Kerttu (ylh.) ja Katri Niskanen olivat lapsena kuin paita ja peppu. ”Me ­oltiin aina ihan kiinni toisissamme", siskokset kertoivat Me Naisten haastattelussa vuonna 2010.

Katri Niskanen suunnittelee iltapukuja Linnaan, Kerttu Niskanen hiihtää olympiamitaleista. Sisarukset ovat kuin yö ja päivä, mutta silti heitä yhdistää ­halu menestyä. – Olemme itsenäisiä, mutta aina toistemme tukena.

Maajoukkuehiihtäjä Kerttu Niskanen luo isosiskoonsa, vaatesuunnittelija Katri Niskaseen nolostuneita katseita, kun tämä yrittää suostutella pikkusiskoaan tyynysotaan. Katrille heittäytyminen leikkiin tuntuu luontevalta, Kertulle ajatus on selvästi vieras.

Jos nyt oltaisiin hiihtoladulla, asetelma olisi toinen: Kerttu viilettäisi suksilla kaukana edellä ja Katri nyrpistelisi nenäänsä tämän paremmuudelle.

– Pienenä kisasimme aina, kumpi kerkiää pyörällä postilaatikolle, ja yleensä minä vanhempana voitin. Kun Kerttu sitten kerran meni suksilla ylämäessä ohi, tajusin homman olleen siinä. Nykyään hän hiihtää monta kierrosta sillä aikaa kun minä yhden, Katri naureskelee.

Kertun kilpailuhenkisyys on kehittynyt ammatiksi asti: hän voitti maaliskuussa hiihdon nuorten maailmanmestaruuden 10 kilometrin perinteisellä tyylillä ja aloitti juuri uuden kauden naisten maajoukkueessa Virpi Kuitusen tilalla.

– Maailmanmestaruus oli mahtava juttu, ja nyt myös haave maajoukkueesta täyttyi. Se onkin paras mahdollinen ryhmä harjoittelulle. Tahti kovenee, mutta se on vain hyvä, Kerttu tunnelmoi.

Vaikka Kerttu pieksee Katrin hiihtämisessä, on isosiskollakin vahvuutensa. Vuosi takaperin Katri voitti vaatesuunnitteluun keskittyvän tosi-tv-kisan Muodin huipulle, minkä jälkeen hän on noussut yhdeksi Suomen suosituimmista nuorista muotisuunnittelijoista. Oman katri/n -mallistonsa ja putiikkinsa lisäksi hän vaatettaa julkkiksia, muun muassa Jenni Vartiaista ja Hanna Pakarista.

Katrin tuoreimmat työt saavat itsenäisyyspäivänä maanlaajuista huomiota, sillä hän on suunnitellut Linnan juhliin peräti kolme pukua. Ne ovat kaikki mustia: yksi on täyspaljettia, toinen pitsiä ja kolmas kahden eri kankaan tyylitelmä.

– Tuntuu mahtavalta tehdä pukuja Linnaan. On kunnia-asia, että kaikista vaihtoehdoista nämä naiset valitsivat juuri minut suunnittelijakseen, Katri kiittelee.

Katri oli pomo

Katri ja Kerttu syntyivät Oulussa ja viettivät varhaislapsuutensa pienessä kerrostaloasunnossa. Elinpiiri laajeni, kun ­perhe muutti omakotitaloon Vieremälle keskelle Pohjois-Savon peltoja. Siellä siskokset rakentelivat majoja lähimetsään ja hiihtivät parin kilometrin lenkin kouluun joka päivä. Vanhemmat olivat työläisiä ja äiti viipyi pitkään lasten kanssa kotona.

– Äiti kuskasi meitä harrastuksiin ja viihdytti kotona. Olen miettinyt, miten hieno juttu se olikaan. En usko, että voisin jäädä kotiin samalla tavoin. Ainakin nyt tuntuu, että minun pitää saada käyttää luovuuttani töissä, Katri pohtii.

Niskasilla riitti vauhtia, sillä Katrin ja Kertun lisäksi perheessä viuhui kaksi nuorempaa sisarusta. Iivo, 18, seuraa Kertun jalanjälkiä menestyvänä hiihtäjänä. 16-vuotias Iita aloitti juuri lukion.

Katrin ja Kertun pieni ikäero sai heidät tekemään kaiken yhdessä, he jopa pukeutuivat samanlaisiin vaatteisiin. Myös Iivo ja Iita olivat mukana leikeissä, mutta roolijako oli selkeä: Katri oli porukan pomo.

– Katri on aina ollut meille isosisko isolla i:llä. Leikki kuin leikki, Katri oli niiden järjestäjä, Kerttu kuvailee.

Katri antoi kuitenkin tilaa nuoremmilleen. Kerttu muistaa yhä, kun he isosiskon kanssa saivat rullaluistimet.

– Katri pääsi niillä lujempaa, mutta minä halusin mennä edellä ja pistin huudoksi. Katri antoi kiltisti periksi ja luisteli siitä eteenpäin minun perässäni.

Katri olikin sisaruksista se huolehtivaisin. Hän auttoi erityisesti Iivon ja ­Iitan hoitamisessa, katsoi Kertunkin ­perään ja opetti sisaruksensa lukemaan. Iivoa hän opasti matematiikassa jo ­ennen kuin tämä meni kouluun.

– Sisarusten hoitaminen opetti vastuullisuutta. Olin muulle katraalle tuki ja esimerkki. Jouduin perustelemaan tekemisiäni enemmän kuin he, mutta he ovat ottaneet minusta mallia. Tunnen yhä, ­että heistä täytyy huolehtia, Katri miettii.

