"Bändin pojat kutsuvat minua jo bluesmamaksi"

Laulaja-kitaristi Erja Lyytinen raskaana – odottaa kaksosia

"Haastavinta on ollut löytää keikoille sellaiset vaatteet, jotka näyttävät hyvältä ja mahtuvat päälle", Erja Lyytinen sanoo. Kuva Andreas Janett

Erja Lyytinen, 37, on joutunut opettelemaan uudenlaista työergonomiaa, sillä kaksosvauvoja odottavan blues-muusikon vatsa on jo kitaran tiellä.

Moni ruotsalainen blues-fani hieraisi viime viikonloppuna silmiään nähdessään Erja Lyytisen keikalla Eksjössä ja Kristianstadissa. Siron suomalaiskitaristin vatsa kasvanut niin vauhdilla, että sitä on mahdotonta peittää. Erja on viidennellä kuulla raskaana.

– Ensin kitaran hihnat alkoivat kiristää. Nyt maha on niin valtava, että joudun pitämään soitinta osaksi tuossa sivulla, kylkeäni vasten. Muuten olen voinut todella hyvin, Erja nauraa.

Kaksosvauvojen laskettu aika on tammikuun puolessa välissä, mutta Erja jää keikkatauolle jo syyskuun lopussa. Paussia uusi elämäntilanne tietää myös vauvojen tulevalle isälle, samassa bändissä soittavalle kitaristi Davide Florenolle.

– Onhan tämä ihan mielettömän hieno, uusi vaihe meille molemmille. Minäkin olen keskittynyt viimeiset 20 vuotta pelkästään musiikkiin ja keikkailuun. Olen varma, että lapset tuovat ihan uuden ulottuvuuden ja sisällön elämään. Jännä nähdä, miten arki lähtee sitten lutviintumaan synnytyksen jälkeen, Erja sanoo.

Uusia biisejä äitiyslomalla

Alunperin Erjan piti lähteä vielä lokakuussa kiertueelle Englantiin ja Ruotsiin, mutta hän on siirtänyt keikat suosiolla ensi vuoteen. Suomessa Erjaa voi nähdä ennen äitiyslomaa vielä kolmella keikalla Helsingissä, Lappeenrannassa ja Hämeenlinnassa.

– Olen tehnyt vuodesta 2005 asti töitä tauotta koko ajan. Vielä pari vuotta sitten ajattelin, että Saksan autobaanat ja keikkailu ovat siisteintä, mitä tiedän. Nyt tuntuu oikeastaan ihan virkistävältä ottaa etäisyyttä kiertuetouhuun. Bändin pojatkin kutsuvat minua jo bluesmamaksi, laulaja vitsailee.

Kokonaan Erja ei aio irrottautua musiikista äitiyslomallakaan. Uusia biisejä on jo tehty ja seuraava albumi ilmestyy näiltä näkymin helmikuussa.

– Aion palata musiikillisesti taas juurevampaan suuntaan. Uudelle levylle tulee biisejä, joita minulta on pyydetty jo kauan. Niitä olen tehnyt erään amerikkalaisen tuottajan kanssa.

Takaisin keikoille Erja aikookin palata jo ensi vuoden maaliskuussa.

– Yksityisyrittäjänä en voi jäädä kotiin pitkäksi aikaa. Uskon kyllä, että saamme lastenhoidon järjestymään.

Erja Lyytinen

Laulaja-kitaristi syntyi 7.7.1976 Kuopiossa. Asuu Helsingissä avopuolisonsa, kitaristi Davide Florenon kanssa.

Julkaissut seitsemän blues-albumia, joista Forbidden Fruit viimeisin.

Osallistui vuonna 2012 MTV3:n Tansii tähtien kanssa -kilpailuun.

Tulevat keikat: www.erjalyytinen.com

 

 

Näyttelijä Pauliina Hukkanen löysi isänsä vasta aikuisena: "Minun piti kerätä 35 vuotta rohkeutta kysyä"

Näyttelijä Pauliina Hukkanen, 39, kasvoi kaksin äitinsä kanssa. Isästä puhuminen oli tabu. Vasta aikuisena Pauliina aloitti salapoliisityön, joka vei hänet Juvan kirjaston kautta Naantaliin. – Olin varautunut siihen, että isäni kieltää minut.

Näyttelijä Pauliina Hukkanen, 39, istuu jazzklubi Storyvillen terassilla ja osoittaa pikkuruista esiintymislavaa.

– Täällä tapasin isäni neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran. Hän ei silloin vielä tiennyt, että olen hänen tyttärensä, ja minä en ollut ihan varma, onko hän minun isäni, Pauliina kertoo.

Tuota tapaamista edelsi 35 vuotta epätietoisuutta.

Pauliina kasvoi kaksin äitinsä kanssa, eikä isästä koskaan puhuttu. Pauliina oppi, että aihe oli tabu, eikä liiemmin kysellyt.

Ensimmäisen kerran hän koetti etsiä isäänsä 15-vuotiaana, mutta etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tärppäsi.

