”Nuorempana esitin enemmän. Nykyään ajattelen, että saan olla myös heikko ja huono”, Mari Perankoski sanoo. Kuva: Liisa Valonen

Näyttelijä Mari Perankoskesta tuli toista kertaa ­rouva, kun hän meni naimisiin Jouni Hynysen ­kanssa. – Sekoitan sujuvasti yhteen entisen ja ­nykyisen ­elämäni ihmiset, Mari sanoo.

Miten minulle aina käy näin? näyttelijä Mari Perankoski ihmettelee. Marin, 46, tarkoituksena on ollut viettää päivä prinsessana Lontoossa kuohuviiniä siemaillen ja trendikkäitä häämekkoja sovitellen. Sen sijaan hän seisoo hääpukuliikkeessä laastaroituna, märkänä, häveliäänä ja ehkä vähän virtsan hajuisena.

Häämekkometsälle Lontooseen Mari lensi nykyisen aviomiehensä, muusikko Jouni Hynysen kanssa. Mukaan reissuun lähtivät myös Marin 17-vuotias poika ja Jounin 12-vuotias tyttö.

Ennen Lontoota perhe oli lomaillut isolla ystäväporukalla Korfulla, jossa hiekkamäkäräiset purivat Marin jalat täyteen punaisia paukamia. Sitten hän kompastui lenkillä mukulakiveen.

Rystyset auki ja sieltä täältä laastaroituna Mari päätti vielä käydä pissalla junassa ennen hääpukusovitusta. Vessapaperi oli tietenkin loppu. Alkoi sataa. Illalla oli tarkoitus mennä punk-muusikko Adam Antin keikalle, mutta se olikin ollut jo edellisenä päivänä.

”En osaa vanhentua arvokkaasti.”

– Olen nolojen tilanteiden nainen. Löydän itseni jatkuvasti mitä kummallisimpien tapahtumien keskeltä. En osaa vanhentua arvokkaasti, Mari nauraa.

Mari päätyy omituisiin tilanteisiin myös töissään. Kun hän kuvasi poliisisarja Roban uusia, kolmannen tuotantokauden jaksoja, Marin roolihahmon piti ottaa kiinni metsään paennut raiskaaja. Käsirautoja kiinnittäessään Mari raapaisi kasvoihinsa pitkän, verta vuotavan naarmun.

– Olen toivoton häslä, minkä vuoksi minulla on aina jokin paikka ihostani auki. Lapsena olen saanut naulan otsaani ja onnistunut astumaan haravan päälle niin, että varsi mottasi minua kasvoihin.

Näyttelemisen lisäksi Mari työskentelee käsikirjoittajana. Juuri nyt hänellä on neljä kirjoitusprojektia työn alla. Käsikirjoittamaan Mari päätyi, koska hän halusi haastavampia rooleja kuin tarjolla oli.

– Tyttöystävän roolit eivät erityisemmin kiinnosta. Näyttelen mieluummin mielipuolta kuin sisar hento valkoista. Monet roolit olenkin kirjoittanut itselleni. Luomani hahmon näytteleminen on minulle tavallaan palkinto kirjoitustyöstä.

Häävierailla buutsit jalassa

Marin ja Jounin häät järjestettiin syyskuun alussa Jounin kotikonnuilla Lappeenrannassa. Pariskunnalla on siellä omakotitalo, mutta heillä on asunto myös Helsingissä. Sekä Mari että Jouni ovat olleet tahoillaan naimisissa kerran aiemminkin.

– Oli kiva kuljettaa helsinkiläiset ystäväni paikalle katsomaan, että miksi tuo hullu täällä viihtyy. Häissämme oli rento meininki, sinne sai tulla buutsit jalassa. Toisella kierroksella otan kaiken rennommin.

”Häissämme oli rento meininki.”

Viralliselta sukunimeltään Mari on tätä nykyä Hynynen. Perankoskea hän käyttää työnimenään.

