Lunetten toimitusjohtaja Heli Kurjanen on vienyt bisnestään päättäväisesti ulkomaille. ”Suomalaisuudella on Saksassa paljon merkitystä, sillä kupista on liikkeellä Kiinassa tehtyjä halpisversioita.”

Heli Kurjasen kuukautiskuppibisnes syntyi Juupajoella, kun Heli oli kotiäiti. Siitä tuli pian kansainvälinen menestys.

– Hyi yäk, mikä tuo on!

Se oli juupajokelaisen Heli Kurjasen, 35, ensimmäinen ajatus, kun hän törmäsi netissä ensi kertaa kuukautiskuppiin.

Siitä on nyt yksitoista vuotta. Kurjanen oli silloin yksi- ja nelivuotiaiden lasten kotiäiti, joka oli perustanut toiminimen myydäkseen netissä kestovaippoja.

– Ajattelin, että pyöritän pientä nettikauppaa, jotta voin olla lasten kanssa kotona ja saan silti toimeentulon.

Ällötyksestä huolimatta Kurjanen kiinnostui ideasta, tilasi kuukautiskupin ja kokeili sitä. Kuukautiskuppi on siis silikonista valmistettu kuukautissuoja, jonka ideana on, että se kestää vuosia. Kuppi kerää kuukautisvuodon, se tyhjennetään ja huuhdellaan puhtaaksi. Sitä huolletaan desinfioimalla se keittämällä.

Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Kurjasen tilaama kuppi ei toiminut toivotusti: se tuntui paikalleen asetettuna, vaikkei sen olisi pitänyt, ja se oli hankala puhdistaa. Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Vaippabisneskin oli alkanut siitä, että Kurjanen oli tyytymätön markkinoilla myytäviin kestovaippoihin.

Nyt Kurjasen suunnittelemia, Suomessa valmistettuja Lunette-kuukautiskuppeja myydään ympäri maailmaa. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 1,6 miljoonaa euroa, ja Yhdysvalloissa toimivan, vuonna 2012 perustetun tytäryhtiön miljoona euroa. Tämän vuoden ensimmäisinä kuukausina liikevaihto on tuplaantunut viime vuoteen verrattuna.

Juupajoella, Kurjasen kotitalon yläkerran konttorissa, työskentelee kuusi naista, joiden lisäksi Lune Group työllistää yhden osa-aikaisen työntekijän.

Pian Kurjasen kuppeja myydään Prismoissa ja S-marketeissa. Se on iso askel, sillä aiemmin niitä on myyty Suomessa vain erikoiskaupoissa ja apteekeissa. Vientiin kupeista menee valtaosa, 85 prosenttia.

Kurjasta naurattaa alkuperäinen ajatus pienestä kotiäidin bisneksestä.

– Lapset vein hoitoon heti syksyllä 2005.

Ei pinkkiä, kiitos

Heli Kurjanen istuu tamperelaisessa kahvilassa ja naputtaa hopeanväristä kannettavaansa. Toimitusjohtajan työ kuukautiskuppifirmassa on sitä samaa kuin muillakin toimitusjohtajilla: sähköpostien lähettämistä ja Skype-palavereita. Seuraavana aamuna on lähtö Anaheimiin Kaliforniaan luomumessuille.

Vielä lukiossa 1990-luvun lopussa Kurjanen oli varma, ettei hän tule koskaan käyttämään tietokoneita mihinkään.

– Minusta piti tulla taiteilija, mutta kuvataidelukiossa oli niin lahjakkaita tyyppejä, että tajusin nopeasti, etten pärjää siinä hommassa.

Kurjanen oli muuttanut miehensä perässä Tampereelta Juupajoelle ja saanut esikoisensa, kun hän kävi Orivedellä ammattikoulussa kaksivuotisen suunnitteluassistentin linjan. Siellä hän oppi käyttämään tietokonetta ja suunnitteluohjelmia – ja pystyi siksi suunnittelemaan kuukautiskupin prototyypin itse.

Sattumalta kupille löytyi valmistajakin, joka on Juupajoelta lähtöisin.

– Kuppi oli heti niin hyvä, että testi­ryhmän mielestä sitä ei tarvinnut muuttaa lainkaan.

Helin mielestä kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

Kurjanen oli haalinut prototyyppiä testaamaan ryhmän tuttuja naisia. Hän oli tehnyt jo tärkeimmän pohjatyön: ryhmän mielestä kuukautiskuppi ei ollut ällöttävä.

– Se on meidän haasteellisin alue yhä.

