”Olen elämässä romantikko mutta riidellessä realisti”, muusikko Jouni Hynynen kertoo. Kuva: Liisa Valonen
”Olen elämässä romantikko mutta riidellessä realisti”, muusikko Jouni Hynynen kertoo. Kuva: Liisa Valonen

Jouni Hynynen vie naiselta jalat alta valkokastikkeella, odottaa seksiä vähintään kahdesti viikossa ja on oppinut, että puhua pitää. – Marin tavattuani kelasin, että tässä on minun tyyppini, hän sanoo.

Muusikko Jouni Hynysen, 46, puheet ovat niin veikeitä, ettei voi olla ihan varma, lyökö hän sittenkin kaiken läskiksi.

Mutta kun puhe on Jounin vaimosta, näyttelijä Mari Perankoskesta, ei sävyä tarvitse arvailla. Pariskunta meni naimisiin syyskuun alussa Lappeenrannassa neljän vuoden seurustelun jälkeen. Marista Jouni puhuu tosissaan.

– Marin tavattuani kelasin, että tässä on minun tyyppini, nyt mennään. Vaihtoehtoja ei ollut, vaan se oli siinä. En voisi kuvitella ketään muuta naista, jonka kanssa voisin viettää yhtä paljon aikaa ja jutella yhtä paljon, Jouni sanoo.

Avioliitto on molemmille toinen. Jounilla on aiemmasta suhteestaan 12-vuotias tytär ja Marilla 17-vuotias poika. Perheellä on kodit sekä Lappeenrannassa että Helsingissä.

Viime aikoina Jouni ja Mari ovat viettäneet enemmän aikaa pääkaupungissa töidensä takia. Jounin Kotiteollisuus-bändi on juuri julkaissut uuden levyn Vieraan vallan aurinko, ja Jouni on kirjoittanut ensimmäisen romaaninsa.

Kadonnutta tavaraa etsimässä -kirjansa tarinaa Jouni suunnitteli vuosikaudet. Se kertoo keski-ikäisestä muusikosta Jari Koposesta, joka metsästää kadotettua nuoruutta. Jouni on ottanut juoneen viitteitä omasta elämästään, mutta hänestä itsestään se ei kerro.

– Ajattelin pitkään, etteivät rahkeeni riitä romaaniin. En tiedä, riittävätkö ne vieläkään, mutta tuntui, että aika oli kypsä. Itse en ole ollenkaan nuoruuden kannoilla, vaan minulla on kaipuu rauhoittumiseen. En jaksaisi enää hötkyillä.

Tuore vaimo toimi kirjoitusprosessissa apuna ja tsempparina. Suhde on tuonut Jounille uudenlaista varmuutta.

– Marin ansiosta tunnen olevani koko ajan kotona.

Mari Perankoski ja Jouni Hynynen avioituivat syyskuussa 2016. Kuva: Sanoma-arkisto
Mari Perankoski ja Jouni Hynynen avioituivat syyskuussa 2016. Kuva: Sanoma-arkisto

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta rakkaus?

Järjettömyys. Rakkaus on tunne, jota ei voi hallita. Se tuottaa samalla tavalla hyvää mieltä kuin lenkkeily tai alkoholi. Kaikkihan pyrkivät siihen, että tuo hyvä mieli myös jatkuu. Jotkut väittävät, että rakkaus voi loppua. Minä tutkin parhaillani asiaa.

Millainen oli ensirakkautesi?

Sekava. Tapasimme ex-vaimoni kanssa lukiossa ja lähdimme rakentamaan suhdetta, menimme naimisiin ja saimme lapsen. Vaikka päädyimme eroon, suhde oli merkityksellinen ja herättävä. Sen kaiken ansiosta tajusin, mistä rakkaudessa oli oikeasti kysymys.

Kuka on elämäsi suurin rakkaus?

Tyttäreni syntymä on tärkeintä, mitä minulle on tapahtunut. Rakkaus omaa lasta kohtaan on pysyvää, eikä se voi mitenkään mennä vikaan. Menen lapsi edellä kaikkeen, mitä teen. Hänen syntyessään elin hankalaa vaihetta, sillä bändillä meni niin lujaa, että olin paljon pois kotoa. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut olla enemmän paikalla.

Nykyään on helvetin siistiä, että siitä huutavasta kääryleestä on kehittynyt iso tyttö, jonka kanssa voi jutella melkein kaikesta. Luulen, että olen hänen silmissään hyvä isä, enkä ole ihan täydellisesti onnistunut mokaamaan kaikkea. Täytyy kiittää myös tyttäreni äitiä siitä kaikesta, mitä hän on aikoinaan joutunut tekemään.

Millainen kumppani olet parisuhteessa?

