Syksyllä Annika ja Baris ottavat viikon loman ihan kahdestaan. ”Elämä on ollut viime aikoina niin väsyttävää, että olemme sen tarpeessa”, kumpikin nyökyttelee. Kuvat: Jouni Harala
Syksyllä Annika ja Baris ottavat viikon loman ihan kahdestaan. ”Elämä on ollut viime aikoina niin väsyttävää, että olemme sen tarpeessa”, kumpikin nyökyttelee. Kuvat: Jouni Harala

Vastoin kaikkia odotuksia Annika Metsäkedosta tulee ensi vuonna äiti. – Kun Azra muuttaa luoksemme Turkista, hän ei ole enää pelkästään Bariksen tytär.

– Ja taas mennään, Annika Metsäketo-Kirkgöz, 46, naurahtaa.

Azra Kirkgöz, 9, hyppää 18-asteiseen järveen innosta soikeana. Hän polskii kalseassa vedessä ja huikkaa temmellyksen lomasta:

– Tule, Annika, tule!

Annika liittyy Azran seuraan, vaikka tytön isoäiti Leyla pudistelee epäuskoisena päätään. Hänen ja ­Azran kotimaassa Turkissa ei ­todellakaan mentäisi uimaan noin kylmään veteen.

Nuoren uimamaisterin isä, Leylan poika ja Annikan aviomies Baris Kirkgöz, 43, katsoo Annikan ja Azran touhua hymyillen.

– Antaa prinsessan leikkiä, hän sanoo Leylalle.

Azra on ensimmäisellä ulkomaanreissullaan. Kahden viikon Suomi-visiitti isoäidin kanssa on pitänyt sisällään paljon touhua – ja onnea. Poppoo on ensimmäistä kertaa yhdessä moneen kuukauteen, ­eikä joukko voisi olla hil­peämmällä tuulella.

Vielä muutama kuukausi sitten Baris asui Turkissa, missä hän näki tytärtään liki päivittäin. Nyt tilanne on aivan toinen, sillä hän muutti keväällä Suomeen.

– Pidän Suomen rauhasta ja viihdyn täällä. Mutta kaipaan paljon Azraa, Baris kertoo.

Jos suunnitelmat etenevät niin kuin Annika ja ­Baris ovat miettineet, ­ikävä onneksi loppuu pian.

Azran on tarkoitus muuttaa Suomeen mahdollisimman pian, todennäköisesti ensi vuoden alussa. Azran biologinen äiti, Bariksen ex-kumppani on jo ­allekirjoittanut paperit.

”Meistä tulee sittenkin perhe – ja minusta äiti.”

Silloin Annikan ja Bariksen harras toive toteutuu: heistä tulee perhe.

– Kun Azra muuttaa luoksemme Turkista, hän ei ole enää pelkästään Bariksen tytär. Silloin hän on myös minun tyttäreni, Annika kertoo.

– Meistä tulee sittenkin perhe – ja minusta äiti. En malta odottaa, että pääsemme tarjoamaan Azralle ehjän kodin, hän hymyilee.

Aivan liikaa kerralla

Vielä pari vuotta sitten Annika ei osannut kuvitella, että hänestä tulisi äiti. Lapsihaaveestaan hän luopui lopullisesti keväällä 2015.

Ihan kuin siinä vuodessa ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi kestettävää.

Annikan isä, muusikko Martti Metsäketo sairastui vuonna 2015 imusolmukesyöpään. Samoihin aikoihin Annika irtisanottiin työstään.

Siihen kaiken päälle istanbulilainen tohtori ilmoitti Annikalle ja Barikselle, että heidän toden­näköisyytensä tulla raskaaksi lapsettomuushoitojenkin avulla oli vain 20 prosenttia. Pari sai kuulla, että klinikka tekisi kaikkensa. Yrittäminen toki maksaisi useita tuhansia euroja.

– Päässäni meni päälle rationaalinen vaihde ja aloin ajatella, että tässä tämä nyt sitten oli. Tiesin heti, etten halua yrittää lasta sillä todennäköisyydellä, siinä tilanteessa, Annika kertoo.

