Jonsu pääsi opiskelemaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun ensimmäisellä yrityksellä, mutta paljon pänttäämistä se vaati. “Aiheet eivät olleet ennestään tuttuja, enkä ollut opiskellut ylipäätään moneen vuoteen.” Kuvat: Liisa Valonen
Jonsu pääsi opiskelemaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun ensimmäisellä yrityksellä, mutta paljon pänttäämistä se vaati. “Aiheet eivät olleet ennestään tuttuja, enkä ollut opiskellut ylipäätään moneen vuoteen.” Kuvat: Liisa Valonen

Indican laulaja Jonsu Salomaa hyppäsi kolme vuotta sitten keikkabussista finanssialalle. Tauon jälkeen musiikki alkoi taas vetää puoleensa. – Olen onnellisin, kun saan toteuttaa kumpaakin ääripäätä.

Aamulla työmatkalla ostettu lohisalaatti on yllättävässä toukokuun helteessä ehtinyt mennä pilalle. Jonsu ei ole kiireiltään pysähtynyt lounastamaan, vaan on porskuttanut koko päivän aamupalan voimin. Mieli himoitsee vihersmoothieta. Välipalasta saa tarpeeksi energiaa siihen asti, että pääsee kotiin viettämään vapaailtaa.

Indican laulajana tutuksi tulleella punahiuksisella Johanna ”Jonsu” Salomaalla, 33, kiirettä todella riittää. Jonsun elämä on myllääntynyt useaan otteeseen sen jälkeen, kun Indican viimeinen levy ilmestyi vuonna 2014.

”Päätimme lähteä kaikki omiin suuntiimme.”

Mystisromanttista pop-rockia soittavan yhtyeen toiminta hiipui, kun sen jäsenet olivat alkaneet yksi toisensa jälkeen siirtyä omille teilleen.

– Puhuimme levyn julkaisun jälkeen, että pidetään pieni hengähdystauko. Mietitään, mihin suuntaan lähdetään elämässä. Siinä ei ollut mitään dramaattista, että ei enää ikinä tehtäisi musiikkia yhdessä. Päätimme vain lähteä kaikki omiin suuntiimme.

Indican keulahahmona tunnettu Jonsu päätti lähteä tekemään jotain ihan muuta – ja päätyi Aalto-yliopistoon opiskelemaan laskentatoimea ja rahoitusta.

Opintojentäyteinen elämä oli vasta aluillaan, kun hän sai vuosien 2014 ja 2015 vaihteen uudenvuodenjuhlissa mahdollisuuden lähteä valloittamaan finanssialaa.

– Bileissä oli muutama kaveri, jotka olivat alan yrityksessä töissä ja hehkuttivat, kuinka kivaa heillä siellä oli. Sanoin, että haluaisin joskus kokeilla alaa itsekin. Toinen heistä soitti seuraavalla viikolla ja kertoi, että hei, meillä saattaisi olla avoinna paikka, josta voisit olla kiinnostunut.

Alan vaihdon jälkeen kirkkaanpunaisista hiuksista tuli maantien ruskeat, ja muusikko katosi julkisuudesta. Vaikka musiikki sai myöhemmin uudelleen tilaa elämässä, finanssialan työ oli tullut Jonsun elämään jäädäkseen.

Nuoteista numeroihin

Hengähdystauko musiikista tuli tarpeeseen. Jonsu oli jo jonkin aikaa kokenut, että musiikin arvaamattomuus oli ajoittain rankkaa. Hän oli tehnyt musiikkia pelkästään Indicassa yli kymmenen vuotta, ja musiikki oli ollut elämässä olennaisesti mukana siitä lähtien, kun hän täytti 4, ja sai ensimmäisen viulunsa.

Luovassa työssä on kuitenkin kuluttavatkin piirteensä.

– Missään ei ollut oikeaa tai väärää, ja tuntui, että hukun jonkinlaiseen mielikuvitussuohon. Päätin pitää taukoa musiikista, jotta näkisin, kaipaanko sitä oikeasti. Mielestäni elämässä on hyvä aina välillä ottaa etäisyyttä asioihin, joita on tottunut tekemään. Usein läheisten ihmisten tai arkisten asioiden arvon tajuaa kunnolla vasta kauempaa.

–  Lopetin musiikin tekemisen täysin ja hyppäsin suoraan keikkabussista finanssimaailmaan. Vaihdoin yhdeltä istumalta nuotit numeroihin.

”Halusi tai ei, raha liikuttaa aika paljon ihmisiä ja koko planeettaa.”

Numeroiden pariin päätyminen ei kuitenkaan ollut pelkkä satunnainen idea, vaan sekin juontui musiikista. Jonsu oli muusikonuransa aikana huomannut, kuinka paljon hyötyä talousasioiden ymmärryksestä on luovissakin projekteissa.