Olen hankala kumppani. Minulla on vahvat periaatteet ja pidän oman pääni. Jos mielipidettäni kyseenalaistetaan, kyseenalaistan takaisin. Jos taas pitää puhua vakavasti, vedän kaiken lekkeriksi.

Suomalainen mies kokee naisen tunteenpurkaukset helposti uhkana, vaikka yleensä naisen hermostumiselle on ihan oikea syy. Naiset tosin pitävät huolensa liian kauan omana tietonaan, ja sitten aivan yllättäen räjähtää. Minun heikko puoleni on, että otan tämän kaiken viihteenä ja ajattelen, että tuokaa popcornia ja kokista. Räjähdyksen syyn ymmärrän yleensä vasta vuorokauden päästä.

”Ulkonäkö ei ole koskaan ollut minulle naisessa se määrittävä tekijä.”

Millaisiin naisiin rakastut?

Pitää olla itsevarma ja huumorintajuinen. Jos vielä muutkin palikat, siis ulkomuoto, ovat kohdallaan, kaikki on täydellistä. Ulkonäkö ei tosin ole koskaan ollut minulle naisessa se määrittävä tekijä. Tärkeintä on, että läppä lentää niin, että minäkin tajuan.

Miten ihastumisen erottaa rakastumisesta?

Ihastumisella ja rakastumisella ei ole mitään tekemistä keskenään. On olemassa paljon ihastuttavia ihmisiä, muttei lainkaan yhtä paljon rakastettavia. Ihastua voi vaikka samaan sukupuoleen: saatan ajatella, että onpas tuossa hemmetin hyvä jäbä. En silti voisi koskaan rakastua häneen. Jossain määrin ihastuminen voi liittyä myös ulkokuoreen. Voin katsoa puoleensavetäviä naisia auton ikkunasta ja ajatella, että hyvä perse.

Miten kahden epäsäännöllistä työtä tekevän suhde toimii?

Pyrimme olemaan samoissa paikoissa samoihin aikoihin, mutta kyllähän aikuinen ihminen kestää olla toisesta pari päivää myös erossa. Hyvä puoli työn epäsäännöllisyydessä on, että joskus pystymme olemaan yhteen putkeen kuukaudenkin kimpassa. Silloin lähdemme yleensä ulkomaille. Perusarjessa reissaamme yhdessä Lappeenrannan ja Helsingin väliä, eikä se ole vaikeaa.

Miten näytät rakkautta arjessa?

Teen ruokaa ja kyselen, onko kaikki ok. En osaa osoittaa sitä muuten kuin olemalla paikalla. Ennen tein töitä kotona niin, että työhuoneen ovi oli kiinni. Nykyään pidän oven auki. Olen tajunnut, ettei minun tarvitse koko ajan tehdä töitä, eivät ne nyt niin tärkeitä ole. Ennemmin tytöt kuin työ edellä.

Voiko työkavereita rakastaa?

Kyllä voin sanoa rakastavani Kotiteollisuuden jätkiä. Joitain vuosia sitten töitä tuli tehtyä niin paljon, ettei mitään järkeä. Olin niin syvällä bändihommissa, että kaikki muu elämä jäi. Lopulta väsyin niin, että ilmoitin bändille tämän olevan tässä. En ollut masentunut, mutta en vain jaksanut enää. Pohja tuli vastaan.

”Tajusin, ettei tämä ukko ollut tajunnut pyytää apua.”

Pojat kuitenkin hyppäsivät kehiin ja ilmoittivat, että eiköhän me nyt kuitenkin jatketa. He alkoivat ottaa bändin asioista enemmän vastuuta. Silloin tajusin, ettei tämä ukko ollut tajunnut pyytää apua. Nyt uusi kitaristimme Miitri Aaltonen tekee parempia biisejä kuin minä. Kilpailemme keskenämme raivokkaasti, hyvässä mielessä.

Mitä vanhempasi opettivat sinulle rakkaudesta?

Käytännön asioita, kuten sitä, että rakkautta on, kun ruoka on valmista ja sämpylät uunissa tulossa. Mutsi kokkasi, isäukko oli ulkomailla duunissa. Olen ottanut kokkauslinjan.

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

Ei, miksi pitäisi? Minä en ainakaan antaisi, mie tappaisin kaikki.

Mistä tunnistaa rakkauden loppumisen?

Siitä, että työ on tärkeämpää kuin nainen. Parisuhteessa pitää pystyä hoitamaan työ ja puhumaan siitä, mutta myös pitämään parisuhdeillallisia ja huolta perheestä. Parisuhteessa ei saa myöskään olla asioita, mitkä aiheuttavat eripuraa, vaan kaikesta pitää pystyä puhumaan.

”Kyllähän sitä parin päivän välein pitää päästä bylsimään.”

