Yinjoogassa ei tarvitse tehdä muuta kuin venytellä, mutta juuri se saa Kristiina Komulaisen itkemään.

Olen kuullut sanottavan, että jooga alkaa vasta, kun siirrytään epämukavuusalueelle.

Haluan kokeilla, missä kohtaa raja ylitetään ja mitä on sen jälkeen. Kykenenkö viipymään kivan alueen tuolla puolen?

Astangaa ja bikramia olen kokeillut, enkä tosiaan tunne olevani joogi tai edes kohtuullisen venyvä. Olisi silti mukava harpata uudelle tasolle  joogaharrastuksessa eli tutustua mielenhallintaan.

Tähän asti olen pitänyt joogaa liikuntana, jonka täytyy tuntua lihaksissa, tarjota kunnon fyysinen haaste.

Mutta yinjooga ei ole suorittamista.

Miten voi oppia hitaaksi?

Matkalla Pranama-studiolle Satu Tuomelan intensiiviseen oppiin mieleeni muistuu liikuntatunti lukiosta. Kouluun vierailemaan pyydetty taiji-ohjaaja komensi koko ryhmän liikkumaan pitkin jumppasalia hidastetulla nopeudella jalkoja ja käsiä heilutellen.

Tuskastuneena maleksin väenväkisin noin kolme sekuntia, kunnes kävin puolapuille roikkumaan edes jotain fyysistä tehdäkseni.

Ymmärsin jo tuolloin, ettei kykenemättömyyteni hidasteluun ole ylpeyden aihe. Silti en pystyisi parempaan.

Joogastudioon tuodulla pehmeällä olohuoneen matolla Satu jututtaa minua tämänhetkisestä elämäntilanteestani: mitä mielessäni liikkuu, millaista töissä on ja kuinka stressaantunut olen.

Fyysisyyteni ja hektisyyteni vastapainoksi kaipaan kykyä rauhoittua ja tapoja sietää stressiä. Yinjoogassa voisin edetä kehon kautta vaikeasti saavutettaville alueille.

Kuulostaa uudelta ja mielenkiintoiselta!

Taivun, kierrän ja venyn rauhalliseen tahtiin. Parhaimmillani saatan viipyä yhdessä venytyksessä jopa viisi minuuttia. Tuntuu, ettei mitään tapahdu. Keho haluaa kuitenkin epämukavan rajan ylitettyään hypätä omatoimisesti pystyyn ja paeta, vaikka mieli muuta pyytäisi.

Jostain syvältä kehosta nousee kuumuus. Se kihisee ulos kiukkuna, ja tunne on selittämätön. Hiki ei valu, mutta olo tuntuu sietämättömän tukalalta.

En tiennyt ennen ensimmäistä tuntia,  mitä tuleman piti. Ainakaan tätä en odottanut. Olin arvellut, ettei yinjoogassa tulisi yhtään hiki, joten olin laittautunut työpäivää varten ja saapunut salille tukka föönattuna ja täydessä arkimeikissä.

Mieli kuriin, keho tasapainoon

Myös seuraavilla tunneilla pääsen käsiksi tunteisiin. Pintaan nousee vihaa, kiukkua ja raivoa. Välillä silmiin nousevat kyyneleet, enkä keksi selitystä itkulle. Se vain purkautuu, erityisesti eteen ja taakse taivutuksissa.

Sanotaan, että selkärankaan jää helposti tunnelukkoja. Reaktiossani on varmasti kyse niistä, vaikken löydä purkaukseen syytä mieleni syövereistä. Itkeminen kuitenkin helpottaa oloa.

Havaitsen myös, että kehoni on toispuoleinen: oikea puoli on tukkoisempi kuin vasen. Tekisi mieli venyttää vain taipuisampaa ja vahvempaa puolta.
Alan kehittää eri puolia tasaisesti ja pian huomaan sen vaikuttavan muuhun liikuntaan. Juoksuun saan joogasta uutta rullaavuutta, koska pystyn nyt käyttämään etu­reisiä tasaisemmin. Tasapainokin kehittyy.

Etu- ja takareisien venytykset tuntuvat pahimmilta, mistä saan syyttää itseäni. Pelasin nuorena tosissani ringetteä enkä koskaan venytellyt.

Olen kuin blondi vitsissä, jossa nainen kuuntelee hengittämään muistuttavaa äänitettä. Inhottavimmissa venytyksissä niin todella käy: unohdan hengittää. Satu joutuu muistuttamaan asiasta kerta toisensa jälkeen. Hän pyytää keskittymään kehoon, ei ympärillä oleviin asioihin eikä mielessä pyörivään pyykkiin.

Teen kuten Satu käskee, ja mieli alkaa pysyä läsnä harjoitteessa. Nyt tiedän, kuinka mieli saadaan aisoihin ja keskittymään hetkeen. Pidän venytyksiä vähintään yhtä paljon mielen- kuin kehonhuoltona, vaikka 35-vuotiaan lihaksille uusien kujeiden opettaminen on hidasta. Viiden viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen kroppani on kuitenkin joustavampi. Välillä jopa hämmästyn:  olen päässyt todella pitkälle joissakin liikkeissä.

