Elämäntaparemontin tehnyt Juha Veijonen esiintyy syksyllä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.

Juha Veijosen mielestä roolihahmossa pitää olla ristiriitaa, jotta hahmo on kiinnostava. Väite taitaa päteä mieheen itseensäkin. Juha, 50, väittää olevansa nurkkapöydässä viihtyvä            sivustaseuraaja, mutta kun näyttelijä saapuu sateiselle Hietalahden torille Helsingissä, hänet näkee ja kuulee kaukaa. Päässä on hattu, parta on huolellisesti muotoiltu ja laseissa paksut kehykset. Ranteissa helisee röykkiö koruja, ja farkkuja koristavat siipiä muistuttavat kirjailut.

Ristiriitaista on ollut miehen julkisuuskin tänä keväänä. Alkukeväästä kohuttiin siitä, että Juha kuittaa Vares-leffoistaan huippupalkan. Pian lööpit kertoivat, ettei Juhaa nähdäkään Vareksen roolissa. Toukokuussa lehdissä esiintyi hyväkuntoinen ja laihtunut mies, joka esitteli tiukkaa treeniohjelmaansa ja uutta ruokavaliotaan.

Nyt pahiksen rooleissa nähty näyttelijä yllättää taas: hän kilpailee syyskuussa alkavassa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Juha on kisan vuoksi sekä hermostunut että innoissaan.

– Mulla on rytmitajua, ja naiset ovat sanoneet, että osaan viedä omalla tavallani, vaikka en tiedä askelista mitään. Kyllä tähän silti liittyy jotain masokistista. Mua pelottaa ihan perhanasti, että menen sinne kaatuilemaan kaiken kansan eteen suoraan lähetykseen. Olen nähnyt pieniä painajaisia siitä, miten siellä hölmöilen.

Jos Juhasta tulee seuraava Kanki-Kaikkonen, sille ei auta kuin nauraa.

– Sen verran on itseironiaa. Kanki-Kaikkonen tai Väkkärä-Veijonen, tulkoon vain.

Vielä muutama vuosi sitten Juhaa ei olisi moinen puuha kiinnostanut. Kun häntä pyydettiin ohjelmaan ensimmäistä kertaa, hänellä oli sanojensa mukaan asennevamma. Toisella kerralla hän kieltäytyi kisasta työkiireiden vuoksi. Nyt pyyntö tuli oikeaan aikaan.

Kuntoilukoukussa

Viime vuonna Juhaa painoivat toisenlaiset murheet kuin tanssikisassa kompuroiminen. Juha oli elänyt vuosikausia ylikierroksilla, ja hän alkoi olla huolissaan itsestään. Ensimmäistä kertaa elämässä mieleen nousi ajatus, että jotain täytyy tehdä: muuten käy huonosti.

– Monta vuotta meni niin, että olin päivät duunissa, illat teatterissa ja menin sen jälkeen kavereitten kanssa kapakkaan. Rupesin miettimään vakavasti, että olen viisikymppinen kundi ja pitäisi vähän ruveta katsomaan, että elän kuusikymppiseksikin.

Läheiset alkoivat huomautella, että miehellä menee liian lujaa eikä tämä malta pysähtyä. Viime vuodenvaihteessa Juha ymmärsi vihdoin, että työtahtia ja vapaa-ajanviettoa on rauhoitettava.

– Yksi aamu tuijotin vessassa kuvaani peilistä ja sanoin ääneen, että nyt kaikki kääntyy hyvin.

Alkoi ankara kuntokuuri personal trainer Juha Silvennoisen kanssa. Samalla ruokavalio meni uusiksi, ja esimerkiksi valkoiset jauhot ja sokeri jäivät. Myös vapaa-ajanvietto muuttui. Juhaa ei ole viime aikoina juuri yöelämässä nähty. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

– Nykyään tulee postilaatikko täyteen kutsuja kaiken maailman kissanristiäisiin ja ravintolan avajaisiin. Ne menevät suoraan roskikseen tai annan ne jollekin kaverille. Kyllä bailaaminen kivaa on, en vain jaksa enää.

Nykyään Juha viihtyy kotonakin. Jos telkkarista tulee jotain hyvää, hän istuu saunan jälkeen kylpytakki päällään ja katsoo töllöä. Elämäntaparemontissaan Juha oli ensin suorastaan fanaattinen.