– Hormonihoidot olisivat olleet minulle liian raskas taakka kaiken muun surun keskellä. Mieleni olisi mennyt vielä enemmän sekaisin. En halunnut käydä sitä kaikkea läpi.

”Hormonihoidot olisivat olleet minulle liian raskas taakka kaiken muun surun keskellä. ”

Baris oli valmis seisomaan vaimonsa rinnalla läpi prosessin. Annikan isän sairastaessa hän oli matkannut Suomeen kahdeksi kuukaudeksi koko perheen tueksi. Samalla tavalla hän oli valmis tukemaan Annikaa myös läpi lapsettomuushoitojen.

Vaikka Bariksella on kaksi lasta edellisestä liitostaan, hän haaveili yhteisestä pienokaisesta Annikan kanssa.

– Kumpikin meistä halusi yhteisen lapsen. Se oli haaveemme alusta saakka, hän kertoo.

Mutta joskus haaveista on luovuttava. Lopulta pari päätti yhdessä, että lasta ei hankittaisi.

– Jos kaiken odotuksen jälkeen lapselle olisikin käynyt jotain, se olisi tuhonnut kaiken, Baris kertoo.

– Sydämemme olisivat murtuneet, jos olisimme menettäneet lapsen. Se oli riski, jota emme halunneet ottaa.

Annika ja Baris haluavat muuttaa isompaan kotiin. ”Asuisin mieluusti paikassa, jossa on tilaa pystyttää oma kasvimaa”, Baris kertoo.
Annika ja Baris haluavat muuttaa isompaan kotiin. ”Asuisin mieluusti paikassa, jossa on tilaa pystyttää oma kasvimaa”, Baris kertoo.

Äideistä parhaan mä sain

Kun Annikan isä menehtyi, Metsäketojen perheen elämässä alkoi uuden opettelemisen ja surun täyttämä vaihe. Pikkuhiljaa Annikan ja Bariksen tuska on alkanut hellittää. Annikan äidille puolison kuolema on edelleen raskas taakka.

– Äidissä asuu iso yksinäisyys. Hän oli isän kanssa yhdessä 53 vuotta. Ymmärrän toki, että sellaisen ajanjakson jälkeen minkään muun opetteleminen on vaikeaa, Annika kertoo.

Äidin tuskan näkeminen on ollut Annikalle koettelemus.

– Olimme jo lapsuudessani valtavan läheisiä, mikä oli minusta maailman siisteintä. Hänen ansiostaan minulla on aina ollut vahva näkemys siitä, millainen on hyvä äiti.

Ja sitä näkemystä Annika on aina halunnut jakaa eteenpäin.

”Nykyään ajattelen, että abortti oli silloin ainoa oikea vaihtoehto.”

Mahdollisuuksia sille on myös tullut. Parisuhteet eivät kuitenkaan ole olleet oikeita. Joskus ne olivat niin vääriä, että Annika painostettiin aborttiin.

– Ehkä raskauden keskeyttäminen kaduttaa vähän, mutta nykyään ajattelen, että se oli silloin ainoa oikea vaihtoehto, hän kertoo.

– Nyt jälkeenpäin näen hyvänä, ettei lapsi tullut siihen suhteeseen ja elämäntilanteeseen. Mielestäni lapsi kannattaa tehdä vasta siinä vaiheessa, kun tietää, että hän saa ympärilleen rakastavan perheen.

Itsevarma nelikymppinen

Epäonnisten parisuhteiden jälkeen Annika on vihdoin tilanteessa, johon lapsi saisi ihan tosissaan tulla. Nyt se toive on kuitenkin tyssännyt lopullisesti.

– Kaikki on muuten ihan kunnossa, mutta yli 40-vuotiaana lapsen saaminen on yksinkertaisesti vaikeaa, Annika kiteyttää lapsettomuusklinikalta saadun diagnoosin.

Kun Annika ja Baris alkoivat etsiä syytä lapsettomuuteen, he ymmärsivät ikänsä painavan vaakakupissa. Vaikka yli nelikymppinen nainen ei ole äitinä harvinaisuus, tilastojen mukaan vain viisi prosenttia yli 45-vuotiaana äidiksi haluavista tulee raskaaksi. Puolet näistä raskauksista keskeytyy.

