Sanni on saanut viime aikoina perustella kiroiluaan uudessa Että mitähän vittua -kappaleessa. Kuva: Sanoma-arkisto / Janne Aaltonen
Sanni on saanut viime aikoina perustella kiroiluaan uudessa Että mitähän vittua -kappaleessa. Kuva: Sanoma-arkisto / Janne Aaltonen

Laulaja kertoo OP Talouden kolumnissaan, että ”hyppää silmät kiinni laskupinon yli” ja lukee mätkynsä iltapäivälehdestä.

Laulaja-lauluntekijä Sanni Kurkisuo, 22, avautuu OP Talous-lehden kolumnissa rahankäytöstään. Sanni kertoo ihmetelleensä, miksi häntä pyydettiin kirjoittamaan rahasta.

”Olen sitä ihmisryhmää, joka lukee mätkynsä iltapäivälehdestä, hyppii silmät kiinni laskupinon yli viikon ennen sen noukkimista ja tilaa kanasalaatin oli se sitten 6 tai 26 euron väärti. En ole pennien laskija enkä myöskään varallisuutta palvova kroisos”, hän kirjoittaa.

Nuorempana Sannilla oli nykyistä tiukempaa rahan kanssa.

”Välillä joutui piffaamaan uupuneet kympit äidiltä ja syömään maitorahkatonnikala-mixiä. ”

”Olen jynssännyt 19-vuotiaana hamppariraflan pöytiä, promonnut pelikonsoleja ja lymynnyt illat studiolla miettien kaiken merkitystä ja mielettömyyttä.”

”Välillä joutui piffaamaan uupuneet kympit äidiltä ja syömään maitorahkatonnikala-mixiä. Kyllä, kylmänä. En väitä, etteikö tilanne olisi nykyään huomattavasti mukavampi, kun elannon voi tienata tekemällä lempparijuttujaan nuohuten viikonloput keikkalavoilla ja viikot studion uumenissa, mutta jossain määrin elintason nousu on tuonut mukanaan vastuuntuntoa ja jopa pelkoa. Mitä jos kaikki loppuukin? Mitä minä sitten teen?”

Nyt Sanni elää menestyneen muusikon hetkistä elämää. 

”Pelkän musiikintekemisen ja elämänkoulussa haahuilun lisäksi otan lähikaupassa yhteiskuvan naapurin lasten kanssa, päivitän some-kanavia, vastailen fanipostiin, sovin tapaamisia, annan haastatteluja, kuvaan musavideoita ja juoksen tukka putkella maantiekiitäjän tavoin paikasta a paikkaan ö. Kun päässä surisee ja kello tikittää, joskus yön pimeinä tunteina tulee mietittyä: Saanko enemmän kuin annan?”

Enää ei ole pulaa rahasta, mutta Sanni korostaa, ettei raha ole syy tehdä musiikkia.

”Se on tsempparipalkinto, joka parhaimmillaan kannustaa jatkamaan polkemista suuntaan, johon on jo menossa.”

Näyttelijä Eija Vilpas on huomannut, että nauraminen on terapeuttista.

Näyttelijä Eija Vilpas täytti vastikään 60 vuotta. Tämän olen oppinut -haastattelussaan hän kokee, että vielä on paljon tehtävää.

–Haluaisin opetella suunnistamaan. Viihdyn metsässä, mutta en uskalla mennä vieraaseen metsään edes kompassin ja kartan kanssa, koska minulla on niin onneton suuntavaisto. Ruotsin-laivallakin hytin löytäminen on aivan mahdotonta, kansansuosikki nauraa.

Ikääntyessään Eija kokee palanneensa nuoruuteensa: hän asuu taas yksin, ja perhearjen pyörittäminen on ohi. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Seurana asuu kaksi koiraa ja kissa.

–Ystävien kanssa nauraminen on minulle tärkeää. Pitää jutella vakaviakin, mutta nauraminen on hirveän terapeuttista. Ajattelen, että kerran päivässä pitäisi nauraa oikein kunnolla, Eija sanoo.

–Ihmissuhteeni ovat aika pysyviä. Entisen miehenikin, Ville Virtasen, kanssa olemme hyviä kavereita. Ihmissuhteet voivat säilyä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.

Mitä Eija kertoo uskostaan? Entä 30 vuoden urastaan ”samalla raksalla”? Miten äitiys muuttuu ikääntyessä? Lue Eijan haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Kun kyläkauppias Sampo Kaulanen menetti isänsä, hän sulkeutui suruunsa. –Jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu-vaimo miettii nyt.

Jounin kaupastaan tunnetulla Sampo Kaulasella, 38, ja vaimo Michele ”Minttu” Murphy-Kaulasella, 37, on takanaan poikkeuksellisen raskas vuosi.

Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti keväällä 2016, kun Sampon isä teki itsemurhan kärsittyään pitkään mielenterveysongelmista. Eläkepäivät jäivät viettämättä, lastenlasten varttuminen näkemättä.

Sampo sulkeutui suruunsa. Vierellä Minttu sai huomata, että puoliso, joka oli aina ollut leppoisa veikko kuppia otettuaan, muuttui nyt synkäksi ja äreäksi.

–En pistä pahakseni sitä, että Sampo silloin tällöin lähtee parin kolmen päivän rännille kavereittensa kanssa. Mutta jos surua ja katkeruutta alkaa turruttaa alkoholilla, ollaan väärällä tiellä, Minttu miettii.

–Välillä olin Sampon juomisesta huolissani. En siitä, että hänelle kehittyisi alkoholiongelma, vaan niistä raskaista tunteista, jotka alkoholi nosti esiin, Minttu sanoo.

Muutos parempaan tapahtui vasta kuukausien jälkeen ensin perheen aurinkolomalla ja myöhemmin Sampon ja Mintun kahdenkeskisellä lomalla.

–Yhtäkkiä Sampo alkoi puhua tunteistaan ja peloistaan. Sen reissun jälkeen hänellä ei enää hitsannut niin pahasti, Minttu kertoo.

–On totta mitä sanotaan – ajan kuluminen auttaa suruun, Sampo sanoo.

Mitä Sampo ja Minttu ajattelevat läheisen itsemurhasta? Miten aviopari selviytyi rajusta vuodestaan? Lue Sampon ja Mintun tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 32/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.