Uusin sinkku Bonfire julkaistiin pari viikkoa sitten ja se on jo nyt Saksan Spotify-listalla kuudes. Kuva Satu Kemppainen
Uusin sinkku Bonfire julkaistiin pari viikkoa sitten ja se on jo nyt Saksan Spotify-listalla kuudes. Kuva Satu Kemppainen

Hymy herkässä ja jalat isoissa saappaissa. Yhden asian laulaja Alma on kaiken härdellin keskellä päättänyt – homma ei saa nousta hattuun.

”Mitä helvettiä, Alma?” tuli serkulta viesti Facebookissa.

Vuoden aikana Alma Miettinen, 20, on solminut kansainväliset levytyssopimukset kolmelle eri levy-yhtiölle, tehnyt kappaleita Amy Winehousen sanoittajan kanssa, ravannut Berliinissä 15 kertaa, ja julkaissut ensimmäisen sinkkunsa Karman, johon myös Elton John ihastui. Nyt Karma on jo myynyt kultaa Suomessa.

Kaikki tuntuu Almasta epätodelliselta, hyvältä unelta.

Vuosi sitten kesällä Alma teki biisileirillä hyvän kappaleen ja sai samalla viikolla kutsun Berliiniin. Kuukauden päästä siitä hän solmi kirjoitussopimuksen Saksan Sony ATV:n kanssa ja alkoi kirjoittaa kappaleita muiden artistien kanssa.

–Tästä lähti vyöryefekti, Alma sanoo.

–Tänä päivänä on vaikea olla hymyilemättä. On kyllä hyvä fiilis. Olen niin isoissa saappaissa.

Pissiksestä punkkariksi

Hohtava neonvihreä tukka ja ysärivaikutteinen tyyli jäävät mieleen. Alma tietää, mistä pitää ja miltä hän haluaa näyttää.

– Diggaan siitä, miltä näytän nyt ja olen sinut itseni kanssa.

Vielä koulussa oli toisin. Aiemmin Hymytyttö-patsaan saanut Alma oli vaihtanut uuteen kouluun, jossa hän ei enää kuulunutkaan joukkoon.

– Minua nimiteltiin vähän, mutta ennen kaikkea minut jätettiin syrjään. Se tuntui pahalta.

"Halusin hyväksyntää ja näyttää samalta kuin kaikki muut."

Ulkopuolisuuden tunne seurasi Almaa. Hän ei halunnut laulaa yhdessäkään koulun juhlassa, vaikka musiikin opettaja pyysi joka kerta. Hän lauloi vain kavereilleen.

– Pelkäsin kateutta ja kiusaamista. Lisäksi olen perinyt isältäni sellaisen perisuomalaisen asenteen, ettei sovi olla liikaa esillä.

Siksi oli helpompaa mennä massan mukana.

– Olin pissis, joka halusi hyväksyntää ja näyttää samalta kuin kaikki muut. Sen jälkeen olin wannabe-punkkari, joka halusi kadota mustiin huppareihin. Kapinoin, eikä mikään kiinnostanut.

Idols oli kova koulu

Päätös osallistua 17-vuotiaana Idolsiin syntyi karsintoja edeltävänä päivänä.

– Se oli aluksi yleinen läppä kaveripiirissä. Menin sinne vitsillä, mutta yhtäkkiä olinkin live-lähetyksissä.

Alma pelkäsi aluksi olevansa kauden pelle, jota kaikki pilkkaavat.

– En olisi tässä ilman Idolsia. Siellä oli pakko oppia olemaan lavalla ja kohdata omat pelkonsa.

Alma oli kisojen ennakkosuosikki ja vaikka hän tippui kisasta ennen semifinaaleja, ei hän lähtenyt sieltä tyhjin käsin. Putoamispäivänä kilpailun tuomari Sini Sabotage pyysi häntä taustalaulajakseen.

– Sain Sinin keikoilta itseluottamusta. Opin itsenäistymään ja tajusin, ettei elämä ole pelkkää hengailua.

