Naiseksi kasvaminen on kova koulu. Vielä rankempaa on, kun sen työn tekee julkisuudessa juhlittuna playboy-misuna – jonka sisällä elää kapinallinen poikatyttö.
Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset - lehdessä vuonna 1996.

Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset - lehdessä vuonna 1996. (Linkki tiedostoon )

Aivan äskettäin Kata Kärkkäinen leikkautti hiuksensa lyhyiksi ja värjäytti ne vaaleiksi. Uusi androgyyninen, feminiinisen ja maskuliinisen sekoittava tyyli tuntuu hänestä kotoisalta. Ulkonäkö on nyt lähentynyt sitä, mitä sisältä löytyy. Vuosia Kata olikin kuin purkki, jossa on väärä etiketti. Kun kuori lupasi makeaa herkkua, löytyi sisältä tulisesti maustettua ruokaa. Eli hyvää ja mielenkiintoista, mutta aivan eri tavaraa kuin päälle näytti.

 

– Se konservatiivisen kotiäidin look kestikin riittävän kauan.

 

Kata sanoo, että osaa nykyään nauraa itselleen.

 

– En edes yritä olla sellainen hieno rotunainen. Jotkut osaavat olla koko ajan tyylikkäitä ja hillittyjä, vai voisitko kuvitella Helena Lindgreniä koheltamassa? No, minä en kuulu siihen joukkon. Mitä enemmän yritän, sitä rankemmin mokaan, vedän vaikka viinit päälleni tai sytytän jonkun takin palamaan tupakalla.

 

– Kerran kun olin hienossa seurueessa Losissa eräässä huippuravintolassa, tarjoilija tuli esittelemään jälkiruokia. Tuumin, että OK ja nappasin herkullisen näköisen leivoksen tarjottimelta. Seurue jäykistyi paikalleen, tarjoilija punastui ja sitten porukat alkoivat nauraa. Se tarjotin oli vain jälkiruokien esittelyä varten.

 

Sitten Kata muistelee vuosien takaista tempaustaan. Katan elämänkumppani Johnny Lee Michaels oli käynyt Pariisissa ja ihasteli sikäläisiä naisia: he kun ovat niin naisellisia kävelypukuineen ja pikku käsilaukkuineen. Niinpä Kata marssi melkein siltä istumalta kauppaan, osti kävelypuvun ja pikku käsilaukun. Arvatkaas vaan, toimiko se.

 

JÄTKÄ

 

Vuosia sitten Kata Kärkkäiselle kävi kuten tarun kuningas Midakselle. Mihin Midas ikinä koski, se muuttui heti kullaksi. Kulta oli toki koreaa, mutta kylmää ja elotonta, eikä se tuonut kuninkaalle onnea.

 

Kun 19-vuotias Kata Kärkkäinen huhmahti yhdessä yössä koko kansan tietoisuuteen playboy-tyttönä, muuttui ujo, omaa kroppaansa häpeilevä tyttö muiden silmissä seksin papittareksi. Mitä ikinä hän suustaan pulautti, se käännettiin ja väännettiin heti erotiikaksi. Vuosia karuselli pyöri hurjaa vauhtia, värikkäät kuvat vilisivät silmissä ja sisäinen ääni hukkui markkinahumuun. Kaiken keskellä tyttö ihmetteli yhtä asiaa:

 

– Enhän minä ole erityisen eroottinen ihminen. En ole koskaan ollut.

 

– Toki erotiikka on tärkeä osa elämää, mutta ei se ole koskaan ollut se kaikein tärkein. Oli hauskaa olla kaiken sen hälyn ja huomion keskipisteenä, mutta olihan se aika omituista, Kata muistelee.

 

Kun koko Suomi palvoi Kataa naisellisuuden huippuna, tämä piti itseään lähinnä jätkämäisenä.

 

VAIKEA NAISEUS

 

– En ole koskaan tuntenut itseäni naiselliseksi naiseksi. Totta puhuen kaikki naisten jutut ovat vieläkin täysin ufoja minulle. Olen ehkä näyttänyt naiselliselta, mutta alla on aina ollut täyspuuvillaiset tarjousmarketin alushousut.

