Laulaja ja lauluntekijä Sanni Kurkisuo, 22, ymmärsi, ettei toisten miellyttäminen tee onnelliseksi.

Viime uutena vuotena laulaja Sanni päätti, ettei antaisi muiden mielipiteiden vaikuttaa itseensä.

– Olin vuosia ajatellut, että minun kuuluu olla blondi, koska siten olen miellyttävä ja helposti lähestyttävä. Olin aina halunnut värikkäät hiukset, ja uutenavuotena päätin, etten enää pelkää.

Kolmen edellisvuoden aikana Sanni on monta kertaa miettinyt, miltä hänen kuuluisi toisten mielestä näyttää ja kuulostaa. Eikä ihme, sillä Sanni on näkynyt ja kuulunut kaikkialla. Hänen albuminsa Sotke mut (2013) ja LELU (2015) ovat myyneet platinaa ja kultaa.

Vaikka Sanni tekee nyt unelmiensa työtä, ei popartistin roolia ole helppo ottaa haltuun.

– Mä hukun siihen suohon, jos en lopeta miettimästä, millainen tai kuka olen. Joka tapauksessa minusta puhutaan ja ollaan jotain mieltä.

Erilainen ja erottuva

Sanni on ollut pienestä pitäen lähes poikkeuksetta hyvä siinä mihin on ryhtynyt. Kotiseudulla Lohjalla paikallislehdissä kirjoitettiin, kun Kurkisuo teki maaleja jalkapalloturnauksissa ja esiintyi cover-bändinsä Captorin kanssa.

Yläasteen lopussa Sannin selän takana puhuttiin: hän oli tyyppi, joka luuli olevansa joku isompikin stara. Niinpä Sanni päätti välitunneilla vetäytyä omiin oloihinsa lukemaan.

– En saanut tavoitella hulluja unelmiani ilman, että ne poljettiin alas, Sanni kertoo.

Yläasteen jälkeen Sanni pääsi sisään Sibelius-lukioon, jossa hän tutustui samanhenkisiin taiteilijatyyppeihin. Pian Sanni päätyi onnekkaan yhteensattuman kautta työskentelemään tuottaja Hank Solon kanssa, ja listahittien myötä julkisuus tuli rytinällä.

– Mietin, että mitä helvettiä? Olin aina ajatellut vain kirjoittavani biisejä, mutta yhtäkkiä olinkin muka joku artisti, Sanni muistaa.

Vaikka Sanni on nyt unelma-ammatissaan, on sillä ollut myös varjopuolensa. Sanni on joutunut etsimään lähipiiristään luottamuksen arvoiset ihmiset yhä tarkemmin.

– En tiedä, voinko luottaa enää keneenkään. Minun ei ole vaikea tutustua ihmisiin, mutta vaikeaa on päästää uusia tuttavia oikeasti lähelleni.

Lue Sannin koko haastattelu Me Naisten numerosta 30/2015.

 

iikka

Laulaja Sanni uskaltaa vihdoin olla oma itsensä: "En saanut tavoitella hulluja unelmiani ilman, että ne poljettiin alas"

Hienoa Sanni! Tiedän kokemuksesta. Jos on jossakin, vieläpä useammassa asiassa hyvä, aina löytyy joku, joka haluaa asettua menestyksen tielle. Kiusaaminen voi olla rajuakin. Onneksi et ole luovuttanut ja saamme nauttia hienosta musiikistasi. Pidä persoonallinen tyylisi ja "näytä niille" :)
Lue kommentti
Mahtavaa

Laulaja Sanni uskaltaa vihdoin olla oma itsensä: "En saanut tavoitella hulluja unelmiani ilman, että ne poljettiin alas"

Mahtavaa että Sanni on uskaltanut valita sen polun että on oma itsensä muiden arvostelusta huolimatta. Se ei ole aina helppo tie, mutta onnistuu kun sisäistää sen faktan että ne arvostelijat eivät merkitse yhtään mitään omalle elämälle. Itsensä kanssa sitä joutuu elämään eikä niiden arvostelijoiden joten parempi elää niin että on itse tyytyväinen, vaikka sitten joutuukin välillä kateellisten ivailijoiden kohteeksi. Mutta se on pienempi paha kuin elää miellyttämisen tiellä. Tsemppiä rohkealle...
Lue kommentti

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.