Mitä syön, mitä puen, mitä shoppailen, missä matkustelen? Moni määrittelee itsensä ulkoisilla seikoilla. – Jos menettää omaisuutensa vaikkapa erossa tai työn myötä, on kova prosessi löytää taas itsensä, rahasta bloggaava yrittäjä Unna Lehtipuu sanoo.

– Raha on meille yhä tabu. Parisuhdehuolista ja laihduttamisesta kyllä avaudutaan, mutta rahasta vaietaan. Emmehän me tiedä edes työkaverin palkkaa, viestintäyrittäjä ja tietokirjailija Unna Lehtipuu, 48, puuskahtaa.

Vuosi sitten hän päätti ryhtyä omaan vallankumoukseensa. Hän alkoi kirjoittaa Timanttipesula-blogia ja tutkia, millainen oikein on suhteemme rahaan, aikaan ja omiin kykyihimme.

Blogi alkoi kerätä kommentteja, sitten kirjeitä. Osa tarinoista oli todella rankkoja.

– Moni oli menettänyt työn tai avioeron myötä kotinsa, jonkun puoliso oli pelannut rahat tai sijoittanut ne toisen tietämättä. Kirjoitukset ovat selvästi olleet terapiaa.

”Termit minä ja minun menevät sekaisin.”

Melkein kaikilla tarinoilla oli yksi yhteinen tekijä: rahasta oli tullut osa identiteettiä niin, että kun taloudellinen tilanne muuttui, koko persoona oli hukassa.

– Kuluttamisesta ja omaisuudesta tulee helposti osa meitä. Jos ne menettää vaikkapa erossa tai työn myötä, on kova prosessi löytää taas itsensä. Termit minä ja minun menevät sekaisin.

Siis jos muuttaa varakkaan alueen paritalonpuolikkaasta halpaan pikkukaksioon, edessä voi olla identiteettikriisi. Tai:

– Jos töissä on ollut huono päivä, pomo on hankala ja mieskin oikuttelee, moni hoitaa pahaa oloaan shoppaamalla.

Se ei auta, varsinkaan pitkäaikaisesti.

”Suhde rahaan ei kirkastu, jos et tunne omia motiivejasi.”

– Kuluttamalla ei myöskään koskaan pääse kiinni siihen tunteeseen, joka huonon olon oikeasti aiheutti. Jos syy on vaikka ylikuormitus töissä tai hellyydenkaipuu parisuhteessa, ongelma ei ostamalla hoidu, vaan pysyy piilossa. Itseltään kannattaisikin kysyä, mikä sen rahan toinen nimi oikeasti on.

Lehtipuu vertaa tilannetta laihduttamiseen. Paino ei putoa taitavallakaan kuntoilu- ja ravinto-ohjelmalla, jos ei hahmota, mitä tarpeita syömisellä on hoitanut. Vasta kun kilojen todellinen syy on selvä, painokin tippuu varmimmin.

– Vastaavasti suhde rahaan ei kirkastu, jos et tunne omia motiivejasi, vaikka sinulla olisi tarkasti tehty taloussuunnitelma.

Lehtipuu sanoo, että jokaisen kannattaisi muistella omaa rahahistoriaansa: millaisen suhteen kotoaan on rahaan saanut. Miten äiti ja isä puhuivat rahasta? Onko lapsuudenkodissa rahalla tarkoitettu turvallisuutta, asemaa vai palkintoa? Asenteet istuvat meissä sitkeästi.

Missä se onni sitten on?

Lehtipuu työskenteli vuosia kehitysyhteistyöjärjestö Suomen World Visionin viestintäjohtajana ja näki paljon lohduttomuutta sekä puutetta – mutta myös valoa: sen, miten paljon yhdellä eurolla saa köyhyyden keskellä aikaan, kun se käytetään oikein.

Lehtipuu kertoo kenialaisesta Dhoty Dhotysta. Hän on entinen nuorisorikollinen ja huumeidenkäyttäjä, jonka World Vision koulutti ja joka on nyt täystyöllistetty dj ja musiikkituottaja.

