastavuus.

– Mutta ei työ sinänsä mitään liittoa verota, ei taiteilijaliittoakaan. Olen päinvastoin aina nauttinut siitä, että ympärillä on paljon työtä, tapahtumaa, elämää ja lievää kaaosta. Elämäntilanteissa risteilee monta asiaa päällekkäin ja kerroksittain, eikä yksinkertaisia vastauksia ole.

Huldahuoleton vaan ei tuuliviiri

Laura juontaa koko kesän televisiossa pyörivää Peili-ohjelmaa, jossa ystävykset testaavat, kuinka hyvin tuntevat toisensa. Syksyllä hänellä on rooli KOM-teatterin Kone-näytelmässä. Silloin jatkuu myös suosikkisarja Kotikatu, jossa puidaan Lauran näyttelemän Tuijan avioliiton uskottomuuskriisin jälkiseurauksia.
Näyttelemisen lisäksi Laura jatkaa laulamista ja suunnittelee jatkoa keväällä yhdessä Maija Kaunismaan kanssa pitämälleen lauluillalle. Kaunismaa sävelsi Lauran kirjoittamat tekstit.

– Laulujen tekstit kumpuavat henkilökohtaisista kokemuksistani ja kuvaavat naisen särmikästä elämää. Biisit ovat rosoisia, niissä ei ole mitään söpöä ja tyttömäistä. Toivon, että tekstini muuttuvat kuulijoiden kanssa yhteiseksi kokemukseksi. Uskon, että laulut koskettavat, jos ne kiinnittyvät itsessä johonkin. 

Työrintamalla Laura kaipaa eniten elokuvan tekemistä.

– Kaipaan elokuvan maagisuutta, mutta nykyään myös kokonaisvaltaisempaa matkaa kirjoittamisesta ensi-iltaan asti. Toivon, että pitkäaikainen käsikirjoitusprosessini toteutuu. Minua kiehtoo se, kuinka taiteen keinoin pitäisi reagoida tässä haastavassa ajassa, laman, kulutuksen ja yksilökeskeisyyden keskellä.

Sen kummemmin Laura ei tulevaisuuttaan suunnittele.

– Elän hetken kerrallaan. En ole koskaan ollut haaveilijatyyppi enkä toisaalta ikinä murehtinut tulevaa. En ole tuuliviiri, mutta kuitenkin vähän huldahuoleton. Se asenne kantaa tulevaisuudessakin.

Hiki

Elämässä pitää tulla hiki – tuli se sitten teatteriesityksen jälkeisestä endorfiinista, näyttämölamppujen kuumuudesta tai siitä kauheudesta, että on valmistautunut huonosti työhönsä. Hiki pitää tulla myös kuntoillessa. Veljeni Olli osti juuri maalle yhteiseen käyttöön kuntopyörän. Istuin sen selässä, katsoin jalkapalloa ja rehkin niin, että vesi tippui lattialle.

Hiki antaa tunteen, että on tosissaan tehnyt jotakin. Tarvitsen sitä tunnetta, sillä en ole perusluonteeltani suorittaja, vaan pikemminkin boheemi nautiskelija. Supersuorittaja ei haluaisi elää sellaisessa kaaoksessa, jossa elän. Ennen olin itselleni hyvinkin ankara, nykyään paljon lempeämpi. En jaksa koko ajan soimata itseäni siitä, että olen laiska ja saamaton eikä aikani riitä kaikkeen. Takaraivossani on äitini usein toistama kehotus: nyt nautit! Siinä, että antaa itselleen luvan nautintoon, ei ole mitään pahaa.

Uni 

Nyt lomalla huomaan nukkuneeni pitkiä öitä, jopa kellon ympäri. Lomalla uni muuttuu syvemmäksi ja antaa enemmän voimaa. Nukun futonilla, ja tyynyni on kova. Tarvitsen unelleni hyvän tuen. En halua ympärilleni mitään untuvapeittoa tai muuta pehmeää.

