Nyt aikuisuus tuntuu hyvältä, vaikka kriisivuoden aikana se löi pahasti kasvoille. ”Silloin jouduin ottamaan uudella tavalla vastuuta”, Riikka sanoo. Kuvat: Satu Kemppainen.

Oma lapsi ja ikä ovat opettaneet kirjailija Riikka Pulkkiselle uutta sekä ihmissuhteissa että työssä. – Nuorena olin ehdoton ja idealisti, hän kertoo.

0 viikattua vaatetta

”Kodinhoitohommissa en ole säntillinen. Tykkään siisteydestä, kokoan lapsen lelut pois ja korjaan pöydiltä pinoon lehdet, kirjat ja astiat. Saatan silti itse jättää puoliksi juotuja kahvikupillisia ikkunalaudalle. Olen ajan myötä myöntynyt tosiasialle, että olen ihminen, joka ei viikkaa vaatteitaan. Sitä, että minusta joskus tulisi viikkaaja, ei ole näköpiirissä, ellen erikseen päätä korottaa viikkaamista tärkeäksi arvoksi elämässäni.

36 vuotta

Oli huomattavasti helpompaa täyttää 34 kuin 36. Tyttöydestä irti pyristeleminen on kivuliasta. Onneksi olen huomannut, että jokin versio tyttöydestä on mahdollista viedä 40 vuoden tuolle puolen. Minulla on esikuvia, jotka ovat leikkisiä, hauskoja, älykkäitä ja yli 40-vuotiaita, esimerkiksi Anna Laine, Rosa Meriläinen ja Anni Sinnemäki. Haluan tulla heidän kaltaisekseen. Heihin liittyy itsevarmuuden, heittäytymisen ja viisauden yhdistelmä, jota ei ole nuorilla tytöillä. Se on hyvä puoli ikääntymisessä.

Kun vanhenen, huomaan, että kiitävin mahdollisuuden tuntu liittyy nuoren ihmisen elämään. Joskus haaveilin, että opiskelisin luovaa kirjoittamista Yhdysvalloissa. Koskaan ei olisi haitallista opiskella omaa ammattiansa ja hioa sitä, mutta en ole aktiivisesti hakeutunut sitä kohti. On siis myönnyttävä sille, että en ehkä koskaan lähde Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Jotkut asiat vain sulkeutuvat näköpiiristä siksi, että aika kuluu.

1 tytär

Kun ensimmäisiä kertoja lapsen syntymän jälkeen pääsin kirjoittamaan, minun piti kirjoittaa auki sitä, että olen äiti. Olin lukenut ja kuullut ihmisten puhuvan siitä, että lapsen rakastaminen on hänen vähittäistä luovuttamistaan maailmalle, mutta en ollut tuntenut sitä kipuna ennen kuin nyt. Kun rakastaa omaa lastaan äärettömiin, tajuaa, että rakkauden syvin muoto on se, että antaa lapsen kääntyä minusta pois.

10-vuotistaiteilijajuhla

Minulla on tänä vuonna kymmenvuotistaiteilijajuhla, mikä on vähän vitsikästä. Muistan kymmenen vuoden takaisen itseni ja sen, millaisia kuvitelmia minulla oli kirjallisuudesta ja kirjailijan roolista mediassa. Iän myötä olen rentoutunut enkä ole kaiken kanssa niin tosissani. Nuorena olin ehdoton ja idealisti. Ajattelin, että kirjailija on julkisuudessa ennen muuta yhteiskunnallinen keskustelija. Nyt ajattelen, että ei se mitään, jos en pääse puhumaan julkisuudessa romaanini syvärakenteesta ja siitä, miten teemat heijastelevat maailmantapahtumia. Rakenne- ja kerrontaratkaisuista voin keskustella kollegoideni kanssa. Romaani on lukijoiden, kun päästän sen käsistäni. En voi kulkea kertomassa lukijoille, että huomaathan, miten olen kehitellyt tätä teemaa syvällisesti.

4 kotikaupunkia

Olen syntynyt Tampereella, josta muutimme Rovaniemelle, kun olin 4- tai 5-vuotias. Kun olin 9, muutimme Ouluun. On olennainen osa minua, että olen elänyt lapsuuteni napapiirin tienoilla. Kaikki muistot nuoruudesta taas liittyvät Ouluun, ja suuri osa minusta on muotoutunut siellä. En silti ajattele enää olevani oululaislähtöinen.