Marilla on hyvät välit myös ex-mieheensä Jani Volaseen ja tämän uuteen perheeseen. Ensimmäisissä häissään Marilla oli kaasonaan näyttelijä Pirjo Lonka, joka on tätä nykyä Janin uusi kumppani. Nyt juhlituissa häissä Marin kaasona oli Janin täti. Mari ja Jouni puolestaan kutsuttiin Pirjon ja Janin lapsen ristiäisiin.

– Olen perhekeskeinen ihminen, joka ei jätä rakkaitaan taakseen. Sekoitan sujuvasti yhteen entisen ja nykyisen elämäni ihmiset. Minulle tämä kaikki on selvää, vaikka kyllähän kuvio varmaan karjalaisia kummastuttaa, Mari virnistää.

Kuin sanojensa vakuudeksi Marilla on kassissaan vanhoja valokuvia, jotka pitäisi toimittaa Q-teatterin historiikin julkaisubileisiin. Marin ex-mies, joka on myös näytellyt Q-teatterissa, on tulossa hakemaan ne Marin nykyisen miehen Kadonnutta tavaraa etsimässä -kirjan julkkareista.

– Hetkittäin hämmästelen itsekin kuviotamme. Osittain sen on sanellut käytäntö. Jos poikani on isänsä luona, minun on helpompaa kysyä lapseni asioista hänen vaimoltaan, joka on kotiasioista enemmän kartalla. Olen vilpittömän iloinen heidän perheensä puolesta. Kuten omanikin.

Mari Perankoski kertoo pitävänsä syömisestä ja juhlimisesta. Kuva: Liisa Valonen
Mari Perankoski kertoo pitävänsä syömisestä ja juhlimisesta. Kuva: Liisa Valonen

Marin hyvän olon eväät

Työyhteisö

”Tarvitsen ympärilleni yhteisöllisyyttä. Q-teatteri oli minulle yhteisö, jonka kanssa kasvoin aikuiseksi.

Alun perin minusta piti tulla valtiotieteilijä. Muutin Varkaudesta Helsinkiin vuonna 1989 ajatuksenani osallistua valtiotieteen valmennuskurssille ja aloittaa opinnot yliopistossa. Äiti oli maksanut minulle kalliin preppauskurssin, joka jäi lopulta kokonaan käymättä.

Helsingissä asuin miespuolisen kämppäkaverin kanssa. Hänen kauttaan tutustuin Katja Krohniin, joka ohjasi Kellariteatterissa. Joku heitti Katjalle, että ota mukaan tuo Mari, se kun ei tunne ketään. Sitä kautta päädyin alalle ja Q-teatteriin.

Q-teatterin yhteisöllisyys oli järjettömän tiivistä. Päivät olimme töissä, illat ja yöt kuluivat harjoitellessa. Asuimmekin yhteisessä kommuunissa.

Fyysisesti olimme koko ajan äärirajoilla, ja kaikilla oli penikkatauti jaloissa. Suurin opettajani, ohjaajamme Antti Raivio piiskasi meitä raivoisasti eteenpäin. Muistan edelleen liikuntasalin, jossa meidän piti opetella itkemään. Minä ja Tommi Korpela yritimme vääntää itkua siinä onnistumatta ja jouduimme rangaistukseksi tekemään punnerruksia.

Myös Roban työyhteisö on ollut minulle tärkeä. Sarjan kuvaukset olivat hyvin intensiivisiä, sillä yhden päivän aikana saatettiin kuvata monen eri jakson kohtauksia. Välillä väitin kameralle pokkana aivan väärän ihmisen kuolleen, mikä aiheutti muussa tiimissä hilpeyttä.

Laajennettu perhe

Kun biologinen kelloni alkoi tikittää, se oli menoa. Ajattelin, että töistä viis, nyt on saatava lapsi. Hän tuli helposti, ja elämä oli hetken aikaa täydellistä.

Minulla oli kaikki mahdollinen: sataneliöinen asunto Mannerheimintiellä, lapsi, puoliso ja näyttelijäpiirit. Avioerossa kaikki tuo meni uusiksi. Silloin se tuntui järjettömältä epäonnistumiselta.