Menen nukkumaan yhden aikaan yöllä ja nousen kahdeksalta. Nyt yritän nukkua vähän varastoon ennen kuin työt taas syksyllä alkavat. Nukahtaminen on vaikeampaa kuin nuorempana. Joskus kirjaan ylös uniani. Viimeksi näin unta, jossa joku amerikkalainen stand up -koomikko pakotti minut kuuntelemaan esitystään, joka ei päättynyt koskaan. Näen säännöllisesti painajaista, jossa juoksen peninkulmaharppauksin pakoon takaa-ajajiani tai että unohdan näyttämöllä repliikkini.

Olen luovimmillani öisin, joten unohdun usein valvomaan, ja uni jää vähiin. Ilta ja yö ovat pienten lasten äidille ainoa tilaisuus ottaa omaa aikaa. Toisaalta olen aina ollut yöihminen, silloin tulevat parhaat ideat. Nautin, kun maailma ympärilläni hiljenee. Arki kuuluu päivään, yöllä on aikaa kuulla omia ajatuksiaan. Silloin kirjoitan ja puuhastelen valokuvien kanssa.

Arjen kauneus

Se, miten onnistuu luovimaan arjen paineiden keskellä, antaa voimaa ja iloa. Palkitsevaa on esimerkiksi, kun onnistun välttämään lasten riidat jo ennalta neuvottelemalla. Tyttäreni käyvät Montessori-koulua ja ovat taiteellisia. Kotonamme on jatkuva ja vaihtuva taidenäyttely. Pukeutuessaan tytöt pistävät päällekkäin hametta ja housua. Annan heidän valita asunsa itse. Muistutan vain siitä, että pitää olla pitkähihaista.

En halua olla liian ankara tai pedantti äiti. Opin vanhemmiltani lapsenmielisyyden, jota toteutan nyt omien tyttöjeni kanssa. Meillä tanssitaan ja nauretaan.

Arjen kauneus merkitsee minulle värejä ja valoa. Valo on tärkeää, tarvitsen sitä ihan kaikkeen. Kaikissa kodeissani on aina ollut suuret ikkunat, niin nytkin. Niistä tulvii luonnonvaloa. Pimeän talven jäljiltä herään eloon. Kun valo
lisääntyy, olo kevenee.

Jazz-musiikki

Seurustelin nuorena jazz-muusikon kanssa. Suhde kariutui, mutta rakkaus jazziin jäi. Siinä minua viehättää tekninen taituruus ja ilmaisun täydellinen vapaus.
Kun lapset olivat pienempiä, kuuntelin vain vähän musiikkia. Nyt kuuntelen taas erityisesti kaikkea jazz-pohjaista. Vaikka olen soittanut pianoa seitsemänvuotiaasta asti, ja kodissani on yhä tuo valkoinen Fazer, klassinen musiikki ei enää puhuttele minua.
Taide lohduttaa. Musiikki rauhoittaa, innostaa, antaa voimaa ja sopii eri tunnetiloihin.
 

Valokuvaaminen

Kamera on salarakkaani. Ensimmäisen oman kamerani, punaisen pokkarin, sain 15-vuotiaana, kun lähdimme perheen kanssa kiertämään Eurooppaa. Pian sen jälkeen ostin järjestelmäkameran, ja se oli lopullinen niitti sille, että kuvaamisesta tuli tärkeä osa elämääni.

Kuvaaminen avasi uuden maailman. Kuvasin mitä vain – roskiksia, pyykkejä, varpaitani. Kerran otin 50 kuvaa uima-altaan pohjasta. Se oli minusta niin hienon värinen.

Myöhemmin aloin kuvata muotokuvia, ja se on aihepiiri, joka minua viehättää eniten. En kyllästy ikinä ihmisen kasvoihin. Kuvaan paljon perhettäni ja työkavereita.