Hääpukuja verhoista

Vaikka Katri ja Kerttu puuhastelivat lapsuudessaan yhdessä, erilaiset kiinnostuksen kohteet puskivat pintaan. Katri piirsi, maalasi ja väkersi käsillään. Kun sisarukset leikkivät häitä, hän suunnitteli verhoista morsiamelle hääpuvun.

– Sain jo lapsena ommella ja toteuttaa visioitani. Ehkä siksi en ole koskaan ­pelännyt epäonnistumista, Katri arvelee.

Kerttu teki asioita Katrin perässä, mutta vahvimmin veri veti hiihtämään. Harrastus alkoi kolmevuotiaana, kun ­siskot menivät hiihtokouluun. Kuusivuotiaana Kerttu osallistui ensimmäisiin ­kilpailuihin. Katrikin tykkäsi lajista, mutta häntä ei kilpaileminen kiinnostanut.

– Kun aloin oikeasti menestyä hiihtokisoissa, motivaatio kasvoi entisestään. Tosin sain myös aikamoisia raivareita, jos sukset eivät luistaneet, Kerttu nauraa.

Murrosiässä sisarusten tiivis yhteispeli alkoi muuttua. He halusivat ottaa pesäeroa toisiinsa ja kiinnostus suuntautui yhä vahvemmin eri asioihin. Myös toisen tekemiset ärsyttivät.

– Silloin tuntui, ettei toinen enää ­tajunnut mistään mitään, Katri muistaa.
Kun yläaste loppui, Katri lähti kuvataidelukioon ja Kerttu urheilulukioon. Siskojen eroavaisuudet tulivat esiin yhä enemmän: Katri opiskeli taiteilijasielujen keskellä, Kerttu kävi läpi poikatyttövaihetta ja leikkasi hiuksensa lyhyiksi.

Kiivailija ja haaveilija

Teini-iässä alkanut erottautuminen on jatkunut tähän päivään, ja nykyään sisarten elämäntyylit poikkeavat selvästi toisistaan. Katri asuu Helsingin keskustassa ja on haastattelua edeltävänä iltana juhlinut julkkiskekkereillä. Kerttu puolestaan on tullut kotoaan Vuokatista, missä hän pakkasi Italian hiihtoleiriä varten.

Katrin arki kuluu pitkälti omassa ­putiikissa ja työpäivät voivat venyä pikku­tunneille. Kertun päiviä määrittää treenaus: yleensä hän hiihtää puolentoista tunnin lenkin kahdesti päivässä.

Katri kuvailee itseään tyyneksi haaveilijaksi, Kerttua taas tuliseksi ja räjähdysalttiiksi.

– Kerttu on periksi antamaton, ehdoton ja omapäinen. Jos hän nuorempana halusi jotain, hän sai sen raivolla, minä neuvottelemalla.

Kerttu ei ole helppo persoona, mutta se on juuri se juttu, mistä hänessä tykkään. En koskaan pysty täysin suuttumaan hänelle, Katri heltyy.

Kerttu myöntää olevansa kiivastuva luonne, mutta kuvailee itseään mieluummin ”halukkaaksi menestymään”. Siskoaan hän luonnehtii lempeäksi.

– Katri on sydämellinen, luotettava ja meistä se rauhallisempi. Tiedän, että voin aina kääntyä hänen puoleensa.

Tyyliasioissa Katri arvostaa glamouria ja meikattuja sumusilmiä, Kertulle riittävät urheiluvetimet ja sipaus ripsiväriä. Katri yrittää saada Kertun pukeutumaan välillä hienommin, mutta toisinaan muotiluomukset menevät Kertulta yli hilseen.

Viimeksi isosisko sai kyytiä puhki kuluneista urheilukengistään.

– Lenkkikamani kauhistuttavat Kerttua. Hän ­tivaa, milloin viimeksi olen ostanut ­urheiluvaatteita ja käy hankkimassa niitä minulle. Viimeksi taisin saada salitossut, Katri sanoo.

– Katrilla on yleensä kauniit korkkarit, minulla hyvät lenkkarit, Kerttu tiivistää.

Päänvaivaa aiheuttaa myös yhteisen lounaspaikan löytäminen.

– Kerttu on ihan äijä. Hän haluaa ­syödä kunnon ruokaa eikä mitään ­piperryksiä. Minä taas tahdon nautiskella ja olen valmis maksamaan siitä ­vähän enemmän, Katri kuvailee.

Suorapuheinen perhe

Mutta on Katrissa ja Kertussa paljon yhteistäkin. He tietävät, ettei mikään tule ilmaiseksi ja tekevät paljon töitä päästäkseen tavoitteisiinsa.

– Meitä yhdistää kunnianhimo ja ­halu menestyä: tahdomme molemmat saavuttaa paljon. Vaikka olemme erilaisia, olemme kuitenkin lopulta samanlaisia, Kerttu miettii.

Siskot ovat tehneet töitä omapäisyytensä kanssa. Aikuisiällä he ovat oppineet huomioimaan toisensa paremmin.

– Haluamme molemmat päättää ja ­olla johtajia. Kompromisseissa on ollut opettelemista, Katri myöntää.

Niskasilla on opittu suoran puheen kulttuuriin. Kiireessä Katri voi lyödä Kertulle luurin korvaan, koska tietää, ettei tämä loukkaannu. Kerttu taas saattaa huomauttaa Katrille, että tämä voisi mennä useammin lenkille. Suorasukaisuus on heistä kuitenkin hyvä juttu.

