”Ihminen ei voi sovinnolla hyväksyä sitä, että tulemme kuolemaan ja tuhoutumaan”, Claes Andersson sanoo. Kuva: Heli Blåfield
”Ihminen ei voi sovinnolla hyväksyä sitä, että tulemme kuolemaan ja tuhoutumaan”, Claes Andersson sanoo. Kuva: Heli Blåfield

Kirjailija ja psykiatri Claes Andersson, 79, on joutunut hyväksymään, että fyysinen voima ja seksuaaliset nautinnot ovat enää vain muistoja.

OPPI 1: ITSEMURHA-AJATUKSET VOIVAT HÄVITÄ

”Monesti lääketiedettä opiskelleet ihmiset luulevat sairastuvansa itse kaikkiin mahdollisiin tauteihin, joista ovat lukeneet. Minä olen kärsinyt pelihimosta ja itsetuhoisista ajatuksista.

Olin hoitanut itsemurhaa yrittäneitä ihmisiä hyvin paljon, mutta se ei estänyt minua ajautumasta samaan tilanteeseen. 1980-luvun alussa Suomeenkin levisivät tiedot aids-epidemiasta, ja minulla oli ollut yhteyksiä New Yorkiin, jossa nuoria miehiä kuoli joukoittain. Minussa heräsi selittämättömän voimakas pelko, että olen sairastunut. Varmaan siihen liittyi syyllisyydentunteita joistain tapahtumista, joita en jälkeenpäin itse voinut hyväksyä.

Tein jopa itsemurhavalmisteluja. Sitten viime hetkellä tunne vain laukesi jotenkin. Ihan yhtäkkiä. Sen jälkeen en ole ollut taipuvainen itsetuhoisiin ajatuksiin.

Rahapeleistä innostuin ohitusleikkaukseni jälkeen. Olin lukenut, että ison leikkauksen jälkeen tulee usein depressio. Ajattelin, että minä en kyllä välittäisi saada sellaista, menen mieluummin kasinolle. Siellä synkät ajatukset eivät vaivanneet ollenkaan. Luulen, että pelaaminen auttoi minua jollain tavalla.”

OPPI 2: SYDÄN LYÖKÖÖN NIIN KUIN LYÖ

”Olen nyt 79-vuotias. Vanheneminen on fyysistä luopumista. Asteittaista luopumista.

Eihän kukaan voi sanoa, että se olisi nautinnollista, kun joka paikkaa särkee, ei pysty enää kunnolla kävelemään ja sydänkin lyö miten lyö.

Fyysinen hyvinvointi, nautinto ja seksuaalisuus elävät enää elävinä muistissa. Mutta täytyy sitten vain löytää muita asioita elämässä, jotka ovat nautinnollisia ja palkitsevia.

”En saanut unta, kun tarkkailin sydämenlyöntejäni.”

Jossain vaiheessa olin aika neuroottisen fiksoitunut sydämeeni. En saanut unta, kun tarkkailin sydämenlyöntejäni. Minulla oli erilaisia rytmihäiriöitä ja rintakipuja, joita korjattiin Meilahdessa sähköllä. Pallolaajennuksia on tehty pari kolme kappaletta, isompia sydänleikkauksia kaksi.

Nykyisin ajattelen, että sydän lyököön rauhassa niin kuin lyö.”

OPPI 3: ASIOISTAAN ON VASTATTAVA ITSE

”Olin kaksivuotias, kun talvisota alkoi. Meidät evakuoitiin Helsingin Korkeavuorenkadulta ensin Askolaan ja sieltä Emäsaloon maalaistaloon. Isäni oli koko lapsuuteni poissa, sodassa. Lapselle kipeintä oli miettiä, tuleeko isä koskaan takaisin.

Isä ei koskaan halunnut puhua sotakokemuksistaan, ei lastensa eikä muidenkaan kanssa. Varmaan hän oli kokenut semmoista, josta ei ollut helppo kertoa.

Opin aika varhain, että asioista pitää vastata itse. Isälle oli täysin mahdotonta uskoutua, ja äiti oli niin epävarma ja ahdistunut ihminen, että hän ei ollut vaihtoehto. Minulla ei ollut ketään aikuista, jonka kanssa olisin voinut käydä luottamuksellisia keskusteluja. Huomaan, että kirjoitan tästä jatkuvasti kirjoissani. Kirjoittaminenhan on usein sitä, että yrittää jotenkin korjata menneisyyttään.”