Kuvaamisesta olisi voinut tulla minulle ammatti. Opiskelin sitä Taideteollisessa korkeakoulussa kunnes pääsin Teatterikorkeaan ja näytteleminen vei mukanaan. Kuvaaminen on minulle paras tapa rentoutua. Kun otan kameran käteeni, keskityn täydellisesti siihen mitä teen ja unohdan muun.

Mikko Kuustonen kertoo Yhden illan juttu -ohjelmassa, että alkoholista tuli hänelle aikoinaan ongelma salakavalasti.

Muusikko ja tv-kasvo Mikko Kuustonen kertoo Maaret Kallion Yhden illan juttu -ohjelmassa alkoholiongelmastaan.

– Siihen ei sisältynyt glamouria, eikä mitään boheemia taiteilijahommaa. Varmaan siihen sisältyi jonkin verran kivaa biletystä ja paljon hyvää: monta vuotta leppoisaa ja kivaa, ja oli se varmaan yhteisöllistäkin, Kuustonen kertoo psykoterapeutti Maaret Kalliolle. 

”Huomasin rupeavani ajattelemaan juomista vaivaannuttavan paljon.”

Kuustosen mukaan jossain vaiheessa hän alkoi puhua alkoholinkäytöstään muille, mutta moni sanoi, ettei hänellä mitään ongelmaa ole.

– Se, milloin juttu muuttui mun kohdalla ongelmaksi, tapahtui ikään kuin pään sisällä ja salakavalasti. Se johti yksinäiseen tissutteluun ja elämänpiiriin. jossa huomasin rupeavani ajattelemaan juomista vaivaannuttavan paljon.

2754012

Mikään ei tuntunut miltään

Maaret Kallio kysyy jaksossa Kuustoselta, mihin tämä oikein joi?

– Mulle yksi pelottavimpia kokemuksia omassa mielen järkkymisessä on se, kun tulee tilanne, että mikään ei enää tunnu miltään. Unelmat rupeavat häviämään tai häviää mielenkiinto ja uteliaisuus. Luulin lääkitseväni tuota oloa, mutta koin jälkikäteen, että olen pahentanut tuota kehää, Kuustonen selittää.

Yhden illan juttu keskiviikkoisin klo 21.00 Livillä. Mikko nähdään myös Vain elämää -ohjelmassa. Hänen päivänsä on 21.10.

Me Naiset ja Liv kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Kippis

Mikko "doright" Kuustonen. Veikkaisin että suurin ongelma sinulla oli tuo doright. Näin sinut joskus kavereittesi kanssa huoltoasemalla. Taisin olla jotain kolme vee n. vuonna 79. Teitä oli siellä Dave "terävä" Lindholm, Sinä Mikko Matias "nohnoh" Kuustonen, Tommi "Aika Hyvä" tai "Niin on" Läntinen, Pelle Miljardi, jonka oikea nimi oli niin tylsä että se aiheuttaa narkolepsiaa lausuttaessa. Sinä ja Tommi mietitte, että perustaisitte tahoillanne bändit kunhan vaan keksisitte niille nimet. Taisit lausua minulle muutamaan kertaan silloin nohnoh. Löin Pelleä leukaan silloin. kaikkein oudoin muistikuva on, että 10 min myöhemmin Lemmy Kilmister oli huoltsikan pihassa, kun olin lähdössä vanhempien kanssa pois sieltä. Taisin jutskailla Lemmylle silloin, Dave tulkkasi. Siitä tuli silloin "terävä", kun se osas Lontoota. Lemmy oli herkkämies ei pitänyt yhtään, kun sanoi hänelle, että hän soittaa bassoa hassusti. Olisinko lyönyt häntäkin? Tosin vain reiteen. Leukaan en ylettynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin taisin nähdä siluettisi Orivedellä pimeässä illassa. Jossain rokkisaaren lähellä tai sitten vähän kauempana. Siellä oli niitä retkuja, jotka meinas tehdä TV2:lle kusipää televisiosarjaa. Kerros onks tää Mikko unta? En ole ihan varma enää. Sä olet drinkkisi ansainnut. Anna mennä vaan.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo uutuuskirjassa rakastuneensa mieheensä Tom Gustafssoniin päätä pahkaa. – En ikinä, mistään, olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni.