Kurjanen ei halua kuppinsa leimautuvan pelkäksi hippituotteeksi. Kerta­käyttöisiin kuukautissuojiin tottuneilla on paljon ennakkoluuloja tyhjennettävästä kupista, ja Kurjasen mukaan se liittyy tiedonpuutteeseen. Hänen mielestään kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

– Meidän kohderyhmäämme ovat kaikki 11–50-vuotiaat naiset, joilla on kuukautiset.

Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.
Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.

Apua olisi kaivattu

Oriveden ammattikoulun suunnittelu­assistenttilinja on ainoa virallinen koulutus, joka Heli Kurjasella on. Yrittäjyyteen hän on saanut kosketusta miehensä kautta, jolla on maanviljelyn lisäksi ollut aina muuta yritystoimintaa.

– Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita. Sen mukana puuttuu taakka, että näin asiat kuuluisi tehdä.

Kun Kurjanen yksitoista vuotta sitten rekisteröi nettiosoitteen Lunette.fi ja kirjoitti itse sivulle pari lausetta, että ”tähän tulee pian suomalaisen kuukautiskupin kotisivu”, hän alkoi saada tilauksia. Tuotetta ei vielä ollut olemassakaan.

”Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita.”

Saman tien alkoi tulla myös innostuneen vaativia pyyntöjä tuotteen saamisesta ulkomaille. Siinä vaiheessa hän olisi kaivannut apua bisneksen kansainvälistämiseen.

– Yritin ihan systemaattisesti löytää apua: kävin TE-keskuksessa ja olin yhteydessä myös Finprohon, jonka tarkoitus on auttaa suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään. Suoraan sanottuna niiden tarjoamasta avusta ei ollut minulle juurikaan hyötyä.

Kurjasen mielestä yrityksiä auttavat viralliset tahot varmasti tarkoittavat hyvää, mutta ne tekevät asioista liian monimutkaisia.

– Minulle esimerkiksi ehdotettiin, että ensin pitäisi tehdä markkinatutkimus. Sellainen maksaa kymmeniätuhansia euroja. Sanoin, että tiedän kyllä, mikä meidän markkina on. Se on naiset, joilla on kuukautiset.

Markkinatutkimusta hän ei tehnyt. Yrityksen alkuvaiheessa hän otti 30 000 euron naisyrittäjälainan, mutta sen jälkeen firma on kasvanut sitä mukaa kuin raha on riittänyt kasvamiseen.

Kansainvälisen bisneksen Kurjanen on opetellut itse. Ensin kuppeja lähetettiin nettitilauksina ulkomaisille jälleenmyyjille, sitten Kurjanen alkoi käydä luomu- ja ekomessuilla Euroopassa.

– On vähän vaikeaa tajuta, mitä kaikkea olen kymmenessä vuodessa bisneksenteosta oppinut.

Aina kannattaa!

Kurjanen kaivaa käsilaukustaan kaksi pahvista kuukautiskuppipakkausta. Kukan muotoisesta ikkunasta kurkkii värikäs, silikoninen kuppi.

”En ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään.”

Idea ja ajoitus ovat kohdanneet. Jätteen vähentäminen ja ekologisuus ovat todella trendikkäitä, ja Kurjasen mielestä myös feminismi ”pöhisee” positiivisesti ja on eduksi kuukautiskupin maineelle. Tavoitteena on kasvattaa yrityksestä useamman miljoonan euron bisnes.

– Meillä on lähtenyt monta markkinaa juuri nyt vetämään. Vuoden 2008 jälkeen liikevaihdon kasvu pysähtyi, mutta 2013 alkoi taas kasvu. Fiilis on tosi positiivinen.

– Olen peruspositiivinen luonne ja sitten kun rohkenin aloittaa, en ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään. Ei kannata unelmiensa kohdalla miettiä, että kannattaako tätä tehdä. Aina kannattaa!

Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Hyvä tuote, pakko sanoa. Olen käyttänyt jo noin 8 vuotta. Tänä aikana olen ostanut kolme kuppia, alkuperäisen ison tilalle ostin uuden samanlaisen muutaman vuoden käytön jälkeen, ja lisäksi ostin pienemmän koon kuukautisten loppupäiville. Ekologisuus on plussaa niin kuin edullisuuskin, mutta ennen kaikkea käytän sitä mukavuussyistä. Saattaa kyllä (joillakin) vaatia vähän enemmän opettelua kuin tamponin käyttö, mutta on mielestäni sen arvoista. Kuppi ei kuivata, joten sitä voi huoletta pitää...
Lue kommentti
Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Erinomainen tuote. Itse olin jo vuosia "aikonut", kunnes kerran alkoi tulvia siihen malliin että side oli märkä koko ajan. Tamponeista olin jo aiemmin joutunut luopumaan, kun limakalvot kuivuivat vaikka imuteho oli oikea, ja kohtutulehdustaipumuksen vuoksi lääkärikään ei tamponeita suositellut. Luneten ostin ja katua ei ole tarvinnut. Siihen loppuivat kohtutulehdukset ja myös hautovien siteiden aiheuttamat hiivatulehdukset. Nelisen vuotta kuppi on palvellut. Uuden hankkinen sitten, kun nykyisen...
Lue kommentti

Ei, kaikista ei todellakaan tule isoja staroja – mutta ei se täysin mahdotontakaan ole.

