Lunetten toimitusjohtaja Heli Kurjanen on vienyt bisnestään päättäväisesti ulkomaille. ”Suomalaisuudella on Saksassa paljon merkitystä, sillä kupista on liikkeellä Kiinassa tehtyjä halpisversioita.”

Heli Kurjasen kuukautiskuppibisnes syntyi Juupajoella, kun Heli oli kotiäiti. Siitä tuli pian kansainvälinen menestys.

– Hyi yäk, mikä tuo on!

Se oli juupajokelaisen Heli Kurjasen, 35, ensimmäinen ajatus, kun hän törmäsi netissä ensi kertaa kuukautiskuppiin.

Siitä on nyt yksitoista vuotta. Kurjanen oli silloin yksi- ja nelivuotiaiden lasten kotiäiti, joka oli perustanut toiminimen myydäkseen netissä kestovaippoja.

– Ajattelin, että pyöritän pientä nettikauppaa, jotta voin olla lasten kanssa kotona ja saan silti toimeentulon.

Ällötyksestä huolimatta Kurjanen kiinnostui ideasta, tilasi kuukautiskupin ja kokeili sitä. Kuukautiskuppi on siis silikonista valmistettu kuukautissuoja, jonka ideana on, että se kestää vuosia. Kuppi kerää kuukautisvuodon, se tyhjennetään ja huuhdellaan puhtaaksi. Sitä huolletaan desinfioimalla se keittämällä.

Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Kurjasen tilaama kuppi ei toiminut toivotusti: se tuntui paikalleen asetettuna, vaikkei sen olisi pitänyt, ja se oli hankala puhdistaa. Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Vaippabisneskin oli alkanut siitä, että Kurjanen oli tyytymätön markkinoilla myytäviin kestovaippoihin.

Nyt Kurjasen suunnittelemia, Suomessa valmistettuja Lunette-kuukautiskuppeja myydään ympäri maailmaa. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 1,6 miljoonaa euroa, ja Yhdysvalloissa toimivan, vuonna 2012 perustetun tytäryhtiön miljoona euroa. Tämän vuoden ensimmäisinä kuukausina liikevaihto on tuplaantunut viime vuoteen verrattuna.

Juupajoella, Kurjasen kotitalon yläkerran konttorissa, työskentelee kuusi naista, joiden lisäksi Lune Group työllistää yhden osa-aikaisen työntekijän.

Pian Kurjasen kuppeja myydään Prismoissa ja S-marketeissa. Se on iso askel, sillä aiemmin niitä on myyty Suomessa vain erikoiskaupoissa ja apteekeissa. Vientiin kupeista menee valtaosa, 85 prosenttia.

Kurjasta naurattaa alkuperäinen ajatus pienestä kotiäidin bisneksestä.

– Lapset vein hoitoon heti syksyllä 2005.

Ei pinkkiä, kiitos

Heli Kurjanen istuu tamperelaisessa kahvilassa ja naputtaa hopeanväristä kannettavaansa. Toimitusjohtajan työ kuukautiskuppifirmassa on sitä samaa kuin muillakin toimitusjohtajilla: sähköpostien lähettämistä ja Skype-palavereita. Seuraavana aamuna on lähtö Anaheimiin Kaliforniaan luomumessuille.

Vielä lukiossa 1990-luvun lopussa Kurjanen oli varma, ettei hän tule koskaan käyttämään tietokoneita mihinkään.

– Minusta piti tulla taiteilija, mutta kuvataidelukiossa oli niin lahjakkaita tyyppejä, että tajusin nopeasti, etten pärjää siinä hommassa.

Kurjanen oli muuttanut miehensä perässä Tampereelta Juupajoelle ja saanut esikoisensa, kun hän kävi Orivedellä ammattikoulussa kaksivuotisen suunnitteluassistentin linjan. Siellä hän oppi käyttämään tietokonetta ja suunnitteluohjelmia – ja pystyi siksi suunnittelemaan kuukautiskupin prototyypin itse.

Sattumalta kupille löytyi valmistajakin, joka on Juupajoelta lähtöisin.

– Kuppi oli heti niin hyvä, että testi­ryhmän mielestä sitä ei tarvinnut muuttaa lainkaan.

