”Menin kansanedustajaksi palattuani eduskunnan saunaan. Siellä istui naisia yli puoluerajojen. Tätä työyhteisöä minulla on ollut ikävä”, Jutta Urpilainen sanoo. Kuvat: Veikko Kähkönen

Kansanedustaja Jutta Urpilainen menetti toukokuussa lähes kaiken – puoluejohtajuuden, ministerinsalkun ja vallan, johon ehti kiintyä. Pettymystä seurasi kuitenkin valtava helpotus. – Miehenikin on nyt tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse tulla pimeään kotiin.

Ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen kukaan ei tiedä, missä Jutta Urpilainen, 38, kulkee. On kesäinen päivä, ja hän ajaa juuri ostamallaan pyörällä hierojalle. Viime hetkellä hän muuttaa reittiä tienristeyksessä. Sitten hän poikkeaa jäätelölle, hetken mielijohteesta. Pyörän selässä vapaus tuntuu konkreettiselta. Valtiovarainministerinä tällainen huikentelevaisuus olisi ollut mahdotonta. Vähintään kahdeksan ihmistä lähipiirissä tiesi koko ajan, missä ministeri liikkui.

Jutta Urpilainen on ollut yksitoista vuotta ammattipoliitikko, kuusi vuotta Sdp:n puheenjohtaja ja kolme vuotta valtiovarainministeri. Toukokuussa kaikki romahti, kun Jutta hävisi puheenjohtajakisan puoluekokouksessa Seinäjoella. Puoluejohtajuuden menetettyään hän päätti luopua myös ministerin salkustaan. Pettymys oli iso.

Juuri ennen kokousta Jutta oli vieraana Enbuske­ & Linnanahde Crew -talk show’ssa. Samaan­ aikaan siellä vieraili myös laulaja Suvi Teräsniska, joka antoi Jutalle uuden levynsä.

– Muutama päivä puheenjohtajakisan jälkeen siivoilin Helsingin-asunnossa ja kuuntelin kappaletta Täydellinen elämä. Se tuntui sopivan siihen hetkeen täydellisesti.

Kertosäkeessä Suvi laulaa, että Elämä on varjoa ja valoa / joskus se kyyneliin tiristää / Silloin kun itkun kaulukset / Kurkkua kiristää / Elämä on sekoitus onnea / Ja surullisia vaiheita /Meil on täydellinen elämä.

– Elämä on ollut valoa ja varjoja, molempia. Muistot ovat hyvät, vaikka tie on ollut aika pomppuisa varsinkin alussa. En ole katkera, Jutta sanoo.

Pettymyksen rinnalla kulkee helpotus.

– On aivan valtava taakka olla vastuussa kaikista ongelmista, joita Suomen tulevaisuuteen ja talouteen liittyy tällaisena aikana. Kun valta ja vastuu otettiin pois, tuntui, että harteilta lähti ainakin viisikymmentä kiloa.
Keventynyt olemus näkyi myös ulospäin.

– Eduskunnan vahtimestaripojatkin sanoivat, että ihana kun sä taas naurat. Silloin ajattelin, että okei, luopumiseen liittyy haikeutta, mutta sen minkä olen ammatillisesti hävinnyt, olen yksityishenkilönä voittanut.
Myös kotona ollaan tyytyväisiä. Ministerin­ jatkuva poissaolo ei ole varsinaisesti siunaus parisuhteelle.

– Tilannetta on helpottanut se, että kaikki uraani koskevat isot päätökset olemme tehneet mieheni kanssa yhdessä. Mutta olen minä potenut huonoa omaatuntoa, että olen ollut niin paljon menossa ja työ on hallinnut elämää.

Jutan aviopuoliso on ulkoministeriön henkilöstöhallinnossa työskentelevä diplomaatti Juha Mustonen. Pari on ollut­ yhdessä vuodesta 2000, ja naimisiin he menivät vuonna 2006.

– Luulen, että Juhakin on tyytyväinen, kun hänen ei enää tarvitse tulla töiden jälkeen yksin pimeään kotiin. Nyt voi olla­ niinkin, että minä olen siellä häntä odottamassa, Jutta naurahtaa.

Lapsi saa tulla

Jutta on puhunut avoimesti julkisuudessa siitä, että lapsen hankkiminen on lykkääntynyt puheenjohtajan työn vuoksi.

