Victoria Wei tuntee, että itsenäisenä ja vahvana naisena hänen on vaikea löytää kiinalaista miestä. Kuvat: Nicola Longobardi

Kiinassa abortoitiin ja hylättiin tyttövauvoja yhden lapsen politiikan nimissä vuosikymmenten ajan. Kukaan ei aavistanut, miten p­erheidensä ainoat tyttäret vielä muuttaisivat yhteiskuntaa. Victoria Wein ja Dong Xun kaltaisia naisia Kiinassa ei ole ennen nähty.

Victoria Weillä on viimeistelty kam­paus, täydellinen brittiaksentti englannissaan ja kirkkaasti kuplivat mielipiteet.

– Jo nuorena ymmärsin, että tärkeintä on taloudellinen itsenäisyys. Kun on rahaa, ei tarvitse nojata muihin. Siksi olen tehnyt töitä yliopistoikäisestä lähtien.

Kansainvälisen uutiskanavan vanhempi tuottaja Victoria Wei on yhden lapsen politiikan tuote –kiinalainen uranainen, joka ympäröivän yhteiskunnan kauhuksi pärjää ja viihtyy omillaan.

Yllätyitkö? Me kaikki länsimaalaisethan tiedämme, että yhden lapsen politiikan vuoksi Kiinassa abortoitiin tyttösikiöitä ja hylättiin tyttövauvoja. Toista puolta totuudesta emme sitten tunnekaan: valtaosa kiinalaisperheistä antoi ainokaiselle tyttärelleen kaiken tukensa ja toivonsa. Varsinkin kaupunkilaistyttöjen asema parani valtavasti. Kun perheessä ei ollut poikaa, tyttöä kohdeltiin kuin poikaa, joskus kirjaimellisestikin.

– Lapsena minut oli kuvissakin puettu pukuun. Sain huutaa, pomppia ja riehua. Isovanhempani tavallaan kuvittelivat, että olin poika, 33-vuotias Victoria kertoo.

”Muut tytöt luokallani haaveilivat rikkaasta miehestä, minä matkustamisesta.”

Victoria, kuten niin moni kiinalainen, on yhtä paljon isovanhempiensa kuin vanhempiensa kasvattama. Isovanhempien oli aluksi vaikea hyväksyä, että heidän poikansa ainoa lapsi oli tyttö. Varsinkin isoäiti uskoi, ettei suku enää jatku, kun miesten linja loppuu. Perinteisesti ajateltiin myös, että poikalapsi huolehtii vanhoista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan: tyttöhän vain avioituisi toiseen sukuun. Yhden lapsen politiikka muutti yllättäen tätä ajattelua.

– Isovanhempani ja vanhempani tukivat ja kannustivat minua aina. He sanoivat, että pystyn mihin vain, että olen erilainen kuin muut. Ja olinhan minä. Muut tytöt luokallani haaveilivat rikkaasta miehestä, minä matkustamisesta.

Victoria katseli isoisän kanssa junia kotikaupunkinsa Hangzhoun rautatiesillalta. Hän ihaili formulakuskien liikkuvaa elämää ja keräsi vihkoon tietoja maailman jokaisesta formularatakaupungista. Mika Häkkinen oli Victorian idoli.

– Kun pääsin suvun ensimmäisenä yliopistoon, kaikki perheessäni olivat suunnattoman ylpeitä.

Victoria luki ensin taideaineita Kiinassa, teki vähän aikaa töitä ja lähti sitten Lontooseen Westminsterin yliopistoon opiskelemaan sosiologian tutkintoa.

Perheen kunnia harteilla

Ulkomaista tutkintoa arvostetaan edelleen Kiinassa kovasti. 32-vuotias Dong Xu valmistui kasvatustieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Nyt hän opettaa jakkupuku päällä englantia kalliissa pekingiläisessä kielikoulussa.

Dongin luokkaloikka on ollut Victoriaakin hurjempi, sillä hän on kotoisin kiinalaisesta maalaiskylästä. Kun Dong oli lapsi, hän sai kaikki haluamansa oppikirjat ja vanhemmat maksoivat ylimääräisiä englannintunteja, vaikka olivatkin köyhiä viljelijöitä. Dongilta vaadittiin vanhimpana lapsena hyviä arvosanoja ja yliopiston käymistä, pikkusiskolta ei. Riitti, että yksi lapsi pärjää ja pitää yllä perheen kunniaa suvun ja kylän silmissä.

 

Opettaja Dong Xu ansaitsee enemmän kuin poikaystävänsä, mutta poikaystävä ei siitä pahastu.

 

Niin, Dongilla on myös pikkusisko, sillä yhden lapsen politiikka oli maaseudulla oikeasti 1,5 lapsen politiikkaa: jos ensimmäinen vauva oli tytär, pariskunnalle annettiin lupa myös toiseen lapseen.

– Jos olisin saanut veljen, se olisi ehkä vaikuttanut asemaani perheessä. Onneksi vanhempani eivät koskaan ainakaan minun kuulteni valittaneet sitä, etteivät saaneet poikaa.