– Kaikki hienot elämykset yleisölle luodaan aina jonkin budjetin puitteissa. Muusikon työhön kuuluvat myös riskit. Jos esimerkiksi kiertueilla ei ole perillä sisään ja ulos virtaavista rahoista, saattaa tehdä helposti konkurssin. Halusi tai ei, raha liikuttaa aika paljon ihmisiä ja koko planeettaa.

Mahtavaa hukkua massaan

Uudella alalla haastavinta oli aloittaa täysin nollasta. Tutut ihmettelivät yhtäkkistä alanvaihtoa, ja erityisesti aikaiset aamut tuntuivat vaikeilta.

– Olin kaikkea muuta kuin mukavuusalueellani. Välillä iski epätoivo, mutta silloin mietin, että asioita ei opi kuin tekemällä ja päivä päivältä osaan työni paremmin. Pidän finanssialan työstä, se on niin erilaista kuin mitä olen tehnyt muusikkona, Jonsu sanoo.

–  Järjestelmällisyys, huolellisuus, tarkkuus ja nopeus ovat varmasti taitoja, jotka ovat kehittyneet eniten. Muusikonhan ei tarvitse välttämättä olla hirveän nopea tai järjestelmällinen.

Jonsu ei ole kokenut töissä syrjintää taustansa vuoksi.

– Minut otettiin alalla hyvin vastaan. Olen todella kiitollinen ensimmäiselle työnantajalleni, että hän uskalsi palkata suoraan musiikkimaailmasta finanssialalle hyppäävän muusikon, Jonsu sanoo.

”Osa minusta on aina viihtynyt hiljaisuudessa ja omissa oloissa.”

Keikkalavoilta näyttöpäätteen taakse siirtyminen tuntui Jonsusta eksoottiselta seikkailulta, ja kauppatieteiden opinnot tarjosivat jotain, mistä Jonsu ei ollut saanut nauttia aikaisemmin: mahdollisuuden upota massaan.

– En antanut haastatteluja tai ollut juurikaan esillä, vaan pidin täydellisen breikin siitä kaikesta. Työssäni tuijottelen tietokoneen näyttöä ja siirtelen numeroita paikasta toiseen. Sain hukkua joukkoon, ja se oli todella kiva tunne. Osa minusta on aina viihtynyt hiljaisuudessa ja omissa oloissa.

Alanvaihto muutti myös identiteettiä

Musiikiton elämä jatkui muutaman vuoden, kun työt etenivät vastuullista sijoittamista pohtivan tutkimusprojektin kautta uuteen finanssialan työpaikkaan. Opinnotkin ovat siirtyneet jo graduvaiheeseen, sen aiheeksi valikoitui myös vastuullinen sijoittaminen.

– Aluksi tuntui, että olen maailman hitain etana ja ihan pihalla koko ajan. Etsin neuvoja ja ratkaisuja ohjekirjoista kuin pahasti hukassa oleva turisti. Nyt on ollut kiva huomata, että tempo nopeutuu tekemällä ja muisti alkaa rekisteröidä uusia, tärkeitä asioita ihan eri tavalla.

– Tässä työssä on pakko pysyä aikatauluissa, ja siinä olen kehittynyt mielestäni paljon. Samoin heräämisessä: viime lauantainakin heräsin ilman herätyskelloa kuudelta aamulla.

 


“Löysin nuotit tauon jälkeen uudestaan, enkä halua niistä enää erota.” Numeroiden tutkiminen puolestaan on vasta alussa. ”Menee ainakin kaksikymmentä vuotta ennen kuin tiedän kaiken mitä haluan”, Jonsu sanoo.

 

”Tuijotin itseäni peilistä miettien, etten taida tuntea tuota tyyppiä.”

Kaikki ei silti ole ollut pelkkää hupia. Vaikka oman elämän kääntäminen päälaelleen tuntui oikealta ratkaisulta, oli musiikista luopuminen yhtä vaikeaa kuin minkä tahansa rakkaan asian jättäminen. Kun ura muusikkona jäi taakse, omaa identiteettiä piti rakentaa muista aineksista kuin musiikista ja artistina olemisesta.

– Joskus sitä jää oman identiteettinsä vangiksi ja unohtaa sen, että voisi olla ihan mitä tahansa. Haluan tehdä elämässäni paljon erilaisia asioita ja rikkoa rajojani, jotta en jämähdä paikalleni ja ala kuvitella, että tällainen Jonsu on. En halua jäädä istuskelemaan tyytyväisenä sen ajatuksen päälle loppuelämäkseni.