OPPI 4: ON OLTAVA NIIN AVOIN KUIN USKALTAA

”Jos kirjoittaa omasta elämästään, ei ole mitään järkeä jättää pois kipeitä asioita. Joko jättää kokonaan kirjoittamatta tai sitten kirjoittaa niin avoimesti kuin osaa tai uskaltaa.

Olen kyllä saanut kärsiä joistakin kirjoittamistani asioista, mutta aika moni on tullut myös sanomaan, että kiva kun kirjoitit, minulla oli just samanlaista. On helpottavaa huomata, että vaikeidenkaan asioiden kanssa ei ole yksin.”

OPPI 5: NÄIN NOUSEE KUUME

”Lapsuudenkotini oli keskiluokkainen porvarisperhe, ei kovin poliittinen, mutta vasemmistoa ei voitu sietää. Se oli aika luonnollista kodissa, jossa isä oli ollut sodassa elämänsä parhaat vuodet.

”Kun isäni tuli Dragsvikiin minua moikkaamaan, teetin tapaamista varten univormun.”

Isäni oli sotilasarvoltaan yliluutnantti. Minua otti koko nuoruuteni päähän, että hän oli yliluutnantti, enkä ollut itse vielä mitään. Menin sotaväkeen valmistuttuani lääkäriksi, ja minusta tuli siellä lopulta lääkintäkapteeni. Kun isäni tuli Dragsvikiin minua moikkaamaan, teetin tapaamista varten univormun. Piti todistaa, että olin hierarkiassa ylempänä kuin faija.

Työskennellessäni sotilassairaalassa sain vähän liian kiltin lääkärin maineen. Sotilaat olivat keksineet, että jos pistää sikarinpätkän perseeseen, nousee kuume. Kun niitä pätkiä sitten kumihanskoilla kaivelin ulos, ajattelin, että tämä ei voi olla elämäni tarkoitus.”

OPPI 6: PSYKIATRI EI VALMISTU KOSKAAN

”Lääkäriksi opiskeleminen kesti kuusi vuotta, psykiatriaan erikoistuminen toiset kuusi. Siihen päälle vielä omat terapiat kuusi vuotta. Aika pitkä koulutus siitä sitten tuli. Vaikka psykiatri ei tietysti valmistu oikeasti koskaan.

”Vaalien jälkeisenä aamuna heräsin ja huomasin, että olen kansanedustaja.”

Oli täysi erehdys, että minut valittiin eduskuntaan vuonna 1987. Minulle soitettiin, että voisinko tulla mukaan kansandemokraattien vaalityöhön, kun heiltä puuttuu porukkaa. Sanoin, että voin tulla, jos voitte luvata, ettei ole mitään riskiä tulla valituksi.

Olin kuitenkin ollut kirjailijana sen verran julkisuudessa, että vaalien jälkeisenä aamuna heräsin ja huomasin, että olen kansanedustaja. Olin silloin viisikymppinen. Innostuin kyllä kansanedustajan työstä. En ollut mikään talousviisas, piti sitäkin ruveta opiskelemaan, että olisin ymmärtänyt edes perusasiat. Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi minut valittiin, koska en ollut kenenkään vihamies.

OPPI 7: JOSKUS ON HYVÄ, ETTÄ ON PÖYTÄ VÄLISSÄ

”Kun lähdin politiikkaan, päätin etukäteen, etten käytä mitään psykoanalyyttisia termejä tai diagnooseja ilmaisemaan halveksuntaani ketään kohtaan.

Minulla oli hyvät välit useimpiin ihmisiin myös muissa puolueissa, mutta Sauli Niinistölle suutuin oikein kunnolla yhdessä budjettikokouksessa. Minun piti saada parannusta opintotukeen, kaikki oli valmisteltu, ja sitten Niinistö valtiovarainministerinä vain kieltäytyi. Tunsin, että hän vain kiusasi minua. Silloin olin valmis tekemään rumia asioita. Hyvä, että oli pöytä välissä.”

OPPI 7: PITKÄN LIITON SALAISUUS ON LOJAALISUUS

”Olemme eläneet yhdessä puolisoni Katriina Kuusen kanssa 46 vuotta. Naimisiin emme ole menneet. Olin kerran naimisissa ja olen ajatellut, että se riittää.

Pitkään liittoon liittyy hyvin erilaisia kausia. Ennen ajattelin, että on hyvä pitää liitosta kiinni niin kauan kuin lapset tarvitsevat semmoista.