– Kuntoiluun voi jäädä koukkuun, kokemusta on. Kun kuntokuuri alkoi, tuli morkkis, kun jäi yksikin päivä väliin.

Kesällä Juha on suhtautunut urheilemiseen rennommin. Silti tyypillinen lomapäivä on alkanut pyöräilyllä Kumpulan maauimalaan. Siellä Juha on uinut kilometrin tai puolitoista, tehnyt salitreenin, ottanut aurinkoa ja lukenut päivän lehdet. Nyt ei kuitenkaan haittaa, jos treeni jää joskus väliin, ja herkutellakin saa.

– Voin ottaa joskus kahvikupposen kanssa leivoksen. Ei mun tarvitse sitä salaa syödä, hän nauraa.

Naisten suosikki

Laihduttamista, kotielämää, kuntoilua. Voisi kuvitella, että kaiken takana on nainen. Juhan mukaan elämäntaparemontti oli kuitenkin täysin hänen oma päätöksensä.

– Se oli ihan oma oivallukseni. Ehdottomasti olen saanut tukea, mutta minulle ei ole nalkutettu. Jos mulla olisi nalkuttava nainen, en tiedä, kauanko oltaisiin yhdessä. 

Paljon enempää Juha ei kumppanistaan puhukaan, sillä hän ei mielellään levittele ihmissuhdeasioitaan. Miehen  siviilisäätyä onkin arvuuteltu netin keskustelupalstoilla.

– Ei meillä ole mitään salattavaa. En vain ole halunnut suhdetta julkisuuteen, Juha sanoo.

Pariskunta on seurustellut jo jonkin aikaa mutta ei ole muuttanut saman katon alle. 

– Tapasimme elokuvan kuvauksissa. Hän oli avustajana, ja me tutustuimme. Siinä meni kaksi vuotta, kun ihan sattumalta törmättiin ja alettiin tapailla, Juha kertoo.

Juha on ollut puolet elämästään sinkkuna ja puolet parisuhteessa. Poikansa Mikon äidin Juha tapasi jo 15-vuotiaana. Naimisiin hän ei ole silti koskaan mennyt. Sinkkuus tai seurusteleminen eivät ole olleet suunniteltuja valintoja.

– Ollaan parisuhteessa niin kauan kuin se toimii ja sinkkuna niin kauan, kunnes löytyy se toimiva juttu. Nämä asiat ovat yksinkertaisia, eikä niihin liity sen suurempaa filosofiaa, Juha sanoo.

Naisilla riittää kyllä kiinnostusta.

– Paljon on paitaa revitty, ei se ole edes mitään iskemistä.

Parisuhde sopii Juhan nykyiseen elämäntyyliin. Hän on huomannut, että seurusteleminen rauhoittaa.

– Sinkkuna oleminen on vaarallista. Sitä lähtee helpommin heilumaan tuonne, ja alkaa se bilettäminen. Parisuhteessa on paljon enemmän niin sanottuja koti-iltoja, Juha sanoo.

Rauhallinen räjähtelijä

Juhasta on vaikea uskoa, että mies pitää itseään ujona. Hän kuvailee itseään jonkinlaiseksi sivustaseuraajaksi. 

– En ole ikinä ollut se kapakan ilopilleri, joka hyppää pöydälle kertomaan vitsejä.

Juha tulee silti hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja hän on mielestään helppo ihminen. Tai sellainen hän ainakin yrittää olla. 

– Olen perusluonteeltani rauhallinen, mutta joskus pamahtaa. Monilla on kaksi hirveän vaikeaa sanaa: kiitos ja anteeksi. Minä kiitän aina ja pyydän helposti anteeksi, sitä ei tarvitse kaivaa. Jos olen ärähtänyt, käyn pyytämässä anteeksi viiden sekunnin päästä. En ole pitkävihainen, enkä jaksa kantaa kaunaa.

Itseanalyysi tuntuu uskottavalta. Välillä Juha puhuu hiljaa ja pohdiskellen. Kun hän hermostuu, puheen rytmi kiihtyy ja äänenvoimakkuus nousee. Tunteiden näyttäminen on miehelle muutenkin helppoa. Häntä ei hävetä itkeä tai nauraa julkisesti.

– Joskus olen pillahtanut itkemään, kun olen nähnyt eläimen telkkarissa. Pystyn hyvin samaistumaan toisten ihmisten tuskaan. Olen hyvä lohduttamaan, ja näen sadan metrin päähän, jos joku kaipaa lohdutusta.