Alanvaihto auttoi häntä näkemään itsensä toisessa valossa. Alussa oli kuitenkin pienimuotoinen kriisi.

– Kävin ostamassa jakkupuvun ja kiedoin maantienruskeat hiukset nutturalle. Tuijotin itseäni peilistä miettien, etten taida tuntea tuota tyyppiä. Musiikki oli ollut tärkeimpiä asioita niin pitkään kuin muistan, ja kun jätin sen taakseni, tuntui kuin elämästä puuttuisivat kaikki raamit. En yhtään tiennyt, kuka olin. Se oli aluksi ahdistavaa ja pelottavaa, mutta vähitellen aloin myös nauttia siitä.

Muutoksen tuulet alkoivat kuitenkin taas puhaltaa. Musiikin oli aika päästä esiin.

Musiikki palasi takaisin elämään

Jonsu oli yhtenä päivänä, kuten lukemattomina samanlaisina, tuijottanut Excel-taulukoita ensin töissä ja sitten koulussa 12 tuntia putkeen. Pitkän päivän jälkeen kotimatka vei Länsiväylää pitkin Helsingistä siltojen yli meren ylle, ja matkamusiikiksi valikoitui Louis Armstrongin What a Wonderful World.

– Kyyneleet vain alkoivat valua. Tajusin, etten pysty elämään ilman musiikkia, se ikävä ja suru oli niin syvä. Ymmärsin, että jos jatkan ilman musiikkia, ahdistun ja masennun.

”Ajattelen, että nuoteissa ja numeroissa on pohjimmiltaan paljon yhteistä.”

Jonsu alkoi kirjoittaa kappaleita ilman suunnitelmia – tärkeää oli vain, että musiikki oli jälleen elämässä.

Musiikin tekeminen yksin oli aivan uudella tavalla vapaata. Tuntui ihanalta tehdä mitä vain, kenen kanssa tahansa. Kaikki tuntui mahdolliselta.

Finanssiala ja musiikki myös tukevat toisiaan. Vaikka Jonsu sanoo elävänsä päivä kerrallaan, hän uskoo, että hänessä asuu myös pieni työnarkomaani.

– Omistautuminen ja pitkäjänteisyys ovat piirteitä, jotka ovat varmasti auttaneet uudessa työssä ja opiskeluissa. Ajattelen myös, että nuoteissa ja numeroissa on pohjimmiltaan paljon yhteistä. Kummatkin pyrkivät luomaan kaaokseen järjestystä, rakennetta ja logiikkaa. Finanssialan töiden jälkeen uskon, että levy-yhtiö sai takaisin astetta täsmällisemmän, nopeamman ja huolellisemman Jonsun.

 


”Kun päätin pitää musiikkibreikin, värjäsin punaiset hiukset pois, eikä mua hirveän moni enää tunnistanut. Se tuntui aika vapauttavalta”, Jonsu kertoo.
”Kun päätin pitää musiikkibreikin, värjäsin punaiset hiukset pois, eikä mua hirveän moni enää tunnistanut. Se tuntui aika vapauttavalta”, Jonsu kertoo.

 

Uusi sinkku rohkeudesta

Uuden musiikin julkaisua varten ei ollut suunnitelmaa tai aikatauluja. Biisejä ehti syntyä toistakymmentä, mutta mikään kappaleista ei tuntunut siltä, että juuri se pitäisi tuoda päivänvaloon.

Kesäkuun 7. päivä julkaistava sinkku Valloita maailma oli lopulta se kappale, josta Jonsulle tuli vahva tunne, että se sopii juuri tähän aikaan. Kappale syntyi eräänä aamuna Jonsun lukiessa uutisia. Tuntui, että niissä äänensä saivat kuuluviin vain ne, jotka huusivat vihaansa lujimpaa.

– Tässä maailmassa on varmasti hurja määrä hiljaisia neroja, joiden ajatukset jäävät kaiken huudon alle. Halusin kirjoittaa biisin, joka antaisi ihmisille voimaa ja rohkeutta. Ehkä kaipasin niitä itsekin, ja kirjoitin biisin myös pikkuisen itselleni. Tarvitsin itsekin rohkeutta avatakseni taas suuni.

”Läheisilleni kuuluu suurin kiitos siitä, että olen vielä järjissäni.”

Sitä, mitä kappaleen julkaisemisen jälkeen tapahtuu, on mahdotonta sanoa tarkkaan. Lisää musiikkia on tulossa, se on ainakin varmaa. Yhtä varmaa on finanssialan töiden jatkuminen. Elämä on saanut aivan uudenlaista tasapainoa toimistotyön ja musiikinteon yhdistelmästä – vaikka kiireisenä se pitääkin.

– Rakastan luovaa työtä, mutta olen onnellisimmillani, kun pystyn toteuttamaan kumpaakin ääripäätä.