Helin mielestä kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

Kurjanen oli haalinut prototyyppiä testaamaan ryhmän tuttuja naisia. Hän oli tehnyt jo tärkeimmän pohjatyön: ryhmän mielestä kuukautiskuppi ei ollut ällöttävä.

– Se on meidän haasteellisin alue yhä.

Kurjanen ei halua kuppinsa leimautuvan pelkäksi hippituotteeksi. Kerta­käyttöisiin kuukautissuojiin tottuneilla on paljon ennakkoluuloja tyhjennettävästä kupista, ja Kurjasen mukaan se liittyy tiedonpuutteeseen. Hänen mielestään kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

– Meidän kohderyhmäämme ovat kaikki 11–50-vuotiaat naiset, joilla on kuukautiset.

Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.
Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.

Apua olisi kaivattu

Oriveden ammattikoulun suunnittelu­assistenttilinja on ainoa virallinen koulutus, joka Heli Kurjasella on. Yrittäjyyteen hän on saanut kosketusta miehensä kautta, jolla on maanviljelyn lisäksi ollut aina muuta yritystoimintaa.

– Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita. Sen mukana puuttuu taakka, että näin asiat kuuluisi tehdä.

Kun Kurjanen yksitoista vuotta sitten rekisteröi nettiosoitteen Lunette.fi ja kirjoitti itse sivulle pari lausetta, että ”tähän tulee pian suomalaisen kuukautiskupin kotisivu”, hän alkoi saada tilauksia. Tuotetta ei vielä ollut olemassakaan.

”Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita.”

Saman tien alkoi tulla myös innostuneen vaativia pyyntöjä tuotteen saamisesta ulkomaille. Siinä vaiheessa hän olisi kaivannut apua bisneksen kansainvälistämiseen.

– Yritin ihan systemaattisesti löytää apua: kävin TE-keskuksessa ja olin yhteydessä myös Finprohon, jonka tarkoitus on auttaa suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään. Suoraan sanottuna niiden tarjoamasta avusta ei ollut minulle juurikaan hyötyä.

Kurjasen mielestä yrityksiä auttavat viralliset tahot varmasti tarkoittavat hyvää, mutta ne tekevät asioista liian monimutkaisia.

– Minulle esimerkiksi ehdotettiin, että ensin pitäisi tehdä markkinatutkimus. Sellainen maksaa kymmeniätuhansia euroja. Sanoin, että tiedän kyllä, mikä meidän markkina on. Se on naiset, joilla on kuukautiset.

Markkinatutkimusta hän ei tehnyt. Yrityksen alkuvaiheessa hän otti 30 000 euron naisyrittäjälainan, mutta sen jälkeen firma on kasvanut sitä mukaa kuin raha on riittänyt kasvamiseen.

Kansainvälisen bisneksen Kurjanen on opetellut itse. Ensin kuppeja lähetettiin nettitilauksina ulkomaisille jälleenmyyjille, sitten Kurjanen alkoi käydä luomu- ja ekomessuilla Euroopassa.

– On vähän vaikeaa tajuta, mitä kaikkea olen kymmenessä vuodessa bisneksenteosta oppinut.

Aina kannattaa!

Kurjanen kaivaa käsilaukustaan kaksi pahvista kuukautiskuppipakkausta. Kukan muotoisesta ikkunasta kurkkii värikäs, silikoninen kuppi.

”En ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään.”

Idea ja ajoitus ovat kohdanneet. Jätteen vähentäminen ja ekologisuus ovat todella trendikkäitä, ja Kurjasen mielestä myös feminismi ”pöhisee” positiivisesti ja on eduksi kuukautiskupin maineelle. Tavoitteena on kasvattaa yrityksestä useamman miljoonan euron bisnes.

– Meillä on lähtenyt monta markkinaa juuri nyt vetämään. Vuoden 2008 jälkeen liikevaihdon kasvu pysähtyi, mutta 2013 alkoi taas kasvu. Fiilis on tosi positiivinen.

– Olen peruspositiivinen luonne ja sitten kun rohkenin aloittaa, en ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään. Ei kannata unelmiensa kohdalla miettiä, että kannattaako tätä tehdä. Aina kannattaa!

Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Hyvä tuote, pakko sanoa. Olen käyttänyt jo noin 8 vuotta. Tänä aikana olen ostanut kolme kuppia, alkuperäisen ison tilalle ostin uuden samanlaisen muutaman vuoden käytön jälkeen, ja lisäksi ostin pienemmän koon kuukautisten loppupäiville. Ekologisuus on plussaa niin kuin edullisuuskin, mutta ennen kaikkea käytän sitä mukavuussyistä. Saattaa kyllä (joillakin) vaatia vähän enemmän opettelua kuin tamponin käyttö, mutta on mielestäni sen arvoista. Kuppi ei kuivata, joten sitä voi huoletta pitää...
Lue kommentti
Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Erinomainen tuote. Itse olin jo vuosia "aikonut", kunnes kerran alkoi tulvia siihen malliin että side oli märkä koko ajan. Tamponeista olin jo aiemmin joutunut luopumaan, kun limakalvot kuivuivat vaikka imuteho oli oikea, ja kohtutulehdustaipumuksen vuoksi lääkärikään ei tamponeita suositellut. Luneten ostin ja katua ei ole tarvinnut. Siihen loppuivat kohtutulehdukset ja myös hautovien siteiden aiheuttamat hiivatulehdukset. Nelisen vuotta kuppi on palvellut. Uuden hankkinen sitten, kun nykyisen...
Lue kommentti

Teri ja Anne ehtivät olla ystäviä 20 vuotta ja olivat yhteydessä viikottain.

Anne Kukkohovi, 46, muistaa elävästi viimeinen kohtaamisensa ystävänsä, stylisti Teri Niitin, 43, kanssa.

Oli joulunalusruuhka, ja Anne seisoi Jari-veljensä kanssa Stockmannin-tavaratalon sisäänkäynnin kellon alla. Sisarukset odottivat puhelua lääkäriltä saadakseen lisätietoa omaisensa vakavasta sairaudesta. Sattumalta paikalle pelmahti kummankin hyvä ystävä Teri. Keskellä ihmisvilinää ystävät vaihtoivat kuulumisia ja heittivät herjaa. Kuullessaan sisarusten huolesta Teri lohdutti heitä.

– Ihmisten pitäisi nähdä enemmän kuolemaa ja syntymää, sillä ne kuuluvat osaksi elämää. Minä en ainakaan pelkää kuolemaa, Teri sanoi tuolloin.

Viikon kuluttua kohtaamisesta, joulupäivänä, Anne sai tietää, että Teri oli joutunut sairaalaan vakavien sydänongelmien vuoksi.

– Koko tilanne tuntui epätodelliselta. Kuin sumussa yritin hoitaa työni, Anne kuvailee.

Seuraavalla viikolla, tammikuun 9.päivä Teri menehtyi.

– Kun Teri kuoli, tuntui että minun aikani pysähtyi. Kaikki ympärillä tulivat ja menivät niin kuin ennenkin, ihmiset matkustivat ja postasivat ruokakuvia. Minä olin, että kuinka te voitte jatkaa elämistä, kun Teri on kuollut?

On kulunut kuukausi Terin kuolemasta. Anne kertoo, että työtilanteissa hän saa pidettyä kyyneleet aisoissa, vaikka suru tuleekin aaltoina. Teri ja Anne ehtivät olla ystäviä 20 vuotta ja olivat yhteydessä viikottain.

– Teri oli minulle leikkikaveri, jonka kanssa oli lupa hölmöillä. Kun olin Terin kanssa, pääsin pakoon suorittamista, sellaista pohjalaista vakavuutta ja puurtamista, johon olen aikoinaan kasvanut. Hän oli kuin henkireikä.

Ystävän kuoleman lisäksi Anne on joutunut käsittelemään vuoden aikana surua ja vastoinkäymisiä. Hän kertoo vaikeasta vuodesta uudessa Me Naisten numerossa 8 / 2017.

Hanna muistaa olleensa laihdutuskuurilla ensimmäisen kerran jo 8-vuotiaana.

Toimittaja Hanna Sumari pettyi suoritukseensa sunnuntain Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Pettymys hälveni kuitenkin nopeasti, ja nyt keskiviikon treenien jälkeen Hanna kuvailee fiilistään loistavaksi.