Moni nuori koulutettu nainen tietää, että jos hänellä olisi ollut veli, omaksi osaksi olisi jäänyt rahan ansaitseminen veljen yliopistokoulutusta ja asuntoa varten. Yhden lapsen politiikan takia valtava joukko ainokaisia tyttölapsia saikin mahdollisuuden korkeakoulutukseen.

”jos olisin saanut veljen, se olisi ehkä vaikuttanut asemaani perheessä.

Ja miten he ovat tilaisuutta käyttäneetkään: vuonna 2010 neljäsosalla kaupunkilaisnaisista oli korkeakoulututkinto. Määrä tuplaantui vuodesta 1990. Yliopisto-opiskelijoista puolet on naisia.

Pakko mennä naimisiin!

Kuten usein käy, kun naiset menestyvät, yhteiskunta iskee takaisin. Niin myös Kiinassa. Sen ovat naimattomat Victoria ja Dong tunteneet nahoissaan, sillä heitä on patisteltu jo kymmenen vuotta avioon.

– Kun tulin opiskelemasta ulkomailta, vanhemmat tyrkkivät minua naimisiin ja järjestivät sokkotreffejä. Sukulaiset ja vanhempien kaverit olivat vielä painostavampia. He hokivat, että älä ole liian vaativa miehen suhteen, Victoria kertoo.

– Kun kerron, kuinka vanha olen, ensimmäinen kysymys on, miksen ole naimisissa, Dong sanoo.

Kiinassa ihmisen tärkein tehtävä on ollut avioitua ja jatkaa sukua. Nyt tähän painostukseen on tullut uusi, valtiollinen lisä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, vallanpitäjät näkevät koulutetut naiset uhkana.

”Kun kerron, kuinka vanha olen, ensimmäinen kysymys on, miksen ole naimisissa.”

Olisi voinut kuvitella, että myöhään avioituvat ja vähän lapsia haluavat koulutetut naiset olisivat olleet parasta mahdollista tukea yhden lapsen politiikalle. Lapsiluvun sääntely ei ole Kiinassa kuitenkaan ollut vain määrällistä vaan myös laadullista. Maata hallitseva kommunistinen puolue tahtoo koulutetut naiset, kansakunnan fiksuimmat, mahdollisimman nopeasti äideiksi kasvattamaan laatulapsia.

Mediassa onkin vuosia peloteltu, että koulutettujen naisten pitäisi mennä naimisiin hyvissä ajoin ennen 30:a ikävuotta tai he jäävät vanhoiksipiioiksi. Miesten hoputus alkaa vasta naisia myöhemmin. Pelottelu on uponnut hyvin varsinkin naisten vanhempiin, joille naimattomat lapset ovat henkilökohtainen häpeä.

Äiti onnelliseksi avioliitolla

Dong ja Victoria ovat valinneet eri tavat toimia paineen alla.

Dong on menossa loppuvuonna naimisiin muita ilahduttaakseen.

– Olen seurustellut kaksi vuotta ja luulen, että rakastan poikaystävääni, ainakin tunteeni ovat vahvemmat koko ajan. Olisin kyllä mennyt myöhemmin naimisiin, mutta kiirehdin äitini vuoksi. Isäni kuoli ja siskoni erosi äskettäin, joten haluan antaa äidilleni edes jotakin ilon aihetta.

Hääuutisen jälkeen äiti onkin alkanut jälleen hymyillä. Sukulaisten mielestä Dong tekee vihdoinkin jotain oikein.

”Naimisiinkin voisin mennä käytännön syistä.”

Victoria puolestaan kieltäytyy tinkimästä vaateistaan.

– Minulle on tärkeintä, että saan itse päättää elämästäni.

– Minulla ei ole mitään parisuhdetta vastaan, kunhan vain löytyy mukava tyyppi. Naimisiinkin voisin mennä käytännön syistä, jos puoliso olisi ulkomaalainen ja pitäisi saada paperiasiat kuntoon tai jos olisi lapsi tulossa.

Kiinassa lapsia saa syntyä vain avioliitossa.

Viime aikoina Victorian vanhemmat ovat alkaneet ymmärtää, että tytär on onnellinen ilman puolisoakin. He jopa hiljentävät avioliitosta nalkuttavia sukulaisia. Vanhemmat ovat myös oivaltaneet, ettei tytär välttämättä tarvitse miestä huolenpitäjäksi.

Yhä useammat kiinalaisnaiset ajattelevat kuten Victoria ja jättäytyvät – kovista paineista huolimatta – sinkuiksi. Avioliittojen määrä on vähentynyt Kiinassa kahden vuoden ajan. Tosin on vaikea sanoa, kuinka paljon se johtuu naisten rohkeista valinnoista. Yhden lapsen politiikan vuoksi ikäluokat ovat pieniä, ja maaseudulla kouluttamattomien miesten on vaikea löytää vaimoa, koska tyttöjä on syntynyt pitkään niin paljon vähemmän.

 

Victoria Wei on saavuttanut lapsuutensa unelman: hän saa matkustaa maailmalla kuin Mika Häkkinen.