Kun erosin miehestäni, erosin myös Q-teatterista. Syy lopettamispäätökseen oli lapsemme, joka oli juuri aloittanut koulun. En halunnut, että hänen molemmat vanhempansa ovat kiireisellä teatteriuralla.

”Kun biologinen kelloni alkoi tikittää, se oli menoa.”

Ero tärkeästä yhteisöstä kävi lopulta helposti. Intensiivisten työvuosien jälkeen aloin jo kaivata jotain muuta. Ihmiset tuolta ajalta ovat onneksi edelleen minulle hyvin läheisiä.

Ennen elämäni keskittyi näyttelijäpiirien ympärille, mutta Jounin kautta tapaamieni ihmisten ansiosta maailmankuvani on laajentunut. Minulle on uutta, että maailma onkin täynnä mielenkiintoisia, kokonaan eri aloilta olevia ihmisiä, joiden kanssa saan nauraa vatsa kippurassa.

Karjalaisissa tosin ärsyttää se, kun he hokevat, että syssymmällä, syssymmällä. Itse haluaisin tehdä asiat heti. Kai minulla on edelleen toinen jalka helsinkiläisessä oravanpyörässä.

Huumori

Nauraminen ja vitsailu ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Näen ympäröivässä maailmassa jatkuvasti huumoria. Heittäydyn koko ajan täysillä kohti uusia juttuja.

Nauran usein itselleni ja toilailuilleni. Polttareissani meinasin lähteä vahingossa terveysside selässäni ulos kotoa. Se oli jostain syystä tarttunut huppariini, ja joku huikkasi, että Mari, miksi sinulla on side selässä. Heitin takaisin, että jaa, sielläkö se oli. Kyseessähän olivat polttarit, mitä väliä.

Huumori on minulle myös selviytymiskeino. Iän myötä sekä minun että läheisteni elämässä on tullut vastaan vaikeita asioita, kuten kuolemia, avioeroja ja sairauksia. Alkuun ne tuntuvat aina ylitsepääsemättömiltä. Olen kuitenkin oppinut, että kaikelle paitsi kuolemalle pystyy nauramaan puoli vuotta tapahtuman jälkeen.

Juhlien järjestäminen

Olen kova järjestämään tapaamisia ja kutsumaan paikalle paljon ihmisiä. Rakastan sitä, että saman katon alla on mahdollisimman paljon minulle tärkeitä läheisiä. Teemajuhlat ovat ihan parhaita. Kaikkihan haluavat hullutella ja kaipaavat yhdessäoloa.

Helsingissä Kallion keilahalli järjestää rock-keilausta. Jounin kanssa olemme organisoineet kaksi kertaa samanlaisen tempauksen myös Lappeenrannassa. Ihmiset ovat tulleet paikalle milloin pukeutuneina supersankareiksi, milloin white trash -teemalla.

”Kaikki lajit käydään läpi, kunnes minä voitan.”

Kerran keksimme järjestää tuttavaperheiden kesken tuoremakkarantekotalkoot. Hankimme sinne suolet ja kaikki. Ajatus oli, että pääsisimme syömään iltayhdeksältä, mutta pursotuskone räjähti. Lopulta paistoimme puolen yön aikaan littanoita lihalättyjä.

Kutsun isoja porukoita viettämään aikaa myös mökillemme. Siellä pelaamme mölkkyä, keilausta ja Trivial Pursuitia. Kaikki lajit käydään läpi, kunnes minä voitan. Aiemmin ei lopeteta.

Syöminen

Olen kaikkiruokainen ja syön paljon. Voin vetää kevyesti kilon pötikän Tobleronea, tosin viimeiset palat joudun huuhtomaan vissyllä alas. Jo lapsena mummo kutsui muut sukulaiset paikalle katsomaan, kun söin niin paljon jauhelihamureketta.

Jouni on hoitanut viime vuodet perheemme ruokapuolen. Hän ei ole hifistelijä, vaan tekee hyvää perusruokaa, jota syö itse maltillisesti. Minä syön Jounia enemmän. Punaista lihaa syön ehkä kerran vuodessa.