Helsinki on ollut kotini vuodesta 2001. Muutin Helsinkiin 21-vuotiaana opiskelemaan teoreettista filosofiaa. Juurtumisvaikeuksia kesti koko ensimmäisen vuoden ajan, ja matkustin usein yöjunalla Ouluun viikonlopuksi. Keväällä 2002, kun olin asunut täällä talven, keväinen Helsinki oli tosi ihana. Siitä alkoi helsinkiläistymiseni.

”Tajusin, että jos olen kirjailija, minun on vain pakko tehdä tätä työtä.”

1 kriisivuosi

Vuonna 2008 pidin jo itseäni kirjailijana, mutta toisen romaanin kirjoittaminen oli äärimmäisen vaikeaa. Tajusin, että jos olen kirjailija, minun on vain pakko tehdä tätä työtä. Samaan aikaan lapsuudenperheessäni oli sairastamista, joten jouduin ottamaan aivan uudella tavalla vastuuta sekä itsestäni että muista. Aikuisuus löi vasten kasvoja monella tavalla, ja se salpasi pitkäksi aikaa hengityksen. Ymmärsin, että olen täysin vastuussa omista asioistani. Seuraava vuosi oli parempi, ja sinä vuonna viimeistelin Totta-romaanini.

3 330 grammaa

Numero kolme on minulle tärkeä, mutta voin vain arvailla, miksi. Kolmonen näkyy kaikkialla: Jos ostan kalaa kalatiskiltä, pitää ostaa 300 grammaa. Tai jos otan keksejä kahvin kanssa kotona, otan aina kolme. Kun tyttäreni syntyi, hän painoi 3330 grammaa. Siinä oli jotain hyvin ilahduttavaa, vaikka seuraavalla viikolla hän onneksi painoi jo enemmän.

15 kiloa konkretiaa

Elämä kolmivuotiaan kanssa on sitä, että 15 kiloa painava lapsi heittäytyy lattialle ja minun täytyy miettiä, miten saan roudattua tämän ison kahvakuulani päiväkodista kotiin.

On ollut jännittävää seurata äitinä, miten lapsi oppii kielen ja tunnistaa itsensä erilliseksi minäksi. Keväällä keskustelimme isäni kanssa leikkipuistossa brexitistä, kun tyttäreni yhtäkkiä sanoi: ”Minä olen idea. Minä olen ratkaisu.” Tuo lause on ihan liian korkealentoinen, jotta sitä voisi käyttää fiktiossa. Saattaa hän myös sanoa, että ”minä olen juusto”.

2 erillistä ihmistä

Elämänkokemuksen myötä haluan tarkentaa käsitystäni rakkaudesta. Totta-romaanissani tulin siihen tulokseen, että rakkaus on tunnistamista ja tunnistetuksi tulemista. Nyt olen päätynyt vähän eri lopputulokseen. Rakkaus onkin toisen hyväksymistä vieraana. Toista ei voi koskaan oppia tuntemaan täysin. Tuntemattomuus säilyy niin lapsen ja vanhemman välillä kuin romanttisessakin rakkaudessa. Yhdeksi tuleminen ei ole mahdollista, eikä omiminen kuulu rakkauteen. Tätä oivallusta yritän kuvata uudessa romaanissani.

7/7 päivää

Minulla on tapana syödä jotain sokerista herkkua joka päivä. Aina välillä mietin, pitäisikö lopettaa. Toistaiseksi olen päätynyt siihen, että ei pidä. Yleensä syön suklaata, harvemmin irtokarkkeja. Pulla on hyvää myös. Suklaa liittyy kahviin ja työskentelyyn. Jos en saa kahvia, olen mieluummin ottamatta herkkua. Se on vähän noloa: jos kyläpaikassa on tarjolla kakkua mutta ei kahvia, tekisi mieli pyytää kahvinkeittoa.

