Syövästä puhutaan usein taisteluna. ”Sitä se onkin, mutta menehtynyt ei ole häviäjä, eikä selviytyjä sankari”, Kati sanoo.

Kohdunkaulasyöpään sairastunut Kati pelkäsi syöpää enemmän pienen poikansa puolesta.  – Mitä jos en saakaan nähdä hänen kasvavan?

– Miksi muiden vanhemmat menevät töihin, mutta sinä sairaalaan? poika kysyi ja tapitti äitiään päiväkodin pihassa.

Helsinkiläinen Kati, 34, sairastui kohdunkaulasyöpään kuusi vuotta sitten. Iso osa sairausajan muistoista on hämäriä, mutta pienen poikansa kysymyksen hän muistaa ikuisesti. Kati selitti niin kuin oli selittänyt jo monta kertaa: Äiti on sairas ja äiti tarvitse hoitoa. Mutta äiti paranee. 

Silti matkalla sairaalaan Katia vain itketti.

Kati oli 28-vuotias pienen pojan yksinhuoltaja sairastuessaan. Tieto kohdunkaulansyövästä oli järkytys, vaikka Kati olikin jo jonkin aikaa tiennyt, että jotakin oli vialla. Vatsa oli jatkuvasti kipeä. Välillä krampit olivat välillä niin kivuliaita, että piti mennä kaksin kerroin ja ottaa seinästä tukea.

”En surrut kohdun menetystä yhtään. Halusin syövän vain äkkiä pois minusta.”

– En ollut silti osannut pelätä syöpää. Ensimmäisenä iski hätä lapsesta. Mitä, jos en saakaan nähdä hänen kasvavan?

Ennuste oli kuitenkin hyvä, mutta Katilta piti poistaa kohtu. Lääkärin mukaan iso leikkaus riittäisi.

– En surrut kohdun menetystä yhtään. Halusin syövän vain äkkiä pois minusta.

Elämä uusiksi

Esikoisensa Kati oli saanut 21-vuotiaana. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta nyt tuntui, että nuorena äidiksi tulolla oli ollut tarkoituksensa. Leikkauksen jälkeen Kati ei tietenkään enää voisi saada lapsia.

  –Yltiöpositiivinen asenteeni tuli luonnostaan: totta kai selviän tästä. Kuolema ei ollut vaihtoehto. Pelkäsin, että jos alan edes ajatella sitä, se voi toteutuakin. Ajattelin, että hoidetaan tämä nyt vain nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja sitten jatkan elämääni sellaisena, kuin olin siihen tottunut.

Eipä se niin mennytkään. Leikkauksessa selvisi, että Katin syöpä oli levinnyt.

Kati on mukana valtakunnallisessa Fuck Cancer -kampanjassa, joka nostaa esiin syöpään sairastuneita nuoria aikuisia. Nyt Katilla on ollut terveen paperit jo parin vuoden ajan. Hän selvisi, mutta ei yhtään niin kuin oli ensiksi ajatellut.

– Vakava sairaus laittaa koko elämän ja identiteetin uusiksi, Kati sanoo nyt.

Lue Katin koko tarina Me Naisten numerosta 17/2016.

Beyoncén ja Jay-Z:n tulevia kaksosia juhlittiin viikonloppuna säästelemättä. 

Kun Beyoncé helmikuussa julkisti odottavansa kaksosia, hän teki sen postaamalla Instagramiin kuvan, josta tuli palvelun kaikkien aikojen tykätyin. Ei siis ole yllätys, että Beyoncén ja Jay-Z:n pian syntyvien kaksosten kunniaksi järjestetyt kemut olivat enemmän kuin eeppiset. 

Pariskunta itse tituleerasi juhlia Carter Push Partyksi – tai ainakin tällainen teksti oli kirjoitettu sisääntulon yhteyteen kultaisin ilmapalloin. Push presenteiksi kutsutaan lahjoja, joita synnyttäneelle naiselle annetaan synnytyksen jälkeen tai joskus jo ennen sitä. Push party taas on Voguen mukaan sama asia kuin baby shower, mutta tarkoitettu molemmille sukupuolille.

