Emma ja Noora (vas.) ovat päättäneet jatkaa kilpauriaan, mutta rennommalla otteella. Nelli teki lopullisen päätöksen lopettamisesta tänä vuonna. Kuva: Satu Kemppainen

Uusperheen siskokset Nelli ja Noora Toivo sekä Emma Millard ovat tähdänneet lapsesta saakka yhdessä maailman huipulle. Kilpaurheilu on tarjonnut elämän hienoimmat hetket mutta myös ajanut kaikki vuorollaan masennukseen.

Tehdään kasa! Nelli Toivo, 25, huudahtaa siskoilleen Emma Millardille, 24, ja Noora Toivolle, 25, ja koko porukkaa heittäytyy yhdeksi läjäksi Toijalan urhei­lukentän juoksuradalle.

Kenttä on uusperheen siskoksille tuttu paikka jo 15 vuoden takaa. Näillä radoilla Emma ja Noora päättivät alkaa kilpailla 400 metrin aitajuoksussa ja Nooran kaksoissisko Nelli lyhyen matkan pikajuoksussa.

Kilpaurheilu-uraan on mahtunut niin ilon kuin pettymyksen kyyneliä. Se suurin unelma, olympialaisiin pääseminen, on välillä tuntunut karkaavan liian kauas.

Viime vuosien aikana kilpaurheilun vaatimukset ovat ovat ajaneet jokaisen heistä vuorollaan masennukseen.

Urheilun uusperhe

Yökyläseura, sielunkumppani, tukipilari. Näin Emma, Nelli ja Noora kuvailevat toisiaan. Kovassa kilpaurheilumaailmassa sisko on ollut tärkeä tuki ja lohduttava olkapää, kun juoksu ei ole kulkenut.

Olympialaisiin pääseminen ei ole tyttöjen kohdalla koskaan ollut epärealistinen tavoite. Emma ja Noora ovat tavoitelleet huippua Euroopan tasolla, Nellin pikajuoksu on vienyt Suomi–Ruotsi-maaotteluihin.

Siskokset ovat lapsesta saakka tähdänneet yhdessä urheilumaailman huipulle. Kaikki alkoi 15 vuotta sitten, kun kymmenvuotias Nelli aloitti yleisurheiluharrastuksen. Hän värväsi itselleen valmentajaksi Robin Millardin, Emman isän, joka valmensi sillä hetkellä tytärtään.

Emmasta ja Nellistä tuli treenien kautta nopeasti parhaat ystävykset. Jalkapalloa harrastanut Noora katseli sivusta kateellisena toisten harjoituksia, ja vuoden päästä hänkin halusi mukaan.

Pian kolmikko oli erottamaton.

Välit alkoivat lämmetä myös Emman isän ja kaksosten äidin, Eilan, välillä. Kun tytöt treenasivat kentällä, vanhemmat huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa. Pian he alkoivat seurustella, ja puolentoista vuoden kuluttua perheet muuttivat saman katon alle. Myös Emman isoveli Daniel muutti yhteiseen kotiin.

– Urheilu toi tämän perheen yhteen, Nelli toteaa.

Arki pyöri yleisurheilun ehdoilla. Pari tuntia siskosten päivästä kului harjoituksissa. Kesät menivät kisamatkoilla ja leireillä, joille vanhemmat lähtivät yleensä mukaan. Perheestä tuli nopeasti tiivis ja läheinen yksikkö.

Valmentajaa ei päässyt pakoon

Tytöille oli kätevää, että valmentaja oli koko ajan lähellä. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan urheilusta ja omasta kehittymisestään päivittäin. Robin antoi treeneissä tyttärilleen myös vapauden pelleillä, minkä vuoksi harjoittelu tuntui aina mukavalta.

Siskot olivat toisilleen kirittäjiä, joiden kanssa pystyi ottamaan täysillä mittaa itsestään. Emma, Noora ja Nelli toteavatkin, että keskinäisen kilpailun ansiosta heistä tuli niin hyviä lajeissaan.

– Silloin kun homma toimi, oli hirveän ihanaa elää tällaisessa perheessä, Nelli sanoo.

– Kyllä se meni välillä vähän överiksi, kun urheilu oli ainoa asia perheessä. Joskus ruokapöydässä ei ollut mitään muita aiheita puhuttavaksi, Emma toteaa.

