”Olen arkirealisti ja ällöromantikko”, Waltteri Torikka sanoo. Kuva Liisa Valonen.
”Olen arkirealisti ja ällöromantikko”, Waltteri Torikka sanoo. Kuva Liisa Valonen.

Waltteri Torikka osaa olla ällöromantikko, joka on valmis lentämään maailman toiselle puolelle selvittääkseen, onko uusi tuttavuus Se Oikea. Mutta erotilanteita hän ei ole osannut hoitaa.

Laulaja Waltteri Torikka, 32, kutsuu vitsaillen itseään rakkauden ammattilaiseksi. Mies on syksyn ajan kahlannut tuhansissa rakkauslauluissa ja valinnut niiden joukosta sopivimmat hiljan julkaistulle Rakkaus-levylleen.

Rakkausbiisejä selatessaan Waltteri huomasi, että harvassa lauletaan rakastumisen ihanuudesta.

– Koskettavimmat rakkauslaulut kertovat ikävästä, kaihosta ja kipuilusta – aina vähän siitä rakkauden vierestä. Havainto liippaa hyvin omaa elämääni, baritoni sanoo.

Waltterin rakkauselämä on pattitilanteessa. Mies on sinkku, joka lievällä haikeudella seuraa lähipiirissään jylläävää perheenperustamisbuumia. Samalla hän on päättänyt – ainakin toistaiseksi – omistautua uralleen ja viettää itsenäistä, impulsiivista elämää.

– Olisi kiva jakaa elämä jonkun kanssa, mutta samalla tykkään arjestani näin. Lähden, kun siltä tuntuu ja menen kyselemättä lupaa keneltäkään. En kestäisi olla suhteessa, jossa toiseen ripustaudutaan kuin takiainen, Waltteri pohtii.

– Ystävissäni huomaan, miten prioriteetit muuttuvat, kun tulee puoliso ja perhettä. Itse en taida vielä olla valmis sellaisiin kompromisseihin – tai mistä sitä tietää, jos oikea sattuu kohdalle.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta rakkaus?

Näin sinkkuihmisenä nousee mieleen toivo rakkaudesta. Mitä vanhemmaksi olen elänyt, sitä enemmän olen viisastunut tajuamaan, että rakkaus monissa eri muodoissaan on kaikista suurin asia.

Millainen oli ensirakkautesi?

Hän oli tyttö, jota pussailin päiväkodissa liukumäen alla. Kaverit olivat kateellisia, mutta lopulta jouduimme tarhatädin puhutteluun. Romantiikkaa taidettiin pitää sopimattomana päiväkotiin.

Siinä oli pikemminkin kyse ihastumisesta, mutta tunne oli todellinen. Myöhemmin olen saanut kokea oikeaakin rakkautta, vaikka en olekaan ollut maailman onnekkain rakkaudessa.

Oletko sinkku omasta tahdostasi?

Osaksi kyllä. Rakastan työtäni yli kaiken, ja olen onnellinen siitä, mutta sen takia minun on vaikea olla suhteessa. Olen valinnut, että keskityn uraani, vaikka se tietääkin jatkuvaa reissaamista ja epäsäännöllistä boheemielämää. Jos rakastuisin, suhteen pitäisi mennä kaiken edelle, enkä tiedä, olenko valmis muuttamaan prioriteettejani niin oleellisesti.

Samaan aikaan ystäväni perustavat perheitä; lähipiirissäni on pyyhkäissyt oikea hedelmällisyysaalto. Tykkään lapsista älyttömästi, ja mitä enemmän pikkuväkeä pyörii ympärillä, sitä enemmän se muistuttaa yksinolostani. Vitsailin juuri kavereilleni, että ehkä minun missioni maan päällä on vain viihdyttää muita, ja ehkä minun kannattaisi vain lopettaa haaveilu jonkun ilmestymisestä vierelleni. Vai oliko se sittenkään vitsi?

Millainen olet rakastuneena?

Rakastumisen huomaa minusta: olen nauravaisempi, hymyilevämpi, aurinkoisempi ja silmäni loistavat. Rakkaussuhteeni ovat auttaneet minua irti ainoan lapsen syndroomastani: ne ovat opettaneet minua olemaan vähemmän itsekäs ja jakamaan elämääni muiden kanssa.