Karu fakta television laulukilpailuista on, että voitto ei välttämättä takaa menestystä. Saara Aalto, 29, kilpailee Britannian X Factorin finaalissa ja on joidenkin vedonlyöntitilastojen mukaan jopa matkalla voittoon.

Jopa Saara Aallon vanhemmat puhuivat Ilta-Sanomille siitä, että kakkos- tai kolmossija saattaisi olla heidän tyttärelleen parempi vaihtoehto.

– Monelle voittajalle on käynyt niin, että voittovuoden aikataulu on ollut niin tiukka, että heillä ei ole ollut aikaa tulevaisuuden rakentamiseen ja he ovat tipahtaneet tyhjän päälle, Markus Aalto arvioi lehdelle.

Lue lisää: IS: Saara Aallon vanhemmat toivovat tyttärensä jäävän X Factorissa toiseksi tai kolmanneksi

Britannian X Factor on yksi television suurimmista ja laulukilpailuista. Ohjelman 13. tuotantokauden voittaja paljastuu sunnuntain lähetyksessä.

Mutta mitä tuli aiempien tuotantokausien voittajista? Joukosta löytyy sellaisia nimiä kuin Steve Brookstein, Shayne Ward, Leona Lewis, Leon Jackson, Alexandra BurkeJoe McElderry, Matt Cardle, Little Mix, James Arthur, Sam Bailey, Ben Haenow ja Louisa Johnson. Monestako olet kuullut?

Isoin nimi on ehdottomasti Leona Lewis, joka voitti kilpailun vuonna 2006. Esikoisalbumi Spirit julkaistiin seuraavana vuonna, ja sen esikoissingle Bleeding Love kahmi soittolistojen ykkössijoituksia. Sen jälkeen häneltä on ilmestynyt kolme studioalbumia sekä joululevy.

Tällä hetkellä 31-vuotias Leona Lewis voitti X Factorin kymmenen vuotta sitten. Kuva: Reuters
Tällä hetkellä 31-vuotias Leona Lewis voitti X Factorin kymmenen vuotta sitten. Kuva: Reuters

Little Mix -tyttöbändi esiintyi Brit Awards -gaalassa helmikuussa. Kuva: Reuters
Little Mix -tyttöbändi esiintyi Brit Awards -gaalassa helmikuussa. Kuva: Reuters

Myös kisan vuonna 2011 voittanut Little Mix -yhtye tekee edelleen aktiivisesti musiikkia. Heidän uusin albuminsa Glory Days ilmestyi marraskuussa.

Britannian X Factorin toiseksi ja kolmenneksi sijoittuneiden joukosta löytyy myös supersuosittu poikabändi One Direction, joka tuli kisan kolmannelle sijalle vuonna 2010. Myös sooloartisti Olly Mursin musiikkiura lähti nousuun, mutta vasta pari vuotta X Factorissa menestymisen jälkeen.

Nuorten tyttöjen suosikki, brittiläis-irlantilainen poikabändi One Direction on tällä hetkellä tauolla. Kuva: Reuters
Nuorten tyttöjen suosikki, brittiläis-irlantilainen poikabändi One Direction on tällä hetkellä tauolla. Kuva: Reuters

Sama pätee muihinkin ohjelmaformaatteihin. Tunnetuimpiin American Idol -laulukilpailun voittajiin kuuluvat Kelly Clarkson ja Carrie Underwood. Adam Lambert tuli kilpailussa toiseksi vuonna 2009.

Suomessa Idols on nostanut esille yllättävän monta artistia: ainakin Anna Abreun, Pete Parkkosen, Hanna Pakarisen, Diandran ja Anna Puun. Jenni Vartiainen sen sijaan tuli julkisuuteen Popstars-ohjelmassa muodostetusta Gimmel-yhtyeestä. Samaan kilpailuun osallistuivat myös Paula Vesala ja Mira Luoti, jotka perustivat ohjelman jälkeen PMMP-yhtyeen.

