Kiira Korpi marraskuussa 2016. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Taitoluistelija kertoo Tunne & Mieli -lehdessä huippu-uransa aikana tuntemasta ahdistuksesta. 

Taitoluistelija Kiira Korpi, 28, kertoo viime viikolla Mielenterveyden keskusliiton verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa huippu-uransa aikana kokemasta ahdistuksesta. Kipuilu urheilun kanssa alkoi jo silloin, kun hän voitti 19-vuotiaana ensimmäisen arvokisamitalinsa Torinon olympialaisissa,

– Koska minulle suorastaan vyöryi huomiota, ajattelin, että vastineeksi minun pitäisi pystyä koko ajan parempiin ja parempiin suorituksiin, hän kertoo. 

Korpi kertoo stressanneensa koko ajan niin paljon, ettei osannut luottaa omaan menestymiseensä ensinkään. Elämä pyöri pelkästään treenien ympärillä.

”Koko ajan mietin seuraavia treenejä ja sitä, miten ne menevät.”

– Ihailin salaa urheilijoita, jotka näyttivät ulospäin siltä, että pystyivät tekemään treenien ulkopuolella huolettomasti muita, tavallisia asioita. Minä en pystynyt. Koko ajan mietin seuraavia treenejä ja sitä, miten ne menevät. Varsinkin ahdistuneimpina aikoinani mietin ihan kaiken luistelun kautta, Korpi kirjoittaa. 

Korpi kertoo miettineensä jokaista herkkupalaa tarkkaan, jottei hänen painonsa olisi noussut. Hauskat illanvietot jäivät viettämättä, koska seuraavana päivänä olisi oltava virkeänä treeneissä.

Huono energia pois

Korpi kertoo Tunne & Mieli -lehdessä, että taitoluistelijana hänen halunsa miellyttää muita oli jatkuvasti läsnä. Vasta aloitettuaan opiskelun kauppakorkeakoulussa Korpi huomasi, ettei hänen suhtautumisensa urheiluun ollut normaalilla tolalla. Siitä huolimatta hän jatkoi uraansa.

Vuonna 2015 Sanghain MM-kisoissa Korpi voi entistä huonommin, mutta pakottautui silti kilpailemaan. Luistelut menivät penkin alle. MM-kisat jäivät Korven viimeisiksi, koska hän ymmärsi, ettei voi enää jatkaa elämäänsä samalla tavalla.

”Lopettamispäätökseni aikoihin itkin tosi paljon, usein ilman varsinaista syytä.”

– Oloni parani myös sillä, että lakkasin vastustelemasta pahaa oloani. Lopettamispäätökseni aikoihin itkin tosi paljon, usein ilman varsinaista syytä. Vuosien aikana kehooni varastoinutta huonoa energiaa piti päästää ulos, hän kertoo.  

Korpi kertoo, että hänen elämänlaatunsa on parantunut tuosta ajasta huomattavasti. Tällä hetkellä hän asuu New Yorkissa miesystävänsä Arthur Borgesin kanssa. Hän kiertää työkseen luistelunäytöksiä esiintyjänä.

Alfie Allenin koira Abby varasti koko show'n.

Huippusuositussa Game Of Thronesissa Theon Greyjoyta näyttelevä Alfie Allen kohautti viikonloppuna San Diegossa järjestetyssä Comic-Conissa. Tapahtuman yhtenä ohjelmanumerona oli Game of Thrones -näyttelijöistä koostuva paneelikeskustelu, johon myös Allen saapui – hilpeyttä herättäen.

Huomion koko paneelilta vei Allenin koiranpentu, Abby, jonka näyttelijä kantoi sylissään lavalle.

 

A post shared by Game of Thrones (@gotpage) on

Mikä parivaljakko! Paikalta puuttui monia sarjan supertähtiä, kuten Kit Harington, Emilia Clarke ja Maisie Williams, mutta Abby korvasi poissaolevat näyttelijät mainiosti.

Nyt internet ilakoi Allenin koirasta – Abbya on ihasteltu muun muassa Twitterissä.

 

 Tapahtumasta uutisoi ensimmäiseksi Buzzfeed.

Yksinhuoltajaäidin tytär, näyttelijä Oona Kare joutui jo lapsena ottamaan vastuun itsestään ja pikkusiskostaan. – Nyt haluan keskittyä itseeni ja toteuttaa unelmiani.

Kymmenisen vuotta sitten näyttelijä Oona Kare, 27, sai soiton tuntemattomasta numerosta. Puhelu tuli sairaalasta. Äiti oli saanut iskun päähänsä ja kalloonsa murtuman. Hän oli hengenvaarassa.

Tyrmistynyt tytär kieltäytyi uskomasta, että äiti voisi menehtyä.

– Olin vasta 16-vuotias, ja äiti oli ainut läheinen aikuinen elämässäni. Jokin itsesuojelumekanismi sai minut ajattelemaan, että eihän äiti voi kuolla.

Oona oli huolissaan myös 5-vuotiaan pikkusiskonsa puolesta. Joutuisiko tämä elämään ilman äitiä? Tulisiko hänestä nyt pikkusiskonsa huoltaja?

Oona oli ollut aina ikäisekseen itsenäinen. Kiltistä lapsesta oli yksinhuoltajaperheessä kasvanut tunnollinen nuori, joka yritti olla aiheuttamatta äidilleen lisähuolta. Pikkusiskon päivärutiinit olivat Oonalle onneksi tuttuja: hän tiesi, mikä oli pienen lempiunilelu ja miten hänet saisi rauhoittumaan.