Teini-iässä valmentajan kanssa yhteisessä kodissa asuminen ei ollut enää niin helppoa. Jos treeneissä oli huono päivä, valmentajaa ei päässyt pakoon edes kotiinsa.

Treeneissä siskokset alkoivat vertailla kehittymistään. Jos toisella treeni sujui paremmin kuin itsellä, siitä tunsi heti huonommuutta. Kolmikko alkoi etääntyä toisistaan.

Kaksikymppisenä Noora huomasi, ­ettei hän enää kehity aitajuoksussa, vaikka treenaisi kuinka. Oli vaikeaa katsella vierestä, kun Emma loisti samassa lajissa.

– Olin hänelle todella kateellinen.

Noora alkoi pohtia, oliko uran jatkamisessa enää järkeä. Siskot olivat muuttaneet pois kotoa, joten hän oli ainoa, jonka kanssa valmentaja pystyi puhumaan treenaamisesta.

– Jouduin keskustelemaan Robinin kanssaan urheilusta aamusta iltaan, kahden muunkin ihmisen edestä. Silloin koko homma alkoi ensimmäisen kerran ahdistaa, Noora sanoo.

Fiilikset paranivat, kun hän pääsi muuttamaan omaan kotiin Tampereelle.

– Sain taas ilmaa hengittää, kun ei ­koko ajan tarvinnut ajatella pelkkää juoksemista.

Paniikin tunteita

Nellille vuosi 2010 oli kilpakentillä loistava. Kentällä hän saattoi innosta täristen hokea juoksevansa kuin Usain Bolt. Tulevaisuus näytti kirkkaalta, eihän kehitys voinut olla muuta kuin ylöspäin.

Seuraavaan kilpailukauteen mennessä suorituspaineet alkoivat kasvaa. Ajatukset olivat koko ajan siinä, mitä muut odottavat ja ovat mieltä. Epäonnistuminen alkoi pelottaa, koska mokaaminen oli Nellin mielestä suoraan verrattavissa siihen, kuinka hyvä hän oli ihmisenä.

Lopulta Nelli ei enää kestänyt.

– Masennuin. Olin koko ajan ahdistunut ja kentällä menin heti paniikkiin. 

Nelli muistaa erityisesti kesän 2011 kilpailut Jämsänkoskella. Lähtöviivalla Nelli joutui pidättelemään kyyneleitään. Pelotti. Kun pilli soi, Nellistä tuntui kuin saavillinen jääkylmää vettä olisi kaadettu niskaan. Ajatukset pyörivät takuuvarman epäonnistumisen ympärillä.

Jostain Nelli sai kuitenkin puristettua voimat juoksuunsa.

– En tiedä, mistä se voima tuli. Juoksu meni läpi pyhällä hengellä.

Kilpailun jälkeen Nelli mietti tosissaan lopettamista. Sen lisäksi, että hän kamppaili henkisen jaksamisensa kanssa, myös fysiikka alkoi pettää. Vuonna 2012 Nellin keho oli niin ylirasittunut, että 100 metrin käveleminenkin tuntui vaikealta. 

Opiskelut eivät sujuneet, ja Nelli oli koko ajan epävarma itsestään.

– Olin tottunut sanomaan kaikille, että olen urheilija enkä esimerkiksi opiskelija. Oli hirveän vaikeaa yrittää muuttaa sitä käsitystä itsestään. Minuuteni oli niin vahvasti urheilun ympärille kietoutunut, että en vähään aikaan tiennyt lainkaan, kuka olen.

Asiasta puhuminen oli vaikeaa senkin vuoksi, että Nelli ajatteli olevan heikkoutta näyttää negatiiviset tunteensa.

Alkuvuodesta 2012 paha olo kasvoi niin suureksi, että Nelli alkoi avautua jaksamisestaan läheisilleen. Poikaystävälleen hän oli ollut avoin alusta asti.

Kun ahdistus helpotti, Nelli päätti, ettei voi enää treenata ja kilpailla samalla tavalla. Elämään piti saada muutakin sisältöä.

Samoihin aikoihin myös siskojen urat alkoivat yskiä. Vuoden 2012 syksyllä Emma sai stipendin kalifornialaiseen yliopistoon. Tarkoituksena oli aloittaa täysipäiväinen treenaaminen EM-kisat ja olympialaiset mielessä. Alku Yhdysvalloissa oli kuitenkin vaikeaa.