Beyoncé ja hänen äitinsä Tina Lawson kunnostautuivat laittamalla tapahtumasta kuvia Instagramiin. Niistä opimme, että näin juhlitaan tulevaa jälkikasvua pop-kuninkaalliseen tyyliin:

1. Teema

Brittimedia Complexin mukaan juhlien teemana oli Nigeria. Koko miljöö oli päällystetty teemaan sopivilla kankailla ja huonekaluilla, ja taustalla soi afrobeat-pioneeri Fela Kutin musiikki. 

  •  

Had to take a picture in this light the next day ! NEVER waste good light😀❤️

Henkilön Tina Knowles (@mstinalawson) jakama julkaisu

2. Lapsille tekemistä 

Glamour-lehden mukaan pariskunnan Blue Ivy -tyttärelle oli kutsuttu omat vieraansa, ja lapset nauttivat olostaan omissa allasjuhlissaan. Limubaari kuului asiaan, totta kai. 

3. Odottavan äidin asu 

Beyoncé juhli sarongissa, pienessä topissa, runsaissa koruissa ja vatsa hennatatuotuna. 

 

Henkilön Beyoncé (@beyonce) jakama julkaisu

4. Show 

Jotta aika ei kävisi pitkäksi, juhlissa oli rumpuryhmä ja tanssijoita esiintymässä. Myös juhlijat itse ehtivät tanssilattialle. 

 

Henkilön Beyoncé (@beyonce) jakama julkaisu

5. Vieraiden asut 

Teema ei olisi täydellinen, jos vieraat eivät noudattaisi sitä. Push partyt olivat täynnä näyttäviä printtejä.

 

All theses beautiful ladies at The Carter Push party! ❤️❤️

Henkilön Tina Knowles (@mstinalawson) jakama julkaisu

 

Chris Cornellin kuolema on saanut Aku Hirviniemen mietteliääksi.

Näyttelijä Aku Hirviniemi, 33, on kirjoittanut tunteikkaan Facebook-päivityksen masennuksesta. Hän on linkannut sivuilleen muusikko Chris Cornellin kuolemaa käsittelevän kirjoituksen ja pohtii masennusta tässä yhteydessä.

”Masennus saa sinut tuntemaan, että olet totaalisen yksin.”

– Masennus on salakavala ja tappava sairaus. Se voi saada meistä kenet tahansa ja kiskoa pimeyteensä riippumatta siitä oletko äiti, isä, rokkari tai kirjanpitäjä. Tai vaikka sinulla olisi kuinka paljon rakkautta ympärilläsi. Masennus saa sinut tuntemaan, että olet totaalisen yksin. Pidetään huolta toisistamme. Lepää rauhassa Chris Cornell, Aku kirjoittaa.

Aku jäi viime syksynä yllättäen pois Posse-ohjelmasta, kun lääkäri määräsi hänet pakkolepoon liian raskaan työtahdin takia. Samalla uutisoitiin, ettei Akua nähdä julkisuudessa vuoteen.

– Viime vuodet ovat olleet todella kiireisiä ja nyt oli oikea hetki ottaa lepoa ja etäisyyttä. Keväällä haetaan vielä vauhtia ja syksyllä on mahtavaa päästä tekemään uusia juttuja. Nyt jo kuplii päästä tekemään mutta maltetaan nyt vielä hetki, Aku kirjoitti Nelosen tiedotteessa.

”Uusilla jutuilla” Aku viittasi ainakin uuteen viihdeohjelmaan, jonka hän saa Neloselle. Kanava ei ole vielä julkistanut, milloin ohjelma alkaa. Posse-ohjelmassa Akua ei enää nähdä.

Akun päivityksestä uutisoi ensimmäisenä Helsingin Uutiset.

Vierailija

Aku Hirviniemeltä tunteikas Fb-päivitys: ”Masennus voi kiskoa meidät pimeyteensä riippumatta oletko äiti, isä, rokkari tai kirjanpitäjä”......

Sisälukutaito hoi. Tässä MeNaiset "uutisoi" Hirviniemen henkilökohtaisen FB-profiilin sisällöstä. Hirviniemi ei siis itse ole ottanut yhteyttä lehteen eikä näin ollen saa mitään juttupalkkiota. Vuoden sairasloma ei varmastikaan ole mitään verrattuna sinun tilanteeseesi. Mutta sitähän me emme saa tietää, jos kukaan ei puhu asiasta julkisesti.
Lue kommentti

Myös Stefan Therman vahvisti Me Naisille, että pari on yhä yhdessä.