– Lapsihaave on edelleen olemassa, se ei ole mihinkään poistunut. Mutta elämä ja aika näyttää, toteutuuko haave, Jutta sanoo.

– Se riippuu tietysti myös siitä, mitä alan nyt tehdä. Onko se jotakin, mikä vie taas enemmän aikaa elämästä. Kaikki on avoinna.

Jutta ei pidä mahdottomana, että lähtisi tekemään aivan toisenlaista uraa politiikan­ ulkopuolella.

– Täytän tänä vuonna 39 vuotta. Olen ollut politiikassa 11 vuotta. Olen tien­risteyksessä, jossa on mahdollista peilata mennyttä ja miettiä, mitä todella haluan.­ En ole kyllästynyt politiikkaan, päinvastoin, olen edelleen sielultani maailmanparantaja ja haluan vaikuttaa.

Työtarjouksia on jo tullut muutamia yksityiseltä sektorilta ja järjestöistä. Niitä Jutta aikoo miettiä vakavis­saan.­

Jutan mukaan politiikka on ollut hänelle­ enemmän elämäntapa kuin työ.

– Politiikka on  kuitenkin vain yksi vaihe elämää. On hirveän vieras ajatus, että olisin tässä laitoksessa, eduskunnassa, koko loppuelämäni. En koskaan tullut tänne jäädäkseni.

Mahdollisesta eduskuntavaaliehdokkuudestaan hän aikoo ilmoittaa viimeistään joulun alla.

Ikuiset verkkosukat

Jutan ministerikausi oli vaikea, sillä niskaan romahtivat Euroopan talouskriisi ja hankala päätös Kreikan hätärahoituksesta. Se sai opposition ja kansan riemastumaan: Nehän syytävät meidän vero­rahamme Kreikkaan!

Henkinen paine oli kova. Se kulminoitui Euroopan talous- ja valtiovarain­ministereiden kokouksessa Brysselissä. Paikalla olleista 17 ministeristä vain kaksi oli naisia, Jutta heistä toinen.

– Pöydällä oli vakuuksien ratkaisumalli, joka oli Suomen kannalta huono. Kaikki miehet pöydän ympärillä loivat paineita, että Jutta, tämä ehdotus pitää hyväksyä, kaikki muutkin tekevät niin. Siinä oli aika nurkkaan ajettu fiilis. Jouduin sanomaan, että en voi hyväksyä mallia, se ei ole Suomen etujen mukaista. Ne äijät olivat ihan, että vitsi tuo nainen ei suostu sittenkään, Jutta muistelee.

Oli hätärahoituksesta mitä mieltä tahansa,­ viime vuosien aikana Juttaa ei ole säästelty kritiikiltä. Sdp:n puheenjohtajana hän oli ensimmäinen tehtävään valittu nainen, sen lisäksi nuori ja blondi. Eero Heinäluoman ja Paavo Lipposen saappaat olivat varsin suuret.

Puheenjohtajakauden suurin kohu syntyi Iltalehden uudenvuoden artikkelista, jossa kokematon puoluejohtaja pukeutui­ aniliininpunaiseen mekkoon ja mustiin verkkosukkahousuihin. Kuusi vuotta myöhemmin kuvat näyttävät varsin viattomilta. Jutta istuu niissä studion lattialla jalat sievästi rinnakkain, säädyllinen mekko ylettyy polviin. Silti kuvista syntyi hirveä haloo.

– Juttu myytiin minulle ajatuksella, että nuori puheenjohtaja lähtee viettämään kavereiden kanssa uuttavuotta, ja stailaus oli sitten sen mukainen. En voinut mitenkään käsittää etukäteen, millainen kohu siitä syntyisi. Muistan iltauutisten toimittajan, joka seisoi lehti kädessä eduskuntatalon edessä. Kohu sai aivan absurdit mittasuhteet.

Toinen kohu syntyi kuntavaalien tulos­illassa vuonna 2008, kun tuore puheenjohtaja­ toisti papukaijana jokaisen tv-kanavan haastattelussa ”Aivan aluksi haluaisin kiittää” -litaniaa. Jutan toivoma viesti, kiitos ehdokkaille ja taustatyöntekijöille, meni perille, mutta julkisuudessa sille irvailtiin pitkään.

– Kyllä kritiikki osui, mutta sitä on helpompi kestää, koska tähän työhön lähteminen on ollut oma valintani. Olennaista oli, etten jäänyt kritiikkiin kiinni. Eniten asia kosketti isovanhempiani. Välillä­ tuntui, että mummu itki olkapäätäni vasten, että mitä ne tyttö sinusta kirjoittavat.

