”Inhoan normeja, joiden mukaan pitäisi elää”, Erin Anttila sanoo. Kuva Jouni Harala.

Kun laulaja Erin Anttilalla ei vielä ollut lapsia, niiden hankkimisesta udeltiin häneltä toistuvasti. – Inhoan normeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi elää.

Erin Anttilan, 39, lounashetki ei tyssää tähän välikohtaukseen:

Pitkään, vaaleaan hiukseen on takertunut hyppysellinen kosteaa kuskusia, kun laulaja nykii sitä irti salaattiannoksestaan.

Erinin ilme tuskin värähtää.

– Ei mitään hätää, hän sanoo, tiputtaa suortuvan pöydälle ja jatkaa tyynesti salaattinsa haarukoimista helsinkiläisessä kahvilassa.

Sitten laulajaa alkaa naurattaa. Mieleen tulee pari ystävää, joista toinen säikkyy jo nähdessään puhdistamattoman hiusharjan.

– Ja se toinen olisi lähtenyt kiljuen tästä pöydästä, Erin kikattaa.

Hyvähän siinä on naureskella, kun ei itse kärsi edes hämähäkkikammosta.

– Taidan olla jotenkin antineuroottinen, Erin heittää.

– Kerran vastasin erityisherkkyystestiin. Yksikään sen aihe ei häirinnyt minua; ei meteli, eivät hajut. Hyvä, etten saanut testistä miinuspisteitä.

Samanlainen rentous on kuulunut Erinin luonteenpiirteisiin aina. Hänen äitinsä pani sen merkille jo, kun Erin oli pikkutyttö: lapsi ei hermostunut tai suuttunut edes silloin, kun olisi ollut syytä.

Erin selittää levollisuuttaan iltatähden osallaan; kolme vanhempaa sisarusta olivat jo pedanneet kaiken valmiiksi.

Aikuistuessa huolettomuus on jalostunut tietoiseksi elämänasenteeksi ja luottavaisuudeksi, että elämä kyllä järjestää.

– Jos satun hävittämään lompakkoni, menee kolme päivää ennen kuin alan toden teolla etsiä sitä. Jossainhan se kukkaro on, Erin kuvailee.

Tai niin kuin viimeksi, kun laulaja kadotti kalliit kuulokkeensa. Aluksi hän kyseli niiden perään studiolla ja kuukauden päästä penkoi hyllynsä työhuoneella ja kotitalon kellarissa, paikoissa, joissa yleensä tekee musiikkihommiaan.

Kun luurit lopulta löytyivät perheen toisesta autosta, nätisti siitä etupenkiltä, Erin saattoi todeta, että hermoilu olisikin ollut aivan turhaa.

– Sanon aina, etten ole perfektionisti, keskityn vain olennaiseen.

Raskas huolettomuus

Lungius on varmasti terveellisempää kuin stressaaminen, ja hyvä esimerkki myös Erinin ja muusikko Vesa Anttilan 3- ja 1-vuotiaille pojille. Mutta kaikki eivät siitä tykkää.

– Olen huomannut, ettei huolettomuuteni aina ole reilua muille. On raskasta olla tällaisen ihmisen lähipiirissä varsinkin, kun kaikki päätökset riippuvat minusta.

Erinin mukaan parhaat laulunaiheet löytyvät tavallisesta arjesta. ”En halua, ttä elämäni olisi pelkkää musahössötystä. Olen tosi iloinen, että minulla on muutakin.” Kuva Jouni Harala.
Erinin mukaan parhaat laulunaiheet löytyvät tavallisesta arjesta. ”En halua, ttä elämäni olisi pelkkää musahössötystä. Olen tosi iloinen, että minulla on muutakin.” Kuva Jouni Harala.

Rauhallisesti Erin on myös päätöksissään. Mieluiten hän antaisi asioille aikaa ja ratkaisujen syntyä omalla painollaan.

– Siksikin olen maailman huonoin johtaja. Olen saanut siitä palautetta niiltä, jotka joutuvat stressaamaan asioista puolestani.

Niin kävi nyt, kun Erin alkoi olla loppusuoralla kolmannen soololevynsä Seli selin tekemisessä. Projekti oli tarkoittanut muutaman kuukauden irrottautumista kaikista muista velvollisuuksista. Sillä aikaa päätökset esimerkiksi julkaisuun ja tulevaan kiertueeseen liittyvistä kysymyksistä pakkautuivat jonoksi. Suma kysyjiä ja palavereita odotti Erinin vastauksia.