– On ihanaa, että on joku, jolle uskaltaa sanoa asiat suoraan. Nykyään osaamme myös lukea toisiamme ja aistia, ­milloin kannattaa pitää suu kiinni.

Siskokset seuraavat ylpeinä toistensa menestystä. Kun Katri kilpaili Muodin huipulle -ohjelmassa, Kerttu katsoi joka jakson. Katri seuraa Kertun hiihtoa ­netistä ja televisiosta ja jännittää haastatteluja, joissa pikkusisko puhuu tutun savon sijaan kirjakieltä.

– Kilpailemme ennen kaikkea itsemme kanssa ja olemme välillä aika armottomia. Kun kysyn Kertulta, miten kisoissa meni, hän voi vastata ’ihan huonosti, voitin’. Olen itse samanlainen, Katri sanoo.

Nykyään sisarukset ehtivät tavata harvoin. He asuvat eri kaupungeissa, ja Kerttu matkustaa paljon ulkomailla. Yhteyttä pidetään puhelimitse ja omien asioiden lisäksi jaetaan perheen kuulumiset.

– Vaikka perheemme on hajallaan ympäri Suomea, tuntuu kuin olisimme yhdessä. Elämme niin vahvasti mukana toistemme tunnelmissa, Katri iloitsee.

Puheluissaan Katri ja Kerttu juttelevat mieluiten arkisista asioista kuten ruuanlaitosta ja hyvistä resepteistä. Juuri sitä he toisiltaan kaipaavatkin.

– Vaikka olemme itsenäisiä, voimme aina kääntyä toistemme puoleen. Olemme tukena toisillemme ja tiedämme, ettemme ole koskaan yksin.

Juttu on julkaistu Me Naiset -lehdessä vuonna 2010.

Lue myös:

Muotisuunnittelija Katri Niskanen sisarustensa olympiamitaleista: "Minulla ei ole sanoja"

Linkki päivitetty juttuun 19.2. klo 16.09, sen jälkeen kun Kerttu Nisknane voitti Sotshin olympialaisissa hopeaa ja Iivo Niskanen kultaa.

Katri Niskanen

■ 10.5.1986 syntynyt vaatesuunnittelija. Kolme  nuorempaa sisarusta, Kerttu, ­Iivo ja Iita.

■ Voitti 2009 Suomen ensimmäisen Muodin huipulle -ohjelman.

■ Myy katri/n -mallistoaan oman liikkeensä lisäksi Stockmannilla. ”Teen vaatteita oikeille naisille. Olen onnellinen, että he ovat löytäneet ne.”

Kerttu Niskanen

■ 13.6.1988 syntynyt hiihtäjä.

■ Voitti 2010 alle 23-vuotiaiden hiihdon maailmanmestaruuden 10 km ­perinteisellä tyylillä.

■ Kuuluu hiihdon A-maajoukkueeseen.

■ Voitti Sotshin olympialaisissa 15.2.2014 hopeaa naisten 4x5 kilometrin viestissä Aino-Kaisa Saarisen, Anne Kyllösen ja Krista Lähteenmäen kanssa.

■ Hiihtää Sotshissa naisten parisprintin Aino-Kaisa Saarisen kanssa 19.2.2014.

Sotshiin liittyvät asiat päivitetty juttuun 19.2.2014

Kun laulaja Erin Anttilalla ei vielä ollut lapsia, niiden hankkimisesta udeltiin häneltä toistuvasti. – Inhoan normeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi elää.

Erin Anttilan, 39, lounashetki ei tyssää tähän välikohtaukseen:

Pitkään, vaaleaan hiukseen on takertunut hyppysellinen kosteaa kuskusia, kun laulaja nykii sitä irti salaattiannoksestaan.

Erinin ilme tuskin värähtää.

– Ei mitään hätää, hän sanoo, tiputtaa suortuvan pöydälle ja jatkaa tyynesti salaattinsa haarukoimista helsinkiläisessä kahvilassa.

Sitten laulajaa alkaa naurattaa. Mieleen tulee pari ystävää, joista toinen säikkyy jo nähdessään puhdistamattoman hiusharjan.

– Ja se toinen olisi lähtenyt kiljuen tästä pöydästä, Erin kikattaa.

Hyvähän siinä on naureskella, kun ei itse kärsi edes hämähäkkikammosta.

– Taidan olla jotenkin antineuroottinen, Erin heittää.

– Kerran vastasin erityisherkkyystestiin. Yksikään sen aihe ei häirinnyt minua; ei meteli, eivät hajut. Hyvä, etten saanut testistä miinuspisteitä.

Samanlainen rentous on kuulunut Erinin luonteenpiirteisiin aina. Hänen äitinsä pani sen merkille jo, kun Erin oli pikkutyttö: lapsi ei hermostunut tai suuttunut edes silloin, kun olisi ollut syytä.

Erin selittää levollisuuttaan iltatähden osallaan; kolme vanhempaa sisarusta olivat jo pedanneet kaiken valmiiksi.

Aikuistuessa huolettomuus on jalostunut tietoiseksi elämänasenteeksi ja luottavaisuudeksi, että elämä kyllä järjestää.

– Jos satun hävittämään lompakkoni, menee kolme päivää ennen kuin alan toden teolla etsiä sitä. Jossainhan se kukkaro on, Erin kuvailee.

Tai niin kuin viimeksi, kun laulaja kadotti kalliit kuulokkeensa. Aluksi hän kyseli niiden perään studiolla ja kuukauden päästä penkoi hyllynsä työhuoneella ja kotitalon kellarissa, paikoissa, joissa yleensä tekee musiikkihommiaan.