Ratkaisevinta oli, kun Alma alkoi kirjoittaa omia kappaleitaan englanniksi.

– Kuulostaa kliseiseltä ja vähän ärsyttävältä, mutta oman jutun löytäminen on ainoa tapa parantaa itsetuntoa. Minulle oma juttu on musiikki. Pitää kokeilla ja yrittää uudestaan, jos epäonnistuu. Ei saa jäädä himaan istumaan paskojen asioiden kanssa.

"Olen sinut itseni kanssa ja minulla on tosi hyvä olla."

Ulkonäköpaineista Alma pääsi eroon oivaltamalla asian itse.

– Minusta pidetään, vaikka en ole perinteisen popparin näköinen. Olen sinut itseni kanssa ja minulla on tosi hyvä olla.

Joku sai maistaa karmaa

Biisien kirjoittaminen on Almalle kuin terapiaa. Lauluissaan hän käsittelee tunteita, joita ei muuten osaisi avata.

–Jos olen parisuhteessa, kirjoitan tunteistani kappaleita, jotka annan toiselle. Biiseissä on helppo avautua.

Suurin osa Alman kappaleista on tehty tietyille ihmisille. Karma on tarkoitettu tutulle, joka yritti lannistaa maailmalle lähtevää Almaa.

Aluksi pärjääminen pelottikin.

–Olen vasta 20-vuotias, ja maailma on iso. Nyt, kun ensimmäinen biisi on ulkona, tätä pelkoa ei enää ole, hän sanoo.

–Elän päivä kerrallaan. Yhtäkkiä saattaa tulla soitto, että nyt lähdetään Espanjaan kuvaamaan musiikkivideota ja sitten mennään.

Reissuun Alma ottaa kaksossiskonsa Annan, joka myös toimii hänen DJ:nään. Sisko on Almalle maailman tärkein ihminen.

–En usko, että mikään pystyisi rikkomaan välejämme. Pahatkin riidat sovimme aina päivän päätteeksi.

Niin kuin aina ennenkin

Alma on viihtynyt musiikkipiireissä siitä lähtien, kun hän Idolsin jälkeen kiersi Sinin kanssa.

Joistain artisteista Alma on nähnyt, kuinka menestys voi nousta hattuun.

– Olin tuntematon artistien kaveri. Muistan, kuinka hyvältä tuntui, kun joku iso stara tuli juttelemaan, Alma kertoo.

– On ollut tärkeää, että minut on otettu tosissaan. Silmiini katsottiin ja oltiin mukavia, vaikka en ollut vielä mitään.

Alma on nähnyt joistain artisteista, kuinka menestys voi nousta hattuun, ja haluaa välttää sen.

– Jos joku kaveri puhuu hattuun nousemisesta, katson häntä silmiin ja sanon, että hei, tässä juon bisseä kanssasi Kallion kuppilassa niin kuin aina ennenkin. En halua muuttaa tätä.

Kavereilleen Alma on sanonut, että jos julkisuus on muuttamassa häntä, siitä pitää sanoa suoraan, ilkeästikin.

– Ura alkaa olla siinä, jos kusi nousee hattuun. Ellet nyt ole joku Justin Bieber – sitten voi varmaan tehdä ihan mitä vain.

Aamu

Karma-tähti Alma Miettinen löysi kadotetun itsevarmuuden: ”Ei saa jäädä himaan paskojen asioiden kanssa”

En ole seurannut Suomen Idolsia, joten en ollut kuullut Almasta ennen Bonfire-biisiä. Mutta jösses mikä mimmi! Kun kuulin äänen radiossa ensimmäistä kertaa, luulin Beth Ditton laulavan. Onnea Almalle jatkoon ja maailmanvalloitukseen! Tuollaisia nuoria tämä maa tarvitsee. P.S. Aivan mahtava hiusten väri. :-D
Lue kommentti

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.