Lunetten toimitusjohtaja Heli Kurjanen on vienyt bisnestään päättäväisesti ulkomaille. ”Suomalaisuudella on Saksassa paljon merkitystä, sillä kupista on liikkeellä Kiinassa tehtyjä halpisversioita.”

Heli Kurjasen kuukautiskuppibisnes syntyi Juupajoella, kun Heli oli kotiäiti. Siitä tuli pian kansainvälinen menestys.

– Hyi yäk, mikä tuo on!

Se oli juupajokelaisen Heli Kurjasen, 35, ensimmäinen ajatus, kun hän törmäsi netissä ensi kertaa kuukautiskuppiin.

Siitä on nyt yksitoista vuotta. Kurjanen oli silloin yksi- ja nelivuotiaiden lasten kotiäiti, joka oli perustanut toiminimen myydäkseen netissä kestovaippoja.

– Ajattelin, että pyöritän pientä nettikauppaa, jotta voin olla lasten kanssa kotona ja saan silti toimeentulon.

Ällötyksestä huolimatta Kurjanen kiinnostui ideasta, tilasi kuukautiskupin ja kokeili sitä. Kuukautiskuppi on siis silikonista valmistettu kuukautissuoja, jonka ideana on, että se kestää vuosia. Kuppi kerää kuukautisvuodon, se tyhjennetään ja huuhdellaan puhtaaksi. Sitä huolletaan desinfioimalla se keittämällä.

Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Kurjasen tilaama kuppi ei toiminut toivotusti: se tuntui paikalleen asetettuna, vaikkei sen olisi pitänyt, ja se oli hankala puhdistaa. Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Vaippabisneskin oli alkanut siitä, että Kurjanen oli tyytymätön markkinoilla myytäviin kestovaippoihin.

Nyt Kurjasen suunnittelemia, Suomessa valmistettuja Lunette-kuukautiskuppeja myydään ympäri maailmaa. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 1,6 miljoonaa euroa, ja Yhdysvalloissa toimivan, vuonna 2012 perustetun tytäryhtiön miljoona euroa. Tämän vuoden ensimmäisinä kuukausina liikevaihto on tuplaantunut viime vuoteen verrattuna.

Juupajoella, Kurjasen kotitalon yläkerran konttorissa, työskentelee kuusi naista, joiden lisäksi Lune Group työllistää yhden osa-aikaisen työntekijän.

Pian Kurjasen kuppeja myydään Prismoissa ja S-marketeissa. Se on iso askel, sillä aiemmin niitä on myyty Suomessa vain erikoiskaupoissa ja apteekeissa. Vientiin kupeista menee valtaosa, 85 prosenttia.

Kurjasta naurattaa alkuperäinen ajatus pienestä kotiäidin bisneksestä.

– Lapset vein hoitoon heti syksyllä 2005.

Ei pinkkiä, kiitos

Heli Kurjanen istuu tamperelaisessa kahvilassa ja naputtaa hopeanväristä kannettavaansa. Toimitusjohtajan työ kuukautiskuppifirmassa on sitä samaa kuin muillakin toimitusjohtajilla: sähköpostien lähettämistä ja Skype-palavereita. Seuraavana aamuna on lähtö Anaheimiin Kaliforniaan luomumessuille.

Vielä lukiossa 1990-luvun lopussa Kurjanen oli varma, ettei hän tule koskaan käyttämään tietokoneita mihinkään.

– Minusta piti tulla taiteilija, mutta kuvataidelukiossa oli niin lahjakkaita tyyppejä, että tajusin nopeasti, etten pärjää siinä hommassa.

Kurjanen oli muuttanut miehensä perässä Tampereelta Juupajoelle ja saanut esikoisensa, kun hän kävi Orivedellä ammattikoulussa kaksivuotisen suunnitteluassistentin linjan. Siellä hän oppi käyttämään tietokonetta ja suunnitteluohjelmia – ja pystyi siksi suunnittelemaan kuukautiskupin prototyypin itse.

Sattumalta kupille löytyi valmistajakin, joka on Juupajoelta lähtöisin.

– Kuppi oli heti niin hyvä, että testi­ryhmän mielestä sitä ei tarvinnut muuttaa lainkaan.

Helin mielestä kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

Kurjanen oli haalinut prototyyppiä testaamaan ryhmän tuttuja naisia. Hän oli tehnyt jo tärkeimmän pohjatyön: ryhmän mielestä kuukautiskuppi ei ollut ällöttävä.

– Se on meidän haasteellisin alue yhä.

Kurjanen ei halua kuppinsa leimautuvan pelkäksi hippituotteeksi. Kerta­käyttöisiin kuukautissuojiin tottuneilla on paljon ennakkoluuloja tyhjennettävästä kupista, ja Kurjasen mukaan se liittyy tiedonpuutteeseen. Hänen mielestään kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

– Meidän kohderyhmäämme ovat kaikki 11–50-vuotiaat naiset, joilla on kuukautiset.

Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.
Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.

Apua olisi kaivattu

Oriveden ammattikoulun suunnittelu­assistenttilinja on ainoa virallinen koulutus, joka Heli Kurjasella on. Yrittäjyyteen hän on saanut kosketusta miehensä kautta, jolla on maanviljelyn lisäksi ollut aina muuta yritystoimintaa.

– Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita. Sen mukana puuttuu taakka, että näin asiat kuuluisi tehdä.