Lohduttelemaan Jutta päätyi myös toukokuisen puheenjohtajavaalin jälkeen. Puheensa pidettyään hän meni hakemaan­ tavaroitaan hänelle varatusta huoneesta ja rauhoittumaan hetkeksi. Pian paikalle alkoi virrata ihmisiä itkien.

– Siellä minulla oli sitten vastaanotto. Lohdutin muita oman tappioni keskellä, Jutta hymähtää.

Neljästä sisaruksesta vanhimpana Jutta on tottunut olemaan myös lapsuudenperheessään olkapää ja vastuunkantaja. Mutta kuka lohduttaa Juttaa?

– Tärkein tukeni on Juha, hänen roolinsa on ollut merkittävä. Sitten ovat tietysti ystävät, sisarukset ja vanhemmat. Heidän kanssaan voi peilata asioita objektiivisesti.­

Päiväunia ministeriautossa

Politiikan raadollisuuteen Jutta tottui osin jo lapsuudessa. Isä Kari Urpilainen oli Sdp:n kansanedustaja kolmella vuosi­kymmenellä.

– Muistan, kuinka lapsena luin paikallislehteä, jossa isää arvosteltiin. Se tuntui lapsesta aika pahalta. Mutta rehellisesti sanottuna on aivan eri asia olla valtakunnanjulkisuudessa kuin paikallis- tai maakuntatasolla.

Entisen puheenjohtajan tuleva rooli puolueessa on vielä epäselvä.

– Se on asia, jota minun pitää miettiä. Kun on ollut joukkojen edessä monta vuotta ja sitten siirtyy takaisin riviin, totta kai sitä mietti, mikä se oma paikka on.

Poliitikko on aina kansan mielipiteen ja hetken armoilla. Se kirkastui Jutalle viime eduskuntavaalien tulosillassa Helsingin Musiikkitalossa. Suurten puolueiden puheenjohtajat olivat ryhmittyneet riviin suoraan televisiolähetykseen.

– Silloinen pääministeri Mari Kiviniemi seisoi vieressäni, kun tulokset tulivat ja keskusta koki rökäletappion. Pää­ministeriys lähti häneltä hetkessä. Muistan vain ajatelleeni, että kyllä valta on katoavaista. Siksi koko ministerinurani ajan minulla oli jalka henkisesti vähän ovenraossa.

Se oli vain väliaikaista. Valtaan on silti vaikea olla rakastumatta.

– Vallassa on paljon piirteitä, jotka viehättävät. Ministerinä pystyin vaikuttamaan asioihin ja mielipiteitäni kuunneltiin. Mielekkäintä oli, että olin tietoinen kaikesta. Sain myös työskennellä huippulahjakkaiden ihmisten kanssa.

Vaikka ministeriössä Juttaa ympäröi oma virkamiesten hovi, huipulla oli yksinäistä.­

– Voin delegoida työtehtäviä mutten koskaan vastuuta. Se synnyttää ympärille aina tietyn yksinäisyyden.

Yöuniaan Jutta ei silti ole koskaan menettänyt työn vuoksi.

– Minua on siunattu hyvillä unen­lahjoilla. Toki nukuin välillä hyvin vähän, mutta otin sen takaisin nukkumalla päiväunia ministerinauton takapenkillä tai lentokoneessa.

Tänä kesänä Jutta lomailee kunnolla ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen. Aviomiehen kanssa on sovittuna vain yksi tavoite: aikatauluttomuus. Ministerivuosien 16-tuntiset työpäivät ovat jo lyhentyneet 10-tuntisiksi.

– Siinähän on kuusi tuntia enemmän aikaa vuorokaudessa tehdä asioita.
Jutta on ehtinyt taas keskittyä into­himoonsa kulttuuriin, käynyt teatterissa, nauttinut musiikista ja tavannut ystäviä.

–Minulla on nyt ihan mieletön sosiaalinen elämä. Olemme nähneet ystäviä melkein joka ilta, mihin ei koskaan ministeriaikana ollut mahdollisuutta.

– Olen myös kuunnellut paljon Haloo Helsingin biisiä, jossa sanotaan, että ”jos elämässä kaiken menettää, niin vapaus on ainoo, joka käteen jää”.  Se on ollut energiabiisini.

