”Nuorempana esitin enemmän. Nykyään ajattelen, että saan olla myös heikko ja huono”, Mari Perankoski sanoo. Kuva: Liisa Valonen

Näyttelijä Mari Perankoskesta tuli toista kertaa ­rouva, kun hän meni naimisiin Jouni Hynysen ­kanssa. – Sekoitan sujuvasti yhteen entisen ja ­nykyisen ­elämäni ihmiset, Mari sanoo.

Miten minulle aina käy näin? näyttelijä Mari Perankoski ihmettelee. Marin, 46, tarkoituksena on ollut viettää päivä prinsessana Lontoossa kuohuviiniä siemaillen ja trendikkäitä häämekkoja sovitellen. Sen sijaan hän seisoo hääpukuliikkeessä laastaroituna, märkänä, häveliäänä ja ehkä vähän virtsan hajuisena.

Häämekkometsälle Lontooseen Mari lensi nykyisen aviomiehensä, muusikko Jouni Hynysen kanssa. Mukaan reissuun lähtivät myös Marin 17-vuotias poika ja Jounin 12-vuotias tyttö.

Ennen Lontoota perhe oli lomaillut isolla ystäväporukalla Korfulla, jossa hiekkamäkäräiset purivat Marin jalat täyteen punaisia paukamia. Sitten hän kompastui lenkillä mukulakiveen.

Rystyset auki ja sieltä täältä laastaroituna Mari päätti vielä käydä pissalla junassa ennen hääpukusovitusta. Vessapaperi oli tietenkin loppu. Alkoi sataa. Illalla oli tarkoitus mennä punk-muusikko Adam Antin keikalle, mutta se olikin ollut jo edellisenä päivänä.

”En osaa vanhentua arvokkaasti.”

– Olen nolojen tilanteiden nainen. Löydän itseni jatkuvasti mitä kummallisimpien tapahtumien keskeltä. En osaa vanhentua arvokkaasti, Mari nauraa.

Mari päätyy omituisiin tilanteisiin myös töissään. Kun hän kuvasi poliisisarja Roban uusia, kolmannen tuotantokauden jaksoja, Marin roolihahmon piti ottaa kiinni metsään paennut raiskaaja. Käsirautoja kiinnittäessään Mari raapaisi kasvoihinsa pitkän, verta vuotavan naarmun.

– Olen toivoton häslä, minkä vuoksi minulla on aina jokin paikka ihostani auki. Lapsena olen saanut naulan otsaani ja onnistunut astumaan haravan päälle niin, että varsi mottasi minua kasvoihin.

Näyttelemisen lisäksi Mari työskentelee käsikirjoittajana. Juuri nyt hänellä on neljä kirjoitusprojektia työn alla. Käsikirjoittamaan Mari päätyi, koska hän halusi haastavampia rooleja kuin tarjolla oli.

– Tyttöystävän roolit eivät erityisemmin kiinnosta. Näyttelen mieluummin mielipuolta kuin sisar hento valkoista. Monet roolit olenkin kirjoittanut itselleni. Luomani hahmon näytteleminen on minulle tavallaan palkinto kirjoitustyöstä.

Häävierailla buutsit jalassa

Marin ja Jounin häät järjestettiin syyskuun alussa Jounin kotikonnuilla Lappeenrannassa. Pariskunnalla on siellä omakotitalo, mutta heillä on asunto myös Helsingissä. Sekä Mari että Jouni ovat olleet tahoillaan naimisissa kerran aiemminkin.

– Oli kiva kuljettaa helsinkiläiset ystäväni paikalle katsomaan, että miksi tuo hullu täällä viihtyy. Häissämme oli rento meininki, sinne sai tulla buutsit jalassa. Toisella kierroksella otan kaiken rennommin.

”Häissämme oli rento meininki.”

Viralliselta sukunimeltään Mari on tätä nykyä Hynynen. Perankoskea hän käyttää työnimenään.

Marilla on hyvät välit myös ex-mieheensä Jani Volaseen ja tämän uuteen perheeseen. Ensimmäisissä häissään Marilla oli kaasonaan näyttelijä Pirjo Lonka, joka on tätä nykyä Janin uusi kumppani. Nyt juhlituissa häissä Marin kaasona oli Janin täti. Mari ja Jouni puolestaan kutsuttiin Pirjon ja Janin lapsen ristiäisiin.