1 000 000 merkkiä

Paras mahdollinen maailma -romaanini on ensimmäinen, jonka olen kirjoittanut lapseni syntymän jälkeen. Romaanissani on kohtia, joita en pystynyt kirjoittamaan muualla kuin tyttäreni luona. Oli ahdistavaa huomata, että minun täytyi kerätä kaikki keskittymiseni kirjoittaakseni romaanini avainkohdat äärimmäisen tarkasti ja mielellään häiriöttä, mutta toisaalta en pystynyt koskaan kirjoittamaan niitä, jos tyttäreni oli eri paikassa kuin minä. Siitä lähtien kun lapseni meni vuosi sitten päiväkotiin, kirjoitin romaania kurinalaisesti joka päivä, myös viikonloppuisin.

Työtapani on muuttunut lapsen syntymän jälkeen niin, että kun istun työn ääreen, tekstiä on synnyttävä. Sitä, mihin teksti kuuluu tai kuuluuko mihinkään, voi miettiä myöhemmin. Niinpä romaanitiedostossa oli keväällä yli miljoona merkkiä, ja se oli ensimmäinen kerta, kun miljoonan merkin raja ylittyi missään tekemässäni kokonaisuudessa. Mietin, että vau – ja kauheaa. Olen tullut erittäin kunnianhimoiseksi romaanin rakenteen suunnittelemisessa, joten editointivaihe oli todella työläs. Elokuussa, kun Paras mahdollinen maailma meni painoon, oli koko vuoden ensimmäinen lauantai, jona en tehnyt töitä.

 

Riikka Pulkkinen asui nuorempana Oulussa, mutta tuntee itsensä nykyään helsinkiläiseksi.

 

16 vuotta ystävyyttä

Kaikki suuret ystävyyteni ovat alkaneet uskoutumisella. Yhden läheisen ystävän kanssa juhlimme juuri vuosipäivää. Tapasimme 16 vuotta sitten Oulun yliopiston käytävällä, kun aloimme opiskella kirjallisuutta samalla vuosikurssilla.

Olen huomannut, että ystävyyttä pitää vaalia. Nyt kun olemme molemmat perheellisiä, täytyy tapaamisista sopia, tai muuten käy niin, ettei nähdäkään. Ystävyyteen tulee suvantovaiheita, joiden aikana ei nähdä tai kuulla. On armollista, ettei se tarkoita lopullista erkaantumista. Tulee taas toinen elämäntilanne, jossa aikaa on molemmilla enemmän.

2 aihiota

Työmuistin tai kuvittelukyvyn rajallisuuden takia tajuntaani mahtuu vain kaksi romaanin aihiota. Usein käy niin, että toinen aihio jyrää toisen alleen tai anastaa toisen materiaalin.

Uusimmassa romaanissani oleva ajatus äidistä, joka ei saa yhteyttä tyttäreensä ja kertoo yhteisen tarinan omin sanoin, on alun perin toisesta romaaniaihiosta. Nyt kun olen käyttänyt sen, toisesta aihiosta ei tule romaania. Se ei haittaa. Uusia ajatuksia tulee. Kun on elänyt enemmän, tulee paljon enemmän aiheita mieleen kuin vaikka 20-vuotiaana.

”Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitä jos olisin vaihtanut baletin toisenlaiseen tanssiin.”

6 kuukautta jäisiä teitä

Urheilin nuorena tavoitteellisesti. En tiedä, olinko juoksijana lahjakas, mutta sinnikäs olin, ja sama sinnikkyys näkyy kirjoittamisessa.

Juoksemiseen ja kirjoittamiseen tarvitaan samaa toiston sietämistä. Tanssin balettia esiteini-ikäisenä kuutisen vuotta. Treenasimme systemaattisesti neljästi viikossa ja etenimme kovakärkisiin tossuihin saakka. Lopetin tanssin, kun aloin urheilla tulostavoitteellisesti.

Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitä jos olisin vaihtanut baletin toisenlaiseen tanssiin. Jos olisin myöntänyt itselleni, että pohjoissuomalaisesta tytöstä, jonka kotikaupungissa tiet ovat jäässä viidestä seitsemään kuukautta vuodesta, ei välttämättä tule maailman parasta juoksijaa.

20 tanssijaa

Yritän päästä tanssitunneille monta kertaa viikossa. Olen tanssinut vuosia modernia afroa. Tanssi vastaa harmonian ja synkronian tarpeisiini. Kun 20 ihmistä tekee jonkin asian yhtä aikaa ja osuu täsmälleen yhteen nuottiin, tuntuu, kuin oppisi lentämään yhdessä.”