– Ensimmäinen vuosi oli todella rankka. Suomessa minulla oli isä valmentajana ja muutenkin tukiverkosto takanani. Yhtäkkiä minulla ei ollut yhtään mitään, Emma kertoo.

Yhdysvaltalaiselta valmentajalta ei paljoa tukea herunut. Emma näki häntä vain parin kuukauden välein, ja treenaaminen oli yksinäistä. Myös koulu stressasi.

Suomeen jääneet läheiset yrittivät psyykata parhaansa mukaan, mutta kaukaa tulleet sympatiat eivät siinä vaiheessa auttaneet. Emma masentui, ja lopulta hänelle tuli ongelmia myös syömisen kanssa. Vuonna 2012 Emma oli päässyt näyttämään taitojaan EM-kisoihin, mutta vuonna 2013 hänen oli pakko jättää kisaaminen sikseen.

Kympin tyttö ja Suomen paras

Kolmikosta viimeisimpänä urheilun kova maailma kolautti Nooraa. Hän treenasi opintojensa ohessa monta vuotta ilman toivottua kehitystä.

Viime talvena hän uupui täysin eikä enää yhtenä aamuna jaksanut nousta sängystä ylös. Hän pystyi vain itkemään.

– Siinä kohtaa en enää tunnistanut ­itseäni ihmisenä.

Siskokset tietävät, että syy masennukseen on oman pään sisällä. He haluavat olla täydellisiä kaikessa. Periksiantamattomuus ja täydellisyydentavoittelu ovat tärkeitä ominaisuuksia, jos haluaa päästä huipulle. Samat asiat ajavat kuitenkin helposti liialliseen itsekriittisyyteen ja ylisuorittamiseen.

– Haluamme olla kympin tyttöjä, Suomen parhaita ja suosittuja. Kun siihen tavoitteeseen ei kovasta työstä huolimatta pääse, pää ei enää kestä, Noora sanoo.

Noora ja Emma eivät ole missään vaiheessa suunnitelleet lopettavansa kilpaurheilua, vaikka se on viime vuosina tuottanut enemmän tuskaa kuin iloa. He ovat päättäneet, ettei elämä saa mennä enää vain kisojen ja treenien ehdoilla.

Emma on löytänyt Kaliforniassa itselleen rakkaan harrastuksen: hän patikoi ja kiipeilee luonnossa. Nooralla on oma yritys, ja hän pitää blogia. Kummallakin on samanlainen suhtautuminen tulevaisuuteen urheilijana:

– Vaikka haluamme mennä eteenpäin täysillä, emme halua tehdä urheilusta paniikinomaista suorittamista. Jos treenit tai kisat menevät huonosti, elämä ei saa mennä siitä pilalle. Urheilu ei voi olla ihmisarvon määrittäjä.

Helpottava päätös

Viime kesänä kukaan kolmikosta ei osallistunut yleisurheilukisoihin. Noora ja Emma keräävät voimia tulevaisuutta varten. Nelli puolestaan teki tänä vuonna lopullisen, vaikean päätöksensä: häntä ei enää nähdä kilpakentillä.

– Tuntui kuin suuri taakka olisi pudonnut harteiltani. Kilpaurheilu ei yksinkertaisesti sovi päälleni. Olen nyt todella ­onnellinen.

Nelli alkoi opiskella kansanterveystiedettä, ja opintojen ympärille on ollut luonteva alkaa rakentaa uutta minää. Loppukesästä Nelli innostui marjastuksesta ja sienestyksestä.

Vaikka lopetuspäätös oli vaikea, suurin työ oli tehty siinä vaiheessa, kun Nelli sanoi ääneen haluavansa jättää homman sikseen.

Nyt Nelli on joutunut katsomaan vierestä, kun siskot jatkavat uriaan. Nuorempana tilanne olisi voinut olla vaikea, mutta nyt asiat ovat toisin. 

– Olemme lähentyneet paljon. Olen saanut siskoiltani paljon tukea. Kun tuntuu pahalta, sisko ottaa aina sohvannurkkaan nukkumaan tai on valmis puhumaan parin tunnin avautumispuhelun keskellä yötä Jenkeistä asti. Välillä olen Emmalle ja Nooralle todella kateellinen siitä, että he edelleen kisaavat. Niissä tilanteissa on auttanut, kun olen sanonut sen ääneen.

Ongelmistaan huolimatta siskoksista jokainen sanoo rakastavansa urheilijan elämää.