 

– Voi olla, että 10 vuoden kuluttua nauran näitä sanoja, mutta nyt tunnen itseni paljon vankemmin naiseksi kuin koskaan ennen. Alan olla terveellä tavalla tyytyväinen itseeni. Ei niin, etteikö vielä joskus olisi heikkoja päiviä. Niitä jolloin haluaisi katkaista kropan kaulasta poikki ja vaihtaa. Mutta sitten on niitä hyviäkin. Naiseus ei ole mikään itsestäänselvä juttu kenellekään. Ei mikään sellainen, mihin kasvetaan pikkuhiljaa ja yhtenä aamuna herätessä huomataan, että kas, nyt olenkin muuttunut lapsesta naiseksi.

 

– Olen ikuinen baby face. Ehkä se on se syy, miksen tuntenut itseäni naiselliseksi. Faijakin sanoi, että naama on kuin taikinaa johon on nipistettu nenä. Lisääksi minulla on lyhyet taaperojalat, kun tosinaisella kuuluu ehdottomasti olla pitkät sääret, Kata sanoo.

 

ITSEKRITIIKKIÄ

 

Sitten oli kaikenlaista ristivetoa oman kropan kanssa, kuten kai kaikilla nuorilla. Kata sairasti anoreksiat ja bulimiat.

 

– En muuten koskaan itse pitänyt niistä Playboy-kuvista. Sitä on niin kriittinen omaa kroppaansa kohtaan. Sitä paitsi ne rekvisiitat olivat niin vieraat, ei yhtään minua itseäni.

 

– Katselin niitä kuvia pari vuotta sitten uudestaan. Osasin jo nauraa niille. Se tyttö niissä kuvissa on niin eksyksissä. Kaikkea muuta kuin itsevarma vamppi. Ja sitten ne pitsihörtselöt, huh!

 

Mitä se kaikki sitten oli? Nuoren tytön seikkailua, kapinaa, itsenäisyydenjulistus omille vanhemmille, halua shokeerata ja kieltämättä myös suurta kunnianhimoa.

 

– Sen ikäisenä halusin ennen kaikkea tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi eli päästä Losiin ja tulla tähdeksi. En koskaan haaveillut mistään tavallisesta kuten kodista ja lapsista. Päinvastoin, kaikki tasapäinen oli painajaista. Niin se on kyllä vieläkin, Kata muistelee.

 

Playboytytön osa oli aluksi vain yksi rooli pitkässä rivissä. Kata oli ehtinyt olla monena, punkkarina, luokan pellenä, milloin minäkin. Joskus pää oli ajeltu puolikaljuksi, välillä oli peruukkeja ja hakaneuloja vaatteissa. Ei mitenkään tosimielellä, ihan vaan pinnallisesti huvin ja huomionherättämisen vuoksi. Nyt oli sitten rusetti kaulassa ja vähän pitsiä päällä.

 

BIMBON ROOLI

 

Playboyn kansikuvatyttö on yksi naiseuden ikoneista: kuva johon tiivistyy kokonainen maailmankäsitys. Ikkuna josta voit nähdä, millaisia rotunaiset ovat: uhkeita, uljaita, houkuttelevia. Mutta sehän on selvää, ettei kukaan odota playmaten ajattelevan.

 

– Jo nuorena rakastin bimbon roolia. Olin aika hyvä koulussa enkä koskaan pitänyt itseäni oikeasti tyhmänä. Playboy-jutun jälkeen huomasin, että ihmiset kuitenkin uskoivat niin.

 

Mikäs oli uskoessa, kun Kata teki kaiken sen, minkä pintajulkkis voi Suomessa tehdä: lauloi, näytteli elokuvassa ja juonsi.

 

– Olihan se mielenterveydelle hirveää, kun räpelsi koko ajan jotain, mitä ei osannut tai mistä ei pitänyt. Nyt ainakin tiedän, mitkä jutut eivät sovi minulle – olen kokeillut niitä kaikkia. Sitten kuitenkin pelkäsin, että jonain päivänä se kaikki loppuu. Ajattelin, että ainoa mitä minulla on, on ulkonäkö. Kaverit olivat opiskelleet ja heillä oli uransa. Minä elin julkisuudesta.

 

Kun elämä oli oikein sekaisin, alkoi Katakin uskoa olevansa bimbo.

 

– Olin täynnä itseinhoa, dokasin ja lihoin. Tunsin, että olin menossa alas viemäristä.

 

PAKO NAIMISIIN

 

Sitten Kata rakastui rajusti vanhaan bailauskaveriinsa Johnnyyn.

 

– Halusin paeta maailmaani ja ryntäsin suin päin avioliittoon. Olin kyllä totaalisen rakastunutkin.