– Olen perhekeskeinen ihminen, joka ei jätä rakkaitaan taakseen. Sekoitan sujuvasti yhteen entisen ja nykyisen elämäni ihmiset. Minulle tämä kaikki on selvää, vaikka kyllähän kuvio varmaan karjalaisia kummastuttaa, Mari virnistää.

Kuin sanojensa vakuudeksi Marilla on kassissaan vanhoja valokuvia, jotka pitäisi toimittaa Q-teatterin historiikin julkaisubileisiin. Marin ex-mies, joka on myös näytellyt Q-teatterissa, on tulossa hakemaan ne Marin nykyisen miehen Kadonnutta tavaraa etsimässä -kirjan julkkareista.

– Hetkittäin hämmästelen itsekin kuviotamme. Osittain sen on sanellut käytäntö. Jos poikani on isänsä luona, minun on helpompaa kysyä lapseni asioista hänen vaimoltaan, joka on kotiasioista enemmän kartalla. Olen vilpittömän iloinen heidän perheensä puolesta. Kuten omanikin.

Mari Perankoski kertoo pitävänsä syömisestä ja juhlimisesta. Kuva: Liisa Valonen
Mari Perankoski kertoo pitävänsä syömisestä ja juhlimisesta. Kuva: Liisa Valonen

Marin hyvän olon eväät

Työyhteisö

”Tarvitsen ympärilleni yhteisöllisyyttä. Q-teatteri oli minulle yhteisö, jonka kanssa kasvoin aikuiseksi.

Alun perin minusta piti tulla valtiotieteilijä. Muutin Varkaudesta Helsinkiin vuonna 1989 ajatuksenani osallistua valtiotieteen valmennuskurssille ja aloittaa opinnot yliopistossa. Äiti oli maksanut minulle kalliin preppauskurssin, joka jäi lopulta kokonaan käymättä.

Helsingissä asuin miespuolisen kämppäkaverin kanssa. Hänen kauttaan tutustuin Katja Krohniin, joka ohjasi Kellariteatterissa. Joku heitti Katjalle, että ota mukaan tuo Mari, se kun ei tunne ketään. Sitä kautta päädyin alalle ja Q-teatteriin.

Q-teatterin yhteisöllisyys oli järjettömän tiivistä. Päivät olimme töissä, illat ja yöt kuluivat harjoitellessa. Asuimmekin yhteisessä kommuunissa.

Fyysisesti olimme koko ajan äärirajoilla, ja kaikilla oli penikkatauti jaloissa. Suurin opettajani, ohjaajamme Antti Raivio piiskasi meitä raivoisasti eteenpäin. Muistan edelleen liikuntasalin, jossa meidän piti opetella itkemään. Minä ja Tommi Korpela yritimme vääntää itkua siinä onnistumatta ja jouduimme rangaistukseksi tekemään punnerruksia.

Myös Roban työyhteisö on ollut minulle tärkeä. Sarjan kuvaukset olivat hyvin intensiivisiä, sillä yhden päivän aikana saatettiin kuvata monen eri jakson kohtauksia. Välillä väitin kameralle pokkana aivan väärän ihmisen kuolleen, mikä aiheutti muussa tiimissä hilpeyttä.

Laajennettu perhe

Kun biologinen kelloni alkoi tikittää, se oli menoa. Ajattelin, että töistä viis, nyt on saatava lapsi. Hän tuli helposti, ja elämä oli hetken aikaa täydellistä.

Minulla oli kaikki mahdollinen: sataneliöinen asunto Mannerheimintiellä, lapsi, puoliso ja näyttelijäpiirit. Avioerossa kaikki tuo meni uusiksi. Silloin se tuntui järjettömältä epäonnistumiselta.

Kun erosin miehestäni, erosin myös Q-teatterista. Syy lopettamispäätökseen oli lapsemme, joka oli juuri aloittanut koulun. En halunnut, että hänen molemmat vanhempansa ovat kiireisellä teatteriuralla.

”Kun biologinen kelloni alkoi tikittää, se oli menoa.”

Ero tärkeästä yhteisöstä kävi lopulta helposti. Intensiivisten työvuosien jälkeen aloin jo kaivata jotain muuta. Ihmiset tuolta ajalta ovat onneksi edelleen minulle hyvin läheisiä.

Ennen elämäni keskittyi näyttelijäpiirien ympärille, mutta Jounin kautta tapaamieni ihmisten ansiosta maailmankuvani on laajentunut. Minulle on uutta, että maailma onkin täynnä mielenkiintoisia, kokonaan eri aloilta olevia ihmisiä, joiden kanssa saan nauraa vatsa kippurassa.

