"Haastavinta on ollut löytää keikoille sellaiset vaatteet, jotka näyttävät hyvältä ja mahtuvat päälle", Erja Lyytinen sanoo. Kuva Andreas Janett

Erja Lyytinen, 37, on joutunut opettelemaan uudenlaista työergonomiaa, sillä kaksosvauvoja odottavan blues-muusikon vatsa on jo kitaran tiellä.

Moni ruotsalainen blues-fani hieraisi viime viikonloppuna silmiään nähdessään Erja Lyytisen keikalla Eksjössä ja Kristianstadissa. Siron suomalaiskitaristin vatsa kasvanut niin vauhdilla, että sitä on mahdotonta peittää. Erja on viidennellä kuulla raskaana.

– Ensin kitaran hihnat alkoivat kiristää. Nyt maha on niin valtava, että joudun pitämään soitinta osaksi tuossa sivulla, kylkeäni vasten. Muuten olen voinut todella hyvin, Erja nauraa.

Kaksosvauvojen laskettu aika on tammikuun puolessa välissä, mutta Erja jää keikkatauolle jo syyskuun lopussa. Paussia uusi elämäntilanne tietää myös vauvojen tulevalle isälle, samassa bändissä soittavalle kitaristi Davide Florenolle.

– Onhan tämä ihan mielettömän hieno, uusi vaihe meille molemmille. Minäkin olen keskittynyt viimeiset 20 vuotta pelkästään musiikkiin ja keikkailuun. Olen varma, että lapset tuovat ihan uuden ulottuvuuden ja sisällön elämään. Jännä nähdä, miten arki lähtee sitten lutviintumaan synnytyksen jälkeen, Erja sanoo.

Uusia biisejä äitiyslomalla

Alunperin Erjan piti lähteä vielä lokakuussa kiertueelle Englantiin ja Ruotsiin, mutta hän on siirtänyt keikat suosiolla ensi vuoteen. Suomessa Erjaa voi nähdä ennen äitiyslomaa vielä kolmella keikalla Helsingissä, Lappeenrannassa ja Hämeenlinnassa.

– Olen tehnyt vuodesta 2005 asti töitä tauotta koko ajan. Vielä pari vuotta sitten ajattelin, että Saksan autobaanat ja keikkailu ovat siisteintä, mitä tiedän. Nyt tuntuu oikeastaan ihan virkistävältä ottaa etäisyyttä kiertuetouhuun. Bändin pojatkin kutsuvat minua jo bluesmamaksi, laulaja vitsailee.

Kokonaan Erja ei aio irrottautua musiikista äitiyslomallakaan. Uusia biisejä on jo tehty ja seuraava albumi ilmestyy näiltä näkymin helmikuussa.

– Aion palata musiikillisesti taas juurevampaan suuntaan. Uudelle levylle tulee biisejä, joita minulta on pyydetty jo kauan. Niitä olen tehnyt erään amerikkalaisen tuottajan kanssa.

Takaisin keikoille Erja aikookin palata jo ensi vuoden maaliskuussa.

– Yksityisyrittäjänä en voi jäädä kotiin pitkäksi aikaa. Uskon kyllä, että saamme lastenhoidon järjestymään.

Erja Lyytinen

Laulaja-kitaristi syntyi 7.7.1976 Kuopiossa. Asuu Helsingissä avopuolisonsa, kitaristi Davide Florenon kanssa.

Julkaissut seitsemän blues-albumia, joista Forbidden Fruit viimeisin.

Osallistui vuonna 2012 MTV3:n Tansii tähtien kanssa -kilpailuun.

Tulevat keikat: www.erjalyytinen.com

 

 

Britannian X Factor -ohjelman tuomarit ylistivät eilen Saara Aallon laulua. Esitys kuitenkin herätti myös kysymyksiä.

Brittilehti Daily Mail kritisoi, että olet liian kokenut osallistuaksesi laulukilpailuun, koska teet ammattiartistin uraa Suomessa. Myös Suomessa on noussut esiin kysymyksiä siitä, tiesikö tuomaristo taustaasi. Mitä ajatuksia kritiikki herättää sinussa, Saara Aalto?