Yrittäjä Martina Aitolehti, 34, tyrmää häntä ja puolisoaan Stefan Thermania koskevat erohuhut maanantaina julkaisemassa blogipostauksessaan. 

”Se mitä Stefanin toilailuihin tulee, en kommentoi.”

– Minä ja Stefan ei olla erottu, ja minulla ja lapsilla on kaikki hyvin.

– Se, mitä Stefanin toilailuihin tulee, en kommentoi. Jokaisen oma asia ja toisekseen hän on yksityishenkilö ja asiat ei kuulu kenellekään, Martina kirjoittaa blogissaan

Erohuhut saivat alkunsa, kun Seiska uutisoi erosta perjantaina. Lehti perusti väitteensä Stefanin yksityisellä Facebook-sivulla olleeseen päivitykseen. Martina myöntää kirjoituksessaan, että jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa, mutta ne ovat vain hänen ja Stefanin välisiä asioita.

Myös Stefan Therman vahvisti Me Naisille, että ero ei pidä paikkaansa. Hän ei halunnut kommentoida asiaa enempää.

Martinakin kirjoittaa blogissaan, ettei aio kommentoida suhdettaan enää julkisuudessa.

– Keskityn töihin, lapsiin ja tulevaan Gladiaattorit-ohjelmaan.

Vierailija

Martina Aitolehti tyrmää erohuhut – ”Se, mitä Stefanin toilailuihin tulee, en kommentoi”

Martina tuo jatkuvasti miestään ja parisuhdettaan julkisuuteen. Julkaisee kuvia kodistaan ja miehestään, sekä kertoo kyllästymiseen saakka miehensä omaisuudesta. Sitten kun parisuhteesta ei uutisoida positiivisesti, niin se onkin yksityisasia ja vedetään herneet nenään. Stefan piti eropäivitystään julkisena koko päivän, ja tiesi sen tasan tarkkaan päätyvän lehtiin. Selkeästi tässä on ollut tarkoitus nöyryyttää/näpäyttää Martinaa, ei kovin terveellä pohjalla tuo suhde.Sääli lapsia.
Lue kommentti

Muusikko Lauri Ylönen pelkäsi aluksi menettävänsä avioerossa koko entisen elämänsä, mutta onneksi niin ei käynytkään.

– Olen tavannut ihanan uuden naisen ja tästä alkaa uusi luku elämässäni.

Lauri Ylösen, 38, talo merenrannalla Sipoossa on niin uusi, ettei isäntä itse ole vielä ehtinyt nukkua siellä yhtään yötä. Kun rokkarina, ja tätä nykyä myös suunnittelijana tunnettu Lauri pistäytyy toisessa kotimaassaan töiden takia, hän on niin kiireinen, että yöpyy vanhemmillaan.

– Mikäs sen parempaa kuin olla äidin ja isän lihapatojen ääressä. Meillä on läheiset välit eivätkä vanhempani tenttaa asioitani, koska tietävät, että paahdan minuuttiaikataululla ja joudun kaiket päivät vastailemaan muiden kysymyksiin, Lauri sanoo.

Laurilla on viime aikoina ollut tuhat rautaa tulessa. Rasmuksen syksyllä ilmestyvä levy on työn alla, mutta vielä kiireisempänä miehen ovat pitäneet Laurin talot -tv-sarjan kuvaukset sekä oman suunnittelutoimiston pyörittäminen. Tuorein esimerkki on Laurin oma talo, upea betonia ja puuta yhdistävä moderni rakennus, jonka hän on tietenkin itse suunnitellut. Hulppeassa 350 neliön kokoisessa talossa kaikki on uutta. Vain kolme asiaa on kulkenut Laurin matkassa jo pitkään: Eteisen oven vieressä seisoo isoisän vanha vihreä teak-nojatuoli. Olohuoneen nurkassa kattoa kurottelee valtava puu, joka oli vain ihan pieni viherkasvi, kun Lauri osti sen ensimmäisillä keikkapalkkioillaan. Nykyään se ei enää kovin matalaan majaan mahtuisikaan. Vihreällä matolla Laurin Julius-poika opetteli konttaamaan kymmenen vuotta sitten.