 

Victorian pärjäämisestä ei ole epäilystäkään, kun hän siemailee kahvia ja vastailee napakasti kysymyksiin pekingiläisessä kahvila-kirjakaupassa. Täällä hän viihtyy, kun on hän on vapaalla Sky Newsin vanhemman tuottajan tehtävistä. Vapaata on silloin, kun uutisrintamalla on hiljaista: kun malesialaiskoneet eivät katoa taivaalta eikä Pohjois-Korea tee ydinkokeita. Victoria on saanut sen, mistä nuorena haaveili – hän seuraa isoa aluetta Aasiasta ja matkustaa paljon.

Olethan tyhmempi, rakas?

Vaikka koulutettuja naisia hoputetaan naimisiin, kiinalaismiehille itsenäiset naiset ovat kova pala. Victoria ja Dong tietävät, että yhden lapsen politiikka on tehnyt kiinalaispojista itsekeskeisiä, tytöistä myös vahvempia. Yhtälö ei ole helppo.

– Entinen poikaystäväni pyysi, että puhuisin hänen seurassaan vähemmän, jotta hän voisi loistaa fiksumpana. Kiinassa naisen oletetaan olevan miestään vähän hiljaisempi ja tyhmempi, Dong sanoo.

– Poikaystävilleni en ole silti suostunut leikkimään heikompaa. Heidän täytyy tietää, millainen oikeasti olen.

Töissä Dong Xu puhuu miesseurueessa pehmeällä äänellä ja esittää yksinkertaista. Sillä tavalla hän saa apua eikä vaikuta uhkaavalta. Suomessa asuessaan hän ei moista viitsinyt tehdä – suomalaismiehiähän nöyristely olisi lähinnä ärsyttänyt ja huvittanut.

”Poikaystävilleni en ole silti suostunut leikkimään heikompaa.”

Victorian kokemukset kiinalaismiesten deittailusta ovat huonoja.

– Kiinalaisista miehistä suurin osa ei pidä minusta, enkä minä heistä. He eivät pidä minua kauniina, mutta he pitävät minua liian vahvana ja itsenäisenä. Aasiassa ajatellaan, että naisen pitää olla kuin vesi, joka muotoutuu miehen lasiin.

– Täytyyhän olla olemassa mukavia kiinalaisia miehiä, mutta valitettavasti en ole heitä juuri tavannut, Victoria sanoo.

Maon aikana naiset esitettiin propagandassa vahvoina työläisinä, jotka paiskivat raskaita töitä miesten rinnalla. Tätä nykyä naiset jopa irtisanoutuvat töistään, jotta heidän uransa ei näyttäisi liian hienolta miehen uran rinnalla.

Tasa-arvo tökkii myös asuntomarkkinoilla. Usein yhdessä maksettu asunto kirjataan miehen nimiin, jotta mies sukuineen säilyttää kasvonsa. Dong Xu miettiikin juuri, miten hän saa sukua suututtamatta nuorenparin tulevan asunnon kirjatuksi myös omiin nimiinsä.

”Koska olen ainut lapsi, en voi esimerkiksi noin vain vaihtaa alaa.”

Yhden muutoksen kohti tasa-arvoisempaa ajattelua Dong Xu on jo huomannut.

– Yhä useammat miehet, kuten nykyinen poikaystäväni, tahtovat vaimon, joka ansaitsee yhtä hyvin tai paremmin kuin he itse. Eläminen on niin kallista.

Ei vain oma elämä

Perheen rakkaus ja tuki tyttärilleen ei tule ilmaiseksi. Koko lapsuutensa Victoria tiesi, että hänellä on sukuhaaransa ainoana vesana suuri vastuu harteillaan. Dong Xu kasvatettiin perheensä tulevaksi pääksi, ja sen tehtävän hän on jo aloittanutkin.

– Kun isäni äskettäin kuoli, hankin äidilleni ja sisarelleni asunnon Pekingistä. Siskoni panin autokouluun ja hankin hänelle töitä. Käyn heidän luonaan kahdesti viikossa.

Victoriankin on mietittävä elämän­valintoja tehdessään aina vanhempiaan. Jos hänellä olisi veli tai sisko, elämä saattaisi olla vapaampaa.

– Koska olen ainut lapsi, en voi esimerkiksi noin vain vaihtaa alaa. Minulla ei ole varaa epäonnistua, sillä tulojeni on oltava vakaat, jotta voin tulevaisuudessa huolehtia vanhemmistani.

Kiinan ainoat tyttäret ovat kultaisissa kahleissa.

Jutun kirjoittajalta Mari Manniselta ilmestyi juuri kirja Yhden lapsen kansa — Kiinan salavauvat, ­pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena).

Kiinan yhden lapsen politiikka (1980–2015)

Avioparit saivat tehdä yhden lapsen, tosin sääntöön oli paljon poikkeuksia.

Kommunistisen puolueen tarkoitus oli hillitä nopeasti Kiinan väestönkasvua.

Sääntöjä valvoivat paikallisviranomaiset, jotka muun muassa teettivät sääntöä rikkoville pakkoabortteja ja -sterilointeja.

Lapsia syntyi myös laittomasti. Heistä miljoonat eivät saaneet henkilöpapereita, joten he eivät pääse naimisiin, töihin tai edes junan kyytiin.

Koska poikia arvostettiin suvun jatkajina enemmän, vanhemmat abortoivat tyttösikiöitä, monia tyttölapsia hylättiin ja tapettiin.