”On loputon suo yrittää pitää kaikki tyytyväisinä.”

Paine oli sitä luokkaa, että heti levytyksen päätyttyä Erin järjesti palaveripäivän eräälle lauantaille omaan kotiinsa. Huoli kasautuneista asioista purkautui itkuna kesken kokouksen.

– On loputon suo yrittää pitää kaikki tyytyväisinä. En kriiseile juuri mistään, mutta tänä vuonna olen kriiseillyt riittämättömyyden tunteen kanssa. Yhtä aikaa tapahtui liikaa asioita, jotka kaikki olivat minusta kiinni: kesän keikat, levyn teko, konserttien suunnittelu ja pienten lasten hoitaminen, Erin kuvailee ruuhkavuottaan.

Miljoona asiaa mielen päällä alkoi näkyä myöhästelynä ja hajamielisinä välispiikkeinä lavalla.

– Tunnistin, että nyt on väsymystä ilmassa, eikä tilanne voi jatkua näin, Erin sanoo.

– Osaan kuitenkin keventää ajoissa enkä anna kiireen mennä niin pitkälle, että uupuisin. En ole koskaan yrittänyt puskea väkisin yksin.

Niinpä Erin ensimmäistä kertaa soolourallaan palkkasi itselleen managerin. Carla Ahonius on Erinin vanha työkumppani jo vuosien takaa ja tuttu tekijä muun muassa Cheekin, Chisun ja Jenni Vartiaisen taustajoukoissa.

– Mielelläni ulkoistan hommat, jotka eivät ole minusta riippuvaisia. Harrastan samaa ulkoistamista kodinkin pyörittämisessä: turvaudun säännöllisesti siivoojaan ja ruokakassipalveluun. Kenellä pienen lapsen vanhemmalla on joutilasta aikaa?

Lauluja eletystä elämästä

Marraskuussa ilmestyvälle levylle valikoitui yhdeksän uutta kappaletta. Teksteissä kuuluu Erinin tavaramerkki: tarkka tarttuminen arjen yksityiskohtiin.

Sydäntä särkee ilmestyi jo sinkkuna, ja toinen rakkauslaulu Kohta hänen kulkee matkan kirkon ovelta vihkialttarille. Kaikki eroaa -biisissä ”miehet on idareit, muijat väsyneit, kaikki eroaa, mutta älä sä lähde”.

Albumin avaava Seli seli taas kertoo kolmikymppisille naisille tutusta ilmiöstä, kun heiltä aletaan udella lapsen hankkimisesta. Ei siitä ole kauan, kun Erinkin toistuvasti löysi itsensä tilanteista, joissa oli pakotettu selittelemään lapsettomuuttaan.

– Olen diplomaattinen ja kohtelias ja hymyillen yritin puhua itseni pois niistä tilanteista. Kyseleminen tuntui epämiellyttävältä ja loukkaavalta, vaikka lapseton elämäntilanne oli silloin oma valintani eikä millään tavalla ongelma.

Erinillä oli tapana vastata, ettei ollut vielä varma, halusiko äidiksi ylipäätään. Se oli totta ja yleensä paras keskustelun lopettaja.

– Inhoan normeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi elää. Varsinkin, jos et näytä täyttävän niitä normeja, aletaan kysellä ja kyseenalaistaa, Erin sanoo.

– Vielä enemmän ärsyynnyin niiden puolesta, joille lapsettomuus on kipeä asia eikä oma valinta. Miten kenelläkään on oikeus noin tökkiä toista henkisesti? Sellainen on supertörkeää.

Vaikka elämäntilanne on jo toinen, aihe oli vasta nyt valmis biisiksi. Erinin lauluille on tyypillistä perustua tosielämän kokemukseen tai kertomukseen, mutta kypsyä hitaasti alitajunnassa.

– Joissain arjen hetkissä saatan ajatella, että parin kolmen vuoden päästä tästä vielä syntyy hyvä biisi.

”Maailma on jo alkanut viestiä, että olen vanha. Mitä helvettiä!”

Normielämän vastakapina

Tulevien vuosien biisiaiheet voivat siis löytyä Erinin tämän päivän arjesta; ruuhkavuosista ja lähestyvästä nelikymppisyydestä. Sitäkin sivuaviin normeihin laulaja on jo törmännyt. Kaikki ”kun olet tuon ikäinen” -viittaukset särähtävät pahasti korvaan.