Takareisien venytykset saivat Kristiinan kihisemään.

Tunnin jälkeen ikävät tunteet ovat poissa ja takaraivossa hiertänyt stressi on yleensä vähintään puolittunut. Olo on hiukan pölähtänyt, enkä oikein tiedä, mitä ajatella. Juuri nyt pikku hönöys tuntuu hyvältä ja olo on rauhallinen. Veri kiertää jälleen tukkoisessa kehossa.

Kuka pelkää minää?

Kävin yinjoogassa äärirajoilla ja väitän, että juuri siitä lajissa on kyse. Minulle se oli pelkästään hyväksi.

Olen ajanut motocrossia, keikkunut poikien käsivarsilla cheerleaderina ja ties mitä muuta, mutta yinjoogassa jouduin oikeasti haastamaan itseni – tätä lajia ei voi hallita. On pakko antaa mennä, päästää irti. Silmäkulmasta koko kehon läpi varpaaseen asti tuntuvat venytykset sivaltavat läpi kudosten kuin ruoska. Silti ne eivät avaa kehoa, jos lihakset haraavat vastaan.

Hetkittäin tämä on jopa pelottavaa, ja pelon takana vain yksi asia: minä.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen ei turhia mielistele, vaan sanoo suoraan. Se selviää hänen tuoreesta kirjastaan Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot.

Hiihtopiireissä Aino-Kaisa "Aikku" Saarinen tunnetaan Oikku-Aikkuna. Mutta monille muille tämän moninkertaisen MM- ja olympiamitalistin persoona on saattanut jäädä mysteeriksi. Tällä viikolla ilmestyneestä Tahto  Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -kirjasta (Teos) tulee kuitenkin selväksi, että hiihtäjää sekä rakastetaan että vihataan. Mutta kyllä Aikku osaa itsekin latoa suoraan. Poimimme Pekka Holopaisen kirjoittamasta kirjasta kaksitoista Aikun kaunistelematonta sitaattia.

 

 

 

 

 

Lue lisää: Aino-Kaisa Saarinen kirjassa pahasta välirikosta kaksossiskonsa kanssa: "Välimme eivät ole palanneet ennalleen"

 

 

 

Lue lisää: Aino-Kaisa Saarinen kirjassaan: "En ikinä, mistään olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni"

 

Lue lisää: Aino Kaisa-Saarinen kirjassaan: "Mukavia ja harmittomia maailma suosii harvemmin"

 

 

Rintasyöpää sairastava Heidi Sohlberg pelkäsi hiustenlähtöä, kunnes sen aika tuli. 

Siitä lähtien kun Heidi Sohlbergin, 35, syöpähoidot elokuussa alkoivat, hän oli jännittänyt yhtä vaihetta eniten. Kun hiukset syöpähoitojen seurauksena alkoivat lähteä, itku ei noussutkaan silmiin, vaikka Heidi oli kuvitellut niin. Hiuksia irtosi ensin harjallinen, sitten toinen ja lopulta niitä olisi voinut nyhtää tukkoina.

Heidi kokosi perheensä saman peilin eteen. Tyttäret Josefiina, 9, ja Sofia, 6, saivat sakset sekä kehotuksen naksia äidin vaalea pehko lyhyeksi. Puoliso Niklas viimeisteli siilin trimmikoneella.

”Yllättävän nopeasti tunnelma vaihtui nauruksi.”

– Odotin, että hiusten menettäminen olisi ollut kovempi paikka, mutta yllättävän nopeasti tunnelma vaihtui nauruksi. Varsinkin kun tytöt olivat saksineet pääni näyttämään variksenpelättimeltä, ei siinä kellään pitänyt pokka, Heidi kertoo.

– Parin päivän ajan säikähdin omaa peilikuvaani, mutta sitten silmä jo tottui uuteen lookiin.

Lue myös! Niklas-puolison sanat auttavat Heidi Sohlbergia pahimman yli: ”Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin parantua”

Sairaus ei vähennä naisellisuutta

Leikkaus ja hoidot muuttavat kehoa. Kokemus siitä, ettei kroppaa voikaan täysin hallita, on ollut Heidille tähän asti toipumisessa vaikeinta.

– Kun kortisoni turvottaa ja paikkoja kolottaa, keho tuntuu vieraalta. Turhamaisuus puskee pintaan, ja tuskailen vyötärölle ilmestyneitä jenkkakahvoja. Tosin ystäväni kannusti, ettei kukaan huomaa niitä, sillä kaikki kuitenkin tuijottavat kaljuani.

Kaljuaan Heidi ei ole hävennyt hetkeäkään.

– En ole missään vaiheessa tuntenut, että sairaus vaikuttaisi naisellisuuteeni.

