"Älkää aloittako lihaskuntotreeniä ennen kuin pituuskasvu loppuu! Juokaa maitoa, älkää ES:ää", Musta Barbaari eli James Nikander neuvoi nuoria vuonna 2013. Kuva Panu Pälviä
"Älkää aloittako lihaskuntotreeniä ennen kuin pituuskasvu loppuu! Juokaa maitoa, älkää ES:ää", Musta Barbaari eli James Nikander neuvoi nuoria vuonna 2013. Kuva Panu Pälviä

Vuonna 2013 Me Naiset vieraili rap-artisti Mustan Barbaarin salitreeneissä Itä-Helsingissä.

Nimmari? Jollekin vesselille, no totta kai. Ruutupaperille ilmestyy dynaaminen, yläviistoon suuntautuva BARBAARI.

– Mulla on kolme nimmarivaihto­ehtoa, tuo on tollanen sutaistu. Jos on tosi pitkä jono, kirjoitan vain MB. Sitten on vielä Musta B. Se on uusi juttu, vähän vaiheessa, taiteellisempi. Vain silloin, kun on tietty fiilis.

Tänään James Nikanderilla, 23, on tavallinen fiilis. Hän on kavereidensa Yusufin ja Victorin kanssa treenaamassa Myllypuron Liikuntamyllyn kunto­salilla Itä-Helsingissä, kuten joka melkein päivä. James aikoo pärjätä ensi vuoden fitnessin SM-kisoissa, miesten Atleet­tinen fysiikka -sarjassa.

James ei kuitenkaan ole mikään tavallinen hauiksiaan kasvattava Nikander vaan Musta Barbaari, stadin revityin laku, musta ­paha mörkö, no te tiedätte – tämän syksyn 2013 ilmiö, 67 589 Facebook-tykkääjää.

Jamesilta ehtii toistojen välissä ehkä kysellä barbaariasioista. Jospa samalla selviäisi, mistä nykyajan nuorisoidolit on tehty.

Naah, nigga

Kuka sanoo et saat tuloksii ilma duunii, älä usko niin, se on pelkkä satu

Musta Barbaari ei oo neekeri vaa Stadin revityin laku

Sä halusit saada hyötyy ilman kipuu – naaa, nigga!

Sun pitää olla salil eka, salil vika

Still alive, nigga

Tästä James tunnetaan, isoimmasta hitistään, tarkkaan ottaen myös ainoasta biisistään. Salil eka salil vika on tehty yhdessä ystävän, vanhemman polven räppäri Ruudolfin kanssa, ja siitä on tullut valtava, järkyttävän iso, jättiläis­mäinen hitti.

Video on täynnä treenattuja lihaksia ja kohotettuja mustia nyrkkejä, ja sen on elokuun jälkeen nähnyt kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä.

– Se biisi oli vain läppä! Mutta sitten siitä tuli poliittista.

Mustan Barbaarin pumppi keskeytyy nykyään koko ajan, koska kaikki haluavat tietää: Onko oikeasti vaikeaa olla musta mies Suomessa? Eikö siis tosiaan saa tuloksia ilman duunia?

Myllypuron Liikuntamylly. ”Täällä on hahmoja. Yhtä sanotaan Bokseriramboksi, se treenaa kalsareissa. Yhdellä on hirveesti Alepan muovi­kasseja ja aina samat vaatteet.”
Myllypuron Liikuntamylly. ”Täällä on hahmoja. Yhtä sanotaan Bokseriramboksi, se treenaa kalsareissa. Yhdellä on hirveesti Alepan muovi­kasseja ja aina samat vaatteet.”

Ehkä Mustan Barbaarin piti alun ­perin huokua enemmänkin katujen koulimaa itäistä uhoa, mutta jotenkin ­hänestä on tullut terveen elämän ja ­suvaitsevaisuuden roolimalli varhaisnuorille. James vastailee kiltisti kysymyksiin, keikkailee, jakelee nimikirjoituksia ja kiertää tilaisuuksissa puhumassa.

– Niin tässä matkan varrella on päässyt käymään, James toteaa vähän hämmentyneenä.

Eikä siinä mitään. Jamesin mielestä on ok, jos joku tulee keikalla sanomaan, että oli ennen rasisti, mutta Musta Barbaari muutti mielipidettä.

Kyllä hän jaksaa jakaa treeniohjeita teineille ja pohtia heidän kanssaan, kuka saa sanoa tumma­ihoista lakuksi.

Ei mitään jengimeininkiä

– Pitää vähän lisätä rautaa Victorin jäljiltä, se on niin paljon jäljessä, James nauraa ja kolauttaa tankoon pari­kymmentä kiloa lisää.