Hiihtäjä Aino-Kaisa "Aikku" Saarinen, 37,  kertoo Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -uutuuskirjassa suhteestaan mieheensä Tom Gustafssoniin, 39,  Aikku kertoo huomanneensa entisen ammattilaiskoripalloilijan jo vuonna 2000 luentosalissa. Molemmat opiskelivat tuolloin Lahden ammattikorkeakoulussa.

– Pitkänhuiskea koripalloilija Tom Gustafsson osui viereiseen pulpettiin, ja urheilijoina löysimme heti yhteisen sävelen. Komea kaveri paljastui hyväkäytöksiseksi, älykkääksi ja analyyttiseksi, A1-luokan saaliiksi, Aikku kertoo Pekka Holopaisen kirjoittamassa kirjassa.

Aikku tiesi jo tuolloin, ettei valmistu koulusta, mutta muistaa miettineensä päänsä puhki, miten pääsisi viettämään Tomin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Hän keksi, että kopiot luentojen muistiinpanoista on helppo keino lähestyä. Aikku kun joutui olemaan paljon pois luennoilta leirien takia. Erään maajoukkueleirin jälkeen kaksikko tapasi kaakaolla.

– Siinä vierähti neljä tuntia. Lopuksi Tom kaivoi kassistaan pinon siistejä opintomuistiinpanoja, mutta kieltäydyin niistä. Kuule, ei musta tietokoneinsinööriä tule. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin oikeastaan tein vähän tikusta asiaa, halusin tutustua sinuun paremmin, Aikku sanoi.

Elämän paras päähänpisto

Aikun mukaan kaakaotreffit eivät heti johtaneet sen kummempaan. Mutta vappuna 2001 hän soitti Tomille hetken mielijohteesta.

– Se oli elämäni paras päähänpisto.

”En ole hetkeäkään ole joutunut katumaan.”

Kaksikko sopi, että he käyvät muutamilla treffeillä ja katsovat, miten suhde etenee. Ja nopeastihan se eteni. Kesällä kaksikko alkoi seurustella, ja syksyllä 2001 Aikku pakkasi kamansa vanhempiensa kotoa, ja pari muutti yhteen.

– Rakastuin Tomiin päätä pahkaa enkä hetkeäkään ole joutunut katumaan. En ikinä, mistään, olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni. Minun on turha pelata enää lottoa, sillä seitsemän oikein napsahti jo syksyllä 2001. 

Aikku ja Tom menivät naimisiin kesällä 2012. Tom on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen
Aikku ja Tom menivät naimisiin kesällä 2012. Tom on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen

Aikku ei katselisi sohvaperunaa

Naimisiin pari meni vuonna 2012. Aikku myöntää kirjassa, ettei välttämättä ole ollut aina helppo kumppani personaanansa, vahvan tahdon ja ammattinsa takia.

”Muista, Aikku, aina se, että minä en koe uhrautuvani tässä millään tavalla.”

Aikun mukan Tom on silti ollut hänen rinnallaan valittamatta. Tuki on ollut pyytetöntä.

– Muista, Aikku, aina se, että minä en koe uhrautuvani tässä millään tavalla. Haluan elää juuri tällaista elämää juuri sinun
kanssasi, Tom on sanonut Aikun mukaan useasti.

Tom on kulkenut Aikun mukana arvokisoissa vuosia. Tämän lisäksi Aikku arvostaa Tomissa sitä, että tämä on pitänyt itsestään huolta myös aktiiviuran jälkeen.

– Sohvaperunaa en katselisikaan, Aikku kertoo.

Aikun mukaan moni kuvittelee, että hän määrää heidän kotonaan kaapin paikan.

– Ei se todellakaan niin mene. Kovin harva tietää, miten meillä eletään, ja se sopii oikein hyvin.