Naimaikäisiä miehiä on nyt kymmeniä miljoonia enemmän kuin naisia, joten moni jää ilman vaimoa ja perhettä.

Lapsia syntyy nyt niin vähän, että tulevaisuudessa työikäisiä ei ole tarpeeksi elättämään vanhusväestöä. Vuoden 2016 alusta kaikille aviopareille sallittiinkin kaksi lasta.

Jaakko Rytsölä kertoi Arto Nybergin ohjelmassa, että konkurssin jälkeen itsesyytökset kestivät vuosia.

Entinen it-miljonääri Jaakko Rytsölä, 43, kertoi sunnuntai-iltana Arto Nybergin ohjelmassa, että hänellä meni pitkään ennen kuin pääsi yli äkkirikastumisesta ja siitä, että menetti kaiken.

– Ovathan ne rankkoja juttuja. Varsinkin, kun oli tollanen asetelma, että oli saatu kerralla paljon rahaa, 26-vuotiaalle jotain 15 miltsii. Ja itsehän tietysti katsoi sitä jälkikäteen niin, että miten ei tajunnut tehdä toisin. Itsesyytökset kestivät mulla vuosia, Rytsölä kertoi sunnuntai-iltana ohjelmassa.

Jaakko ja Antti Rytsölä kuuluisien Lamborghiniensa kanssa vuonna 2000. Kuva: Sanoma-arkisto
Jaakko ja Antti Rytsölä kuuluisien Lamborghiniensa kanssa vuonna 2000. Kuva: Sanoma-arkisto

Jaakko Rytsölä perusti veljensä Antti Rytsölän kanssa vuonna 1995 Data Link Connection -yrityksen, joka tuotti yrityksille internetpalveluja. Vuonna 2000 Jippii Groupiksi kasvanut yhtiö listautui pörssiin, ja Rytsölästä tuli yhdessä yössä miljonääri. Hänen omaisuutensa oli parhaimmillaan 60 miljoonaa markkaa. Vuonna 2001 Rytsölä ajautui kuitenkin talousvaikeuksiin, kun osakkeet romahtivat 90 prosenttia. Hän teki henkilökohtaisen konkurssin, ja maksettavaksi tulivat miljoonien markkojen verovelat. Lisäksi hänet tuomittiin törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Pahinta oli Rytsölän mukaan häpeä.

– Jos sua hehkutetaan siitä, että oot onnistunut, tulee sellainen rooli että on onnistuja. Sitten sen jälkeen kun tavallaan kaikki menee, niin onhan se kontrasti aika valtava.

”Silloin ei ollut Suomessa samalla tavalla saatavilla velkasaneerauksia.”

Rytsölä on aikaisemmin kertonut äkkirikastumisestaan ja konkurssistaan viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Elämänmuutos. Hän kertoi kirjassa, että aluksi hän kielsi tapahtuneen ja sitten syytti muita. Nyberg kysyi Rytsölältä, miten tämä lopulta pääsi elämässä eteenpäin.

– Kesti 5-10 vuotta ennen kuin pystyin päästämään tilanteesta irti – tajusi, että voi aloittaa alusta. Silloin ei ollut Suomessa samalla tavalla saatavilla velkasaneerauksia. Mä luulen, että nyt konkurssin tehneillä yrittäjillä on parempi tilanne.

Rytsölä oli vieraana ohjelmassa, koska on perustanut vaimonsa kanssa Helsinkiin pakopeli-yrityksen Truescapen. Lisäksi hänellä on Neocard-niminen yritys, joka toteuttaa kanta-asiakaskortteja ja -etuja.

Äitiyden myötä Laura Närhi huomasi viihtyvänsä tiiviisti kotioloissa. Nyt laulaja on palaamassa pitkäksi venähtäneen keikkatauon jälkeen keikoille. – Olen viettänyt pitkään villasukkaelämää kotona. Mietin, olenko jo kadottanut esiintyjäpuolen itsestäni.

Jokainen uusi autoilija tunnistaa sen fiiliksen, kun saavut tapaamiseen ja toinen kysyy, millä tulit.

– Miten edelleen tuntuukin niin reteeltä sanoa, että tulin autolla, laulaja Laura Närhi, 39, naurahtaa.

Laura sai ajokorttinsa 2,5 vuotta sitten, mutta nauttii vieläkin autoilun uutuudenviehätyksestä. Asuessaan 20 vuotta Helsingin keskustassa Laura ei tarvinnut ajokorttia. Palvelut löytyivät kotikulmilta, ja keikkamatkat hän reissasi bändinsä mukana bussilla.

– Ajattelin, etten ole ajajatyyppi ja vähän pelkäsinkin, etten koskaan oppisi sitä.

Sitten elämä astui kuvioihin ja pisti arjen uusiksi. Laura alkoi odottaa esikoistaan ja muutti Porvooseen emännöimään 1950-luvun rintamamiestaloa. Sieltä kauppaan on vain kävelymatka, mutta studiolle Helsinkiin, ystävien ja sukulaisten luo jo tunnin ajo.

– Minulle valkeni vasta tällä iällä, miten mieletön vapaudentunne ajamiseen liittyy. Voin mennä ja tulla ihan miten haluan.