Kun luurit lopulta löytyivät perheen toisesta autosta, nätisti siitä etupenkiltä, Erin saattoi todeta, että hermoilu olisikin ollut aivan turhaa.

– Sanon aina, etten ole perfektionisti, keskityn vain olennaiseen.

Raskas huolettomuus

Lungius on varmasti terveellisempää kuin stressaaminen, ja hyvä esimerkki myös Erinin ja muusikko Vesa Anttilan 3- ja 1-vuotiaille pojille. Mutta kaikki eivät siitä tykkää.

– Olen huomannut, ettei huolettomuuteni aina ole reilua muille. On raskasta olla tällaisen ihmisen lähipiirissä varsinkin, kun kaikki päätökset riippuvat minusta.

Erinin mukaan parhaat laulunaiheet löytyvät tavallisesta arjesta. ”En halua, ttä elämäni olisi pelkkää musahössötystä. Olen tosi iloinen, että minulla on muutakin.” Kuva Jouni Harala.
Erinin mukaan parhaat laulunaiheet löytyvät tavallisesta arjesta. ”En halua, ttä elämäni olisi pelkkää musahössötystä. Olen tosi iloinen, että minulla on muutakin.” Kuva Jouni Harala.

Rauhallisesti Erin on myös päätöksissään. Mieluiten hän antaisi asioille aikaa ja ratkaisujen syntyä omalla painollaan.

– Siksikin olen maailman huonoin johtaja. Olen saanut siitä palautetta niiltä, jotka joutuvat stressaamaan asioista puolestani.

Niin kävi nyt, kun Erin alkoi olla loppusuoralla kolmannen soololevynsä Seli selin tekemisessä. Projekti oli tarkoittanut muutaman kuukauden irrottautumista kaikista muista velvollisuuksista. Sillä aikaa päätökset esimerkiksi julkaisuun ja tulevaan kiertueeseen liittyvistä kysymyksistä pakkautuivat jonoksi. Suma kysyjiä ja palavereita odotti Erinin vastauksia.

”On loputon suo yrittää pitää kaikki tyytyväisinä.”

Paine oli sitä luokkaa, että heti levytyksen päätyttyä Erin järjesti palaveripäivän eräälle lauantaille omaan kotiinsa. Huoli kasautuneista asioista purkautui itkuna kesken kokouksen.

– On loputon suo yrittää pitää kaikki tyytyväisinä. En kriiseile juuri mistään, mutta tänä vuonna olen kriiseillyt riittämättömyyden tunteen kanssa. Yhtä aikaa tapahtui liikaa asioita, jotka kaikki olivat minusta kiinni: kesän keikat, levyn teko, konserttien suunnittelu ja pienten lasten hoitaminen, Erin kuvailee ruuhkavuottaan.

Miljoona asiaa mielen päällä alkoi näkyä myöhästelynä ja hajamielisinä välispiikkeinä lavalla.

– Tunnistin, että nyt on väsymystä ilmassa, eikä tilanne voi jatkua näin, Erin sanoo.

– Osaan kuitenkin keventää ajoissa enkä anna kiireen mennä niin pitkälle, että uupuisin. En ole koskaan yrittänyt puskea väkisin yksin.

Niinpä Erin ensimmäistä kertaa soolourallaan palkkasi itselleen managerin. Carla Ahonius on Erinin vanha työkumppani jo vuosien takaa ja tuttu tekijä muun muassa Cheekin, Chisun ja Jenni Vartiaisen taustajoukoissa.

– Mielelläni ulkoistan hommat, jotka eivät ole minusta riippuvaisia. Harrastan samaa ulkoistamista kodinkin pyörittämisessä: turvaudun säännöllisesti siivoojaan ja ruokakassipalveluun. Kenellä pienen lapsen vanhemmalla on joutilasta aikaa?

Lauluja eletystä elämästä

Marraskuussa ilmestyvälle levylle valikoitui yhdeksän uutta kappaletta. Teksteissä kuuluu Erinin tavaramerkki: tarkka tarttuminen arjen yksityiskohtiin.

Sydäntä särkee ilmestyi jo sinkkuna, ja toinen rakkauslaulu Kohta hänen kulkee matkan kirkon ovelta vihkialttarille. Kaikki eroaa -biisissä ”miehet on idareit, muijat väsyneit, kaikki eroaa, mutta älä sä lähde”.

Albumin avaava Seli seli taas kertoo kolmikymppisille naisille tutusta ilmiöstä, kun heiltä aletaan udella lapsen hankkimisesta. Ei siitä ole kauan, kun Erinkin toistuvasti löysi itsensä tilanteista, joissa oli pakotettu selittelemään lapsettomuuttaan.

– Olen diplomaattinen ja kohtelias ja hymyillen yritin puhua itseni pois niistä tilanteista. Kyseleminen tuntui epämiellyttävältä ja loukkaavalta, vaikka lapseton elämäntilanne oli silloin oma valintani eikä millään tavalla ongelma.

Erinillä oli tapana vastata, ettei ollut vielä varma, halusiko äidiksi ylipäätään. Se oli totta ja yleensä paras keskustelun lopettaja.

– Inhoan normeja, joiden mukaan ihmisten pitäisi elää. Varsinkin, jos et näytä täyttävän niitä normeja, aletaan kysellä ja kyseenalaistaa, Erin sanoo.

– Vielä enemmän ärsyynnyin niiden puolesta, joille lapsettomuus on kipeä asia eikä oma valinta. Miten kenelläkään on oikeus noin tökkiä toista henkisesti? Sellainen on supertörkeää.