Riikka Pulkkinen

  • 36-vuotias kirjailija.
  • Asuu Helsingissä miehensä ja 3-vuotiaan tyttärensä kanssa.
  • Esikoisteos Raja julkaistiin vuonna 2006. Teoksia on käännetty 19 kielelle.
  • Viimeisin romaani Paras mahdollinen maailma ilmestyi syyskuun alussa.

Eevi Teittinen omistaa asunnon vielä yhdessä ex-kihlattunsa Uniikin kanssa, mutta nyt siellä asuu Eevin lisäksi kaksi muuta naista.

Fitness-urheilija Eevi Teittinen on yksi kymmenestä kevään Tanssii tähtien kanssa -kilpailijasta. Hän lupautui ohjelmaan jo syksyllä ja myöntää nyt, että joutui paljastamaan osallistumisen kahdelle kämppikselleen. He molemmat ovat Eevin pitkäaikaisia ystäviä.

– Elämme kotona tiiviissä symbioosissa. Jaamme kaikki asiat keskenämme. Kuvausten aikana tarvitsen heiltä henkisen tsempin lisäksi käytännön apua ainakin koiran hoidossa.

Eevi erosi viime keväänä rap-artisti Uniikista eli Dan Tolppasesta, jonka kanssa kihlautui kesällä 2015. Eron jälkeen Eevin kaksi ystävää muuttivat Eevin luo ex-parin kotiin. Talossa on 300 neliötä, joten tilaa kolmikolla on mukavasti. Eevi omistaa asunnon vielä yhdessä Danin kanssa.

– Olemme olleet kaikki elämäntilanteessa, jossa väliaikaisuus on tuntunut kaikille osapuolille hyvälle ratkaisulle. Elämme näin ainakin syksyyn asti. Mietin sitten, pidänkö asunnon vai mitä teen.

”Vaikka olisi kuinka kisadieetti päällä, kotitöistä ei luisteta.”

Taloon muutti vuoden alussa uusi asukas, kun Eevin ystävä, fitness-urheilijana myös tunnettu Eveliina Tistelgren muutti pois.  Kolmen aikuisen kimppa-asuminen vaatii Eevin mukaan reiluutta ja avoimuutta.

– Kaikki meillä tekevät osansa kotitöistä. Vaikka olisi kuinka kisadieetti päällä, kotitöistä ei luisteta. Mitään tehtävälistoja emme harrasta.

Tanssi on nyt ykkönen

Eevin elämää hänen blogissaan ja Instagram-tilillään seuraa yli satatuhatta ihmistä. Eevi kertoo, että tasaisin väliajoin sosiaalisen median kautta tulee myös treffipyyntöjä, joita hän harvemmin noteeraa.

– Nyt on hyvä fiilis, eikä minulla ole tarvetta etsiä seurustelusuhdetta. Uskon kuitenkin, että varteenotettavat miehet lähestyvät muualla kuin inboxin kautta.

Eevi toivoo, että hänen aktiiviset some-seuraajansa innostuvat äänestämään häntä myös Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa. Tämän kevään ajan fitness-kilpailut ovat jäissä.

– Tämä tanssi menee nyt ykköseksi. Olen lähinnä parikymppisenä ketkutellut baarissa menemään. Lisäksi olen kankea, joten haastetta tässä riittää, Jani Rasimuksen parina tanssiva Eevi virnisti.

Tanssii tähtien kanssa alkaa MTV-kanavalla 18.2. klo 21.00.

Melkein puolet tuloista veroih...

Fitness-tähti Eevi Teittinen perusti eron jälkeen kotiinsa kimppakämpän: 300 neliötä kolmelle!

Mitenhän nää some ja fitness tähdet maksaa niillä muutaman tonnin vuosituloilla 300m2 taloja? Käsittäkseni vuosittaisessa lahjonen saannissakin on joku raja minkä jälkeen niitä pitää alkaa maksamaan veroa. Käypä arvo 300m2 asunnossa asumiselle on vuodessa noin 30000 e josta jos itse omistaa sanotaan nyt puolet, niin 15000e lahjasta pitäisi maksaa veroa. Ja jos ei maksa lainan lyhennyksiä, niin niistä myös. Monen julkkiksen rahankulutus ei mitenkään ole selitettävissä heidän verottajalle...
Lue kommentti

Näyttelijä Ernest Lawsonin sketsihahmo Abdul Tuisku nousi lauantaina alkaneen Putouksen ennakkosuosikiksi. Mutta kuka Erkku oikeastaan on?

