Lunetten toimitusjohtaja Heli Kurjanen on vienyt bisnestään päättäväisesti ulkomaille. ”Suomalaisuudella on Saksassa paljon merkitystä, sillä kupista on liikkeellä Kiinassa tehtyjä halpisversioita.”

Heli Kurjasen kuukautiskuppibisnes syntyi Juupajoella, kun Heli oli kotiäiti. Siitä tuli pian kansainvälinen menestys.

– Hyi yäk, mikä tuo on!

Se oli juupajokelaisen Heli Kurjasen, 35, ensimmäinen ajatus, kun hän törmäsi netissä ensi kertaa kuukautiskuppiin.

Siitä on nyt yksitoista vuotta. Kurjanen oli silloin yksi- ja nelivuotiaiden lasten kotiäiti, joka oli perustanut toiminimen myydäkseen netissä kestovaippoja.

– Ajattelin, että pyöritän pientä nettikauppaa, jotta voin olla lasten kanssa kotona ja saan silti toimeentulon.

Ällötyksestä huolimatta Kurjanen kiinnostui ideasta, tilasi kuukautiskupin ja kokeili sitä. Kuukautiskuppi on siis silikonista valmistettu kuukautissuoja, jonka ideana on, että se kestää vuosia. Kuppi kerää kuukautisvuodon, se tyhjennetään ja huuhdellaan puhtaaksi. Sitä huolletaan desinfioimalla se keittämällä.

Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Kurjasen tilaama kuppi ei toiminut toivotusti: se tuntui paikalleen asetettuna, vaikkei sen olisi pitänyt, ja se oli hankala puhdistaa. Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Vaippabisneskin oli alkanut siitä, että Kurjanen oli tyytymätön markkinoilla myytäviin kestovaippoihin.

Nyt Kurjasen suunnittelemia, Suomessa valmistettuja Lunette-kuukautiskuppeja myydään ympäri maailmaa. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 1,6 miljoonaa euroa, ja Yhdysvalloissa toimivan, vuonna 2012 perustetun tytäryhtiön miljoona euroa. Tämän vuoden ensimmäisinä kuukausina liikevaihto on tuplaantunut viime vuoteen verrattuna.

Juupajoella, Kurjasen kotitalon yläkerran konttorissa, työskentelee kuusi naista, joiden lisäksi Lune Group työllistää yhden osa-aikaisen työntekijän.

Pian Kurjasen kuppeja myydään Prismoissa ja S-marketeissa. Se on iso askel, sillä aiemmin niitä on myyty Suomessa vain erikoiskaupoissa ja apteekeissa. Vientiin kupeista menee valtaosa, 85 prosenttia.

Kurjasta naurattaa alkuperäinen ajatus pienestä kotiäidin bisneksestä.

– Lapset vein hoitoon heti syksyllä 2005.

Ei pinkkiä, kiitos

Heli Kurjanen istuu tamperelaisessa kahvilassa ja naputtaa hopeanväristä kannettavaansa. Toimitusjohtajan työ kuukautiskuppifirmassa on sitä samaa kuin muillakin toimitusjohtajilla: sähköpostien lähettämistä ja Skype-palavereita. Seuraavana aamuna on lähtö Anaheimiin Kaliforniaan luomumessuille.

Vielä lukiossa 1990-luvun lopussa Kurjanen oli varma, ettei hän tule koskaan käyttämään tietokoneita mihinkään.

– Minusta piti tulla taiteilija, mutta kuvataidelukiossa oli niin lahjakkaita tyyppejä, että tajusin nopeasti, etten pärjää siinä hommassa.

Kurjanen oli muuttanut miehensä perässä Tampereelta Juupajoelle ja saanut esikoisensa, kun hän kävi Orivedellä ammattikoulussa kaksivuotisen suunnitteluassistentin linjan. Siellä hän oppi käyttämään tietokonetta ja suunnitteluohjelmia – ja pystyi siksi suunnittelemaan kuukautiskupin prototyypin itse.

Sattumalta kupille löytyi valmistajakin, joka on Juupajoelta lähtöisin.

– Kuppi oli heti niin hyvä, että testi­ryhmän mielestä sitä ei tarvinnut muuttaa lainkaan.