Kun Kurjanen yksitoista vuotta sitten rekisteröi nettiosoitteen Lunette.fi ja kirjoitti itse sivulle pari lausetta, että ”tähän tulee pian suomalaisen kuukautiskupin kotisivu”, hän alkoi saada tilauksia. Tuotetta ei vielä ollut olemassakaan.

”Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita.”

Saman tien alkoi tulla myös innostuneen vaativia pyyntöjä tuotteen saamisesta ulkomaille. Siinä vaiheessa hän olisi kaivannut apua bisneksen kansainvälistämiseen.

– Yritin ihan systemaattisesti löytää apua: kävin TE-keskuksessa ja olin yhteydessä myös Finprohon, jonka tarkoitus on auttaa suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään. Suoraan sanottuna niiden tarjoamasta avusta ei ollut minulle juurikaan hyötyä.

Kurjasen mielestä yrityksiä auttavat viralliset tahot varmasti tarkoittavat hyvää, mutta ne tekevät asioista liian monimutkaisia.

– Minulle esimerkiksi ehdotettiin, että ensin pitäisi tehdä markkinatutkimus. Sellainen maksaa kymmeniätuhansia euroja. Sanoin, että tiedän kyllä, mikä meidän markkina on. Se on naiset, joilla on kuukautiset.

Markkinatutkimusta hän ei tehnyt. Yrityksen alkuvaiheessa hän otti 30 000 euron naisyrittäjälainan, mutta sen jälkeen firma on kasvanut sitä mukaa kuin raha on riittänyt kasvamiseen.

Kansainvälisen bisneksen Kurjanen on opetellut itse. Ensin kuppeja lähetettiin nettitilauksina ulkomaisille jälleenmyyjille, sitten Kurjanen alkoi käydä luomu- ja ekomessuilla Euroopassa.

– On vähän vaikeaa tajuta, mitä kaikkea olen kymmenessä vuodessa bisneksenteosta oppinut.

Aina kannattaa!

Kurjanen kaivaa käsilaukustaan kaksi pahvista kuukautiskuppipakkausta. Kukan muotoisesta ikkunasta kurkkii värikäs, silikoninen kuppi.

”En ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään.”

Idea ja ajoitus ovat kohdanneet. Jätteen vähentäminen ja ekologisuus ovat todella trendikkäitä, ja Kurjasen mielestä myös feminismi ”pöhisee” positiivisesti ja on eduksi kuukautiskupin maineelle. Tavoitteena on kasvattaa yrityksestä useamman miljoonan euron bisnes.

– Meillä on lähtenyt monta markkinaa juuri nyt vetämään. Vuoden 2008 jälkeen liikevaihdon kasvu pysähtyi, mutta 2013 alkoi taas kasvu. Fiilis on tosi positiivinen.

– Olen peruspositiivinen luonne ja sitten kun rohkenin aloittaa, en ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään. Ei kannata unelmiensa kohdalla miettiä, että kannattaako tätä tehdä. Aina kannattaa!

Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Hyvä tuote, pakko sanoa. Olen käyttänyt jo noin 8 vuotta. Tänä aikana olen ostanut kolme kuppia, alkuperäisen ison tilalle ostin uuden samanlaisen muutaman vuoden käytön jälkeen, ja lisäksi ostin pienemmän koon kuukautisten loppupäiville. Ekologisuus on plussaa niin kuin edullisuuskin, mutta ennen kaikkea käytän sitä mukavuussyistä. Saattaa kyllä (joillakin) vaatia vähän enemmän opettelua kuin tamponin käyttö, mutta on mielestäni sen arvoista. Kuppi ei kuivata, joten sitä voi huoletta pitää...
Lue kommentti
Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Erinomainen tuote. Itse olin jo vuosia "aikonut", kunnes kerran alkoi tulvia siihen malliin että side oli märkä koko ajan. Tamponeista olin jo aiemmin joutunut luopumaan, kun limakalvot kuivuivat vaikka imuteho oli oikea, ja kohtutulehdustaipumuksen vuoksi lääkärikään ei tamponeita suositellut. Luneten ostin ja katua ei ole tarvinnut. Siihen loppuivat kohtutulehdukset ja myös hautovien siteiden aiheuttamat hiivatulehdukset. Nelisen vuotta kuppi on palvellut. Uuden hankkinen sitten, kun nykyisen...
Lue kommentti

Miisu Seppänen luovutti munuaisensa, jotta aviomies, Jean S -yhtyeen Jukka Tiirikainen saisi uuden elämän. – Olisin tehnyt sen kenen tahansa rakkaani vuoksi, Miisu sanoo.

– Ystävämme mukaan meidät on yhdistänyt joku taivaallinen Tinder, konsultti Miisu Seppänen, 40, vitsailee muusikko Jukka Tiirikaisen, 47, vierellä.

Tuusulalaisen parin tarina on poikkeuksellinen, sillä Miisu on Jukan elävä elinluovuttaja: Jukalla on vaimonsa munuainen. Kudostyypit sopivat äärimmäisen harvoin yhteen, kun pari ei ole verisukua toisilleen.

– Sairaalassakin sanottiin, että oli lääketieteellinen ihme, että mätsäsimme näin, Jukka kertoo.

