Joonas Konstig on ollut kiinnostunut ruokaan liittyvistä asioista jo parikymmentä vuotta. Kuva: Tuomas Kolehmainen
Joonas Konstig on ollut kiinnostunut ruokaan liittyvistä asioista jo parikymmentä vuotta. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Kirjailija Joonas Konstigin perheessä syödään paljon lihaa, sisäelimiä ja eläinrasvaa. – Teen suurimman osan ruuistamme itse.

Kirjailija Joonas Konstig, 39, opetteli tekemään ruokaa, kun hänen ensimmäinen lapsensa syntyi seitsemän vuotta sitten.

– Teen suurimman osan ruuistamme itse. Koetan tarjota lapsilleni parasta mahdollista ruokaa.

Joonaksen mittapuulla paras mahdollinen ruoka on lyhyesti kuvailtuna sellaista, jonka ”isoäitikin tunnistaisi ruuaksi”. Hänen kolmilapsisessa perheessään syödään margariinin sijaan voita sekä vähemmän viljoja ja sokereita kuin virallisissa ravitsemussuosituksissa.

– En silti tee lapsille ruuasta mitään numeroa. Päiväkodissa he syövät samat leivät ja kiisselit kuin muutkin.

Joonas Konstig tunnetaan erityisesti ruokakolumneistaan, joita hän puolentoista vuoden ajan kirjoitti Helsingin Sanomien verkkoon. Niissä hän usein ylisti lihansyönnin paremmuutta verrattuna trendikkääseen kasvispainotteiseen ruokavalioon. Joonas oli itse ideologisista syistä kasvissyöjä 17–25-vuotiaana.

”Kasviksissa on yllättävän vähän vitamiineja ja mineraaleja lihaan verrattuna.”

– Se oli niihin aikoihin, kun ensimmäiset turkistarha-aktivistit tekivät iskuja kettutarhoille. Tunsinkin heitä. Sittemmin ideologia hiipui. Lähdin Venäjälle kielikurssille ja tiesin, että siellä on vaikea saada kasvisruokaa. Palasin lihansyöntiin kananmakuisilla nuudeleilla ja einessavuporokeitolla.

Nykyisin Joonas on sitä mieltä, että laadukas luomu- ja riistaliha on ravitsemuksellisesti parempi ruokavalion perusta kuin pelkät kasvikset.

– Kasviksissa on yllättävän vähän vitamiineja ja mineraaleja lihaan verrattuna.

Yksi tärkeä ruokamuisto liittyy juuri ravitsevaan ruokaan.

– Kun vaimoni synnytti ensimmäisen lapsemme, paistoin hänelle rotinoiksi verilettuja kirkastetussa voissa ja tarjosin ne täysmaidon ja puolukkasurvoksen kanssa. Rotinoiden ideanahan on tarjota ruokaa, joka vahvistaa synnyttänyttä.

”On vähän tekopyhää, ettei itse pysty tappamaan eläintä, jonka aikoo syödä.”

Joonas myös metsästää itse.

– Olen sivari ja opettelin metsästämään aikuisena.

Perheen myötä metsästys on vähentynyt, sillä jahti vaatii aina aikaa. Joonas käy Pohjois-Karjalassa ampumassa metsälintuja ja ”Forssan takana” jänispassissa.

– On vähän tekopyhää, ettei itse pysty tappamaan eläintä, jonka aikoo syödä.

Myös kasviksia voi kasvattaa itse Espoon maillakin.

– Meillä on lavapuutarha Espoossa kerrostalossa. Sieltä saadaan porkkanaa, mustajuurta ja punajuurta, josta teen paistosta jauhelihan ja homejuuston kanssa.

Joonakselta ilmestyi viime vuonna kirja Pyhä ruoka – mitä oikein saa syödä. Kulttuuriantropologiaa opiskellut kirjailija summaa siinä lähes kaiken, minkä ruuasta tietää. Tietoa on paljon, sillä hän on ollut erittäin kiinnostunut ruokaan liittyvistä asioista parikymmentä vuotta.

– Jätän silti lukijan itsensä päätettäväksi, miten haluaa syödä.

Suosikit maailmalta

”Vihreä thaicurry. Resepti on tuliainen häämatkalta. Siihen tarvitaan ehdottomasti thai-munakoisoja ja kaffirlimenlehtiä.