Lauantaina alkaneen uuden Putous-kauden tähdeksi nousi heti uusi näyttelijänimi: Ernest Lawson, 28. Ilta-Sanomien lukijat äänestivät ensimmäisen jakson perusteella ”Erkun” esittämän afrikkalais-rovaniemeläisen poptähden Abdul Tuiskun hahmokisan parhaaksi.

Mutta kuka Ernest oikeastaan on? Annetaan suurelle yleisölle vielä melko tuntemattoman tyypin itse vastata.

Ernest Lawson, kerro taustastasi?

– Olen 28-vuotias Oulunsalosta kotoisin oleva näyttelijä. Muutin suoraan lukiosta päästyäni Helsinkiin. Valmistuin viime vuonna kasvatustieteiden maisteriksi ja olen työskennellyt ala-asteen luokanopettajana.

– Perheeseeni kuuluvat äiti, isä ja kaksi nuorempaa sisarusta. Äitini on kotoisin Oulunsalosta ja isäni Afrikan Togosta. Menin vaimoni kanssa naimisiin vuosi sitten. Hän on maailman upein tyyppi. Hän on todella kannustava ja iloinen siitä, että olen saanut töitä myös näyttelijänä. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. 

”Näyttelijänurani on ollut yhtä sattumankauppaa, mutta olen ainakin oppinut, että elämässä sattuma voi viedä pitkälle.”

Miten sinusta tuli näyttelijä ja miten päädyit Putoukseen?

– Elämäni on mennyt kolmessa vaiheessa. Junnuna urheilin ihan tosissani, mutta jossain vaiheessa musiikki vei sydämeni kokonaan. Luulin, että minusta tulee maailman paras rumpali. Kun pääsin yliopistoon, menin mukaan Ylioppilasteatteriin. Ensin ajattelin meneväni mukaan rumpaliksi, mutta sainkin näyttelijän roolin. Menin mukaan vähän läpällä. Nopeasti tajusin, että näytteleminen on maailman siisteintä.

– Siitä päädyin improvisaatioteatteri Kolinaan ja keväällä Sub-kanavalla Sub goes Kolina -sketsisarjaan. Sen jälkeen sain kutsun Putouksen koekuvauksiin. Näyttelijänurani on ollut yhtä sattumankauppaa, mutta olen ainakin oppinut, että elämässä sattuma voi viedä pitkälle.

Miten ajatus sketsihahmokilpailussa ennakkosuosikiksi nousseesta Abdul Tuistusta syntyi?

– Ajatus syntyi jo Putouksen koekuvauksissa, jossa piti kehitellä hahmo. En ollut varautunut siihen mitenkään, joten jouduin heittämään jotain hatusta. Ajatus Abdul Tuisku -nimisestä afrikkalais-suomalaisesta poptähdestä huvitti itseäni, joten päätin lähteä kehittämään hahmoa.

– Hahmossa kiehtoo eniten se, saako hänelle edes nauraa. Hän laukoo omituisia sananlaskuja, joissa yhdistyy musta huumori ja sympaattisuus. Positiivisuuden avulla häneltä voi ottaa vastaan vaikeitakin aiheita. Ehkä hänen avullaan ihmiset uskaltaisivat puhua enemmän tabuista.

Ernestin sketsihahmo Abdul Tuisku. Kuva: MTV3
Ernestin sketsihahmo Abdul Tuisku. Kuva: MTV3

Ihonväristäsi on jo Putouksessakin ehditty vitsailla. Saako suomalaisessa kulttuurissa nauraa ja tehdä huumoria ihonväristä?

– Tässä poliittisessa ilmastossa on hyvä kysymys, kuka saa nauraa ja kenelle. Minun huumorini on sellaista, että pyritään nauramaan itselle ja myös stereotypioille. Se on mielestäni oikein tehtynä valtavan hauskaa. Missään nimessä ihonvärini ei kuitenkaan saa olla ainoa asia, jota olen ja jolle nauretaan. Onneksi Putouksessa pääsee tekemään niin paljon eri juttuja. Toivottavasti näiden seitsemän viikon aikana unohtuu, että siellä ohjelmassa on musta mies näyttelemässä, ja vitsi sekä hauskuus tulevat ihan muusta.