Voiko rakkautta olla ilman seksiä?

Ei. Pelkkä ajatus seksittömyydestä parisuhteessa tuntuu hankalalta. Kyllähän sitä parin päivän välein pitää päästä bylsimään, muuten siitä aiheutuu kitkaa. Raakaa ajelua pitää olla vähintään parina päivänä viikossa, mielellään monta kertaa päivän aikana. Toki henkinen yhteys on tärkeää, mutta minulla on myös muna pystyssä.

Ylipäätään minun on vaikeaa kuvitella, miten jotkut pystyvät olemaan parisuhteessa pitkään ilman seksiä. Toki työkiireet voivat vaikuttaa, mutta sen pitäisi olla väliaikaista. Mitä kumppanuudesta ilman seksiä muka oikeasti tulee?

Voiko seksiä olla ilman rakkautta?

Voi olla, mutta mitä se sitten on? Onko se edes seksiä? Itse kutsuisin sitä panemiseksi tai nylkytykseksi. Mutta onko siinäkään mitään järkeä? Ketä muka haluttaa, jos ei rakasta toista?

Helposti sanotaan, että ukothan panevat mitä vain, mutta on olemassa myös samanlaisia naisia. Heitä pyörii musiikkiympyröissäkin. He käyttävät surutta miesparkoja hyväkseen, vaikka nämä haluaisivat löytää syvemmän yhteyden.

Oletko romantikko vai realisti?

Olen elämässä romantikko mutta riidellessä realisti. Pyrin silti aina kohti romantiikan maailmaa.

Onko sydämesi joskus särkynyt?

Ei hirveän pahasti, sillä ero exästäni oli järkiero. Se kuulostaa ikävältä, mutta sori. Tästä tulee todennäköisesti puhelua perään.

Typerintä, mitä rakastuneena voi tehdä?

En ole koskaan ostanut naiselle kukkia enkä osta. Se on naiivia ja liian ilmeistä, en kehtaa alentua sellaiseen. Typerintä on myös kävellä käsi kädessä toisen aikuisen kanssa. Oman lapsen kanssa toki voi, mutta mihin aikuinen kadulla muka turvaa tarvitsee?

Mitä olet oppinut rakkauksistasi?

Olen oppinut, että naisten kanssa pärjää, jos juttelee niille. Siihen oppiin meni ihan järjettömän pitkään. Kun nyt katson taaksepäin, on silti ihan selvää, että tämän kaiken piti lopulta mennä näin.

Jounin rakkausvalinnat

Romanttinen ilta

Se, että katsellaan elokuvia yhdessä, pelaillaan korttia tai Trivial Pursuitia. Sellaista lämpöistä yhdessäoloa.

Romanttisin ruoka

Valkokastike. Sen resepti on salainen, mutta se käy minkä ruoan

kanssa tahansa ja sisältää muun muassa luonnonjogurttia. Se
saa naisen hulluksi.

Rakkauden väri

Punainen. Siinä on samassa lämpö

ja vaara.

Romanttisin leffa

Gladiaattori. Se on hienoin rakkaus­elokuva, mitä on koskaan tehty.

Sen loppukohtauksessa itku tulee joka kerta. Se, että gladiaattori

pääsee viimein kotiin, vaikkakin

kuolemassa... Siinä on kaikki.

Sana, jota käytän rakkaastani

Kaikenlaisia lempinimiä tulee mieleen, mutten kehtaa tässä lähteä niitä avaamaan. Niitä on paljon ja ne muuttuvat tekstari tekstarilta.

Julkkis, johon voisin rakastua

Holly Hunter on helvetin hyvän­näköinen lyyli ja oikeastaan ainoa, joka Marin ohella puhuttelee.

Jouni Hynynen

  • Muusikko, säveltäjä ja kirjailija syntyi 15.2.1970 Joutsenossa, asuu Lappeenrannassa.
  • Naimisissa näyttelijä Mari Perankosken kanssa. 12-vuotias tytär aiemmasta suhteesta.
  • Romaani Kadonnutta tavaraa etsimässä (Like) ilmestyi syyskuussa.
  • Vuonna 1993 perustetun Kotiteollisuus-bändin uusin levy Vieraan vallan aurinko julkaistiin juuri.
Vierailija

Jouni Hynynen näyttää rakkautta arjessa: ”Teen ruokaa ja kyselen, onko kaikki ok”

En kyllä söisi sellaisen kokin safkoja joka kyselee onko kaikki ok. Hynysen seksielämä se näköjään katoaa nopeasti, ennen se oli joka toinen päivä kun oli pakko panna nyt se odottaa josko saisi edes joka toinen viikko. Kohta sen seksinsaanti on kuin Jari Tervolla finlandia kirjallisuuspalkinnon odotus...
Lue kommentti
– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti