Nyt aikuisuus tuntuu hyvältä, vaikka kriisivuoden aikana se löi pahasti kasvoille. ”Silloin jouduin ottamaan uudella tavalla vastuuta”, Riikka sanoo. Kuvat: Satu Kemppainen.

Oma lapsi ja ikä ovat opettaneet kirjailija Riikka Pulkkiselle uutta sekä ihmissuhteissa että työssä. – Nuorena olin ehdoton ja idealisti, hän kertoo.

0 viikattua vaatetta

”Kodinhoitohommissa en ole säntillinen. Tykkään siisteydestä, kokoan lapsen lelut pois ja korjaan pöydiltä pinoon lehdet, kirjat ja astiat. Saatan silti itse jättää puoliksi juotuja kahvikupillisia ikkunalaudalle. Olen ajan myötä myöntynyt tosiasialle, että olen ihminen, joka ei viikkaa vaatteitaan. Sitä, että minusta joskus tulisi viikkaaja, ei ole näköpiirissä, ellen erikseen päätä korottaa viikkaamista tärkeäksi arvoksi elämässäni.

36 vuotta

Oli huomattavasti helpompaa täyttää 34 kuin 36. Tyttöydestä irti pyristeleminen on kivuliasta. Onneksi olen huomannut, että jokin versio tyttöydestä on mahdollista viedä 40 vuoden tuolle puolen. Minulla on esikuvia, jotka ovat leikkisiä, hauskoja, älykkäitä ja yli 40-vuotiaita, esimerkiksi Anna Laine, Rosa Meriläinen ja Anni Sinnemäki. Haluan tulla heidän kaltaisekseen. Heihin liittyy itsevarmuuden, heittäytymisen ja viisauden yhdistelmä, jota ei ole nuorilla tytöillä. Se on hyvä puoli ikääntymisessä.

Kun vanhenen, huomaan, että kiitävin mahdollisuuden tuntu liittyy nuoren ihmisen elämään. Joskus haaveilin, että opiskelisin luovaa kirjoittamista Yhdysvalloissa. Koskaan ei olisi haitallista opiskella omaa ammattiansa ja hioa sitä, mutta en ole aktiivisesti hakeutunut sitä kohti. On siis myönnyttävä sille, että en ehkä koskaan lähde Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Jotkut asiat vain sulkeutuvat näköpiiristä siksi, että aika kuluu.

1 tytär

Kun ensimmäisiä kertoja lapsen syntymän jälkeen pääsin kirjoittamaan, minun piti kirjoittaa auki sitä, että olen äiti. Olin lukenut ja kuullut ihmisten puhuvan siitä, että lapsen rakastaminen on hänen vähittäistä luovuttamistaan maailmalle, mutta en ollut tuntenut sitä kipuna ennen kuin nyt. Kun rakastaa omaa lastaan äärettömiin, tajuaa, että rakkauden syvin muoto on se, että antaa lapsen kääntyä minusta pois.

10-vuotistaiteilijajuhla

Minulla on tänä vuonna kymmenvuotistaiteilijajuhla, mikä on vähän vitsikästä. Muistan kymmenen vuoden takaisen itseni ja sen, millaisia kuvitelmia minulla oli kirjallisuudesta ja kirjailijan roolista mediassa. Iän myötä olen rentoutunut enkä ole kaiken kanssa niin tosissani. Nuorena olin ehdoton ja idealisti. Ajattelin, että kirjailija on julkisuudessa ennen muuta yhteiskunnallinen keskustelija. Nyt ajattelen, että ei se mitään, jos en pääse puhumaan julkisuudessa romaanini syvärakenteesta ja siitä, miten teemat heijastelevat maailmantapahtumia. Rakenne- ja kerrontaratkaisuista voin keskustella kollegoideni kanssa. Romaani on lukijoiden, kun päästän sen käsistäni. En voi kulkea kertomassa lukijoille, että huomaathan, miten olen kehitellyt tätä teemaa syvällisesti.

4 kotikaupunkia

Olen syntynyt Tampereella, josta muutimme Rovaniemelle, kun olin 4- tai 5-vuotias. Kun olin 9, muutimme Ouluun. On olennainen osa minua, että olen elänyt lapsuuteni napapiirin tienoilla. Kaikki muistot nuoruudesta taas liittyvät Ouluun, ja suuri osa minusta on muotoutunut siellä. En silti ajattele enää olevani oululaislähtöinen.