Kohtalonuskoa

Juha on pitänyt tänä vuonna kesälomaa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Hän on nauttinut huolettomasta elämästä hetki kerrallaan sen kummempia suunnittelematta. Aamulla hän ei vielä tiedä, mitä aikoo illalla tehdä.

Freelancerille lomaileminen ei ole kuitenkaan helppoa. Jos puhelin ei soi, alkaa pelottaa. Ja syystäkin, sillä Juha on ollut uransa aikana pari kertaa puolen vuoden ajan työttömänä. Silloin hän alkoi tosissaan pohtia, millä elättää itsensä.

– Uskon kohtaloon, joka on seurannut minun elämääni. Elämä menee up and down, ja olen oppinut tulemaan sen kanssa toimeen. Kun on huono kausi ja olen aallonpohjassa, olen oppinut, ettei pidä pelätä liikaa: ihan varmasti tapahtuu jotakin. Toisaalta ei saa ruveta leijumaan, koska jossain vaiheessa tulee taas alamäki.

Uran viimeisin aallonpohjavaihe on nyt takana. Juha on innoissaan toistaiseksi salaisesta tv-ohjelmasta, jonka tekemisessä hän on parhaillaan mukana. Ensi vuonna hän näyttelee pääroolin Solar Filmsin elokuvassa ja tv-sarjassa. Elokuvaa ei ole vielä päätetty, mutta tv-sarja on uudelleenfilmatisointi 1960-luvun lopun poliisisarjasta Pidättekö ostereista?

Lisäksi näyttelijä vietti kesällä viikon Jämsässä nuoren ohjaajan Miikka Korpilon Innocence-elokuvan kuvauksissa. Kyseessä on pienen budjetin elokuva, jonka palkka ei Juhan mukaan päätä huimaa. Rahaa tärkeämpää on, että roolihahmo kiehtoo.

– Henkilö on äärimmäisen varakas mutta asuu erakkona keskellä metsää. Hän on hyvä mies muuten, mutta ihan kaikki ei ole kohdallaan. Tykästyin roolihenkilöön, koska hänessä on mukavia ristiriitoja.

Hieman kuin Juhassa itsessään.

Mikko Kuustonen kertoo Yhden illan juttu -ohjelmassa, että alkoholista tuli hänelle aikoinaan ongelma salakavalasti.

Muusikko ja tv-kasvo Mikko Kuustonen kertoo Maaret Kallion Yhden illan juttu -ohjelmassa alkoholiongelmastaan.

– Siihen ei sisältynyt glamouria, eikä mitään boheemia taiteilijahommaa. Varmaan siihen sisältyi jonkin verran kivaa biletystä ja paljon hyvää: monta vuotta leppoisaa ja kivaa, ja oli se varmaan yhteisöllistäkin, Kuustonen kertoo psykoterapeutti Maaret Kalliolle. 

”Huomasin rupeavani ajattelemaan juomista vaivaannuttavan paljon.”

Kuustosen mukaan jossain vaiheessa hän alkoi puhua alkoholinkäytöstään muille, mutta moni sanoi, ettei hänellä mitään ongelmaa ole.

– Se, milloin juttu muuttui mun kohdalla ongelmaksi, tapahtui ikään kuin pään sisällä ja salakavalasti. Se johti yksinäiseen tissutteluun ja elämänpiiriin. jossa huomasin rupeavani ajattelemaan juomista vaivaannuttavan paljon.

2754012

Mikään ei tuntunut miltään

Maaret Kallio kysyy jaksossa Kuustoselta, mihin tämä oikein joi?

– Mulle yksi pelottavimpia kokemuksia omassa mielen järkkymisessä on se, kun tulee tilanne, että mikään ei enää tunnu miltään. Unelmat rupeavat häviämään tai häviää mielenkiinto ja uteliaisuus. Luulin lääkitseväni tuota oloa, mutta koin jälkikäteen, että olen pahentanut tuota kehää, Kuustonen selittää.

Yhden illan juttu keskiviikkoisin klo 21.00 Livillä. Mikko nähdään myös Vain elämää -ohjelmassa. Hänen päivänsä on 21.10.