Helin mielestä kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

Kurjanen oli haalinut prototyyppiä testaamaan ryhmän tuttuja naisia. Hän oli tehnyt jo tärkeimmän pohjatyön: ryhmän mielestä kuukautiskuppi ei ollut ällöttävä.

– Se on meidän haasteellisin alue yhä.

Kurjanen ei halua kuppinsa leimautuvan pelkäksi hippituotteeksi. Kerta­käyttöisiin kuukautissuojiin tottuneilla on paljon ennakkoluuloja tyhjennettävästä kupista, ja Kurjasen mukaan se liittyy tiedonpuutteeseen. Hänen mielestään kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

– Meidän kohderyhmäämme ovat kaikki 11–50-vuotiaat naiset, joilla on kuukautiset.

Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.
Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.

Apua olisi kaivattu

Oriveden ammattikoulun suunnittelu­assistenttilinja on ainoa virallinen koulutus, joka Heli Kurjasella on. Yrittäjyyteen hän on saanut kosketusta miehensä kautta, jolla on maanviljelyn lisäksi ollut aina muuta yritystoimintaa.

– Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita. Sen mukana puuttuu taakka, että näin asiat kuuluisi tehdä.

Kun Kurjanen yksitoista vuotta sitten rekisteröi nettiosoitteen Lunette.fi ja kirjoitti itse sivulle pari lausetta, että ”tähän tulee pian suomalaisen kuukautiskupin kotisivu”, hän alkoi saada tilauksia. Tuotetta ei vielä ollut olemassakaan.

”Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita.”

Saman tien alkoi tulla myös innostuneen vaativia pyyntöjä tuotteen saamisesta ulkomaille. Siinä vaiheessa hän olisi kaivannut apua bisneksen kansainvälistämiseen.

– Yritin ihan systemaattisesti löytää apua: kävin TE-keskuksessa ja olin yhteydessä myös Finprohon, jonka tarkoitus on auttaa suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään. Suoraan sanottuna niiden tarjoamasta avusta ei ollut minulle juurikaan hyötyä.

Kurjasen mielestä yrityksiä auttavat viralliset tahot varmasti tarkoittavat hyvää, mutta ne tekevät asioista liian monimutkaisia.

– Minulle esimerkiksi ehdotettiin, että ensin pitäisi tehdä markkinatutkimus. Sellainen maksaa kymmeniätuhansia euroja. Sanoin, että tiedän kyllä, mikä meidän markkina on. Se on naiset, joilla on kuukautiset.

Markkinatutkimusta hän ei tehnyt. Yrityksen alkuvaiheessa hän otti 30 000 euron naisyrittäjälainan, mutta sen jälkeen firma on kasvanut sitä mukaa kuin raha on riittänyt kasvamiseen.

Kansainvälisen bisneksen Kurjanen on opetellut itse. Ensin kuppeja lähetettiin nettitilauksina ulkomaisille jälleenmyyjille, sitten Kurjanen alkoi käydä luomu- ja ekomessuilla Euroopassa.

– On vähän vaikeaa tajuta, mitä kaikkea olen kymmenessä vuodessa bisneksenteosta oppinut.

Aina kannattaa!

Kurjanen kaivaa käsilaukustaan kaksi pahvista kuukautiskuppipakkausta. Kukan muotoisesta ikkunasta kurkkii värikäs, silikoninen kuppi.

”En ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään.”

Idea ja ajoitus ovat kohdanneet. Jätteen vähentäminen ja ekologisuus ovat todella trendikkäitä, ja Kurjasen mielestä myös feminismi ”pöhisee” positiivisesti ja on eduksi kuukautiskupin maineelle. Tavoitteena on kasvattaa yrityksestä useamman miljoonan euron bisnes.

– Meillä on lähtenyt monta markkinaa juuri nyt vetämään. Vuoden 2008 jälkeen liikevaihdon kasvu pysähtyi, mutta 2013 alkoi taas kasvu. Fiilis on tosi positiivinen.

– Olen peruspositiivinen luonne ja sitten kun rohkenin aloittaa, en ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään. Ei kannata unelmiensa kohdalla miettiä, että kannattaako tätä tehdä. Aina kannattaa!

Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Hyvä tuote, pakko sanoa. Olen käyttänyt jo noin 8 vuotta. Tänä aikana olen ostanut kolme kuppia, alkuperäisen ison tilalle ostin uuden samanlaisen muutaman vuoden käytön jälkeen, ja lisäksi ostin pienemmän koon kuukautisten loppupäiville. Ekologisuus on plussaa niin kuin edullisuuskin, mutta ennen kaikkea käytän sitä mukavuussyistä. Saattaa kyllä (joillakin) vaatia vähän enemmän opettelua kuin tamponin käyttö, mutta on mielestäni sen arvoista. Kuppi ei kuivata, joten sitä voi huoletta pitää...
Lue kommentti
Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Erinomainen tuote. Itse olin jo vuosia "aikonut", kunnes kerran alkoi tulvia siihen malliin että side oli märkä koko ajan. Tamponeista olin jo aiemmin joutunut luopumaan, kun limakalvot kuivuivat vaikka imuteho oli oikea, ja kohtutulehdustaipumuksen vuoksi lääkärikään ei tamponeita suositellut. Luneten ostin ja katua ei ole tarvinnut. Siihen loppuivat kohtutulehdukset ja myös hautovien siteiden aiheuttamat hiivatulehdukset. Nelisen vuotta kuppi on palvellut. Uuden hankkinen sitten, kun nykyisen...
Lue kommentti

Toista lastaan odottava Natalie Portman palasi hiljattain Yhdysvaltoihin asuttuaan perheineen kaksi vuotta Pariisissa. – Tuntuu tärkeältä olla paikalla, kun maamme käy läpi vaikeita aikoja.

– Nyt kyllä väsyttää. Ei päätä niinkään mutta näitä jalkoja! Natalie Portman, 35, oikoo koipiaan New Yorkin iltapäivässä.

Näyttelijän jalkoja turvottaa loppusuoralle edennyt raskaus, jonka aikana hän on matkustellut mainostamassa uusinta elokuvaansa Jackie. Intiimitunnelmainen filmi kuvaa Jacqueline Kennedyn ensimmäisiä päiviä presidentti John F. Kennedyn leskenä, ja hiotun roolityönsä ansiosta Natalie on jälleen vahvoilla Oscar-veikkauksissa.

Merkittävä osa elokuvasta kuvattiin Pariisissa, missä Natalie asui kaksi vuotta aviomiehensä Benjamin Millepiedin työn takia. Perhe palasi Yhdysvaltoihin vasta hiljattain, kun ranskalaissyntyisen Benjaminin pesti baletinjohtajana Pariisin oopperassa päättyi. Perhe on kotiutunut takaisin Kalifornian Pasadenaan, missä Natalie taas liikkuu julkisten sijaan Lexuksen hybridimaasturillaan ja rentoutuu lorvimalla gallerioiden sijasta ostoskeskuksissa.

– Ne olivat huikeat kaksi vuotta. Kuvittele nyt, että saisit työskennellä ja asua Pariisissa, kaiken sen taiteen ja kulttuurin keskellä. Olimme onnekkaita, että saimme kokea sen, Natalie intoilee, mutta väittää samalla palanneensa tyytyväisin mielin kotiinkin keskelle presidentinvaihdoshulinaa.

– Tuntuu tärkeältä olla paikalla, kun maamme käy läpi vaikeita aikoja. Meidän täytyy nyt tukea toisiamme ja yrittää saada aikaan positiivisia muutoksia. Uskon, että vaikeat muutokset saavat meidät tiivistämään rivejämme.

Samat sanat olisivat sopineet Natalien näyttelemän Jackie Kennedyn suuhun aikana, jolloin hänen miehensä murha järkytti kokonaista kansaa.

Elämäntehtävä: vaimo

Naisten välille olisi helppo piirtää muitakin yhtäläisyysviivoja: Jackie oli leskeksi jäädessään 34-vuotias kahden lapsen äiti, Natalie on nyt 35-vuotias ja odottaa toistaan. Kumpaakin pidetään muodista kiinnostuneena tyyli-ikonina, ja molempien elämässä julkisuus on vakiintunut osa arkea.