Britain’s Got Talent -ohjelmasta esiin ponnahti Susan Boyle, mutta hänenkin suosionsa on laskenut siitä, mitä se oli heti voiton jälkeen. Saara Aalto kilpaili ja menestyi samaisen ohjelman suomalaisversiossa – sekä The Voice of Finlandissa, jossa ”ikuinen kakkonen” Saara tuli toiseksi. Voice-formaatti ei ole kuitenkaan toistaiseksi onnistunut tuottamaan kansainvälisesti menestyviä artisteja.

Susan Boyle ällistytti huikealla laulullaan Britain’s Got Talentissa vuonna 2009. Kuva: Reuters
Susan Boyle ällistytti huikealla laulullaan Britain’s Got Talentissa vuonna 2009. Kuva: Reuters

Menestyjiä ei siis synny laulukilpailujen jokaisella tuotantokaudella, mutta sentään silloin tällöin. Mahdollisuudet nousta huipulle ovat pienet, mutta niin ne olisivat ilman laulukilpailuakin – vain osa halukkaista pääsee isoiksi staroiksi, oli kyse musiikista, urheilusta tai jostakin muusta erityisosaamista vaativasta lajista.

– Jollain tasolla tiesin, että Ella on erilainen, Virve Rosti muistelee tyttärensä Ella Tukian nuoruutta.

Huumorintaju ja musiikkimaku, ne yhdistävät 30-vuotiasta Ella Tukiaa ja hänen äitiään, 58-vuotiasta laulaja Virve ”Vicky” Rostia.

– Äidin kun näkee niin tietää, että kohta saa nauraa. Meillä on myös aina sama mielipide siitä, kuka voittaa laulukilpailut, Ella kertoo.

Ellalla on laulukilpailuista omakohtaista kokemusta. Hän oli mukana Voice of Finlandin ensimmäisellä kaudella, samalla, jossa Saara Aaltokin kisasi. Ellan mukanaolosta innostuttiin: huippusuositun laulajan tyttärestä tulisi huippusuosittu laulaja! ”Vickyn kuopus haluaa Suomen Adeleksi”, paikallislehti Länsiväylä uutisoi.

Ellasta ei tullut Suomen Adelea eikä Vickyn jalanjälkien seuraajaa, vaan digimarkkinoinnin asiantuntija.

– Minulla on tavallinen toimistotyö kahdeksasta neljään. Arki on helppoa ja kaikki viikonloput vapaita, Ella sanoo tyytyväisenä.

Laulajan ura houkutteli Ellaa, vaikka hän oli kasvaessaan nähnyt, mitä työ on: sitä, että perheenjäsenten häät ja syntymäpäiväjuhlat jäävät väliin, koska viikonloput menevät keikoilla.

– Yritin selittää, että tätä uraa ei kannata valita, jos meinaa helpolla elantonsa saada, 40 vuotta keikkalavoja kiertänyt Virve sanoo.

– Jostain syystä maine, kunnia ja julkisuus kiehtoivat, Ella miettii.

Esiintymisestä hän ei kuitenkaan oikein nauttinut. Voice of Finland jäi viimeiseksi etapiksi laulajanuralla.

– Sen jälkeen päätin, etten enää yritä.

– Oli hyvä, että menit. Ei jäänyt kaivertamaan, että olisiko pitänyt kokeilla, Virve toteaa.

Ulostulo jännitti

– Ella on aina ollut erityinen, Virve sanoo kuopuksestaan.

Kun Ella syntyi, Virvellä ja hänen silloisella miehellään, Jussi Tukialla, oli jo kaksi lasta.

– Ellaa edeltävä raskauteni päättyi niin, että lapsi syntyi kuolleena. Myös se lapsi olisi ollut tyttö.

Vuoden kuluttua, täsmälleen samana päivänä, syntyi Ella. Tyttöön kohdistui paljon erilaisia odotuksia, koska hän oli ikään kuin syntynyt menehtyneen sisaruksen tilalle. Nopeasti kävi ilmi, että Ella on ihan omanlaisensa, valoisa ja rohkea persoona.

Virven ja Ellan suhde on aina ollut mutkaton.

– Äiti on ollut kuin kivi, johon voin aina luottaa, ja toisaalta vähän niin kuin ystävä, jonka kanssa on hauska viettää aikaa, Ella kertoo.

Virve haluaa tarkentaa, että hän ja tyttärensä eivät ole mitään Gilmoren tyttöjä, toistensa parhaita kavereita.

– Olen selkeästi äiti, se on se ensimmäinen juttu, ja sitten vasta kaveri.

”Yritin selittää, että tätä uraa ei kannata valita, jos meinaa helpolla elantonsa saada.”