Kun erosin ensimmäisestä vaimostani, nuorin kolmesta lapsestamme oli ihan pieni vielä. Ajattelin silloin koko ajan, että se oli hankalaa lapsille. Kyllähän minä lapsia tapasin, mutta asema on erilainen, kun on vain viikonloppuisä.

”Kun vanhenee, tulee myös mukavuudenhaluiseksi.”

Eiväthän lapset enää vuosikymmeniin ole meille Katriinan kanssa olleet syy pysyä yhdessä. Kyllä tässä jokin muukin voima on. Ehkä se on lojaalisuus.

Pitkään liittoon liittyy myrskyisiäkin vaiheita. Kriisejä ja rakastumisia sinne tänne. Ei ihminen ole mikään ohjelmoitava kone.

Mutta kun vanhenee, tulee myös mukavuudenhaluiseksi. Ei jaksa jatkuvasti lopettaa ja aloittaa jotain uutta.”

OPPI 8: LAPSEN KRITIIKKI ON KESTETTÄVÄ

”Minulla on yhteensä kuusi lasta: Christinan kanssa kolme, Margareta Starckin kanssa yksi ja Katriinan kanssa kaksi – yksi biologinen lapsi ja Kim, jonka adoptoimme Pohjois-Thaimaasta vuonna 1975.

Olen rakastanut kaikkia lapsiani aidosti. Samalla on usein ollut syyllisyyden tunne siitä, että olen ollut liikaa muissa puuhissa. Varsinkin poliittisina vuosinani.

Joku lapsista on tietysti katkera siitä, että ei ole saanut tarpeeksi huolenpitoa ja rakkautta. Ei sille mitään voi, se kritiikki on vain kestettävä.

Ajattelin aina, että en halua ainakaan samanlaiseksi kuin oma isäni, joka oli paljon poissa. Mutta minusta tulikin samanlainen, valitettavasti. Samalla tavalla autoritäärinen en kuitenkaan ole ollut. En ole koskaan pitänyt huutamisesta.”

OPPI 10: KIIRASTULI KOETAAN JO MAAN PÄÄLLÄ

”Kaupungilla kulkiessani aina joku huutaa: ’Terve Clasu!’ Tärkeimpiä ovat kuitenkin ne muutamat ystävät, joille voin olla avoin, kertoa asioistani niin kuin ne ovat.

Tietysti myös aikuisten lasten kanssa voi olla luottamukselliset välit, mutta lapselle ei koskaan voi samalla tavalla puhua esimerkiksi ongelmista, jotka liittyvät lähisuhteisiin tai seksuaalisuuteen. Siinä menee raja.

Uudessa romaanissani Hiljaiseloa Meilahdessa on pitkä kuvaus siitä, mitä tapahtuu päähenkilön kuoleman jälkeen. Sitä oli erityisen hauska kirjoittaa. Se on minun kuvitelmani siitä, millaista kuoleman jälkeen on.

Kaikilla suurilla uskonnoilla, mytologioilla ja saduilla on samanlainen lähtöpohja; ihminen ei voi sovinnolla hyväksyä sitä, että tulemme kuolemaan ja tuhoutumaan. Täytyy rakentaa suuria fantasioita, jotka auttavat meitä suhtautumaan siihen.

Itse ajattelen, että kaikki helvetit, kiirastulet ja paratiisit koetaan jo täällä maallisessa elämässä.”

Lue aiemmin ilmestyneet Tämän olen oppinut -juttusarjan jutut täältä.

Claes Andersson

Syntynyt 30.5.1937 Helsingissä. Asuu Helsingissä avopuolisonsa Katriina Kuusen kanssa.

Kirjailija, psykiatrian erikoislääkäri, jazzpianisti.

Entinen vasemmistoliiton puheenjohtaja (1990–1998), kansanedustaja (1987–1998 ja 2007–2008) ja kulttuuriministeri (1995–1998).

Kuudes romaani ilmestyi syksyllä. Julkaissut toistakymmentä runokokoelmaa, omaelämäkerrallisia teoksia ja tietokirjoja.

Antti Tuisku ja Erin nähdään yhdessä myös Idols-ohjelman tuomareina. Kuva: Sanoma-arkisto

Aamukuuteen-kumppani Erin on nyt selvittänyt hämmentävän ilmaisun merkitystä.

”Hei beibi, täs on menny liikaa päivii.
Et ei oo päästy lonimaan, mitä me soditaan.”