Karjalaisissa tosin ärsyttää se, kun he hokevat, että syssymmällä, syssymmällä. Itse haluaisin tehdä asiat heti. Kai minulla on edelleen toinen jalka helsinkiläisessä oravanpyörässä.

Huumori

Nauraminen ja vitsailu ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Näen ympäröivässä maailmassa jatkuvasti huumoria. Heittäydyn koko ajan täysillä kohti uusia juttuja.

Nauran usein itselleni ja toilailuilleni. Polttareissani meinasin lähteä vahingossa terveysside selässäni ulos kotoa. Se oli jostain syystä tarttunut huppariini, ja joku huikkasi, että Mari, miksi sinulla on side selässä. Heitin takaisin, että jaa, sielläkö se oli. Kyseessähän olivat polttarit, mitä väliä.

Huumori on minulle myös selviytymiskeino. Iän myötä sekä minun että läheisteni elämässä on tullut vastaan vaikeita asioita, kuten kuolemia, avioeroja ja sairauksia. Alkuun ne tuntuvat aina ylitsepääsemättömiltä. Olen kuitenkin oppinut, että kaikelle paitsi kuolemalle pystyy nauramaan puoli vuotta tapahtuman jälkeen.

Juhlien järjestäminen

Olen kova järjestämään tapaamisia ja kutsumaan paikalle paljon ihmisiä. Rakastan sitä, että saman katon alla on mahdollisimman paljon minulle tärkeitä läheisiä. Teemajuhlat ovat ihan parhaita. Kaikkihan haluavat hullutella ja kaipaavat yhdessäoloa.

Helsingissä Kallion keilahalli järjestää rock-keilausta. Jounin kanssa olemme organisoineet kaksi kertaa samanlaisen tempauksen myös Lappeenrannassa. Ihmiset ovat tulleet paikalle milloin pukeutuneina supersankareiksi, milloin white trash -teemalla.

”Kaikki lajit käydään läpi, kunnes minä voitan.”

Kerran keksimme järjestää tuttavaperheiden kesken tuoremakkarantekotalkoot. Hankimme sinne suolet ja kaikki. Ajatus oli, että pääsisimme syömään iltayhdeksältä, mutta pursotuskone räjähti. Lopulta paistoimme puolen yön aikaan littanoita lihalättyjä.

Kutsun isoja porukoita viettämään aikaa myös mökillemme. Siellä pelaamme mölkkyä, keilausta ja Trivial Pursuitia. Kaikki lajit käydään läpi, kunnes minä voitan. Aiemmin ei lopeteta.

Syöminen

Olen kaikkiruokainen ja syön paljon. Voin vetää kevyesti kilon pötikän Tobleronea, tosin viimeiset palat joudun huuhtomaan vissyllä alas. Jo lapsena mummo kutsui muut sukulaiset paikalle katsomaan, kun söin niin paljon jauhelihamureketta.

Jouni on hoitanut viime vuodet perheemme ruokapuolen. Hän ei ole hifistelijä, vaan tekee hyvää perusruokaa, jota syö itse maltillisesti. Minä syön Jounia enemmän. Punaista lihaa syön ehkä kerran vuodessa.

Rakastan tulista ruokaa ja sushia. Jälkimmäisen syöminen ravintolassa tulee tosin tolkuttoman kalliiksi, varsinkin kun mukana on 17-vuotias poika. Tuntuukin uskomattomalta, että lapseni on niin iso. Kun halaan häntä, kasvoni osuvat häntä kaulaan. Saan jatkuvasti kuulla häneltä lakonista kuittia tekemisistäni.

Verensokerini heittävät heti aamusta. Viimeistään puoli tuntia heräämisestä minun on saatava aamiaista. En ymmärrä, miten jotkut voivat tulla toimeen ilman ruisleipää.

Olen ollut dieetillä kahdesti elämäni aikana. Ensimmäistä kertaa pidimme paaston 1990-luvun alussa koko Q-teatteriporukan voimin. Viikon kärvistelimme, sen jälkeen lähdimme Elina Knihtilän kanssa baariin vetämään pizzaa ja olutta.

Pari vuotta sitten kokeilin hiilaritonta dieettiä, koska se oli pinnalla. Söin pelkkää pekonia ja munaa sekä banaania, jonka en tajunnut olevan kiellettyä. Päädyin lihomaan kaksi kiloa. Ei kannattanut.