Ja onhan siellä ratin takana syntynyt muitakin uusia tunnekokemuksia. Hillityn ja tyynen kuoren alta on heilahtanut keskisormi viereisen kaistan kuskille.

– On ollut huvittavaa seurata, millaisia puolia itsestä paljastuu ratin takana.

Elämä uusiksi rytinällä

Elämänmuutokset ovat saaneet Laurasta esille muitakin puolia. Lähivuosiin on mahtunut paljon käänteitä. 2,5 vuotta kestänyt avioliitto päättyi erohakemukseen vuoden 2013 joulukuussa. Puoli vuotta myöhemmin Laura muutti Porvooseen uuden avopuolisonsa kanssa.

”En piilotellut raskauttani, mutta en nähnyt mitään syytä tiedottaakaan siitä.”

Yhteinen tytär syntyi joulupäivänä 2014. Koko vauvauutinen tuli julkiseksi vasta, kun Laura kertoi tyttärensä syntymästä Facebookissa.

– En piilotellut raskauttani, mutta en nähnyt mitään syytä tiedottaakaan siitä. Tuntui ihanalta saada sopeutua vauvantuloon kaikessa rauhassa ja kertoa hänen syntymästään sitten haluamallani tavalla, Laura sanoo.

– Lähipiiri oli heti, että tervetuloa joukon jatkoksi, porukkaan kyllä mahtuu.

Laura laskee, että sisarusten kesken perheessä on seitsemän alle kouluikäistä lasta. Oma tytär syntyi joulupäivänä. Laura ehti syödä jouluaaton aterian perheensä kanssa ennen kuin piti lähteä Porvoon sairaalaan.

– Perheessämme on jo melkein vitsi, että vuoden päätteeksi joku aina saa lapsen. Niin on mennyt monta vuotta. Mutta eipä tarvitse joululasten yksin juhlia syntymäpäiviään, kun voimme järjestää yhteisiä serkkusynttäreitä.

Laura tottui lapsuudenkodissaan siihen, että väkeä oli aina paljon ympärillä. Oli isoveli, nuoremmat kaksossiskot sekä myöhemmin isäpuolen, Teosto-pomo Kim Kuusen, mukana porukkaan liittyneet kolme sisarusta.

– Äiti laski hiljattain, että puolisoinemme ja lapsinemme perheeseemme kuuluu 29 ihmistä. Siinä saa jo jaella vuoroja, ketkä mahtuvat yhtä aikaa koolle, Laura nauraa.

– On kuitenkin ihanaa, että tyttäreni saa saman kokemuksen isosta perheestä, vaikka kasvaakin ainokaisena.

”Päätin heti alussa, etten yritä suorittaa täydellistä äitiyttä.”

Isosta perheestä oli sekin etu, että Laura oli ehtinyt saada kokemusta pikkulapsista ja peri sisaruksiltaan parhaat neuvot ja vinkit vauva-arkeen.

– Päätin heti alussa, etten yritä suorittaa täydellistä äitiyttä. Että mennään sen mukaan, mitä tulee. Kaikki on sujunut hirmu luontevasti, eikä lapsen hoitaminen ole tuntunut rakettitieteeltä. Siinä auttaa, että tyttäreni on ollut terve. Tiedän päässeeni helpommalla kuin refluksitautisten koliikkivauvojen vanhemmat.

Närhen sisaruksilla on yhä avoimet ovet, ja he yökyläilevät toistensa luona säännöllisesti.

– Olemmepa mökillä tai toistemme kodeissa, yhdessäolo ei ole jäykkää eikä siihen tarvita erityistä syytä tai ohjelmaa. Päivällispöytään tulevat ne, jotka ehtivät, Laura kuvailee.

– Nykyään porukalla oleminen tarkoittaa tietysti säätöä ja vauhtia ja meteliä. Pitkien pyhien keskellä iskee jo tunne, että haluan kotiin täältä, mutta tiedän omasta kokemuksesta, miten tärkeitä muistoja lapset niistä saavat.

Huulipunanaisen paluu

Laura kasvoi nuorten vanhempien liikkuvaisessa ja aktiivisessa perheessä. Isä Seppo Närhi työskenteli muusikkona, äiti Maija Kuusi oli pitkään levy-yhtiöpomo, ja Laura aloitti kiertue-elämänsä parikymppisenä. Siksi Laura yllättyi itsekin, millainen kotihiiri hänestä paljastui oman lapsen syntymän jälkeen.

– Etukäteen kuvittelin olevani äiti, joka ottaisi lapsen mukaan joka paikkaan ja liikkuisi kovasti kaikkialla. Mutta en olekaan sellainen vaan viihdyn hirveän hyvin kotona, ei vain tee mieli minnekään. Tulin äidiksi elämänvaiheessa, jossa olin jo ehtinyt juosta menoni, Laura miettii.

Sitä paitsi aikaiset aamut ja lyhyet yöunet ovat myös hillinneet menohaluja.

– Taistelen koko ajan kroonisen unenpuutteen kanssa.

”Välillä mietin, olenko jotenkin mälsä äiti.”

Laura on hengästyneenä seurannut tuttavaperheiden aktiivista arkea somepäivityksistä, joissa käydään puuhapajoissa ja näyttelyissä ja harrastetaan paljon.