– Vaikka olemme haaveilleet Bariksen kanssa omasta vauvasta, en järkyttynyt, kun sain klinikalla kuulla tilanteemme. Muu elämäntilanne oli toki osasyy päätökseen, mutta oikeastaan olin jo jonkin aikaa ajatellut, ettei minusta tule tässä iässä biologista äitiä kellekään. Olin hyväksynyt sen, Annika toteaa.

Annika ja Baris hakeutuivat lapsettomuustutkimuksiin osaksi siksi, että monet kyselivät heiltä, missä vauva viipyy.

– Minä olen hyväksynyt ikäni jo aikaa sitten. Muut eivät niinkään. Nyt on paljon helpompaa perustella asiaa muille. Voi sanoa, että tämä on tutkittu juttu.

Annika ei ole missään nimessä sitä mieltä, ettei lapsia kannattaisi hankkia nelikymppisenä. Päinvastoin.

”Mielestäni on paljon parempi hankkia lapset 40-vuotiaana kuin 20-vuotiaana.”

– On outoa, että jotkut tuomitaan ”liian vanhoiksi” äideiksi. Mielestäni on paljon parempi hankkia lapset 40-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Parikymppisenä on niin paljon opittavaa elämästä ja parisuhteista. Liian moni eroaa. Nelikymppinen tuntee itsensä ja elämän haasteet jo niin hyvin, että hän on kasvattajana parhaassa iässä, Annika kertoo.

Nelikymppisenä tietää myös jo pikkuhiljaa, milloin ylimääräisestä taakasta kannattaa luopua. Hormonihoitoihin ryhtyminen olisi voinut olla Annikalle sellainen.

– Nyt tiedän, milloin kannattaa sanoa ei. Tämä oli yksi niistä tilanteista, joissa se oli ehdottoman tärkeää. Jos isän sairauden ja potkujen aikaan olisin ryhtynyt hankkimaan lasta, se ei olisi ollut minulle hyväksi. Olen varma, että jokainen mielenterveyden ammattilainen olisi kanssani samaa mieltä, Annika kertoo.

Vaikka hänen ja Bariksen elämäntilanne alkaa nyt olla tasainen, Annika pysyy päätöksessään.

– Minä en todellakaan ala enää lapsentekopuuhiin, hän sanoo.

– Elämäni on nyt mennyt niin, etten ole saanut biologista jälkeläistä. Onneksi voin kuitenkin olla äitipuoli Azralle.

”Olemme Bariksen kanssa loistotiimi. Tiedän, että hän seisoo rinnallani kuin kivi – tapahtui mitä tahansa”, Annika kertoo.
”Olemme Bariksen kanssa loistotiimi. Tiedän, että hän seisoo rinnallani kuin kivi – tapahtui mitä tahansa”, Annika kertoo.

Suunnitelmat uusiksi

Vuosien ajan Annika ja Baris haaveilivat rakentavansa yhteisen elämänsä Turkkiin.

Vuonna 2016 suunnitelmat olivat jo pitkällä. Annika aikoi aloittaa työt matkailualalla useassa kaupungissa. Turkki oli kummankin mielestä Suomea parempi vaihtoehto, koska siellä Bariksen lapset olisivat lähellä. Vuosien varrella maa oli tullut Annikallekin niin tutuksi, että hän piti sitä toisena kotinaan. Suomella ei ollut aiemmin Barikselle samanlaista merkitystä.

Mutta viime kesänä Turkin poliittinen tilanne kärjistyi. Armeija yritti kaapata vallan presidentti Recep Tayyip Erdoğanilta Istanbulissa ja Ankarassa. Lopulta vallankaappaus jäi vain yritykseksi, mutta sen jäljet ovat kantaneet kauas.

– Maassa ei ole edelleenkään tyyntä. Kun Istanbulissa herää aamulla, pitää miettiä, mitä onnetonta tänään tapahtuu. Ei siellä kaaos ole, mutta oman turvallisuuden puolesta pitää pelätä, Baris kertoo.

