”Inhoan normeja, joiden mukaan pitäisi elää”, Erin Anttila sanoo. Kuva Jouni Harala.
”Inhoan normeja, joiden mukaan pitäisi elää”, Erin Anttila sanoo. Kuva Jouni Harala.

Kun laulaja Erin Anttilalla ei vielä ollut lapsia, niiden hankkimisesta udeltiin häneltä toistuvasti. – Inhoan normeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi elää.

Erin Anttilan, 39, lounashetki ei tyssää tähän välikohtaukseen:

Pitkään, vaaleaan hiukseen on takertunut hyppysellinen kosteaa kuskusia, kun laulaja nykii sitä irti salaattiannoksestaan.

Erinin ilme tuskin värähtää.

– Ei mitään hätää, hän sanoo, tiputtaa suortuvan pöydälle ja jatkaa tyynesti salaattinsa haarukoimista helsinkiläisessä kahvilassa.

Sitten laulajaa alkaa naurattaa. Mieleen tulee pari ystävää, joista toinen säikkyy jo nähdessään puhdistamattoman hiusharjan.

– Ja se toinen olisi lähtenyt kiljuen tästä pöydästä, Erin kikattaa.

Hyvähän siinä on naureskella, kun ei itse kärsi edes hämähäkkikammosta.

– Taidan olla jotenkin antineuroottinen, Erin heittää.

– Kerran vastasin erityisherkkyystestiin. Yksikään sen aihe ei häirinnyt minua; ei meteli, eivät hajut. Hyvä, etten saanut testistä miinuspisteitä.

Samanlainen rentous on kuulunut Erinin luonteenpiirteisiin aina. Hänen äitinsä pani sen merkille jo, kun Erin oli pikkutyttö: lapsi ei hermostunut tai suuttunut edes silloin, kun olisi ollut syytä.

Erin selittää levollisuuttaan iltatähden osallaan; kolme vanhempaa sisarusta olivat jo pedanneet kaiken valmiiksi.

Aikuistuessa huolettomuus on jalostunut tietoiseksi elämänasenteeksi ja luottavaisuudeksi, että elämä kyllä järjestää.

– Jos satun hävittämään lompakkoni, menee kolme päivää ennen kuin alan toden teolla etsiä sitä. Jossainhan se kukkaro on, Erin kuvailee.

Tai niin kuin viimeksi, kun laulaja kadotti kalliit kuulokkeensa. Aluksi hän kyseli niiden perään studiolla ja kuukauden päästä penkoi hyllynsä työhuoneella ja kotitalon kellarissa, paikoissa, joissa yleensä tekee musiikkihommiaan.

Kun luurit lopulta löytyivät perheen toisesta autosta, nätisti siitä etupenkiltä, Erin saattoi todeta, että hermoilu olisikin ollut aivan turhaa.

– Sanon aina, etten ole perfektionisti, keskityn vain olennaiseen.

Raskas huolettomuus

Lungius on varmasti terveellisempää kuin stressaaminen, ja hyvä esimerkki myös Erinin ja muusikko Vesa Anttilan 3- ja 1-vuotiaille pojille. Mutta kaikki eivät siitä tykkää.

– Olen huomannut, ettei huolettomuuteni aina ole reilua muille. On raskasta olla tällaisen ihmisen lähipiirissä varsinkin, kun kaikki päätökset riippuvat minusta.

Erinin mukaan parhaat laulunaiheet löytyvät tavallisesta arjesta. ”En halua, ttä elämäni olisi pelkkää musahössötystä. Olen tosi iloinen, että minulla on muutakin.” Kuva Jouni Harala.
Erinin mukaan parhaat laulunaiheet löytyvät tavallisesta arjesta. ”En halua, ttä elämäni olisi pelkkää musahössötystä. Olen tosi iloinen, että minulla on muutakin.” Kuva Jouni Harala.

Rauhallisesti Erin on myös päätöksissään. Mieluiten hän antaisi asioille aikaa ja ratkaisujen syntyä omalla painollaan.

– Siksikin olen maailman huonoin johtaja. Olen saanut siitä palautetta niiltä, jotka joutuvat stressaamaan asioista puolestani.