– Olen vasta 39-vuotias, mutta maailma on jo alkanut viestiä, että olen vanha. Mitä helvettiä! Jokainen tämän ikäinen tietää olevansa parhaassa vedossa, Erin sanoo.

– En ole koskaan miettinyt ikääni tai kriiseillyt siitä. Mutta nyt neljänkympin lähestyessä ulkopuolinen maailma on alkanut kertoa, millainen minun kuuluisi olla, miten pitäisi pukeutua tai millaisia sanavalintoja voin tehdä biiseissäni, hän puuskahtaa.

– Jopa uutta hiustyyliäni on selitetty iälläni. Jestas sentään, tukkani on vaihdellut pikimustasta pitkiin rastoihin, mutta nyt kampaus kuulemma johtuu iästäni.

Ikään liitettäviä normeja Erin ravisteli aiemmassa hitissään Vanha nainen hunningolla, jonka kuusikymppinen päähenkilö nauttii seksuaalisuudestaan yhden illan jutun kanssa. Samoin kappaleessa Kakkukahvit, jonka nainen ottaa paineita siitä, ettei osaa arkiaskareita kuten häneltä odotetaan.

” En mieti muiden ulkonäköä tai lihomista, miksi ottaisin paineita omastakaan? ”

– Ehkä en osaa ajatella ikääntymistä, koska olen aina ollut perheeni vauva ja sisaruksista nuorin, hän miettii.

– Mutta en noudata normeja muissakaan asioissa. Sellainen ajattelu saa minut kapinoimaan ja välittäisi väärää viestiä. En mieti muiden ulkonäköä tai lihomista, miksi ottaisin paineita omastakaan? Se ei ole pätkäkään kiinnostavaa tai tärkeää.

Työkaluna Maija Vilkkumaa

Kaksi edellistä albumiaan Erin kirjoitti suurimmaksi osaksi yksin, mutta tällä kertaa hän kutsui työparikseen Maija Vilkkumaan. Kummallakin on työhuone Grind Studios -yhteisössä Helsingin Kalasatamassa. Kustantamon, studion ja tuottajien lisäksi tiloissa työskentelee liuta eturivin artisteja Stigistä Kasmiriin ja Nopsajalkaan.

– Kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista. Tuntuu mahtavalta irrottautua sen keskeltä muiden seuraan kahvitauolle tai koputtaa naapurihuoneen oveen ja kysyä, että mitäs olet tästä mieltä.

Erin kuvailee Maijaa ”työvälineekseen”. Sellaiseksi, jonka kanssa saattoi pallotella ideoita, joka auttoi terävöittämään näkökulmia ja joka rohkaisi kirjoittamaan aina vain henkilökohtaisemmin.

Nyt albumin valmistuttua fiilis on helpottunut ja onnellinen.

– Ratkaisuja tehdessä olen kova jahkailemaan, mutta kun työ on valmis, minun on helppo olla tyytyväinen. Moni kollega ei pysty kuuntelemaan omia biisejään, mutta minä kuuntelen uutta levyäni ihan hulluna ja olen siitä fiiliksissäni. Ajattelen, että kaikkien pitäisi tehdä tällaista musaa!

– Tarjoan aina niin hyvää kuin pystyn tekemään ja olen onnellinen siitä.

Erinille tyytyväisyys omaan työnjälkeen onkin tärkeintä.

– En ole janonnut suurta menestystä, sillä se on jatkuvaa aallokkoa eikä kerro oikeasti mistään. Suosio ei ole se juttu vaan oman vision toteuttaminen, hän sanoo.

– Voi tietysti olla, että ääni muuttuu kellossa, kun kukaan ei enää tule keikoilleni.

Tosin senkin Erin on jo kokenut Nylon Beat -aikoinaan lapsuudenystävänsä Jonna Geagean (ent. Kosonen) kanssa. Nuoruuden bändiuralla oli loppuunmyytyjä keikkoja, mutta sellainenkin, jolle tuli tasan yksi kuulija.

– Jos ympärilläni hermoillaan, että sali täyttyi vain puolilleen, muistutan, että siellä oli kuitenkin tosi monta kuulijaa. Olen nähnyt jo niin paljon, että osaan olla iloinen puolikkaastakin.

Kolmas levy merkitsee Erinille yhden etapin saavuttamista. Soolouransa alussa hänellä oli suunnitelma, millaiset kolme levyä hän tekisi. Seuraavista ei sitten olekaan mitään hajua.