Vaikka elämäntilanne on jo toinen, aihe oli vasta nyt valmis biisiksi. Erinin lauluille on tyypillistä perustua tosielämän kokemukseen tai kertomukseen, mutta kypsyä hitaasti alitajunnassa.

– Joissain arjen hetkissä saatan ajatella, että parin kolmen vuoden päästä tästä vielä syntyy hyvä biisi.

”Maailma on jo alkanut viestiä, että olen vanha. Mitä helvettiä!”

Normielämän vastakapina

Tulevien vuosien biisiaiheet voivat siis löytyä Erinin tämän päivän arjesta; ruuhkavuosista ja lähestyvästä nelikymppisyydestä. Sitäkin sivuaviin normeihin laulaja on jo törmännyt. Kaikki ”kun olet tuon ikäinen” -viittaukset särähtävät pahasti korvaan.

– Olen vasta 39-vuotias, mutta maailma on jo alkanut viestiä, että olen vanha. Mitä helvettiä! Jokainen tämän ikäinen tietää olevansa parhaassa vedossa, Erin sanoo.

– En ole koskaan miettinyt ikääni tai kriiseillyt siitä. Mutta nyt neljänkympin lähestyessä ulkopuolinen maailma on alkanut kertoa, millainen minun kuuluisi olla, miten pitäisi pukeutua tai millaisia sanavalintoja voin tehdä biiseissäni, hän puuskahtaa.

– Jopa uutta hiustyyliäni on selitetty iälläni. Jestas sentään, tukkani on vaihdellut pikimustasta pitkiin rastoihin, mutta nyt kampaus kuulemma johtuu iästäni.

Ikään liitettäviä normeja Erin ravisteli aiemmassa hitissään Vanha nainen hunningolla, jonka kuusikymppinen päähenkilö nauttii seksuaalisuudestaan yhden illan jutun kanssa. Samoin kappaleessa Kakkukahvit, jonka nainen ottaa paineita siitä, ettei osaa arkiaskareita kuten häneltä odotetaan.

” En mieti muiden ulkonäköä tai lihomista, miksi ottaisin paineita omastakaan? ”

– Ehkä en osaa ajatella ikääntymistä, koska olen aina ollut perheeni vauva ja sisaruksista nuorin, hän miettii.

– Mutta en noudata normeja muissakaan asioissa. Sellainen ajattelu saa minut kapinoimaan ja välittäisi väärää viestiä. En mieti muiden ulkonäköä tai lihomista, miksi ottaisin paineita omastakaan? Se ei ole pätkäkään kiinnostavaa tai tärkeää.

Työkaluna Maija Vilkkumaa

Kaksi edellistä albumiaan Erin kirjoitti suurimmaksi osaksi yksin, mutta tällä kertaa hän kutsui työparikseen Maija Vilkkumaan. Kummallakin on työhuone Grind Studios -yhteisössä Helsingin Kalasatamassa. Kustantamon, studion ja tuottajien lisäksi tiloissa työskentelee liuta eturivin artisteja Stigistä Kasmiriin ja Nopsajalkaan.

– Kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista. Tuntuu mahtavalta irrottautua sen keskeltä muiden seuraan kahvitauolle tai koputtaa naapurihuoneen oveen ja kysyä, että mitäs olet tästä mieltä.

Erin kuvailee Maijaa ”työvälineekseen”. Sellaiseksi, jonka kanssa saattoi pallotella ideoita, joka auttoi terävöittämään näkökulmia ja joka rohkaisi kirjoittamaan aina vain henkilökohtaisemmin.

Nyt albumin valmistuttua fiilis on helpottunut ja onnellinen.

– Ratkaisuja tehdessä olen kova jahkailemaan, mutta kun työ on valmis, minun on helppo olla tyytyväinen. Moni kollega ei pysty kuuntelemaan omia biisejään, mutta minä kuuntelen uutta levyäni ihan hulluna ja olen siitä fiiliksissäni. Ajattelen, että kaikkien pitäisi tehdä tällaista musaa!

– Tarjoan aina niin hyvää kuin pystyn tekemään ja olen onnellinen siitä.

Erinille tyytyväisyys omaan työnjälkeen onkin tärkeintä.

– En ole janonnut suurta menestystä, sillä se on jatkuvaa aallokkoa eikä kerro oikeasti mistään. Suosio ei ole se juttu vaan oman vision toteuttaminen, hän sanoo.

– Voi tietysti olla, että ääni muuttuu kellossa, kun kukaan ei enää tule keikoilleni.

Tosin senkin Erin on jo kokenut Nylon Beat -aikoinaan lapsuudenystävänsä Jonna Geagean (ent. Kosonen) kanssa. Nuoruuden bändiuralla oli loppuunmyytyjä keikkoja, mutta sellainenkin, jolle tuli tasan yksi kuulija.

– Jos ympärilläni hermoillaan, että sali täyttyi vain puolilleen, muistutan, että siellä oli kuitenkin tosi monta kuulijaa. Olen nähnyt jo niin paljon, että osaan olla iloinen puolikkaastakin.

Kolmas levy merkitsee Erinille yhden etapin saavuttamista. Soolouransa alussa hänellä oli suunnitelma, millaiset kolme levyä hän tekisi. Seuraavista ei sitten olekaan mitään hajua.

– En oikein osaa tehdä pitkäkestoisia urasuunnitelmia. Joskus asetin tavoitteekseni opetella soittamaan kitaraa seuraavan viiden vuoden aikana. No, enpä opetellut, Erin pyrskähtää nauruun.