– En ole todellakaan unohtanut kertoa, että olen tehnyt paljon musiikkia aiemminkin! Kun osallistuin ensimmäisiin koelauluihin Manchesterissa, taustani syynättiin tarkasti läpi. Siinä vaiheessa tuli selväksi, ettei aiempi urani ole este kilpailuun osallistumiselle. Jos olisin ison levy-yhtiön listoilla, se olisi este. Mutta minä teen musiikkia oman yritykseni kautta, joten ongelmaa ei ole.

”Kun osallistuin ensimmäisiin koelauluihin Manchesterissa, taustani syynättiin tarkasti läpi.”

– Tässä kilpailussa ihminen otetaan vastaan sellaisena kuin hän on. Tuotantoyhtiön mielestä kokemukseni on ainoastaan siisti asia. He ovat olleet siitä todella innoissaan.

Oliko idea kilpailuun osallistumisesta omasi vai tuliko se jostain muualta?

– Ideani oli omani. Bongasin netissä ilmoituksen, jossa kilpailuun haettiin osallistujia. Katsoin sitä ja aloin miettiä, että tämähän on maailman suurin laulukilpailu, joka varmasti avaa uusia ovia. Siitä se ajatus sitten lähti.

Aiemmin esiintyessäsi suomalaisissa laulukilpailuissa olet saanut kuulla ikäviäkin luonnehdintoja persoonastasi. Nyt sait maailman musiikkimoguleilta ylistystä. Näetkö paikkasi enemmän kansainvälisillä areenoilla kuin Suomessa?

– Olen aina jollain tasolla tiennyt, että sovin ulkomaille paremmin. Aina, kun olen tehnyt ulkomaalaisten kapellimestareiden ja kokoonpanojen kanssa töitä, olen saanut superhienoja kokemuksia ja olen kokenut, että minua ymmärretään.

”Olen aina jollain tasolla tiennyt, että sovin ulkomaille paremmin.”

– Ihmisillä on Suomessa minusta etukäteisodotus. Itsevarmuuteni ja iloisuuteni tuntuvat olevan joillekin liikaa. Olen Suomessa joutunut usein pienentämään persoonaani, ettei se herättäisi niin voimakasta reaktiota.

– X Factorissa minun ei tarvinnut pienentää itseäni. Oli mahtavaa, kun sain hymyillä ja näyttää innostukseni. Siellä kehotettiin koko ajan olemaan rohkeasti vieläkin innostuneempi ja hymyilemään enemmän. Suomessa minulle ei ole koskaan sanottu niin. Reaktio persoonaani oli aivan päinvastainen kuin Suomessa. Pidin siitä todella paljon, minkä takia olin myös esiintyessäni todella rauhallinen.

Mistä luulet johtuvan, että Suomessa iloisuuteesi suhtaudutaan negatiivisesti?

– Pakko sanoa, että on minulla Suomessakin ihan mielettömiä faneja. Saan Suomessa elantoni musiikistani, joten kyllä täälläkin ihmiset pitävät tekemisestäni.

– Mutta olen kyllä vuosien varrella joutunut miettimään, miksi Suomessa on niin negatiivinen asenneilmapiiri. Ainoa mieleeni tuleva selitys on se, että ihmiset eivät pysty saavuttamaan omia unelmiaan. Jos itse ei pääse omiin haaveisiinsa, toisen menestymisestä tulee paha mieli.

”Olen vuosien varrella joutunut miettimään, miksi Suomessa on niin negatiivinen asenneilmapiiri.”

– Mielestäni täällä kaivataan enemmän kannustusta. Jokaisen pitäisi saada kokemus siitä, että on hyvä jossakin. Jos ihminen on onnellinen oman itsen kanssa, hänellä ei ole syytä haukkua muuta.

Miltä tuomaristolle (Simon Cowell, Nicole Scherzinger ja Louis Walsh) esiintyminen tuntui?

– Se oli kivaa, ja olin rauhallinen. Olen paineiden alla parhaimmillani, joten esiintyminen ei jännittänyt. Lisäksi olen tehnyt paljon töitä laulamisen eteen ja tiedän, että osaan tehdä hommani. Tietenkin tuomareiden kommenttien kuuleminen jännitti.

”Minä olen paineiden alla parhaimmillani, joten esiintyminen ei jännittänyt.”