– En oikein osaa tehdä pitkäkestoisia urasuunnitelmia. Joskus asetin tavoitteekseni opetella soittamaan kitaraa seuraavan viiden vuoden aikana. No, enpä opetellut, Erin pyrskähtää nauruun.

– Oikeat ratkaisut eivät tule pakottamalla.

Unohdetut lahjat

Jo ennen uuden albumin ilmestymistä Erin bändeineen lähtee konserttikiertueelle. Laulaja on siitä täpinöissään, vaikka keikkailu merkitseekin poissaoloa kotoa. Lapset eivät kierrä mukana kaikilla keikoilla, mutta puoliso kyllä: Vesa on soittanut Erinin bändissä jo Nylon Beatin ajoilta.

– Bändi on minulle kuin toinen perhe ja henkinen koti. Uskon, että yhteen hiileen puhaltaminen kuuluu soitossakin, Erin sanoo ja kuulostaa kiitolliselta.

Muusikon työssä on myös se loistava puoli, että keikkailuun voi yhdistää hauskanpidon, johon pienten lasten vanhemmilla harvoin on aikaa.

– On luksusta istahtaa viinilasilliselle keikan jälkeen. Olisi siihen mahdollisuus kotoakin, mutta en tunne tarvetta lähteä.

Erin valahtaa noloksi kertoessaan saamistaan lahjakorteista, jotka vanhentuneet käyttämättöminä. On kauneushoitoa, hierontaa, ravintolalahjoja ja raakasuklaakurssia sekä liput Mariah Careyn konserttiin, jonne Erin ja Vesa unohtivat mennä.

– Ystävät ovat olleet älyttömän ihania hankkiessaan tällaisia lahjoja, mutta että juuri sinä vuonna, kun minulla ei ole ollut mitään jakoa ehtiä niihin!

Anttiloiden työarki pyörii tutun turvaverkoston avulla. Erinin äiti ja sisarukset perheineen asuvat viidensadan metrin säteellä samassa naapurustossa Itä-Helsingissä, ja ystävät lapsineen ovat usein seurana.

Hekin tietävät, ettei Anttiloilla nipoteta. Viimeksi Erin kuunteli, kun ystävä oli laskemassa lapsikatrasta pihalle.

– Hän oli sanomassa, ettei ulos pidä mennä ilman kenkiä, mutta keskeytti sitten ja mutisi itsekseen: ’paitsi että täällä varmaan saa’.

Erin Anttila

  • Helsinkiläinen laulaja, lauluntekijä syntyi 2.7.1977.
  • Asuu lapsuuden-maisemissaan Itä-Helsingissä muusikkomiehensä Vesa Anttilan sekä 3- ja 1-vuotiaiden poikien kanssa.
  • Erinin äiti on puoliksi irlantilainen, ja Erin aloitti koulunsa Irlannissa viisivuotiaana. Myös Anttiloiden lapset kasvavat kaksikielisiksi.
  • Julkaisee marraskuussa kolmannen soololevynsä Seli seli. Konserttikiertue alkaa Jyväskylästä 30.9.
  • Aloitti uransa 17-vuotiaana Nylon Beatissa.
  • Mukana Vain elämää -kaudella 2012.

Näyttelijä Outi Mäenpää ja tuottaja Kai Nordberg aikovat tulevaisuudessakin tehdä töitä yhdessä. Myös entinen uusperhe sitoo heitä yhteen.

Outi Mäenpää, 54, näyttelee Armoton maa -elokuvassa keskeisen roolin. Projekti oli näyttelijän ja tämän ex-puolison, tuottaja Kai Nordbergin, 48, ensimmäinen yhteinen työprojekti avioeron jälkeen.

Pari haki eroa yhdessä ilman harkinta-aikaa vuonna 2014. He palasivat välillä kerran vielä yhteen.

– Lopullinen ero vaati sen, että en nähnyt Kaitsua neljään vuodenaikaan. Sinä aikana työstimme tapahtunutta ja otimme molemmat oman vastuumme avioerosta, Mäenpää kertoo.

Parin uusperheeseen kuului yhteensä kuusi lasta molempien aiemmista liitoista. Outi sanoo tuntevansa yhä vastuuta myös Kain lasten hyvinvoinnista.

– Molempien pojat ovat aikuisia, mutta olen paljon tekemisissä Kain kymmenen vuoden ikäisten kaksostyttöjen Mimosan ja Moonan kanssa. Olemme halunneet bonusvanhempinakin sopia yhdessä lasten asioista.

”Me molemmat haluamme toimia myös kansainvälisellä areenalla.”

Ex-pari tekee yhä yhdessä töitä, sillä molemmat kunnioittavat toisia ammattilaisina ja ystävinä. Nordberg kysyy usein Outin mielipidettä teksteistä ja tuotannoista.

– Kaitsu on todella hyvä löytämään kiinnostavat käsikirjoitukset. Me molemmat haluamme toimia myös kansainvälisellä areenalla. Olen sitä mieltä, että suomalaisen elokuvan on aika päästä kansainväliseen levitykseen. Tulemme työskentelemään tulevaisuudessakin yhdessä, hyväntuulinen Outi kertoi Armoton maa -elokuvan kutsuvierasensi-illassa.

Uskallusta olla herkkä

Perjantaina ensi-iltansa saava elokuva käsittelee puhumattomuutta, lasten ja vanhempien suhdetta. Yksi elokuvan keskeinen teema apu; miksi sitä on vaikea pyytää tai ottaa kulttuurissamme vastaan.

Outi on oppinut taidon lapsuudenkodissa.

– Minut on kasvatettu niin, että olen saanut ja osannut auttaa. Se on meillä sukupolvelta toiselle edennyt sääntö. Jos olin nuorena bileissä, niin uskalsin soittaa lankapuhelimella vaikka neljältä yöllä äidille. Hän tuli minut sitten jostain tienvarresta noukkimaan. Viimeksi tänään mietin, kun minulla oli hankala paikka, että kun uskaltaa olla herkkä ja haavoittuvainen, usein tulee joku, joka antaa sinulle uuden oven avattavaksi.

Valkoinen talo on ollut Michellen, Barackin, Malian ja Natashan koti viimeiset kahdeksan vuotta. Nyt heidän on aika sanoa sille hyvästit.

Perjantaina astutaan uuteen aikaan, kun Donald Trump vannoo virkavalansa ja ottaa paikkansa Yhdysvaltojen presidenttinä. Samaan aikaan hänen puolisostaan Melania Trumpista tulee Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen.

Vielä päivän ajan titteliä hallitsee kuitenkin Michelle Obama. Eilen illalla hän julkaisi sosiaalisen median kanavissaan videon viimeisestä kierroksestaan Valkoisessa talossa, jossa Obaman perhe on asunut kahdeksan vuotta. 

Videolla Michelle kiertää kotiaan yhdessä perheen koirien kanssa. Hän katselee ympärilleen kuin yrittäen painaa jokaisen yksityiskohdan tarkasti mieleensä.

Myöhemmin hän julkaisi kuvan itsestään ja presidentti Barack Obamasta seisomassa yhteisen kotinsa parvekkeella.

– On ollut elämäni suurin kunnia olla teidän ensimmäinen naisenne. Sydämeni pohjasta, kiitos, hän kirjoittaa kuvan alla.

Ihana Betty! Hänen asenteestaan jokainen meistä voi ottaa mallia.

Näyttelijälegenda Betty White on aina ollut suoran puheen naisia. Vaikka Tyttökullat -sarjasta tunnettu koomikko täytti tiistaina 95 vuotta, hän vannoo edelleen rehellisyyden – ja hassuttelun – nimeen.

Eilen julkaistussa Yahoo Newsin haastattelussa Bettyltä kysyttiin, onko hän harkinnut koskaan uudelleen avioitumista. Hänen kolmas miehensä Allen Ludden kuoli vuonna 1981. Avioliitto kesti 18 vuotta.

– Menisin uusiin naimisiin? En. Mutta sutinalle sanon ehdottomasti kyllä! Betty nauroi.

Ihana Betty! Hänelle ikä on aina ollut vain numero, joka kasvaessaan ei estä elämästä nauttimista. Hän on myös vahvasti sitä mieltä, ettei seksuaalinen halu hiivu ikääntyessä.

– Minulla ei ole kundia, mutta jos Allen – tai Robert Redford – olisi kuvioissa, meillä olisi hyvin aktiivinen seksielämä, hän sanoi vuonna 2010.

– Sulaako halu iän myötä pois? Minä odotan sitä päivää. Seksuaalinen halu on kuin vanheneminen – suurin osa kummastakin on pään sisällä.