– Kaipaan koko ajan sitä raakaa kilpaurheilijan elämää, jossa kaikki menee urheilun ehdoilla. Olen onnellisimmillani, kun urheilu menee hyvin ja treenaan. Kun ne asiat puuttuvat elämästäni, en tunne itseäni täysin eheäksi, Noora sanoo. 


Lue lisää: 

Onko seksikkyys taakka Suomen naisurheilulle?

Varoittaako kehosi uupumuksesta? 12 paljastavaa oiretta

Cheek: Uupuminen oli minulle kova paikka

Jare Tiihonen kertoo Kuukausiliitteen haastattelussa kärsineensä pahoista masennuskausista. Rankin romahdus tapahtui Los Angelesissa stadionkeikkojen jälkeen.

Cheek, oikealta nimeltään Jare Tiihonen, 34, kertoo Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa avoimesti mielenterveysongelmistaan.

Haastattelun mukaan Jarella on ollut elämänsä aikana useita masennuskausia, tuskatiloja ja paniikkihäiriöitä. Syksyllä 2009 Jare voi niin huonosti, että hoippui psykologin vastaaanotolle. Tämä suositteli käyntiä psykiatrilla. Siellä Jare sai kohtauksilleen diagnoosin: kaksisuuntainen mielialahäiriö. Psykiatri määräsi Jarelle Ketipinor-mielialakääkettä ja suositteli, että tämä kävisi terapiassa kerran viikossa.

Jaren mukaan hänen pahin romahduksensa tapahtui stadionkeikkojen jälkeen vuonna 2014. Cheek oli vuokrannut Los Angelesissa talon, jossa hänen oli tarkoitus äänittää biisejä Alpha Omega -albumilleen. Jare huomasi, että räppääminen ei onnistu, kun sanat eivät tulleet ulos suusta. Hän vajosi itseinhoon ja epäuskoon. Hän makasi iltapäivän studion lattialla, sikiöasentoon käpertyneenä.

"Jo pitkään olen voinut oikein hyvin."

Myöhemmin Jare arveli, että paha romahdus johtui lääkeannoksen pienentämisestä. Viisi vuotta aikaisemmin hän oli pienentänyt lääkkeen annostusta oma-aloitteisesti ilman lääkärin lupaa. Suomessa Jare hakeutui uudestaan psykiatrin puheille, ja annostusta nostettiin roimasti. Sen jälkeen hän kertoo voineensa hyvin.

– Jo pitkään olen voinut oikein hyvin.

– Ainoa huono puoli on se, että lääkkeiden takia en koskaan enää herää virkeänä. Käyntiin pääsemisesä menee aina vähintään tunti, Jare kertoo Kuukausiliitteessä.

Cheekin elämäkerta JHT Musta lammas ilmestyy ensi viikolla.

 

Uniikin Instagram-kuvista selviää, että Mikael Gabrielilla oli ystäviensä kanssa Vain elämää -kisakatsomo 300-neliöisessä omakotitalossaan.

Mikael Gabriel, 26, odotti somen perusteella innoissaan, että hänen Vain elämää -päivänsä tulisi televisiosta. Ja sieltähän se tuli perjantai-iltana. Kesällä kuvatussa jaksossa Mikaelilla oli tunteet pinnassa ja itkukin herkässä, mutta perjantaina tunnelma oli hiukan kevyempi räppäri Uniikin julkaisemista kuvista päätellen. Instagram-kuvista selviää, että Mikael oli järjestänyt kotiinsa kisakatsomon ja katsoi ohjelmaa parinkymmenen kaverinsa kanssa.

– Kisakatsomo Miklulla. Huh, miten kovia biisejä, Uniikki kirjoitti kuvatekstiin.

 

Kisakatsomo miklulla👌🏼 huh miten kovii biisejä!!🔥🔥🔥 #vainelämää

A photo posted by Uniikki (@daniuniikki) on

Mikael fiilisteli Vain elämää -päiväänsä kavereidensa kanssa. Kuvan perusteella hänen seuranaan oli Uniikin eli Jan Tolppasen lisäksi muun muassa moottoripyöräjengi Cannonballin johtaja Janne "Nacci" Tranberg.

Vain elämää -jaksossa Miklu kertoi, miten onnekas hän, kun hänellä on niin paljon ystäviä, jotka rakastavat häntä. Hän iloitsi myös maallisissa asioista, kuten Espoossa sijaitsevasta, 300-neliöisestä omakotitalostaan.