Elokuva keskittyy Jackie Kennedyn ensimmäisiin päiviin leskenä. Peter Sarsgaard näyttelee Jackien lankoa. Kuva: Finnkino
Elokuva keskittyy Jackie Kennedyn ensimmäisiin päiviin leskenä. Peter Sarsgaard näyttelee Jackien lankoa. Kuva: Finnkino

– Njaah, itse yritän olla vertaamatta elämääni roolihenkilöihin. Jackiessa halusin ennen kaikkea löytää inhimillisen puolen tunnetun ikonin takaa, sen millainen hän oli oikeasti, mitä hän tunsi ja ajatteli. Luin valtavasti hänen elämäkertojaan ja haastattelujaan ja aloin arvostaa häntä ihan uudella tavalla. Jacqueline oli paljon enemmän kuin ihaillut asuvalintansa.

”Niin Ranskassa kuin Yhdysvalloissa saan edelleen kutsuja tai minut esitellään rouva Benjamin Millepiedinä.”

Jackie Kennedy kuitenkin näki paljon vaivaa pitääkseen yllä imagoaan. Hän oli täydellisen omistautunut roolilleen vaimona ja maan ensimmäisenä naisena. Siihen elokuvakin pureutuu: mitä tapahtuu, kun elämäntehtävä murenee yhteen luotiin?

– Vaimon rooli oli merkittävä, ja 1960-luvulla naiset määritettiin miestensä kautta. Tuntuu hullulta, mutta asetelma ei ole siitä nyt nii-in radikaalisti muuttunut. Naisia määritetään edelleen puolisoidensa statuksen mukaan. Niin Ranskassa kuin Yhdysvalloissa saan edelleen kutsuja tai minut esitellään rouva Benjamin Millepiedinä, Natalie hymähtää.

– Teillä Suomessa taitaa olla vähän erilainen käytäntö?

Ei hetken taukoa

Jackien rooli oli Natalielle erityinen työ, sillä hän esiintyy jokaisessa elokuvan kohtauksessa. Jackien maailmaa avataan seuraamalla hänen keskustelujaan niin papin, median, vallanpitäjien kuin läheistenkin kanssa.

– Olin korviani myöten mukana elokuvanteossa. Se oli raskasta mutta tavallaan ihanaakin. En ehtinyt relata tai unohtaa roolia hetkeksikään, mutta samalla projekti tuntui hirmu innostavalta.

”Voi näyttää siltä, että urani on levinnyt hujan hajan, mutta tunnen olleeni onnekas, kun olen saanut kokeilla niin monenlaista.”

Natalie liittyi Jackien tiimiin vuonna 2012, kun alun perin päärooliin kutsuttu Rachel Weisz erosi tuottajamiehestään Darren Aronofskysta ja jätti leffan.

Natalie sai vaikuttaa tekijätiimin valintaan ja tuotantoon. Leffa toteutettiin varsin pienellä 9 000 000 dollarin budjetilla, mutta juuri tällaisia independent-irtiottoja Natalie on lähivuosina harrastanut. Osassa niistä hän on vaikuttanut tuottajana, joissakin kokeillut ohjaamista.

– Voi näyttää siltä, että urani on levinnyt hujan hajan, mutta tunnen olleeni onnekas, kun olen saanut kokeilla niin monenlaista, hän sanoo.

Natalien ura alkoi jo 11-vuotiaana elokuvassa The Professional. Israelilainen isä ja amerikkalainen äiti tukivat näyttelemisessä, mutta kannustivat ennen kaikkea opiskelemaan. Niinpä Natalie suoritti yhtä aikaa opintojaan Harvardissa ja näytteli Star Wars -elokuvissa.

Nykyään äitinä hän ei kummastele vanhempiensa eteenpäin puskenutta asennetta.

– No enpä tiedä, oliko siinä mitään väärää. Omien lasteni kanssa suurin toive on, että he löytävät kiinnostuksenkohteita, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Mitä ikinä ne sitten ovatkaan.