Iän myötä olen tullut itselleni ehkä liiankin armeliaaksi. Viime vuosina olen lihonut seitsemän kiloa, mutta ajattelen, että mitä sitten. Tarvitseeko sitä 46-vuotiaana enää olla täydessä tikissä?

”Kun katson peiliin, sieltä katsoo vastaan ryppy, jossa on finni. Silloin mietin, että koettakaa nyt päättää.”

Vanheneminen on hassua. Kun katson peiliin, sieltä katsoo vastaan ryppy, jossa on finni. Silloin mietin, että koettakaa nyt päättää.

Heikkona hetkenä vanheneminen myös pelottaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tajuan oman rajallisuuteni. En näe lukea ilman lukulaseja, en tajua uusista älypuhelinsovelluksista mitään, eikä Jounikaan saa aamulla sukkaa jalkaan kankean selkänsä takia. Kalkkiviiva tosiaan lähestyy.

Onneksi parisuhde tekee vanhenemisesta turvallisempaa. Yhdessä on mukavaa vanheta, yksin pelkäisin enemmän.

Matkustelu

Matkustelu on minulle samanlainen rentoutumiskeino kuin aikakauslehtien lukeminen toisille. Selaan nettiä tuntitolkulla ja osaan Intian paikallisjunien aikataulut ulkoa hyvissä ajoin ennen matkaa.

Matkustelu on ollut minulle tärkeää aina. Parikymppisenä se jäi vähemmälle, koska olin niin kiinni teatterissa. Ikätoverini haahuilivat ja nauttivat nuoruudestaan, joka minulta jäi silloin kokematta. Nyt aion ottaa menetetyn ajan takaisin.

Reissaamme sekä lasten kanssa että pariskuntana. Kun lapset ovat mukana, matkat ovat erilaisia. He haluavat asua hienoissa hotelleissa, meille aikuisille kelpaisi halvin mahdollinen bambumaja.

Reppureissuilla pyrimme välttämään kamalia all inclusive -hotelleja. Jamaikalla paikalliset kutsuivat niitä vankiloiksi: ihmiset kulkevat huoneistaan hissillä ulos aidattuun tilaan eivätkä tapaa ketään uutta. Sen verran punkkaria minussa on, että haluan välttää sitä kaikin keinoin. Palkkaammekin yleensä paikallisen oppaan ja päädymme jonkun kotiin syömään.

Odotan, että voin matkustaa Jounin kanssa entistä enemmän. Odotan jo seuraavaa kertaa, kun pääsen pakkaamaan kameran ja pankkikortin hirvittävän rumaan Kotiteollisuus-vyölaukkuuni. Lapsetkin alkavat olla jo sen verran isoja, että pärjäävät pidemmän aikaa ilman meitä. Uuden elämäntilanteeni mukanaan tuoma vapaus tuntuu hyvältä.”

Mari ­Perankoski

  • Näyttelijä-käsikirjoittaja syntyi 10.3.1970 ­Varkaudessa.
  • Asuu sekä Helsingissä että Lappeenrannassa aviopuolisonsa, muusikko Jouni Hynysen kanssa. 17-vuotiaan pojan äiti.
  • Tunnettu mm. tv-ohjelmista Kallio, Syke ja Putous sekä elokuvasta Mielensäpahoittaja.
  • Näytteli ­Q-teatterissa vuosina 1989–2006. ­Työskennellyt myös mm. ­Kansallisteatterissa ja Ryhmä­teatterissa.
  • Poliisisarja Roban uudet jaksot sunnuntaisin ­MTV3:lla.
  • Eeva Kallion ja Maria Säkön Q-teatterin ­historiasta kertova kirja Q – ­Skavabölen pojista ­Kaspar ­Hauseriin (Like) on juuri ilmestynyt.

Näyttelijä Pihla Viitala, 34, rakentaa omakotitaloa ja on saanut noottia sotkuisuudestaan. Lapsena hän haaveili työstä karkkien koemaistajana.

Mikä fiilis? Hyvä, koska olemme lähdössä perheen kanssa Pariisiin ja Thaimaahan. Takana on pitkä kuvausjakso Ylen Karppi-työnimellä kulkevaa rikossarjaa, jossa näyttelen etsivä Sofia Karppia.

Minkä taidon haluaisit oppia? Käyttämään elokuvakameraa. Olenkin etsinyt sopivia kuvauskursseja. On tärkeää hallita elokuva-alalta mahdollisimman monta osa-aluetta.