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 27/2014.

Lue myös:

Jutta Urpilaisen voimabiisit

Sara La Fountain toivoo Australiassa tehdystä ruokaohjelmasta kansainvälistä läpimurtoa. Hänen uransa alussa tv-kokin työtä ei pidetty erityisen coolina. –Olen esimerkki siitä, että unelmiaan toteuttaessa ei pidä kuunnella muita kuin itseä.

Sara La Fountainin, 35, vasemman käden ranteessa on herkällä kaunokirjoituksella tatuointi Je suis. Se on ranskaa ja tarkoittaa minä olen.

Tatuointi oli Saran ensimmäisiä ja taiteiltiin iholle viitisen vuotta sitten.

Je suis on Saralle voimalause.

– Se muistuttaa, etten saa hukata itseäni ja rohkaisee pysymään itsenäni mitä tahansa ympärillä tapahtuukaan.

Seuraava tatuointi löytyy oikeasta kädestä, keskisormen sivustalta. Leikkisällä fontilla kirjoitettu sana Delicious tulee näkyviin aina, kun Sara viipaloi tai silppuaa.

Sara asettelee tatskansa vierekkäin ja pyrskähtää nauruun. Niistä syntyy teksti Je suis delicious, minä olen herkullinen.

Snägärille ja naimisiin

Rohkaisevat voimasanat kannustivat Saraa jo silloin, kun niitä ei vielä ollut hänen ihollaan. Parikymppinen Sara teki menestyksekkäästi mallintöitä, mutta oli teinistä asti tuntenut paloa muuhun. Hän ihaili television Jyrki Sukulaa ja Bon Appétit -sarjaa ja haaveili urasta ruuan parissa.

– Tuohon aikaan tv-kokin töitä ei nähty erityisen coolina. Sain selitellä paloani ja haluani ja kohtasin vähättelyä, kun kerroin haaveistani, Sara kertoo.

– Kun ilmoitin pyrkiväni kokkikouluun, minulle kuittailtiin, aioinko töihin snägärille. ”Menisit sinäkin vain naimisiin”, sanottiin. Vähättely tuntui pahalta, muttei lannistanut.

” Olen hirvittävän allerginen negatiivisuudelle.”

Kurjat puheet olivat kuin lisäkipinöitä Saran haaveille. Heti ylioppilaskirjoitustensa jälkeen hän palasi lapsuusvuosiensa ja isänsä kotimaahan Yhdysvaltoihin ja aloitti opiskelut amerikkalaisten vanhimmassa ruokayliopistossa, Culinary Institute of Americassa.

Siitä se ajatus sitten lähti – idea ruokamaailman valloituksesta omannäköisellä otteella.

– Olen hirvittävän allerginen negatiivisuudelle. Se, ettei tuosta kuitenkaan tule mitään, on tyhmintä, mitä nuorelle voi sanoa, Sara napauttaa.

– Olen esimerkki siitä, että unelmiaan toteuttaessa ei pidä kuunnella muita kuin itseään. Positiivisuus, ilo ja usko pystymiseeni ovat saaneet aikaan eniten onnistumisia.

Golfia kenguruiden kanssa

Sarasta ei tullut snägärimyyjää vaan kokkaamisen monitoimiyrittäjä. Hän on kehitellyt reseptiikkaa, ateriakonsepteja, tv-ohjelmia ja ruokakirjoja, uusimpana viime viikolla julkaistu Sara’s Australia – raikas ruokamatka.

Kirja syntyi ideoista, joita Sara keräsi kahden kuukauden kuvausmatkallaan Australiassa. Siellä filmattiin yhdeksänosainen tv-sarja Sara’s Australia Unveiled, joka leviää 147 maahan National Geographicin sekä Australian television kanavilla. Ohjelman odotetaan tavoittavan jopa yli miljardi katsojaa.

Ruuan ja matkailun yhdistävä sarja esittelee Saran haastattelijana ja ohjelman emäntänä, joka kokkaa paikallisten vieraidensa kanssa. Maisemat vaihtuvat muun muassa Alice Springsistä Melbourneen. Darwinissa Sarah laittoi ruokaa yhdessä aboriginaalien kanssa ja ihaili alkuperäiskansan luontotuntemusta.

– Reissu oli minulle todellista elämysmatkailua. Pelasin golfia greenillä viidenkymmenen kengurun keskellä. Ja katsos tätä! Sara näpäyttää videon kännykkänsä näytölle.