Niin kävi nyt, kun Erin alkoi olla loppusuoralla kolmannen soololevynsä Seli selin tekemisessä. Projekti oli tarkoittanut muutaman kuukauden irrottautumista kaikista muista velvollisuuksista. Sillä aikaa päätökset esimerkiksi julkaisuun ja tulevaan kiertueeseen liittyvistä kysymyksistä pakkautuivat jonoksi. Suma kysyjiä ja palavereita odotti Erinin vastauksia.

”On loputon suo yrittää pitää kaikki tyytyväisinä.”

Paine oli sitä luokkaa, että heti levytyksen päätyttyä Erin järjesti palaveripäivän eräälle lauantaille omaan kotiinsa. Huoli kasautuneista asioista purkautui itkuna kesken kokouksen.

– On loputon suo yrittää pitää kaikki tyytyväisinä. En kriiseile juuri mistään, mutta tänä vuonna olen kriiseillyt riittämättömyyden tunteen kanssa. Yhtä aikaa tapahtui liikaa asioita, jotka kaikki olivat minusta kiinni: kesän keikat, levyn teko, konserttien suunnittelu ja pienten lasten hoitaminen, Erin kuvailee ruuhkavuottaan.

Miljoona asiaa mielen päällä alkoi näkyä myöhästelynä ja hajamielisinä välispiikkeinä lavalla.

– Tunnistin, että nyt on väsymystä ilmassa, eikä tilanne voi jatkua näin, Erin sanoo.

– Osaan kuitenkin keventää ajoissa enkä anna kiireen mennä niin pitkälle, että uupuisin. En ole koskaan yrittänyt puskea väkisin yksin.

Niinpä Erin ensimmäistä kertaa soolourallaan palkkasi itselleen managerin. Carla Ahonius on Erinin vanha työkumppani jo vuosien takaa ja tuttu tekijä muun muassa Cheekin, Chisun ja Jenni Vartiaisen taustajoukoissa.

– Mielelläni ulkoistan hommat, jotka eivät ole minusta riippuvaisia. Harrastan samaa ulkoistamista kodinkin pyörittämisessä: turvaudun säännöllisesti siivoojaan ja ruokakassipalveluun. Kenellä pienen lapsen vanhemmalla on joutilasta aikaa?

Lauluja eletystä elämästä

Marraskuussa ilmestyvälle levylle valikoitui yhdeksän uutta kappaletta. Teksteissä kuuluu Erinin tavaramerkki: tarkka tarttuminen arjen yksityiskohtiin.

Sydäntä särkee ilmestyi jo sinkkuna, ja toinen rakkauslaulu Kohta hänen kulkee matkan kirkon ovelta vihkialttarille. Kaikki eroaa -biisissä ”miehet on idareit, muijat väsyneit, kaikki eroaa, mutta älä sä lähde”.

Albumin avaava Seli seli taas kertoo kolmikymppisille naisille tutusta ilmiöstä, kun heiltä aletaan udella lapsen hankkimisesta. Ei siitä ole kauan, kun Erinkin toistuvasti löysi itsensä tilanteista, joissa oli pakotettu selittelemään lapsettomuuttaan.

– Olen diplomaattinen ja kohtelias ja hymyillen yritin puhua itseni pois niistä tilanteista. Kyseleminen tuntui epämiellyttävältä ja loukkaavalta, vaikka lapseton elämäntilanne oli silloin oma valintani eikä millään tavalla ongelma.

Erinillä oli tapana vastata, ettei ollut vielä varma, halusiko äidiksi ylipäätään. Se oli totta ja yleensä paras keskustelun lopettaja.

– Inhoan normeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi elää. Varsinkin, jos et näytä täyttävän niitä normeja, aletaan kysellä ja kyseenalaistaa, Erin sanoo.

– Vielä enemmän ärsyynnyin niiden puolesta, joille lapsettomuus on kipeä asia eikä oma valinta. Miten kenelläkään on oikeus noin tökkiä toista henkisesti? Sellainen on supertörkeää.

Vaikka elämäntilanne on jo toinen, aihe oli vasta nyt valmis biisiksi. Erinin lauluille on tyypillistä perustua tosielämän kokemukseen tai kertomukseen, mutta kypsyä hitaasti alitajunnassa.

– Joissain arjen hetkissä saatan ajatella, että parin kolmen vuoden päästä tästä vielä syntyy hyvä biisi.