Haaveiletko kansainvälisestä suosiosta?

– Kyllä minä unelmoin siitä, että musiikkini pääsee kansainväliseen levitykseen. Uskon, että tämä kilpailu vie koko uraani eteenpäin. En sinällään unelmoi mistään listahiteistä, mutta haluan tehdä musiikkia ja haluan, että musiikkiani kuullaan laajasti.

– Uskon, että elämässä kaiken on tarkoitus johtaa minua oikeaan paikkaan. Vaikka kilpailu päättyisi niin, että minulla olisi ihan hirveää ja haluaisin sen jälkeen muuttaa keskelle metsää, uskon, että minun on tarkoitus tehdä tämä. Kilpailu on jo nyt kehittänyt minua hurjin harppauksin. On hurja nähdä, että mitä se vielä tuo tulleessa. Olen aina ollut sitä mieltä, että kannattaa lähteä jänniin juttuihin ja tavoitella suurta. Sillä tavalla voi myös saada suurta.

”Olen aina ollut sitä mieltä, että kannattaa lähteä jänniin juttuihin ja tavoitella suurta. Sillä tavalla voi myös saada suurta.”

Viime viikonloppu oli sinulle todellinen superviikonloppu: Brittien X Factor -debyytin lisäksi kihlauduit kumppanisi Meri Sopasen kanssa. Minkälainen fiilis viikonlopusta jäi?

– Viikonloppu oli todella ihana ja unohtumaton! Lisäksi se oli melko hullu ja absurdi. Sain vasta viikonloppuna tietää, että jaksoni näytetään tv:ssä vain vähän ennen kihlajaisiamme. Sen jälkeen alkoi aikamoinen härdelli.

Minkälaiset kihlajaisenne olivat?

– Meillä piti olla alun perin Merin kanssa vain tuparit, mutta sitten yhdistimme ne kihlajaisiksi. Vietimme mukavan illan kavereiden kesken.

Oliko Meri mukanasi Briteissä kilpailujen aikana?

– Oli! Se oli minulle todella tärkeää. Koska minulla ei ole bändiä, on ihanaa, että hän on musiikkiasioissa tukenani. Kilpailu oli myös Merille jännittävä, koska häntäkin kuvattiin ja haastateltiin siellä. Samalla kuitenkin nautimme olostamme ja lomailimme.

Miten kilpailu etenee?

– Siitä en voi valitettavasti kertoa kovinkaan paljoa. Mutta seuraavana on edessä kilpailun bootcamp-leiri.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Britannian X Factor -ohjelman tuomarit ylistivät Saara Aallon laulua.

Suomalaislaulaja Saara Aalto, 29, nähtiin eilen illalla Britannian X Factor -ohjelman uusimmalla tuotantokaudella.

Kilpailun karsinnassa hän esitti Sian kappaleen Chandelier, jolla irtosi myös paikka jatkoon.

Tuomarit Simon Cowell, Pussycat Dolls -yhtyeen Nicole Scherzinger sekä Louis Walsh olivat vaikuttuneita Saaran esityksestä.

– Olit niin hyvä että sait minut haluamaan twerkata juuri nyt, Nicole totesi.

Simon Cowell kuvaili Saaran ääntä sielukkaaksi. Kaikki kolme tuomaria äänestivät hänet jatkoon.

”Tämä mahdollisuus voi todella muuttaa elämäni.”

– Tämä mahdollisuus voi todella muuttaa elämäni, Saara kertoi ohjelmassa jatkoon päästyään.

Saara iloitsi kilpailuun osallistumisesta myös Instagramissa julkaisemassaan kuvassa.

– Matkani X Factorissa alkoi! Olen sanaton ja tunnen oloni siunatuksi, Saara kirjoitti kuvatekstissä, jossa hän myös kiitteli ohjelman tuomareita.

Saaran esitys on julkaistu myös ohjelman Youtube-kanavalla:

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Radiojuontaja Kristiina Komulainen jätti huipputyönsä Loopilla ja oppi hellittämään. – Luovuttaminen vaatii superrohkeutta. Se tarkoittaa, että ymmärtää rajansa.

Alkuvuodesta Kristiina Komulaisen, 38, uralla meni lujaa.