Teini-ikäiselle Ellalle Virve välillä kyllä huusi, jos tytär oli vaikkapa tyrinyt rahan kanssa. Virven mukaan Ella ei kuitenkaan juuri kapinoinut.

– Toisaalta murrosikä oli rankka, koska Ellalla oli omia sisäisiä myllerryksiä, joissa hän tarvitsi apua.

– Kaikki ahdisti, mutta en osannut sanoa mikä harmittaa. Olin herkkä, ja pienistä asioista tuli hirveä show. Jos vaikka lasi tippui lattialle, se oli iso asia, Ella muistelee teinivuosiaan.

Nuorena hän ajatteli, että ahdistus kuuluu murrosikään. Kuten useimmat teinit, myös Ella halusi olla ihan niin kuin kaikki muutkin. Hän seurusteli jonkin aikaa pojan kanssa. Koko ajan hartioita kuitenkin painoi ajatus siitä, ettei hän ollut niin kuin muut. Jotain piti peittää.

– Tuntuu, että olen aina tiennyt olevani lesbo, mutta myönsin sen itselleni vasta joskus 16-vuotiaana, Ella kertoo.

– Siihen asti halusin uskoa, että olen niin sanotusti tavallinen.

Nuorena Ella halusi kieltää itseltään koko lesbouden mahdollisuuden. Hän pelkäsi yksin jäämistä ja puhui jopa, ettei hyväksy homoja.

– Aina jos tuli mieleen, että olenkohan mä, tai voisinko olla homo, suljin sen pois.

Kun Ella myönsi asian itselleen, olo oli heti kevyempi. Ensimmäinen ihminen, joka sai kuulla Ellan seksuaalisesta suuntautumisesta, oli isosisko.

– Sisko sanoi, että no vihdoinkin sä sanot sen!

Ellan on ollut aina helppo kertoa äidilleen asioistaan, vaikka olisi tullut mokailtuakin. Lesboudesta kertominen pelotti silti. Ella maalaili päässään kuvia siitä, mitä äiti voisi mahdollisesti sanoa. Kertominen jännitti ”ihan sikana”.

– En tiennyt, mitä mieltä äiti asiasta on, kun se ei ollut tullut koskaan puheeksi. Ainahan sitä haluaa näyttää äidin silmissä hyvältä ja toivoo, että äiti hyväksyisi ja olisi ylpeä. Mietin, että olenkohan vielä äidin mielestä kiva sen jälkeen. Se oli ihan turha pelko, Ella muistelee.

Kun Ella eräällä kesmökkireissulla lopulta pyysi äitinsä laiturinnokkaan juttelemaan ja sanoi: ”Äiti kuule”, Virve tiesi mitä tytär halusi sanoa. Hän oli jo ymmärtänyt asioiden laidan.

– Oli paljon kaikkia pieniä asioita, jotka viittasivat tähän suuntaan. Mutta toivoin, että Ella itse kertoisi, Virve sanoo.

Virvellä oli vahva luotto Ellaan eikä hän pelännyt, että tytär joutuisi kiusatuksi. Sen sijaan hän varmisti ensimmäiseksi, eikö Ella nyt aikonut tehdä lapsia.

– Ella sanoi, että ei se sitä poissulje tietenkään. Kyllä hän lapsia haluaa ja saattaa niitä joskus tehdäkin.

Virvellä on nykyään viisi lastenlasta.

– Sitä olen itsekkäästi miettinyt, että jos Ella olisi ollut ainoa lapsi... Olisin ollut pettynyt, jos en olisi saanut lapsenlapsia, Virve kertoo.

Kaapista tuleminen oli helpotus sekä Ellalle että hänen äidilleen. Virveä se auttoi näkemään, miksi kuopus koki murrosiässä niin voimakkaita yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita.

– Jollain tasolla tiesin, että Ella on erilainen. Kun asia valkeni kokonaisuudessaan, ymmärsin paremmin kaikkia sisäisiä ahdistuksia, joita Ellalla oli murrosiässä ollut.

Ulos yhä uudestaan

Melkein kaikki Ellan läheiset ottivat uutiset hyvin, mitä nyt ”yksi kipakka täti” olisi toivonut jotain muuta.

– Nykyään hänkin on asian kanssa täysin ok ja rakastaa puolisoani, Ella sanoo.

Vaikka Ellan mielestä seksuaalivähemmistöjen asemassa on vielä paljon parannettavaa, on heidän elämänsä nykypäivän Suomessa ihan hyvää. Ella kihlautui toukokuussa tyttöystävänsä kanssa, ja ensi vuonna laki antaisi mahdollisuuden mennä naimisiin.