– Ehkä sille oli tarkoitus, että olin ottanut siskon hoitamisesta vastuuta jo aikaisemmin. Silti olin nyt ensimmäistä kertaa vastuussa hänestä täysin yksin.

ERILAINEN PERHE

Oonan äiti, nykyisin valokuvaajana toimiva Johanna Kare, oli yksi Suomen ensimmäisiä kohujulkkiksia 80-luvun lopulla. Oonan synnyttyä äiti viihtyi julkisuudessa vähemmän, mutta Oona muistaa kyllä nähneensä lapsena lehtijuttuja äidistä ja tiedostaneensa sen, että äiti oli tunnettu.

Äiti ja isä erosivat, kun Oona oli leikki-ikäinen. Äidin­äidistä tuli Oonalle läheinen, ja hän vietti paljon aikaa mumminsa kanssa.

– Ajattelin jo hyvin pienenä, että äidin ei ole hyvä elää pelkästään lapsensa kautta, vaan hän tarvitsee myös oman elämän. Olin mummillani paljon, ja olin musertua suruun, kun hän kuoli ollessani seitsemän. Mummi oli oikeastaan ainoa turvaverkkomme.

Oonan äiti teki keikkaluonteisia töitä, ja raha oli välillä tiukassa. Äiti karsi omista menoistaan, että tytär pystyi harrastamaan tanssia, jossakin vaiheessa seitsemänkin kertaa viikossa. Autoa ei ollut, mutta moneen paikkaan pääsi rullaluistimilla tai pyörällä. Niukkuudesta huolimatta Oona tunsi, että elämä oli hyvää.

– Köyhinä aikoina söimme pelkkää makaronia ja ketsuppia, mutta koin että rakkautta ja läheisyyttä oli paljon.

– Yksinhuoltajaperheessä kasvaa väkisinkin ottamaan vastuuta. Se ei ole minusta huono asia, mutta kasvoin myös ylikiltiksi. Yritin olla aiheuttamatta äidille lisästressiä. Tulin aina ajoissa kotiin kavereilta, tein kiltisti läksyt ja osallistuin kotitöihin. En sanonut vastaan mistään.

ISOSISKO

Kun Oona oli yhdentoista, perheeseen syntyi pikkusisko. Hän rakastui pikkukääröön ensisilmäyksellä ja ajatteli, että hänen velvollisuutensa oli auttaa äitiä siskon hoitamisessa.

”En osannut lapsena edes kaivata isää.” Kuva: Milka Alanen
”En osannut lapsena edes kaivata isää.” Kuva: Milka Alanen

–  Minusta tuli jo varhain äidin oikea käsi. Siskoni itki öisin paljon ja heräsin hyssyttelemään häntä. Koin, että minun oli pakko auttaa.

Oonasta kasvoi pikkusiskolle äidin lisäksi toinen läheinen aikuinen. Lukioikäisenä, hieman ennen äidin tapaturmaa, Oona luopui tanssiharrastuksestaan, jotta siskon tuleviin harrastuksiin jäisi rahaa.

– Kasvoin säästäväiseksi ja toiset huomioon ottavaksi. Pidin esimerkiksi teininä äidin vanhoja vaatteita. Poikaystäväni nauroivat, kun kuljin aina liian isoissa kengissä. Käytin numeron 40 kenkiä, vaikka oikea jalankokoni oli 38.

Siskon kanssa kaksin

Äidin onnettomuuden jälkeen Oona jäi pikkusiskon kanssa kaksin. Muutama päivä onnettomuuden jälkeen Oona kuuli lääkäriltä, että hengenvaara oli ohi, mutta kallonmurtuman vuoksi edessä olisi pitkiä kuntoutusjaksoja.

Oona kävi Kallion ilmaisutaidon lukiota. Ennen lukioon menoa hän vei siskon päiväkotiin, ja läksyt tehtyään haki siskon kotiin. Hän kertoi siskolle, että äiti oli kipeä, mutta paranisi vielä. Hän yritti harhauttaa tytön ajatuksia muualle, iltaisin he leikkivät yhdessä, näkivät joskus myös Oonan kavereita.

– Ajattelin, että minun on pakko tsempata, että saan pidettyä perheen kasassa. Koulu kuitenkin kärsi. Keskiarvoni oli yläasteelta lähtiessäni 9,5, lukiossa numerot laskivat.

Iltaisin kun sisko oli nukahtanut, Oonaan iski joskus pelko: mitä jos äiti olisikin kuollut? Miten heille olisi käynyt?

Äiti toipuu hitaasti

Kuukauden kuluttua tapaturmasta äiti kotiutui. Oonan mielestä hän ei ollut entisellään. Oli surullista katsoa, kun ennen niin liikkuvainen äiti ei pystynyt enää edes pyöräilemään.

– Toisaalta olin suunnattoman kiitollinen, että äiti selvisi. Mutta onnettomuus jätti pitkäksi aikaa pelon, enkä uskaltanut muuttaa kotoa, koska mietin, miten äiti ja sisko pärjäisivät ilman minua.

– Viimeistään äidin loukkaantumisen myötä siskosta ja minusta tuli kuin paita ja peppu. En tiedä, olisimmeko näin läheisiä muuten.

Nyt pikkusisko on 16-vuotias. Oona kehuu siskoaan jämptiksi ja fiksuksi tyypiksi.

–  Olen kiitollinen, että olen saanut nähdä läheltä siskoni kasvamisen nuoreksi naiseksi. Tunnen äitimäistä ylpeyttäkin, että vau, en onnistunut pilaamaan häntä. Pidän siskoa osittain omana lapsenani.