Isän henkilöllisyyden selvittämiseen ajoi omien lasten syntymä. Heillä on oikeus isoisään, Pauliina ajatteli.

– Koko elämäni ajan sisälläni oli ollut möykky, jota en osannut selittää. Kun sain tietää, kuka isäni on, möykky katosi. Tuli tunne, että nyt olen kokonainen. Tiedän, mistä palasista minut on tehty, Pauliina sanoo.

– En voi sanoin kuvailla, miten käsittämättömältä isän löytäminen tuntui. Sitä ennen minulla oli koko ajan sellainen tunne, etten tiedä, kuka olen. Minun oli vaikeaa joskus itsekään ymmärtää itseäni, saati että muut olisivat ymmärtäneet.

Isätön lapsuus maalaisidyllissä

Pauliina kasvoi Juvan turvallisessa maalaisidyllissä. Kyläkoulussa oli vain 18 oppilasta, Pauliinan luokalla neljä.

Kerran tv:stä tuli dokumentti koeputkilapsista, ja Pauliina kysyi: äiti, olenko minä koeputkilapsi. Äiti nauroi ja sanoi, että et todellakaan ole. Se oli ainoa kerta, kun Pauliina kysyi isästään.

Isän puute muistui mieleen aina, kun muut tivasivat.

– Kaverit ihmettelivät minunkin edestäni. Se oli rasittavaa. Aina kun tutustuin uuteen ihmiseen, kysyttiin, että miten niin et muka tiedä isääsi, täytyyhän sinun tietää.

Isänpäivät olivat vastenmielisiä, koska kaikilla muilla oli isä. Pauliina teki koulussa isänpäivälahjat vuorovuosin enoilleen.

– Siihen aikaan ei ollut kovin tyypillistä, ettei ole isää. Uusperhekuviot eivät olleet ollenkaan niin yleisiä kuin nykyään. Pienessä kylässä oli vakio, että kaikilla on isä ja äiti.

Välillä Pauliina oli kateellinen ystäviensä perheille. He katsoivat yhdessä televisiota saunan jälkeen ja olivat Pauliinan silmissä yhtä isoa onnellista perhettä.

– Ajattelin, että voi kun minullakin olisi. Se oli haikeutta enemmän kuin kateutta, Pauliina sanoo.

– Minulla oli erilainen, mutta kuitenkin onnellinen ja rakkaudentäyteinen lapsuus, vaikka isää ei arjessa ollutkaan. Äitini koetti paikata isän puutetta antamalla rakkautta hänenkin puolestaan.

Vakavaa sidekudossairautta sairastanut äiti kuoli, kun Pauliina oli 15-vuotias. Pauliina kävi peruskoulun viimeisen luokan samalla, kun kasvoi aikuiseksi ja opetteli laskujen maksamista.

– Silloin se tuntui ihan normaalilta. Äiti kysyi ennen kuolemaansa, että jos hänestä aika jättää, mihin haluan mennä asumaan. Minä vastasin, että haluan jäädä tähän. Sain erityisluvan jäädä yksin vuokrakotiimme. Jälkikäteen olen ajatellut, että olin minä aika sissi. 15-vuotiashan on ihan lapsi.

Omat lapset ajoivat etsimään

Pauliina yritti selvittää isänsä henkilöllisyyttä ensimmäisen kerran äidin kuoleman jälkeen, mutta kirkonkirjoista ei löytynyt merkintää.

Olen pärjännyt tähän asti ilman tätä tietoa, joten pärjään tästä eteenpäinkin, Pauliina ajatteli. Tarve saada tietää kuitenkin voimistui, kun aikaa kului.

– Kun toinen lapseni syntyi, ajattelin, että on se nyt hitto, jos en saa suutani auki. Heillä on oikeus tietää, mistä palasista he ovat rakentuneet. Identiteetin eheytyminen on äärimmäisen tärkeä asia.

Pauliinasta tuntui, että joku sukulaisista tai äidin ystävistä saattaisi tietää isästä. Äidin oli täytynyt kertoa jollekin. Pauliina lähestyi äitinsä läheisiä ja löysi lopulta ihmisen, joka tiesi.

– Oli valtavan suuri kynnys sanoa, että haluaisin tietää, kuka minun isäni on. Jos sanaa ’isä’ ei ole mainittu lähes koko elämän aikana, siitä tulee tabu. Pelkästään sen ääneen lausuminen oli yksi etappi.

Pauliina sai kuulla, että hänen isänsä oli aikoinaan Suomea kiertänyt bulgarialainen muusikko. Etunimeä enempää kukaan ei tiennyt.

Pauliina ryhtyi salapoliisiksi ja toivoi löytävänsä paikallislehden arkistosta ilmoituksen isän bändin keikasta. Hän ajoi keskellä viikkoa Helsingistä Juvalle, mutta perillä selvisi, että kirjasto oli poikkeuksellisesti suljettu.