Parin ensimmäinen lapsi, Amanda Ellen, syntyi toukokuussa 2016.

Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos, kirjoittanut Pekka Holopainen) ilmestyi 27.9.2016.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo Tahto-kirjassa, että hänen ja kaksossisko Maijan välit eivät ole palautuneet ennalleen keväällä 2015 tapahtuneen välirikon jälkeen.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen, 37, kertoo tällä viikolla ilmestyneessä Tahto Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -kirjassa ristiriitaisista väleistä kaksossiskoonsa Maija Saariseen. Siskosten välit katkesivat keväällä 2015, kun Aino-Kaisan hiihtoon liittyvä päätös ei miellyttänyt Maijaa.

Kaksikon hiihtoseura Lempäälän kisa tarjosi Aikulle mahdollisuutta päättää, haluaako hän tehdä hiihtäjävalinnat Kuusamon SM-kisoihin vai antaako hän seuran päättää. Maija olisi toivonut, että Aikku olisi käyttänyt hänelle tarjottua valtaa. Näin Maija olisi päässyt SM-kisojen parisprinttiin Aikun kanssa. Aikku antoi kuitenkin seuran päättää, eikä Maija tullut valituksi. Tämä oli kova paikka Maijalle.

”Välimme eivät ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan.”

– Maija ei matkustanut Kuusamoon lainkaan, vaan mökötti kotona. Lopputulos oli ennätyksellisen pitkä ja jäätävä välirikko. Välimme eivät sittemminkään ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan. Kaksossisko osaa halutessaan olla kylmä ja torjuva kuin mannerjää, Aikku kertoo toimittaja Pekka Holopaisen kirjoittamassa kirjassa.

Aino-Kaisa Saarinen on voittanut neljä MM-kultaa, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympialaisista hänellä on kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Taustalla Aikun vanhemmat vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä
Aino-Kaisa Saarinen on voittanut neljä MM-kultaa, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympialaisista hänellä on kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Taustalla Aikun vanhemmat vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä

Maija: Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko

Kirjasta selviää myös, että Maija-siskoa on kaihertanut sekin, miten paljon Aikku saa huomiota ja apua heidän vanhemmiltaan. Kaksosilla on myös kaksi isosiskoa, 10 vuotta vanhempi Terhi ja 8 vuotta vanhempi Tarja, joka asuu Tanskassa. Myös Terhi on Maijan kanssa samaa mieltä.

– Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko, se on jotenkin ilmiselvää, koska se on aina ollut niin. Häneltä on urheillessa jäänyt käytännön elämä kokonaan opettelematta, mikä on vähän surullista, Maija kertoo kirjassa.

Aikku ja Maija ovat aikaisemminkin puhuneet räiskyvistä väleistään. Alkuvuonna 2016 he kertoivat Me Naisten haastattelussa, että välejä ovat koetelleet kateus, erilaiset elämäntilanteet ja huippu-urheilijan itsekäs elämäntapa. Maija kertoi haastattelussa, että sai esimerkiksi lukea Aikun raskaudesta lehdestä.

Aikku ja Maija kertoivat Me Naisissa alkuvuodesta, että he olivat jo lapsena todella kilpailuhenkisiä. "Jos toinen meistä kaatui ladulla, toinen pinkoi ihan varmasti ohi", Aikku kertoi. Kuva: Milka Alanen
Aikku ja Maija kertoivat Me Naisissa alkuvuodesta, että he olivat jo lapsena todella kilpailuhenkisiä. "Jos toinen meistä kaatui ladulla, toinen pinkoi ihan varmasti ohi", Aikku kertoi. Kuva: Milka Alanen

Kirjan mukaan närää siskosten välille on aiheuttanut myös se, miten usein Aikku käy syömässä vanhempiensa luona. Siskojen mielestä Aikku aterioi vanhempien luona vuoden jokaisena päivänä. Aikun mukaan tämä on mahdotonta ihan jo teoriassakin, sillä hän on ollut pian 15 vuotta pari sataa päivää vuodessa poissa kotoa. Aikun mukaan todellinen luku on sata.