Muutama vuosi sitten James Nikander oli tavallinen teini Vuosaaresta, yksin­huoltajaäidin kasvattama poika. Hän sai yläasteella kokeista seiskoja, ­kaseja ja ysejä, pelasi pleikkaa ja jalkapalloa ja hengasi kavereiden kanssa.

”Ei mitään jengimeininkiä todellakaan. Karkin varastamista ärrältä ­pahimmillaan.”

– Ei mitään jengimeininkiä todellakaan. Karkin varastamista ärrältä ­pahimmillaan, James sanoo.

Barbaarista ei ollut vielä tietoakaan, ja Victor ja Yusuf nauravat muistellessaan, miten laiha James oli. Olisit nähnyt! Laiha! Keppi! Victor hiljenee ennen muita, koska muistaa, että hänen säärensä ovat edelleen säälittävän ohuet tikut.

Team Rantakunto. Victor (vas.) tunnetaan Youtubessa hahmona Seksikäs Suklaa. Yusuf (oik.), oikealta nimeltään Iyouseyas, käy Jamesin (kesk.) keikoilla tuplaamassa.
Team Rantakunto. Victor (vas.) tunnetaan Youtubessa hahmona Seksikäs Suklaa. Yusuf (oik.), oikealta nimeltään Iyouseyas, käy Jamesin (kesk.) keikoilla tuplaamassa.

Poikien keskinäinen höpinä on mukavan levotonta parikymppisten inside-läppää. Koska Jamesin äiti on tansanialainen, Yusufin vanhemmat etiopialaisia ja Victor on kotoisin Angolasta, jutuissa on mukana rotukierre, johon on aika vaikea päästä sisälle. Victor kuittailee Yusufille 80 kilon painoisesta alahuulesta ja Jamesille jähmettymisestä kuvissa.

Välillä joku kuvaa videota, joka ladataan Instagramiin.

Barbaarin hahmo alkoi kehittyä muutama vuosi sitten, kun James loukkasi polvensa ja joutui lopettamaan jalka­palloilun. Se masensi pahasti, mutta ­tilalle löytyi kehonrakennus.

Treenikaverukset alkoivat kuvata salilla hupaisia videoita, ja loppu onkin sosiaalisen ­median ja suomenkielisen räpin histo­riaa.

Poikien tuotannon vuo on ehtymätön. Välillä postataan faneille nähtäväksi treenivideoita. Joskus vakavampaa sisältöä kuten somaliäidin kirjoitus rasismista tai sydän Nelson Mandelan muistolle. Sitten tulee taas valistusvideo:

– No ni olkaa tarkkana, Musta Barbaari näyttää nyt teille, miten tehdään mandariinista norsu!

Varo rasvatonta maitoa

Ei tuloksii ilman duunii. Mustan Barbaarin sanomahan on vanha tuttu: eikös ­samaa ole kuultu Koskelan Jussilta, ­Marja-Liisa Kirvesniemeltä, Jari Sarasvuolta ja vaikka kuinka monelta muinaiselta idolilta.

Mutta idoleilla on taipumus olla kiinni omassa ajassaan. Ehkä Suomesta vuonna 2013 kertoo jotain se, että tämän vuoden sanoma tulee luokka­tietoisesta Itä-Helsingistä, maahanmuuttajataustaiselta lähiönuorelta? Räppinä, humoristisesti, härskin itse­varmasti, erittäin tarttuvasti.

Barbaarilla on nykynuorille monta neuvoa:

– Älkää aloittako lihaskuntotreeniä ennen kuin pituuskasvu loppuu! Juokaa maitoa, älkää ES:ää!

”Älkää aloittako lihaskuntotreeniä ennen kuin pituuskasvu loppuu!”

Barbaarilla on myös isompia linjoja koskeva sanoma.

– Etsi sun oma unelmasi. Jos lähdet tekemään vain jotain, rahan vuoksi, se tappaa sut. Mua on pyydetty Next Step -messuille puhumaan ammatinvalinnasta. On vielä miettimättä, että mitä mä siellä puhun, mutta kyllä mä neuvon e­tsimään omaa juttua, vaikka se kestäisi.

Jamesin juttu on viihdyttäminen. ­Aikuislukio on kokeiltu, yleissivistys ei ollut ominta aluetta. Viihdytys on, ja ­ehkä James nähdään kohta telkkarissakin. Entä musiikkipuoli, riittääkö yksi biisi vai pitäisikö niitä tehdä lisää?

– Ai pitäiskö. Pitäiskö mun sun mielestä? Sitten tulisi pitempiä iltoja! Täähän menee nyt just hyvin, kymmenen minuutin keikka ja rahaa tulee.

Artikkeli on julkaistu alun perin Me Naiset -lehdessä 51–52/2013.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.