Mitä Heidi kertoo rintasyöpäleikkauksestaan? Parantaako asenne? Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 39/2016!

Töiden takia näkeminen saattaa jäädä pitkäksi aikaa. – On ihanaa olla toisen kirjailijan kanssa, koska hän ymmärtää, he sanovat.

Palkittu kirjailijapariskunta Riku Korhonen ja Anna-Leena Härkönen tunnetaan lukuisista menestysromaaneistaan, ja nyt luvassa on molemmilta uusi teos. Riku Korhosen tuorein Emme enää usko pahaan julkaistiin juuri, ja Anna-Leena Härkösellä on ensi keväänä ilmestyvästä kirjastaan enää neljä lukua kirjoittamatta.

– Tein romaania käytännössä koko kevään ja kesän, pienen pätkän olimme yhdessä Hailuodossa. Väitän olevani ihan hyvä mies silloin, kun olen näkyvillä, Riku veisteli keskiviikkona helsinkiläisen ravintola Salven avajaisissa.

Hän kertoi olevansa helpottunut ja iloinen ison urakan ollessa nyt valmis.

– Luin jo ensimmäiset kritiikit, ja onneksi ne olivat hyviä. Jostain syystä arviot ovat alkaneet jännittää vasta näinä vuosina, taitaa tarkoittaa jotain keski-iän herkistymistä. En tiedä, mihin tämä vielä johtaa.

– Myös minä jännitän kritiikkejä, mutta vähemmän kuin nuorena, Anna-Leena lisäsi.

Kun pariskunta kirjoittaa, he saattavat olla pitkiäkin aikoja näkemättä toisiaan.

– Tänä kesänä emme nähneet yli kuukauteen, koska minä kirjoitin paljon deadlinen lähestyessä, Riku kertoo.

”On tärkeää, että toinen saa olla rauhassa.”

– Loppuvaiheessa tulee ikävä, mutta erossa oleminen on tarpeellista. On tärkeää, että toinen saa olla rauhassa, Anna-Leena komppaa. 

Riku arvostaa sitä, että saa lukkiutua kirjoittamaan ilman selityksiä.

– On ihanaa olla yhdessä toisen kirjailijan kanssa, koska hän ymmärtää mitä tämä työ on. Se on vapauttavaa.

Riku on jo aloittanut uuden kirjan tekemisen, vaikka tuorein romaani on vasta tullut painosta.

– Loppuvaiheessa oli niin hyvä lataus, että huomasin, etten tarvitse mitään lomaa.

Madonna seurasi poplaulaja Katy Perryn esimerkkiä – mutta tuliko hän toisiin aatoksiin?

Amerikkalaisia haastetaan nyt lukuisin eri keinoin äänestämään tulevissa vaaleissa. Alkuviikosta poplaulaja Katy Perry julkaisi itsestään pikselöidyn alastonkuvan. Kuva tiisasi seuraavana päivänä julkaistavaa vitsikästä videota, jossa hän haastoi ihmisiä menemään äänestämään vaikka suoraan sängystä – kunhan muistavat vetää vaatteet ylle. Videossa alasti äänestyskoppiin marssiva Katy päätyy lopulta poliisiauton takapenkille.

Instagramissa julkaisemassaan kuvassa hän kertoo käyttävänsä alastomuuttaan ”keinona muuttaa maailma”.

 

TOMORROW, I USE MY BODY AS CLICK BAIT TO HELP CHANGE THE WORLD 👊🏼

Kuva, jonka KATY PERRY (@katyperry) julkaisi

Madonna ei aikaillut seuratessaan Katy Perryn esimerkkiä: hän poseerasi Instagram-tilillään yläosattomissa ja ilmoitti äänestävänsä Hillary Clintonia.

– Äänestän alasti Katy Perryn kanssa, Madonna kirjoitti kuvatekstiin.

Madonnan, 58, tempauksesta uutisoivat useat kansainväliset mediat. Torstaiyön aikana kuva oli kuitenkin hävinnyt Madonnan Instagram-tililtä. Hollywood Life -julkaisun mukaan Madonna poisti itse kuvan.

Lue myös! ”Kaikki flirttailevat minulle” – kuvittele hetki, että Trump olisi nainen

Twitterissä Madonna jakoi puolestaan kuvan, joka on vuodelta 2015. Siinä hän esiintyy Brit Awards -gaalassa Lontoossa, ja kuvaan on photoshopattu Clinton. Samalla hän haastaa naisia tukemaan toisiaan ja äänestämään vaaleissa.

– Kyllä, äänestän älykkyyttä. Äänestän naisten ja kaikkien vähemmistöjen yhdenveroisia oikeuksia, Madonna kertoo Twitter-tilillään.

Katy Perryn ja Madonnan tempausten jälkeen herää kysymys: onko alasti riisuutuminen ainoa tapa herättää huomiota? Mitä mieltä sinä olet julkkisnaisten tavasta osoittaa tukensa presidenttiehdokkaille?

Keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.