– Mutta musiikki vie häneltä vain illat. Päivisin hän muuttuu käytännössä sosiaalityöntekijäksi, hakee lentoyhtiöltä ylijäämäaterioita, jakaa ruokaa kotislumminsa vähävaraisille ja hankkii nuorille vaatteita.

– Juuri tällaista toimintaa näkee köyhissä maissa paljon. Ihmiset ovat nippa nappa päässeet jaloilleen ja heti rupeavat antamaan omastaan.

”Suomessa vain ei ole antamisen kulttuuria, koska ei täällä ole pyytämisen kulttuuriakaan.”

Antaminen ja jakaminen ovat taitoja, joilla mekin, maailman rikkaimpiin kuuluvan maan asukkaat, tulisimme onnellisemmiksi, muistuttaa Lehtipuu. Se on todistettu monissa tutkimuksissakin. Elämä tuntuu mukavammalta, kun on lahjoittanut jotain toisille, oli se sitten aikaa, rahaa tai osaamista.

– Meillä Suomessa vain ei ole antamisen kulttuuria, koska ei ole pyytämisen kulttuuriakaan. Antaminen on ulkoistettu verovaroin hoidettavaksi.

 

Mutta toisaalta, muutos on jo täällä:

– Esimerkiksi jakamistalous, kuten Airbnb tai Uber-taksit muuttavat jo rahan käsitettä meilläkin.

Lehtipuukin on Airbnb -emäntä. Kaksi vuotta sitten hän tuumi, että perheen omakotitalon piharakennukseen mahtuisi vierailijoita. Ainakin sitä kannattaisi kokeilla.

– Meillä on asunut mahtavia tyyppejä eri puolilta maailmaa, jotka ovat rikastuttaneet elämäämme valtavasti. Vaikka Airbnb:ssä on mukana kaupallisuutta, sillä on myös syvempi merkitys, hän summaa.

Mutta ei jakamistalouteen välttämättä majataloa tarvita, ei myöskään radikaalia elämänmuutosta. Omat taidot ja oma työpaikka riittävät, Lehtipuu vinkkaa.

– Työnantajat voisivat sallia esimerkiksi yhden päivän kuukaudessa pro bono -toimintaan. Esimerkiksi kampaajat leikkaisivat asunnottomien hiuksia tai it-ammattilainen tekisi työtä hyväntekeväisyysjärjestölle.

Pieni rakkauden lähettiläs

Lehtipuu on syksyllä aloittanut uuden työn yrittäjänä. Hän vetää viestintätoimisto Framillaa, kimpassa mainostoimisto Folkin kanssa. Vaikka työpaikka on Helsingin keskustassa, Unna toivoo yrittäjyyden tuovan joustoa siihen, että töitä voi useammin tehdä myös kotona. Sekö oli Lehtipuu oma oppi blogistaan?

– Joinakin vuosina olen tehnyt niin paljon töitä, etten muista niistä vuosista mitään. Vaikka viime vuodet olenkin tehnyt lyhyempää työviikkoa, nyt yrittäjänä minulla on parempi mahdollisuus hallita omaa aikaani, hän perustelee.

Enemmän aikaa ja vähemmän työtunteja Unna Lehtipuu tarvitsee ennen kaikkea kolmannen lapsensa vuoksi. 9-vuotias tytär on vaikeavammainen ja on saanut vanhemmat näkemään monet asiat toisin.

– Hän on meidän pieni rakkaudenlähettiläämme ja opettanut kaikille meille elämän haurauden. Olen nähnyt, että täällä ei ole takuita, eikä kukaan meistä tiedä huomisesta.

”Tulin rohkeammaksi ja olen uskaltanut tarttua nopeammin asioihin, joita pidän tärkeänä.”

Lehtipuu sanoo, että erityislapsi muuttaa täysin elämänkaariajattelun. Äitinä hän ei voikaan ajatella, että lapsi menee opiskelemaan ja ammattiin. On ajateltava, että tärkeintä on vain tämä hetki.

– Omissa valinnoissa on pakko tehdä tsekkaus ja katsoa, mikä on mahdollista. Kun huomasin, että mahdollisuuksia on vähemmän, fokusoiduin paremmin. Tulin rohkeammaksi ja olen uskaltanut tarttua nopeammin asioihin, joita pidän tärkeänä.