– Ajoin 300 kilomeriä turhaan. Satoi kaatamalla vettä, rynkytin ovea ja ajattelin, että ei voi olla totta. Sitten viereen ajoi auto, jonka kuski kysyi, oisko siulla ollunna pallautuksia. Uitettuna koirana sanoin, että ei, paljon tärkeämpää.

Kuski oli sattumalta ohi ajanut talonmies, joka päästi Pauliina sisään. Arkistoista löytyi kuin löytyikin pieni keikkailmoitus.

Bändin nimen kautta selvisi isän sukunimi, ja sen jälkeen tietoa löytyi netistä.

– Oli mieletön yllätys, että isä asuikin Suomessa. Hän oli ollut koko ajan niin lähellä, Pauliina sanoo.

– Minun piti kerätä 35 vuotta rohkeutta kysyä. Kun asiat alkoivat tapahtua, ne tapahtuivat nopeasti.

Koskettava kohtaaminen

Pauliina lähestyi oletettua isäänsä ensin tekosyyllä. Hän kertoi järjestävänsä lauluiltaa, johon tarvitsi pianistia. Sovittiin, että Pauliina tulisi kokeeksi kuuntelemaan isän keikkaa Storyvillen terassille.

Paikalla oli paljon isän ystäviä, joten Pauliina päätyi kertomisen sijaan tarkkailemaan.

– Kun isä nauratti yleisöä, silloinen mieheni sanoi, että jos tuo ei ole sinun isäsi, niin ei sitten kukaan.

Muutaman viikon päästä Pauliina ajoi uudestaan isän keikalle, tällä kertaa Naantaliin. Pauliina oli ottanut töistä vapaata ja miettinyt päivätolkulla, miten kertoisi. Mitkä olisivat ensimmäiset lauseet? Mitä jos isä kieltäisi hänet?

– En muista, että olisin eläissäni jännittänyt mitään niin paljon. Menin välillä vessaan oksentamaan ja pesin kasvoja kylmällä vedellä. Jännitys oli niin fyysistä, koska pelkäsin, miten hän suhtautuu.

Keikan jälkeen Pauliina etsi isän käsiinsä ja sanoi, että hänellä olisi kerrottavaa.

– Kysyin häneltä ensin, sanooko äitini nimi mitään, ja kerroin sitten, että hän oli äitini ja sinä olet isäni. Muistan, kuinka isän silmät laajenivat teevadin kokoisiksi ja hän jähmettyi, Pauliina kertoo.

– Sanoin, etten vaadi tai pyydä häneltä mitään, että olen saanut vasta tietää, kuka hän on, ja että minulle oli tärkeää löytää hänet. Hän oli aivan liikuttunut. Halasimme ja itkimme molemmat.

Isän ensimmäinen kysymys oli, miksei Pauliinan äiti ollut kertonut.

– Hän oli jopa vähän vihainen. Mutta on parempi olla spekuloimatta liikaa. En olisi varmaan ollut 15-vuotiaana valmis vastaanottamaan tätä tietoa.

Pauliina ja isä puhuivat tuntikausia: Pauliinan elämästä, äidin kuolemasta, isän elämästä. Pauliina sai kuulla, että hänellä on isän puolelta myös sisaruksia.

– Olin varautunut siihenkin, että hän kieltää minut. Minulla ei ollut halua painostaa häntä. Se, että hän otti minut positiivisesti vastaan, oli paras lahja ikinä.

Pauliina ja isä vaihtoivat puhelinnumeroita, ja muutaman viikon päästä isä soitti.

– Hän sanoi, että iskä täällä terve. Halvaannuin mielihyvän tunteesta ja kysyin, voitko sanoa uudelleen. En ollut ikinä kuullut, että kukaan sanoisi minulle iskä.

Pelko esti kysymästä

 

 

Vaikka Pauliina on kova puhumaan, isästä kysymistä oli aina hillinnyt pelko. Mitä jos paljastuisi jotain, mitä ei haluaisi tietää? Jos isä olikin kuollut, tai juoppo katuojassa? Oliko tapahtunut jotain väkivaltaista?

Kun pelot osoittautuivat turhiksi, Pauliina mietti, miksi äiti ei ollut kertonut.

– En missään nimessä alkanut syyttää äitiäni, mutta mietin, miksi hän ei kertonut minulle tätä, koska asiaan ei liity mitään suurta tragediaa.

Nyt Pauliina uskoo, että äiti halusi suojella häntä. Tai ehkä lykkäämisestä oli tullut noidankehä: kerron sitten, kun hän on 10-vuotias, kerron sitten, kun hän on vähän vanhempi.

– Äiti ehkä pelkäsi ympäristön reaktiota ja koki varmasti tuomitsemista myös isättömyydestäni. Se ei ollut 1970-luvulla normiarkea.

Suurimmaksi syyksi Pauliina epäilee menettämisen pelkoa. Äiti oli niin vakavasti sairas, ettei yksikään päivä ollut hänelle itsestäänselvyys.

– Minulla oli tosi voimakas teini-ikä, ja varmaan äiti myös pelkäsi, että painunkin yhtäkkiä Bulgariaan etsimään isääni. Äiti oli hyvin sairas, ja minä olin hänelle kaikki kaikessa, Pauliina sanoo.