Helsinki on ollut kotini vuodesta 2001. Muutin Helsinkiin 21-vuotiaana opiskelemaan teoreettista filosofiaa. Juurtumisvaikeuksia kesti koko ensimmäisen vuoden ajan, ja matkustin usein yöjunalla Ouluun viikonlopuksi. Keväällä 2002, kun olin asunut täällä talven, keväinen Helsinki oli tosi ihana. Siitä alkoi helsinkiläistymiseni.

”Tajusin, että jos olen kirjailija, minun on vain pakko tehdä tätä työtä.”

1 kriisivuosi

Vuonna 2008 pidin jo itseäni kirjailijana, mutta toisen romaanin kirjoittaminen oli äärimmäisen vaikeaa. Tajusin, että jos olen kirjailija, minun on vain pakko tehdä tätä työtä. Samaan aikaan lapsuudenperheessäni oli sairastamista, joten jouduin ottamaan aivan uudella tavalla vastuuta sekä itsestäni että muista. Aikuisuus löi vasten kasvoja monella tavalla, ja se salpasi pitkäksi aikaa hengityksen. Ymmärsin, että olen täysin vastuussa omista asioistani. Seuraava vuosi oli parempi, ja sinä vuonna viimeistelin Totta-romaanini.

3 330 grammaa

Numero kolme on minulle tärkeä, mutta voin vain arvailla, miksi. Kolmonen näkyy kaikkialla: Jos ostan kalaa kalatiskiltä, pitää ostaa 300 grammaa. Tai jos otan keksejä kahvin kanssa kotona, otan aina kolme. Kun tyttäreni syntyi, hän painoi 3330 grammaa. Siinä oli jotain hyvin ilahduttavaa, vaikka seuraavalla viikolla hän onneksi painoi jo enemmän.

15 kiloa konkretiaa

Elämä kolmivuotiaan kanssa on sitä, että 15 kiloa painava lapsi heittäytyy lattialle ja minun täytyy miettiä, miten saan roudattua tämän ison kahvakuulani päiväkodista kotiin.

On ollut jännittävää seurata äitinä, miten lapsi oppii kielen ja tunnistaa itsensä erilliseksi minäksi. Keväällä keskustelimme isäni kanssa leikkipuistossa brexitistä, kun tyttäreni yhtäkkiä sanoi: ”Minä olen idea. Minä olen ratkaisu.” Tuo lause on ihan liian korkealentoinen, jotta sitä voisi käyttää fiktiossa. Saattaa hän myös sanoa, että ”minä olen juusto”.

2 erillistä ihmistä

Elämänkokemuksen myötä haluan tarkentaa käsitystäni rakkaudesta. Totta-romaanissani tulin siihen tulokseen, että rakkaus on tunnistamista ja tunnistetuksi tulemista. Nyt olen päätynyt vähän eri lopputulokseen. Rakkaus onkin toisen hyväksymistä vieraana. Toista ei voi koskaan oppia tuntemaan täysin. Tuntemattomuus säilyy niin lapsen ja vanhemman välillä kuin romanttisessakin rakkaudessa. Yhdeksi tuleminen ei ole mahdollista, eikä omiminen kuulu rakkauteen. Tätä oivallusta yritän kuvata uudessa romaanissani.

7/7 päivää

Minulla on tapana syödä jotain sokerista herkkua joka päivä. Aina välillä mietin, pitäisikö lopettaa. Toistaiseksi olen päätynyt siihen, että ei pidä. Yleensä syön suklaata, harvemmin irtokarkkeja. Pulla on hyvää myös. Suklaa liittyy kahviin ja työskentelyyn. Jos en saa kahvia, olen mieluummin ottamatta herkkua. Se on vähän noloa: jos kyläpaikassa on tarjolla kakkua mutta ei kahvia, tekisi mieli pyytää kahvinkeittoa.