Leikkauksesta on kulunut vasta muutama viikko. Miisu on vielä antibioottikuurilla, mutta Jukka on jo pirteä itsensä. Illalla edessä on freelancer-trumpetistin ensimmäinen keikka elinsiirron jälkeen. Jukan pitäisi soittaa pari tuntia Jean S -bändin kanssa ja kavuta lavalla ihmispyramidin huipulle.

– Onnistuu kyllä, olo on ihan uusi, Jukka vakuuttaa.

R2D2 muuttaa meille

Reilu vuosi sitten Jukka oli niin väsynyt, ettei tajunnut sitä itsekään. Väsymys oli hiipinyt pikkuhiljaa. Kun Jukka käveli Linnanmäen parkkipaikalta Peacock-teatteriin UIT:n harjoituksiin, hän tunsi, ettei millään jaksaisi kävellä muutaman kymmenen metrin ylämäkeä.

Munuaisten heikkeneminen oli huomattu jo vuosia aiemmin. Jukka söi lääkkeitä suolistosairauteensa, joten hänen veriarvojaan seurattiin säännöllisesti. Yllättäen munuaisarvot alkoivat hälyttää, mahdollisesti lääkityksen takia. Lääkäri totesi, että munuaisten toimintatasosta oli jäljellä enää kymmenisen prosenttia. Dialyysi olisi pakko aloittaa pian.

– Kun lääkäri aikoinaan totesi, että munuaiset heikkenevät ja se johtaa dialyysiin ja elinsiirtoon, se oli kuin isku vasten kasvoja. Kun dialyysi lopulta piti aloittaa, se ei ollut enää järkytys. Olin ehtinyt totutella ajatukseen vuosia.

Elämää se muutti silti. Dialyysilaite on kuin pesukone: se puhdistaa veren ja poistaa nestettä, kun munuaiset eivät enää hoida tehtäväänsä. Miisun ja Jukan kodissa kävi putkimies ja asensi uuden hanan dialyysilaitetta varten. Letkut seikkailivat eteisen lattiaa pitkin kylppäriin, ja koti sai uuden sisustuselementin. Pari nimesi laitteen R2D2:ksi, koska se näytti Tähtien sodan symppisrobotilta.

”Viime keväänä olin Elastisen kanssa Lapin-rundilla ja kävin välissä Ylläksellä dialyysissa.”

Jukka istui laitteeseen kytkettynä viisi kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan. Se on pitkä aika olla jumissa.

– Netflix tuli käytyä läpi. Kerran yritin töräytellä trumpetilla, mutta eihän siitä mitään tullut.

Samaan aikaan piti elää normaalia työelämää. Perjantaiaamuisin Jukka saattoi herätä viideltä, jotta ehtisi tehdä hoidon ennen kuin lähtisi viikonlopuksi keikoille. Työnsä hän valitsi sillä perusteella, missä pääsisi dialyysiin, jos kiertueet venyisivät useiden päivien mittaisiksi.

– Viime keväänä olin Elastisen kanssa Lapin-rundilla ja kävin välissä Ylläksellä dialyysissa. Toisen bändin Lapin-kiertueelle en voinut lähteä, kun ajomatkaa lähimpään dialyysiin olisi ollut satoja kilometrejä.

Miten Miisun käy?

Vaikka dialyysi vaikutti niin paljon koko elämään, Jukka ja Miisu tekivät yhden päätöksen: he eivät antaisi sairaudelle valtaa, vaan yrittäisivät nauttia arjestaan kuten ennenkin. He matkustelivat, vaikka Jukan piti päästä hoitoon lähes päivittäin.

– Matkustaminen ulkomaille onnistui, jos läheltä löytyi dialyysipaikka. Miisu järjesti aina kaiken, hän on sellainen henkinen matkanjohtaja. Reissaaminen oli tärkeää mielelle, Jukka kiittelee.

Matkustelu on parin yhteinen ilon aihe.

Samalla jämäkkyydellä Miisu alkoi selvittää, millainen operaatio munuaisensiirto olisi. Kävi ilmi, että jonossa ja dialyysissa pitäisi jaksaa vuosia, jos munuaista odottaisi aivokuolleelta. Kudosten yhteensopivuus on tuurista kiinni, joten sopiva tulisi, kun tulisi.

Toiseen vaihtoehtoon, elävään luovutukseen, Miisu törmäsi netissä. Lääkärit eivät olleet puhuneet siitä, ennen kuin Miisu osasi kysyä.

– Kun ymmärsin, että hyvällä tuurilla luovuttaja voinkin olla minä, en miettinyt hetkeäkään. Se oli täysin luonnollinen valinta. Olisin tehnyt sen kenen tahansa rakkaani vuoksi, Miisu sanoo.

– Jukalla on myös lapsia. Halusin, että heillä on isä jatkossakin, jos se on minusta kiinni.

”Mietin myös, että jos Miisulle sattuisi leikkauksessa jotain, voisinko antaa itselleni anteeksi.”

Jukkaa luovutus mietitytti toisesta syystä. Vaikka mies oli kiitollinen, häntä huoletti, miten Miisun terveyden käy ja millaisen uhrauksen tämä tekee. Miisu oli perusterve, mutta miten kävisi leikkauksen jälkeen tai pidemmällä aikavälillä? Entä jos jäljelle jäävä munuainen alkaisi temppuilla?