Ennen Allenin kanssa avioitumista Betty oli kaksi kertaa avioliitossa. Hän sanoi vuonna 2010, että kumpikin niistä oli pelkkää harjoittelua.  Hän myös tokaisi, että moni hänen ikäpolvensa nainen on ollut useamman kerran avioliitossa, koska hänen nuoruudessaan naimisiinmeno oli ainoa vaihtoehto, jos halusi päästä miehen kanssa sänkyyn.

Hyväsydäminen ennätysnainen

Peräti 24 Emmy-ehdokkuutta saanut Betty on yksi viihdemaailman hyväsydämisimmistä tyypeistä. Vuonna 1939 uransa aloittanut koomikko on omistautunut eläimille ja puolustanut julkisesti muun muassa homojen oikeuksia.

– Minulle ei ole väliä, kuka makaa kenen kanssa. Minulle riittää, että ihminen on mukava. Kaikki muu on jokaisen oma asia, White sanoi vuonna 2014 talk show -isäntä Larry Kingin haastattelussa.

Uransa alussa Betty joutui monta kertaa torjutuksi, koska elokuvastudiot pitivät häntä epäkuvauksellisena. Nainen ei kuitenkaan suostunut lannistumaan. Hän aloitti uransa radiosta ja kipusi sieltä pikkuhiljaa televisioruutuihin.

Viime vuosina Betty on juontanut omaa tv-sarjaansa Betty White’s Smartest Animals in America ja räppää silloin tällöin ihmisten iloksi.

Hän on päässyt Guinnesin ennätystenkirjaan maailman pisimmän televisiouran tahkonneena naisena. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on tuottanut komediasarjan.

– Näytä kelle tahansa Bettyn kuvaa ja jokainen nousee seisomaan osoittaakseen kunnioitusta, Whiten kanssa Tyttökullat-tv-sarjassa näytellyt Estelle Getty kuvaili kollegaansa People-lehdelle jo vuonna 1999.

Erja Lyytinen, 40, kertoo tänään ilmestyvässä Me Naisten numerossa vuosi sitten tapahtuneesta erostaan.

Blueskitaristi Erja Lyytisen ja samassa bändissä soittaneen kitaristi Davide Florenon 17 vuotta pitkä liitto päättyi samasta syystä kuin monessa muussakin lapsiperheessä: raskaaseen arkeen.

Parin kaksospojat ovat nyt kolmivuotiaina. Ero tuli vuosi sitten.

Ensimerkit tavallista suuremmasta kitkasta Erja huomasi vuotta aiemmin. Erja ja Dave olivat muuttaneet unelmakotiinsa, rintamamiestaloon Helsingin laidalla. Siinä oli kaikki, mitä he toivoivat: omenapuu pihalla, ihanat naapurit ja idyllinen ympäristö.

Arkirealismia oli, että hanasta tuli kylmää vettä, lattialla palelsi, koti oli epäkäytännöllisesti kahdessa kerroksessa ja sähkölaskut isot.

– Teimme virheen, kun luovuimme helposta elämästä kerrostalossa. Kaikissa kaksosten kasvatusoppaissa sanotaan, että älä muuta, älä tee remonttia äläkä säädä mitään liikaa, kun lapset ovat pieniä. Me muutimme, kun pojat olivat kahdeksankuisia, ja tein kaikkia noita listan asioita.

Samaan aikaan perhe rundasi kuten ennen. Erona oli, että mukana oli aina kaksi pikkuista tavaroineen ja tarpeineen. Kun väsytti, pienistäkin asioista tuli nahistelua ja tunnelma muuttui painostavaksi.

Se, että lapsia tuli kerralla kaksi yhden sijaan, verotti voimia tuplasti. Arki yhdistettyä hektiseen työhön oli ”sekä ihanaa että kamalaa”.

– Jokainen, joka on ollut noin pitkässä liitossa, tietää, ettei se ole helppoa. Piti laittaa peli poikki. Lastenkin on parempi kasvaa rennossa ilmapiirissä.

– Luin jostain, että 85 prosenttia kaksosten vanhemmista eroaa. Arki uuvutti meidät, emmekä osanneet hoitaa parisuhdettamme samalla. Lapset muuttivat kuviota niin radikaalisti. Siihen ei kuitenkaan voi varautua, sillä kukaan ei tiedä, millaista on saada lapsia ennen kuin saa niitä.

Miten Erja muuttui eron jälkeen? Mikä merkitys musiikilla oli pettymyksen purkamisessa? Lue Erjan haastattelu Me Naisten numrosta 3 / 2017.