Pyrin olemaan hyvä toiselle, en vain parisuhteessa vaan kaikissa ihmissuhteissani. Uskon hyvyyteen ja siihen, että hyvä aina palaa jossain muodossa takaisin.

Millaisiin ihmisiin rakastut?

Voi kuulostaa naiivilta, mutta ihastun ihmisiin, joissa tunnistan hyvää. On hauskaa, jos toinen tuntuu alussa jännittävältä, mutta pidemmän päälle hyvyys ja luotettavuus ovat tärkeimpiä ominaisuuksia.

Ihastuksellani pitää myös olla huumorintajua: jos hän ei ymmärrä huonoa huumoriani, suhde on tuhoon tuomittu jo kättelyssä.

Miksi taiteilijat usein päätyvät yhteen?

Ehkä luovat ihmiset ovat magneetteja toisilleen. Tai sitten on vain helpompaa, kun toinen ymmärtää työn outouksia ja sen sanelemaa elämäntyyliä. Minun elämässäni pärjäisi vain joku, joka sietää poissaoloja, hektistä puurtamista ja sitten taas välillä pitkään nukuttuja päiviä ilman huonoa omatuntoa.

Miten erotat ihastumisen rakastumisesta?

Rakastaminen vaatii toisen syvempää tuntemista kuin ihastuminen. Tapaan jatkuvasti mielenkiintoisia ja puoleensavetäviä ihmisiä, joihin on helppo ihastua. Silti olen ollut vain kahdesti elämässäni tulenpalavasti rakastunut.

Etkö usko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Uskon, koska olen saanut kokea sen. Se on hämmentävä ja maaginen kokemus, ja mahdoton selittää järjellä. Olosuhteet olivat suhteelle mahdollisimman huonot, mutta rakastuminen oli upea fiilis – kukapa ei rakastaisi rakastumista?

Rakkaudelle pitää olla auki. Joskus rakkaudessa sattuu ja se voi pelottaa, mutta pahinta on suojautua niin, että kylmettää itsensä tuntemasta.

Kuinka näytät rakkautta?

Osoitan välittämistä fyysisesti. Olen kova halailemaan ystäviänikin, se on tapani sanoa hei. Muistan myös sanoa läheisilleni, miten tärkeitä he ovat. Ystävyys on minulle tärkeä ja kannatteleva voima.

Tunteiden osoittamisesta on tullut meille juroille suomalaisillekin jo luontevaa.

Voiko rakkautta hoitaa?

Paras tapa hoitaa rakkautta on rakastaa ja pitää huolta itsestään: vasta silloin voi oikeasti rakastaa toista. Rakkauteen tuskin on tiikerisalvaa tai särkylääkettä. Minulla ei ole kokemusta rakkausvalmentajista tai parisuhdeterapiasta. Satsaisin mieluummin ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mikä on ollut pahin virheesi rakkaudessa?

En usko virheisiin rakkaudessa, enkä halua ajatella suhteita mokina. Rakastuessaan ei voi tietää, tuleeko jutusta onnistuminen vai katastrofi – tärkeintä on uskaltaa rakastaa. Vaikka suhde päättyisi onnettomasti, sekin on kokemus.

Oletko romantikko vai realisti?

Minussa on ehdottomasti kumpaakin. Olen arkirealisti, mutta osaan olla myös ällöromantikko. Rakastan kynttiläillallisia tai lämpimien päivien iltoja meren äärellä, auringon laskiessa taivaanrantaan.

Mistä tunnistat rakkauden loppumisen?

Siitä, kun mikään ei enää tunnu miltään. Parisuhteissani olen yleensä ollut se lähtijä, mutta myönnän hoitaneeni erotilanteet todella huonosti. Tunteiden väljähtymisestä olisi pitänyt puhua aiemmin, mutta se on ollut vaikeaa, koska olen viimeiseen asti yrittänyt olla loukkaamatta toista. Lopulta on tullut loukattua enemmän kuin olisi pitänyt.