– Jos minä olisin vakavasti sairas ja elämässäni kaikkein rakkain asia olisi lapsi, toimisin luultavasti itse ihan samoin.

Isä ja ystävä

Nykyään Pauliina ja isä soittelevat viikoittain ja näkevät kerran kuussa. He juttelevat kuulumisista ja molempia yhdistävästä esiintyjän ammatista. Isä opettaa kokkaamaan bulgarialaisia ruokia ja toivoo aina näkevänsä myös Pauliinan lapset.

– Kun isä tuli elämäämme, tyttäreni kysyi, onko ukki ollut piilossa. Olen ikionnellinen, että lapsillani on nyt ukki, Pauliina sanoo.

– Meillä on isän kanssa hirveän läheinen suhde. Kerron hänelle paljon asioita, joita kerron luotetuille ystävilleni. Hän on isän ja ystävän sekoitus.

Isän ei tarvitse enää ottaa kasvattajan roolia, mutta hän muistaa aina kehottaa kiireistä Pauliinaa rauhoittumaan.

– Meillä ei ollut valmista isä–tytär-asetelmaa, joka loisi tietynlaisia paineita. Kaiken voi aloittaa nollasta, Pauliina sanoo.

Hetki sitten isä kävi tervehtimässä Pauliinaa Juvalla, jossa tämä pyörittää omaa kesäteatteriaan.

– Kävimme laittamassa kynttilän äitini haudalle. Silloin koin, että nyt minulla on perhe koossa, Pauliina sanoo ja pyyhkii kyyneleitä.

Isään tutustuminen on saanut Pauliinan olemaan armollisempi itselleen.

– Olen perinyt isältä temperamentin, avoimuuden ja sosiaalisuuden. Tapani on ollut, että nostetaan kissa pöydälle. Koin aiemmin arvostelua, ettei niin saa toimia. Nyt on ihanaa ajatella, että olen tällainen ja jos joku ei tykkää, niin voivoi.

Pauliina ymmärtää nyt paremmin myös räiskyvyyttään ja itsepäisyyttään teini-iässä.

– Äitini ei todellakaan ollut räiskyvä tapaus vaan hyvin rauhallinen ja sydämellinen. Olen perinyt räiskyvyyteni isältäni. En ole ihan tyypillinen suomalainen.

Pauliinan ja isän tutustuminen jatkuu edelleen. Kolmeakymmentäviittä vuotta ei kiritä hetkessä.

– En vieläkään tunne häntä kokonaan. Tärkeintä oli tietää, kuka hän on. On mieletön bonus, että meillä on hyvät välit.

Ennen isän tapaamista Pauliina luuli olevansa ainoa lapsi. Nyt hän tapaa säännöllisesti myös isän kautta elämään tulleita sisaruksia.

– Olin aina haaveillut sisaruksista. Oli ihan mieletöntä, että yhtäkkiä sain heitä. Löysin kokonaan uuden perheen. Nyt koen olevani osa jotakin, Pauliina sanoo.

– Kaikki on mennyt paremmin kuin toivoin. Olen ikionnellinen, että kukaan ei kääntänyt minulle selkäänsä.

Pauliina uskoo, että isän löytyminen on tehnyt hänestä levollisemman ihmisen. Olo on kevyempi, ja möykky rinnasta on kadonnut.

– Se on järkyttävän helpottavaa. Ystäväni sanoi, että olen paljon tasapainoisempi, kokonaisempi, levollisempi ihminen kuin viisi vuotta sitten. Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka onnellinen olen.

Lue lisää:

Laulaja Mariska kasvoi isättömänä

 

Pauliina Hukkanen

Näyttelijä syntyi vuonna 1976 Juvalla. Asuu Mikkelissä.

Perustanut Kuninkaankartanon kesäteatterin Juvalle.

Syksyllä Pauliina jää virkavapaalle Mikkelin teatterista ja alkaa tehdä omaa musiikkikomediaa Avomielinen Anneli.

Perustanut bändin, joka alkaa tehdä musiikkia syksyllä. Tekee myös tuottajan ja markkinoijan töitä sekä kuunnelmaa Radioteatteriin.

Pauliinalla on kaksi lasta, Ilona, 8, ja Veikka, 4.

Bobbi Kristina Brown haudattiin kireissä tunnelmissa: "Whitney Houston nousee haudastaan"

Rahariidat varjostivat Whitney Houstonin tyttären Bobbi Kristina Brownin hautajaisia.

Viikko sitten kuollut Bobbi Kristina Brown siunattiin eilen haudan lepoon Georgiassa ystävien ja läheisten läsnäollessa. Edesmenneen laulajatähden Whitney Houstonin tytär oli kuollessaan 22-vuotias.

Tajuttomana kylpyammeesta löydettyä Bobbi Kristinaa pidettiin koomassa kuusi kuukautta, ja riidat miljoonaperinnöstä alkoivat ennen hänen kuolemaansa.