Mikä eläin haluaisit olla? Joku laumaeläin, ehkä elefantti. Ne ovat yhteisöllisiä ja lojaaleja toisiaan kohtaan.

Mitä pelkäät eniten? Lapseni kuolemaa ja Juha Sipilän hallituksen päätösten vaikutusta tulevaisuuteen. Rahaa on jaettu ja maata johdettu lyhytnäköisesti.

Mihin tuhlaat? Rakastan lamppuja ja olen roudannut niitä kotiin ulkomailtakin. Hyvin valaistu koti on minulle tärkeä, varsinkin pimeässä Suomessa. On outoa, että jotkut haluavat valaista kotinsa suoralla valolla kuin konttorissa.

Elämäsi rakkaus? Lapseni. Rakkaus häntä kohtaan on niin täysin ehdotonta ja rajatonta, etten keksi mitään, mikä sen rakkauden voisi musertaa tai lopettaa.

Mitä haluaisit muuttaa itsessäsi? Haluaisin olla järjestelmällisempi enkä käyttää niin paljon aikaa asioiden etsimiseen. Olen saanut sotkuisuudestani noottia kotona.

Suurin saavutuksesi? Lapseni tietysti. Muuten elokuvat, joissa olen saanut vapauden tehdä itse, mutta kysyä apua tarvittaessa. Tuntuu hienolta, kun saa sekä taiteen että uran puolesta hypättyä pienen askeleen eteenpäin.

”Metsänhoitajan tyttärenä olen viettänyt paljon aikaa metsissä.”

Lenkkarit, korkkarit vai kumpparit? Kumpparit, ne ovat käytännölliset. Metsänhoitajan tyttärenä olen viettänyt paljon aikaa metsissä. Kumpparit puen lapsen kanssa puistoon ja kauppareissulle.

Missä haluaisit asua? Tulevassa asunnossani. Rakennamme omakotitaloa, siihen tehdään juuri kattoa. Aiemmin olen asunut Kreikassa, Saksassa ja Ranskassa ja rakastan myös niitä.

Lapsuuden unelma-ammattisi? Karkkien koemaistaja.

Mitä arvostat eniten miehessä? Älykkyyttä, koska ilman sitä kuolisin tylsyyteen. Nokkeluus ja näppäryys ovat seksikästä.

Kirja yöpöydälläsi? Lopetin eilen Juuli Niemen sisaruudesta kertovan Tuhat tytärtä -kirjan, joka osui ja upposi. Minulla on kolme siskoa, joten tunnistin monta tunnetta. Seuraavaksi työn alla on David Foster Wallacen Kummatukkainen tyttö.

”Pienenä valehtelin kaikille, että lempinimeni on Mira.”

Millä nimellä läheisesi kutsuvat sinua? Pienenä valehtelin kaikille, että lempinimeni on Mira, koska se oli mielestäni maailman kaunein nimi. Nykyään olen ihan Pihla.

Mistä haluat, että sinut muistetaan? Että olin hyvä ihminen läheisilleni.

Ruoka, jota söisit loppuelämäsi? Lohikeitto tai kanakookoscurry.

Mitä ilman et voisi elää? Tytärtäni, puhdasta ilmaa ja vettä.

Pihla Viitala

Syntyi 30.9.1982 Helsingissä. Asuu miehensä ja nelivuotiaan tyttärensä kanssa.

Näytellyt muun muassa tv-sarjassa Mustat lesket.

Kuudes kerta -elokuva nyt leffateattereissa.

Eevi Teittinen omistaa asunnon vielä yhdessä ex-kihlattunsa Uniikin kanssa, mutta nyt siellä asuu Eevin lisäksi kaksi muuta naista.

Fitness-urheilija Eevi Teittinen on yksi kymmenestä kevään Tanssii tähtien kanssa -kilpailijasta. Hän lupautui ohjelmaan jo syksyllä ja myöntää nyt, että joutui paljastamaan osallistumisen kahdelle kämppikselleen. He molemmat ovat Eevin pitkäaikaisia ystäviä.

– Elämme kotona tiiviissä symbioosissa. Jaamme kaikki asiat keskenämme. Kuvausten aikana tarvitsen heiltä henkisen tsempin lisäksi käytännön apua ainakin koiran hoidossa.