Natalie Portman

  • Näyttelijä syntyi Jerusalemissa 9.6.1981 ja on Israelin sekä Amerikan kansalainen. Asuu Pasadenassa tanssijamiehensä Benjamin Millepiedin kanssa. Pari tapasi Black Swan (2010) elokuvan kuvauksissa ja odottaa nyt toista lastaan.
  • Syntymänimeltään Neta-Lee Hershlag.
  • Näytteli Padmé Amidalaa Star Wars -elokuvissa.
  • Jackie ensi-illassa 6.1.

Näyttelijä Antti Holma ei välittänyt sen enempää terveydestään, ennen kuin huomasi puheensa kärsivän jatkuvasta sauhuttelusta. 

Näyttelijä Antti Holma, 34, kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa muuttaneensa viime aikoina elämäntapojaan, koska ne ovat vaikuttaneet hänen terveyteensä. Hän on lopettanut tupakoinnin ja vähentänyt paljon alkoholinkäyttöään.

Sauhuttelu sai näyttelijän yskimään runsaasti. Lisäksi se vaikutti puhetekniikkaan, joka teatterissa esiintyvällä näyttelijällä pitäisi olla kunnossa. Hän kertoo, ettei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut terveysasioista.

– Enemmänkin kyse on kuoleman välttämisestä. Poltin aiemmin tupakkaa kaksi askia päivässä ja join kolme tuoppia olutta joka ilta teatteriesityksen jälkeen, hän kertoo Ilta-Sanomille.

”Olin masentunut ja huonossa kunnossa. Tajusin, että minun on tehtävä muutoksia.”

Lopulta fyysiset oireen saivat hänet ymmärtämään, että tilanne on kestämätön.

– Olin masentunut ja huonossa kunnossa. Tajusin, että minun on tehtävä muutoksia. En löytänyt ajatusta terveyden ihanuudesta vaan tajusin, että kuolen kolmekymppisenä, jos en lopeta tupakoimista ja juomista. Huomasin ajavani itseäni elämäntavoillani rotkoon.

Nyt Antti nauttii silloin tällöin alkoholia – mutta kohtuudella.

– Tiedän voivani ottaa neljä senttiä kuohuviiniä ilman, että alan ryypätä.

Jos olisi pilleri...

Vuoden alussa Antti kertoi Me Naisille, ettei voi koskea nikotiinituotteisiin tällä hetkellä ollenkaan. Jos hän käyttäisi, hän todennäköisesti sortuisi. Hän myös kertoi, että lopettaisi syömisen, jos se olisi mahdollista.

– Voisin lopettaa syömisen tähän päivään, jos se vain olisi fysiologisesti mahdollista. En nauti syömisestä yhtään, vaan joudun tunkemaan ruuan kurkustani väkisin alas.

”Voisin lopettaa syömisen tähän päivään, jos se vain olisi fysiologisesti mahdollista.”

Jo viime vuonna Antti puhui Me Naisille juomisen vähentämisestä. Hän kertoi rajoittaneensa alkoholinkäyttöä erityisesti siitä syystä, että yksin asuessa se saattoi lipsahtaa helposti liialliseksi.

– Olen lopettanut dokaamisen, koska se on minulle uhka: kun olen vain itseni kanssa, kukaan ei puutu juomiseeni ja voisin olla jurrissa koko ajan.

Kirjailijan mielestä yhteisasumisessa tärkeintä on vastavuoroisuus ja tasavertaisuus.

Pitkään yhdessä olleet Rosa Meriläinen, 41, ja Simo Frangén, 53, kertoivat viime viikolla yhteisessä tiedotteessaan, että aikovat erota. He kertoivat liittonsa päättyneen ”musiikillisiin erimielisyyksiin”. Koomikko, käsikirjoittaja ja juontaja Simo Frangén sekä kirjailija ja poliitikko Rosa Meriläinen menivät kihloihin vuonna 2004 ja asuivat avoliitossa. Heillä on liitostaan 10-vuotias poika Frans.