Rakastan tulista ruokaa ja sushia. Jälkimmäisen syöminen ravintolassa tulee tosin tolkuttoman kalliiksi, varsinkin kun mukana on 17-vuotias poika. Tuntuukin uskomattomalta, että lapseni on niin iso. Kun halaan häntä, kasvoni osuvat häntä kaulaan. Saan jatkuvasti kuulla häneltä lakonista kuittia tekemisistäni.

Verensokerini heittävät heti aamusta. Viimeistään puoli tuntia heräämisestä minun on saatava aamiaista. En ymmärrä, miten jotkut voivat tulla toimeen ilman ruisleipää.

Olen ollut dieetillä kahdesti elämäni aikana. Ensimmäistä kertaa pidimme paaston 1990-luvun alussa koko Q-teatteriporukan voimin. Viikon kärvistelimme, sen jälkeen lähdimme Elina Knihtilän kanssa baariin vetämään pizzaa ja olutta.

Pari vuotta sitten kokeilin hiilaritonta dieettiä, koska se oli pinnalla. Söin pelkkää pekonia ja munaa sekä banaania, jonka en tajunnut olevan kiellettyä. Päädyin lihomaan kaksi kiloa. Ei kannattanut.

Iän myötä olen tullut itselleni ehkä liiankin armeliaaksi. Viime vuosina olen lihonut seitsemän kiloa, mutta ajattelen, että mitä sitten. Tarvitseeko sitä 46-vuotiaana enää olla täydessä tikissä?

”Kun katson peiliin, sieltä katsoo vastaan ryppy, jossa on finni. Silloin mietin, että koettakaa nyt päättää.”

Vanheneminen on hassua. Kun katson peiliin, sieltä katsoo vastaan ryppy, jossa on finni. Silloin mietin, että koettakaa nyt päättää.

Heikkona hetkenä vanheneminen myös pelottaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tajuan oman rajallisuuteni. En näe lukea ilman lukulaseja, en tajua uusista älypuhelinsovelluksista mitään, eikä Jounikaan saa aamulla sukkaa jalkaan kankean selkänsä takia. Kalkkiviiva tosiaan lähestyy.

Onneksi parisuhde tekee vanhenemisesta turvallisempaa. Yhdessä on mukavaa vanheta, yksin pelkäisin enemmän.

Matkustelu

Matkustelu on minulle samanlainen rentoutumiskeino kuin aikakauslehtien lukeminen toisille. Selaan nettiä tuntitolkulla ja osaan Intian paikallisjunien aikataulut ulkoa hyvissä ajoin ennen matkaa.

Matkustelu on ollut minulle tärkeää aina. Parikymppisenä se jäi vähemmälle, koska olin niin kiinni teatterissa. Ikätoverini haahuilivat ja nauttivat nuoruudestaan, joka minulta jäi silloin kokematta. Nyt aion ottaa menetetyn ajan takaisin.

Reissaamme sekä lasten kanssa että pariskuntana. Kun lapset ovat mukana, matkat ovat erilaisia. He haluavat asua hienoissa hotelleissa, meille aikuisille kelpaisi halvin mahdollinen bambumaja.

Reppureissuilla pyrimme välttämään kamalia all inclusive -hotelleja. Jamaikalla paikalliset kutsuivat niitä vankiloiksi: ihmiset kulkevat huoneistaan hissillä ulos aidattuun tilaan eivätkä tapaa ketään uutta. Sen verran punkkaria minussa on, että haluan välttää sitä kaikin keinoin. Palkkaammekin yleensä paikallisen oppaan ja päädymme jonkun kotiin syömään.

Odotan, että voin matkustaa Jounin kanssa entistä enemmän. Odotan jo seuraavaa kertaa, kun pääsen pakkaamaan kameran ja pankkikortin hirvittävän rumaan Kotiteollisuus-vyölaukkuuni. Lapsetkin alkavat olla jo sen verran isoja, että pärjäävät pidemmän aikaa ilman meitä. Uuden elämäntilanteeni mukanaan tuoma vapaus tuntuu hyvältä.”