Hahmosi muistuttaa paljon laulaja Antti Tuiskua. Hän toivotti somessa hahmollesi menestystä ja kommentoi sitä hyväksyvästi aihetunnisteilla huumorinkukka on kaunis kukka, elämä on ihanaa ja älä ota sitä vakavasti. Pelottiko Antin reaktio etukäteen?

– Ei oikeastaan, koska tein hahmon kaikella rakkaudella Anttia kohtaan. Olen suuri Antti-fani eikä tarkoituksenani ole oikeastaan edes imitoida häntä. Antti on ainoastaan hahmon esikuva, koska hän on se tyyppi, joka kaikille tulee mieleen, jos pitää nimetä suomalainen poptähti.

– En ole saanut Antilta henkilökohtaista palautetta hahmosta, mutta tietenkin huokaisin helpotuksesta, kun luin hänen kommenttinsa somesta. Onneksi hän ei ymmärtänyt hahmoa väärin.

Millaista palautetta olet muuten saanut hahmosta?

– Pelkästään kannustavaa. Kaverit ovat tietenkin kehuneet, mutta niitä en laske, koska ne ovat maksettuja kehuja. Somessa on tullut eteen kommentteja, että ihmiset ovat pudonneet penkiltä, koska naurattaa niin paljon.

”Kaverit ovat tietenkin kehuneet, mutta niitä en laske, koska ne ovat maksettuja kehuja.”

Moni suurelle yleisölle tuntematon näyttelijä on noussut Putouksesta megasuosioon, esimerkiksi Antti Holma. Tuleeko sinusta seuraava Antti Holma?

– Totta kai tämä on monessa mielessä ponnahduslauta. Esimerkiksi Aku Hirviniemi ja Riku Nieminen olivat monelle tuntemattomia, ja Putouksen jälkeen he ovat olleet kaikkialla. Toivon, että tämän jälkeen töitä riittää. Samalla kuitenkin rakastan Putouksen konseptia niin paljon, että olen superinnoissani ylipäätään siinä mukana olemisesta.

Mitä suuri yleisö ei vielä sinusta tiedä?

– Autokauppamaailma on menettänyt minussa ison kyvyn. Olen aina työskennellyt ihmisten kanssa myyjätyyppisissä hommissa esimerkiksi Hesen kassalla, Dressmanin myyjänä ja rippileirillä kesäteologina.

”Nukun kaikkialla kahviloista busseihin.”

– Lisäksi olen pahamaineinen päikkäreiden nukkuja. Nukun kaikkialla kahviloista busseihin. Olen monta kertaa joutunut vetämään rundin päätepysäkin kautta, koska olen nukkunut oman pysäkkini ohi. Rakastan päikkäreiden nukkumista yli kaiken. Kun sunnuntaina Putouksen jälkeinen pelko ja jännitys tiivistyivät euforiseksi oloksi, otin sohvalla tirsat.

Emilia Lahti kampanjoi sen puolesta, ettei parisuhdeväkivallasta enää vaiettaisi.

Sisututkija Emilia Lahti juoksee Uuden-Seelannin päästä päähän, noin 2400 kilometriä: 50 maratonin ultramatkaa joka päivä 50 päivän ajan. Matkan tarkoituksena on kiinnittää huomiota lähisuhdeväkivaltaan.

Emilia itse on kokenut väkivaltaisen parisuhteen. Hän kertoi kokemuksistaan muun muassa HSTV:n Arka paikka -ohjelmassa vuonna 2014. Lehti on opiskellut soveltavan positiivisen psykologian maisteriksi Pennsylvanian yliopistossa Yhdysvalloissa ja tekee nyt työtä suomalaisen sisun tutkijana. Sisu liittyy myös hänen omaan selviytymiseensä.

– Oli ehkä elämäni rohkein teko, kun uskalsin puhua kohtaamistani väkivallasta ääneen, Lahti kertoi Helsingin Sanomille.

Sisu for Silence -joukkorahoituskampanjassaan Emilia kertoo, ettei aluksi kertonut kokemastaan läheisilleen. Nyt hänen mielestään hiljaisuuden aiheen ympärillä on loputtava. Hänen mukaansa uhrien syyttely ja häpäisy on syvällä yhteiskunnan rakenteissa, ja uhrikin aistii sen jotenkin alitajuisesti, mikä on syynä vaikenemiseen.