"Maija ja Terhi ovat päiväsaikaan töissä, eikä Tarjakaan oikein Tanskaan asti vellikellon soittoa kuule."

– Jos äiti kutsuu syömään hyvää ja terveellistä ruokaa, pitäisikö minun kieltäytyä, jotta siskot olisivat tyytyväisiä? Maija ja Terhi ovat päiväsaikaan töissä, eikä Tarjakaan oikein Tanskaan asti vellikellon soittoa kuule, Aikku ihmettelee.

Aikun mukaan siskot kuulemma myös paasaavat äidille, että tämän pitäisi lopettaa Aikun paapominen. Kirjan mukaan Terhi-sisko on sitä mieltä, Aikku melkeinpä käyttää hyväksi vanhempiaan.

Aikku: Kukaan ei muista, että menestykseni hedelmistä on riittänyt muillekin

Aikusta jokainen neljästä lapsesta on saanut vanhemmilta oman 25 prosenttinsa. Hän ihmettelee myös, että siskot ovat unohtaneet kaiken hyvän, mitä Aikku on muiden eteen tehnyt. Aikku luettelee kirjassa, että hän on esimerkiksi ostanut äidin ja isän keittiöön koneita ja raaka-aineita ruuanlaittoon.

– Kukaan ei näytä muistavan myöskään sitä, että menestykseni hedelmistä on kyllä riittänyt jotain aina muillekin. Kukahan maksoi tai hoiti vanhemmille ilmaiset arvokisamatkat, tai Maijalle majoituksen Falunin MM-kisoissa? Olen ajoittain ollut myös lapsista ainoa, joka ei ole tuottanut isälle ja äidille tuskaa ja murhetta, kun nyt mietin vaikka siskojeni parisuhdekuvioita, Aikku sanoo kirjassa.

Erilaisista muistoista ja näkemyksistä huolimatta Aikku kertoo kirjassa, että tietää Maijan ja Terhin rakastavan häntä – kuten hänkin heitä.

– Oveni ovat aina sepposen selällään Terhille ja Maijalle.

Lue Aikun ja Maijan yhteishaastattelu helmikuulta kokonaan täältä.

Tahto Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos, kirj. Pekka Holopainen) ilmestyi 27.9.2016.

Rakkaustohtori Jason Lepojärven mukaan kumppanin etsinnässä on kaksi kriteeriä yli muiden.

Jason Lepojärvi, 36, tullaan ikuisesti muistamaan rakkaustutkijana, joka kosi vaimoaan luentosalissa opiskelijoiden edessä Helsingissä. Tänä syksynä television katsojat ovat päässeet tutustumaan häneen yhtenä Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijoista, jotka kulkevat sokkona avioituvien parien rinnalla.

Teologian tohtori on hyvin suorasanainen, kun pääsee puhumaan lempiteemastaan, rakkaudesta. Mutta yksi aihe siinä häntä ärsyttääkin: ”siitä oikeasta” puhuminen.

Miksi ajattelet näin, Jason Lepojärvi?

– Se, että jokaiselle olisi joku oikea, on haitallinen myytti. Totuudenmukaisempaa olisi sanoa, että me olemme kaikki vääriä. Jotkut vain ovat vähemmän vääriä, hän kertoo.

”Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.”

Hän on huomannut, että myytillä on kaksi kielteistä seurausta. Ihmiset pitävät rimaa liian korkealla, ja Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.

– Toinen kielteinen asia on se, että moni ulkoistaa helposti vastuun rakkaussuhteesta, kun puhutaan siitä oikeasta. Kun suhteessa tulee haasteellinen kausi, saa muka ajatella, tämä ei ollut se oikea ja lähteä noin vain kävelemään.