Mari ­Perankoski
  • Näyttelijä-käsikirjoittaja syntyi 10.3.1970 ­Varkaudessa.
  • Asuu sekä Helsingissä että Lappeenrannassa aviopuolisonsa, muusikko Jouni Hynysen kanssa. 17-vuotiaan pojan äiti.
  • Tunnettu mm. tv-ohjelmista Kallio, Syke ja Putous sekä elokuvasta Mielensäpahoittaja.
  • Näytteli ­Q-teatterissa vuosina 1989–2006. ­Työskennellyt myös mm. ­Kansallisteatterissa ja Ryhmä­teatterissa.
  • Poliisisarja Roban uudet jaksot sunnuntaisin ­MTV3:lla.
  • Eeva Kallion ja Maria Säkön Q-teatterin ­historiasta kertova kirja Q – ­Skavabölen pojista ­Kaspar ­Hauseriin (Like) on juuri ilmestynyt.

Vieläkö muistat presidentin puolison Jenni Haukion iltapuvut aiemmissa itsenäisyypäivän juhlissa?

Rouva Jenni Haukio on emännöinyt tasavallan itsenäisyyspäivän juhlia neljänä vuonna presidentti Sauli Niinistön puolisona. Hänen pukunsa on ollut aina yksi illan odotetuimmista.

Vuonna 2015 Haukion päällä nähtiin poikkeuksellisen kirkkaanvärinen, fuksianpunainen iltapuku. Sitä ennen hän on juhlinut hillityissä väreissä, kuten sinisen eri sävyissä. Kokosimme äänestykseen iltapuvut neljältä vuodelta. Täysikokoiset kuvat puvuista näet äänestyksen lopussa.

 

Vuonna 2012 Jenni Haukio emännöi ensimmäistä kertaa Linnan juhlia. Jennin yllä nähtiin Paola Suhosen suunnittelema iltapuku, jonka Maakuntakukat-kuosissa komeilivat Suomen maakuntien kukat. Kuva: Sanoma-arkisto
Vuonna 2012 Jenni Haukio emännöi ensimmäistä kertaa Linnan juhlia. Jennin yllä nähtiin Paola Suhosen suunnittelema iltapuku, jonka Maakuntakukat-kuosissa komeilivat Suomen maakuntien kukat. Kuva: Sanoma-arkisto

Vuonna 2013 itsenäisyyspäivän vastaanotto järjestettiin poikkeuksellisesti Tampere-talossa. Sari Nordströmin suunnittelema kiiltäväpintainen, polvipituinen mekko herätti ihastusta. Kuva: Antti Hämäläinen / Sanoma-arkisto
Vuonna 2013 itsenäisyyspäivän vastaanotto järjestettiin poikkeuksellisesti Tampere-talossa. Sari Nordströmin suunnittelema kiiltäväpintainen, polvipituinen mekko herätti ihastusta. Kuva: Antti Hämäläinen / Sanoma-arkisto

Vuonna 2014 Jenni Haukio pukeutui kotikaupungistaan Porista löydetystä vintagekankaasta valmistettuun asuun. Sekin oli Sari Nordströmin suunnittelema. Kuva: Jonna Öhrnberg
Vuonna 2014 Jenni Haukio pukeutui kotikaupungistaan Porista löydetystä vintagekankaasta valmistettuun asuun. Sekin oli Sari Nordströmin suunnittelema. Kuva: Jonna Öhrnberg

Vuoden 2015 fuksianpunainen puku oli sekin luottosuunnittelija Sari Nordströmin. Kuva: Antti Hämäläinen / Sanoma-arkisto
Vuoden 2015 fuksianpunainen puku oli sekin luottosuunnittelija Sari Nordströmin. Kuva: Antti Hämäläinen / Sanoma-arkisto

Tuomarit ylistivät Saara Aallon esityksiä sen minkä pystyivät liikutukseltaan.