Videolla Sara seisoo lammen reunalla, kun yhtäkkiä alligaattori pyyhkäisee hänen jalkojensa juuresta. Nauhalta kuuluu Saran kiljunta: ”Oh my god!”

– Tai kun kesken helikopterilennon pilven reunaan ilmestyi rainbow, sateenkaari, ja me lensimme sen halki, Sara listaa reissun erityisimpiä hetkiä.

– Tällaisissa hetkissä sitä tajuaa olevansa blessed. Olen siunattu.

Kuin vuorenvalloitus

Saran ohjelmia on esitetty kansainvälisesti aiemminkin, mutta uusin tuotanto on ylivoimaisesti suurin. Sitä suunniteltiin ja kehiteltiin parin vuoden ajan.

– Olen ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut. Iloitsen arvostuksesta, jota olen saanut maailmalla. Matkani tähän pisteeseen ei ole ollut mikään walk in a park, ei todellakaan leppoisa päiväkävely. Kyllä tämä on kuin olisin vuorelle kiivennyt, Sara sanoo.

– Olen pedantti enkä anna helpolla periksi. Jos projekti vaatii seitsemänpäiväistä työviikkoa, sitten se tehdään. Töissä näkyy napakka ja vakava puoleni.

”Laitoin henkilökohtaisen elämäni odotustilaan.”

Saran puheessa toistuvat sanat kiire ja työ. Sille hän on tietoisesti omistautunut kuluneet viisi vuotta – aina siitä lähtien, kun seitsemän vuoden suhde ohjaaja Antti J. Jokisen kanssa päättyi. Töissä on voinut mennä kuukausia ilman yhtään vapaapäivää, tai New Yorkin palaveriin on pitänyt lähteä päivän varoitusajalla. Välillä Sara on tuijottanut kalenteriaan ja laskeskellut, missä kohdassa ehtisi nukkua.

– Olen halunnut toteuttaa haaveeni uralla, ja se on vaatinut paljon duunia. Laitoin henkilökohtaisen elämäni vähän niin kuin odotustilaan, Sara myöntää.

Kuluttava tahti on herättänyt huolehtimaan jaksamisesta. Kesken lounaan Sara kaivaa laukustaan tutun amerikkalaislääkärin suosittelemat vitamiinikapselit. Reissukassissa kulkee aina sopiva kokoelma viherjauheita. Saran mielestä ne auttavat jaksamaan epäsäännöllistä elämää.

– Kokeile mun kynsiä, miten kovat ne ovat. It’s really working! Sara intoilee vitamiinikuurinsa tuloksista.

Sara hakee voimaa myös liikunnasta: kuntosalilta sekä yin-joogasta, jota Saran apukokki hänelle suositteli. Joogasta on löytynyt apu rauhoittumiseen ja keskittymiseen.

– Kaipaan rauhaa ja rauhoittumista ja tunnen, että nyt on niiden aika. Matkalaukkuelämää on kestänyt niin pitkään, että haluan löytää tasapainon työn, matkustamisen ja muun elämän välille, Sara kuvailee.

– Vaikka rakastan New Yorkia, ja se on pitkään ollut toinen kotini, juuri nyt en jaksa kaupunkia, joka ei pysähdy koskaan. Oma koti Suomessa on tärkeä maadoittaja.

Puhdas pöytä, tilaa rakkaudelle

Suomi silti tuskin koskaan jää Saran ainoaksi kodiksi. Suvun, ystävien ja työn ansiosta amerikkalaisuus elää hänessä vahvana. Rivien välistä voi lukea, että myös ihmissuhderintamalla Saralla on jotain meneillään maailmalla.

”Olen saanut kokea isoja rakastumisia.”

– Elämässäni on nyt puhdas pöytä ja aikaa rakkaudelle. Olen siihen valmis. Viime vuodet ovat olleet minä, minä -aikaa, nyt voisi olla me-aika, Sara sanoo.

– Nyt haluan kuitenkin miettiä rauhassa enkä tehdä hätiköityjä päätöksiä.Sara kuvailee itseään parisuhdetyypiksi, joka ihastuu täysillä mutta harvoin.