Takaiskusta toipumisessa on auttanut myös palaute, jota Hannalle on tulvinut suoran lähetyksen päättymisestä asti kaikkia kanavia pitkin.

– Yksi Facebook-kaverini oli ottanut tv-ruudulta kuvan, jossa olen Samin sylissä. Siinä on juuri se tunnelma, jonka tunsin tanssiessani. Tajusin, ettei minun pidä surra mitään. Olen aina toivonut, että saisin kokea sen tunteen, ja mä koin sen! Hanna iloitsee.

 

Tässä valssissa oli tunnetta ja heittäytymistä! #mtvttk @hannasumari @heleniussami

Henkilön Tanssii Tähtien Kanssa (@tanssiitahtienkanssa) jakama julkaisu

Hanna kertoo haaveilleensa salaa myös siitä, että onnistuisi koskettamaan ihmisiä esiintymisellään. Palautteiden perusteella sekin onnistui.

– Olen lukenut kaikki viestit ja yrittänyt vastata tai edes painaa peukkua, mutta kun niitä peukkujakin on painettavana viisisataa, Hanna päivittelee.

Samalla hänellä on etuoikeutettu olo.

– Miten ihanaa olisi, jos jokainen ihminen voisi edes jonain päivänä elämässään saada tuollaisia viestejä.

Ei pahalla, mutta...

Hannan mukaan 99 prosenttia palautteesta on ollut positiivista. Hän kirjoitti eilen blogissaan Apu-lehden sivustolla, että kaikki katsojat eivät olleet tyytyväisiä käsivarret paljastavaan, hihattomaan tanssiasuun.

– Kommentteja käsivarsistani on tullut vähän, pukua on arvosteltu todella paljon puolesta ja vastaan. 

Hanna on tulkinnut, että kommentoijat eivät ole olleet ilkeitä tai pahantahtoisia.

– Kommenteissa oli semmoinen sävy, että Hanna sä oot varmaan nähnyt, miltä sun käsivarret näyttää. Että kuka sut on pukenut tommoiseen vaatteeseen, sano että laittavat sulle hihoja. Niillä on tarkoitettu hyvää, Hanna arvioi.

”Hanna sä oot varmaan nähnyt, miltä sun käsivarret näyttää. Että kuka sut on pukenut tommoiseen vaatteeseen.”

Blogikirjoitus, jossa Hanna kertoo vihaavansa koko keskustelua alleista, on herättänyt runsaasti huomiota. Hanna kirjoittaa, ettei välitä käsivarsiensa ihon heilumisesta. Hän ei myöskään aio pukeutua pitkähihaisiin vaatteisiin vain siksi, ettei ole enää nuori.

Hannan mielestä on tärkeää, että käsiteltyjen kuvien ja kauneusleikkauksissa käyneiden ihmisten lisäksi nähtävillä on myös sitä vähemmän viimeisteltyä kuvastoa.

– Olisi tosi tärkeää, että vanhemmat veisivät lapsiaan paljon uimahalleihin. Siellä näkee, millainen on oikea, tavallinen ihminen, hän sanoo.

Aina mielestään lihava

Hanna myöntää blogissaan kärsineensä ulkonäkötuskista koko elämänsä.

– Olen korvieni välissä aina lihava, ollut aina lihava ja aina pysyn varmaan. On maailman typerintä, että olen pilannut monta hetkeä elämästäni murehtimalla sitä.

Hanna muistaa vieläkin lehtihaastattelun, jossa hän 19-vuotiaana esiintyi äitinsä ja siskonsa kanssa.

– Kun kuvia otettiin, muistan kärsineeni siitä, kun olen niin lihava ja joudun samaan kuvaan kauniiden äitini ja siskoni kanssa. Minähän olen niissä kuvissa langanlaiha!

– Tiedän, mistä se johtuu, Hanna jatkaa ulkonäköahdistuksestaan.

Kun Hannaa 12 vuotta vanhempi isosisko Ritva meni naimisiin, Hanna oli häissä morsiusneitona.