Äiti kuntoutui, mutta ei täysin entiselleen. Toipumisen kuluessa kolmikon välit hioutuivat tiiviiksi.

– Kaikkien ei tarvitse olla pullantuoksuisia äitejä ollakseen hyviä vanhempia. En ole äidilleni katkera, vaikka vaikeaakin on ollut. Loukkaantuminen on asia, jolle hän ei voinut mitään.

OMAN ELÄMÄN VUORO

Äidin toivuttua Oona muutti 18-vuotiaana omaan asuntoon, ja alkoi juhlia ensimmäistä kertaa elämässään. Tarve itsenäistyä oli vahva.

–  Tietysti ajatukset olivat usein kotona ja soittelin alkuun paljon. Kannan pikkusiskostani huolta varmasti kuolemaani saakka.

Nuorena otettu vastuu on vaikuttanut Oonaan siten, että hän haluaa nyt elää enemmän itselleen ja keskittyä uraansa. Vuosien ja kokemuksen myötä itseluottamus on lisääntynyt.

Reilu neljä vuotta sitten Oonasta tuli koko kansalle tuttu Salatut elämät -sarjan Marianna Kurkena, jonka traaginen hukuttautuminen kuohutti katsojia keväällä. Moni mielenterveysongelmista kärsivä tai tällaisen läheinen on kiitellyt Oonaa roolista.

– Mariannaa näytellessä tunsin, kuinka rintaa puristi painolasti. Rooli oli kuitenkin näyttelijäntyön kannalta opettavainen. On tärkeä muistaa, että masennuksesta kärsiviä on myös oikeassa elämässä. Tärkeintä olisi, ettei ketään jätetä yksin.

Salkkari-roolin jälkeen Oona on halunnut kokeilla siipiään maailmalla. Hän sai vastikään tietää, että hänet on hyväksytty kansainväliseen teatterikouluun Kööpenhaminaan. Opinnot alkavat syksyllä.

–  Kun sain tiedon, hyppäsin onnesta kattoon. Olo on kiitollinen, mutta myös epätodellinen.

Monet kavereista suunnittelevat kolmenkympin lähestyessä perheen perustamista, mutta Oonalle se ei ole ajankohtainen haave.

– Rakastan lapsia, mutta koen, että olen kasvattanut jo yhden. Nyt haluan keskittyä hetken itseeni. En ole kokenut vielä edes kunnolla murrosikää. Ehkä se on vielä edessä.

  • Näyttelijä on syntynyt 18.03.1990.
  • Ylioppilas Kallion ilmaisutaidon lukiosta, opiskellut näyttelemistä Laajasalon opistossa.
  • Näytteli neljä vuotta Salatut elämät -tv-sarjassa ja on ollut vuodesta 2015 näyttelijänä Helsingin Kellariteatterissa.
  • Aloittaa syksyllä opinnot Copenhagen International of Performing Arts Schoolissa.

Amal Clooney nai maailman tavoitelluimman poikamiehen ja joutuu nyt opettelemaan vaativan ihmisoikeusasianajajan työnsä rinnalla, kuinka olla edustusvaimo sekä äiti kansainvälisessä julkisuudessa.

”Luultavasti yhä useampi tietää nyt, mitä Isis tekee jesideille. Ja jos siitä seuraa konkreettisia tekoja jesidien hyväksi, asialle kannattaa antaa kaikki mahdollinen ylimääräinen julkisuus”, sanoi ihmisoikeusasianajaja Amal Clooney, 39, BBC:llä maaliskuussa.

”Ylimääräisellä julkisuudella” Clooney viittasi itseensä kohdistuvaan kiinnostukseen. Siitä asti kun hän, aiemmalta sukunimeltään Alamuddin, meni vuonna 2014 naimisiin tähtinäyttelijä George Clooneyn kanssa, maailman media on tapittanut häntä herkeämättä.

Clooney antaa haastatteluja harvakseltaan, joten jos hänet saa televisioon kertomaan Isisin jesideihin kohdistamasta vainosta ja kansanmurhasta, se kelpaa kyllä.

Jesidit ovat Irakin ja Syyrian alueella asuva etnis-uskonnollinen ryhmä, joita on arvioiden mukaan muutama satatuhatta. Heitä on historiansa aikana vainottu moneen otteeseen, viimeisimpänä ketjussa Isis, joka vuonna 2014 murhasi ainakin kaksituhatta, sieppasi yli viisituhatta ja raiskasi tuhat jesidiä.

Yksi asianajaja Clooneyn asiakkaista on jesidi Nadia Murad. Isis sieppasi Muradin kotikylästään, kun Murad oli 21-vuotias. Hän joutui pakkoavioliittoon Isis-sotilaan kanssa ja oli käytännössä orja, joka raiskattiin päivittäin. Murad pääsi pakenemaan ja on saanut turvapaikan Saksasta.

Amal Clooney haluaa saada Isisin suorittamasta jesidien kansanmurhasta todisteet ja viedä syylliset kansainväliseen oikeuteen Haagiin. Se on työ, jossa riittää ankeaa sarkaa. Clooney on muun muassa haastattelut uhreja Irakissa. Tarinat ovat sellaisia, että jos tytöltä löytyi kännykkä, rangaistukseksi viisi Isis-miestä raiskasi hänet.

Clooneyn henkilökohtainen julkisuus on auttanut asiaa, ja Nadua Muradin ja lähes seitsemäntuhannen vastaavanlaista kokeneen jesidinaisen kohtalot ovat saaneet kansainvälistä huomiota. YK:ssa samoissa tehtävissä työskentelevä Hilary Stauffer sanoi Vanity Fairissa, että kiinnostus hänenkin työtään kohtaan on ”noussut sata prosenttia” Clooneyn myötä.