– Oikeat ratkaisut eivät tule pakottamalla.

Unohdetut lahjat

Jo ennen uuden albumin ilmestymistä Erin bändeineen lähtee konserttikiertueelle. Laulaja on siitä täpinöissään, vaikka keikkailu merkitseekin poissaoloa kotoa. Lapset eivät kierrä mukana kaikilla keikoilla, mutta puoliso kyllä: Vesa on soittanut Erinin bändissä jo Nylon Beatin ajoilta.

– Bändi on minulle kuin toinen perhe ja henkinen koti. Uskon, että yhteen hiileen puhaltaminen kuuluu soitossakin, Erin sanoo ja kuulostaa kiitolliselta.

Muusikon työssä on myös se loistava puoli, että keikkailuun voi yhdistää hauskanpidon, johon pienten lasten vanhemmilla harvoin on aikaa.

– On luksusta istahtaa viinilasilliselle keikan jälkeen. Olisi siihen mahdollisuus kotoakin, mutta en tunne tarvetta lähteä.

Erin valahtaa noloksi kertoessaan saamistaan lahjakorteista, jotka vanhentuneet käyttämättöminä. On kauneushoitoa, hierontaa, ravintolalahjoja ja raakasuklaakurssia sekä liput Mariah Careyn konserttiin, jonne Erin ja Vesa unohtivat mennä.

– Ystävät ovat olleet älyttömän ihania hankkiessaan tällaisia lahjoja, mutta että juuri sinä vuonna, kun minulla ei ole ollut mitään jakoa ehtiä niihin!

Anttiloiden työarki pyörii tutun turvaverkoston avulla. Erinin äiti ja sisarukset perheineen asuvat viidensadan metrin säteellä samassa naapurustossa Itä-Helsingissä, ja ystävät lapsineen ovat usein seurana.

Hekin tietävät, ettei Anttiloilla nipoteta. Viimeksi Erin kuunteli, kun ystävä oli laskemassa lapsikatrasta pihalle.

– Hän oli sanomassa, ettei ulos pidä mennä ilman kenkiä, mutta keskeytti sitten ja mutisi itsekseen: ’paitsi että täällä varmaan saa’.

Erin Anttila
  • Helsinkiläinen laulaja, lauluntekijä syntyi 2.7.1977.
  • Asuu lapsuuden-maisemissaan Itä-Helsingissä muusikkomiehensä Vesa Anttilan sekä 3- ja 1-vuotiaiden poikien kanssa.
  • Erinin äiti on puoliksi irlantilainen, ja Erin aloitti koulunsa Irlannissa viisivuotiaana. Myös Anttiloiden lapset kasvavat kaksikielisiksi.
  • Julkaisee marraskuussa kolmannen soololevynsä Seli seli. Konserttikiertue alkaa Jyväskylästä 30.9.
  • Aloitti uransa 17-vuotiaana Nylon Beatissa.
  • Mukana Vain elämää -kaudella 2012.

Näyttelijä Renée Zellweger tarvitsi kuuden vuoden tauon työstään ja Bridget Jones -elokuvia seuranneesta humusta. Nyt hän palaa tuttuun rooliinsa – ehkä liian täydellisenä?

Näyttelijä Renée Zellwegerin kasvot ovat kuin kohujulkkis Kim Kardashianin takalisto: molempien muodonmuutoksia on seurattu viime vuosina ilmiöiksi asti.

Renéen rumba alkoi lokakuussa 2014, kun hän pitkän julkisuustauon jälkeen asteli Elle-lehden kutsuille Hollywoodissa. Bridget Jones -elokuvista, Jerry Maguiresta, Chicagosta ja Nurse Bettystä muistettu näyttelijä näytti jotenkin kovin erilaiselta, lähes tunnistamattomalta. Pian plastiikkakirurgit ja kauneusammattilaiset hälytettiin arvioimaan, mitä tähden kasvoille oli voitu tehdä: ”Botoxia! Kauneusleikkauksia! Kasvojenkohotuksia!”

Vaikka kauneusoperaatiot ovat ikärasistisessa Hollywoodissa arkipäivää, naisten sankarina pidetyltä Renéeltä sellaisia ei osattu odottaa.

Lopulta näyttelijä vastasi hälyyn kirjoittamalla vastineen People-lehteen.

– Olen iloinen, että ihmiset ajattelevat minun näyttävän erilaiselta. Vietän erilaista, onnellista ja palkitsevampaa elämää ja olen vain innoissani, jos se näkyy.

Tutkimusretkiä

Nyt Renéen, 47, tuo esille kolmas Bridget Jones -elokuva.

Edellisestä elokuvaroolista on kuusi vuotta, kauneuskohusta kaksi, mutta kiinnostus tähden muotoihin ei ole hiipunut – eikä Renéen tympääntyminen koko kohuun.

”En ole koskaan pitänyt naisen kypsymistä negatiivisena asiana.”

– En ole koskaan pitänyt naisen kypsymistä negatiivisena asiana. En ole pitänyt negatiivisena sitäkään, kun nainen on löytänyt itsestään vahvemman puolen. Miksi me silti keskustelemme naisten ulkonäöstä? Miksi arvostamme kauneutta enemmän kuin vaikuttamista? Renée ihmetteli The Hollywood Reporterin haastattelussa elokuun lopussa.