– Olen saanut kokea isoja rakastumisia ja tuntea täysillä. Nuorena oli muutama ihastuminen ja sitten pitkä parisuhde, joka ei valitettavasti ollut se oikea. Enää en jahtaa jotain haaveihmistä. Tässä iässä tiedän jo, mistä tykkään ja mistä en, mutta olen myös valmis kompromisseihin.

Sara toivoo jakavansa elämänsä sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää Saran työn julkisuutta ja epäsäännöllisyyttä. Mustasukkaisuus ajasta tai toisen urasta voi näivettää suhteen nopeasti. Siksi suunnitelmat on paras tehdä yhdessä.

– Arvostan sitä, että toisella on kokemusta samanlaisesta elämänkoulusta ja samankaltainen ymmärrys elämästä. Vaikka olen kokenut monia myllerryksiä, olen kiitollinen niistä kaikista. Olen onnellinen ja haluan jakaa sen tunteen toisen kanssa. Uskon, että all is gonna be fabulous.

Sara tuntee, että elämä on kasvattanut hänestä ymmärtäjän.

– Vaikka olen kupliva ja hymyilevä tyyppi, tunnen myös olevani vanha sielu ja eläneeni monta elämää. Minulle on kehittynyt ymmärtämisen taito, ja aistin helposti, mitä toisella on meneillään.

Armo, ihme ja usko

Moni Saran kiireisen vuoden tulos putkahtaa julki tänä syksynä.

Kirjan ja tv-ohjelman lisäksi kokki on mukana Elloksen pohjoismaisessa vahvojen naisten kampanjassa sekä lanseeraamassa uutta kännykällä tilattavien salaattien palvelua. Niiden ilmestyessä Sara suunnittelee huilivansa Suomessa, ehtivänsä ehkä luontoretkelle ja lukevansa kirjoja pitkästä aikaa.

– Välillä minun tarvitsee myös saada olla yksin. Tänä vuonna en ole ehtinyt viettää päivääkään itsekseni.

Sitten voisikin taas pyrähtää New Yorkiin ystävien ja suosikkitatuoijan luo. Nykissä on tehty Saran oikeassa jalassa näkyvät, hepreankieliset tatuoinnit ”armo” ja ”ihme”. Vasemmassa nilkansyrjässä on paksu musta risti.

– Se muistuttaa kuolemanjälkeisestä elämästä ja uskosta, jota ilman en ole mitään, Sara sanoo.

– Minulla on järjetön hinku ottaa uusia tatuointeja. Tänä vuonna on syntynyt niin monta tarinaa, jotka haluan saada iholleni.

Sara La Fountain

Ruoka-alan monitoiminainen syntyi Yhdysvalloissa 22.4.1981 suomalaisen äidin ja amerikanranskalaisen isän perheeseen.

Muutti lapsena Suomeen äitinsä kanssa. Vaihtoi kouluikäisenä nimensä Sarahista Saaraksi välttyäkseen kiusaamiselta. Sukunimi vaihtui Kuroseksi isäpuolen, arkkitehti Kosti Kurosen mukaan.

Saran velipuoli Alexander Kuronen pelaa amerikkalaista jalkapalloa Helsingin Roostersissa. Urheilu-uran lisäksi hän on valmistunut suunnittelijaksi.

Uusin ruokakirja Sara’s Australia – raikas ruokamatka ilmestyi viime viikolla.

Jare Tiihonen kertoo Kuukausiliitteen haastattelussa kärsineensä pahoista masennuskausista. Rankin romahdus tapahtui Los Angelesissa stadionkeikkojen jälkeen.

Cheek, oikealta nimeltään Jare Tiihonen, 34, kertoo Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa avoimesti mielenterveysongelmistaan.

Haastattelun mukaan Jarella on ollut elämänsä aikana useita masennuskausia, tuskatiloja ja paniikkihäiriöitä. Syksyllä 2009 Jare voi niin huonosti, että hoippui psykologin vastaaanotolle. Tämä suositteli käyntiä psykiatrilla. Siellä Jare sai kohtauksilleen diagnoosin: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Psykiatri määräsi Jarelle Ketipinor-mielialakääkettä ja suositteli, että tämä kävisi terapiassa kerran viikossa.

Jaren mukaan hänen pahin romahduksensa tapahtui stadionkeikkojen jälkeen vuonna 2014. Cheek oli vuokrannut Los Angelesissa talon, jossa hänen oli tarkoitus äänittää biisejä Alpha Omega -albumilleen. Jare huomasi, että räppääminen ei onnistu, kun sanat eivät tulleet ulos suusta. Hän vajosi itseinhoon ja epäuskoon. Hän makasi iltapäivän studion lattialla, sikiöasentoon käpertyneenä.