Kaksi vanhaa kranttua

Amal Clooneya syytettiin siitä samasta kuin monia länsimaisia, koulutettuja ja menestyneitä naisia: hän oli aivan liian kranttu miesten suhteen.

Amal ja George Clooneya yhdistää palo parantaa maailmaa.
Amal ja George Clooneya yhdistää palo parantaa maailmaa.

– Hän etsi herra täydellistä ja myönsi itsekin, ettei varmaankaan ole edes olemassa sellaista miestä, joka täyttäisi kaikki hänen vaatimuksensa, Amal Clooneyn ystävä Jae Kim kertoi lehtitietojen mukaan maljapuheessaan häissä.

Amal Clooney on huippukoulutettu – opiskellut Oxfordissa ja New Yorkin yliopistossa – menestynyt ammatissaan ja kaiken lisäksi supermallin näköinen. Tämä on yhdistelmä, josta ei tunnu olevan naiselle juuri hyötyä parisuhdemarkkinoilla: ystävän analyysin mukaan oli aivan ymmärrettävää, että miehet pelkäsivät häntä.

Onnettomuudekseen Clooney oli juuri ennen tulevan aviomiehensä tapaamista valittu ”Lontoon kuumimmaksi asianajajaksi” juristeja ulkonäön perusteella rankkaavassa Your Barrister Boyfriend -blogissa.

– Se oli asia, jonka pelkäsin kääntyvän häntä vastaan, ystävä sanoi häissä.

Ystävä ei pelännyt, että hölmö ja seksistinen titteli vähättelisi Clooneya, vaan sitä, että miehet pelkäisivät Amal Clooneya vielä enemmän. Sitten Amalille löytyi toinen samanlainen. Kansainvälinen media on mielellään leimannut George Clooneyn ikuiseksi vekkulipoikamieheksi. Usein siteerattiin herran lausuntoa, kuinka hän ei aio koskaan enää mennä naimisiin, koska ei ole kovin hyvä siinä hommassa. 1980-luvulla hän kokeili lyhyesti avioliittoa.

Georgen kertoman mukaan hän tapasi Amalin ensi kertaa vuonna 2013 Italiassa, lukaalissaan Como-järvellä, jonne Amal tuli kyläilemään yhteisen tutun kanssa. Tarinaan kuuluu tietysti perinteinen osio, jossa mies jahtasi naista kuukausikaupalla.

Vuotta myöhemmin he viettivät Venetsiassa monipäiväiset prinsessahäät, joihin kuului kanava-ajeluita ja cocktailtilaisuuksia kalliissa designvaatteissa, perinteinen, valtava Oscar de la Rentan hääpuku sekä kuvasarjoja julkkisystävistä ja telmuavista häälapsista.

”Pari sai kesäkuun alussa kaksoset, Ellan ja Alexanderin.”

Pian kolme vuotta naimisissa ollut pari sai kesäkuun alussa kaksoset, Ellan ja Alexanderin.

Voimaparin vahvuudet

Power couple, voimapari, on termi, jota käytetään julkisuuden rakastavaisista, jotka ovat yhdessä lähes epäluonnollisen täydellisiä. Amal ja George Clooney ovat epäilemättä sellainen pari.

George Clooney on ollut kiinnostunut kansainvälisestä politiikasta ja maailman vääryyksistä jo hyvän tovin. Julkisuudessa hänet tosin on esitetty lähinnä vitsailevana, setääntyvänä mieskarkkina, eikä suuri yleisö ole erityisemmin tiennyt hänen poliittisista intresseistään. Hän on perustanut muun muassa Not On Our Watch -säätiön, joka auttaa sorrettuja ja syrjittyjä juridisissa asioissa ja pitää esillä kansainvälisiä ihmisoikeuskriisejä, jotka ovat vaarassa jäädä unohduksiin.

Viime vuonna Clooneyt perustivat Clooney Foundation of Justice -nimisen säätiön, jonka johtaja on Amal Clooney. Se levittää tietoa ihmisoikeuksista esimerkiksi Syyrian pakolaisille.

Jos George on saanut avioliittonsa myötä lisää yhteiskunnallista uskottavuutta, Amalin tehtävänä on ollut mukautua maailman seuratuimman julkkisvaimon rooliin. Nykyaikana se tarkoittaa yhä, että hänen ulkonäkönsä on jatkuvan kommentoinnin kohteena. Clooneyn pukeutumiselle on omistettu parikin blogia, ja hänen hoikkuuttaan ylistetään loputtomasti.

Yhdistelmä ulkonäköä, kielitaitoa – Amal Clooney puhuu englantia, ranskaa ja arabiaa, mitä englanninkielinen media jatkuvasti hämmästelee – ja arvostettua ammattia tuntuu olevan moukkamaisenkin hämmästelyn kohde.

– Vihdoinkin joku, jolla on älliä ja hyvät sääret, muotisuunittelija Giambattista Valli möläytti New York Timesille, joka painoi kommentin lehteen vuonna 2015.

Työ ja intohimo

Amal Clooney on kertonut haluavansa tehdä juristina töitä, joihin tuntee intohimoa.

– Jos haluat päästä helpolla, voit erikoistua juristina vaikka liikennerikkomuksiin, voittaa helposti juttuja ja nukkua yösi hyvin. Sellainen ei kuitenkaan motivoi minua, Clooney sanoi NBC:lle tammikuussa.