Raha-asiat ovat pitäneet Houstonin ja Bobbi Kristinan isän Bobby Brownin puolen suvun välit kireinä jo pitkään. Siunaustilaisuudessa Bobbi Kristinan täti Leolah Brown sai aikaan kaaoksen, kun hän keskeytti Pat Houstonin muistopuheen huutelullaan. Välikohtauksesta kertoo TMZ-sivusto.

– Tiedät olevasi väärässä, hän huusi Whitneyn siskolle Patille, joka hoiti ison osan hautajaisjärjestelyistä.

Leolah poistui tilaisuudesta ja jatkoi purkaustaan median edessä.

– Tämä on vain alkua. Me tiedämme Patista ja hän jää kiinni. Hän on Garland eikä Houston. Whitney nousee haudastaan vainoamaan häntä.

Hautajaisiin oli kutsuttu vain pieni joukko läheisiä, eikä esimerkiksi Bobbi Kristinan poikaystävää Nick Gordonia päästetty paikalle tämän pyynnöistä huolimatta. Nickin osallisuutta Bobbi Kristinan kuolemaan tutkitaan parhaillaan. Miestä vastaan nostetussa syytteessä häntä epäillään perheväkivallasta ja Bobbi Kristinan rahojen varastamisesta.

Whitney Houston kuoli vuonna 2012, ja hänen testamentissaan lukee tyttären perivän 20 miljoonaa dollaria, jos tietyt ehdot täyttyvät. Hän oli saanut kymmenyksen omaisuudesta jo 21-vuotiaana, ja hänen piti saada suurin osa perintörahoista täytettyään 25 vuotta. Koska Bobbi Kristina ei ehtinyt periä kaikkea, miljoonaomaisuuden saavat todennäköisesti Whitneyn äiti sekä veljet.

Anna Abreun koiran oma Instagram: "Omistajani kuorsaa ja kuolaa!"

Koiriin hurahtaneet julkikset täyttävät Instagraminsa söpöilevillä lemmikkikuvilla.

Laulaja Anna Abreu on omistautunut koirillensa niin, että on perustanut niille oman Instagram-tilin. Kuvat ovat kekseliäästi saksanpaimenkoira Hannibalin näkökulmasta ja huumorintajuinen Anna on usein itsekin kuvien kohteena.

 

How do expect me to sleep when u snore and drool on me @annaabreuofficial ? #rightsfordogs #peta #getanapkinwoman

Kuva, jonka Hannibal Lecter (@hannibaldawg) julkaisi

"Miten minun pitäisi pystyä nukkumaan kun sinä kuorsaat ja kuolaat päälleni, Anna?" kysyy Hannibal instagram-kuvan kuvatekstissä.

 

I know my mom takes care of us but sometimes she goes too far #micasaessucasa #elämänikoira #myy #roomforonemore

Kuva, jonka Hannibal Lecter (@hannibaldawg) julkaisi

"Tiedän, että äitini pitää meistä hyvää huolta, mutta joskus hän menee liian pitkälle", juttelee Annan toinen koira Myy samassa Instagramissa.

 

Huomenta! #hidasaamu #vapaapäivä #jatkaiskovieläuniahetken #viljokuorsaa

Kuva, jonka En Kommentoi-albumi julkaistu! (@antti_tuisku) julkaisi

Mitä yhteistä Antti Tuiskulla ja Jenni Vartiaisella on? Mitäpä muutakaan kuin koira! Antti hankki ranskanvesikoiransa Viljon aikoinaan Jennin innoittamana.

 

@studio #friedmusic #paavo #välihuili

Kuva, jonka Jenni Vartiainen (@jennivartiainenofficial) julkaisi

Myös Jennin Paavo-koira on rodultaan harvinainen ranskanvesikoira. Jenni on kertonut, että rotu oli 2000-luvun alussa niin uhanalainen, että koiria oli rekisteröity maailmassa vain muutamia satoja.

 

 

#eläväturkiskaulus #karvavauva

Kuva, jonka Jannika B (@jannikabofficial) julkaisi

Laulaja Jannika B:n rakas lemmikki on chihuahua nimeltään Sputnik. Instagramin perusteella myös Jannikan puoliso Toni Wirtanen on kiintynyt koiraan, sillä viimeksi koiran syntymäpäivien aikaan Toni teki Sputnikille nakkikermaviilikakun.
 

 

Perjantai-ilta❤️👍🏻☀️! #siirithepug #sun #kesä #summer #friday #love #pug #instapug #mopsi #mops #carling #instadog

Kuva, jonka Hanna Pakarinen (@hannapakarinen) julkaisi

Idolsista tuttu laulaja Hanna Pakarinen rakastaa mopsiaan Siiriä. Koira on tallennettu Instagramiin myös saunan lauteilla
 

 

#familyportrait 👫🐶 3 years with this amazing guy. 💗 Now I'm out of #some for the rest of the week! Bye! 🙋

Kuva, jonka Janni Hussi (@jannihussi) julkaisi

Fitness-tähti Janni Hussin suloinen villakoira Harri kulkee mukana perheen reissuilla. Kuvassa myös jääkiekkoilijapoikaystävä Lauri Korpikoski.