Eevi erosi viime keväänä rap-artisti Uniikista eli Dan Tolppasesta, jonka kanssa kihlautui kesällä 2015. Eron jälkeen Eevin kaksi ystävää muuttivat Eevin luo ex-parin kotiin. Talossa on 300 neliötä, joten tilaa kolmikolla on mukavasti. Eevi omistaa asunnon vielä yhdessä Danin kanssa.

– Olemme olleet kaikki elämäntilanteessa, jossa väliaikaisuus on tuntunut kaikille osapuolille hyvälle ratkaisulle. Elämme näin ainakin syksyyn asti. Mietin sitten, pidänkö asunnon vai mitä teen.

”Vaikka olisi kuinka kisadieetti päällä, kotitöistä ei luisteta.”

Taloon muutti vuoden alussa uusi asukas, kun Eevin ystävä, fitness-urheilijana myös tunnettu Eveliina Tistelgren muutti pois.  Kolmen aikuisen kimppa-asuminen vaatii Eevin mukaan reiluutta ja avoimuutta.

– Kaikki meillä tekevät osansa kotitöistä. Vaikka olisi kuinka kisadieetti päällä, kotitöistä ei luisteta. Mitään tehtävälistoja emme harrasta.

Tanssi on nyt ykkönen

Eevin elämää hänen blogissaan ja Instagram-tilillään seuraa yli satatuhatta ihmistä. Eevi kertoo, että tasaisin väliajoin sosiaalisen median kautta tulee myös treffipyyntöjä, joita hän harvemmin noteeraa.

– Nyt on hyvä fiilis, eikä minulla ole tarvetta etsiä seurustelusuhdetta. Uskon kuitenkin, että varteenotettavat miehet lähestyvät muualla kuin inboxin kautta.

Eevi toivoo, että hänen aktiiviset some-seuraajansa innostuvat äänestämään häntä myös Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa. Tämän kevään ajan fitness-kilpailut ovat jäissä.

– Tämä tanssi menee nyt ykköseksi. Olen lähinnä parikymppisenä ketkutellut baarissa menemään. Lisäksi olen kankea, joten haastetta tässä riittää, Jani Rasimuksen parina tanssiva Eevi virnisti.

Tanssii tähtien kanssa alkaa MTV-kanavalla 18.2. klo 21.00.

Melkein puolet tuloista veroih...

Fitness-tähti Eevi Teittinen perusti eron jälkeen kotiinsa kimppakämpän: 300 neliötä kolmelle!

Mitenhän nää some ja fitness tähdet maksaa niillä muutaman tonnin vuosituloilla 300m2 taloja? Käsittäkseni vuosittaisessa lahjonen saannissakin on joku raja minkä jälkeen niitä pitää alkaa maksamaan veroa. Käypä arvo 300m2 asunnossa asumiselle on vuodessa noin 30000 e josta jos itse omistaa sanotaan nyt puolet, niin 15000e lahjasta pitäisi maksaa veroa. Ja jos ei maksa lainan lyhennyksiä, niin niistä myös. Monen julkkiksen rahankulutus ei mitenkään ole selitettävissä heidän verottajalle...
Lue kommentti

Näyttelijä Ernest Lawsonin sketsihahmo Abdul Tuisku nousi lauantaina alkaneen Putouksen ennakkosuosikiksi. Mutta kuka Erkku oikeastaan on?

Lauantaina alkaneen uuden Putous-kauden tähdeksi nousi heti uusi näyttelijänimi: Ernest Lawson, 28. Ilta-Sanomien lukijat äänestivät ensimmäisen jakson perusteella ”Erkun” esittämän afrikkalais-rovaniemeläisen poptähden Abdul Tuiskun hahmokisan parhaaksi.

Mutta kuka Ernest oikeastaan on? Annetaan suurelle yleisölle vielä melko tuntemattoman tyypin itse vastata.

Ernest Lawson, kerro taustastasi?

– Olen 28-vuotias Oulunsalosta kotoisin oleva näyttelijä. Muutin suoraan lukiosta päästyäni Helsinkiin. Valmistuin viime vuonna kasvatustieteiden maisteriksi ja olen työskennellyt ala-asteen luokanopettajana.

– Perheeseeni kuuluvat äiti, isä ja kaksi nuorempaa sisarusta. Äitini on kotoisin Oulunsalosta ja isäni Afrikan Togosta. Menin vaimoni kanssa naimisiin vuosi sitten. Hän on maailman upein tyyppi. Hän on todella kannustava ja iloinen siitä, että olen saanut töitä myös näyttelijänä. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. 

”Näyttelijänurani on ollut yhtä sattumankauppaa, mutta olen ainakin oppinut, että elämässä sattuma voi viedä pitkälle.”