1 000 000 merkkiä

Paras mahdollinen maailma -romaanini on ensimmäinen, jonka olen kirjoittanut lapseni syntymän jälkeen. Romaanissani on kohtia, joita en pystynyt kirjoittamaan muualla kuin tyttäreni luona. Oli ahdistavaa huomata, että minun täytyi kerätä kaikki keskittymiseni kirjoittaakseni romaanini avainkohdat äärimmäisen tarkasti ja mielellään häiriöttä, mutta toisaalta en pystynyt koskaan kirjoittamaan niitä, jos tyttäreni oli eri paikassa kuin minä. Siitä lähtien kun lapseni meni vuosi sitten päiväkotiin, kirjoitin romaania kurinalaisesti joka päivä, myös viikonloppuisin.

Työtapani on muuttunut lapsen syntymän jälkeen niin, että kun istun työn ääreen, tekstiä on synnyttävä. Sitä, mihin teksti kuuluu tai kuuluuko mihinkään, voi miettiä myöhemmin. Niinpä romaanitiedostossa oli keväällä yli miljoona merkkiä, ja se oli ensimmäinen kerta, kun miljoonan merkin raja ylittyi missään tekemässäni kokonaisuudessa. Mietin, että vau – ja kauheaa. Olen tullut erittäin kunnianhimoiseksi romaanin rakenteen suunnittelemisessa, joten editointivaihe oli todella työläs. Elokuussa, kun Paras mahdollinen maailma meni painoon, oli koko vuoden ensimmäinen lauantai, jona en tehnyt töitä.

 


Riikka Pulkkinen asui nuorempana Oulussa, mutta tuntee itsensä nykyään helsinkiläiseksi.

 

16 vuotta ystävyyttä

Kaikki suuret ystävyyteni ovat alkaneet uskoutumisella. Yhden läheisen ystävän kanssa juhlimme juuri vuosipäivää. Tapasimme 16 vuotta sitten Oulun yliopiston käytävällä, kun aloimme opiskella kirjallisuutta samalla vuosikurssilla.

Olen huomannut, että ystävyyttä pitää vaalia. Nyt kun olemme molemmat perheellisiä, täytyy tapaamisista sopia, tai muuten käy niin, ettei nähdäkään. Ystävyyteen tulee suvantovaiheita, joiden aikana ei nähdä tai kuulla. On armollista, ettei se tarkoita lopullista erkaantumista. Tulee taas toinen elämäntilanne, jossa aikaa on molemmilla enemmän.

2 aihiota

Työmuistin tai kuvittelukyvyn rajallisuuden takia tajuntaani mahtuu vain kaksi romaanin aihiota. Usein käy niin, että toinen aihio jyrää toisen alleen tai anastaa toisen materiaalin.

Uusimmassa romaanissani oleva ajatus äidistä, joka ei saa yhteyttä tyttäreensä ja kertoo yhteisen tarinan omin sanoin, on alun perin toisesta romaaniaihiosta. Nyt kun olen käyttänyt sen, toisesta aihiosta ei tule romaania. Se ei haittaa. Uusia ajatuksia tulee. Kun on elänyt enemmän, tulee paljon enemmän aiheita mieleen kuin vaikka 20-vuotiaana.

”Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitä jos olisin vaihtanut baletin toisenlaiseen tanssiin.”

6 kuukautta jäisiä teitä

Urheilin nuorena tavoitteellisesti. En tiedä, olinko juoksijana lahjakas, mutta sinnikäs olin, ja sama sinnikkyys näkyy kirjoittamisessa.

Juoksemiseen ja kirjoittamiseen tarvitaan samaa toiston sietämistä. Tanssin balettia esiteini-ikäisenä kuutisen vuotta. Treenasimme systemaattisesti neljästi viikossa ja etenimme kovakärkisiin tossuihin saakka. Lopetin tanssin, kun aloin urheilla tulostavoitteellisesti.

Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitä jos olisin vaihtanut baletin toisenlaiseen tanssiin. Jos olisin myöntänyt itselleni, että pohjoissuomalaisesta tytöstä, jonka kotikaupungissa tiet ovat jäässä viidestä seitsemään kuukautta vuodesta, ei välttämättä tule maailman parasta juoksijaa.

20 tanssijaa

Yritän päästä tanssitunneille monta kertaa viikossa. Olen tanssinut vuosia modernia afroa. Tanssi vastaa harmonian ja synkronian tarpeisiini. Kun 20 ihmistä tekee jonkin asian yhtä aikaa ja osuu täsmälleen yhteen nuottiin, tuntuu, kuin oppisi lentämään yhdessä.”