Suomalaislaulaja Saara Aalto, 29, esitti Britannian X Factor -semifinaalissa lauantai-iltana kaksi kappaletta. Etenkin jälkimmäinen esitys, hänen tulkintansa Sian Chandelier-hitistä hurmasi tuomarit.

Lue myös! Tänään tv:ssä: Jännitystakuu! Miten käy Saara Aallon finaaliunelmalle?

Tunteellinen ja dramaattinen popbiisi Chandelier sopi loistavasti Saaralle.

Live-esityksen dramatiikkaa lisäsi tummasävyinen, ukkossalamoita jäljittelevä lavastus.

Kaikki neljä tuomaria nousivat seisomaan kappaleen jälkeen. Saaran mentori Sharon Osbourne liikuttui esityksestä niin, että hän ei saanut sanaakaan ulos suustaan.

– Se oli täysin sensaatiomaista. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat taistella ja sinä olet taistelija, ylisti jopa Simon Cowell, jonka mielestä laulajan ensimmäinen kappale oli hieman korni.

Lue myös! Kisa-analyysi: Altavastaajasta ennakkosuosikiksi – 3 syytä, miksi Saara Aalto menestyy X Factorissa

Ensimmäisenä kappaleenaan lauantai-iltana Saara esitti Mariah Careyn All I Want For Christmas Is You -joulubiisin. Saaramaiseen tapaan tämä esitys oli vauhdikas ja värikäs.

– Lauloit yhden kaikkien aikojen parhaista joululauluista, X Factor -tuomari Nicole Scherzinger kiitteli esityksen jälkeen.

Kärkinelikossa Saaran lisäksi ovat vielä Matt Terry, Emily Middlemas ja 5 After Midnight -ryhmä.

Saaran jatko X Factorissa selviää tänään sunnuntaina tuloslähetyksessä noin kello 22. Sub-kanava ja MTV Katsomo lähettävät sen suorana.

Ensi viikolla kolme kilpailijaa taistelee X Factor UK -voitosta Wembley-areenalla Lontoossa. Voittaja on selvillä sunnuntaina 11. joulukuuta.

Nina Hartleysta, 57, piti tulla kätilö, mutta hänestä tulikin Hollywoodin tunnetuin pornotähti. Paola Suhonen teki dokumentin edelleen työskentelevästä Hartleysta, joka uskoo urallaan edistäneensä naisten oikeuksia.

Kun parikymppinen Marie Louise Hartman 80-luvun alussa opiskeli sairaanhoitajaksi, hän suunnitteli ryhtyvänsä kätilöksi. Feministinä hän ajatteli haluavansa tehdä töitä nimenomaan naisten hyväksi.

Opintojen ohessa Marie Louise tanssi strippiklubilla. Hän ei nähnyt siinä mitään ristiriitaa feminismin kanssa; olihan naisella oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan siinä missä miehelläkin. Ja Marie Louise oli jo nuorena ymmärtänyt olevansa paitsi biseksuaali myös ekshibitionisti.

Marie Louise valmistui kyllä sairaanhoitajaksi, mutta kätilöä hänestä ei tullut. Sen sijaan hänestä tuli Nina Hartley, yksi Hollywoodin kuuluisimmista pornotähdistä.

Strippiklubilta elokuviin

– Strippiklubia pidetään naisille vaarallisena paikkana, mutta minulle se oli turvallinen ympäristö paljastella. Kaikkialla muualla poliisi olisi tullut pidättämään minut, Nina, 57, muistelee ja puhkeaa raikuvaan nauruun.

Strippaamisesta Nina siirtyi pornoon, koska halusi harrastaa seksiä sekä naisten että miesten kanssa. Naispartnereita pelkkiin petipuuhiin ei ollut kuitenkaan helppoa löytää. Suhteessa kumppanit taas odottivat Ninalta uskollisuutta.

”Porno tarjosi minulle tilaisuuden toteuttaa seksuaalisuuttani ilman, että minut leimattiin huonoksi ihmiseksi.”