Miten sinusta tuli näyttelijä ja miten päädyit Putoukseen?

– Elämäni on mennyt kolmessa vaiheessa. Junnuna urheilin ihan tosissani, mutta jossain vaiheessa musiikki vei sydämeni kokonaan. Luulin, että minusta tulee maailman paras rumpali. Kun pääsin yliopistoon, menin mukaan Ylioppilasteatteriin. Ensin ajattelin meneväni mukaan rumpaliksi, mutta sainkin näyttelijän roolin. Menin mukaan vähän läpällä. Nopeasti tajusin, että näytteleminen on maailman siisteintä.

– Siitä päädyin improvisaatioteatteri Kolinaan ja keväällä Sub-kanavalla Sub goes Kolina -sketsisarjaan. Sen jälkeen sain kutsun Putouksen koekuvauksiin. Näyttelijänurani on ollut yhtä sattumankauppaa, mutta olen ainakin oppinut, että elämässä sattuma voi viedä pitkälle.

Miten ajatus sketsihahmokilpailussa ennakkosuosikiksi nousseesta Abdul Tuistusta syntyi?

– Ajatus syntyi jo Putouksen koekuvauksissa, jossa piti kehitellä hahmo. En ollut varautunut siihen mitenkään, joten jouduin heittämään jotain hatusta. Ajatus Abdul Tuisku -nimisestä afrikkalais-suomalaisesta poptähdestä huvitti itseäni, joten päätin lähteä kehittämään hahmoa.

– Hahmossa kiehtoo eniten se, saako hänelle edes nauraa. Hän laukoo omituisia sananlaskuja, joissa yhdistyy musta huumori ja sympaattisuus. Positiivisuuden avulla häneltä voi ottaa vastaan vaikeitakin aiheita. Ehkä hänen avullaan ihmiset uskaltaisivat puhua enemmän tabuista.

Ernestin sketsihahmo Abdul Tuisku. Kuva: MTV3
Ernestin sketsihahmo Abdul Tuisku. Kuva: MTV3

Ihonväristäsi on jo Putouksessakin ehditty vitsailla. Saako suomalaisessa kulttuurissa nauraa ja tehdä huumoria ihonväristä?

– Tässä poliittisessa ilmastossa on hyvä kysymys, kuka saa nauraa ja kenelle. Minun huumorini on sellaista, että pyritään nauramaan itselle ja myös stereotypioille. Se on mielestäni oikein tehtynä valtavan hauskaa. Missään nimessä ihonvärini ei kuitenkaan saa olla ainoa asia, jota olen ja jolle nauretaan. Onneksi Putouksessa pääsee tekemään niin paljon eri juttuja. Toivottavasti näiden seitsemän viikon aikana unohtuu, että siellä ohjelmassa on musta mies näyttelemässä, ja vitsi sekä hauskuus tulevat ihan muusta.

Hahmosi muistuttaa paljon laulaja Antti Tuiskua. Hän toivotti somessa hahmollesi menestystä ja kommentoi sitä hyväksyvästi aihetunnisteilla huumorinkukka on kaunis kukka, elämä on ihanaa ja älä ota sitä vakavasti. Pelottiko Antin reaktio etukäteen?

– Ei oikeastaan, koska tein hahmon kaikella rakkaudella Anttia kohtaan. Olen suuri Antti-fani eikä tarkoituksenani ole oikeastaan edes imitoida häntä. Antti on ainoastaan hahmon esikuva, koska hän on se tyyppi, joka kaikille tulee mieleen, jos pitää nimetä suomalainen poptähti.

– En ole saanut Antilta henkilökohtaista palautetta hahmosta, mutta tietenkin huokaisin helpotuksesta, kun luin hänen kommenttinsa somesta. Onneksi hän ei ymmärtänyt hahmoa väärin.

Millaista palautetta olet muuten saanut hahmosta?

– Pelkästään kannustavaa. Kaverit ovat tietenkin kehuneet, mutta niitä en laske, koska ne ovat maksettuja kehuja. Somessa on tullut eteen kommentteja, että ihmiset ovat pudonneet penkiltä, koska naurattaa niin paljon.

”Kaverit ovat tietenkin kehuneet, mutta niitä en laske, koska ne ovat maksettuja kehuja.”

Moni suurelle yleisölle tuntematon näyttelijä on noussut Putouksesta megasuosioon, esimerkiksi Antti Holma. Tuleeko sinusta seuraava Antti Holma?