 

 

Amelie also supports 😉 #roosanauhaselfie 😘🐶

Kuva, jonka Sara La Fountain (@saralafountain) julkaisi

Myös ruokakolumnisti ja juontaja Sara La Fountainilla on chihuahua. Sen nimensä on Amelie, ja Instagram-kuvien perusteella koira osallistuu aktiivisesti omistajansa värikkääseen elämään.

Temptation Island -julkkisten Rita Niemen ja Aki Mannisen amerikanpitbullterrieriä nähdään usein pariskunnan kuvissa. Koiran nimi on Putin.

Laulaja Sanni Kurkisuo kulkee omaa polkuaan: ”Olen aina tuntenut kosmista yksinäisyyttä”

Sanni Kurkisuon matka kotimaisen popin huipulle on ollut yksinäinen. – En tiedä, voinko luottaa enää keneenkään, Sanni sanoo.

Try not to give a fuck, älä välitä paskan vertaa. Siinä se on, lyhyesti ja ytimekkäästi: laulaja ja lauluntekijä Sanni Kurkisuon, 22, uudenvuodenlupaus vuodelle 2015.

Lupauksen on helppo uskoa toteutuvan, sillä naisen olemus uhkuu omapäisyyttä: sininen tukka ulottuu puoleen selkään, nenänpieltä koristaa hopearengas ja nahkarotsin hapsut heiluvat vimmatusti.

– Olin vuosia ajatellut, että minun kuuluu olla blondi, koska siten olen miellyttävä ja helposti lähestyttävä. Olin aina halunnut värikkäät hiukset, ja uutenavuotena päätin, etten enää pelkää, Sanni sanoo ja sujauttaa nuuskan ylähuuleen.

Kolmen edellisvuoden aikana Sanni on monta kertaa miettinyt, miltä hänen kuuluisi toisten mielestä näyttää ja kuulostaa. Eikä ihme, sillä Sanni on näkynyt ja kuulunut kaikkialla. 22-vuotias nainen on julkaissut kaksi levyä, Sotke mut (2013) ja LELU (2015), jotka ovat myyneet platinaa ja kultaa. Lisäksi hän on sanoittanut kappaleita muille artisteille, kuten Cheekille, Diandralle ja JVG:lle.

Vaikka Sanni tekee nyt unelmiensa työtä, ei popartistin roolia ole helppo ottaa haltuun. Se vaatii muun muassa, että oppii kohauttamaan olkiaan juorupuheille.

– Mä hukun siihen suohon, jos en lopeta miettimästä, millainen tai kuka olen. Olen saanut valtavasti energiaa, kun olen päässyt sen miettimisestä. Joka tapauksessa minusta puhutaan ja ollaan jotain mieltä.

Pienessä kaupungissa kasvanut Sanni hyväksyy nyt ensimmäistä kertaa, että joukosta erottuminen on hyvä juttu.

 

 

”XO, terkkuja kotiin”

Lohjalaisella kotipihalla rymyää viisivuotias pellavapää. Vilkas Sanni ei ehdi itkeä polviin tulleita naarmuja, koska futiksen pelaaminen vain on niin kova juttu.

– Äiti vei minut kerran satubalettiin, mutta en viihtynyt siellä yhtään. Sen sijaan kokeilin karatea ja aloin pelata jalkapalloa, Sanni muistelee.

Sanni ei välittänyt, vaikka muut tytöt leikkivät barbeilla ja häntä kiinnostivat enemmän katuhait. Parasta oli, kun sai kokeilla uusia juttuja, osallistua juoksu- ja hiihtokilpailuihin ja kulkea ylpeänä kuhmu otsassa. Rymytä poikien kanssa tai kirjoitella ja piirrellä omissa oloissaan.

– Olen aina tuntenut jonkinlaista kosmista yksinäisyyttä ja ollut kiinnostunut itsetutkiskelusta, Sanni sanoo.

–Vanhempanikin sanoivat, että Sanni nyt on tuollainen omanlaisensa. Luin paljon jo pienenä. Lokki Joonatan, Iso kiltti jätti ja myöhemmin Harry Potterit olivat suosikkejani.

Myös musiikki on aina ollut osa Sannin elämää. Sannin äiti on laulanut covereita soittavassa rockbändissä, ja isäpuolikin soitti useita instrumentteja. Sanni aloitti viulutunnit 6-vuotiaana, 9-vuotiaana kuvioihin tulivat kitara sekä biisien kirjoittaminen.

Kun äiti treenasi Anoukin Nobody’s Wifea, päätti kolmosluokkalainen Sanni ottaa kappaleen haltuun. Vielä kun kotoa löytyi isäpuolen vanha Roland-kosketinsoitin, Sanni alkoi tehdä omia lauluja.

– Ensimmäiset biisini olivat nimeltään Friends Forever ja I’m Giving My Heart To You Baby. Kerran luulin keksineeni hitin, kunnes selvisi, että se olikin päähäni soimaan jäänyt Sweet Home Alabama, Sanni kertoo nauraen.