 

Pian Kata ja Johnny saivat lapsen, Kasimirin. Katasta tuli emo.

 

– Se oli ihanaa aikaa. Olin tyytyväinen vähään enkä tarvinnut jatkuvasti toimintaa.

 

Raskaus ja lapsensaanti muuttivat Katan maailmaa.

 

– Oma ruumis ei ollut sen jälkeen enää maailman tärkein asia. Mitä vähemmän ajattelin ruokaa, sitä helpommin laihduin.

 

Pakkomielle ruokaan hävisi.

 

– Menin sitten siinäkin äärimmäisyyksiin. Ostelin kukkamekkoja, kudoin villapaitoja ja puuhastelin kotona. Johnny tuki siinä vahvasti.

 

Pirunsarvet pilkahtavat, kun Kata sanoo vinosti hymyillen.

 

– Ja sitten me rakensimme lämminhenkisen, countrytyylisen kodin.

 

– Kesti kauan, ennen kuin tajusin, ettei sekään ole minua. Olen kai jonkinlainen kameleontti. Surfailen tyylistä toiseen, sillä en ole vielä täysin löytänyt itseäni enkä varmaan koskaan löydäkään. Se ei ole edes päämääräni, sillä elämän pitää olla jatkuvaa kehitysprosessia.

 

KOHTALONA KAPINA

 

Katan kohdalla voi sanoa, ettei mikään ole mennyt hukkaan. Kohtalo soi paljon kokemusten materiaalia sille, jolle se antoi myös tarinankertomisen lahjan. Kun aika oli kypsä, löytyi se kauan kaivattu oma juttu: näytelmien kirjoittaminen.

 

Viime talvena Katan kirjoittama tv-sarja Samppanjaa ja vaahtokarkkia yllätti katsojat: se oli hauska, oivaltava ja eli nykyajassa. Se ei nössöillyt vaan imi mukaansa. Nyt siihen on tehty kahdeksan jaksoa lisää. Kaikki jotka ovat nähneet siitä väläyksiä, kehuvat että sarja menee alkuosia hurjemmaksi ja paremmaksi.

 

Kata on pitänyt kovaa työtahtia. Hän on tehnyt Samppanjan jatko-osien lisäksi kuunnelman, elokuvakäsikirjoituksen, tv-elokuvan ja kirjoittaa parhaillaan toista tv-sarjaa. Tähtilampun alla -sarjaa aletaan kuvata syksyllä.

 

– Siinä on humaanimpi maailma ja positiivisempia elämänarvoja kuin Samppanjassa. Toisaalta minulla on kai sarvet päässä tai likainen mielikuvitus, eli mustaa huumoria löytyy Tähtilampustakin. Aivan kilttiä siitä ei tule, Kata virnistää.

 

Miksi tulisikaan. Eräs astrologi tutki Katan tähtikartasta, että tässä elämässä hänen karmallinen tehtävänsä on kyseenalaistaa normeja, osoittaa vääryys ja siis kapinoida. Sehän loksautti paljon paikalleen. Tätähän se koko vajaan 30 vuoden historia

on ollut: yhtä kapinaa hakaneuloineen ja Playboy-rusetteineen.

 

– Kartan mukaan kapinaan kuuluu myös yhteiskunnallinen tehtävä. Politiikkaan en mene, se on varmaa. Toisaalta, mikä olisi parempaa kuin nostaa tärkeitä asioita esille draaman keinoin, Kata pohtii.

 

Kaiken uuden pyörityksen keskellä Kata sanoo olevansa vasta lähtökuopissa. Elämä etenee sykleissä ja juuri nyt jokin uusi, suuri muutos on alkanut. Kohta se tempaa kameleontin, kapinallisen, ikuisen etsijän mukaansa ja singauttaa kohti tuntematonta. Onneksi Kata osaa lentää. Tai ainakin Kasimir uskoo niin.

 

– Kasimir sanoi, että meidän perheessämme hän on Muumimamma, isä on Lampun henki ja minä olen Helinäkeiju, Kata sanoo.

 

Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset - lehdessä vuonna 1996.

Susanna Ingerttilä asuu nyt kahden nuoremman poikansa kanssa.

Media-alan yrittäjä Susanna Ingerttilä erosi hiljattain it-alalla työskentelevästä miehestään. He menivät naimisiin vuonna 2011. Iltapäivälehdet uutisoivat viime viikolla Susannan jättäneen yksin erohakemuksen.