Riikka Pulkkinen

  • 36-vuotias kirjailija.
  • Asuu Helsingissä miehensä ja 3-vuotiaan tyttärensä kanssa.
  • Esikoisteos Raja julkaistiin vuonna 2006. Teoksia on käännetty 19 kielelle.
  • Viimeisin romaani Paras mahdollinen maailma ilmestyi syyskuun alussa.

Vuoden urheilija ja ratakelauksen moninkertainen paralympiavoittaja Leo-Pekka Tähti, 34, lähtee kisoihin vain voittamaan.

Huippu-urheilija Leo-Pekka Tähdellä on aina mielessään seuraava tavoite. Tänä kesänä ykkösmaali on kultamitali Lontoon parayleisurheilun MM-kisoissa heinäkuussa.

– Nykyään lähden kisoihin vain voittamaan. Katsojat, valmentaja ja minä itse odotamme vain parasta tulosta. Se on psyykkisesti raskasta mutta toisaalta motivoi suuresti. Ei voittamiseen kyllästy, Tähti kertoo.

"Vitsailen omasta vammastani ja muiden vammoista."

Toinen Tähden tavoite on espanjan kielen oppiminen. Hän asuu Aurinkorannikolla Fuengirolassa vaimonsa Sandra Tähden ja tämän 6-vuotiaan tyttären Delisan kanssa.

– Yritän olla rohkea puhumaan vieraita kieliä, mutta aina en jaksa yrittää, koska espanjalaiset puhuvat niin nopeasti. Osaan kyllä small talkin ja kirosanat.

Espanjankielisiä voimasanoja Tähti pääsee viljelemään pelikentällä. Hän pelaa talvisin Velez-Málagan liigassa pyörätuolikoripalloa.

– En ole niin mukava, miltä julkisuudessa vaikutan – kavereiden kesken heittäydyn ja olen räväkämpi.

– Huumorini on mustaa, ja vitsailen omasta vammastani ja muiden vammoista. Paraurheilijoiden kesken ollaan suoria. Jos joltain vaikka puuttuu jalka, saatan tervehtiä tätä kysymällä: ”Moro, mihin jätit toisen jalkasi?”

Lue lisää Leo-Pekka Tähden elämästä ja tavoitteista Me Naisten numerosta 25/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Muusikot Danny ja Erika Vikman kertovat Helsingin Sanomien haastattelussa suhteestaan.

Pari myös valottaa, millaisia kommentteja ovat saaneet kuulla suuren ikäeronsa takia muilta ihmisiltä.

Kun pariskunnan suhde tuli julkisuuteen viime syksynä, Erika pelkäsi kaiken sortuvan. Haastattelussa hän kertoo, että hänestä tuntui, kuin muut eivät olisi nähneet enää hänen ihmisarvoaan.

Pari sai runsaasti viestejä ja kauhistelua sen jälkeen, kun heidän suhteensa tuli viralliseksi. HS:n mukaan osa viesteistä oli ”kamalia” ja liittyi suurelta osin heidän ikäeroonsa. 

Dannyn mukaan kritiikki isoa ikäeroa kohtaan tulee siitä, että ihmiset ajattelevat toisten valinnat itsensä kautta.

– Ihminen ajattelee, että en mä ainakaan tuohon pystyisi. Tai en mä ainakaan tuota haluaisi. Jos koulussakin joku oli vuoden vanhempi, se oli kauhea ikäero, hän kertoo HS:lle.

”Toisen elämä on todennäköisesti lyhyempi. Päivä kerrallaan eletään.”

Erikan mukaan parin ikäeron päivittely kertoo siitä, että monien mielestä kahden niin eri-ikäisen ihmisen ajatukset eivät voi kohdata. HS:ssa kerrotaan, että pari ei erityisemmin lue, miten heidän suhdettaan kommentoidaan.

– Omissa piireissäkin meistä lentää läppää, mutta siinäpä lentää. Hauskaa, jos voi herättää vahvoja fiiliksiä. Minulla ei ole tarvetta miellyttää kaikkia. Aina tämä elämä ei vain mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut, Erika kertoo HS:lle.