– Sairaalassa Miisulta kysyttiin moneen kertaan, oletko varma. Niin kysyin minäkin. Mietin myös, että jos Miisulle sattuisi leikkauksessa jotain, voisinko antaa itselleni anteeksi. Hän on kuitenkin päättäväinen ihminen, joten uskalsin suostua.

Myös kuolema kävi molemmilla mielessä. Vaikka leikkausta valmisteltiin huolella, jokin voi silti mennä pieleen.

– Kuolema ei varsinaisesti pelottanut, mutta olimme sen verran realisteja, että teimme testamentit.

Sairaalaromantiikkaa

Siirto meni suunnitelmien mukaan: siellä he makasivat vierekkäisissä leikkaussaleissa, toipuivat viereisissä huoneissa ja kävelivät käytäviä käsi kädessä tippapullot heiluen.

– Sellaista sairaalaromantiikkaa, pari nauraa.

Kolmisen viikkoa leikkauksen jälkeen Miisun vatsa kuitenkin kipeytyi rajusti, lämpö nousi yllättäen ja hän joutui Meilahden päivystyspolille. Tervehtyminen otti takapakkia: leikkausta seurasi tulehdus ja Miisu piti tähystysleikata uudelleen. Hän jäi sairaalaan päiviksi.

”Olisin ottanut ne kivut itselleni.”

– Harmitti ihan vietävästi, että miksi juuri hänelle piti käydä näin sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt. Tuntui todella epäreilulta, ja olisin ottanut ne kivut itselleni. Onneksi antibiootit lopulta tepsivät, Jukka sanoo.

Jukka pääsi helpommalla, vaikka hänen elimistönsä hylki uutta munuaista hetken. Onneksi reaktio huomattiin jo sairaalassa ja hylkimisenestolääkitys aloitettiin nopeasti.

Miisu korostaa, että vastoinkäymisestä huolimatta hän tekisi saman uudelleen.

– Luovuttajalle ei yleensä käy näin. Minä olen varmaan se poikkeus, joka vahvistaa sääntöä.

Ihon alla

Yhteinen koettelemus on lähentänyt parin välejä.

– Jos olimme hyvä mätsi jo ennen tätä, kokemus on laittanut asioita tärkeysjärjestykseen entisestään. Sitä paitsi nyt voin sanoa Miisulle, että I’ve got you under my skin, ihan kirjaimellisesti, Jukka laulaa.

Huumorista on tullut avioparille suuri voimavara. Jos Jukan mielestä Miisu on nyt pysyvästi hänen ihonsa alla, Miisu vitsailee, että hänellä on kolmen munuaisen mies. Niin kävi, kun Jukka sai pitää leikkauksessa omansa ja sai vielä kaupan päälle bonusmunuaisen.

– Kuinka moni voi sanoa samaa omasta miehestään?

”Auttaisiko, jos valittaisin, mitkä kortit olen saanut?”

Sairastaminen ja sairauden seuraaminen ovat muuttaneet molempien elämänasennetta. Jukan mielestä pikkuasioista valittaminen on turhaa, samoin niistä, joihin ei voi vaikuttaa. Sairaus on juuri sellainen.

– Auttaisiko, jos valittaisin, mitkä kortit olen saanut? Ei auttaisi, vaan tulisi vain pahempi olo.

Miisu on oppinut arvostamaan terveyttään, kun se ei olekaan ollut itsestäänselvyys hänen rakkaimmalleen.

Jukka ja Miisu haaveilevat nyt matkasta maailman ympäri.

Paratiisissa on kuitenkin pieni varjo: uusi munuainen ei ole ikuinen. Se voi taata Jukalle normaalin elämän enimmillään pariksikymmeneksi vuodeksi. Edessä on uusi elinsiirtojono ja dialyysi ”sitten joskus”.

– Emme ole suoneet sille kahta ajatusta. Tärkeämpää nyt on jokainen yhteinen terve päivä, Miisu sanoo.

– Miksi murehtisin sitä? Enhän voi muutenkaan tietää, mitä huomenna tapahtuu, Jukka miettii.

Miisu ja Jukka keskittävät odotuksensa mieluummin yhteiseen haaveeseen: maailmanympärimatkaan. Suunnitteilla oleva reissu on vähän kuin palkinto, kun Jukka on irtautunut dialyysista ja elämä palaa normaaliraiteilleen. Jo pelkästään se on Jukasta juhlan paikka.

– Tunnen olevani kuin Hannu Hanhi, pidän tätä lottovoittona. Ymmärrän, miten suuren lahjan Miisu on minulle antanut ja lupaan pitää siitä hyvää huolta.

Miisu on iloinen myös vähän arkisemmasta asiasta: R2D2 on poistunut työhuoneesta.

Muuttuuko luovutuslaki?

Suomessa tehdään vuosittain noin 260 munuaisensiirtoa, noin 20 niistä eläviltä luovuttajilta. Useimmiten luovuttaja on lähisukulainen. Elinsiirtoa odottaa noin 400 munuaispotilasta.

Kudoslain mukaan täysi-ikäinen henkilö voi luovuttaa toisen munuaisensa lähiomaisen tai muun läheisensä hoitamiseksi. Lain tulkinnan mukaan muita läheisiä ovat luovuttajan kanssa samassa taloudessa asuvat.

Lain muuttamiseksi on tehty aloite, jonka mukaan luovuttajaksi hyväksyttäisiin myös muu läheinen, esimerkiksi täti tai hyvä ystävä.