Ensimmäisellä kerralla Antti Tuiskun Aamukuuteen-sinkun sanat eivät avaudu. Tai ainakaan yksi niistä. Se ei avaudu vielä toisella eikä kolmannellakaan kuuntelukerralla.

Mitä ihmettä ”lonimaan” tarkoittaa?

”Beibi, kun sä katsot mua ja pyydät mua punkkaas lonimaan.”

”Korvamatomateriaalia.” ”Niin loistava.” Antti Tuiskun fanit ovat hehkuttaneet uutta biisiä paljon eri somekanavilla. Mutta tietävätkö hekään, mitä oikeastaan tarkoittaa lonimaan-ilmaisu, joka toistuu kappaleessa?

Biisin feat-osuuden esittää Erin, joka kertoi maanantaina ”lonia”-ilmaisun merkityksen:

– Lonia-sanaa käytetään ku halutaan ns. muffailla, eli lonia, eli vähän kiehnätä ja pussailla, Erin kirjoitti sosiaalisen median tilillään.

Erinin Instagram-päivitykseen on ehtinyt jo tulla kommentteja, mitä muuta lonia-verbi tarkoittaa eri puolella Suomea.

”Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä.”

– Meillä päin lonia tarkoittaa hypistelyä. Esim. shoppailemassa lonitaan kaikki hyllyt tai rekit, kuvailee Instagram-käyttäjä Kreettalu.

– Mulle tulee mieleen se, kun joku lonii konvehtirasiasta parhaat, sanoo Izmo58.

”Sitä ihteensä”

Antti Tuisku julkaisi uuden sinkkunsa viime viikolla. Se on mukana uudella albumilla Anatude, joka julkaistaan 15. syyskuuta.

Sunnuntaina Antti Tuisku iloitsi Aamukuuteen-kappaleen Spotify-menestyksestä ja julkaisi Instagram-tilillään kuvan, jossa oli selittävä hashtag #lonimaanonlappiajatarkoittaasitäihteensä.

 

Mitä sanoo sanakirja?

Urbaanissa sanakirjassa lonia tarkoittaa ”valita, lajitella, etsiä jotain asiaa jonkin joukosta”.

Esimerkit:

1. älä loni kaikkia lihapaloja siitä kastikkeesta
2. trafi kielsi rekisterikilpien lonimisen, pitää ottaa järjestyksessä eikä välistä

Kunniaväkivalta saa Suomessakin monia muotoja. Yksi niistä on se, että nuorille pojille sallitaan paljon enemmän vapauksia kuin samanikäisille tytöille, kertoo Helsingin Sanomien haastattelema kurdinainen.

Kolmekymppinen kurdinainen kertoo Helsingin Sanomissa lapsuuden rajusta silpomiskokemuksestaan ja siitä, miten lähipiiri pyrkii rajoittamaan varttuvan tytön ihmisoikeuksia perheen kunnian nimissä.

”Mun oli pakko lähteä pois kotoa.”

– Ensin sinut leikataan, sitten kielletään uiminen, sen jälkeen et saa tavata poikia. Kun olin 17-vuotias, mun oli pakko lähteä pois kotoa. Mun oli pakko tehdä raju askel mun vanhemmille ja perheelle, nimettömäksi jäävä nainen kertoo.

THL määrittelee kunniaväkivallan viittaavan psyykkiseen painostukseen tai suoraan väkivaltaan. Se liittyy ajattelutapaan, jossa kunnia on koko perheen ja suvun yhteinen asia. Koska yksilöiden teot vaikuttavat koko yhteisön kunniaan, käyttäytymisen tulee olla siveellistä ja tietyn seksuaalimoraalin mukaista.

Tytöillä ja pojilla eri säännöt

Kurdinainen kokee, että hänen elämäänsä ja oikeuksiaan rajoitettiin voimakkaasti erityisesti nuoruudessa. Nainen ympärileikattiin nelivuotiaana pakolaisleirillä, ja hän oli vähällä kuolla operaatioon. Taustalla oli perheen pyrkimys saada tytär hyviin naimisiin.  

”Pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin.”

– Kun olin joku 7–8-vuotias, niin muistan, että oli aika, jolloin joka ilta, kun menin nukkumaan, rukoilin vaan, että tulen pojaksi. Halusin ne poikien oikeudet. Koska jo silloin näin, että pojilla oli enemmän mahdollisuuksia. He saivat mennä vapaammin, kurdinainen kertoo HS:n haastattelussa.