– Nuorena ajauduin aina suhteissani pettämään ja sitten tunsin syyllisyyttä. Porno tarjosi minulle tilaisuuden toteuttaa seksuaalisuuttani ilman, että minut leimattiin huonoksi ihmiseksi.

Ensimmäisestä elokuvasta, Educating Nina, on jo 32 vuotta. Sen jälkeen hän on esiintynyt sadoissa elokuvissa.

– Porno on minusta hauskaa! Feministinä minulle on myös aina ollut tärkeää näyttää, että nainenkin voi haluta seksiä ja nauttia siitä.

Yli kolmekymmentä vuotta kestänyt ura alalla on harvinainen. Toisin kuin usein luullaan, Ninan mukaan aikuisviihteessä riittää kyllä tilausta myös kypsemmille naisille.

– Katsojissakin on paljon varttuneempaa väkeä, eivätkä kaikki todellakaan halua fantasioida tyttäriensä ikäisistä naisista.

Ei kuitenkaan tarvitse olla puumafetissiä innostuakseen Ninasta; monet fanittavat häntä siksi, että hän on alan elävä legenda.

Yksi faneista on Paola Suhonen, joka on ohjannut Ninasta dokumentin. Paola seurasi Ninan elämää kahdeksan vuoden ajan. Poem Portrait of Nina on keskeisessä roolissa vaatesuunnittelijanakin tunnetun taiteilijan joulukuussa avautuvassa näyttelyssä Helsingin Taidehallissa.

– Nina ei vastaa stereotyyppistä käsitystä pornotähdestä, vaan hän on monitahoinen ihminen ja valveutunut intellektuelli, Paola kuvailee.

Feministien hampaissa

Millainen on stereotyyppinen kuva pornotähdestä? Aivoton seksiobjekti? Alistettu uhri?

Näin ainakin ajattelivat monet feministit 80-luvulla Yhdysvalloissa, jossa suhtautuminen pornoon jakoi heidät kahteen leiriin. 80-luvun pornosodiksi kutsuttu keskustelu saa Ninan yhä kiihtymään.

– Vastustajat näkivät miehet elukoina ja naiset uhreina. Se tuntui ristiriitaiselta, kun minusta porno oli vapauttanut minut!

Ninan mielestä pornon sijasta kannattaisikin kritisoida valtavirtaviihdettä, jossa seksuaalisesti aktiiviselle naiselle käy yhä useimmiten kalpaten.

– Nainen voi menettää lapsensa, vapautensa, perheensä, järkensä, rahansa, työnsä, miehensä tai jopa henkensä. Joka tapauksessa häntä täytyy jotenkin tarinassa rankaista. Porno on epätodellista, ylinäyteltyä, typerää, mautonta, toisinaan jopa julmaa, mutta ainakaan kukaan ei koskaan kuole!

Nina sanoo tekevänsä itse vain ja ainoastaan ”eettistä pornoa”. Se tarkoittaa hänelle sitä, että kaikki näyttelijät ovat käyneet sukupuolitautitesteissä, ovat mukana vapaaehtoisesti ja tietävät, mitä ovat tekemässä.

Kanaemo luennoi

Nina ei väitä, että pornon tekeminen olisi täysin ongelmatonta. Hänestä internet on kuitenkin tehnyt seksin esittämisestä monimuotoisempaa ja myös reilumpaa. Ennen koko ala oli muutamien isojen yhtiöiden käsissä. Ne sanelivat, mitä näyttelijän piti olla valmis tekemään.

– Nyt kuka tahansa voi alkaa harrastaa seksiä kameran edessä ja saada siitä korvauksen ilman välikäsiä. Jos haluaa tehdä pornoa valkoisissa mummoalkkareissa, sillekin löytyy varmasti yleisönsä.

”Kameran edessä ei koskaan pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei tekisi kotona ilmaiseksi.”

Ninakin kohtasi alalla huonoa kohtelua toisinaan nuorempana. Nykyään hänen rintaimplanttinsa ovat ”vanhempia kuin monet hänen vastanäyttelijänsä”. Heille Nina pitää usein kanaemoluennon, jollaisen hän itsekin olisi aikoinaan tarvinnut.