Näin Kioski-ohjelmassa jutun, miten eroista voisi ottaa opikseen. Pölyn laskeuduttua pitäisi brutaalisti listata suhteen hyvät sekä huonot puolet ja analysoida, mitä olisi voinut tehdä toisin. Ehkä sellainen toiminta olisi auttanut minuakin luopumisessa sekä kehittymään ihmisenä ja rakastajana.

Millaisen esimerkin vanhempasi antoivat rakkaudesta?

Ettei rakkaus välttämättä ole ikuista. Vanhempani erosivat, kun olin seitsemänvuotias. Aikuistuessani minulle kävi niin kuin monelle eroperheen lapselle: vannoin kasvavani näissä asioissa toisenlaiseksi kuin vanhempani, mutta eräänä päivänä tajusinkin olevani juuri samanlainen.

Vaikka vanhemmat erosivat toisistaan, minä en koskaan jäänyt rakkaudetta tai yksin.

Onko sydämesi joskus särkynyt?

On tietysti. Sydänsurusta toipumista ei voi kiirehtiä vaan sille on annettava aikaa. Olen taipuvainen dramaattisuuteen ja osaan velloa suruissani, se kuuluu taudinkuvaan. Voin myös asettaa itseni naurunalaiseksi ja helpottaa oloani vitsailemalla.

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

Luulen niin, mutta en voi tietää, miten reagoisin oikeassa tilanteessa. Minua ei ole koskaan petetty parisuhteessa. Se, että haluaa loukata toista tahallaan tavalla tai toisella, on minusta anteeksiantamatonta.

Kaunein rakkaudenteko, joka sinulle on tehty?

En tarvitse suurieleisiä rakkaudentunnustuksia vaan arvostan pieniä, epäitsekkäitä tekoja arjessa. Sitä, kun olen väsyneenä nakannut takkini ruttuun ja toinen on viikannut sen nätisti kaappiin.

Mikä on typerin tekosi rakastuneena?

Hmm, olisi pitänyt muistaa se avioehto… Ei vaiskaan!

Olen voimakkaassa tunnetilassa erehtynyt kirjoittamaan viestin, joka on hävettänyt seuraavana päivänä. Olen myös ostanut matkan kauas uuden tuttavuuden luo vain selvittämään, voisiko tästä tulla jotain. Se on ollut hölmöä mutta samalla parasta – uskalsinpas heittäytyä.

Voiko rakkautta olla ilman seksiä?

Ihan varmasti voi, rakkautta on onneksi niin monenlaista. Rakkaudettomaan seksiin en usko.
 

Waltterin rakkausvalinnat

Sana, jota käyttäisin rakkaastani

Baby.

Julkkis, johon voisin rakastua

Olin taannoin Lontoossa laulutunneilla, kävin seuraamassa X Factorin kuvauksia ja näin Nicole Scherzingerin lähietäisyydeltä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, hän oli kuin egyptiläinen jumalatar! Hänellä on myös upea itseironian taju, se on ihana piirre naisessa.

Tällä ruualla hurmaan rakkaani

Osaan tehdä kaksi ruokaa, jotka saletisti vievät jalat alta. Toinen on isältäni opittu bolognesekastike ja toinen rosépippuri-basilikalohi hunajajuureksilla.

Romanttisin paikka

Maanosasta riippumatta järven tai meren ranta auringon laskiessa.

Paras rakkauselokuva

Olen tosi noloa leffaseuraa, jos katsotaan jotain tunteikasta. Päätän aina etukäteen, että tällä kertaa en itke, mutta loppukliimaksissa hanat aukeavat. Yksi varma vuolas hanakohtaus on Pretty Womanin loppu.

Rakkauskirja

Olen jumahtanut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjaan. Tarinoissa on läsnä rakkauden realismi ja raakuus.

Viisaimmat sanat rakkaudesta

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Se oli Jesseltä hyvin sanottu.

 

Waltteri Torikka

Oopperalaulaja on syntynyt Tampereella 16.8.1984.

Opiskellut Sibelius-Akatemiassa sekä Kööpenhaminan kuninkaallisessa ooppera-akatemiassa.

Parhaillaan Vain rakkaus -kiertueella, sen jälkeen joulukonsertteja eri puolilla Suomea.

Pääosat Sillanpää- ja Mannerheim-oopperoissa ensi vuonna.

Tähdet, tähdet -kisan voittaja 2015.

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.