Vuonna 2015 Clooney haastoi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen turkkilaisen poliitikon, joka väitti, että armenialaisten kansamurha on ”suuri kansainvälinen valhe”. Turkkilaiset murhasivat vuonna 1915 arvioiden mukaan jopa 1,5 miljoonaa armenialaista, ja virallinen kanta väittää, että armenialaiset kuolivat sissisodassa. Clooney hävisi jutun, eikä turkkilaista Doğu Perinçekiä tuomittu rotusyrjinnästä.

– Päätöksen suurin virhe on, että se heittää epäilyksen varjon koko kansanmurhan ylle, Clooney sanoi.

Nyt Clooneya ajaa palo saada jesidien kansanmurhasta kunnolliset todisteet ja syylliset tuomituksi. Se on vaikeaa, sillä alue sijaitsee Irakissa, osapuolena on Isis, yhteistyö sekasortoisten valtioiden kanssa on hankalaa ja jesidinaiset usein häpeävät ja vaikenevat kokemuksistaan.

– Miten voi olla mahdollista, että silmiemme alla tehdään ihmiskunnan hirveimpiä rikoksia emmekä voi haastaa syyllisiä kansainväliseen oikeuteen, Clooney hämmästeli puheessaan Women in the World -tilaisuudessa.

Mikäli Amal Clooneyn tekemisiä haluaa seurailla, on uutisoinnin varassa: kummallakaan Clooneylla ei ole mitään sosiaalisen median tilejä.

– Hölmöintä, mitä voi tehdä, on altistaa itsensä vapaaehtoisesti kaikkien ruodittavaksi sosiaalisessa mediassa, George Clooney perusteli Esquire-lehdelle.

Lähteet: BBC News at Six, Vanity Fair, The Economist, The New York Times, NBC News, Telegraph

  • Amal Clooney syntyi Beirutissa Libanonissa vuonna 1978.
  • Vanhemmat lähtivät 1980 pakoon Libanonin sisällissotaa ja muuttivat Isoon-Britanniaan. Isä on omistanut matkatoimistoja, ja äiti on toimittaja ja viestintäyrittäjä. Vanhemmat erosivat, ja isä palasi Libanoniin 1991. Sisko Tara asuu myös Englannissa. Lisäksi kaksi veljeä isän aiemmasta avioliitosta.
  • Juristina erikoistunut kansainvälisiin ihmisoikeusasioihin. Työskennellyt lontoolaisessa Doughty Sreet Chambersissa vuodesta 2010. Asiakkaina muun muassa Kofi Annan, Julian Assange ja Julia Timoshenko.

Vastoin kaikkia odotuksia Annika Metsäkedosta tulee ensi vuonna äiti. – Kun Azra muuttaa luoksemme Turkista, hän ei ole enää pelkästään Bariksen tytär.

– Ja taas mennään, Annika Metsäketo-Kirkgöz, 46, naurahtaa.

Azra Kirkgöz, 9, hyppää 18-asteiseen järveen innosta soikeana. Hän polskii kalseassa vedessä ja huikkaa temmellyksen lomasta:

– Tule, Annika, tule!

Annika liittyy Azran seuraan, vaikka tytön isoäiti Leyla pudistelee epäuskoisena päätään. Hänen ja ­Azran kotimaassa Turkissa ei ­todellakaan mentäisi uimaan noin kylmään veteen.

Nuoren uimamaisterin isä, Leylan poika ja Annikan aviomies Baris Kirkgöz, 43, katsoo Annikan ja Azran touhua hymyillen.

– Antaa prinsessan leikkiä, hän sanoo Leylalle.

Azra on ensimmäisellä ulkomaanreissullaan. Kahden viikon Suomi-visiitti isoäidin kanssa on pitänyt sisällään paljon touhua – ja onnea. Poppoo on ensimmäistä kertaa yhdessä moneen kuukauteen, ­eikä joukko voisi olla hil­peämmällä tuulella.

Vielä muutama kuukausi sitten Baris asui Turkissa, missä hän näki tytärtään liki päivittäin. Nyt tilanne on aivan toinen, sillä hän muutti keväällä Suomeen.

– Pidän Suomen rauhasta ja viihdyn täällä. Mutta kaipaan paljon Azraa, Baris kertoo.

Jos suunnitelmat etenevät niin kuin Annika ja ­Baris ovat miettineet, ­ikävä onneksi loppuu pian.

Azran on tarkoitus muuttaa Suomeen mahdollisimman pian, todennäköisesti ensi vuoden alussa. Azran biologinen äiti, Bariksen ex-kumppani on jo ­allekirjoittanut paperit.

”Meistä tulee sittenkin perhe – ja minusta äiti.”

Silloin Annikan ja Bariksen harras toive toteutuu: heistä tulee perhe.

– Kun Azra muuttaa luoksemme Turkista, hän ei ole enää pelkästään Bariksen tytär. Silloin hän on myös minun tyttäreni, Annika kertoo.

– Meistä tulee sittenkin perhe – ja minusta äiti. En malta odottaa, että pääsemme tarjoamaan Azralle ehjän kodin, hän hymyilee.

Aivan liikaa kerralla

Vielä pari vuotta sitten Annika ei osannut kuvitella, että hänestä tulisi äiti. Lapsihaaveestaan hän luopui lopullisesti keväällä 2015.

Ihan kuin siinä vuodessa ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi kestettävää.

Annikan isä, muusikko Martti Metsäketo sairastui vuonna 2015 imusolmukesyöpään. Samoihin aikoihin Annika irtisanottiin työstään.