– Välillä mietin, olenko jotenkin mälsä äiti, kun meillä ollaan paljon kotosalla.

Silloin puuhastellaan pihalla, rakennetaan palikoilla, luetaan kirjoja ja katsotaan Pikku Kakkosta. Tytär pyytää Lauraa piirtämään jotain, ja kun tämä väkertää paperille mielestään pupun, tytär hihkaisee ihastuneesti :”Kissa!” Laura tunnistaa tyttäressään tuttuja piirteitä ulkonäössä ja hyväntuulisuudessa, kipakkuutta ja temperamenttia löytyy enemmän.

– Olen halunnut kaikessa rauhassa sopeutua uuteen elämääni. Tämä on ainutlaatuinen hetki, ja olen halunnut antaa sille aikaa.

Samasta syystä Laura ei ole hötkyillyt takaisin töihin. Alun perin hän oli suunnitellut pyöräyttävänsä uuden levyn ilmoille jo toissa vuonna ja lähtevänsä keikoille vauvansa ja hoitajan kanssa.

– Kun tytär sitten syntyi, lähteminen ei tuntunutkaan enää yhtään hyvältä idealta. Vaisto sanoi, että nyt on parempi rauhoittua, levy voi kyllä odottaa, Laura sanoo.

Keikkatauon venähtämistä kuvaa hyvin tilanne kotona nyt uudenvuodenjuhlien aikaan.

– Valmistauduimme siinä juhliin, ja laitoin huulipunaa. Kun tyttäreni näki meikatut kasvoni, hän tarttui minua poskista ja kysyi ’mikä toi on?’ Laura hymähtää.

– Olen viettänyt pitkään villasukkaelämää kotona, esiintyjäminä tiukasti piilossa. Välillä olen miettinyt, olenko jo kadottanut sen puolen itsestäni ,mutta ei. Kyllä polte yleisön eteen tuntuu vahvana.

Itseen sovellettua lempeyttä

Kiertuetta ja seuraavan albumin julkaisua kaavaillaan syksyyn. Sen ensimmäinen sinkku Supersankari nousi hitiksi vuosi sitten, ja seuraava, Olet mulle se, ilmestyy tällä viikolla. Uusissa teksteissä kuuluu aikuisempi elämänasenne.

– En ole pitkään aikaan ollut kaksikymppinen, eikä olisi uskottavaa laulaa rappukäytävässä kundin oven takana notkumisesta. Lauluni saavat vanheta ja muuttua samassa tahdissa minun kanssani, Laura kuvailee.

– Ikä ja elämänmuutokset ovat tuoneet itsevarmuutta. Olen paremmin auki läheisilleni ja uskallan päästää muita lähemmäs.

Laura tuntee myös, että äitiys on synnyttänyt tärkeitä oivalluksia itsensä hyväksymisestä.

– Vasta lapsen kautta minulle aukeni oivallus siitä, ettei minun tarvitse yrittää olla kukaan muu. Jos kelpaan tuolle pikkutyypille, sitten on kelvattava muillekin. Se on ollut hirmu vapauttava oivallus.

Muutoin Laura kokee, ettei lapsi niinkään ole muuttanut häntä ihmisenä, vaan pikemminkin arkea ja siihen kuuluvia asioita.

”On melkein alkanut ärsyttää väitteet, että äitiys tekee naisesta jotenkin kokonaisemman.”

– Minusta tuntuu ihan samalta kuin ennenkin – mitä nyt vähän väsyneemmältä. On melkein alkanut ärsyttää väitteet, että äitiys tekee naisesta jotenkin kokonaisemman. Se on hevonkukkua. En tunne vanhemmuuden myötä oloani yhtään enemmän naiseksi.

Tulevalle levylleen Laura on ottanut mukaan sanoitusapureita, muun muassa Saara Törmän sekä Iisa Pykärin. Yhteys on syntynyt helposti samanikäisten ja samanlaisen elämäntilanteen jakavien naisten kesken.

– Uudessa elämäntilanteessa olen opetellut soveltamaan lempeyttä itseeni. Ajattelen, että nyt ei ole se hetki, jolloin minun tarvitsisi pakertaa kaikkea yksin. Oman rajallisuuden tunnistaminen ja hyväksyminen on alkanut tulla tutuksi, Laura kuvailee.

– Olen oppinut luottamaan, että asiat järjestyvät, vaikka kaikki ohjat eivät olisi minun hallussani. Kai se on samaa asennoitumista kuin lapsenkin kanssa. Että jos tänään on hankala päivä, huomenna on varmasti parempi.

  • Kirkkonummella 19.1.1978 syntynyt laulaja asuu Porvoossa. Lauran ja avopuolison perheeseen kuuluu kaksivuotias tytär.
  • Valmistelee kolmatta sooloalbumiaan tuottaja Matti Mikkolan kanssa. Sinkku Olet mulle se julkaistaan 9.2.
  • Nähtiin Vain elämää -sarjassa 2012.
  • Solisti Kemopetrol-yhtyeessä, jonka perustamisesta tulee pian 20 vuotta. ”Bändiä ei ole koskaan virallisesti lopetettu, ja olemme yhä ystäviä.”