Lepojärven mukaan rakkaus on elämänmittainen koulu, ja sitä pitää opetella koko ajan. Alkuhuuman epäitsekkyys muuttuu helposti itsekkyydeksi, ellei rakkauden eteen työskentele tarpeeksi.

– Harva ottaa huomioon, että ihmiset muuttuvat: vuosien päästä kumppani ei ole enää se sama, jonka kanssa avioiduttiin aiemmin. Haasteemme on oppia rakastamaan yhä uudestaan sitä, jonka kanssa satumme olemaan naimisissa.

– Rakastuminen on alkuunpaneva voima, mutta se ei vie yksinään ketään maaliin. Rakkaudessa pitää sitoutua ja olla valmis tekemään jatkuvasti kaikkensa yhteisen kukoistuksen eteen.

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa lähtötilanne on erilainen. Ohjelmassa uskotaan siihen, ettei parisuhteen tarvitse mennä aina perinteisellä kaavalla eli ensin tutustutaan vähitellen ja sitten vasta sitoudutaan.

”Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin.”

– Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin. Ensitreffit alttarilla -ohjelman parit sanovat kuitenkin ensimmäisenä ”tahdon” – ei pelkästään ystäviensä ja sukulaistensa edessä, vaan koko Suomen edessä. Rakkaus on heille palkinto, ei lähtökohta. Silloin täytyy löytyä entistä enemmän rohkeutta, uskoa ja tahtoa.

Ohjelmaan on hänen mukaansa valittu pelkästään sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan. Lepojärvi vihjaa, että mukana on ”yllättäviäkin pareja” ja että ohjelman loppua muutettiin hieman aikaisemmista kausista. Enempää hän ei suostu paljastamaan.

– Halusimme pelkästään huippumatcheja. Emme voineet ottaa mukaan sellaisia, joilla on naiivi rakkauskäsitys ja jotka toivovat, että ohjelma tarjoaa heille rakastumisen kokemuksen. Sitä emme voi heille taata, sillä vastuu on myös pareilla itsellään.

Katso myös: He ovat Ensitreffit alttarilla -sinkut

Voisiko hänen kanssaan vanheta?

Reaalimaailmassa tilanne on täysin toinen kuin televisio-ohjelmassa, ja siellä Lepojärven mukaan kumppaniksi riittää ihan tavallinen ihminen.

Mutta miten voi parhaiten löytää sen henkilön, joka on sopivin? Tai Lepojärven määritelmällä sen ”vähiten väärän”, kun harvalla on käytössä hänen kaltaistaan rakkausvalmentajaa?

Lepojärvi ei suostu antamaan yleispäteviä deittivinkkejä. Hänen mielestään asiaan ei ole matemaattista kaavaa, eikä siihen saa ikinä täyttä varmuutta. Tohtori neuvoo kuitenkin ottamaan puolison valinnassa riskejä.

– Kaksi kriteeriä kannattaa pitää mielessä. Onko hän hyvä tyyppi ja onko hänellä hyvä sydän? Kysy myös itseltäsi, voisinko kuvitella vanhenevani tämän henkilön kanssa.

Ammatillinen etäisyys unohtui

Itseään Lepojärvi kuvailee aloittelevaksi rakastajaksi, joka on ottanut myös riskejä. Nykyisen vaimonsa kanssa hän on ollut naimisissa kohta kolme vuotta. Suhde alkoi vauhdikkaasti ja päätyi varhaisessa vaiheessa iltapäivälehtien lööppeihin: ”Opettaja kosi kesken luennon Helsingin yliopistolla.” Näin kertoi muun muassa Ilta-Sanomat vuonna 2013.

Muutamassa kuukaudessa pari meni naimisiin, muutti ulkomaille ja laittoi ensimmäisen lapsensa alulle.

Lue lisää! Jason Lepojärven salamarakkaus: parissa kuukaudessa kosinta, avioliitto ja lapsi

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus kuljettaa Lepojärveä melkein ympäri maailmaa. Hän vastailee kysymyksiin Abilenen kaupungista Teksasista, jossa hän on puhumassa – mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta.