Kolmessa vuodessa Loop-radiokanavan ohjelmapäällikkönä työskennellyt Kristiina tiimeineen oli luotsannut taajuuden kovaan suosioon. Keväällä 2015 hän nappasi työstään parhaan ohjelmapäällikön pystin Radio Gaalassa. Samalla Loop nimettiin vuoden radiokanavaksi.

Tulevat työsuunnitelmat kutkuttivat mielessä. Yksi niistä oli alamäkiluistelun MM-kisat. Tammikuun lopulla Kristiina osallistui Loopin tiimin kanssa Jyväskylän osakilpailuihin.

Finaalipaikkaa ei herunut, mutta jotain konkreettista laskuista jäi kouraan.

– Olin jo aikani leikitellyt ajatuksella, että lopettaisin työni. Kisojen aikana päätös vain vahvistui, Kristiina kertoo.

”Totta kai olin peloissani. Samalla tiesin, etten peru päätöstäni.”

Samana päivänä Kristiina rustasi kalenteriin palaverin esimiehensä Sami Tenkasen kanssa. Viikon Kristiina jännitti ja harkitsi. Tulevaisuudesta hänellä ei ollut tietoa.

– Olin totta kai peloissani. Samalla tiesin varmaksi, etten peru päätöstäni. Olin saavuttanut kaiken mahdollisen Loopilla. Oli aikani lähteä.

Maaliskuussa, kuukausi irtisanoutumisensa jälkeen, Kristiina pokkasi jälleen vuoden ohjelmapäällikön pystin Radio Gaalassa. Jo silloin tutut kyselivät, käykö työttömyys psyykelle tai kaduttaako.

– Yksi saman vedon tehnyt tyyppi totesi, että hänellä alkoi kuukauden kuluttua pää hajota, koska kaikki muut menivät töihin ja hän itse jäi kotiin.

Kristiinalle ei käynyt niin. Irtisanoutumisen jälkeen ei tullut kuherruskuukautta, joka olisi pudottanut piinaavaan arkeen. Sen sijaan päiviin pamahti kepeys. Irtisanoutumisen suurin opetus Kristiinalle on ollut se, ettei luovuttamista tarvitse kammoksua.

– Yhteiskunnassamme luovuttaminen ymmärretään usein negatiiviseksi asiaksi – sellaiseksi, että häntä koipien välissä jättää pelin kesken. Mielestäni ajatus pitäisi purkaa. Luovuttaminen vaatii superrohkeutta. Se tarkoittaa sitä, että ymmärtää rajansa, eikä yritä runnoa hampaat irvessä läpi harmaan kiven.

– Minulla oli ihan mahtavaa Loopilla. Koin kuitenkin saaneeni siitä työstä kaiken irti, joten olin valmis päästämään irti, luovuttamaan. Pystyin siihen, koska olin varma, että siellä työskentelevät mahtavat tyypit ottavat duunini haltuun.

Ei turvallisuudelle

Nyt, puoli vuotta lopettamispäätöksen jälkeen, Kristiinan arki koostuu ”endurosta, pojan kanssa hengailusta ja hauskanpidosta”. Kun hän esittelee fiiliksissään endurovideoita kännykkänsä ruudulta, kädet viuhuvat vauhdikkaasti. Puhetta siivittävät kirosanat, ja katseessa loistaa into.

”Kalenterini on edelleen koko ajan täynnä.”

Kristiina ei ole koskaan perustanut rauhallisen elämäntyylin perään.

– Irtisanoutuminen ei ollut minulle lepotauko tai yritys löytää perheeni uudelleen. Stressini määrä on vakio, ja kalenterini on edelleen koko ajan täynnä. Taikurinlahjani on se, että saan paljon aikaan ja minussa on hirveästi virtaa.

– Rakastan riskien ottamista, saan siitä kiksejä. Seinistä kimpoileminen on minulle eliksiiriä. Koen olevani omimmillani, kun saan tehdä minulle rakkaita asioita pää pilvissä.

Kun Kristiinan menoa katsoo ja kuuntelee, alkaa hengästyttää. Pitäisikö tässä itsekin alkaa harrastaa hurjapäisiä urheilulajeja ja ottaa lopputili?

Mutta entä jos on tyytyväinen omaan, rauhalliseen elämäänsä?