– Mitä vanhemmaksi tulin niin sitä enemmän minulta alettiin kieltämään kaikenlaisia asioita. Multa riistettiin ihmisoikeuksia, mitä enemmän tytöstä naiseksi kasvoin.

Vaara joutua uhriksi

Ympärileikkausten ja kunniaväkivallan uhka on todellinen myös Suomessa.

– Ympärileikkausperinne elää Suomessakin, sanoi Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome Me Naisten haastattelussa. 

Suomessa ei ole tullut esiin yhtään tapausta, että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä olisi ympärileikattu täällä. Monilla tytöillä on kuitenkin vaara joutua silpomisen uhriksi matkalla vanhempiensa kotimaassa.

– Epäilyt voivat herätä esimerkiksi, jos tyttö on lähdössä yhdessä vanhempiensa tai toisen vanhemman kanssa kotimaahansa. Vaikka niin, että vain perheen tyttö on lähdössä, muut sisarukset eivät.

Solomie kertoi saavansa konsultointipuheluita terveydenhoitajilta tällaisista aiheista etenkin keväisin lomien kynnyksellä. Tyttöjen iät vaihtelevat taaperoista teini-ikäisiin.

– Kun tyttö on jo lähdössä matkalle ja herää epäilys, että hän joutuu silvotuksi, ollaan jo myöhässä, Solomie kertoi.

MillaR

Kolmekymppinen kurdinainen puhuu HS:ssä tyttöjen ja poikien erilaisesta kohtelusta: ”Ensin leikataan, sitten kielletään uiminen”

Naisten ympärileikkaus on törkeä rikos ja yhteiskunnnan pitäisi ottaa aktiivisempi ote tällaisen silpomisen estämisessä. Sama koskee myös poikien ilman lääketieteellistä perustetta olevia ympärileikkauksia, jota ei tietysti voi verrata naisten leikkaukseen, mutta on ihan yhtä perusteetonta. Suomi ei ole sivistysvaltio ennenkuin tällaiseen lapseen kohdistuvaan väkivaltaan puututaan todenteolla.
Lue kommentti

Maria Veitola kertoo Instagramissa uuvuttavasta työviikostaan, joka vaati lopulta veronsa ja ajoi lepäämään.

Maria Veitola, 44, kertoo Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Veitolan mukaan voimat hupenivat oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia. Veitola työskentelee tällä hetkellä muun muassa Radio Helsingin sisältöjohtajana.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Veitola kirjoittaa.

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin". Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

Henkilön Maria Veitola (@mariaveitola) jakama julkaisu

Instagram-päivityksen mukaan Veitola sai viime viikon lopulla jopa fyysisiä oireita.

”Kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa.”

– Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että ”älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan”.  Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. 

– Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä, Veitola kirjoittaa.

Instagram-kuvassa Veitola todella näyttää makaavan keskellä metsää. Hän myös neuvoo muita työstään ahdistuneita tekemään samoin.

– Menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua.

Veitola on aikaisemmin kertonut, että viime vuosi oli hänelle yksi rankimmista. Hänen isänsä kuoli, ja kodista paljastui paha sisäilmaongelma. Nämä asiat vaikuttivat myös hänen parisuhteeseensa.

Sosiaalisen median mukaan Ohtosesta tuli avioitumisen jälkeen Ohtonheimo.

Luontokuvaaja ja toimittaja Kimmo Ohtonen avioitui Laura-vaimonsa kanssa viime lauantaina. Pariskunta vaihtoi ilmeisesti samalla sukunimensä Ohtonheimoksi. Molemmat löytyvät nyt nimittäin Facebookista sillä nimellä. Toimittaja kertoi avioliitostaan myös Instagramissa.

– Kannan sydäntäsi. Kannan sitä sydämessäni. Eilen sanoimme "tahdon" kauniin perheemme ja ystäviemme edessä. Kiitos teille kaikille, rakastamme teitä paljon, Ohtonheimo hempeilee sunnuntaina Facebookissa julkaisemansa kuvan yhteydessä.

Kimmo Ohtoheimo on suomalainen luontokuvaaja ja -toimittaja. Hän tuli tunnetuksi uituaan Saimaalla 140 kilometrin matkan saimaannorpan hyväksi. Tempauksestaan Ohtonen palkittiin Kultaisella Venlalla vuoden TV-tekona 2013.

 

They said Yes! 😍#ohtonheimot

Henkilön Riikka Kantinkoski (@weekdaycarnival) jakama julkaisu