– Mulla on aika iso omakotitalo. Meille kerrostalopojille tollanen kolmekerroksinen omakotitalo näyttää aika kartanolta. Mulla on poreamme, sauna ja grilli.

"En ole rikastanut, mutta minulla on varaa hankkia kaikenlaista."

Me Naisten haastattelussa Mikael kertoi hiljattain, että teki talokaupat viime syksynä nopeasti sen jälkeen, kun oli nähnyt kuvia Uniikin talosta.

– Sain pankista lainaa ja tein ja kaupat samantien. Äidin mielestä se on ensimmäinen fiksu päätös elämässäni. En ole rikastunut, mutta minulla on varaa hankkia kaikenlaista.

– Talo on kodin ja työpaikan välimaasto. Ensimmäinen talvi oli vaikea, kun koko ajan paloi sulakkeita, ja yksi vesivahinkokin oli. Siinä oli Malmin kerrostalopoika ihmeissään, Mikael kertoi haastattelussa.

Uniikki kirjoitti Instagram-kuvaansa olevansa ylpeä ystävästään.

– Tänään on pojan päivä! Mikael Gabriel, huikeet suorittamista, jäbä on tullu pitkän matkan tähän pisteeseen, hieno fiilis että oon saanu olla osana sitä. Faija on ylpee.

Mikael katsoi jaksoa kotisohvallaan, mutta muisti myös some-seuraajiaan ja kyseli heidän mielipiteitään. Suurin osa kommentoijista ylisti räppäriä tämän avoimuudesta.

Katsoitko jakson? Kenen tulkinta oli paras? Katso kaikki esitykset ja äänestä täällä!

Nainen 27v

Ihan turha jätkä. En vaan tykkää liian rajusta ulkonäöstä, voisi mennä -pimp my ride tyylisen ohjelman vetäjänä, tatuointiliikkeen omistajana tai jonkun jengin pomona...hui...
Cheek on mun mielestä ihanampi! ♥

Näyttelijä Alina Tomnikov uskoo, että luvassa on enemmänkin rooleja Venäjällä.

Muun muassa Rölli-elokuvista tuttu näyttelijä Alina Tomnikov on rakentanut viime vuodet menestyksekästä uraa Suomessa. Hiljattain suomalais-venäläinen näyttelijä sai näkyvän roolin myös isosta venäläistuotannosta. Hän pääsee mukaan keisarinna Katariina Suuresta kertovaan tv-sarjaan, joka sijoittuu 1700-luvulle. 

– Kyseessä on ihan jäätävän suuri rooli, jonka sain sen ansiosta, että puhun venäjää toisena äidinkielenäni. Reissasin koko kesän ja alkusyksyn Venäjällä, ja sarjasta tuli minulle tosi rakas. Oli ihanaa, että pääsin viimein käyttämään toista äidinkieltäni työssäni, Alina kertoi Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasensi-illassa Helsingin Tennispalatsissa.

Alina näyttelee sarjassa katalaa ja manipuloivaa prinsessa Wilhelminaa, joka oli naimisissa Katariina Suuren pojan Paavali I:n kanssa ja kietoi hovin jäsenet nopeasti pikkusormensa ympärille.

”Ensimmäinen työ on aina kaikkein vaikein saada, mutta sen jälkeen sen pitäisi käydä helpommaksi.”

Teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2013 valmistunut Alina on jo pidemmän aikaa havitellut ulkomaille ja erityisesti Venäjälle. Hän uskoo, että läpimurto poikii tulevaisuudessa enemmänkin töitä itänaapurista. 

– Olen aivan varma, että luvassa on muitakin rooleja. Ensimmäinen työ on aina kaikkein vaikein saada, mutta sen jälkeen sen pitäisi käydä helpommaksi. Agentilleni on jo tullut useita kyselyjä, ja olen tosi hyvällä ja luottavaisella fiiliksellä.

Temperamentti ja kiihko pinnassa

Vaikka näytteleminen on pääosin samanlaista Venäjällä kuin Suomessa, sikäläinen kulttuuri lyö Alinan mukaan leimansa myös näyttelijäntyöhön. Venäjällä näyttelijällä on lisäksi takanaan paljon isompi tiimi ja taustaorganisaatio. 