– Kaikkien ei todellakaan tarvitse lähteä tähän! Irtiotot eivät ole kaikkia varten.

– Jokainen meistä on erilainen. Joku on onnellisimmillaan, kun saa nyplätä sukkaa kotosalla. Se on täysin ok. Samalla tavalla pitäisi olla hyväksyttävää, että minä en kaipaa tasaisen turvallista elämää.

– Monelle vakituinen työpaikka tarkoittaa turvallisuutta. Minä en yksinkertaisesti kaipaa turvallisuutta.

Toki Kristiinakin kaipaa elämäänsä pysyviä asioita.

– Vaikka pääni on pilvissä, haluan pitää jalkani maassa. Elämä ei voi olla pelkkää ekstremeä. Välillä minäkin haluan leipoa kotona pullaa ja paijata poikaa.

Kaikille irtisanoutuminen ei myöskään ole vaihtoehto. Kun Kristiina kesän alussa starttasi neljännen työttömyyskuukautensa, Tilastokeskus tiedotti, että Suomi on selättänyn laman. Työllisyystilanne näyttää vihdoin lupaavalta. Media-alalla tilanne on kuitenkin toinen. Yt:t ja irtisanomiset piinaavat myös Kristiinan leipälajia eli radiota. Moni ammattilainen takertuu työpaikkoihinsa kynsin hampain.

”Seuraavaksi haluan tehdä jotakin, johon minulla on täysi palo.”

Kristiinan kohdalla päätös luopua vakityöstä tuli omasta persoonasta.

– Haluan synnyttää koko ajan uutta. Saman asian äärellä loputtomiin pyöriminen ei sovi minulle.

Todellisuudessa Kristiina ei jäänyt irtisanoutumisensa jälkeen keikkumaan tyhjän päälle. Hänellä on vahva turvaverkko. Uusia työtarjouksia on jo tullut. Tunnetulle radioäänelle ja juontokasvolle riittäisi pestejä, mutta Kristiina on toistaiseksi kieltäytynyt kaikista.

– Seuraavaksi haluan tehdä jotain, johon minulla on täysi palo. Mitään sataprosenttista vaihtoehtoa ei ole vielä tullut.

”Jos elämässä tapahtuu inhottavia juttuja, ihmisellä on lupa olla paskana. Saa parkua ja olla ihan kamala läheisilleen. Se on osa käsittelyprosessia, jonka avulla asioista pääsee eteenpäin. Elämä ei voi olla koko ajan Jehovien leijonat ja seeprat pussailee menoa”, Kristiina kertoo.

 

Pyörivät kelat

Ruusunhuuruisten kuvitelmien maalaileminen ei ole Kristiinan heiniä. Hän ymmärtää työttömyyden realiteetit, ja välillä myös raha aiheuttaa päänvaivaa. Kun Kristiina juttelee peloistaan kavereidensa kanssa, hän saa usein vastaukseksi korulauseita siitä, kuinka kaikki päättyy hyvin.

– Elämässä voi ihan hyvin käydä niin, että tapahtuu tragedia, minusta tulee alkoholisti ja joudun veneen alle. Välillä se ahdistaa minua valtavasti, Kristiina sanoo.

– Ahdistusta voi kuitenkin hallita. Kun ahdistava ajatus herättää keskellä yötä ja päässäni alkaa pyöriä negatiivisia keloja, siirryn katsomaan elämääni lintuperspektiivistä. Se auttaa huomaamaan, että ongelmani eivät ole niin valtavia.

”Olen tiukan paikan tullen valmis myymään asuntoni.”

Vielä hänellä on päivätyöstään säästöjä, joten elintasoa ei ole tarvinnut karsia.

Jossain vaiheessa sekin saattaa tulla eteen. Asunto Helsingin ytimessä ei ole ilmainen, ja enduroharrastukseen palaa pitkä penni. Kristiinalla on itsensä lisäksi huollettavanaan poikansa, joka on hänen luonaan joka toinen viikko.

– Tämänhetkinen elämäni ilman työpaikkaa ei ole taloudellisesti järkevä. Minä myös tykkään rahasta. En ymmärrä, miten joku ajattelee, ettei sitä tarvitse elääkseen, Kristiina sanoo.