Hän neuvoo miettimään elämää pornouran jälkeen, sillä ihmisillä riittää yhä ennakkoluuloja ja tuomitsevia asenteita.

– Kameran edessä ei koskaan pidä tehdä mitään sellaista, mitä ei tekisi kotona ilmaiseksi. On tärkeää myös säilyttää oma, intiimi seksielämä.

Nina on ollut naimisissa vuodesta 2003 BDSM-elokuvia ohjaavan Ernest Greenen kanssa. Parilla on avoin suhde. Sitä ennen Nina eli kaksikymmentä vuotta kolmen hengen liitossa naisen ja miehen kanssa.

– Yksiavioinen suhde on monille ainoa hyväksyttävä tapa harrastaa seksiä. Minäkin kipuilin nuorena paljon sitä, miksen pysty sitoutumaan vain yhteen ihmiseen. Luulin pelkääväni rakkautta. Nyt minulla on kumppani, jota rakastan hyvin paljon, mutta monogamia ei vain sovi meille.

Ihmeellisiä asioita

Nina varttui vapaamielisessä Berkeleyn yliopistokaupungissa. Hänen vanhempansa olivat poliittisesti aktiivisia vasemmistolaisia, jotka kiinnostuivat buddhalaisuudesta Ninan ollessa pieni.

– Onnekseni uskonto ei ole koskaan rajoittanut seksuaalisuuttani. Minun ei ole tarvinnut tuntea olevani syntinen halujeni takia. Buddhalainen kasvatukseni tarkoitti sitä, että minua kannustettiin olemaan kiltti muille ihmisille.

”Naisen keho kykenee ihmeellisiin, ihaniin asioihin kuten luomaan uutta elämää ja saamaan orgasmeja.”

Uravalinnasta kertominen perheelle oli silti kova paikka. Ninan buddhalaiseksi nunnaksi ryhtynyt äiti hyväksyi tyttärensä ammatin vasta joitakin vuosia ennen kuolemaansa. Silloin äiti myönsi, että omalla tavallaan tytär on varmasti auttanut ihmisiä työllään.

– Se tuntui hyvältä, sillä olen yrittänyt 30 vuotta viestittää naisille, että hekin saavat olla himokkaita ilman että heidän täytyy hävetä tai potea syyllisyyttä.

Nina näkee yhtäläisyyksiä myös kätilön ja pornotähden ammateissa.

– Kätilön työssä minua kiehtoi kehomme toiminta ja mitäs muuta kuin sitä samaa olen tutkinut tässäkin työssä. Naisen keho kykenee ihmeellisiin, ihaniin asioihin kuten luomaan uutta elämää ja saamaan orgasmeja.

Nina Hartley
  • Pornon grand old lady on syntynyt 11.3. 1959.
  • Esiintynyt sadoissa pornoelokuvissa. Rooli myös Boogie Nights -elokuvassa.
  • Naimisissa ohjaaja Ernest Greenen kanssa.
  • Dokumentti Poem Portrait of Nina nähtävillä Paola Suhosen näyttelyssä Taidehallissa 8. tammikuuta 2017 asti.
  • Ikääntyminen on muuttanut Ninan asennetta työhönsä sen verran, että enää hän ei esiinny täysin alasti.

Putous-tähti Minka Kuustonen tekisi mielellään romanttisen toimintaelokuvan yhdessä serkkunsa Sami Hedbergin kanssa. – Haluaisin nähdä Samin trikooasussa.

Putous-tähti Minka Kuustonen, 31, ja stand up -koomikko Sami Hedberg, 35, näyttelevät lyhyesti yhdessä Luokkakokous 2 -elokuvassa. Videolla Minka kertoo, että työskentelisi Samin kanssa mielellään enemmänkin yhdessä.

– Haluaisin ehdottomasti tehdä Samin kanssa ensirakastajan roolin, jossa lopulta suudellaan auringonlaskussa. Siinä olisi sopivasti sukurutsaa mukana, Minka nauraa. Katso hauska video!