– Täytyy siteerata Antti Holmaa, joka sanoi yhdessä blogissa, että nykyään kaikki saavat rakastaa kaikkia, paitsi nuorempi mies vanhempaa naista, Virve kommentoi ja räjähtää nauruun.

Virven puoliso Ari ”Nude” Kaasalainen on häntä 16 vuotta nuorempi. Ellalla ja Nudella on lämpimät välit, samoin Virvellä ja Ellan kihlatulla. Tyttöystävien tuomista kotiin Ella ei koskaan ole joutunut jännittämään.

– Luotan Ellaan. Tiedän, että Ella on hyvä tyyppi ja hengailee vain hyvien tyyppien kanssa, Virve sanoo.

”Mielestäni seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisissä niinkään tärkeää.”

Vaikka Ella on kertonut lesboudestaan melkein 15 vuotta sitten, hänen on tultava kaapista uudelleen jokaiselle uudelle ihmiselle.

– Puhun puolisosta ja vastapuoli sanoo, että mitäs sun mies siihen. On pakko korjata, ettei se ole mies. Vastapuolen reaktio ratkaisee, eteneekö tuttavuus siitä.

Ella toivoo, että jonakin päivänä ulostulosta ei enää tarvitsisi puhua, koska mitään kaappia ei enää olisi.

– Olisi hienoa, jos ei olisi pakkomiellettä saada ihmistä johonkin lokeroon: oletko bi, lesbo, homo, rekkalesbo, mihin sut laitan, Ella pohtii.

– Mielestäni seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisissä niinkään tärkeää, Virve sanoo.

– Enemmän me kaikki olemme kokemusten ja elämän muovaamia kuin juuri seksuaalisuuden.

”Sitä olen itsekkäästi miettinyt, että jos Ella olisi ollut ainoa lapsi... Olisin ollut pettynyt, jos en olisi saanut lapsenlapsia,” Virve kertoo.

Koko perhe lähellä

Ella asuu kihlattunsa kanssa Helsingissä, lähellä Vantaalla asuvaa äitiään. Virven ja Nuden koti on lämminsävyinen pikku kerrostaloasunto Martinlaaksossa, täynnä pieniä koriste-esineitä. Kaapinovessa seikkailee erilaisia soittimia, hyllyssä on kolmattakymmenettä toivelaulukirjaa. Ella on huolissaan siitä, miten perhe mahtuu koolle uuden, pienemmän ruokapöydän ympärille.

– Se on jatkettava, sen saa isommaksi, Virve lohduttaa.

Pieni pöytä ei olisi tullut kyseeseen, sillä Virven kolme lasta ja viisi lastenlasta tulevat toisinaan Martinlaaksoon perheillalliselle. Perhe on Virvelle ja Ellalle tärkeä, ja onneksi se on lähellä – niin lähellä, Virve viittilöi ilmaan perheenjäsentensä asuinpaikkoja kuin ne olisivat seinän takana: sisko asuu tuossa, poika tuossa, oma äiti tuossa. Osa asuu Helsingissä ja Vantaalla.

– Pidämme toisistamme huolta. Jos jollain on vastoinkäymisiä, muut rientävät heti auttamaan, Virve kertoo.

Laajennetun perheen vuoden kohokohta on joulun lisäksi viikon kesäreissu vuokrahuvilalle. Huvilalla pelataan, leikitään ja saunotaan yhdessä. Ruuanlaittoon arvotaan parit, ja joka päivä yksi pareista suunnittelee ja toteuttaa illallisen.

Ellan kihlattu oli viime kesänä ensimmäistä kertaa mukana huvilareissulla.

– Aluksi häntä jännitti, mutta hän rentoutui heti ensimmäisenä päivänä, Ella muistelee.

– Ella ei varmaan ollut kertonut, mitä kaikkea siellä tehdään, Virve nauraa.

– En tietenkään!

Äiti hemmotteli farkuilla

Ella ei halua vahvistaa käsitystä, että kaikki poikamaiset tytöt olisivat lesboja tai kaikki lesbot poikamaisia, mutta totuus on, että lapsena häntä eivät tyttöjen jutut kiinnostaneet.

– Näin juuri Facebookissa kuvan, jossa oli pikkutyttöjä prinsessoiksi pukeutuneina ja yksi, joka oli pukeutunut batmaniksi. Ella oli juuri sellainen, Virve kertoo.

Joululahjaksi Ella halusi radio-ohjattavan auton ja mekkojen sijaan piti saada kaupan löysimmät farkut. Ella kertoo, että sai äidin kanssa shopatessaan aina valita mieleisensä vaatteet, vaikkei hänen tyylinsä aina Vickyä miellyttänyt.