”Maailma on jo alkanut viestiä, että olen vanha. Mitä helvettiä!”

Normielämän vastakapina

Tulevien vuosien biisiaiheet voivat siis löytyä Erinin tämän päivän arjesta; ruuhkavuosista ja lähestyvästä nelikymppisyydestä. Sitäkin sivuaviin normeihin laulaja on jo törmännyt. Kaikki ”kun olet tuon ikäinen” -viittaukset särähtävät pahasti korvaan.

– Olen vasta 39-vuotias, mutta maailma on jo alkanut viestiä, että olen vanha. Mitä helvettiä! Jokainen tämän ikäinen tietää olevansa parhaassa vedossa, Erin sanoo.

– En ole koskaan miettinyt ikääni tai kriiseillyt siitä. Mutta nyt neljänkympin lähestyessä ulkopuolinen maailma on alkanut kertoa, millainen minun kuuluisi olla, miten pitäisi pukeutua tai millaisia sanavalintoja voin tehdä biiseissäni, hän puuskahtaa.

– Jopa uutta hiustyyliäni on selitetty iälläni. Jestas sentään, tukkani on vaihdellut pikimustasta pitkiin rastoihin, mutta nyt kampaus kuulemma johtuu iästäni.

Ikään liitettäviä normeja Erin ravisteli aiemmassa hitissään Vanha nainen hunningolla, jonka kuusikymppinen päähenkilö nauttii seksuaalisuudestaan yhden illan jutun kanssa. Samoin kappaleessa Kakkukahvit, jonka nainen ottaa paineita siitä, ettei osaa arkiaskareita kuten häneltä odotetaan.

” En mieti muiden ulkonäköä tai lihomista, miksi ottaisin paineita omastakaan? ”

– Ehkä en osaa ajatella ikääntymistä, koska olen aina ollut perheeni vauva ja sisaruksista nuorin, hän miettii.

– Mutta en noudata normeja muissakaan asioissa. Sellainen ajattelu saa minut kapinoimaan ja välittäisi väärää viestiä. En mieti muiden ulkonäköä tai lihomista, miksi ottaisin paineita omastakaan? Se ei ole pätkäkään kiinnostavaa tai tärkeää.

Työkaluna Maija Vilkkumaa

Kaksi edellistä albumiaan Erin kirjoitti suurimmaksi osaksi yksin, mutta tällä kertaa hän kutsui työparikseen Maija Vilkkumaan. Kummallakin on työhuone Grind Studios -yhteisössä Helsingin Kalasatamassa. Kustantamon, studion ja tuottajien lisäksi tiloissa työskentelee liuta eturivin artisteja Stigistä Kasmiriin ja Nopsajalkaan.

– Kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista. Tuntuu mahtavalta irrottautua sen keskeltä muiden seuraan kahvitauolle tai koputtaa naapurihuoneen oveen ja kysyä, että mitäs olet tästä mieltä.

Erin kuvailee Maijaa ”työvälineekseen”. Sellaiseksi, jonka kanssa saattoi pallotella ideoita, joka auttoi terävöittämään näkökulmia ja joka rohkaisi kirjoittamaan aina vain henkilökohtaisemmin.

Nyt albumin valmistuttua fiilis on helpottunut ja onnellinen.

– Ratkaisuja tehdessä olen kova jahkailemaan, mutta kun työ on valmis, minun on helppo olla tyytyväinen. Moni kollega ei pysty kuuntelemaan omia biisejään, mutta minä kuuntelen uutta levyäni ihan hulluna ja olen siitä fiiliksissäni. Ajattelen, että kaikkien pitäisi tehdä tällaista musaa!

– Tarjoan aina niin hyvää kuin pystyn tekemään ja olen onnellinen siitä.

Erinille tyytyväisyys omaan työnjälkeen onkin tärkeintä.

– En ole janonnut suurta menestystä, sillä se on jatkuvaa aallokkoa eikä kerro oikeasti mistään. Suosio ei ole se juttu vaan oman vision toteuttaminen, hän sanoo.

– Voi tietysti olla, että ääni muuttuu kellossa, kun kukaan ei enää tule keikoilleni.

Tosin senkin Erin on jo kokenut Nylon Beat -aikoinaan lapsuudenystävänsä Jonna Geagean (ent. Kosonen) kanssa. Nuoruuden bändiuralla oli loppuunmyytyjä keikkoja, mutta sellainenkin, jolle tuli tasan yksi kuulija.