– Eroon ei liity dramatiikkaa. Muutin pois yhteisestä kodistamme jo pari kuukautta sitten, hän sanoi Suomen Urheiluliiton Keiju Junior Juoksukoulun esittelytilaisuudessa tiistaina.

Susanna vaikutti energiseltä ja hyvinvoivalta avioeroprosessista huolimatta.

– Kaikki on ihan hyvin ja olemme ihan hyvissä väleissä. En näe, että minun pitäisi asiaa sen enempää kenellekään selitellä, hän summasi.

”Kaikki on ihan hyvin ja olemme ihan hyvissä väleissä.”

Avioero on Susannalle toinen. Hän erosi ex-puolisostaan Jani Sievisestä keväällä 2007. Susannalla ja Janilla on kaksi yhteistä lasta, vuonna 1997 syntynyt Aleksanteri ja 2001 syntynyt Aaron.

Iloa koiraharrastuksesta

Koiraharrastuksestaan tunnettu Susanna asuu nyt kahdestaan kuopuksensa Aaronin ja Daisy-koiransa kanssa. Iloa arkeen tuovat myös neljä viiden viikon ikäistä jackrussellinterrierinpentua.

– Kolme tyttöä ja yksi poika. Tytöille on jo löydetty kodit ja poikaakin tullaan tällä viikolla katsomaan, hän kertoi.

Susanna vetää säännöllisesti ratsastustunteja ja päätoimittaa Egorazzi-nettilehteä. 

– Olen tällainen jokapaikanhöylä, hän hymähti.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen mukaan huipulla saa olla itsekäs ja vähän outo.

Ylimielinen. Julkisuudenkipeä. Keskittyisi muiden mollaamisen sijaan treenaamiseen, niin voisi jopa pärjätä.

Muun muassa näin sosiaalisessa mediassa on arvosteltu hiihtäjä Aino-Kaisa Saarista, 37.

”Oikku-Aikku” kertoo elämäkerrallisessa Tahto-kirjassaan hankalista väleistään niin kaksossiskonsa kuin hiihtomaajoukkueen jäsentenkin kanssa. Harvassa ovat ne, jotka eivät saa kuulla kunniaansa, kun moninkertainen maailmanmestari kertaa menneisyyden tapahtumia Pekka Holopaisen kirjoittamassa teoksessa.

Lue myös: Aino-Kaisa Saarinen uutuuskirjassa pahasta välirikosta siskonsa kanssa: ”Kaksossisko osaa olla kylmä kuin mannerjää”

– Olen joka tapauksessa aina halunnut paljon enemmän urheilumenestystä kuin kaikkien kaveruutta, ja päässyt tavoitteeseeni. Hiihto on paras ystäväni, Aino-Kaisa myöntää kirjassa.

Perinteisesti urheilumaailmassa kaikki, mikä tapahtuu pukukopissa, myös jää pukukoppiin. Aino-Kaisa on kuitenkin päättänyt tuoda julkisuuteen asiat, joista niin monesti vaietaan ja kertoa oman näkökulmansa tapahtumista. Oliko viisasta pahoittaa tuttujen mieli vanhoja kaivelemalla – siitä voi olla monta mieltä.

”Hiihto on paras ystäväni.”

Urheilijaminä ja siviiliminä

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että huippu-urheilijat todella ovat itsekeskeisiä, hankaliakin ihmisiä. Myös Aino-Kaisa tuo sen esiin.

– Huipulla saa olla vähän outo. Sillä ikävä fakta on, että minun kokemukseni mukaan näissä ympyröissä ainakin yksilöurheilulajissa voi pärjätä vain ihminen, joka pahimmillaan on sietämättömän itsekäs omien etujensa tavoittelija. Mukavia ja harmittomia maailma suosii harvemmin, Aikku perustelee kirjassa.

Hiihtäjä kuitenkin huomauttaa, että nyt käytävässä keskustelussa hänen huippu-urheilijaminänsä hankaluus korostuu. Aino-Kaisan siiviiliminää pääsee todistamaan harvempi.

”Mukavia ja harmittomia maailma suosii harvemmin.”

– Toivottavasti kukaan ei tämän luettuaan kuvittele, että olen jatkuvasti sellainen itsekäs tiuskija kuin arvokisastarttien alla tai ennen kauden tärkeimpiä harjoituksia. Silloin en tulisi kenenkään kanssa toimeen, kaikkein vähiten itseni.