Siihen kaiken päälle istanbulilainen tohtori ilmoitti Annikalle ja Barikselle, että heidän toden­näköisyytensä tulla raskaaksi lapsettomuushoitojenkin avulla oli vain 20 prosenttia. Pari sai kuulla, että klinikka tekisi kaikkensa. Yrittäminen toki maksaisi useita tuhansia euroja.

– Päässäni meni päälle rationaalinen vaihde ja aloin ajatella, että tässä tämä nyt sitten oli. Tiesin heti, etten halua yrittää lasta sillä todennäköisyydellä, siinä tilanteessa, Annika kertoo.

– Hormonihoidot olisivat olleet minulle liian raskas taakka kaiken muun surun keskellä. Mieleni olisi mennyt vielä enemmän sekaisin. En halunnut käydä sitä kaikkea läpi.

”Hormonihoidot olisivat olleet minulle liian raskas taakka kaiken muun surun keskellä. ”

Baris oli valmis seisomaan vaimonsa rinnalla läpi prosessin. Annikan isän sairastaessa hän oli matkannut Suomeen kahdeksi kuukaudeksi koko perheen tueksi. Samalla tavalla hän oli valmis tukemaan Annikaa myös läpi lapsettomuushoitojen.

Vaikka Bariksella on kaksi lasta edellisestä liitostaan, hän haaveili yhteisestä pienokaisesta Annikan kanssa.

– Kumpikin meistä halusi yhteisen lapsen. Se oli haaveemme alusta saakka, hän kertoo.

Mutta joskus haaveista on luovuttava. Lopulta pari päätti yhdessä, että lasta ei hankittaisi.

– Jos kaiken odotuksen jälkeen lapselle olisikin käynyt jotain, se olisi tuhonnut kaiken, Baris kertoo.

– Sydämemme olisivat murtuneet, jos olisimme menettäneet lapsen. Se oli riski, jota emme halunneet ottaa.

Annika ja Baris haluavat muuttaa isompaan kotiin. ”Asuisin mieluusti paikassa, jossa on tilaa pystyttää oma kasvimaa”, Baris kertoo.
Annika ja Baris haluavat muuttaa isompaan kotiin. ”Asuisin mieluusti paikassa, jossa on tilaa pystyttää oma kasvimaa”, Baris kertoo.

Äideistä parhaan mä sain

Kun Annikan isä menehtyi, Metsäketojen perheen elämässä alkoi uuden opettelemisen ja surun täyttämä vaihe. Pikkuhiljaa Annikan ja Bariksen tuska on alkanut hellittää. Annikan äidille puolison kuolema on edelleen raskas taakka.

– Äidissä asuu iso yksinäisyys. Hän oli isän kanssa yhdessä 53 vuotta. Ymmärrän toki, että sellaisen ajanjakson jälkeen minkään muun opetteleminen on vaikeaa, Annika kertoo.

Äidin tuskan näkeminen on ollut Annikalle koettelemus.

– Olimme jo lapsuudessani valtavan läheisiä, mikä oli minusta maailman siisteintä. Hänen ansiostaan minulla on aina ollut vahva näkemys siitä, millainen on hyvä äiti.

Ja sitä näkemystä Annika on aina halunnut jakaa eteenpäin.

”Nykyään ajattelen, että abortti oli silloin ainoa oikea vaihtoehto.”

Mahdollisuuksia sille on myös tullut. Parisuhteet eivät kuitenkaan ole olleet oikeita. Joskus ne olivat niin vääriä, että Annika painostettiin aborttiin.

– Ehkä raskauden keskeyttäminen kaduttaa vähän, mutta nykyään ajattelen, että se oli silloin ainoa oikea vaihtoehto, hän kertoo.

– Nyt jälkeenpäin näen hyvänä, ettei lapsi tullut siihen suhteeseen ja elämäntilanteeseen. Mielestäni lapsi kannattaa tehdä vasta siinä vaiheessa, kun tietää, että hän saa ympärilleen rakastavan perheen.

Itsevarma nelikymppinen

Epäonnisten parisuhteiden jälkeen Annika on vihdoin tilanteessa, johon lapsi saisi ihan tosissaan tulla. Nyt se toive on kuitenkin tyssännyt lopullisesti.

– Kaikki on muuten ihan kunnossa, mutta yli 40-vuotiaana lapsen saaminen on yksinkertaisesti vaikeaa, Annika kiteyttää lapsettomuusklinikalta saadun diagnoosin.

Kun Annika ja Baris alkoivat etsiä syytä lapsettomuuteen, he ymmärsivät ikänsä painavan vaakakupissa. Vaikka yli nelikymppinen nainen ei ole äitinä harvinaisuus, tilastojen mukaan vain viisi prosenttia yli 45-vuotiaana äidiksi haluavista tulee raskaaksi. Puolet näistä raskauksista keskeytyy.

– Vaikka olemme haaveilleet Bariksen kanssa omasta vauvasta, en järkyttynyt, kun sain klinikalla kuulla tilanteemme. Muu elämäntilanne oli toki osasyy päätökseen, mutta oikeastaan olin jo jonkin aikaa ajatellut, ettei minusta tule tässä iässä biologista äitiä kellekään. Olin hyväksynyt sen, Annika toteaa.

Annika ja Baris hakeutuivat lapsettomuustutkimuksiin osaksi siksi, että monet kyselivät heiltä, missä vauva viipyy.

– Minä olen hyväksynyt ikäni jo aikaa sitten. Muut eivät niinkään. Nyt on paljon helpompaa perustella asiaa muille. Voi sanoa, että tämä on tutkittu juttu.

Annika ei ole missään nimessä sitä mieltä, ettei lapsia kannattaisi hankkia nelikymppisenä. Päinvastoin.