"Jo pitkään olen voinut oikein hyvin."

Myöhemmin Jare arveli, että paha romahdus johtui lääkeannoksen pienentämisestä. Viisi vuotta aikaisemmin hän oli pienentänyt lääkkeen annostusta oma-aloitteisesti ilman lääkärin lupaa. Suomessa Jare hakeutui uudestaan psykiatrin puheille, ja annostusta nostettiin roimasti. Sen jälkeen hän kertoo voineensa hyvin.

– Jo pitkään olen voinut oikein hyvin.

– Ainoa huono puoli on se, että lääkkeiden takia en koskaan enää herää virkeänä. Käyntiin pääsemisesä menee aina vähintään tunti, Jare kertoo Kuukausiliitteessä.

Cheekin elämäkerta JHT Musta lammas ilmestyy ensi viikolla.

 

Vierailija

Nämä ovat näitä lääkkeitä, jotka yhdistetään mm. kouluampumis -tapauksiin ympäri planeettaa.

Cheek, ongelmasi on hoidettavissa sellaisten hoitajien käsissä, joiden agendana on rakkaus, ei raha. Ota selvää.

Uniikin Instagram-kuvista selviää, että Mikael Gabrielilla oli ystäviensä kanssa Vain elämää -kisakatsomo 300-neliöisessä omakotitalossaan.

Mikael Gabriel, 26, odotti somen perusteella innoissaan, että hänen Vain elämää -päivänsä tulisi televisiosta. Ja sieltähän se tuli perjantai-iltana. Kesällä kuvatussa jaksossa Mikaelilla oli tunteet pinnassa ja itkukin herkässä, mutta perjantaina tunnelma oli hiukan kevyempi räppäri Uniikin julkaisemista kuvista päätellen. Instagram-kuvista selviää, että Mikael oli järjestänyt kotiinsa kisakatsomon ja katsoi ohjelmaa parinkymmenen kaverinsa kanssa.

– Kisakatsomo Miklulla. Huh, miten kovia biisejä, Uniikki kirjoitti kuvatekstiin.

 

Kisakatsomo miklulla👌🏼 huh miten kovii biisejä!!🔥🔥🔥 #vainelämää

A photo posted by Uniikki (@daniuniikki) on

Mikael fiilisteli Vain elämää -päiväänsä kavereidensa kanssa. Kuvan perusteella hänen seuranaan oli Uniikin eli Jan Tolppasen lisäksi muun muassa moottoripyöräjengi Cannonballin johtaja Janne "Nacci" Tranberg.

Vain elämää -jaksossa Miklu kertoi, miten onnekas hän, kun hänellä on niin paljon ystäviä, jotka rakastavat häntä. Hän iloitsi myös maallisissa asioista, kuten Espoossa sijaitsevasta, 300-neliöisestä omakotitalostaan.

– Mulla on aika iso omakotitalo. Meille kerrostalopojille tollanen kolmekerroksinen omakotitalo näyttää aika kartanolta. Mulla on poreamme, sauna ja grilli.

"En ole rikastanut, mutta minulla on varaa hankkia kaikenlaista."

Me Naisten haastattelussa Mikael kertoi hiljattain, että teki talokaupat viime syksynä nopeasti sen jälkeen, kun oli nähnyt kuvia Uniikin talosta.

– Sain pankista lainaa ja tein ja kaupat samantien. Äidin mielestä se on ensimmäinen fiksu päätös elämässäni. En ole rikastunut, mutta minulla on varaa hankkia kaikenlaista.

– Talo on kodin ja työpaikan välimaasto. Ensimmäinen talvi oli vaikea, kun koko ajan paloi sulakkeita, ja yksi vesivahinkokin oli. Siinä oli Malmin kerrostalopoika ihmeissään, Mikael kertoi haastattelussa.

Uniikki kirjoitti Instagram-kuvaansa olevansa ylpeä ystävästään.

– Tänään on pojan päivä! Mikael Gabriel, huikeet suorittamista, jäbä on tullu pitkän matkan tähän pisteeseen, hieno fiilis että oon saanu olla osana sitä. Faija on ylpee.