– Lisäksi Erdoğan ajattelee naisista niin epämiellyttäviä asioita, ettei niitä voi hyväksyä. Hänen näkemyksensä Turkista on kaikkea muuta kuin olemme siellä tottuneet, Annika jatkaa.

Siksi pariskunta päätti viime syksynä, että Baris muuttaa Suomeen. Aluksi Annika vastusti ajatusta.

– Olin onnellinen siitä ajatuksesta, että Baris tulee tänne. Samaan aikaan en ole kuitenkaan voinut välttyä miettimästä, että riistän häneltä perheen ja lapset, Annika kertoo.

Baris oli kuitenkin varma päätöksestään. Samaan aikaan hän ehdotti ex-puolisolleen, että myös Azra muuttaisi Suomeen.

”Kun Azra tulee Suomeen, voi olla sataprosenttisen onnellinen, koska Baris on onnellinen.”

– Hän suhtautui myönteisesti. Hän näkee, kuinka vaikea Turkin tilanne on ja pelkää tyttärensä turvallisuuden ja tulevaisuuden puolesta. 15-vuotiaana Azra ei välttämättä voi mennä Istanbulissa yksin edes lähimarkettiin. Suomessa lapsi voi helposti matkata yksin kouluun, Baris kertoo.

Kun Azran äiti väläytti suunnitelmalle vihreää valoa, Annikakin ymmärsi, että Bariksen paikka on Suomessa.

– Silti varmistelin, ettei kukaan ajatellut, että minä painostan Bariksen tänne. Nyt kun Azra tulee tänne, tilanne helpottaa. Voin olla sataprosenttisen onnellinen, koska Baris on onnellinen, Annika kertoo.

Kun Bariksen ja Annikan onni täydentyy pienellä tytöllä, Azran äiti joutuu luopumaan silmäterästään.

– Azran muutto on hänen äidilleen varmasti vaikea paikka. En voi kuvitellakaan, miltä tuntuu päästää lapsi asumaan niin kauas. Toisaalta ajattelen, että hänen päätöksensä on järkevää rakkautta, Annika sanoo.

Bariksella on hyvät välit ex-puolisoonsa, ja he ovat keskustelleet tilanteesta avoimesti.

– Me kaikki ajattelemme Azran parasta. Eikä tämä tarkoita, etteikö Azran äiti saisi nähdä tytärtään. Totta kai hän saa. Hän tulee varmasti vierailemaan Suomessa, Baris kertoo.

Tökkimättä eteenpäin

Koska Annika ja Baris ovat asuneet pitkään omillaan, he kaipaavat omaa tilaa. Sen löytämisessä auttaa, että parin keskusteluyhteys toimii.

– Emme töki toisiamme liian pitkälle. Koska olemme olleet niin paljon yhteyksissä lähinnä Skypen kautta, olemme onneksi oppineet puhumaan kaikesta. Se on ollut nytkin valttikorttimme, Annika kertoo.

Puhuminen on ollut viime aikoina erityisen tärkeää. Vaikka parin elämässä on yhä enemmän valoa, moni asia painaa edelleen mieltä.

Baris on alkanut Suomessa opiskella suomen kieltä. Hän on tehnyt elämänsä aikana paljon erilaisia töitä ja haluaisi nytkin löytää vakituisen työn. Kielimuurin takia se ei ole ollut helppoa.

– Kun olen töissä, minusta tuntuu, että minulla on merkitys. Nyt olen paljon kotona ja siivoan, koska en osaa olla paikallani, Baris kertoo.

Annikan tilanne on päinvastainen. Pitkän työttömyyden jälkeen hän painaa kahta työtä. Kesän ajan hän vetää radio-ohjelmaa Saaristoradiossa ja juontaa eri tapahtumissa. Lisäksi hän on ollut keväästä saakka työllistymiskoulutuksessa tv-tuotantoyhtiössä. Syksyllä hänen on tarkoitus valmistua kaupalliseksi tuottajaksi.

”Meillä ei ole vakituisia tuloja, joten joudumme edelleen miettimään, miten maksamme laskumme.”