Kun näyttelijä Ushma Karnani lauloi vielä Gimmel-yhtyeessä, sponsoreita riitti. Sittemmin taloudellinen epävarmuus on tullut tutuksi.

Sille on syynsä, miksi näyttelijä Ushma Karnani, 35, kutsuu aviomiestään Pekka Olavaa vehjemieheksi. Pariskunnan vantaalaisen omakotitalon pihalta löytyy jos jonkinmoista tavaraa, kuten pari kuorma-autoa, vene, mönkijä ja lumilinko. Myös sisällä pariskunnan sataneliöisessä asunnossa on ainakin viisi erilaista imuria: tavallinen imuri, keskuspölynimuri, märkäimuri, autoimuri – ja rikkaimuri, jonka Ushma sai mieheltään hääpäivälahjaksi.

– Joululahjaksi sain Pekalta lahjakortteja autopesulaan. Olemme olleet naimisissa kaksitoista vuotta emmekä varsinaisesti tarvitse mitään, mutta joskus olisi kiva saada jotain muutakin kuin käytännöllisiä lahjoja. Olen tosin itsekin antanut Pekalle lahjaksi hyvän paistinpannun, sillä hän on intohimoinen kokki, Ushma kertoo.

Ushma on monille tuttu supersuositusta Gimmel-yhtyeestä, joka perustettiin Suomen ensimmäisessä kykyjenetsintäohjelmassa Popstarsissa 14 vuotta sitten. Gimmelin jälkeen Ushma opiskeli näyttelijäksi Teatterikorkeakoulussa ja on sen jälkeen näytellyt enimmäkseen teatterilavoilla. Nyt hänet nähdään myös televisiossa Konttori-sarjan suomalaisversiossa näyttelemässä elämäniloista muslimia Leylaa.

Julkisen ammatin lisäksi Ushma on elättänyt itsensä myös perinteisemmillä töillä. Teatterin ohella hän työskenteli pitkään askartelukaupan myyjänä. Nykyään Ushma on täysipäiväinen näyttelijä.

”Asiakas saattoi luulla minua tyttärensä kaveriksi tai kysyä, olenko osallistunut Idolsiin.”

– Tein pitkään myyjänhommia, koska en uskaltanut antautua epävarmuuteen, joka alallani vallitsee. Työskentelin myyjänä heti Gimmelin jälkeen ja vielä valmistuttuani näyttelijäksikin. Se ei tuntunut minusta ristiriitaiselta, olinhan tehnyt niitä töitä ennenkin. Minulle on aina ollut selvää, ettei mikään kestä ikuisesti. Olen elättänyt itseni pelkillä näyttelijäntöillä vuodesta 2012, mutta joudun varmasti tekemään normitöitä vielä jatkossakin.

Moni tunnisti Ushman kasvot kaupan kassalla, muttei aina muistanut mistä.

– Asiakas saattoi luulla minua tyttärensä kaveriksi tai kysyä, olenko osallistunut Idolsiin. Vastasin aina, että en, sillä tottahan se oli. Joskus tunnistaminen rasitti, mutta enimmäkseen se oli hauskaa, Ushma nauraa.

Ushmalla ovat aina huulirasvat ja hiusharja hukassa.
Ushmalla ovat aina huulirasvat ja hiusharja hukassa.

Maanantai

Kahvi ja kivennäisvesi, 7,30 €

Huulirasvoja ja hiusharja, 12,80 €

Matkakortti, 40 €

”Kun menen kotoani Vantaalta töihin Helsinkiin, jätän yleensä auton Oulunkylän eli Ogelin juna-asemalle ja kuljen julkisilla loppumatkan. Olen syntynyt Pakilassa ja viettänyt nuoruuteni Ogelissa. Siitä on muodostunut minulle vahva identiteetti; kesti pitkään oppia mieltämään itseni vantaalaiseksi.

Vantaa on asuinpaikkana meille käytännöllinen valinta, sillä halusimme tilaa. Parikymppisenä sitä vielä jaksoi asua pienissä yksiöissä, enää ei. Valomiehenä työskentelevä Pekka tarvitsee työssään kuorma-autoja, jotka vievät paljon tilaa. Pääsemme molemmat kätevästi liikkumaan autolla Vantaalta, sillä töitä voi olla missä päin Suomea tahansa.

Maanantaina keskustassa käydessäni pyörähdin Stockmannilla ostamassa pari huulirasvaa ja hiusharjan. Ne katoavat aina laukustani, joten ostin uudet. Viljelen huulirasvoja ympäriinsä eri laukkuihin ja takintaskuihin.

Kävin myös hetken levähtämässä kahvilla. Olen valmis maksamaan hyvästä kahvista. Tykkään rentoutua ja istuskella kahviloissa sekä yksin että läheisteni kanssa.”

Tiistai

Prisma, 62,10 €

”Käyn ruokakaupassa kerralla kunnolla, enkä ravaa pienillä ostoksilla joka päivä. Keittiönkaapeissa pitää olla koko ajan kuivia aineita saatavilla, joten hamstraan kerralla isot määrät spagetteja ja riisejä. Myös jauhelihaa käymme varta vasten hakemassa kymmenen kilon erissä, jaamme sen osiin, laitamme vakuumiin ja pakkaseen. Hamstraamme jopa vessapaperia.