Tyttären syntymän jälkeen Unna oli kotona siihen asti, kunnes tämä oli 3,5-vuotias. Mutta kotivuosien jälkeenkin hän on todennut monesti, että oma helmasynti, ahneus työlle, ei noin vain hellitäkään.

– Olen innostunut asioista, luen ja seuraan ilmiöitä koko ajan. Lapsilta tulee kovaa palautetta, että olen monesti läsnä, mutta en oikeasti läsnä. Tiedän heikkouteni ja koulutan itseäni tässä koko ajan.

Unna Lehtipuun kirja Timanttipesula. Sijoita elämäsi fiksusti (Talentum pro) ilmestyi syyskuussa.

– Alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, Jari Sillanpää kertoo Ilta-Sanomissa.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo Ilta-Sanomissa, miten alkoholin vähentäminen on vaikuttanut hänen hyvinvointiinsa. Jarin mukaan hänen painonsa on noussut tasaisesti viime kesästä lähtien.

– Aloin juoda viime kesänä limuja ja syödä irtokarkkeja. Limut tulivat alkoholin tilalla, Jari kertoo IS:ssa.

Jarin mukaan hän vähensi alkoholinjuontia ”radikaalisti” kolme vuotta sitten.

– Join ihan liikaa ja sain migreenioireita saunan ja alkoholin yhdistelmästä. Mutta alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, hän kertoo lehden haastattelussa.

Jari sanoo haluavansa lopettaa limsojen juonnin, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Hän ei kuitenkaan mieti ulkonäköään enää yhtä paljon kuin nuorempana.

Vuonna 2014 Jari kertoi Me Naisten haastattelussa, että hänen painonsa on jojoillut vuosia.

– Olen kurinalaiseen elämään aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Iän myötä minusta on tullut myös armollisempi itseäni kohtaan. ­Painoni on uran varrella vaihdellut 80 kilosta yli sataan kiloon, joten yleisöni on tottunut näkemään minut kaikenkokoisena, Jari kertoi syksyllä 2014.

 

Anni Hautala lomaili kesällä avomiehensä stand up -koomikko Niko Kivelän ja molempien poikien kanssa Kreikassa ja mökillä. Kuva: Jonna Öhrnberg

Radiojuontaja Anni Hautala aloittaa joka maanantai terveellisen elämän, mutta päätös pitää korkeintaan keskiviikkoon asti.

Juontaja Anni Hautala, 35, julkaisee marraskuussa keittokirjan. Projekti alkoi, kun kustantaja otti suosikkijuontajaan yhteyttä.

– Minulla on helppo suhde ruokaan. Rakastan sitä, että en itsekään tiedä, mitä ruokaa laitan ja kaivelen kaapeista kaikkia tekotarpeita, Anni kertoi torstaina Otavan syyskauden avajaisissa.

Kesällä Anni vieraili kirjaa varten Champagnesen ja Cognacin kylissä, jossa tutustui juomien valmistusprosesseihin. Kirjassa on muutama drinkkiohje. Ruuan suhteen Anni kuvailee olevansa nautiskelija.

”Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.”

– En ole koskaan ollut millään dieetillä. Minulla on siihen liian huono itsekuri. Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.

Keho ei totu aikaisiin aamuherätyksiin

Radio Suomipopin Aamulypsyä juontava Anni herää joka aamu ennen viittä. Aikaisin herääminen ja väsymys lisäävät makeannälkää.

– Keho ei oikein totu siihen heräämiseen. Aloitan joka maanantai terveellisemmän elämän ja suunnittelen karkkilakkoa, mutta se loppuu viimeistään keskiviikkona. Toimituksessa on usein karkkeja ja herkkuja, joihin sorrun.

”Loppukevät oli ihan hullua juoksua.”

Aamulypsyn lisäksi Anni jatkoi tällä viikolla kesän jälkeen Idolsin kuvauksia. Kuuden viikon kesäloma tuli tarpeeseen.

– Olin todella tiukka lomasta. Loppukevät oli ihan hullua juoksua ja odotin jo lomaa. Huomaan, että käyn silloin kärsimättömäksi; en jaksaisi yhtään mitään korjauksia tai muutoksia, vaan olin, että kuvataan nyt vaan.

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.