Virven lapsuudenperheellä ei ollut taloudellisesti helppoa, ja siksi hän halusi hemmotella lapsiaan merkkivaatteilla.

– Tiesin, miltä tuntuu, jos ei ole samanlaisia vaatteita kuin muilla.

”Olisi hienoa, jos ei olisi pakkomiellettä saada ihmistä johonkin lokeroon: oletko bi, lesbo, homo, rekkalesbo.”

Lapsuus tunnetun laulajan tyttärenä ei kuitenkaan koskaan tuntunut Ellasta erityiseltä.

– Minulla oli tosi onnellinen, turvallinen ja ihana lapsuus. Äidin ammatti ei tuntunut mitenkään poikkeavalta, Ella miettii.

– Kun olin Euroviisuissa, lapset kysyivät, että koska naapurin Tarja menee viisuihin. Ne ajattelivat, että jokaisen äiti menee vuorotellen sinne laulamaan, Virve muistelee.

Ellan varhaislapsuudessa Virve ei ollut mikään urakiitäjä. Hän oli kymmenen vuotta kotona kolmen lapsensa kanssa ja palasi töihin vasta 1990-luvun alussa, kun Ella oli neljävuotias.

Ellakaan ei ole kokonaan lopettanut laulamista, kiitos karaoken. Äidin kappaleita hän ei kuitenkaan laula.

– En minäkään laula omia biisejäni karaokessa, Virve huomauttaa.

– Se olisi noloa, tuntuisi leveilemiseltä, Ella sanoo.

Leveily, se ei sovi näille Vantaan kasvateille.

 

Vicky Rosti ja Ella Tukia ovat aina olleet läheiset. ”Emme me silti mitään Gilmoren tyttöjä ole, olen ensisijaisesti äiti.”

 

Virve, mitä olet halunnut opettaa lapsillesi?

Pitää olla ihmisiksi ja kiltti muille, mutta niin, että itselläkin on hyvä olla. Maailmassa tärkeintä ovat toiset ihmiset, eikä mikään maallinen mammona voi korvata niitä.

Ella, mitä olet oppinut äidiltäsi?

Varmaan kaiken, minkä osaan. Siivoamaan ainakin, siinä olen yhtä natsi kuin äiti! Olen oppinut toisten kunnioittamista ja käytöstapoja, hyvää elämänasennetta.

Virve, mitä olet oppinut lapsiltasi?

Ellalta olen oppinut ATK-hommia. Ellalle on helppo soittaa, että mikä tämä tällainen Dropbox on. En osaa sanoa, millainen olisin ilman lapsiani. Varmasti katsoisin asioita paljon kapeammin. Nyt on kolme eri tapaa katsella maailmaa, ja se on upeaa.

Virve ”Vicky” Rosti

58-vuotias laulaja. Kiertänyt keikkalavoja 16-vuotiaasta.

Asuu Vantaalla miehensä Ari ”Nude” Kaasalaisen kanssa.

Kolme lasta aiemmasta liitosta Jussi Tukian kanssa, ja viisi lastenlasta.

 

Ella Tukia

30-vuotias digimarkkinoinnin asiantuntija.

Kotoisin Vantaalta, asuu Helsingissä kihlattunsa kanssa.

Osallistui Voice of Finlandiin vuonna 2012.

Britannian X Factorissa kisaavan Saara Aallon vanhempien Taina ja Markus Aallon mukaan jo kilpailun kolmen parhaan joukkoon pääseminen on voitto.

Saara Aalto kilpailee lauantaina ja sunnuntaina käytävässä Britannian X Factorin finaalissa, ja saattaa jopa voittaa koko laulukilpailun. Ilta-Sanomien jututtamien Saaran vanhempien Taina ja Markus Aallon mukaan tosin kakkos- tai kolmossijakin riittäisi ja saattaisi olla jopa voittoa parempi vaihtoehto.

– Se, että Saara on päässyt tuonne kolmen joukkoon, on jo voitto. Meille olisi riittänyt, että Saara olisi ollut kuudes, seitsemäs, kahdeksas, kymmenes tai kuudestoistakin, Markus Aalto kertoi lehdelle Oulun lentokentällä matkalla Britanniaan seuraamaan ohjelman finaalia.

Aallotkin tiedostavat sen, että monesta X Factor -voittajasta ei ole ohjelman loppumisen jälkeen juuri kuulunut. Menestys on jäänyt haaveeksi.

– Monelle voittajalle on käynyt niin, että voittovuoden aikataulu on ollut niin tiukka, että heillä ei ole ollut aikaa tulevaisuuden rakentamiseen ja he ovat tipahtaneet tyhjän päälle, Markus Aalto arvioi Ilta-Sanomille.