– Olen tiukan paikan tullen valmis myymään asuntoni, että asiat järjestyvät.

Epätäydellinen nainen

Vahva persoona, rempseä innostuja. Sellaisena Kristiinaa usein pidetään. Loopilta lähtemisen jälkeen Kristiina on jutellut entisten alaistensa kanssa. Moni on todennut, että välillä hänen vauhdissaan oli vaikea pysyä.

– Kun minun alaisuuteni tuli uusia työntekijöitä, varoitin heitä heti siitä, että vaadin heiltä paljon. Tiedän, että olen sellainen. Myönnän, että olen joskus aika raskas ihminen.

Vaatiminen ei kuitenkaan rajoitu muihin. Eniten Kristiina odottaa itseltään. Vaikka hän nyt hehkuttaa luovuttamisen hienoutta, se ei tule hänelle luonnostaan.

– Olen suorittaja ja ylianalysoin kaiken mahdollisen. Välillä toivon, että saisin lomaa omasta mielestäni, Kristiina nauraa.

– Nyt kesän aikana olen onneksi onnistunut saamaan sisäisen kontrollimuijani hellittämään.

”Lesboksi luuleminen ei haittaa minua ollenkaan, mutta hyvä jätkä en ole.”

Luonteensa takia Kristiina on saanut usein kuulla olevansa ”hyvä jätkä”.

– Lapsena minulla oli paljon kaveripoikia, joille joskus valehtelin olevani poika. Minussa on perinteisellä tavalla ajateltuna tiettyä maskuliinisuutta ja androgyyniyttä. Varmaan juuri sen takia moni luulee, että olen lesbo, Kristiina toteaa.

– Lesboksi luuleminen ei minua haittaa ollenkaan, mutta hyvä jätkä minä en ole. Minä olen nainen. Mikään minun tekemisissäni ei vähennä sitä.

Välillä oma sukupuoli kuitenkin ärsyttää. Erityisen piinaavalta se tuntuu silloin, kun yrittää nostaa enduropyörää ojanpohjalta. Yläkropan voima ei aina riitä.

– Haluan olla omavarainen, enkä tahdo rakentaa ihmissuhteita sen pohjalle, että joku kannattelee minua. Oma heikkoutensa on kuitenkin myös hyväksyttävä.

Toisinaan liian pienen haban lisäksi Kristiina nimeää akilleenkantapääkseen häpeän.

– Välillä saatan huomata nolostuvani asioista, jotka ovat tapahtuneet lapsuudessani. Häpeän myös sitä, etten ole koskaan rauhallinen ja innostun liiankin helposti. Häpeä on hirveä tunne, joka pahimmillaan estää tekemästä hienoja asioita.

Myös äitiys pohdituttaa Kristiinaa usein.

– Se on loputon kuilu, jossa tunnen aina riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita. Vaikka kuinka paljon annan itsestäni, aina tuntuu, ettei poika saa tarpeeksi.

Luonteensa oikkuihin Kristiina suhtautuu lempeydellä. Kun on oppinut ymmärtämään heikkouksiaan, niistä on helpompaa puhua.

– Heikkoudet kuuluvat ihmisyyteen, vaikka niiden myöntäminen on vaikeaa. Olen opetellut ajattelemaan ylpeydellä, että vittu mä oon aika helvetin epätäydellinen ja outo, Kristiina virnistää.

– Sehän on vain hienoa! Me kaikki olemme juuri outouden takia omanlaisia.

Elämän koulima

Miten pelottomaksi luovuttajaksi tullaan, jos sellainen ei ole luonnostaan? Opettelemalla ja kokemalla tietenkin.

Ensimmäisen ja suurimman opetuksensa luovuttamisesta Kristiina sai jo parikymppisenä, kun hän erosi Jehovan todistajista. Kristiinan äidillä on vahva usko Jehovaan, joten perheen kaikki viisi lasta kasvatettiin sen oppien mukaan.

– Uskon, että repäisyjen tekeminen elämässä on sitä helpompaa, mitä enemmän niitä kohtaa. Kun kerran tekee ison päätöksen elämässään, osaa seuraavalla kerralla jo etukäteen ennakoida, miten se vaikuttaa pääkoppaan.

Kristiina tietää, että irtioton vaikutus psyykeen on valtava.