Sanni oli lähes poikkeuksetta hyvä siinä mihin ryhtyi. Paikallislehdissä kirjoitettiin, kun Kurkisuo teki maaleja jalkapalloturnauksissa ja pokkasi 8-vuotiaana Napero Finlandiassa voiton tarinallaan Lintu, joka halusi laulaa.

Teini-ikäisenä Sanni tunnettiin kotiseudullaan Captor-bändin keulakuvana, jonka kanssa hän sijoittui toiseksi Ääni ja vimma -kilpailussa. Captoriin häntä olivat pyytäneet toista koulua käyneet samanikäiset pojat, jotka olivat vakuuttuneet Sannin taidoista bändikatselmuksessa.

Yläasteen lopussa Sannin selän takana puhuttiin: hän oli tyyppi, joka luuli olevansa joku isompikin stara. Niinpä Sanni päätti välitunneilla vetäytyä omiin oloihinsa lukemaan Anthony de Melloa ja Paulo Coelhoa.

– Sen sijaan, että olisin rusinoitunut yksinoloon, halusin oppia ihmisyydestä ja siitä, miksi olemme tunteiden ja ihmissuhteiden kanssa niin ihmeissämme.

Peruskoulun aikana Sannin päässä oli kypsynyt ajatus: hän aikoi muuttaa 56 kilometrin päähän pääkaupunkiin, jossa hän saisi aloittaa alusta. Lohjalta Sannille ei jäänyt lapsuudenystäviä, vain jokunen kaveri, joihin yhteydenotto on sittemmin hiipunut.

– Lohja alkoi tuntua pieneltä paikalta, ja minua ei otettu mukaan niin sanottuun röökirinkiin. Muutaman kaverin mimmikoplamme alkoi hajoilla, kun elämäntilanteeni oli erilainen. En saanut tavoitella omia hulluja unelmiani ilman, että ne poljettiin alas.

”Prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla”

Sanni oli 16, kun hän muutti Lohjalta Helsinkiin, yhteiskämppään kolme vuotta vanhemman siskonsa Essin kanssa.

– Pääsin sisään Sibelius-lukioon, jossa tutustuin samanhenkisiin taiteilijatyyppeihin ja sain muutaman hyvän ystävän. Kaikilla meillä oli isoja unelmia eikä kukaan yrittänyt tallata toisen haaveita, Sanni kuvailee.

Sanni saattoi seisoskella tuntemattomuudestaan nauttien täpötäydessä metrossa ja miettiä, kuinka yksin ihminen lopulta on. Noista hetkistä syntyi idea tekstiin ja tulevaan hittibiisiin Jos mä oon oikee.

– Vaikka muutin kotoa jo nuorena, ei elämäni ollut pelkkää biletystä. Halusin olla vanhemmilleni luottamuksen arvoinen. Tiesin, mitä haluan ja podin maailmantuskaa siitä, miten jengi suunnittelee ryhtyvänsä prinsessaksi tai astronautiksi, mutta päätyykin dokaamaan ja tuijottamaan tv-sarjoja.

Ei Sanni silti halua osoitella sormellaan ketään.

– Olin itsekin töissä pikaruokaravintolassa, mutta ajattelin koko ajan, etten halua jäädä sinne. Päätin tehdä kaikkeni, jotta saisin tehdä musiikkia elääkseni.

Kauan Sannin ei tarvinnut kirjoitella lauluja pöytälaatikoiden täytteeksi. Onnekas yhteensattuma ajoi hänet yhteen tuottaja Hank Solon kanssa, ja pian kaksikko ryhtyi yhteistyöhön.

Sanni väittää, ettei listahittien leipominen ole hänen tavoitteensa, mutta niin vain niitä näyttää pukkaavaan. Sannin molemmat levyt ovat täynnä radiohittejä. Julkisuus tuli rymisten.

– Mietin, että mitä helvettiä? Olin aina ajatellut vain kirjoittelevani biisejä, mutta yhtäkkiä olinkin muka jonkinlainen artisti. Tajusin, että kaikki musiikkini kulminoituu tästä lähtien minun kasvoihini ja nimeeni.

”Me ollaan paljaita, haarniskaa ei täällä tarvita”

 

 

Sannin kirjoittamat kappaleet ovat kuin kurkistuksia päiväkirjojen sivuille: viittauksia oikeisiin ihmisiin ja tapahtuneisiin asioihin. Hän ei halua selittää, mistä kappaleissa lauletut rakkaus-, ero- ja pettämisteemat kumpuavat.

– Koen antavani biisien kautta niin paljon itsestäni, että joitain asioita haluan pitää ihan ominani, kuten vaikkapa ihmissuhteeni, Sanni sanoo.

Sanni on joutunut etsimään lähipiiristään luottamuksen arvoiset ihmiset yhä tarkemmin.

– En pidä siitä, että julkisuudestani muistutetaan, koska en tee siitä numeroa itsekään. En halua baarissa kavereideni hämmästelevän, miten minua taas tuijotetaan. Niinkin on käynyt.