– Totta kai tämä on monessa mielessä ponnahduslauta. Esimerkiksi Aku Hirviniemi ja Riku Nieminen olivat monelle tuntemattomia, ja Putouksen jälkeen he ovat olleet kaikkialla. Toivon, että tämän jälkeen töitä riittää. Samalla kuitenkin rakastan Putouksen konseptia niin paljon, että olen superinnoissani ylipäätään siinä mukana olemisesta.

Mitä suuri yleisö ei vielä sinusta tiedä?

– Autokauppamaailma on menettänyt minussa ison kyvyn. Olen aina työskennellyt ihmisten kanssa myyjätyyppisissä hommissa esimerkiksi Hesen kassalla, Dressmanin myyjänä ja rippileirillä kesäteologina.

”Nukun kaikkialla kahviloista busseihin.”

– Lisäksi olen pahamaineinen päikkäreiden nukkuja. Nukun kaikkialla kahviloista busseihin. Olen monta kertaa joutunut vetämään rundin päätepysäkin kautta, koska olen nukkunut oman pysäkkini ohi. Rakastan päikkäreiden nukkumista yli kaiken. Kun sunnuntaina Putouksen jälkeinen pelko ja jännitys tiivistyivät euforiseksi oloksi, otin sohvalla tirsat.

Emilia Lahti kampanjoi sen puolesta, ettei parisuhdeväkivallasta enää vaiettaisi.

Sisututkija Emilia Lahti juoksee Uuden-Seelannin päästä päähän, noin 2400 kilometriä: 50 maratonin ultramatkaa joka päivä 50 päivän ajan. Matkan tarkoituksena on kiinnittää huomiota lähisuhdeväkivaltaan.

Emilia itse on kokenut väkivaltaisen parisuhteen. Hän kertoi kokemuksistaan muun muassa HSTV:n Arka paikka -ohjelmassa vuonna 2014. Lehti on opiskellut soveltavan positiivisen psykologian maisteriksi Pennsylvanian yliopistossa Yhdysvalloissa ja tekee nyt työtä suomalaisen sisun tutkijana. Sisu liittyy myös hänen omaan selviytymiseensä.

– Oli ehkä elämäni rohkein teko, kun uskalsin puhua kohtaamistani väkivallasta ääneen, Lahti kertoi Helsingin Sanomille.

Sisu for Silence -joukkorahoituskampanjassaan Emilia kertoo, ettei aluksi kertonut kokemastaan läheisilleen. Nyt hänen mielestään hiljaisuuden aiheen ympärillä on loputtava. Hänen mukaansa uhrien syyttely ja häpäisy on syvällä yhteiskunnan rakenteissa, ja uhrikin aistii sen jotenkin alitajuisesti, mikä on syynä vaikenemiseen.

–  Aluksi ajattelin, että tarinani oli poikkeus, mutta sain pian tietooni surulliset tilastot, Emilia Lahti kirjoittaa kampanjassaan.

Emilia on kertonut tarinansa myös Gloria-lehden jutussa, joka julkaistiin vuosi sitten.

”Aluksi ajattelin, että tarinani oli poikkeus.”

Nyt myös kansainvälinen, suosittu verkkosivusto Upworthy on noteerannut Emilian Sisu not Silence -kampanjan. Sivusto jakoi videon Emilian juoksumatkasta sosiaalisessa mediassa. Videota on katsottu Facebookissa jo lähes 900 000 kertaa.

Sinun täytyy olla kirjautunut Facebookiin nähdäksesi videon.

Skandinaaviset trendit ovat olleet kovaa valuuttaa viime vuosina, ja parhaillaan eletään hyggeilyn kultakautta. Mutta The Times tietää jo, mikä on seuraava, kuuma skanditrendi: sisu.

Positiivisuus on per...? :)

50 ultramaratonia 50 päivässä – Emilia Lahden kampanja lähisuhdeväkivaltaa vastaan noteerattiin maailmalla

Hienoa Kale, nostit esille artikkelin ytimen. Unohdetaan sisut ja perheväkivallan esilletuonti. Oikeasti 2400km on lyhyt matka, koska se ei täytäkään 50:n ultrajuoksun määritelmää, joten ihan turhaa meteliä. (Sarkasmihymiö) Sisu ei ei nykyään valitettavasti kuvaa suomalaisuutta. Mutta se kuvaa onneksi tätä kyseistä naista!
Lue kommentti