– 99 prosenttia elämästäni olen erittäin monien suuresti arvostamieni ihmisten antaman todistuksen mukaan kohtelias, avulias, hyväkäytöksinen ja lämmin ihminen.

Jäljelle jäävä yksi prosentti kuitenkin näkyy eniten julkisuudessa.

– Sillä prosentilla tulokset on tehty, Aino-Kaisa toteaa kirjassa.

Lauri Tähkä esittelee parratonta leukaansa Instagramissa.

Muusikko Lauri Tähkä ehti kasvatella muhkeaa partaa pitkän aikaa, mutta tuore Instagram-päivitys kertoo, että mies on joutunut luopumaan metsuriseksuaalityylistään.

Syynä on vedonlyönti, jonka Lauri hävisi noustessaan Suomen virallisen listan ykköseksi. Hän julkaisi myös kuvan todisteeksi.

– Kiitos kuuluu ehdottomasti sinulle, hän kirjoittaa kuvatekstissä faneilleen.

– Olette parasta.

Fanit ovat menestyksestä iloisia, mutta lyhentynyt parta jakaa mielipiteet.

– Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin. Toivottavasti tapaamme partasi pian uudelleen, kommenteissa muun muassa kirjoitetaan.

Kummasta tyylistä tykkäät enemmän?

Heidi Sohlbergin avoimuus sairauden suhteen ei miellytä kaikkia.

Rintasyöpää sairastava Heidi Sohlberg on raportoinut avoimesti sairastumisestaan niin Facebookissa kuin Instagramissakin. Heidi on totuttu näkemään sosiaaliseen mediaan postaamissaan kuvissa iloisen ja reippaan näköisenä, mutta viikonloppuna hän julkaisi Instagram-tilillään päivityksen, jossa kertoi viettävänsä päivän visusti vuoteessa aikakauslehtipinon kanssa.

– Näillä pääsee varmasti alkuun. Nyt oli aika kuunnella kroppaa ja olla itsekäs. Tämän päivän Sembalot jää mun osalta väliin, päivän pyhitän ihanille lehdille ja varmistan että tyyny on hyvin. Veikkaan että nukun myös muutaman tunnin päikkärit. Niskaa ja päätä juilii, aftat suussa... Heidi kuvaili oloaan ja jatkoi hiukan myöhemmin viestiketjussa:

”Tiedän että niitä pahoinvointipäiviä on vielä tulossa lukuisia, siksi nautinkin aina niistä päivistä kun voi olla jalkeilla ja tehdä välillä töitä ja urheilla.”

– Ja olenkin kiitollinen joka ikisestä kivuttomasta päivästä. Tiedän että niitä pahoinvointipäiviä on vielä tulossa lukuisia, siksi nautinkin aina niistä päivistä kun voi olla jalkeilla ja tehdä välillä töitä ja urheilla.

Kaikkia ei voi miellyttää

Viime viikolla Heidi julkaisi Instagramissa koskettavan videon, jossa hän kertoi sadoista saamistaan tsemppiviesteistä. Hän kertoi lukevansa ja säilyttävänsä kaikki viestit, vaikkei kaikkiin ehdikään vastata. Samalla hän kertoi tietävänsä, että varmasti joitakin ärsyttää hänen avoimuutensa.

– Mutta mä ite ajattelen sen niin, että mitä enemmän näistä asioista puhutaan, sitä useampaa suomalaista voidaan auttaa ajoissa, hän kertoo videolla.

Heidi kertoo olevansa kiitollinen myös suomalaiselle sairaanhoidolle sekä syöpä- ja geenitutkimukselle, joita ilman hän ei edes tietäisi sairastavansa syöpää.

Huomiohakuisuutta?

Osa ikävistä kommentoijista on ollut sitä mieltä, että Heidi haalii itselleen vain huomiota sairaudellaan. Myös Heidin taisteluhenki ja reippaus ovat herättäneet joissakin ärsytystä. Kuin vastaukseksi heille Heidi julkaisi maanantaina Instagram-tilillään englanninkielisen mietelauseen: I sometimes smile and act like nothing is wrong. It's called dealing with shit and staying strong.

Eli ”toisinaan hymyilen ja olen kuin kaikki olisi kunnossa. Sitä kutsutaan vahvana pysymiseksi.”

 

Yks sana... #kiitos 🙏🏻💕 #taistellaanyhdessä #kiitollinensiunattuonnellinen #perikseianneta #soturi #fuckcancer

A video posted by Heidi Sohlberg (@heidisohlberg) on