Me Naiset ja Liv kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Kippis

Mikko "doright" Kuustonen. Veikkaisin että suurin ongelma sinulla oli tuo doright. Näin sinut joskus kavereittesi kanssa huoltoasemalla. Taisin olla jotain kolme vee n. vuonna 79. Teitä oli siellä Dave "terävä" Lindholm, Sinä Mikko Matias "nohnoh" Kuustonen, Tommi "Aika Hyvä" tai "Niin on" Läntinen, Pelle Miljardi, jonka oikea nimi oli niin tylsä että se aiheuttaa narkolepsiaa lausuttaessa. Sinä ja Tommi mietitte, että perustaisitte tahoillanne bändit kunhan vaan keksisitte niille nimet. Taisit lausua minulle muutamaan kertaan silloin nohnoh. Löin Pelleä leukaan silloin. kaikkein oudoin muistikuva on, että 10 min myöhemmin Lemmy Kilmister oli huoltsikan pihassa, kun olin lähdössä vanhempien kanssa pois sieltä. Taisin jutskailla Lemmylle silloin, Dave tulkkasi. Siitä tuli silloin "terävä", kun se osas Lontoota. Lemmy oli herkkämies ei pitänyt yhtään, kun sanoi hänelle, että hän soittaa bassoa hassusti. Olisinko lyönyt häntäkin? Tosin vain reiteen. Leukaan en ylettynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin taisin nähdä siluettisi Orivedellä pimeässä illassa. Jossain rokkisaaren lähellä tai sitten vähän kauempana. Siellä oli niitä retkuja, jotka meinas tehdä TV2:lle kusipää televisiosarjaa. Kerros onks tää Mikko unta? En ole ihan varma enää. Sä olet drinkkisi ansainnut. Anna mennä vaan.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo uutuuskirjassa rakastuneensa mieheensä Tom Gustafssoniin päätä pahkaa. – En ikinä, mistään, olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni.

Hiihtäjä Aino-Kaisa "Aikku" Saarinen, 37,  kertoo Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -uutuuskirjassa suhteestaan mieheensä Tom Gustafssoniin, 39,  Aikku kertoo huomanneensa entisen ammattilaiskoripalloilijan jo vuonna 2000 luentosalissa. Molemmat opiskelivat tuolloin Lahden ammattikorkeakoulussa.

– Pitkänhuiskea koripalloilija Tom Gustafsson osui viereiseen pulpettiin, ja urheilijoina löysimme heti yhteisen sävelen. Komea kaveri paljastui hyväkäytöksiseksi, älykkääksi ja analyyttiseksi, A1-luokan saaliiksi, Aikku kertoo Pekka Holopaisen kirjoittamassa kirjassa.

Aikku tiesi jo tuolloin, ettei valmistu koulusta, mutta muistaa miettineensä päänsä puhki, miten pääsisi viettämään Tomin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Hän keksi, että kopiot luentojen muistiinpanoista on helppo keino lähestyä. Aikku kun joutui olemaan paljon pois luennoilta leirien takia. Erään maajoukkueleirin jälkeen kaksikko tapasi kaakaolla.

– Siinä vierähti neljä tuntia. Lopuksi Tom kaivoi kassistaan pinon siistejä opintomuistiinpanoja, mutta kieltäydyin niistä. Kuule, ei musta tietokoneinsinööriä tule. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin oikeastaan tein vähän tikusta asiaa, halusin tutustua sinuun paremmin, Aikku sanoi.

Elämän paras päähänpisto

Aikun mukaan kaakaotreffit eivät heti johtaneet sen kummempaan. Mutta vappuna 2001 hän soitti Tomille hetken mielijohteesta.

– Se oli elämäni paras päähänpisto.

”En ole hetkeäkään ole joutunut katumaan.”

Kaksikko sopi, että he käyvät muutamilla treffeillä ja katsovat, miten suhde etenee. Ja nopeastihan se eteni. Kesällä kaksikko alkoi seurustella, ja syksyllä 2001 Aikku pakkasi kamansa vanhempiensa kotoa, ja pari muutti yhteen.

– Rakastuin Tomiin päätä pahkaa enkä hetkeäkään ole joutunut katumaan. En ikinä, mistään, olisi voinut saada parempaa ihmistä rinnalleni. Minun on turha pelata enää lottoa, sillä seitsemän oikein napsahti jo syksyllä 2001. 