– Koulutuksen aikana ei saa palkkaa, joten olemme satunnaisten töiden varassa. Meillä ei ole vakituisia tuloja, joten joudumme edelleen miettimään, miten maksamme laskumme, Annika kertoo.

Tilanne vie kummaltakin voimia. Barikselle työttömyys on henkisesti raskasta; Annika puolestaan väsyy työpäivien pituuteen. Usein pari makaa illat kotona ”kuin vihannekset sohvalla”.

– Elämässämme on pitkään ollut vaikeuksia. Nyt yritämme luoda tulevaisuutta oikeastaan tyhjästä. Se kuluttaa ja stressaa. Emme malta odottaa, että tämä huoli ja pennin venyttäminen loppuu, Annika sanoo.

Pari on varma, että paremmat ajat ovat edessä.

– Nyt mennään taistellen ja tehden. Jossain vaiheessa se palkitaan. Koskaan ei saa luovuttaa, Annika sanoo.

Taatusti mahtavaa

Annika ja Baris haluavat, että elämän peruspilarit ovat järjestyksessä, kun Azra muuttaa Suomeen.

– Haluamme, että tyttö tulee tänne silloin, kun kaikki on valmista. Olisi silkkaa hulluutta ottaa hänet tänne nyt heti, kun kaikki on vielä vaiheessa, pari kertoo.

Kumpikin odottaa tulevaa perhe-elämää innolla.

Annika haaveilee siitä, että pääsee letittämään Azran upeaa tukkaa, ja Baris fiilistelee, kuinka aikoo mennä tyttärensä kanssa trampoliinipuistoon. Tällä hetkellä pari asuu Annikan pienehkössä kaksiossa Helsingissä. Tulevaisuudessa he haluavat muuttaa isompaan kotiin, jossa on paremmin tilaa Azralle.

Samalla tulevaisuus pelottaa Annikaa.

– Olen varma, että Azra tulee ainakin jossain vaiheessa vihaamaan minua, Suomea ja Barista. Miten me klaaraamme homman niin, että meillä pysyy Bariksen kanssa hermot kurissa, emmekä riitele asioista lapsen nähden?

”Vaikka tiedän, millainen äiti haluaisin olla, minua jännittää, pystynkö täyttämään omat vaatimukseni.”

– Minä en ole ollut äiti aiemmin. Vaikka tiedän, millainen äiti haluaisin olla, minua jännittää, pystynkö täyttämään omat vaatimukseni. ­Onnistunko kasvattamaan hänestä kunnollisen ihmisen? Uskaltaako hän luottaa minuun? Annika pohtii.

Hän stressaa jo nyt, miten Azra pärjää koulussa. Ei kai tyttöä kiusata, oppiiko hän kielen? Ja siihen päälle päässä pyörii tuhat muuta kysymystä.

– Minulla on hieman erilainen käsitys kasvatuksesta kuin mihin Azra on tottunut. Miten me selvitämme tilanteen Bariksen kanssa yhdessä?

Baris hymyilee lempeästi Annikan huolilistaukselle. Rauhoitellen hän toteaa:

– Nämä ovat tulevaisuuden murheita. Minä uskon sataprosenttisesti, että Annikasta tulee erinomainen äiti.

Azra vieraili tänä kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa. ”Tyttö viihtyi täällä tosi hyvin”, Annika kertoo. Kuva: Annikan ja Bariksen kotialbumi
Azra vieraili tänä kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa. ”Tyttö viihtyi täällä tosi hyvin”, Annika kertoo. Kuva: Annikan ja Bariksen kotialbumi

Annika Metsäketo

Juontaja ja radioääni syntyi 19.2.1971 Helsingissä.

Asuu Helsingissä miehensä Baris Kirkgözin kanssa. Pian heidän kanssaan asuu myös Bariksen tytär Azra.

Vetää Saaristoradiossa ohjelmaa ja on työllistymiskoulutuksessa tv-tuotantoyhtiössä.

Työskennellyt aiemmin esimerkiksi NRJ:llä, Kiss FM:llä ja Radio Novassa.

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.