– Äiti pani minut laihdutuskuurille, että mahdun siihen mekkoon. Muistan, kun söin vain munakkaita. Olin silloin kahdeksan.

”Muistan, kun söin vain munakkaita. Olin silloin kahdeksan.”

Äitiään Hanna ei kuitenkaan halua syyllistää.

– Kaikki me teemme kaikenlaisia asioita oikein ja väärin. Olen itse venytellyt läskimakkaroitani lasteni edessä ja voivotellut niitä. Jälkeenpäin asiasta on puhuttu yhdessä.

Lattareita urakalla

Viikot Tanssii tähtien kanssa -ohjelman suorien lähetysten välissä täyttyvät tuntikausista treenaamista. Sunnuntaina edessä on lattaritanssi cha-cha-cha. Tulevan esityksen harjoittelua Hanna kuvailee ”urakaksi”. Hänelle vaikeinta on askelten opettelu – ennen ohjelmaa hän ei ole tanssinut koskaan.

Hanna kertoo olevansa vähäuninen, mutta maanantaina treenien jälkeen hän nukkui kolmen tunnin päiväunet ja siihen päälle vielä normaalit yöunet. Kropan lisäksi aivojen pitää omaksua koko ajan uutta.

– Tanssituomari Jukka Haapalainen sanoi, että meille opetetaan viikossa asiat, jotka tanssikoulussa opetetaan vuodessa.

Mediatutkija Veijo Hietalaa harmittaa, ettei hän kuullut kunnolla esiintyjien puhetta livestudiossa. ”Minäkin pahoittaisin mieleni, jos joku haukkuisi minua rumaksi”, hän sanoo.

Toimittaja Maria Veitola on hämmästellyt mediatutkija Veijo Hietalan käytöstä Ylen Perjantai-ohjelmassa sen jälkeen, kun Anu Saagim sanoi Veitolaa ”rumaksi”. Maria Veitola avautui tilanteesta Twitterissä:

– Jännä fiilis, kun katson Areenasta #yleperjantai, jossa Anu Saagim haukkuu mua rumaksi, studioyleisö feat. Veijo Hietala nauraa ja taputtaa.

Miksi nauroit ja taputit tuossa tilanteessa, Veijo Hietala?

– En kuullut Saagimin viimeistä kommenttia. Livetilanteessa on aina ylimääräistä hälyä, Hietala sanoo Me Naisille.

Television katsoja ei tunne studio-olosuhteita. Tilanteen voi tulkita helposti väärin, Hietala myöntää.

”Seurasin Saagimin esiintymistä ja oletin, että hän sanoi lopuksi jotain hauskaa, joten taputin muiden mukana.”

– Tällaisissa ohjelmissa odotetaan aina, että yleisö reagoi. Seurasin Saagimin esiintymistä ja oletin, että hän sanoi lopuksi jotain hauskaa, joten taputin muiden mukana. En missään nimessä nauranut hänen kommentilleen.

Veijo Hietala istui vasemmalla eturivissä Anu Saagimin esiintymisen aikana. Kuva: Kuvakaappaus, Yle
Veijo Hietala istui vasemmalla eturivissä Anu Saagimin esiintymisen aikana. Kuva: Kuvakaappaus, Yle

Veijo Hietala ja muu yleisö antoivat aplodit perjantai-illan suorassa lähetyksessä, kun Saagim totesi Veitolasta, että ”onhan se ruma, sori, sori”. Hietalaa harmittaa nyt erityisesti se, että hän ei kuullut kunnolla Saagimia.

– Pahoittelen, jos olen pahoittanut Maria Veitolan mielen. Ihailen häntä toimittajana ja katson jokaisen jakson hänen Yökylässä-ohjelmastaan. Se on lempiohjelmani ja sellaista syvällistä talk showta, Hietala kertoo.

Me Naisten lukijatkin tsemppaavat allivihjailuja saanutta tähtitanssija Hanna Sumaria.

Toimittaja-juontaja Hanna Sumari kertoi blogissaan saaneensa ikäviä huomautuksia alleistaan sen jälkeen, kun hän kilpaili Tanssii tähtien kanssa -avausjaksossa.