50 vuoden ikäeron vuoksi pari kertoo suhtautuvansa elämään realistisesti. He eivät suunnittele menemisiään vuosien päähän.

– Toisen elämä on todennäköisesti lyhyempi. Päivä kerrallaan eletään, Danny kertoo haastattelussa.

Pakotettu virallistaminen

Danny ja Erika tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2015 Tangomarkkinoilla. Heidän suhteensa paljastui julkisuuteen viime syksynä. Joulukuussa pariskunta vahvisti sen myös itse.

– Suhteen julkitulo oli pakotettu, kun huhuja oli niin paljon. Se tuntui silloin julmalta, mutta en ole jäänyt tuleen makaamaan, Erika kertoi Me Naisille helmikuussa.

Keväällä Iholla-sarjassa Erika kertoi, että hänen ja Dannyn suhteen vatvominen on satuttanut sekä häntä itseään että hänen lähipiiriään.

– Tosi alentavaa ja loukkaavaa, erityisesti mun vanhemmille. Jotenkin tuntuu, että koko ajan tuomitaan, vaikka ei oo tehnyt mitään paha kenellekään, Erika mietti. 

Aurinkoa ja onnea

Danny, 74, ja Erika, 24, ikäerostaan HS:lle: ”Omissa piireissäkin meistä lentää läppää, mutta siinäpä lentää”

Erika on kertonut ettei tunne oloaan luontevaksi ja turvalliseksi oman ikäistensä miesten seurassa, koska oman ikäiset pojat ovat häntä kouluaikoina uhkailleet ja kiusanneet. Ei tämän parin onni ole keneltäkään pois ja molemmat ovat aikuisia. Jokainen keskittyköön omaan elämäänsä. Hyvää Juhannusta ja kesää Erikalle ja Dannylle :) .
Lue kommentti

NobleFit on Youtubessa alkava haastattelusarja, jossa Leo-Pekka Tähti, Sara Chafak, Aira Samulin ja monet muut julkkikset kertovat, miten omalla asenteellaan elämästä voi tehdä parempaa.

Suomi 100 -juhlavuonna halutaan näyttää, että kotimaassa tapahtuu paljon hyvää. Yksi osoitus siitä on Youtube-ohjelma NobleFit (www.noblefit.fi), jonka tuottaja ja yrittäjä Johnny von Wright on luonut juhlavuoden kunniaksi.

 

Ohjelmassa Johnnyn kanssa keskustelee yli 50 suomalaista. Sarjassa nähdään viihdetaiteilijoita, kulttuurivaikuttajia, urheilijoita, politiikan tekijöitä ja muita tunnettuja kasvoja. Jaksoissa vierailevat muun muassa tanssi-ja elämäntaitoguru Aira Samulin, tubettaja-laulaja Arttu Lindeman, paralympiaurheilija Leo-Pekka Tähti, yrittäjä, missi ja malli Sara Chafak, Apocalyptica-bändin laulaja Eicca Toppinen ja räppäri Musta Barbaari.

 

NobleFitin jaksoissa julkkisvierailijat kertovat ajatuksiaan muun muassa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, rakkaudesta, unelmien tavoittelemisesta ja myönteisen Suomi-kuvan luomisesta.

Tavoittena on, että haastateltavien elämänasenne ja -kokemukset valavat katsojiin myönteistä asennetta ja antavat näille eväitä onnellisempaan elämään.

 

– Mediassa kerrotaan liian paljon kaikesta ikävästä: sodista, terrori-iskuista, ilmastonmuutoksesta. Haluan, että ihmiset alkavat keskittyä enemmän myönteiseen asenteeseen ja toisiin ihmisiin, kertoo sarjan tuottajana ja host-isäntänä toimiva Johnny.

Katsojat voimaantuvat heidän ajatuksistaan ja elämänkokemuksistaan.

Johnny toivoo, että sarja saa katsojissa aikaan elämänmuutoksia.

 

– Urheileminen ja terveellinen ruokavalio ovat osa hyvää elämää, mutta tärkeintä on oma asenne. Ihmisten pitäisi ajatella enemmän, että lasi on puoliksi täynnä. Suomalaisten pitäisi uskoa itseensä ja tukea ja kannustaa toisiaan.