Sanni on lopettanut yhteydenpitämisen ihmisiin, joille hän on ollut se, jonka kanssa otetaan vain Instagram-kuvia ja Snapchattejä. Nyt harvoja ja valittuja ystäviä on kourallinen.

– Joidenkin suhtautuminen minuun muuttui: valitettiin, miksei mulla ole koskaan aikaa heille, kun olen niin kiireinen. Jouduin punnitsemaan, ketkä ovat niitä, jotka haluavat tietää kuulumiseni vaikka tietävät, että viiletän menemään tukka nutturalla.

Tarkkaan sanojaan punnitseva, pohdiskeleva ja hieman mystinen. Sellaisen kuvan Sannista saa, ja se on ehkä tarkoituskin. Meikkituolissa Sanni supattaa luottokampaajalleen Saara Sarvakselle, kuinka häneltä taas penättiin ihmissuhdeasioita keikan jälkeen.

– En tiedä, voinko luottaa enää keneenkään. Minun ei ole vaikea tutustua ihmisiin, mutta vaikeaa on päästää uusia tuttavia oikeasti lähelleni.

”Tuijotan tienviittoja, oikee vaatii luonnetta, väärä on se hauska”

 

 

Millainen artisti Sanni on? Kuka Sanni on? Kuten kuka tahansa tähtitaivaan uusi tulokas, Sannikin on joutunut punnitsemaan näitä kysymyksiä. Pitäisikö Sanni Kurkisuosta tulla jonkinlainen brändi, laulaja-Sanni?

– Musiikin tekeminen on minulle se ykkösjuttu. Julkisuuden takia olen kuitenkin joutunut miettimään paljon, millainen minun pitäisi olla. Siitä asti, kun Prinsessoja ja astronautteja -biisi julkaistiin vuonna 2013, olen ollut naama kiinni peilissä ja pakottanut itseni määrittämään sitä, miltä muiden silmissä näytän.

Sannia ärsyttää, että ihmisiä pitäisi lokeroida tietynlaisiksi sen perusteella, miltä he näyttävät tai mitä tekevät. Jos hän haluaa värjätä hiuksensa tai laittaa lätsän päähän, se ei tee hänestä poikamaista tai tyttömäistä – tai mitään muutakaan.

– Olen sisäistänyt, että minun ei tarvitse olla täydellinen, minun tarvitsee olla vain minä. Tämän tajuttuani olen ollut onnellisempi kuin koskaan.

Koska kaikki on niin hyvin nyt, ei Sanni osaa listata tulevaisuuden haaveitaan tai suunnitelmiaan.

– Olen jo saavuttanut niin paljon, etten edes osaa haaveilla. Tiedän vain, etten haaveile punaisesta tuvasta, perunamaasta ja tasapainoisesta elämästä. Haluan mennä ja tulla, miten tykkään. Elämäni on nyt hyvin itsekeskeistä, ja sen hyväksyvät ne, jotka hyväksyvät, Sanni tymäyttää.

Syksyllä Sanni voi kuitenkin vetää yhden rastin seinään, kun hänet nähdään Vain elämää -sarjan neljännellä tuotantokaudella. Osa on ihmetellyt, miten kahden albumin artisti on valikoitunut suosikkisarjan kaartiin pitkän linjan musiikintekijöiden sijaan, mutta Sanni ei kuuntele soraääniä.

– Kyllähän minua jännitti vetää Antti Tuiskun, Anssi Kelan ja Maijan Vilkkumaan kappaleita, koska kuuntelin heitä koko lapsuuteni. Onneksi joukossa on myös VilleGalle, joka edustaa kanssani nuorempaa joukkoa, Sanni sanoo pilke silmissään.

Sanoitusten perusteella selvää, että laulajalla on vielä paljon kerrottavaa.

– Idolini ja Vain elämää -kaverini Maija muistutti minua, että taiteilijana minulla on vastuu olla kuulijoilleni ennen kaikkea rehellinen. Se ei tarkoita sitä, että kerron, mitä ostin kaupasta, vaan sitä, että sanon, mitä tunnen.

Väliotsikoiden sitaatit ovat Sannin kappaleista.

 

 

Sanni

Laulaja ja lauluntekijä syntyi 26.5.1993 ja vietti lapsuutensa Lohjalla. Asuu Punavuoressa, Helsingissä.

Julkaissut kaksi albumia, Sotke mut (2013) ja Lelu (2015), jotka ovat myyneet platinaa ja kultaa.

Tehnyt sanoituksia myös muille artisteille, esimerkiksi Cheekille, Diandralle ja JVG:lle.

Valittiin vuoden 2013 naissolistiksi Emma-gaalassa 2014.Teki 2012 pääosan Miss Farkku-Suomi -elokuvassa Piken roolissa.

Harrastaa hotjoogaa, jalkapalloa ja kuntosalia.

Nähdään syksyllä Nelosen Vain elämää -sarjan neljännellä tuotantokaudella.