Ruotsalaista tillilihaa teen reseptillä, joka on voittanut jonkin Ruotsin paras tilliliha -kilpailun. Tosin oikaisen vähän, koska alkuperäisessä reseptissä sen tekeminen kestää kolme päivää. Tillilihassa tärkeää ovat etikan ja tuoreen tillin oikeat määrät.”

Lue ja poimi tillilihan resepti: Kirjailija Joonas Konstig väittää, että tilliliha ja munuaiset ovat herkkua – uskotko?

Vartin bravuuri

”Pilko mitä tahansa juureksia ja lihoja uunipataan, peitä lihaliemellä, mausta ja laita uuniin, joka hoitaa loput itsestään. Valmisteluun ei mene edes sitä 15 minuuttia. Mitä matalampi lämpö ja mitä pidempään ruoka on uunissa, sitä ihanampaa tulee.”

Ruokaturhake

”Ruokakerma on vedellä jatkettua kermaa. Halvemmaksi tulisi jatkaa se itse kraanasta.”

Aina kaapissa

”Thaimaalainen kalakastike. Laitan sitä kaikkiin kalaruokiin, kuten uuniloheen ja kalakeittoon, ja tietysti aasialaisiin ruokiin. Toinen on voi. Vaimoni sanoo, että on turvallinen olo, kun jääkaapissa on voita. Jos sitä on vain pieni nokare, tulee levottomaksi. Voi tekee mistä tahansa hyvää.”

12 reseptiä

”Kun hallitsee 12 reseptiä, niillä pystyy pyörittämään monipuolista arkiruokailua.”

Kuka kylään?

”Unelmieni ruokavieras olisi Leopold Bloom, päähenkilö James Joycen romaanista Odysseus. Bloom on suuri sisäelinten ystävä. Tarjoaisin hänelle munuaisrisottoani.”

Ruokapahe

”Ipa-oluita on tullut viime aikoina juotua turhan paljon, noin pullollinen päivässä. Viljat eivät ylipäätään ole minulle kovin hyväksi, ja ipa-oluissa on paljon humalaa, jossa on taas paljon estrogeenia. Se on naishormoni, joten en ehkä tarvitse sitä hirveästi lisää kehooni.”

Ei uppoa

”En tykkää, kun suolaista ja makeaa yhdistetään, tyyliin salaattiin laitetaan vesimelonia. Säilykeananas taas ei vie minua Havaijille vaan tikkurilalaisen pizzerian takahuoneeseen.”

2 x paras tarvike

1. ”Scanpanin titaaninen paistinpannu on paras tefloniton pannu, jossa on tarttumaton pohja. Pannu on käytössä kaksi kertaa päivässä, aamiaismunakkaissa ja yleensä päivällisen teossa, joten se kestää meillä pari vuotta.”

2. ”Jäätelökone. Kun luin jäätelöpakettien lisäainelistoja, aloin tehdä jäätelöä itse. Sitä tehdään meillä viikottain keltuaisista, kermasta, valitusta makuaineesta sekä hunajasta tai raakasokerista.”

Kumman valitset, Joonas Konstig?

Pääruoka vai jälkiruoka? ”Pääruoka. Jälkiruokaa en arkisin tarvitse.”

Reseptistä vai improvisoiden? ”Käytän reseptejä, mutta osaan perusarkiruokamme ohjeet ulkoa. Hyödyllisimpiä ovat keittotaidon perusteista kertovat kirjat, joista voi selvittää, mitä tarkoittaa vaikka poreiluttaminen tai julienneksi leikkaaminen.”

Aamu- vai iltapala? ”Aamupala. En koskaan kyllästy aamupalaani, joka on munakas, vihreää teetä ja pala 90 % tummaa suklaata. Syömme myös kaurapuuroa, mutta se on vaikea laji. Jos sitä syö liian vähän, on tunnin päästä nälkä, ja jos sitä syö liikaa, haluaa mennä takaisin nukkumaan.”

Ravintola- vai koti-illallinen? ”Koti-illallinen, ehdottomasti. Kotona tietää, mitä saa, se on edullisempaa, ja ruokaa on varmasti tarpeeksi. Muuten pitää järjestää lastenhoitaja, lähteä kaupunkiin ja palata takaisin nälkäisenä.”

Joonas Konstig

39-vuotias kirjailija.

Kirjoittanut romaaneja ja tietokirjoja, uusin Pyhä ruoka – mitä oikein saa syödä (Kosmos) ilmestyi viime vuonna. Naimisissa, kolmen lapsen isä. Perhe asuu Espoossa.

 

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.