 

Kaikkia haastateltavia yhdistää yksi tekijä.

 

– Katsojat voimaantuvat heidän ajatuksistaan ja elämänkokemuksistaan. Esimerkiksi Leo-Pekka Tähti on loistava esimerkki siitä, miten erilaisuus ei ole koskaan estänyt häntä tekemästä asioita, Johnny kuvailee.

Haastatteluissa pääsee pintaa syvemmälle.

Sarjan jaksot ovat noin 30–80 minuutin mittaisia. Johnny ennustaa, että pitkille, syväluotaaville henkilökuville on Youtubessa oma paikkansa kahdenkymmenen sekunnin kissavideoiden rinnalla.

 

– Television viihdeohjelmissa henkilöhaastattelut kestävät muutamia minuutteja. NobleFitin haastatteluissa pääsee pintaa syvemmälle.

 

NobleFitin ensimmäisissä kolmessa jaksossa nähdään Eppu Normaali -bändin solisti Martti Syrjä, Apocalyptica-bändin solisti Eicca Toppinen ja paralympiavoittaja ja vuoden urheilija 2016 Leo-Pekka Tähti.

Aku Hirviniemi ja Janne Kataja ovat olleet vuosia parhaita ystäviä, nyt he näyttelevät ensimmäistä kertaa samassa elokuvassa.

Aku Hirviniemen puoli vuotta kestänyt sairausloma on päättynyt ja mies kuvaa täysillä Heinähattu ja Vilttitossu –elokuvaa. Sairausloman syyksi ilmoitettiin uupumus, josta ei kuvauspaikalla vitsailevasta Akusta näkynyt enää merkkiäkään.

Akun, Janne Katajan ja Niina Lahtisen yhteinen yritys on yksi elokuvan tuottajista.

Niina ja Aku ilmoittivat sosiaalisessa mediassa erostaan alkukesästä. Pari kertoi eron tapahtuneen jo vuosi sitten, ja ystävyyden säilyneen eron jälkeen. Siitä kertoo myös yhteinen elokuvahanke, jonka ensi-ilta on marraskuussa.

Akun ja Jannen ystävyys alkoi vuonna 1992 ja on kestänyt elämänmuutokset. Molemmat ovat humoristeja, jotka uskaltavat vitsailla myös vaikeista asioista.

Lapset joskus sanovat meille, että kauheille asioille nauratte.

– Janneen on voinut aina luottaa, hän on paras ystäväni. Kun itsellä on ollut vaikeita tilanteita, elämä on kolhinut tai itseä ahdistaa, aika usein toinen tiputtaa huumorilla maan pinnalle. Lapset joskus sanovat meille, että kauheille asioille nauratte. Ja niinhän me vain nauretaan. Mutta huumori on parasta terapiaa, Aku sanoo.

Jannesta ystävän kanssa työskentely on helppoa.

– Ystävälle voi olla täysin suora. Eihän kaverille voi esittää mitään. Ystävyys perustuu rehellisyyteen. Jotta kaverin kehut voi ottaa todesta, pitää uskaltaa olla toisen ideoista myös eri mieltä. Olen useasti miettinyt Akun ja minun ystävyyttä. Elämäni olisi ollut hyvin erilainen ilman Akua.

Asumme Jannen kanssa Riihimäellä melkein naapureina.

Aku ja Janne ovat keikkailleet yhdessä vuosikymmeniä, mutta Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvassa he näyttelevät ensimmäistä kertaa yhdessä kameroille.

– Asumme Jannen kanssa Riihimäellä melkein naapureina. Nyt olemme iltaisin katsoneet yhdessä kohtauksia ja miettineet, miten voisimme tämän seuraavana päivänä kuvauksissa tehdä. Olemme tehneet rooleja isolla telalla.

Hirviniemen syksyn työtahti kuulostaa maltilliselta. Hän kuvaa Varasto 2 -elokuvaa ja sen jälkeen valmistautuu Tuntematon sotilas -elokuvan ensi-iltaan. Oma tv-show alkaa Nelosella vasta seuraavana vuonna. Janne Kataja juontaa syksyllä puolestaan ruutuun palaavan Napakympin sekä näyttelee Ylen Korpelan kujanjuoksu -draamasarjassa.