–  Aluksi ajattelin, että tarinani oli poikkeus, mutta sain pian tietooni surulliset tilastot, Emilia Lahti kirjoittaa kampanjassaan.

Emilia on kertonut tarinansa myös Gloria-lehden jutussa, joka julkaistiin vuosi sitten.

”Aluksi ajattelin, että tarinani oli poikkeus.”

Nyt myös kansainvälinen, suosittu verkkosivusto Upworthy on noteerannut Emilian Sisu not Silence -kampanjan. Sivusto jakoi videon Emilian juoksumatkasta sosiaalisessa mediassa. Videota on katsottu Facebookissa jo lähes 900 000 kertaa.

Sinun täytyy olla kirjautunut Facebookiin nähdäksesi videon.

Skandinaaviset trendit ovat olleet kovaa valuuttaa viime vuosina, ja parhaillaan eletään hyggeilyn kultakautta. Mutta The Times tietää jo, mikä on seuraava, kuuma skanditrendi: sisu.

Positiivisuus on per...? :)

50 ultramaratonia 50 päivässä – Emilia Lahden kampanja lähisuhdeväkivaltaa vastaan noteerattiin maailmalla

Hienoa Kale, nostit esille artikkelin ytimen. Unohdetaan sisut ja perheväkivallan esilletuonti. Oikeasti 2400km on lyhyt matka, koska se ei täytäkään 50:n ultrajuoksun määritelmää, joten ihan turhaa meteliä. (Sarkasmihymiö) Sisu ei ei nykyään valitettavasti kuvaa suomalaisuutta. Mutta se kuvaa onneksi tätä kyseistä naista!
Lue kommentti

Edesmenneistä isistä puhuminen sai kyyneleet Maria Veitolan silmiin ja Cheekin lohduttamaan tv-ohjelman kuvauksissa.

Laulaja Cheek ja toimittaja Maria Veitola päätyivät muistelemaan edesmenneitä isiään Yökylässä Maria Veitola -ohjelman kuvauksissa. Cheekin isä kuoli vuonna 2012, Veitolan keväällä 2016. Varsinkin Veitolalle hetki oli hyvin herkkä, ja hän liikuttui kyyneliin. 

Cheek muistelee kuvauksia MTV:lle:

– Oli mukava huomata, että Maria pystyi itsekin avautumaan minulle yksityisasioistaan. Tilanteessa ei sinänsä ollut mitään positiivista, sillä Maria itki edesmennyttä isäänsä. Tuntui kuitenkin, että pystyimme löytämään yhteyden niiden kahden päivän aikana ja jakamaan asioita puolin ja toisin.

MTV:n julkaisemassa ohjelman katkelmassa Veitola kysyy Cheekiltä, miettiikö tämä koskaan sitä, että isä ei ole nyt näkemässä poikansa saavutuksia. 

– Kyllä mä ajattelen sitä joskus, mutta se missä paikassa mä olin 2012, niin se varmasti riitti faijallekin, sillee, et se oli siitä tosi ylpeä jo, Cheek vastaa.

”Itken sitä joka päivä”

Veitolan oman isän kuolemasta oli kuvaushetkellä vasta joitakin kuukausia. Cheek ottaa osaa Veitolan suruun ja toteaa, että Veitolan isä ehti nähdä Veitolan taivalta ”aika mukavasti”. Veitola liikuttuu niin, että ääni särkyy. 

– Itken sitä joka päivä, hän kertoo. 

Veitola sanoo kuitenkin olevansa iloinen siitä, että ehti puhua isänsä kanssa kunnolla ennen tämän poismenoa. Cheek taas muistelee hyvillä mielin sitä, kuinka hänen isänsä viimeisessä puhelussaan kertoi olevansa hänestä ylpeä.

– Ainakin tuli sanottua molemmin puolin asioita. Se tuntuu hyvältä. 

MTV:n mukaan Cheek kertoo ohjelmassa myös kamppailustaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. 

– Kun menin illalla nukkumaan, toivoin, että en heräisi enää, Cheek toteaa vaikeimmista vaiheistaan.

Yökylässä Maria Veitola alkaa Cheek-jaksolla MTV:llä ke 25.1. klo 21.00