– Jos ympärilläni hermoillaan, että sali täyttyi vain puolilleen, muistutan, että siellä oli kuitenkin tosi monta kuulijaa. Olen nähnyt jo niin paljon, että osaan olla iloinen puolikkaastakin.

Kolmas levy merkitsee Erinille yhden etapin saavuttamista. Soolouransa alussa hänellä oli suunnitelma, millaiset kolme levyä hän tekisi. Seuraavista ei sitten olekaan mitään hajua.

– En oikein osaa tehdä pitkäkestoisia urasuunnitelmia. Joskus asetin tavoitteekseni opetella soittamaan kitaraa seuraavan viiden vuoden aikana. No, enpä opetellut, Erin pyrskähtää nauruun.

– Oikeat ratkaisut eivät tule pakottamalla.

Unohdetut lahjat

Jo ennen uuden albumin ilmestymistä Erin bändeineen lähtee konserttikiertueelle. Laulaja on siitä täpinöissään, vaikka keikkailu merkitseekin poissaoloa kotoa. Lapset eivät kierrä mukana kaikilla keikoilla, mutta puoliso kyllä: Vesa on soittanut Erinin bändissä jo Nylon Beatin ajoilta.

– Bändi on minulle kuin toinen perhe ja henkinen koti. Uskon, että yhteen hiileen puhaltaminen kuuluu soitossakin, Erin sanoo ja kuulostaa kiitolliselta.

Muusikon työssä on myös se loistava puoli, että keikkailuun voi yhdistää hauskanpidon, johon pienten lasten vanhemmilla harvoin on aikaa.

– On luksusta istahtaa viinilasilliselle keikan jälkeen. Olisi siihen mahdollisuus kotoakin, mutta en tunne tarvetta lähteä.

Erin valahtaa noloksi kertoessaan saamistaan lahjakorteista, jotka vanhentuneet käyttämättöminä. On kauneushoitoa, hierontaa, ravintolalahjoja ja raakasuklaakurssia sekä liput Mariah Careyn konserttiin, jonne Erin ja Vesa unohtivat mennä.

– Ystävät ovat olleet älyttömän ihania hankkiessaan tällaisia lahjoja, mutta että juuri sinä vuonna, kun minulla ei ole ollut mitään jakoa ehtiä niihin!

Anttiloiden työarki pyörii tutun turvaverkoston avulla. Erinin äiti ja sisarukset perheineen asuvat viidensadan metrin säteellä samassa naapurustossa Itä-Helsingissä, ja ystävät lapsineen ovat usein seurana.

Hekin tietävät, ettei Anttiloilla nipoteta. Viimeksi Erin kuunteli, kun ystävä oli laskemassa lapsikatrasta pihalle.

– Hän oli sanomassa, ettei ulos pidä mennä ilman kenkiä, mutta keskeytti sitten ja mutisi itsekseen: ’paitsi että täällä varmaan saa’.

Erin Anttila

  • Helsinkiläinen laulaja, lauluntekijä syntyi 2.7.1977.
  • Asuu lapsuuden-maisemissaan Itä-Helsingissä muusikkomiehensä Vesa Anttilan sekä 3- ja 1-vuotiaiden poikien kanssa.
  • Erinin äiti on puoliksi irlantilainen, ja Erin aloitti koulunsa Irlannissa viisivuotiaana. Myös Anttiloiden lapset kasvavat kaksikielisiksi.
  • Julkaisee marraskuussa kolmannen soololevynsä Seli seli. Konserttikiertue alkaa Jyväskylästä 30.9.
  • Aloitti uransa 17-vuotiaana Nylon Beatissa.
  • Mukana Vain elämää -kaudella 2012.
wanhaakka

Laulaja Erin: ”Lapsettomuudesta kysely on supertörkeää”

Millähän "perusturvalla" varustettu Erin voi sanoa julkisesti presidentti Donald Trumpia IDARIKSI!Hän ei ole vielä päässyt näyttämään leijonankynsiään(siis Trump) Jos Trump yrittää auttaa amerikkalaisia saamaan itsekunnioituksensa takaisin niin mikä siinä on vikana?Mutta kun ollaan niin kansainvälistä,niin kansainvälistä..Olet oksettavan itseesi tyytyväinen!
Lue kommentti

Näyttelijä Petteri Summanen halusi tietää, olisiko oleminen onttoa selvin päin. –Tipattoman vuoden aikana tuli aidosti tutkailtua, mikä on suhteeni alkoholiin.