Mikael katsoi jaksoa kotisohvallaan, mutta muisti myös some-seuraajiaan ja kyseli heidän mielipiteitään. Suurin osa kommentoijista ylisti räppäriä tämän avoimuudesta.

Katsoitko jakson? Kenen tulkinta oli paras? Katso kaikki esitykset ja äänestä täällä!

Nainen 27v

Ihan turha jätkä. En vaan tykkää liian rajusta ulkonäöstä, voisi mennä -pimp my ride tyylisen ohjelman vetäjänä, tatuointiliikkeen omistajana tai jonkun jengin pomona...hui...
Cheek on mun mielestä ihanampi! ♥

Vierailija

Siinäpä taas elävä esimerkki miten teot ja puheet on harvinaisen ristiriidassa keskenään. Tirautellaan itkua luonnon raiskaamisesta ja sitten itse ostellaan velaksi kartanoita ja urheiluautoja. Vähä sama kun Norjan hiihto. Tekopyhyydestäkin voisi puhua. Eipä tietysti mitenkään yllättävä asia kun peilaa millasen elämän kaveri on eläny ja missä seurassa liikkunut että ei itsetunto oo ihan parhaassa jamassa.

Näyttelijä Alina Tomnikov uskoo, että luvassa on enemmänkin rooleja Venäjällä.

Muun muassa Rölli-elokuvista tuttu näyttelijä Alina Tomnikov on rakentanut viime vuodet menestyksekästä uraa Suomessa. Hiljattain suomalais-venäläinen näyttelijä sai näkyvän roolin myös isosta venäläistuotannosta. Hän pääsee mukaan keisarinna Katariina Suuresta kertovaan tv-sarjaan, joka sijoittuu 1700-luvulle. 

– Kyseessä on ihan jäätävän suuri rooli, jonka sain sen ansiosta, että puhun venäjää toisena äidinkielenäni. Reissasin koko kesän ja alkusyksyn Venäjällä, ja sarjasta tuli minulle tosi rakas. Oli ihanaa, että pääsin viimein käyttämään toista äidinkieltäni työssäni, Alina kertoi Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasensi-illassa Helsingin Tennispalatsissa.

Alina näyttelee sarjassa katalaa ja manipuloivaa prinsessa Wilhelminaa, joka oli naimisissa Katariina Suuren pojan Paavali I:n kanssa ja kietoi hovin jäsenet nopeasti pikkusormensa ympärille.

”Ensimmäinen työ on aina kaikkein vaikein saada, mutta sen jälkeen sen pitäisi käydä helpommaksi.”

Teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2013 valmistunut Alina on jo pidemmän aikaa havitellut ulkomaille ja erityisesti Venäjälle. Hän uskoo, että läpimurto poikii tulevaisuudessa enemmänkin töitä itänaapurista. 

– Olen aivan varma, että luvassa on muitakin rooleja. Ensimmäinen työ on aina kaikkein vaikein saada, mutta sen jälkeen sen pitäisi käydä helpommaksi. Agentilleni on jo tullut useita kyselyjä, ja olen tosi hyvällä ja luottavaisella fiiliksellä.

Temperamentti ja kiihko pinnassa

Vaikka näytteleminen on pääosin samanlaista Venäjällä kuin Suomessa, sikäläinen kulttuuri lyö Alinan mukaan leimansa myös näyttelijäntyöhön. Venäjällä näyttelijällä on lisäksi takanaan paljon isompi tiimi ja taustaorganisaatio. 

– Temperamentti ja kiihko ovat Venäjällä paljon enemmän pinnassa kuin Suomessa. Tunteet käyvät kuumina ilman, että niihin liittyy minkäänlaisia aggressioita. Se on aivan mahtavaa!

– Venäjällä minulla oli myös omat vankkurit ja neljä assistenttia koko ajan käytössäni. Se tuntui aluksi oudolta, sillä Suomessa olen tottunut siihen, että huolehdin hyvin itsenäisesti omista aikatauluistani, Alina hämmästeli.

Koko ikänsä Suomessa asunut Alina tunnistaa itsessäänkin monia venäläisiä piirteitä.

– Uskon, että minussa on paljonkin venäläistä. Olen itsekin aika temperamenttinen ja tunnen monet asiat ja tunteet hyvin vahvasti ja kehollisesti. Varsinkin silloin, kun olen paikalliskielen ja -kulttuurin ympäröimänä, minusta tuntuu, kuin olisin kokonaan eri ihminen. Se on ihana tunne!