Aikku ja Tom menivät naimisiin kesällä 2012. Tom on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen
Aikku ja Tom menivät naimisiin kesällä 2012. Tom on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Kuva: Sanoma-arkisto / Panu Rissanen

Aikku ei katselisi sohvaperunaa

Naimisiin pari meni vuonna 2012. Aikku myöntää kirjassa, ettei välttämättä ole ollut aina helppo kumppani personaanansa, vahvan tahdon ja ammattinsa takia.

”Muista, Aikku, aina se, että minä en koe uhrautuvani tässä millään tavalla.”

Aikun mukan Tom on silti ollut hänen rinnallaan valittamatta. Tuki on ollut pyytetöntä.

– Muista, Aikku, aina se, että minä en koe uhrautuvani tässä millään tavalla. Haluan elää juuri tällaista elämää juuri sinun
kanssasi, Tom on sanonut Aikun mukaan useasti.

Tom on kulkenut Aikun mukana arvokisoissa vuosia. Tämän lisäksi Aikku arvostaa Tomissa sitä, että tämä on pitänyt itsestään huolta myös aktiiviuran jälkeen.

– Sohvaperunaa en katselisikaan, Aikku kertoo.

Aikun mukaan moni kuvittelee, että hän määrää heidän kotonaan kaapin paikan.

– Ei se todellakaan niin mene. Kovin harva tietää, miten meillä eletään, ja se sopii oikein hyvin.

Parin ensimmäinen lapsi, Amanda Ellen, syntyi toukokuussa 2016.

Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos, kirjoittanut Pekka Holopainen) ilmestyi 27.9.2016.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo Tahto-kirjassa, että hänen ja kaksossisko Maijan välit eivät ole palautuneet ennalleen keväällä 2015 tapahtuneen välirikon jälkeen.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen, 37, kertoo tällä viikolla ilmestyneessä Tahto Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -kirjassa ristiriitaisista väleistä kaksossiskoonsa Maija Saariseen. Siskosten välit katkesivat keväällä 2015, kun Aino-Kaisan hiihtoon liittyvä päätös ei miellyttänyt Maijaa.

Kaksikon hiihtoseura Lempäälän kisa tarjosi Aikulle mahdollisuutta päättää, haluaako hän tehdä hiihtäjävalinnat Kuusamon SM-kisoihin vai antaako hän seuran päättää. Maija olisi toivonut, että Aikku olisi käyttänyt hänelle tarjottua valtaa. Näin Maija olisi päässyt SM-kisojen parisprinttiin Aikun kanssa. Aikku antoi kuitenkin seuran päättää, eikä Maija tullut valituksi. Tämä oli kova paikka Maijalle.

”Välimme eivät ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan.”

– Maija ei matkustanut Kuusamoon lainkaan, vaan mökötti kotona. Lopputulos oli ennätyksellisen pitkä ja jäätävä välirikko. Välimme eivät sittemminkään ole palanneet ennalleen, korkeintaan jonkinlaiseen välirauhan tilaan. Kaksossisko osaa halutessaan olla kylmä ja torjuva kuin mannerjää, Aikku kertoo toimittaja Pekka Holopaisen kirjoittamassa kirjassa.

Aino-Kaisa Saarinen on voittanut neljä MM-kultaa, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympialaisista hänellä on kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Taustalla Aikun vanhemmat vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä
Aino-Kaisa Saarinen on voittanut neljä MM-kultaa, yhden hopean ja neljä pronssia. Olympialaisista hänellä on kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Taustalla Aikun vanhemmat vuonna 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Sirpa Räihä

Maija: Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko

Kirjasta selviää myös, että Maija-siskoa on kaihertanut sekin, miten paljon Aikku saa huomiota ja apua heidän vanhemmiltaan. Kaksosilla on myös kaksi isosiskoa, 10 vuotta vanhempi Terhi ja 8 vuotta vanhempi Tarja, joka asuu Tanskassa. Myös Terhi on Maijan kanssa samaa mieltä.

– Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko, se on jotenkin ilmiselvää, koska se on aina ollut niin. Häneltä on urheillessa jäänyt käytännön elämä kokonaan opettelematta, mikä on vähän surullista, Maija kertoo kirjassa.

Aikku ja Maija ovat aikaisemminkin puhuneet räiskyvistä väleistään. Alkuvuonna 2016 he kertoivat Me Naisten haastattelussa, että välejä ovat koetelleet kateus, erilaiset elämäntilanteet ja huippu-urheilijan itsekäs elämäntapa. Maija kertoi haastattelussa, että sai esimerkiksi lukea Aikun raskaudesta lehdestä.