– Temperamentti ja kiihko ovat Venäjällä paljon enemmän pinnassa kuin Suomessa. Tunteet käyvät kuumina ilman, että niihin liittyy minkäänlaisia aggressioita. Se on aivan mahtavaa!

– Venäjällä minulla oli myös omat vankkurit ja neljä assistenttia koko ajan käytössäni. Se tuntui aluksi oudolta, sillä Suomessa olen tottunut siihen, että huolehdin hyvin itsenäisesti omista aikatauluistani, Alina hämmästeli.

Koko ikänsä Suomessa asunut Alina tunnistaa itsessäänkin monia venäläisiä piirteitä.

– Uskon, että minussa on paljonkin venäläistä. Olen itsekin aika temperamenttinen ja tunnen monet asiat ja tunteet hyvin vahvasti ja kehollisesti. Varsinkin silloin, kun olen paikalliskielen ja -kulttuurin ympäröimänä, minusta tuntuu, kuin olisin kokonaan eri ihminen. Se on ihana tunne!

Mikael Gabriel ja Triana Iglesias hempeilevät yhteiskuvissa ja hehkuttavat toisiaan avoimesti.

Tämän illan Vain elämää -jakson jälkeen räppäri Mikael Gabriel, 26, nousee viimeistään kansansuosioon, mutta jotain ohjelmassa jää myös kertomatta. Kuka on se upea nainen, joka on viime aikoina kulkenut Mikaelin rinnalla?

Triana Iglesias Holten, 34, on norjalainen näyttelijä, juontaja ja malli – ja Instagram-kuvapalveluun kirjoittamansa ansioluettelon mukaan myös dj, burleskiartisti ja täyspäiväinen merenneito. Iglesias-sukunimi tulee Trianan espanjalaisen äidin puolelta.

Kotisivujensa mukaan Triana on poseerannut sekä Playboyn eri maiden kansissa että muissakin miestenlehdissä. Viime vuosina Triana on myös juontanut Norjan Paratiisihotelli-ohjelmaa.

Mikaeliin nainen törmäsi töiden merkeissä.

– Tapasimme vuosi sitten Gumball-rallissa Tukholmassa, ja kai voi sanoa, että olen rakastunut päästä varpaisiin, Mikael kertoi tuoreessa haastattelussamme.

”Kai voi sanoa, että olen rakastunut päästä varpaisiin.”

Myös Triana on puhunut Mikaelista ja parin suhteesta kauniisti norjalaislehdissä ja kehuu rakastaan avoimesti Instagramissa.

– Hänen mielensä ja sielunsa ovat yhtä kauniita kuin ulkokuorensa, hän kirjoittaa tänään julkaisemassaan kuvassa Mikaelista.

Lue myös: Mikael Gabriel: ”En ole ikinä hajonnut niin pahasti kuin Vain elämää -kuvauksissa”

Eilen Mikael ja Triana edustivat yhdessä Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasnäytöksessä. Räppäri näyttelee lähiönuorista kertovassa elokuvassa, jonka on ohjannut Antti J. Jokinen.

Triana Iglesias ja Mikael Gabriel poseerasivat onnellisen näköisinä eilisessä kutsuvierastilaisuudessa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Triana Iglesias ja Mikael Gabriel poseerasivat onnellisen näköisinä eilisessä kutsuvierastilaisuudessa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Vaikka suhde on kestänyt vasta vuoden verran ja kaksikolla on eri kotimaat, on Triana ehtinyt jo muuttaa Mikaelin elämää.

– Triana on vaikuttanut maailmankatsomukseeni muun muassa sillä, että hän on kasvissyöjä. Kun hän tulee, meillä on kasvisviikot. Kaveritkaan eivät erota Trianan tekemää pastakastiketta bolognesesta, Mikael kehui haastattelussamme.

”Kaveritkaan eivät erota Trianan tekemää pastakastiketta bolognesesta.”

Kun pari ehtii olla yhdessä, söpöläiset myös jakavat silloin tällöin rakkaudentäyteisiä kuvia faneilleen sosiaalisessa mediassa.

 

THIS... ❤️ #LoveSpam

Kuva, jonka Triana Iglesias (@trianaiglesias) julkaisi

Triana nähdään myös hempeissä tunnelmissa Mikaelin kanssa miehen Helium-musiikkivideolla. Maaliskuussa julkaistu video on kuvattu räppärin kotona.

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat Sanoma-konserniin.