Lue myös: Rosa Meriläinen ja Simo Frangén eroavat: ”Avoliittomme kaatui musiikillisiin erimielisyyksiin”

Tänään Rosa kertoo Helsingin Sanomien kolumnissaan, että on muuttanut vanhempiensa luokse asumaan ”hankalassa elämäntilanteessa”. Rosan äiti on näyttelijä Anneli Ranta-Meriläinen, joka tunnetaan kotikatsomoissa parhaiten Salattujen Elämien Helena Kuulana. Hänen isänsä on televisiotuottaja Ari Meriläinen.

– Päädyin sitten 41-vuotiaana muuttamaan vanhempieni kotiin, Rosa kirjoittaa.

– Yksi ihmiselämän tärkeimmistä taidoista on osata ottaa vastaan apua ja tukea. Jos ei sitä ole valmis tekemään hankalassa elämäntilanteessa edes heidän osaltaan, joiden rakkaus on pyyteettömintä ja ehdottominta, keneltä sitten?

”Yksi ihmiselämän tärkeimmistä taidoista on osata ottaa vastaan apua ja tukea.”

Rosa kertoo kolumnissaan, kuinka tärkeitä hänen vanhempansa ovat hänelle aina olleet. Hän toivoo lisäksi pystyvänsä olemaan omalle pojalleen Fransille samanlaisena tukena iän myötä.

– Minulle on ollut aina tärkeää, että omat vanhempani eivät ole minulle kuin kavereita tai ystäviä – heidän on oltava enemmän. Aivan kuten toivon, että oma lapseni voi vielä keski-ikäisenä kivuta syliini itkemään ja kertomaan kaiken, missä on epäonnistunut. Siinä minä häntä sitten lupaan silitellä ja rakastaa.

Kiukutteleva kakara, joka tyhjentää jääkaapin

Rosa kertoo, että vanhempien luokse muuttaminen on tuonut myös haasteita arkeen. Aikuisen tyttären ja vanhempien suhteessa painaa aina historia.

– Kääntöpuoli vanhemman ja lapsen ikuisesti epäsuhtaisena pysyvässä roolituksessa on kyky taantua vanhempiensa seurassa kiukuttelevaksi kakaraksi. Tunnistan sen itsessänikin. Älykkäät ja kyvykkäät ihmiset voivat heittäytyä perin lapsellisiksi päästessään nahistelemaan omien vanhempiensa kanssa, hän kirjoittaa.

”Älykkäät ja kyvykkäät ihmiset voivat heittäytyä perin lapsellisiksi päästessään nahistelemaan omien vanhempiensa kanssa.”

Hänen mielestään tärkeimmät avaimet vanhempien kanssa yhdessä asumiseen ovat vastavuoroisuus ja tasavertaisuus.

– Tässä kun on neljäkymmentäyksi vuotta tottunut marssimaan vanhempien jääkaapille ja tyhjentämään sen kitaansa, on muistettava vaihteeksi ihan itsekin mennä kauppaan ja tehdä ruokaa kaikille – vaikka en olekaan isäni veroinen kokki, hän kirjoittaa.

Voisitko sinä asua aikuisiällä vanhempiesi luona tai oletko mahdollisesti tehnyt niin? Vastaa kyselyyn!

Kello 8.07 juttuun lisätty tiedot Rosan vanhempien henkilöllisyyksistä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Käy kurkkaamassa uuteen Sivuraiteilla-blogiin!

Me Naisten verkkosivuilla aloitti uusi Sivuraiteilla-blogi. Blogissaan Emilia Saloranta jatkaa viihteen ja television ilmiöiden käsittelemistä siitä, mihin lehden Radalla-palsta jää.

– Viisi vuotta Kuplia by Emilia S. -bloggarina on tältä erää historiaa, ja nyt olen täällä! Uudella nimellä ja taatusti Suomen hulvattomimman ja koskettavimman naistenlehden bloggarina ja lehden Radalla-palstan toimittajana, Emilia kirjoittaa ensimmäisessä postauksessaan.

Viihteen lisäksi hän kirjoittaa kaikesta, mikä koskettaa aikaansa seuraavan naisen elämää – omien sanojensa mukaan ei liian vakavasti, mutta sopivasti tosissaan. Tulevassa kirjoituksessaan Emilia pohtii, ovatko tv:n laihdutusohjelmat aikansa eläneitä.

Sivuraiteilla-blogi löytyy täältä.