Kaksi kotimaata

”Olin pitkään unelmoinut, että saisin asua ulkomailla, mutta olin aina bändissä niin kiinni, että uskalsin toteuttaa haaveeni vasta kolme vuotta sitten, kun päätimme Paulan kanssa lähteä seikkailemaan Los Angelesiin. Olin kaivannut arkea, jossa pääsen pyörimään kadulla tunnistamattomana. Eivät ihmiset Suomessakaan hypi kaulaani, mutta katseita ei voi olla tuntematta.

"Sisäpihallamme tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt: siellä on vanha munuaisenmuotoinen ­uima-allas, ihania istutuksia ja meri aukeaa edessä."

Kun kävin Losissa bändin kanssa joskus kauan sitten, inhosin paikkaa. Haahuilin ja hikoilin krapulaisena mustissa vaatteissani biletyskaduilla. Nykyinen elämäni on kaukana siitä. Asumme uskomattoman kauniilla ja vehreällä rannalla Santa Monicassa Losin ulkopuolella. Sieltä pääsee helposti Malibuun ja surffimestoille. Asuntomme on pieni, mutta ihastuin 50-luvun talon lattiasta kattoon ulottuviin ikkunoihin ja isoon takkaan. Sisäpihallamme tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt: siellä on vanha munuaisenmuotoinen ­uima-allas, ihania istutuksia ja meri aukeaa edessä. On helppo kuvitella Marilyn Monroe sinne pilleripäissään ottamaan aurinkoa. Rämähän se on, kaikki hajoaa koko ajan ja hanat jäävät käteen, mutta en voi vastustaa sellaista romantiikkaa.

Elämäni Santa Monicassa on paljon rauhallisempaa kuin työmatkoilla Suomessa tai kiertueilla. Rundilla ikävöin lasta. Kun luen pojalleni Juliukselle iltasatua skypen kautta jostain Novosibirskin hotellista, sydämeni on pakahtua. Olen niin onnellinen hänen olemassaolostaan.

Kotona haluan ottaa kaiken takaisin. Aamumme alkavat niin, että kuuntelemme Weezerin Good Lifen ja syömme muroja. Sitten saatan Juliuksen skedellä kouluun. Jos teen töitä, teen niitä silloin, kun hän on koulussa. Juliuksen molemmat vanhemmat ovat ­musa-alalla ja hän i nhosi sitä ensin. Nykyään soitamme yhdessä kuitenkin myös kitaraa, mutten aio yhtään painostaa häntä .

"Pelkkä musiikin tekeminen ei riitä minulle. Ajattelen, että luovien ihmisten kuuluukin toteuttaa itseään eri tavoilla". sanoo Lauri Ylönen, joka suunnittelee nykyään taloja.
"Pelkkä musiikin tekeminen ei riitä minulle. Ajattelen, että luovien ihmisten kuuluukin toteuttaa itseään eri tavoilla". sanoo Lauri Ylönen, joka suunnittelee nykyään taloja.

Nuoret rokkikukot

”Aloin käydä soittotunneilla viisivuotiaana, koska isosiskonikin soitti pianoa ja meillä oli instrumentti valmiina kotona. Aluksi olisin mieluummin rullalautaillut tai juossut pihalla. Ehkä koulu alkoi minulle liian aikaisin. Kymmenvuotiaana vaihdoin klassiseen kitaraan. Innostuin, kun onnistuin soittamaan sillä tuttuja biisejä.

"Meillä oli alusta lähtien kova uho päällä."

Perustimme Rasmuksen Suutarilan yläasteella, ja aika pian elämässä ei ollut mitään muuta kuin bändi ja musa. Oli oikeastaan ihan sama muistiko syödä tai juoda, kunhan handlasi musajutut. Meillä oli aluksi sellainen hirveän aurinkoinen meininki. Musiikki oli positiivista, nopeaa ja siinä oli tempoa, energiaa ja kaahausta. Ekoille keikoille Malmitaloon kuljimme Paulin iskän autolla. Istuimme koko bändi takapenkillä soittimet sylissä. Meillä oli alusta lähtien kova uho päällä. Näyttämisen halu on vahva tunne ja vie uralla eteenpäin, jos on selkeitä päämääriä. Rasmuksen menestys johtuu varmasti siitä, että emme antaneet periksi. Emme silloinkaan, kun kolmas levymme ei liikahtanut ja pelkäsimme, että homma loppuu siihen. Tärkeää on tietysti myös se , että olemme sitoutuneita bändiin. Kun ensimmäinen rumpalimme halusi lähteä reissaamaan Thaimaahan, sanoimme, että hän voi sitten lähteä koko bändistä. Minä olin lopettanut Sibelius-lukionkin kesken Rasmuksen takia. Bändissä kaikilla täytyy olla samat määränpäät.