Uudessa Yösyöttö-elokuvassa Petteri Summanen, 48, näyttelee vastasyntyneen kanssa yksin jäävää isää. Tuore isä pitää ensimmäisen iltavapaansa vasta, kun vauva on viisikuinen. Petterin roolihenkilö kupittelee silloin itsensä sammuksiin.

Petteri Summanen näyttelee Yösyöttö-elokuvan pääosaa. Leffan nuorin vauvanäyttelijä oli vain 14 vuorokauden ikäinen. Kuva: Solar Films / Marek Sabogal
Petteri Summanen näyttelee Yösyöttö-elokuvan pääosaa. Leffan nuorin vauvanäyttelijä oli vain 14 vuorokauden ikäinen. Kuva: Solar Films / Marek Sabogal

Kun Yösyöttöä kuvattiin, Petteri vietti oikeassa elämässään tipatonta vuotta. Muutaman läheisen kanssa oli päätetty pitää vuosi 2016 viinattomana.

– Alkoholi ei ollut kenellekään meistä ongelma, mutta keksimme kokeilla, miten vuosi menisi ilman tissuttelua, Petteri sanoo.

– Oli kuvitelma, ettei hyvä ateria ole täydellinen ilman viinilasillista. Kiinnostava väite, mutta eihän se oikeasti pidä paikkaansa.

Olisiko onttoa selvin päin?

Petteri pisti merkille, että määrätietoiset kuntoiluprojektit olivat väistyneet tavoista ja tilalle olivat tulleet lagerin tai viinilasillisen säestämät leffaillat. Painoakin kertyi, laiskistuminen puski päälle.

– Kun jätin tissuttelun, tilalle tuli energisyyttä ja paremmin nukuttuja öitä. Tuli käytyä useammin salilla ja lenkkeilemässä, Petteri kertoo.

– Nopeasti tuli selväksi, ettei tipattomuus myöskään ollut sosiaalinen ongelma. Vain muutamissa tilanteissa jouduin selittämään juomattomuuttani. Se oli helppo perustella porukalla tehdyllä vedolla.

” Isän juominen vaikutti omaan viinasuhteeseeni.”

Kaikkiaan Petteri pitää kokeiluaan kiinnostavana tutkimusmatkana itseensä.

– Isälläni oli vaiheita, jolloin hän joi rankasti. Lapsuudessani en kokenut pelkoa tai turvattomuutta, mutta kyllä isän juominen vaikutti omaan viinasuhteeseeni. Joskus mietin, olisiko minussa jotain sellaista, joka pitäisi kiinni alkoholista, Petteri sanoo.

– Nyt tuli aidosti tutkailtua, mikä on suhteeni alkoholiin. Halusin tietää, olisiko oleminen onttoa selvin päin. Ei luojan kiitos ollut. Oli kiva huomata, että arki on kivaa ja juhlaakin voi sietää selvin päin.

Se vähän yllätti, miten moneen rituaaliin tissuttelu liittyi: saunan jälkeen, mökille päästyä, ensi-iltoihin, ulkomaanmatkoille. Niistä yksikään ei muuttunut vähempiarvoiseksi viinattomana.

– Oikeastaan kaipasin viinilasillista vain niissä myöhäisillan hetkissä, kun istuimme vaimon kanssa kesäpaikan laiturilla ja kuuntelimme iskelmiä radiosta. Iltaa ei tullutkaan jatkettua lasillisella vaan mieluummin kävin nukkumaan.

Rennosti ja kohtuudella

Tipattomuuskokeilu päättyi vuoden 2016 loppuun. Uudenvuodenjuhlissa otettiin lasilliset kuohuvaa. Seuraavana päivänä lätkämatsia katsellessa Petteri suhautti lankomiehensä kanssa nelostölkit auki.

– Sen maku oli terävämpi kuin muistin, ja tuoksahdus tuntui etanoliselta.

Saunan jälkeen Petteri otti toisen oluen ja myöhemmin illalla kahvin kanssa konjakkinaukun. Vähäisestä määrästä seurasi huono olo.