Aikku ja Maija kertoivat Me Naisissa alkuvuodesta, että he olivat jo lapsena todella kilpailuhenkisiä. "Jos toinen meistä kaatui ladulla, toinen pinkoi ihan varmasti ohi", Aikku kertoi. Kuva: Milka Alanen
Aikku ja Maija kertoivat Me Naisissa alkuvuodesta, että he olivat jo lapsena todella kilpailuhenkisiä. "Jos toinen meistä kaatui ladulla, toinen pinkoi ihan varmasti ohi", Aikku kertoi. Kuva: Milka Alanen

Kirjan mukaan närää siskosten välille on aiheuttanut myös se, miten usein Aikku käy syömässä vanhempiensa luona. Siskojen mielestä Aikku aterioi vanhempien luona vuoden jokaisena päivänä. Aikun mukaan tämä on mahdotonta ihan jo teoriassakin, sillä hän on ollut pian 15 vuotta pari sataa päivää vuodessa poissa kotoa. Aikun mukaan todellinen luku on sata.

"Maija ja Terhi ovat päiväsaikaan töissä, eikä Tarjakaan oikein Tanskaan asti vellikellon soittoa kuule."

– Jos äiti kutsuu syömään hyvää ja terveellistä ruokaa, pitäisikö minun kieltäytyä, jotta siskot olisivat tyytyväisiä? Maija ja Terhi ovat päiväsaikaan töissä, eikä Tarjakaan oikein Tanskaan asti vellikellon soittoa kuule, Aikku ihmettelee.

Aikun mukaan siskot kuulemma myös paasaavat äidille, että tämän pitäisi lopettaa Aikun paapominen. Kirjan mukaan Terhi-sisko on sitä mieltä, Aikku melkeinpä käyttää hyväksi vanhempiaan.

Aikku: Kukaan ei muista, että menestykseni hedelmistä on riittänyt muillekin

Aikusta jokainen neljästä lapsesta on saanut vanhemmilta oman 25 prosenttinsa. Hän ihmettelee myös, että siskot ovat unohtaneet kaiken hyvän, mitä Aikku on muiden eteen tehnyt. Aikku luettelee kirjassa, että hän on esimerkiksi ostanut äidin ja isän keittiöön koneita ja raaka-aineita ruuanlaittoon.

– Kukaan ei näytä muistavan myöskään sitä, että menestykseni hedelmistä on kyllä riittänyt jotain aina muillekin. Kukahan maksoi tai hoiti vanhemmille ilmaiset arvokisamatkat, tai Maijalle majoituksen Falunin MM-kisoissa? Olen ajoittain ollut myös lapsista ainoa, joka ei ole tuottanut isälle ja äidille tuskaa ja murhetta, kun nyt mietin vaikka siskojeni parisuhdekuvioita, Aikku sanoo kirjassa.

Erilaisista muistoista ja näkemyksistä huolimatta Aikku kertoo kirjassa, että tietää Maijan ja Terhin rakastavan häntä – kuten hänkin heitä.

– Oveni ovat aina sepposen selällään Terhille ja Maijalle.

Lue Aikun ja Maijan yhteishaastattelu helmikuulta kokonaan täältä.

Tahto Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot (Teos, kirj. Pekka Holopainen) ilmestyi 27.9.2016.

Rakkaustohtori Jason Lepojärven mukaan kumppanin etsinnässä on kaksi kriteeriä yli muiden.

Jason Lepojärvi, 36, tullaan ikuisesti muistamaan rakkaustutkijana, joka kosi vaimoaan luentosalissa opiskelijoiden edessä Helsingissä. Tänä syksynä television katsojat ovat päässeet tutustumaan häneen yhtenä Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijoista, jotka kulkevat sokkona avioituvien parien rinnalla.

Teologian tohtori on hyvin suorasanainen, kun pääsee puhumaan lempiteemastaan, rakkaudesta. Mutta yksi aihe siinä häntä ärsyttääkin: ”siitä oikeasta” puhuminen.

Miksi ajattelet näin, Jason Lepojärvi?

– Se, että jokaiselle olisi joku oikea, on haitallinen myytti. Totuudenmukaisempaa olisi sanoa, että me olemme kaikki vääriä. Jotkut vain ovat vähemmän vääriä, hän kertoo.

”Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.”