”Mielestäni on paljon parempi hankkia lapset 40-vuotiaana kuin 20-vuotiaana.”

– On outoa, että jotkut tuomitaan ”liian vanhoiksi” äideiksi. Mielestäni on paljon parempi hankkia lapset 40-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Parikymppisenä on niin paljon opittavaa elämästä ja parisuhteista. Liian moni eroaa. Nelikymppinen tuntee itsensä ja elämän haasteet jo niin hyvin, että hän on kasvattajana parhaassa iässä, Annika kertoo.

Nelikymppisenä tietää myös jo pikkuhiljaa, milloin ylimääräisestä taakasta kannattaa luopua. Hormonihoitoihin ryhtyminen olisi voinut olla Annikalle sellainen.

– Nyt tiedän, milloin kannattaa sanoa ei. Tämä oli yksi niistä tilanteista, joissa se oli ehdottoman tärkeää. Jos isän sairauden ja potkujen aikaan olisin ryhtynyt hankkimaan lasta, se ei olisi ollut minulle hyväksi. Olen varma, että jokainen mielenterveyden ammattilainen olisi kanssani samaa mieltä, Annika kertoo.

Vaikka hänen ja Bariksen elämäntilanne alkaa nyt olla tasainen, Annika pysyy päätöksessään.

– Minä en todellakaan ala enää lapsentekopuuhiin, hän sanoo.

– Elämäni on nyt mennyt niin, etten ole saanut biologista jälkeläistä. Onneksi voin kuitenkin olla äitipuoli Azralle.

”Olemme Bariksen kanssa loistotiimi. Tiedän, että hän seisoo rinnallani kuin kivi – tapahtui mitä tahansa”, Annika kertoo.
”Olemme Bariksen kanssa loistotiimi. Tiedän, että hän seisoo rinnallani kuin kivi – tapahtui mitä tahansa”, Annika kertoo.

Suunnitelmat uusiksi

Vuosien ajan Annika ja Baris haaveilivat rakentavansa yhteisen elämänsä Turkkiin.

Vuonna 2016 suunnitelmat olivat jo pitkällä. Annika aikoi aloittaa työt matkailualalla useassa kaupungissa. Turkki oli kummankin mielestä Suomea parempi vaihtoehto, koska siellä Bariksen lapset olisivat lähellä. Vuosien varrella maa oli tullut Annikallekin niin tutuksi, että hän piti sitä toisena kotinaan. Suomella ei ollut aiemmin Barikselle samanlaista merkitystä.

Mutta viime kesänä Turkin poliittinen tilanne kärjistyi. Armeija yritti kaapata vallan presidentti Recep Tayyip Erdoğanilta Istanbulissa ja Ankarassa. Lopulta vallankaappaus jäi vain yritykseksi, mutta sen jäljet ovat kantaneet kauas.

– Maassa ei ole edelleenkään tyyntä. Kun Istanbulissa herää aamulla, pitää miettiä, mitä onnetonta tänään tapahtuu. Ei siellä kaaos ole, mutta oman turvallisuuden puolesta pitää pelätä, Baris kertoo.

– Lisäksi Erdoğan ajattelee naisista niin epämiellyttäviä asioita, ettei niitä voi hyväksyä. Hänen näkemyksensä Turkista on kaikkea muuta kuin olemme siellä tottuneet, Annika jatkaa.

Siksi pariskunta päätti viime syksynä, että Baris muuttaa Suomeen. Aluksi Annika vastusti ajatusta.

– Olin onnellinen siitä ajatuksesta, että Baris tulee tänne. Samaan aikaan en ole kuitenkaan voinut välttyä miettimästä, että riistän häneltä perheen ja lapset, Annika kertoo.

Baris oli kuitenkin varma päätöksestään. Samaan aikaan hän ehdotti ex-puolisolleen, että myös Azra muuttaisi Suomeen.

”Kun Azra tulee Suomeen, voi olla sataprosenttisen onnellinen, koska Baris on onnellinen.”

– Hän suhtautui myönteisesti. Hän näkee, kuinka vaikea Turkin tilanne on ja pelkää tyttärensä turvallisuuden ja tulevaisuuden puolesta. 15-vuotiaana Azra ei välttämättä voi mennä Istanbulissa yksin edes lähimarkettiin. Suomessa lapsi voi helposti matkata yksin kouluun, Baris kertoo.

Kun Azran äiti väläytti suunnitelmalle vihreää valoa, Annikakin ymmärsi, että Bariksen paikka on Suomessa.

– Silti varmistelin, ettei kukaan ajatellut, että minä painostan Bariksen tänne. Nyt kun Azra tulee tänne, tilanne helpottaa. Voin olla sataprosenttisen onnellinen, koska Baris on onnellinen, Annika kertoo.

Kun Bariksen ja Annikan onni täydentyy pienellä tytöllä, Azran äiti joutuu luopumaan silmäterästään.

– Azran muutto on hänen äidilleen varmasti vaikea paikka. En voi kuvitellakaan, miltä tuntuu päästää lapsi asumaan niin kauas. Toisaalta ajattelen, että hänen päätöksensä on järkevää rakkautta, Annika sanoo.

Bariksella on hyvät välit ex-puolisoonsa, ja he ovat keskustelleet tilanteesta avoimesti.

– Me kaikki ajattelemme Azran parasta. Eikä tämä tarkoita, etteikö Azran äiti saisi nähdä tytärtään. Totta kai hän saa. Hän tulee varmasti vierailemaan Suomessa, Baris kertoo.