"Tytöt ovat aina jääneet bändille kakkoseksi."

Tytöt ovat aina jääneet bändille kakkoseksi. Esimerkiksi minä en ole ikinä hirveästi seurustellut, olen ollut naimisissa bändin kanssa. Nuorempana musassa oli elämänsisältöä ihan tarpeeksi, ja silloin vielä nautti siitä, että sai olla vapaa eikä tarvinnut raportoida kenellekään, missä menee.”

Uusi aluevaltaus

”Olen yleensä aina onnistunut kääntämään negatiiviset tilanteet voimavaraksi. Kun meitä bändinä kritisoitiin, saimme siitä vain lisää virtaa. Ihmisiä tuntuu nyt ärsyttävän se, että teen jotain muuta kuin musiikkia. Suomessa ei mielellään omalta tontilta poistuta. Mutta luovien ihmisten kuuluukin toteuttaa itseään eri tavoilla, eikä pelkkä musiikin tekeminen riitä minulle. Minulla on annettavaa, paljon ideoita ja pikkuhiljaa myös verkostoa muullakin alalla. Siinä, että ihminen menee uhkarohkeasti intohimon perässä, on jotakin hyvin kiehtovaa.

Perustin suunnittelutoimisto Alvardagin, jotta minulla olisi kanava toteuttaa itseäni. Olen yrityksen luova johtaja, mutta meillä on paljon eri alojen osaamista. Valearkkitehti-nimitys lähinnä huvittaa minua, koska yrityksenihän nimenomaan työllistää arkkitehtejä ja rakennesuunnittelijoita. Minä ainoastaan johdan tätä laivaa enkä ole tituleerannut itseäni arkkitehdiksi kertaakaan. Voin olla vaikka suunnittelija, sillä tulevaisuudessa minulta on tulossa myös pöytiä, tuoleja, kankaita, sohvia, sekä takka- ja keittiömallisto.

"Talojen hahmottelu oli minulle aluksi tapa rauhoittua keikkareissuilla."

Talojen hahmottelu oli minulle aluksi tapa rauhoittua keikkareissuilla. Siinä oli tiettyä romantiikkaa, kun piirtelin rakennuksia lyijärillä ja vapaalla kädellä. Kävin myös eri puolilla maailmaa katsomassa taloja, joita olin bongannut arkkitehtuurikirjoistani.

Olen oppinut paljon suunniteltuani itselleni kaksi taloa arkkitehdin kanssa. Aluksi minun piti vaan löytää Pekka Saatsin kaltainen arkkitehti, joka suostuu siihen, että minulla on valmis visio, jonka toteuttamiseen tarvitsen hänen ammattitaitoaan.

Olen yrittänyt tehdä taloistani elämyksellisiä. Ensimmäiseen halusin leijuvia askeleita uima-altaan päälle ja japanilaistyyppisen sisäpihan.

Uuteen talooni halusin tehdä sata neliötä tilaa, joka leijuu ilmassa. Aluksi kaikki yleensä ovat sitä mieltä, ettei sellaisia pysty Suomessa rakentamaan, mutta haluan aina haastaa ja etsiä parhaat suunnittelijat, jotta saan visioni toteutettua. Jos haluaa tehdä Suomen olosuhteissa eleetöntä ja nättiä Kalifornia-arkkitehtuuria, saa tietysti pulittaa hirveitä hintoja. Täällä kun pitää olla eristyksiä, ja esimerkiksi kylpyläosastolla tuplailmastointi ja lämmitetyt lasit, kun ulkona voi olla 60 astetta kylmempää kuin sisällä.”

Kesällä Lauri Ylönen aikoo soudella, uida ja saunoa Sipoon-kodillaan. Mukana Suomeen tulevat Julius-poika, avopuoliso Katriina Mikkola sekä kaksi mäyräkoiraa.
Kesällä Lauri Ylönen aikoo soudella, uida ja saunoa Sipoon-kodillaan. Mukana Suomeen tulevat Julius-poika, avopuoliso Katriina Mikkola sekä kaksi mäyräkoiraa.