Renée uuden elokuvansa ensi-illassa puolisonsa Doylen kanssa. Opiskeluvuosien tutut alkoivat seurustella neljä vuotta sitten. Kuva MV Photos.
Renée uuden elokuvansa ensi-illassa puolisonsa Doylen kanssa. Opiskeluvuosien tutut alkoivat seurustella neljä vuotta sitten. Kuva MV Photos.

Kuuden vuoden sapattinsa aikana Renée piti taukoa näyttelijäntyöstä, johon hän oli kadottanut palonsa. Jatkuvasti vaihtuvien kuvauspaikkojen sijaan hän vetäytyi merenrantakotiinsa Hamptoniin, maatilalleen Connecticutiin sekä kolmanteen kotiinsa Kalifornian Santa Barbaraan.

Renée matkusteli Thaimaassa ja Kambodžassa ja oli mukana hyväntekeväisyystyössä järjestössä, jonka hänen ystävänsä oli perustanut Liberiaan.

Oscar-palkittu näyttelijä osallistui myös käsikirjoituskursseille Kalifornian yliopistossa. Hänen ja hänen opettajansa kehittelemän tv-sarjan pilotti ostettiin myöhemmin Lifetime-kanavalle. Jos Renéen toiveet toteutuvat, hänestä kuullaan jatkossa enemmän kirjoittajana kuin näyttelijänä.

Välivuosiensa aikana Renée myös löysi rakkauden. Se on jo nyt kestänyt pidempään kuin näyttelijän aiemmat romanssit, kihlaukset tai avioliitto. Miesystävä, kitaristi Doyle Bramhall II, 47, oli tuttu opiskeluvuosilta Teksasista, ja kun pari kohtasi uudelleen vuonna 2012, yhteinen sävel löytyi helposti.

– Halusin kasvaa. Jos ei tee tutkimusretkiä, sitä havahtuu 20 vuoden päästä ja huomaa opettelevansa uusia asioita vain jotain roolia varten, Renée selitti välivuosiaan The Hollywood Reporterille.

Ja kuka onkaan isä?

Uudessa elokuvassa Bridget Jones on 42-vuotias, kummitäti ties monelle ystäviensä lapselle – ja taas kerran solmussa rakkauselämässään kahden miehen välissä. Colin Firthin esittämä vanha suola Mark Darcy sekä Patrick Dempseyn näyttelemä uusi jenkki-ihastus Jack voivat kumpikin olla Bridgetin esikoisen isiä. Elokuvalle kirjoitettiin kolme erilaista loppuratkaisua, ja vielä ennen ensi-iltaa näyttelijät vakuuttivat tietämättömyyttään siitä, miten filmi päättyisi.

Rooliinsa Renée valmistautui tälläkin kertaa huolellisesti. Kun hänet 32-vuotiaana valittiin Bridget Jonesiksi, ura-, ulkonäkö- ja puolisopaineissa kompastelevaksi lontoolaissinkuksi, hän opiskeli brittiaksentin, pestautui Bridgetin tapaan töihin kirjakustantamoon ja lihoi yli kymmenen kiloa näyttääkseen sohvaan unohtuneelta sipsien syöjältä.

Samalla otteella hän nytkin lähestyi roolinaistaan, joka tällä kertaa työskentelee television uutistuottajana ja huomaa yhtäkkiä olevansa raskaana. Renée seurasi englantilaisen aamu-tv:n tuottajaa työssään, tuijotti synnytysvideoita ja haastatteli kätilöitä.

Patrick Dempsey (kesk.) tuki Renéetä tämän kauneuskohussa. ”Hänen ei kuuluisi joutua tuollaiseen syyniin. Hollywood osaa olla julma, ja naisille se on aina pahempi.”
Patrick Dempsey (kesk.) tuki Renéetä tämän kauneuskohussa. ”Hänen ei kuuluisi joutua tuollaiseen syyniin. Hollywood osaa olla julma, ja naisille se on aina pahempi.”

Renée sanoo, ettei hän epäröinyt hetkeäkään paluutaan rooliin. Hän oli jo alkanut kaivata näyttelemistä ja tunsi kuuluvansa Bridget-perheeseen.

Biljardipallopakarat

Jos Renée kokee kasvaneensa ihmisenä, Bridget Jonesia vuodet eivät ole muuttaneet ihan niin paljon. Nokkeluus ja teräväsanaisuus ovat yhä läsnä, mutta niin ovat myös kohellus ja kompurointi sekä ikuinen sen oikean etsintä. Niihin piirteisiin fanit alun perin ihastuivat, ja samoista syistä Renéekin on sanonut rakastavansa roolihahmoaan.

– Bridget tekee epätäydellisyydestä hyväksyttyä.

Bridgetin uusi elämäntilanne löytää samastumispintaa nelikymppisistä naisista, jotka tasapainoilevat lapsettomuuden, yksinäisyyden ja sinkkuuden keskellä. Hahmon luonut kirjailija Helen Fielding uskoo kuitenkin, että Bridget löytää uusia faneja myös nuorista.

– Bridgetillä on jo paljon teini-ikäisiä seuraajia. Toivottavasti hän auttaa heitä muistamaan, että on tärkeämpää olla hyvä ihminen ja hyvä ystävä kuin omistaa luksuskäsilaukku ja biljardipallon muotoiset pakarat, kirjailija on sanonut.

Nähtäväksi jää, miten vanhat fanit suhtautuvat elokuvan Bridgetiin, jonka piirteet alkavat näyttää melkein liian täydellisiltä.