Hän on huomannut, että myytillä on kaksi kielteistä seurausta. Ihmiset pitävät rimaa liian korkealla, ja Suomi täyttyy yksinäisistä sinkuista, koska kukaan ei löydä kumppania.

– Toinen kielteinen asia on se, että moni ulkoistaa helposti vastuun rakkaussuhteesta, kun puhutaan siitä oikeasta. Kun suhteessa tulee haasteellinen kausi, saa muka ajatella, tämä ei ollut se oikea ja lähteä noin vain kävelemään.

Lepojärven mukaan rakkaus on elämänmittainen koulu, ja sitä pitää opetella koko ajan. Alkuhuuman epäitsekkyys muuttuu helposti itsekkyydeksi, ellei rakkauden eteen työskentele tarpeeksi.

– Harva ottaa huomioon, että ihmiset muuttuvat: vuosien päästä kumppani ei ole enää se sama, jonka kanssa avioiduttiin aiemmin. Haasteemme on oppia rakastamaan yhä uudestaan sitä, jonka kanssa satumme olemaan naimisissa.

– Rakastuminen on alkuunpaneva voima, mutta se ei vie yksinään ketään maaliin. Rakkaudessa pitää sitoutua ja olla valmis tekemään jatkuvasti kaikkensa yhteisen kukoistuksen eteen.

Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa lähtötilanne on erilainen. Ohjelmassa uskotaan siihen, ettei parisuhteen tarvitse mennä aina perinteisellä kaavalla eli ensin tutustutaan vähitellen ja sitten vasta sitoudutaan.

”Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin.”

– Yleensähän ensin seurustellaan, paneskellaan, hankitaan koira ja mennään naimisiin myöhemmin. Ensitreffit alttarilla -ohjelman parit sanovat kuitenkin ensimmäisenä ”tahdon” – ei pelkästään ystäviensä ja sukulaistensa edessä, vaan koko Suomen edessä. Rakkaus on heille palkinto, ei lähtökohta. Silloin täytyy löytyä entistä enemmän rohkeutta, uskoa ja tahtoa.

Ohjelmaan on hänen mukaansa valittu pelkästään sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan. Lepojärvi vihjaa, että mukana on ”yllättäviäkin pareja” ja että ohjelman loppua muutettiin hieman aikaisemmista kausista. Enempää hän ei suostu paljastamaan.

– Halusimme pelkästään huippumatcheja. Emme voineet ottaa mukaan sellaisia, joilla on naiivi rakkauskäsitys ja jotka toivovat, että ohjelma tarjoaa heille rakastumisen kokemuksen. Sitä emme voi heille taata, sillä vastuu on myös pareilla itsellään.

Katso myös: He ovat Ensitreffit alttarilla -sinkut

Voisiko hänen kanssaan vanheta?

Reaalimaailmassa tilanne on täysin toinen kuin televisio-ohjelmassa, ja siellä Lepojärven mukaan kumppaniksi riittää ihan tavallinen ihminen.

Mutta miten voi parhaiten löytää sen henkilön, joka on sopivin? Tai Lepojärven määritelmällä sen ”vähiten väärän”, kun harvalla on käytössä hänen kaltaistaan rakkausvalmentajaa?

Lepojärvi ei suostu antamaan yleispäteviä deittivinkkejä. Hänen mielestään asiaan ei ole matemaattista kaavaa, eikä siihen saa ikinä täyttä varmuutta. Tohtori neuvoo kuitenkin ottamaan puolison valinnassa riskejä.

– Kaksi kriteeriä kannattaa pitää mielessä. Onko hän hyvä tyyppi ja onko hänellä hyvä sydän? Kysy myös itseltäsi, voisinko kuvitella vanhenevani tämän henkilön kanssa.

Ammatillinen etäisyys unohtui

Itseään Lepojärvi kuvailee aloittelevaksi rakastajaksi, joka on ottanut myös riskejä. Nykyisen vaimonsa kanssa hän on ollut naimisissa kohta kolme vuotta. Suhde alkoi vauhdikkaasti ja päätyi varhaisessa vaiheessa iltapäivälehtien lööppeihin: ”Opettaja kosi kesken luennon Helsingin yliopistolla.” Näin kertoi muun muassa Ilta-Sanomat vuonna 2013.

Muutamassa kuukaudessa pari meni naimisiin, muutti ulkomaille ja laittoi ensimmäisen lapsensa alulle.