Rakkaudesta ystävyydeksi

”Viime aikoina elämässäni on ollut kovia paikkoja kuten avioero, mutta onneksi olemme nyt Paulan kanssa hyviä ystäviä.

Kaikki eroon liittyvät asiat on saatu väännettyä, niihin ei mene energiaa eikä mikään sillä suunnalla ahdista. Eromme oli tunteellinen ja tunteikas, sillä ehdimme olla Paulan kanssa yhdessä kaksitoista vuotta ja saimme ihanan lapsen. Tuohon kaikkeen liittyy hienoja muistoja.

Ero oli yhteinen päätöksemme eikä siihen liittynyt mitään draamaa. Tunsimme molemmat jossain syvällä sisällämme, että näin on tehtävä. Kun tunne oli molemminpuoleinen, ero meni niin kauniisti kuin vain voi mennä. Paljon vaikeampaa olisi, jos toinen olisi vielä rakastunut ja katkera.

"Ero oli yhteinen päätöksemme eikä siihen liittynyt mitään draamaa."

Kepeä päätös se ei kuitenkaan ollut eikä sitä yhden yön yli miettimisellä tehty. Suhteessa voi olla vähemmän kukkeita aikoja. Ensin pitää yrittää kaikkensa – niin mekin teimme.

Vaikeinta minulle oli se, että pelkäsin kaikkien entiseen elämääni liittyvien asioiden poistuvan elämästäni, mutta eihän se niin mene. Muistot jäävät ja lapsi.

Kaikkein ahdistavinta oli kertoa lapselle erosta. Miten kertoa, kun kaikki näyttää olevan päällisin puolin ok? Muistan, että itse pelkäsin lapsena eniten kahta asiaa: sotaa ja sitä, että vanhempani eroavat. Ja nyt olin tekemässä omalle lapselleni juuri niin. Se on niin kovaa shittiä, että huh.

En ajattele eroa epäonnistumisena vaan niin, että meillä oli todella onnistuneet kaksitoista vuotta yhdessä, ja tästä alkaa seuraava muu luku elämässä. Kun pääsin siihen fiilikseen, niin olin ihan että jes, turha sitä on surra. Lapsellamme on kaksi kotia Santa Monicassa lähekkäin, ja näemme Paulan kanssa vähintään kerran viikossa.”

Suotuvene kesäksi

”Olen myös tavannut ihanan uuden naisen ja menen eteenpäin. En malta odottaakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tutustuimme nykyisen avopuolisoni Katriinan kanssa Losissa asuvien suomalaisten kautta. Jotkut ihmiset säkenöivät heti ensi kohtaamisella jotain energiaa, joka tuntuu, ja hän on sellainen. Sitä on vaikea selittää, mutta uskon, että siinä on vähän taikaa.

Kun tulemme kesäksi Suomeen aiomme tehdä Sipoon kodissamme kaikkia peruskesäjuttuja, saunoa, uida, veneillä ja grillata. Viimeksi, kun ostin veneen, ajoin kotiin aivan liian hienon jahdin kanssa. Nyt aion hankkia tavallisen soutuveneen, jonka nahkapenkiltä ei tarvitse koko ajan pyyhkiä kalansuomuja.

"Aion myös perustaa pihalle kasvimaan, sillä rakastan perunoita."

Aion myös perustaa pihalle kasvimaan, sillä rakastan perunoita, ja ainakin uusia perunoita pitää saada omasta maasta.

Tuomme Losista mukanamme myös alle vuoden ikäiset mäyräkoiranpennut Maunon ja Jackien, jotka annoin Katriinalle ja Juliukselle yllätyslahjana. Minusta oli kivaa, ettei niitä tarvinnut erottaa toisistaan, sillä ne ovat sisko ja veli. Maunosta ja Jackiestä on paljon iloa, mutta myös yllättävän paljon hommaa, koska ne ovat kovia kakkimaan ja pissimään.”

Muusikko ja suunnittelija on syntynyt 23.4.1979 Helsingissä.

Tunnetaan The Rasmus -yhtyeen keulahahmona. Julkaissut myös kaksi sooloalbumia.

Laurin talot -tv-sarjassa seurataan neljän Laurin suunnitteleman talon rakentamista.

Erosi muusikko Paula Vesalasta viime vuonna.

Asuu Kaliforniassa poikansa Juliuksen ja avopuolisonsa Katriina Mikkolan kanssa.