Kun Me Naiset julkaisi jutun Hannan tunnelmista, lukijat innostuivat tsemppaamaan 58-vuotiasta kilpailijaa. Me Naisten Facebook-sivuilla oli hetkessä yli sata kommenttia siitä, kuinka Hanna on upea ja rohkea nainen.

”On se kumma, että ihmisten pitää olla arvostelemassa negatiivisesti aina joka paikassa. Nyt on kyse leikkimielisestä tanssikilpailusta, niin miten siihen liittyvät allit? Onhan tuossa ohjelmassa nähty jos jonkin kokoisia ihmisiä ja se on normaalia. Eivät kaikki ole malleja.
Kyllä sitä isompiakin murheita on maailmassa kuin jonkun allit. Onneksi Hanna on hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen nainen ja hyvä, että sanoo suoraan mielipiteensä.” Nina Kuusonen

”Asenne kohillaan. Täytyykö kaikkien julkkisten olla täydellisiä?” Satu Onkalo

”Upeaa kypsän naisen rohkeutta!” Marja Utti-liimatainen

”Enpä alleja huomannut, kun ihastelin tanssia.” Anu Jutila

”Mikään ei ole niin rumaa kuin toisen ihmisen ulkonäön arvostelu. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Ja tämä on tanssikilpailu.” Marjo Lamminsivu

”Mikään ei ole niin rumaa kuin toisen ihmisen ulkonäön arvostelu.”

Hanna myös sanoi postauksessaan, että hän ei todellakaan aio pukeutua pitkähihaisiin vaatteisiin vain siksi, ettei ole enää nuori.

– Sille tielle jos lähtee, ei mene aikaakaan, kun jo joutuu verhoamaan itsensä telttaan ja käyttämään naamiota. Joku kohta on yhtenään paljastamassa, että parasta ennen -päivä meni jo!

Ikäkommentit iskivät moniin Facebook-kommentoijiin, jotka sanoivat saaneensa uskoa itseensä Hannan tekstistä.

”Hyvä Hanna, jokaisella on oikeus olla oma itsensä ikää tai ulkonäköä katsomatta. En minäkään laita pitkähihaista paitaa, jos muut tahtovat, vaan pukeudun, niin kuin itse haluan.” Carita Haapala

”Kun tulee ikää, niin se elämä näkyy ja hyvä niin! Minusta hienoa, että hän lähti mukaan ohjelmaan ja ennen kaikkea kuten hän itsekin sanoi nauttineensa tanssista, niin se on tärkeintä – ja halu oppia. Nostan hattua hänelle!” Kaisa Ala-aho

”Itse koko ikäni paksuista käsivarsistani kärsineenä ja muutenkin vartaloltani epäsopusuhtaisena sain mahtavasti uskoa itseeni kirjoituksestasi. Tsemppiä tähtitansseihin. Olet upea niin ulkoisesti kuin sisäisesti.” Seija Eerola

”Mulla on muhkuroita, mutta rakastan itseäni”

Hanna kertoo saaneensa lisäksi huomautuksia kainalonsa ja pukunsa olkaimen väliin jääneestä ”kauhean pehmeästä lölleröstä”.

– Se on muuten aivan totta, paitsi että se on ihana pehmeä löllerö, joka tulee ihmiselle, mutta ei mallinukelle. Olen ihminen. Mussa on kaikenlaisia kohtia. Ihmisissä on, Hanna kertoi.

Me Naisten lukijat innostuivat kertomaan myös omista lölleröistään.

”Täällä on toinen löllerö. 65-vuotiaana tunnen olevani onnellinen ja henkisesti vahva normaalipainoinen lölleröitteni kanssa.” Merja Pollanen

”Mussa on kaikenlaisia kohtia. Ihmisessä on. Ihana! Tämä oli voimaannuttavaa luettavaa.” Eerika Väisänen

”Niin sitä pitää olla oma itsensä eikä antaa typerysten kommenttien häiritä. Jokainen kantaa omat löllerönsä!”

”Mulla ainakin on muhkuroita, mutta rakastan itseäni. Sehän on kuitenkin tärkeintä!” Hanna Salonen

”Niin sitä pitää olla oma itsensä eikä antaa typerysten kommenttien häiritä. Jokainen kantaa omat löllerönsä!” Seija Mikkola