– Nuorena todellisuuteni oli uskonnon varassa. Tiukat moraaliarvot ja mustavalkoinen maailmankuva olivat ainoa asia, mitä tiesin. Uskosta eroaminen oli jännittävää, koska se pudotti identiteetin tyhjän päälle, Kristiina kertoo.

Osa uskosta lähtevistä eristetään yhteisön ulkopuolelle. Kristiinalle ei onneksi käynyt niin, vaan vanhemmat tukivat hänen päätöstään. Tuesta huolimatta oman uskon uudelleenrakentaminen kesti useamman vuoden.

Loopilta lähtiessään Kristiina joutui yhtä ison elämänmullistuksen eteen kuin aikoinaan Jehovan todistajista erotessaan.

– Parikymppisenä sain miettiä uskoni uudelleen. Tällä kertaa muutos on ollut kokonaisvaltaisempi – maailmankuvani on muuttunut täysin.

Heittäytyminen valotti Kristiinalle, ettei elämään tarvitse suhtautua ryppyotsaisesti.

– Nyt elämä on hauskaa leikkiä, jota ei tarvitse suorittaa normien mukaan.

– Vaikka irtiottojen tekeminen on aina aluksi ollut pelottavaa, minua ne ovat muokanneet parempaan suuntaan. Ne ovat aina avanneet silmiäni, Kristiina kertoo.

Pysäyttävä pelko

Nykyään Kristiina luovuttaa lähes päivittäin. Endurossa niin on pakko tehdä.

– Jos pyörällä puskee itsensä liian pitkälle, voi käydä tosi pahasti. Siksi mottoni on: pitää uskaltaa pelätä ja välillä panna peli poikki.

”Kun kumppani pettää tai tulee potkut, ihminen saattaa jopa huojentua.”

Luovuttamisenpelko näkyy Kristiinan mielestä yhteiskunnassamme turhautumisena ja jämähtämisenä. Moni roikkuu kehnossa parisuhteessa tai epämieluisessa työssä, koska irrottautuminen kammottaa.

– Kun kumppani pettää tai tulee potkut, ihminen saattaa jopa huojentua, koska päätöstä ei tarvinnut tehdä itse.

Myös Kristiinalle on käynyt niin. Siihen tilanteeseen hän ei halua päätyä enää koskaan.

– Jos jotain olen oppinut menneistä parisuhteistani niin sen, että osasta olisi pitänyt lähteä aiemmin. Esimerkiksi lapseni isän kanssa ero oli oikea päätös, vaikka tulemme hyvin toimeen keskenämme. Meillä on sellainen kemia, että olemme erillään onnellisempia.

– Ydinperhe ei ole kaikille oikea ratkaisu. Minulla ei ole koskaan ollut paskaa tunnetta siitä, että pojallani on kaksi vanhempaa eri osoitteissa.

Nyt vapaus on Kristiinan elämän tärkein prioriteetti.  Vapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työtä tai parisuhdetta ei voi olla ollenkaan.

– Ollakseni vapaa minun täytyy löytää sellainen työ ja ihminen, johon haluan sitoutua aivan kokonaan. En halua jäädä haaleaan veteen eli keskinkertaiseen työhön tai suhteeseen.

Alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Kristiinan olisi pitänyt olla töissä jo alkukesästä. Helmikuussa hän ajatteli, että toukokuun lopussa uusi haaste on löytynyt.

– Minulla ei ole edelleenkään hajua, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Ehkä olen samassa tilanteessa vielä kuudenkin vuoden päästä. Jos en löydä kutsumusduuniani, saatan tehdä jotain sellaista, mitä en vielä osaa. Uuden oppiminen motivoi.

Kristiina koppaa aiemmin huuleensa sujauttamansa nuuskan pois ja toteaa:

– Elämästä pitää osata nauttia, eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti. Toki paskaa tulee välillä niskaan, mutta ilman sitä tämä kaikki ei olisi niin nastaa.

 

Kristiina Komulainen

Radio- ja tv-juontaja syntyi 28.11.1978
Siilinjärven Pöljällä.

Asuu Helsingissä 8-vuotiaan poikansa kanssa. Poika
asuu vuoroviikoin
isänsä, radioääni
Jukka Rossin kanssa.