”Omakotitalossa asuessa pelkkä sähkölasku talvella saattaa olla kolmesataa euroa kuussa.”

Gimmel-aikoina minulla oli paljon pienemmät kulut kuin nykyään. Nyt omakotitalossa asuessa pelkkä sähkölasku talvella saattaa olla kolmesataa euroa kuussa. Eikä nuorempana ollut autoakaan. Myös kauneudenhoito tuli bändityön puolesta: pinnalla ollessamme kosmetiikka- ja kampaajasponsoreita riitti, joten niihin ei mennyt rahaa. Nykyään yksi kampaamokäynti maksaa 120 euroa.

Olen iloinen ex-bändikaverini Jenni Vartiaisen menestyksestä. Hän on aina ollut mielettömän kunnianhimoinen. On ihanaa nähdä, että kova työ on tuottanut hänelle tulosta. Itse olen Jenniin verrattuna patalaiska.

Aikanaan olin pettynyt, kun bändimme lopetti. Minä olisin halunnut jatkaa, mutta yksin se olisi ollut mahdotonta. Pääsin kuitenkin pian opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, joten lopulta kaikki meni juuri oikein.

Aina, kun Jenni tekee uuden levyn, se näkyy minunkin palkkapussissani. Kun Jenniä soitetaan radiossa enemmän, muistetaan Gimmelkin, joten tililleni kilahtaa Gramex-korvauksia radiosoitosta. Suurista summista ei todellakaan ole enää nykypäivänä kyse: rojaltit pomppivat ehkä kympistä kuuteenkymppiin. Mutta kaikki on kotiinpäin!”

Keskiviikko

Citymarket, 54,50 €

”Gimmelissä ollessani olin rempseä parikymppinen ja uskalsin tehdä uraani liittyen tyhmänrohkeitakin vetoja. Elämänkokemus on tehnyt minusta varovaisemman ja kyynisemmän.

Näyttelijänä olen maksanut oppirahani muun muassa teatterissa: kerran näytin kulisseista persettä lavalla olleelle kokeneemmalle naiskollegalle. Ajattelin sen olevan hauska juttu, mutta jälkikäteen sain asiasta hirveät huudot. En ikinä unohda sitä häpeää. Sain tempauksestani lisänimen Pyllyliina.

Tämä vuosi näyttää näyttelijäntöiden puolesta huonolta. Konttori on jo kuvattu, sen lisäksi minulla on vain pienempiä projekteja tiedossa. Toki on aina mahdollista, että tilanne muuttuu paremmaksi, mutta olen varautunut siihen, että ei se muutu.

”Olen huono neuvottelemaan palkastani.”

Selviän niukempien aikojen yli pistämällä rahaa säästöön aina silloin, kun sitä on. Esimerkiksi Konttorin palkasta on osa säästössä tätä vuotta varten. Voisin varmaan mennä työkkäriinkin, mutta en jaksa aloittaa heidän kanssaan loputonta byrokratiasotkua. Olen osa-aikainen yrittäjä, mikä sotkisi tilannetta vielä entisestään. Toistaiseksi olen pärjännyt näin. On turhauttavaa olla jatkuvasti myymässä itseään. Puolen vuoden välein pitää lähettää teatterinjohtajille ja muille palkkaajille meiliä, että moi, minä tässä, olisiko töitä? Aina pitäisi olla markkinoimassa jotain uusia puolia itsestään ja mainostaa niitä kovaan ääneen. Äh.

Olen myös huono neuvottelemaan palkastani. Joskus aiemmin olenkin tehnyt töitä alihinnalla. Ystävälläni oli kuitenkin hyvä neuvo, jota minäkin nykyään noudatan: pyydä työstä sen verran palkkaa, ettei sen tekeminen ketuta sinua.”

Torstai

Hammaslääkäri, 292,40 €

”Panostan yksityiseen terveydenhuoltoon, sillä olen kyllästynyt kunnallisella jonottamiseen ja odottamiseen. Kunnallisen puolen sattumanvaraiset hoitoajat eivät sovi myöskään yhteen epäsäännöllisen työni kanssa. Yksityisellä voin valita ajan, joka sopii minulle parhaiten. Siksi olen valmis myös maksamaan siitä.

”Panostan yksityiseen terveydenhuoltoon.”

Osaan toki arvostaa julkista terveydenhuoltoa. On hienoa, että kaikilla on mahdollisuus saada hoitoa. Itsekin olen ollut kunnallisella puolella muutamassa isommassa leikkauksessa. Maksan mielelläni veroja, jotta tämä mahdollisuus säilyy kaikilla.

14 vuotta sitten sain Intiasta lavantaudin. Se on Suomessa hyvin harvinainen suolistosairaus, joten pelkän diagnoosin selvittelyyn meni pitkä aika.

Eri oloissa tämä olisi voinut käydä kalliiksi, mutta Suomessa on olemassa tartuntalaki, minkä vuoksi minun ei tarvinnut maksaa edes sairaalassaolostani mitään. Se oli hienoa.”

Perjantai

Kahvimitta, 3,10 €

Robert’s Coffee, 6,60 €

”Päivällä minulla oli inprovisaatiotreenit, jonka jälkeen menin kummitätini Sadun kanssa syömään Itäkeskukseen. Tällä kertaa hän maksoi ruokamme.