– Vuodessa makuaistini oli muuttunut ja toleranssini nollaantunut. Se johti teinimäiseen yllätykseen. Ystävyyteni lagerolueen loppui siihen kertaan.
Nykyään Petteri saattaa ottaa lätkähallilla lonkeron. Remuvaihe on muutenkin jäänyt nuoruusvuosiin, ja tipattoman kauden jälkeen terävät ovat lakanneet maistumasta.

” Fiksu ihminen ei saa juoda perhettään, kotiaan tai työtään.”

–Nautin alkoholia rennosti ja kohtuudella. En arvota käyttöäni, mitä saisi tai mitä kuuluisi tehdä. Elämästä pitää saada nauttia eikä mennä pakotteiden kautta, hän sanoo.

– Ajattelen kuitenkin, että fiksu ihminen ei saa juoda perhettään, kotiaan tai työtään eikä pilata elämäänsä sillä, että hyppää sellaiseen ränniin.

Sara jaksaa seistä yhdeksän tunnin messupäivän koroissa, mutta tyylitaituri viihtyy myös tennareissa. Kuva: Liisa Valonen

Sara Sieppi, 26, pakkasi Lontooseen mukaan vain lateksibootsit ja nahkahameen. Töissä päällä on mustaa ja hillittyä.

Sara Sieppi on aina ollut kiinnostunut vaatteista, muodista ja tyylistä. Alakouluiässä Mic Mac -ketjun tarjonta oli tornio­laistytön unelma.

Koska perheessä oli neljä lasta, vanhemmat eivät Saran harmiksi ostaneet heti hänen himoitsemiaan farkkuhaalareita.

– Säästin viikkorahani ja ostin housut itse, Sara kertoo.

Ystäviensä kanssa Sara leikki koulun jälkeen vaatekauppaa ja ihaili Spice Girls -yhtyeen musiikkivideoilta bändin tyyliä. Useimmiten Sara oli myyjä, koska vaatteita oli hauska hinnoitella ja katsoa, mikä asu sopi kenellekin.

– Ajattelin jo silloin, että vaatteet ovat yksi itseilmaisun keino.

Lateksihametta tasapainottaa collegepusero. Topin kanssa yhdistelmä olisi Saran makuun liian roisi.
Lateksihametta tasapainottaa collegepusero. Topin kanssa yhdistelmä olisi Saran makuun liian roisi.

Pukeutumisellaan Sara haluaa antaa lämpimän ja lähestyttävän vaikutelman. Kylmä ja torjuva tyyli ei sytytä.

Pukeutujana hän sanoo olevansa avarakatseinen. Hän on joskus epäileväinen, mutta ei tyrmää mitään. Kerran lehtikuvauksissa stylisti pyysi Saraa kokeilemaan haalaria. Sara väitti, että haalari ei ole hänen näköisensä, mutta lopputulos yllätti. Peilistä katsoi tyylikäs leidi.

Sara vastaa usein omatoimisesti asuista, joita hän juontajana käyttää.

– Se on helppoa ja kivaa. Saan varmasti oman tyylini mukaista vaatetta.

Saran suuri haave on Chanelin laukku, mutta kolmentuhannen euron hinta mietityttää. Toisaalta laukku olisi laadukas ja ikuinen. Sillä olisi myös jälleenmyyntiarvoa. Ihan heti laukku ei kuitenkaan pääse ostoslistalle.

– Ehkä ostan sen, kun täytän kolmekymmentä.

Kuka on vaikuttanut tyyliisi?

”Seuraan Instagramissa ruotsalaisia bloggareita kuten Kenza Zouitenia, Angelica Blickia ja Janni Delériä. Myös australialainen Devin Brugman on mahtava. Mimmeillä on siistit ja värikkäät perustyylit. Pukeudun usein mustaan, joten on hyvä, että he muistuttavat eri mahdollisuuksista. En kopioi kenenkään lookia, vaan otan yhden idean sieltä, toisen täältä.”

Millainen tyylisi on?

”Ei järin erikoinen. Ostan vaatteeni useimmiten Zarasta ja H&M:stä, eli tyylini ei ole kallis. Kun lähden juhlimaan, tykkään laittautua, meikata ja tehdä kampauksen. Arkena pukeutumiseni on nopeaa ja helppoa, yleensä vedän päälleni mustaa. Jos minulla on meikkiasiakas, olen farkuissa, t-paidassa ja matalissa kengissä.”