Juontanut muun muassa Kuorosotaa
ja Radio Aallon
keskipäivää. Siirtyi Loopille vuonna 2013.
Irtisanoutui työstään tänä vuonna.

Vierailija

Haloo! Jokaisella on oikeus pikku breikkiin. Onko vuorotteluvapaakin sinusta vapaamatkustamista? Kristiina ei ajatellut olla loppuelämäänsä pois työelämästä. Sitäpaitsi, Loopilla johtoasemassa hän on helposti tehnyt kerralla kahden ihmisen työt. Mikä siinä on että ihmiset tulistuvat heti kun joku uskaltaa poiketa normista ja luoda elämästään omannäköistä - olla onnellinen? Kerää rohkeutesi ja uskaltaudu sinäkin!

NestoriN

Se ajatus, että elää säästöillään ja eikä nosta työttömyyskorvausta ei poista asiaa, että hän elää osaksi vapaamatkustajana niiden henkilöiden kustannuksella jotka maksavat veroja. Mm kaikki infra, terveydenhuolto ja lapsen koulutus tulevat hänelle ilmaisesti ilman verojen maksua. Tällaisia vapaamatkustajia ei meidän velkainen valtiomme kestä. Kun oma itse on se tärkein, tällaiset asiat eivät tule ihmisille mieleen.

18 vuotta täyttänyt Robin kertoi Radio Suomipopilla, ettei ainakaan toistaiseksi aio hoitaa raha-asioitaan itse.

Tällä viikolla 18 vuotta täyttänyt Robin vastasi Radio Suomipopin haastattelussa, aikooko hän hoitaa jatkossa itse oman taloutensa. Robinilla on ollut tuloja jo vuosia, sillä hän on keikkaillut vuodesta 2012 asti ja julkaissut viisi albumia. Esimerkiksi vuonna 2014 Robinin ansiotulot olivat 56 000 euroa ja pääomatulot 5 300 euroa. Robin on myös kysytty artisti, ja kesällä uutisoitiin, että hänelle maksettiin eräästä keikasta jopa 20 000 euroa.

– Onko sulla rahastonhoitaja vai aiotko hoitaa tiliäsi nyt itse? Jenni Alexandrova kysyi Robinilta.

– Enhän mä sitä itse nyt osaa vielä hoitaa tämän ikäisenä, vaikka on mulle paljon opetettu. Kyllä mulla on ihmiset, jotka pitävät niistä huolen, Robin sanoi.

2719225

Robinilla ei myöskään ole vielä kiire muuttaa pois vanhempiensa luota Turusta.

– Jos semmoinen fiilis tulee, niin voi tietysti muuttaa pois. Mutta ei ole ainakaan vielä ole tullut.

Me Naisille Robin kertoi hiljattain, että täysi-ikäisyys on tavallaan myös "hieman kuumottavaa".

– Kenenkään ei tarvitse enää virallisesti pitää huolta minusta. Se on hieman kuumottavaa, Robin sanoi.

Robin arveli tuolloin, ettei täysi-ikäisyys vaikuta hänen arkeensa muuten kuin siinä, että hän aikoo käydä alle 18-vuotiailta kielletyillä keikoilla ja ajaa itse autoa pidemmillä keikkareissuilla. Aikaisemmin Robinin saattoi nähdä ajelemassa mopoautolla, mutta nyt hän ajaa hulppella BMW i8 -autolla.

BMW Suomi julkaisi tällä viikolla kuvan autosta, jolla Robin ajaa. Teknavin mukaan auton hinta oli vuosi sitten yli 160 000 euroa ja se kiihtyy nollasta sataan 4,4 sekunnissa.

Sinun pitää olla kirjautunut Facebookin omalla nimelläsi, jotta näet kuvat. Kuvat löytyvät myös täältä.

 

Wihiii! Let's go!

A photo posted by ROBIN (@robinpackalen) on

Robin fiilisteli ajokorttia ja autoa myös omalla Instagram-tilillään.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Vierailija

Hyvä veto ottaa Robin tuntemattomaan. Vetoaa varmasti nuorisoon/ faneihin ja me muut saamme nautintoa, jos käsikirjoitus noudattelee yhtään edeltäjäänsä.