– Tämä on ainutlaatuinen luentokiertue. Entiset opiskelijani Oxfordista kutsuivat minut ja koko perheeni tänne.

Kun mieheltä kysyy, lähtisikö hän uudestaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan, hän vaikenee ensimmäistä kertaa haastattelun aikana hetkeksi ja vastaa sitten myöntävästi.

– Mutta en osannut etukäteen arvata, kuinka kuluttavaa se on. En pitänyt ammatillista etäisyyttä osallistujiin ja ystävystyin heidän kanssaan. Pidin kyllä siitä, mutta jos lähtisin uudestaan mukaan ohjelmaan, osaisin nyt henkisesti valmistautua tulevaan.

”Vääristynyt rakkauskäsitys johtaa pettymyksiin”

Moni Ensitreffit alttarilla -ohjelman pareista on kertonut valtavasta alkuhuumasta, jonka he ovat kokeneet nähdessään tulevan kumppaninsa ensimmäistä kertaa. Tällä kaudella nähtiin myös pari, jolla oli ristiriitaisia ajatuksia ensitapaamisestaan. Milla, 27, myönsi pettyneensä kumppaniinsa saamansa ensivaikutelman perusteella.

Miksi jotkut huumaantuvat rakkaudesta muita helpommin?

Se on Lepojärven mielestä salaperäinen juttu, eikä sille ole tyhjentävää tieteellistä selitystä. Mutta koskaan ei pitäisi rakastua pelkästään rakastumisen ideaan.

– Rakastumisen tunteeseen rakastunutta ihmistä voi verrata itsemurhapommittajaan, joka tuhoaa itsensä ja lähipiirinsä sekä jättää jälkeensä suuren suruvanan. Sellaisella ihmisellä on vääristynyt rakkauskäsitys, joka johtaa pelkästään pettymyksiin.

Rakkaus on maailman tärkein asia, ja paljon muutakin kuin tunnetta.

”Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka.”

–  Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka. Ongelmia tulee silloin, kun olet sitoutunut suhteeseen, mutta menet rakastumaan johonkin toiseen, Lepojärvi sanoo ja jatkaa:

–  Jos rakastut suhteesi ulkopuolella, rakastumisen tunteen lupaus ikuisesta rakkaudesta saa helposti tekemään kauheita asioita. Vahingot, kuten puolison hylkääminen tai lapsien laiminlyönti, jäävät usein pysyviksi, mutta rakastumisen lupaus ikuisesta autuudesta jää suutariksi.

Kokonaisvaltaisesti rakkaus on hyve, ominaisuus, jota voi harjoitella ja joka tukee elämäämme, Lepojärvi kuvailee.

–  Rakkaus on hyveiden kuningatar. Muut hyveet, kuten rohkeus ja viisaus, palvelevat rakkautta. Niillä ei ole arvoa, jos ei ole rakkautta.

–  Luin äskettäin lehtijutun, jossa kirjoitettiin, että suomalaiset valitsevat puolisonsa tunteen, ei järjen perusteella. Minun näkökulmastani tunne on tärkeä, mutta se ei voi olla ainoa lähtökohta rakkaussuhteessa. Jos näin on, pieleen menee. Tunteet tulevat ja menevät, mutta hyveet pysyvät.

”Jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.”

Heille, jotka vielä etsivät jalat alta -tunnetta, Lepojärvellä on uutisia. Hänen mielestään alkuhuuman ja onnistuneen parisuhteen välillä ei ole syy-seuraussuhdetta. Järkisyynä alkanut rakkaus voi kasvaa kukoistukseen yhtä todennäköisesti kuin nopeasti liekkiin leimahtanut suhde voi lopahtaa.

–  Uskallan väittää, että jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.

Oletko sinä mennyt ensitapaamisen jälkeen nopeasti naimisiin?

Kerro lyhyesti tarinasi alla olevassa kommentointikentässä.
Jätä myös nimimerkkisi ja ikäsi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.