Punainen bleiseri on Zarasta. Se kiinnitti Saran huomion, vaikka tarkoitus ei ollut ostaa mitään. –Takki sopii kaikkialle. Alle toppi tai t-paita.
Punainen bleiseri on Zarasta. Se kiinnitti Saran huomion, vaikka tarkoitus ei ollut ostaa mitään. –Takki sopii kaikkialle. Alle toppi tai t-paita.

Sisustustyylisi?

”Ennen suosin kimallusta, hopeaa ja valkoista. Kun kuvioihin tuli avopuoliso, aloin miettiä, että hän ei ehkä halua asua niin tyttömäisessä ympäristössä. Muutin sisustustamme rosoisempaan. Viimeisin hankintamme on olohuoneen matto. Se on kauan himoitsemani Ikean juuttimatto. Ostan kotiimme jotain uutta lähes viikoittain, useimmiten kasveja. Haaveilen överistä kylpyammeesta, mutta ainakaan nyt se ei ole mahdollinen hankinta.”

Kenen tyyliä ihailet?

”Australialaisen Natasha Oakleyn. Hän tekee bikinimallistoa yhdessä mainitsemani Devin kanssa. Kaksikolla on mukavan oloinen elämä. He ovat hyvässä kunnossa olematta liian laihoja, matkustelevat ja ottavat kuvia hulppeissa paikoissa. Instagram on helpottanut mielenkiintoisten ihmisten seuraamista ja ideoiden hakemista.”

Sara kutsuu kokonaisuutta karkiksi. Yhdistelmä toimii niin iltariennoissa kuin leffareissullakin.
Sara kutsuu kokonaisuutta karkiksi. Yhdistelmä toimii niin iltariennoissa kuin leffareissullakin.

Miten shoppailet?

”Helsingistä löydän harvoin mitään. Yleensä teen hankintoja matkoilta. Kun kuvasimme toukokuussa Paratiisihotellia Sisiliassa, ostin liian monet korkokengät. Laukun pakkaaminen oli haastavaa. Suosin myös nettikauppoja, kuten Nellyä, Zalandoa ja NA-KD-ketjua. Mietin ostoksiani, mutta kun päätös on tehty, en harmittele.”

Milloin repäisit viimeksi?

”Kun matkustin keväällä Lontooseen. Pakkasin mukaani vain mustat lateksinahkabootsit ja nahkahameen. Tarkoitukseni oli ostaa niihin sopivia, rauhallisempia vaatteita Lontoosta, mutta päädyin viettämään kaksi iltaa siinä asussa. Muutaman kerran ajattelin, että kokonaisuus on too much.”

Laukut ovat yksi Saran intohimoista.
Laukut ovat yksi Saran intohimoista.

TOP 3

Aurinkolasit

”Saan asuihini särmää aurinkolaseilla. Minulla on erimerkkisiä ja -värisiä pokia Ray-Banilta, Diorilta ja Versacelta. Rakastan aurinkolaseja ja käytän niitä ympäri vuoden.”

Musta nahka

”Musta nahkatakki toimii aina. Sitä voi käyttää arkena duunissa ja juhlissa pikkumustan kanssa. Olen takkihullu. Minulla on neljä mustaa nahkatakkia. Rotsi löytyy kaapistani myös punaisena, keltaisena ja sinisenä.”

Kunnon korot

”Korkokengät kuuluvat juhlaan. En osaisi olla matalapohjaisissa kengissä. Myös yhdeksän tunnin messupäivä hoituu koroissa, vaikka illalla kävely tuntuu jaloissa.”

Vierailija

Sara Sieppi haaveilee kolmen tonnin Chanelin laukusta: ”Ehkä ostan sen, kun täytän kolmekymmentä”

Suurin haave saada Chanelin laukku? No en kyllä yhtään yllättynyt. Jonkun toisen naisen suurin haave on saada lapsi, selviytyä vaikeasta sairaudesta tai löytää elämän tarkoitus tms...No, ehkä elämä opettaa tätäkin pissaliisaa jonain päivänä vähemmän pinnalliseen elämäntapaan. Toivottavasti.
Lue kommentti