”Saara on kokenut kettu.”

Vanhemmat kuitenkin uskovat, että heidän tyttärensä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa.

– Saara on niin kokenut kettu, että hän ei jää vellomaan voitontunteeseen, vaan katsoo eteenpäin.

Kolmetuntinen Human on puhutteleva suurteos ihmisyyden syvimmästä olemuksesta.

Hyvin harvoin tulee katsoneeksi elokuvaa, joka herättäisi samanaikaisesti sekä ilon, surun, myötätunnon että suuttumuksenkin tunteita. Sellaista, joka pysäyttää ja jonka nähtyään maailma näyttää hieman erilaiselta paikalta elää. Ei paremmalta, mutta selkeämmältä.

Tällainen elokuva on maailmankuulun ranskalaisen valokuvaajan ja toimittajan Yann Arthus-Bertrandin, 70, suurteos Human (2015). Arthus-Bertrand kiersi tiiminsä kanssa maasta toiseen kolmen vuoden ajan ja haastatteli yli 2000 ihmistä. Jokaiselle haastateltavalle esitettiin samat neljäkymmentä syvästi henkilökohtaista kysymystä, jotka risteilivät uskonnon, rakkauden, työn, väkivallan, seksuaalisuuden ja perheen kaltaisten isojen teemojen ympärillä.

Lopputulos on puhutteleva. Haastattelujen kautta piirtyy simppeliydessään vavisuttava, rumankaunis kuva maailmasta, jossa elämme. Dokumentin ydinajatus lienee: mikä meistä lopulta tekee ihmisiä?

Siinä, miten pelkistetysti ja koruttomasti Human uskaltaa asiansa esittää, piilee sen suurin voima. Elokuva koostuu lyhyistä, maksimissaan muutaman minuutin pituisista haastatteluista, joissa kameran eteen istuu henkilö kerrallaan kertomaan elämäntarinaansa. He kertovat omista huolistaan, unelmistaan ja kipupisteistään.

Suuria kysymyksiä, valtavia vastauksia

Ja huh, minkälaisia tarinoita ne ovatkaan.

Puheenvuoron saavat muun muassa elinkautista istuva lapsenmurhaaja, Ruandan sodassa koko perheensä menettänyt mies, Hiroshiman ydinräjähdyksessä kasvonsa vaurioittanut vanhus ja isänsä hyväksikäyttämäksi joutunut nainen.

Miltä tuntuu tappaa toinen ihminen? Miltä tuntuu, kun koko perheesi hylkää sinut seksuaalisen suuntautumisesi vuoksi? Miltä tuntuu menettää kaikki? Kysymykset, joihin dokumentti vastaa, ovat valtavia.

Toisaalta kaiken kauheuden mukaan mahtuu myös pakahduttavaa kauneutta, pieniä onnenhetkiä ja toiveikkuutta paremmasta huomisesta. Miltä tuntuu, kun mies tulee kotiin, hymyilee ja suutelee sinua yhä 33 vuoden avioliiton jälkeen? Mitä ajattelit, kun sait ensimmäinen moottoripyöräsi?

Syvän inhimillinen elokuva

Rohkeaksi voi sanoa myös tekijöiden valintaa olla kertomatta yhdenkään haastateltavan ikää, nimeä tai synnyinmaata. Wired-lehden haastattelussa ohjaaja Arthus-Bertrand perusteli anonymiteettia seuraavasti.

– Halusimme keskittyä siihen, mikä meissä on samaa, mikä meitä yhdistää. Jos kerrot henkilön nimen tai hänen synnyinmaansa, et tunne tätä yhteyttä enää yhtä voimakkaasti.

Tarinoiden väliin on leikattu visuaalisesti vangitsevia, maalauksellisia ilmakuvia luonnosta ja sen lomassa vaeltavista ihmisistä. Näistä – Arthus-Bertrandin tavaramerkiksi muodostuneissa – hidastetuista kuvista välittyy jotain alkukantaista maagista hehkua. Samalla ne toimivat kuin armeliaina levähdystaukoina käsittämättömän julmuuden ympärillä.

Human on dokumentti, joka huokuu erityistä lämpöä ja inhimillisyyttä. Tappiin asti vedetystä minimalismistaan ja yli kolmen tunnin kestostaan huolimatta se naulitsee katsojan mukaansa henkeäsalpaavalle matkalle. Kyse on merkkiteoksesta, mutta samalla yhdestä vaikuttavimmista ihmisoikeuksien puolesta tehdyistä puheenvuoroista koskaan.

Human, Teema la klo 20.00

Näin tehtiin Human, Teema la klo 23.11