Hunter McGrady kamppaili vuosia pysyäkseen hoikkana, kunnes kyllästyi vartalonsa kurittamiseen. Nyt hän haluaa rohkaista jokaista rakastamaan omaa vartaloaan.

Sports Illustratedin jokavuotinen uimapukunumero on herättänyt tänäkin vuonna paljon huomiota. Taannoin se innosti myös suomalaisia, koska osa legendaarisen numeron muotikuvista otettiin Lapissa. Pohjolan lisäksi kuvia on tietenkin otettu hiekkarannoilla.

Lue myös: Suomen Lappi jälleen katseiden keskipisteenä – maailmankuulut uimapukukuvat otettiin lasi-iglukylässä

Tänä vuonna lehti on tuonut sivuilleen erilaisten maisemien lisäksi muunkinlaista vaihtelua. Tuoreessa numerossa poseeraa nimittäin 23-vuotias Hunter McGrady. Lukuisat brittiläiset ja amerikkalaiset mediat ovat kutsuneet häntä lehden tähän mennessä muodokkaimmaksi malli. Hän edustaa kokoa 44.

Sports Illustratedin kertoo, että Hunter haluaa rohkaista jokaista rakastamaan omaa vartaloaan.

– Minun tavoitteeni on saada naiset ymmärtämään, että omaa vartaloaan voi rakastaa koosta riippumatta. Jokainen on seksikäs ja kaunis koosta riippumatta. Kauneus ei ole yhtä kuin koko, ja olen todella onnellinen, että muotiteollisuus on hyväksymässä vartaloiden erilaisuuden, hän kertoo.

Hunter julkaisi Sports Illustratedin kuvia myös omassa Instagramissaan.

 

This is a surreal moment for me. You guys I have been bursting to tell you all about this! I want to thank @MJ_Day for an opportunity like this to do the SI model search and for being a force in this industry and everyone at @si_swimsuit for promoting that beauty comes in all shapes and sizes. Beauty is not a number. It has no limits. I have never felt sexier than I did in this shoot. Thank you to @joannegair and team @therealmarissajade and @trendytribals for working your magic on my body. These women painted this suit for 12 hours and I never wanted to take it off. Women, for anyone who has ever felt uncomfortable or insecure because of rolls, or stretch marks, or cellulite, or acne, or felt like you didn't measure up because you weren't represented in the magazines--THIS IS FOR YOU! You are beautiful. You are STRONG. You are powerful and together we need to lift eachother up and inspire one another. There's too much going on on this world to let eachother fall by the wayside. Shot by another incredible woman- @josie_clough amazing sexy beach hair by @adammaclay thank you to my agents @uralucky1 @marissamuscari @ginabaronedirectorofficial @jaimegoldberg_ @wilhelminamodels for being such hard working and dedicated team! We did it ! 😜 #breakingboundaries #siswim

Henkilön Hunter McGrady (@huntermcgrady) jakama julkaisu

Kuvaa varten hänen päälleen maalattiin uimapuku. Sen tekemisessä kesti huimat 12 tuntia. Instagramissa Hunter on kirjoittanut otoksen kylkeen äärimmäisen voimakkaan viestin:

”Tämä kuva on omistettu jokaiselle, joka on tuntenut olonsa epämukavaksi tai epävarmaksi makkaroiden, raskausarpien, selluliitin tai aknen takia. Tämä on kaikille, jotka ovat kokeneet itsensä riittämättömäksi, koska lehdissä ei näy kaikenlaisia naisia. Te olette kauniita. Te olette vahvoja. Te olette voimakkaita ja yhdessä voimme vahvistaa ja inspiroida toisiamme”, Hunter kirjoittaa.

Hän on kirjoittanut inspiroivia tekstejä aiemminkin Instagramiinsa. Toukokuussa 2015 hän kehotti kaikkia muistamaan, että itseään kannattaa rakastaa raskausarpineen kaikkineen.

”Haluan teidän ymmärtävän, kuinka kauniita ja uniikkeja olette. Kuinka valtavan mahtavia vartalonne ovat riippumatta koosta ja mitoista. Jokaisella on vain yksi vartalo. Olkaa sille hyviä”, Hunter kirjoitti pari vuotta sitten.

 

Someone commented one of my posts this morning saying "stop hating on skinny people" and to that I replied "pull up one post where I have ever shown anything but love for every BODY and I will label myself a fraud." What I promote is not strictly being curvy. Do i support it and think you should Rock it out? yes. Do I think if you're thin you should rock that out as well? ABSOLUTELY. What I promote is a HEALTHY BODY IMAGE. Ive been on both ends of the spectrum. I was not happy or healthy when I weighed 114 lbs. and starved myself to make other people happy. I was living for what I thought I was supposed to look like. If you are naturally born with a stature like that then that is wonderful. I am not, and I will never apologize for that. I promote being the best you. Get honest with yourself! Love your body, don't ever hide it or apologize for it. Like I've said many times before, skinny, curvy, athletic, short, tall, black, white, blue, whatever you are. You are perfect. Don't let anyone tell you you need to change. If you're happy, don't change a damn thing about yourself. #effyourbeautystandards #nowrongwaytobeawoman #curves #athletic #skinny #beautiful #wilhelminacurve #daretobedifferent #imnoangel

Henkilön Hunter McGrady (@huntermcgrady) jakama julkaisu

Hän on myös kertonut avoimesti siitä, kuinka kamppaili itsensä kanssa silloin, kun oli hoikimmillaan.