Minulla on maailman paras kummitäti, hän on äitini lapsuudenystävä ja kuin Tuhkimon hyvä haltijatarkummi – yhtä lempeä ja ihana. Tapaamme hänen kanssaan muutaman kuukauden välein ja piffaamme ruoat toisillemme vuorotellen.

Kävin myös ostamassa serkkuni tupaantuliaisiin kahvimitan. Se oli hänen ainoa lahjatoiveensa. Hän muutti juuri ensimmäiseen omaan asuntoonsa Turussa. Ajoimme juhliin seuraavana päivänä yhdessä äitini kanssa.

Omia vanhempiani näen kerran parissa viikossa. He asuvat Helsingin Viikissä ja hoitavat usein koiraamme, irlanninterrieri Justusta. Heistä, kuten myös appivanhemmistani, on meille suuri apu.”

Autopesu oli  tällä kertaa ilmainen, koska Ushma maksoi sen mieheltään saamallaan lahjakortilla.
Autopesu oli tällä kertaa ilmainen, koska Ushma maksoi sen mieheltään saamallaan lahjakortilla.

Lauantai

Autopesu, 0 €

Jooga, 14 €

”Minulla on kätevä ja pieni Citröen C4 -merkkinen auto. Se on suht taloudellinen, mutta kyllähän auton pitäminen aina syö paljon rahaa. Bensaa kuluu päivittäin. Sen lisäksi rahaa menee paljon autoveroihin ja -vakuutuksiin. Kun työskentelin muutaman vuoden Hämeenlinnan teatterissa, ajoin työmatkat päivittäin autolla. Silloin puolet palkastani kului bensaan. Ei kovin taloudellista, mutta toisaalta useamman kuukauden jatkunut pesti toi turvaa.

Tällä viikolla kävin myös joogassa, jonne olen ostanut kymmenen kerran kortin. Käytin myös mieheltäni saaman lahjakortin autonpesuun. Olen matkinut häntä ja antanut itsekin pesulahjakortteja muun muassa isälleni.

Meillä on omat tilit mieheni kanssa, mutta jaamme elinkustannukset yhdessä. Käymme kaupassa miten sattuu, emmekä pidä kirjaa siitä, kumpi maksaa mitäkin. Se hoituu omalla painollaan.

”Rahanpuute rasittaa ja jännittää.”

Taloudellinen turva on minulle tosi tärkeää. Rahanpuute rasittaa ja jännittää. Lapsena olin herkkupersus, joka osti aina vähilläkin rahoillaan karkkia. Voisin kai edelleen säästää viisaammin ja vaikkapa sijoittaa säästöjäni, mutta en jaksa.

Näyttelijäntöiden ohella teen myös spiikkejä esimerkiksi radiomainoksiin. Joskus on tuntunut hullulta mennä studioon puhumaan vartiksi ja saada siitä useampi satanen. Kun työskentelin myyjänä, tienasin kymmenen tunnin työpäivästä paljon vähemmän.”

Sunnuntai

Kukkalähetys, 51 €

”Tilasin netin kautta kukkalähetyksen ystävälleni, sillä hänen isänsä oli kuollut. Halusin huomioida hänen surunsa jotenkin.

Tässä iässä, 35-vuotiaana, olen elämäntilanteessa, jossa monella ystävälläni on perheet, joten he ehtivät nähdä harvemmin. Saatan joskus unohtaa, että ystävänikin saattaisivat haluta viettää aikaa minun kanssani; oletan heidän olevan vain kiinni perheidensä parissa. Minultakin kysellään usein lastenhankinnasta, mutta se on minun oma asiani.

Ehkä meidät suomalaiset on myös kasvatettu niin, ettei toisten luokse saa tuppautua. Siitä tulee turhankin helposti olo, että häiritsee toisten kotirauhaa. Siksi ei tule edes kyseltyä, että voisinko tulla kylään. Pitää yrittää tsempata. Ystävät ovat minulle kuitenkin niin tärkeitä.”

Viikon menot yhteensä 543,80 €

Ushma Karnani

Näyttelijä on syntynyt 4.8.1981 Helsingissä. Asuu Vantaalla puolisonsa Pekka Olavan kanssa.

Lauloi 2000-luvun alussa Gimmel-yhtyeessä. Bändi teki kolme levyä.

Valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009. Näytellyt teatteriprojekteissa.

Mukana Konttori-sarjassa nyt Elisa Viihteessä ja Nelosella ensi syksynä.

Laulaja Anna Puu vinkkaa mieluisimmat muodin nettikauppansa.

Tiesitkö, että laulaja Anna Puu on intohimoinen muotiharrastaja? Anna seuraa muotia, lukee ja fiilistelee sekä käyttää tuntikausia peratessaan nettikauppojen sekä vintage-liikkeiden tarjontaa. Kiinnostus kauniisiin vaatteisiin heräsi jo teinivuosina.
Muotia ostaessaan Anna satsaa laatuun ja persoonallisuuteen.

– Minulla ei missään tapauksessa ole varaa ostaa kaikkea, mihin ihastun. Parhaat löytöni olen tehnyt hyvissä vintage-liikkeissä: käytettynä designer-tuotteen saa edullisemmin eikä tarvitse ostaa mitään uutta. Muodissa suosin kierrätystä ja uusiokäyttöä.