Lue lisää! Jason Lepojärven salamarakkaus: parissa kuukaudessa kosinta, avioliitto ja lapsi

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus kuljettaa Lepojärveä melkein ympäri maailmaa. Hän vastailee kysymyksiin Abilenen kaupungista Teksasista, jossa hän on puhumassa – mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta.

– Tämä on ainutlaatuinen luentokiertue. Entiset opiskelijani Oxfordista kutsuivat minut ja koko perheeni tänne.

Kun mieheltä kysyy, lähtisikö hän uudestaan Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan, hän vaikenee ensimmäistä kertaa haastattelun aikana hetkeksi ja vastaa sitten myöntävästi.

– Mutta en osannut etukäteen arvata, kuinka kuluttavaa se on. En pitänyt ammatillista etäisyyttä osallistujiin ja ystävystyin heidän kanssaan. Pidin kyllä siitä, mutta jos lähtisin uudestaan mukaan ohjelmaan, osaisin nyt henkisesti valmistautua tulevaan.

”Vääristynyt rakkauskäsitys johtaa pettymyksiin”

Moni Ensitreffit alttarilla -ohjelman pareista on kertonut valtavasta alkuhuumasta, jonka he ovat kokeneet nähdessään tulevan kumppaninsa ensimmäistä kertaa. Tällä kaudella nähtiin myös pari, jolla oli ristiriitaisia ajatuksia ensitapaamisestaan. Milla, 27, myönsi pettyneensä kumppaniinsa saamansa ensivaikutelman perusteella.

Miksi jotkut huumaantuvat rakkaudesta muita helpommin?

Se on Lepojärven mielestä salaperäinen juttu, eikä sille ole tyhjentävää tieteellistä selitystä. Mutta koskaan ei pitäisi rakastua pelkästään rakastumisen ideaan.

– Rakastumisen tunteeseen rakastunutta ihmistä voi verrata itsemurhapommittajaan, joka tuhoaa itsensä ja lähipiirinsä sekä jättää jälkeensä suuren suruvanan. Sellaisella ihmisellä on vääristynyt rakkauskäsitys, joka johtaa pelkästään pettymyksiin.

Rakkaus on maailman tärkein asia, ja paljon muutakin kuin tunnetta.

”Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka.”

–  Rakastuminen on kyllä makea, huima tunne. Mutta se on samalla oikukas tunne, kuin kaksiteräinen miekka. Ongelmia tulee silloin, kun olet sitoutunut suhteeseen, mutta menet rakastumaan johonkin toiseen, Lepojärvi sanoo ja jatkaa:

–  Jos rakastut suhteesi ulkopuolella, rakastumisen tunteen lupaus ikuisesta rakkaudesta saa helposti tekemään kauheita asioita. Vahingot, kuten puolison hylkääminen tai lapsien laiminlyönti, jäävät usein pysyviksi, mutta rakastumisen lupaus ikuisesta autuudesta jää suutariksi.

Kokonaisvaltaisesti rakkaus on hyve, ominaisuus, jota voi harjoitella ja joka tukee elämäämme, Lepojärvi kuvailee.

–  Rakkaus on hyveiden kuningatar. Muut hyveet, kuten rohkeus ja viisaus, palvelevat rakkautta. Niillä ei ole arvoa, jos ei ole rakkautta.

–  Luin äskettäin lehtijutun, jossa kirjoitettiin, että suomalaiset valitsevat puolisonsa tunteen, ei järjen perusteella. Minun näkökulmastani tunne on tärkeä, mutta se ei voi olla ainoa lähtökohta rakkaussuhteessa. Jos näin on, pieleen menee. Tunteet tulevat ja menevät, mutta hyveet pysyvät.

”Jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.”

Heille, jotka vielä etsivät jalat alta -tunnetta, Lepojärvellä on uutisia. Hänen mielestään alkuhuuman ja onnistuneen parisuhteen välillä ei ole syy-seuraussuhdetta. Järkisyynä alkanut rakkaus voi kasvaa kukoistukseen yhtä todennäköisesti kuin nopeasti liekkiin leimahtanut suhde voi lopahtaa.

–  Uskallan väittää, että jos ihminen haluaa kokea vain rakastumisen ja sen alkuhuuman, hän jää todellisesta onnesta paitsi.

Oletko sinä mennyt ensitapaamisen jälkeen nopeasti naimisiin?

Kerro lyhyesti tarinasi alla olevassa kommentointikentässä.
Jätä myös nimimerkkisi ja ikäsi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.