”En ollut onnellinen tai terve, kun painoin 55 kiloa ja näännytin itseäni tehdäkseni muut iloisiksi”, hän kirjoitti.

”Jos joku on syntynyt tiettyihin mittoihin, mahtavaa. Minä en ole, enkä pyytele sitä anteeksi. Minä kehotan kaikkia olemaan parhaita versioita itsestään. Itselleen tulee olla rehellinen! Rakasta vartaloasi, älä piilota sitä äläkä pyytele sitä anteeksi. Olit sitten laiha, kurvikas, urheilullinen, lyhyt, pitkä, musta, valkoinen, sininen tai mitä hyvänsä – sinä olet täydellinen.”

Juttua muokattu 19.2.2017 kello 20.08 Hunterin koon osalta. 

Vierailija

Legendaarisen uimapukunumeron historian isokokoisin malli valaa itsevarmuutta jokaiseen: ”Olet seksikäs ja kaunis koosta riippumatta”

Jenniliini kirjoitti: Vierailija kirjoitti: Miksi ylipainoa hehkutetaan koko ajan, vaikka se on suuri terveysriski? Pieni ylipaino on vielä ok, mutta kun vaatekoko on 52 ja painoindeksi huutaa hoosiannaa, niin siinä ei ole enää mitään kaunista. Ihan oikeastiko väität että kuvan naisen painoindeksi huutaa hoosiannaa? :D Googlaamalla selviää, että kuvan nainen on 180cm pitkä ja painaa 108kg. Eli painoindeksi on yli 33, mikä on merkittävä ylipaino ja lähentelee jo sairaalloisen lihavaa.
Lue kommentti

Madonnan malawilaiskaksosten musisointi herättää Instagramissa ihastusta. Tyttöjen isä kuitenkin väittää, että adoptio ei ole mennyt hänelle kerrottujen suunnitelmien mukaan. 

Poptähti Madonna, 58, kertoi viikko sitten Instagramissa adoptoineensa nelivuotiaat kaksostytöt Malawista.

– Olen erittäin iloinen, että he ovat nyt osa perhettämme. Olen syvästi kiitollinen kaikille Malawissa, jotka auttoivat tekemään tästä mahdollista, ja pyydän mediaa kunnioittamaan yksityisyyttämme tänä muutoksen aikana, Madonna kertoi tuolloin.

Nyt poptähti on julkaissut Instagramissaan suloisen videon, jossa hänen uudet perheenjäsenensä esittelevät laulutaitojaan. Esther ja Stella laulavat videolla Tuiki tuiki tähtönen -lastenlaulua. Madonnan aiemmin Malawista adoptoima Mercy James säestää tyttöjen musisointia pianolla.

 

A little night Music.........,,🌟⭐️🌟⭐️🌟⭐️😂💘🌸🙏🏻

Henkilön Madonna (@madonna) jakama julkaisu

Tyttöjen adoptiosta on syntynyt taannoin myös epäselvyyksiä. Lasten biologinen isä kertoo Daily Mailin mukaan, ettei missään nimessä halunnut antaa heitä pysyvästi adoptioon.

– Minulle kerrottiin alussa, että Esther ja Stella menevät asumaan rikkaan naisen luo ulkomaille, ja että hän antaa heille kunnon koulutuksen ja palauttaa heidät sitten minulle, asumaan kanssani ja auttamaan perhettäni, Adam Mwalen kertoo Daily Mailin mukaan.

– Hyväksyin, että he menevät ulkomaille, mutta minulle kerrottiin, että he tulisivat takaisin. He olisivat aina minun lapsiani, ja minä olisin aina heidän isänsä, hän kertoo Daily Mailin mukaan. 

Malawissa tytöt olivat asuneet orpokodissa heidän äitinsä kuoltua synnytyksessä, koska isä ei kyennyt pitämään heistä huolta.

The Guardianin mukaan adoptioita on kritisoitu myös siksi, että hallitus vaikuttaa antaneen laulajalle poikkeusluvan, vaikka lait kieltävät ulkomaalaisia viemästä lapsia maasta. Adoption ehtona kuitenkin on, että Madonna tarjoaa tytöille hyvän kodin.

Sekavuutta on ollut aiemminkin

Madonnan adoptiot ovat aiemminkin kuohuttaneet. Vuonna 2006 laulaja adoptoi Malawista David Banda -pojan ja vuonna 2009 Mercy James -tyttären. Erityisesti Mercyn adoptio synnytti kritiikkiä. Tytön äiti kuoli synnytyksessä, ja sukulaiset sijoittivat lapsen orpokotiin.

Jälkikäteen isovanhemmat kuitenkin kertoivat suunnitelleensa, että olisivat ottaneet lapsen hoitaakseen, kun tämä on 6-vuotias. He syyttivät Madonnaa lapsen varastamisesta ja repimisestä juuriltaan. Alun perin he olivat hyväksyneet adoption.