Tökkimättä eteenpäin

Koska Annika ja Baris ovat asuneet pitkään omillaan, he kaipaavat omaa tilaa. Sen löytämisessä auttaa, että parin keskusteluyhteys toimii.

– Emme töki toisiamme liian pitkälle. Koska olemme olleet niin paljon yhteyksissä lähinnä Skypen kautta, olemme onneksi oppineet puhumaan kaikesta. Se on ollut nytkin valttikorttimme, Annika kertoo.

Puhuminen on ollut viime aikoina erityisen tärkeää. Vaikka parin elämässä on yhä enemmän valoa, moni asia painaa edelleen mieltä.

Baris on alkanut Suomessa opiskella suomen kieltä. Hän on tehnyt elämänsä aikana paljon erilaisia töitä ja haluaisi nytkin löytää vakituisen työn. Kielimuurin takia se ei ole ollut helppoa.

– Kun olen töissä, minusta tuntuu, että minulla on merkitys. Nyt olen paljon kotona ja siivoan, koska en osaa olla paikallani, Baris kertoo.

Annikan tilanne on päinvastainen. Pitkän työttömyyden jälkeen hän painaa kahta työtä. Kesän ajan hän vetää radio-ohjelmaa Saaristoradiossa ja juontaa eri tapahtumissa. Lisäksi hän on ollut keväästä saakka työllistymiskoulutuksessa tv-tuotantoyhtiössä. Syksyllä hänen on tarkoitus valmistua kaupalliseksi tuottajaksi.

”Meillä ei ole vakituisia tuloja, joten joudumme edelleen miettimään, miten maksamme laskumme.”

– Koulutuksen aikana ei saa palkkaa, joten olemme satunnaisten töiden varassa. Meillä ei ole vakituisia tuloja, joten joudumme edelleen miettimään, miten maksamme laskumme, Annika kertoo.

Tilanne vie kummaltakin voimia. Barikselle työttömyys on henkisesti raskasta; Annika puolestaan väsyy työpäivien pituuteen. Usein pari makaa illat kotona ”kuin vihannekset sohvalla”.

– Elämässämme on pitkään ollut vaikeuksia. Nyt yritämme luoda tulevaisuutta oikeastaan tyhjästä. Se kuluttaa ja stressaa. Emme malta odottaa, että tämä huoli ja pennin venyttäminen loppuu, Annika sanoo.

Pari on varma, että paremmat ajat ovat edessä.

– Nyt mennään taistellen ja tehden. Jossain vaiheessa se palkitaan. Koskaan ei saa luovuttaa, Annika sanoo.

Taatusti mahtavaa

Annika ja Baris haluavat, että elämän peruspilarit ovat järjestyksessä, kun Azra muuttaa Suomeen.

– Haluamme, että tyttö tulee tänne silloin, kun kaikki on valmista. Olisi silkkaa hulluutta ottaa hänet tänne nyt heti, kun kaikki on vielä vaiheessa, pari kertoo.

Kumpikin odottaa tulevaa perhe-elämää innolla.

Annika haaveilee siitä, että pääsee letittämään Azran upeaa tukkaa, ja Baris fiilistelee, kuinka aikoo mennä tyttärensä kanssa trampoliinipuistoon. Tällä hetkellä pari asuu Annikan pienehkössä kaksiossa Helsingissä. Tulevaisuudessa he haluavat muuttaa isompaan kotiin, jossa on paremmin tilaa Azralle.

Samalla tulevaisuus pelottaa Annikaa.

– Olen varma, että Azra tulee ainakin jossain vaiheessa vihaamaan minua, Suomea ja Barista. Miten me klaaraamme homman niin, että meillä pysyy Bariksen kanssa hermot kurissa, emmekä riitele asioista lapsen nähden?

”Vaikka tiedän, millainen äiti haluaisin olla, minua jännittää, pystynkö täyttämään omat vaatimukseni.”

– Minä en ole ollut äiti aiemmin. Vaikka tiedän, millainen äiti haluaisin olla, minua jännittää, pystynkö täyttämään omat vaatimukseni. ­Onnistunko kasvattamaan hänestä kunnollisen ihmisen? Uskaltaako hän luottaa minuun? Annika pohtii.

Hän stressaa jo nyt, miten Azra pärjää koulussa. Ei kai tyttöä kiusata, oppiiko hän kielen? Ja siihen päälle päässä pyörii tuhat muuta kysymystä.

– Minulla on hieman erilainen käsitys kasvatuksesta kuin mihin Azra on tottunut. Miten me selvitämme tilanteen Bariksen kanssa yhdessä?

Baris hymyilee lempeästi Annikan huolilistaukselle. Rauhoitellen hän toteaa:

– Nämä ovat tulevaisuuden murheita. Minä uskon sataprosenttisesti, että Annikasta tulee erinomainen äiti.

Azra vieraili tänä kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa. ”Tyttö viihtyi täällä tosi hyvin”, Annika kertoo. Kuva: Annikan ja Bariksen kotialbumi
Azra vieraili tänä kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa. ”Tyttö viihtyi täällä tosi hyvin”, Annika kertoo. Kuva: Annikan ja Bariksen kotialbumi

Juontaja ja radioääni syntyi 19.2.1971 Helsingissä.

Asuu Helsingissä miehensä Baris Kirkgözin kanssa. Pian heidän kanssaan asuu myös Bariksen tytär Azra.

Vetää Saaristoradiossa ohjelmaa ja on työllistymiskoulutuksessa tv-tuotantoyhtiössä.

Työskennellyt aiemmin esimerkiksi NRJ:llä, Kiss FM:llä ja Radio Novassa.