Renée Zellweger
  • Teksasissa 25.4.1969 syntynyt näyttelijä ja tuottaja. Seurustelee kitaristi Doyle Bramhall II:n kanssa.
  • Renéen isä on kotoisin Sveitsistä ja äiti Norjasta.
  • Palaa kolmannen kerran Bridget Jonesin rooliin elokuvassa Bridget Jones’ Baby. Ensi-ilta 16.9.
  • Voittanut yhden Oscarin sekä muun muassa kolme Golden Globea sekä yhden Baftan.

Chisu paljasti Vain elämää -jaksossaan, että Sama nainen kertoo ihmissuhteesta, jossa toinen ymmärtää loputtomiin ja antaa koko ajan anteeksi. 

Luvattu on paljon, rikottu enemmän. Vierelläsi valvon ja kauniina sut nään.

Sä oot se jonka löydän aina uudelleen. Taas tässä oon ja valmis uuteen kierrokseen.

Mä muistan kyllä ne kirosanat ja syyttelyn, anteeksi annan jopa sen pahoinpitelyn.

Näin kuuluvat Chisun Sama nainen -biisin sanat, jonka Anna Puu esitti Chisun Vain elämää -päivänä. Chisu mietti ennen esitystä, että kappale saattaa saada hänet tunnetiloihin.

– Toivottavasti pystyn edes jotenkin kasassa, mutta jos hajoo, niin eihän sekään haittaa. Se on ihan sallittua, Chisu sanoi jaksossa.

”Se oli vain kappale, joka oli kauhean helppo kirjottaa – hirveän totta.”

Näin kävikin, sillä Anna Puu sai akustisella versiollaan Chisun kyyneliin heti ensimmäisessä säkeistössä.

Raju teksti syntyi rankassa elämäntilanteessa

Chisu kertoi jaksossa myös tilanteesta, jolloin hän teki kappaleen.

– Mä muistan, että olin niin huonona. Mä makasin sikiöasennossa sohvalla, että tää on ihan paska, tää on ihan kakkaa koko biisi. Mä en tiiä, miten mä en uskonut siihen ite. Mä luulen, että kaikki käy läpi sellaista, että enhän mä nyt tällaista voi tehdä tai oliks se liian lähellä.

2750553

Jälkeenpäin Chisu on ajatellut, että biisi oli hänelle luonnollinen.

– Se oli vain kappale, joka oli kauhean helppo kirjottaa – hirveän totta.

”Olin tosi väsynyt ja vihainen.”

Lauri Tähkä kysyi Chisulta jaksossa, millainen tämän elämäntilanne oli tuolloin, sillä teksti on raju.

– Se oli sellaista aikaa, että painoin tukka putkella. Mä olin tosi väsynyt, yhtäkkiä tuli julkisuus, ja mä olin vihainen. Tein silloin rajuja biisejä, ja toi oli sen jälkeen sellainen kappale, että olin päässyt tietyn defenssin yli. Ja sitten siinä oli taustalla yksi ihmissuhde, joka oli on-off.

Chisu on kertonut, että hän ottaa biiseihinsä jonkun verran omasta elämästä, mutta käyttää myös värikynää.

Anna Puu kertoi rakastavansa tekstiä, koska siitä välittyy henkilökohtaisuus.

– Mulla on tapana kirjottaa jotain omaa ja pistän sinne sitä värikynää, mutta mä en myöskään tavallaan halua paljastaa sitä, mikä on totta ja mikä ei. Toi biisi käsittelee myös sellasta, että annat vaan anteeksi koko ajan ja ymmärrät – ja silti sä löydät ittes siitä tilanteesta kerta toisensa jälkeen, Chisu vastasi Annalle.

Vain elämää Nelosella perjantaisin kello 20.00.

Ruokakirjailija suunnittelee jo uusia työprojekteja.

Ruokakirjailija Hanna Gullichsen ja juoksuvalmentaja Joonas Laurila saivat elokuussa kaksoset. Pari meni naimisiin viime vuoden marraskuussa.

Vauva-arki viisiviikkoisten Antonin ja Emilin kanssa sujuu Hannan mukaan mainiosti.

– Voisi sanoa, että kaksi menee siinä missä yksikin, koska Joonas on myös osittain isyysvapaalla, hän selitti Lumenen uuden ilmeen lanseeraustilaisuudessa torstaina.

Hannasta on itsestäänselvää, että isä osallistuu vauvojen hoitoon tasapuolisesti äidin kanssa.

– Tuntuu oudolta, kun jotkut sanovat, että onpa sulla hyvä mies tuossa suhteessa. Jos mies haluaa lapsia, niin kyllä hänen mielestäni pitää olla valmis heitä hoitamaankin. Minulle oli itsestäänselvyys, että Joonaksesta tulee loistava isä.

Hannalla on myös kahdeksanvuotias poika aiemmasta liitostaan ravintoloitsija Alexander Gullichsenin kanssa. Vaikka kaksosvauvat pitävät nyt vanhempansa kiireisenä, on Hanna jo suunnitellut uusia työprojekteja.

– Meillä on Joonaksenkin kanssa kaikenlaisia suunnitelmia. Niistä lisää myöhemmin, hän virnisti.

”Kilot tulevat kaikki tarpeeseen, kun imetän.”

Ainoa asia, mitä Hanna arkeensa kaipaa, on kunnon hikiliikunta.

– Ensi viikolla jälkitarkastuksen jälkeen saan toivottavasti lääkärin siunauksen liikunnan aloittamiselle.

Muutamista raskauskiloistaan nainen ei stressaa.

– Ne tulevat kaikki tarpeeseen, kun imetän. Esikoispoikaani imettäessä painoni jopa laski liikaa, joten toivon, että muutamat ”liikakilot” säilyvät vielä hetken.