Nyt Anna vinkkaa suosikkinsa netin muotiliikkeistä:

1. Luisa Via Roma. Luksusmerkkien kauppa aloitti hattuputiikkina vuonna 1930. Sai ensimmäisenä eurooppalaisliikkeenä Kenzon edustuksen. Pääpaikka Italiassa. Valikoimassa muun muassa Manolo Blahnikia, Lanvinia, Jimmy Choota.

2. Browns. Perheyrityksenä aloittanut brittiläinen Browns avasi ovensa vuonna 1970. Sen lippulaivaliike toimii edelleen Lontoon South Molton Streetillä. Valikoimassa muiden muassa Miu Miuta, Alexander McQueenia, Balenciagaa.

3. Farfetch. Portugalilaisyrittäjän perustama nettikauppa on yli 700 muotiliikkeen verkko-ostari. Yritys on toiminut vuodesta 2007. Sen valikoimissa on muotia maailman tunnetuimmilta suunnittelijoilta kuten Valentinolta, Yves Saint Laurentilta sekä Givenchyltä.

4. Net-A-Porter. Kun vuodesta 2000 toiminut muodin nettikauppa Net-A-Porter yhdistyi Yooxin kanssa vuonna 2015, siitä tuli kertaheitolla alan merkittävimpiä tekijöitä. Samaan yritysperheeseen kuuluu miesten muotiin keskittynyt Mr Porter. Valikoimassa muiden muassa Guccia, Stella McCartneyta ja Chloéta.

Kuvan vaalean mekon Anna osti helsinkiläisestä Hoochie Mama Jane -liikkeestä.
Kuvan vaalean mekon Anna osti helsinkiläisestä Hoochie Mama Jane -liikkeestä.

5. Anna käyttää myös Vestiaire-aplikaatiota, jolla voi ostaa käytettyjä designervaatteita.

Anna Puu

  • Laulaja-lauluntekijä Anna Puustjärvi syntyi Outokummussa 3.2.1982. Perheeseen kuuluu tytär.
  • Kauppatieteiden maisteri opiskeli kansainvälistä liiketoimintaa Turun kauppakorkeakoulussa. Tuli toiseksi Idolsissa vuonna 2008.
  • Julkaissut 4 albumia sekä kokoelman. Uusi single Tarviin vielä yhden yön aikaa ilmestyi 9.3.
  • Parhaillaan valmentajana The Voice of Finlandissa.

Kalle Lindroth hyppäsi Kirkan nahkahousuihin ja kokkasi kaveriporukalla makaronilaatikkoa.

Viikon kohokohta? Kirka-musikaalin viikonlopun esitykset. Toinen Kirka Heikki Ranta sairastui, joten vedin tuplamäärän esityksiä, mutta selvisin! Katsomossa oli hieno tunnelma, ja olin aina kuin adrenaliinipiikin saanut, kun esitys oli ohi.

Ja näin syntyi Kalle-Kirka!

 

Mikä ärsytti? Ärsyttää, kun en ole päässyt työkiireiden takia jalkapallojoukkueeni harjoituksiin. Olen pelannut fudista nuoresta asti. Joukkueessa on paljon lapsuudenystäviäni. Tekee päälle hyvää hengata välillä myös muiden kuin musiikkialan ihmisten kanssa. Pelaamme kolmosdivarissa, ja aion tehdä keväällä paluun pelikentille.

 

Kalle aukoi selkää ja hartioita salilla.

 

Mikä ei mennyt ihan putkeen? Olin vetämässä salilla leukoja, kun niska leikkasi kiinni ja lensin perseelleni maahan. Viime aikoina on ollut muutenkin kiirettä, joten myös selkäni ja hartiani ovat jumissa. Olen joutunut pitämään tämän viikon liikuntataukoa, yrittänyt vain jumpata paikkoja auki.

Mikä yllätti? Real Madrid voitti Napolin reiluin lukemin. Olen kova Barcelona-fani – onneksi pääsin seuraavana päivänä iloitsemaan sen jatkoon pääsystä. Seuraan paljon sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Suosikkijoukkueeni Jokerit joutui kesälomalle, joten nyt keskityn seuraamaan NHL:ää.

 

Piipahdus levy-yhtiössä.

 

Mistä tunsit ylpeyttä? Sain minun ja Ida Paulin uuden sinkun kannet käsiini. Duomme syntyi sattumalta, mutta levy-yhtiöstä ehdotettiin, että keskittyisimme soolourien sijasta duoomme. Ida opiskelee Harvardissa, mutta lentää taas viikonloppuna keikoille. Olen kasvanut aikuiseksi bändissä, joten tykkään, että on porukkaa ympärillä.

Miten rentouduit? Meillä on 6–8 kaverin kanssa joka viikko ”sunnuntaihelpotukset”. Torjumme sunnuntaimasennusta ja alakuloa kokoontumalla vuorotellen jonkun luokse. Tällä viikolla oltiin meillä. Tein porukalle spesiaaliani makaronilaatikkoa.

Kalle Lindroth

28-vuotias laulaja, näyttelijä ja musiikintekijä.

Esiintyy Kirka-musikaalin pääosassa. Juontaa

18.3. alkavaa BumtsiBumia.

Kalle Lindroth ja Ida Paul -duon sinkku Kun tää loppuu julkaistiin juuri.

Avioitui kesällä ja asuu puolisonsa kanssa Helsingissä.