Jonsu tietää sietävänsä stressiä ja kiirettä tiettyyn pisteeseen asti hyvin, ja apua jaksamiseen löytyy läheltä.

– Välillä tuntui, ettei homma pysy millään kasassa. Pelastukseni ovat olleet ihmiset ympärilläni. En olisi ikinä selvinnyt arjestani yksin. Tiedän, että tällaisella tempolla ei kannata jatkaa montaa vuotta, Jonsu myöntää.

– Läheisilleni kuuluu suurin kiitos siitä, että olen vielä järjissäni.

Jonsu Salomaa

33-vuotias muusikko ja kauppatieteiden opiskelija valmistuu maisteriksi vuoden kuluttua.

Asuu Espoossa.

Tunnetaan Indica-yhtyeen laulajana ja toisena perustajajäsenenä. Indican ensimmäinen albumi Ikuinen virta julkaistiin vuonna 2004.

sinkku Valloita maailmaa ilmestyy 7.6.

Näyttelijä Antti Luusuaniemi ja mainosalalla työskentelevä vaimo Lili Zoe Ermezei ovat perhekeskeisiä työnarkomaaneja.

Näyttelijä Antti Luusuaniemi, 37, ja Lili Zoe Ermezei, 29, tapasivat kuusi vuotta sitten Budapestissa mainoskuvauksissa. Ensimmäiseksi Lili ihastui suomalaisnäyttelijän nahkalaukkuun, sitten mieheen.

– Paitsi, että Antilla oli hyvä maku, hän oli myös sympaattinen, komea, antelias ja mukava. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Lili kertoo.

Jo seuraavana kesänä Lili jätti uransa ja rakastamansa työn ja muutti Suomeen Antin luo.

– Olin niin nuori ja rakastunut, etten epäröinyt hetkeäkään, Lili sanoo.

Antin ammatti tosin herätti hänessä epäilyksiä.

– Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä. Mutta luultavasti hän saa tarpeeksi huomiota näyttämöllä, sillä kun hän tulee kotiin, hänessä ei ole tippaakaan egoismia tai narsismia.

"Pelkäsin, että Antti olisi itseään täynnä."

Kumpikin heistä on sitä mieltä, että mustasukkaisuus vie ihan turhaa energiaa.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tunnu missään, kun Antti suutelee muita näyttelijän työssään. En silti tee siitä ongelmaa, sillä Antti osaa erottaa työn ja yksityiselämän. Olemme tiimi emmekä tunne itseämme uhatuksi, Lili sanoo.

Perhekeskeiset työnarkomaanit

Perheen ja uran välillä tasapainottelu onkin Lilin ja Antin elämässä jokapäiväinen haaste. Molemmat suhtautuvat työhönsä intohimoisesti, mutta arvostavat myös perheen yhteistä aikaa.

– Haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin, mutta ei se ole sen tärkeämpää kuin muu elämä. Ei elämää ja perhettä voi siirtää syrjään, Antti sanoo.

"Voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa."

– Olen aina ollut työnarkomaani ja voisin elää työlleni 24 tuntia vuorokaudessa, mutta olen oppinut Antilta, ettei se voi olla ihmisen ainoa arvo. Hän muistuttaa minua siitä, että lopussa meillä ei ole kuin perhe, mainostoimistossa strategisena johtajana työskentelevä Lili jatkaa.

Jännittikö Liliä äitipuolen rooli?  Miten Antti ja Lili jakavat  kotityöt? Mikä on ollut  heidän suhteessa vaikeinta aikaa?  Lue lisää Me Naisten numerosta 34/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Antin ideoima Red Carpet –leffafestivaali Hyvinkäällä 31.8. – 3.9.

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja ja ministeri Suvi-Anne Siimes erosi puolueesta jäätyään pois eduskunnasta. Kuva: Heli Blåfield

Suvi-Anne Siimes on ollut 9 vuotta vanhemman puolisonsa kanssa yhdessä 30 vuotta. – Olisi surkeaa, jos avioliitto kariutuisi siihen, että elämänpiirit erkanevat toisistaan.

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, Työeläkevakuuttajat TELA:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes miettii omia eläkevuosiaan vain harvoin.

– Enemmän pohdinta liittyy siihen, että puolisoni on minua yhdeksän vuotta vanhempi. Elämänsuunnitelmaamme kuuluu, että hän jatkaisi töissä mahdollisimman pitkään, jotta elämänpiirimme eivät erkanisi liikaa, Siimes sanoo Me Naisten Tämän olen oppinut haastattelussa.

Siimes on ollut puolisonsa kanssa yhdessä kolmisenkymmentä vuotta.

– Olisihan sen surkeaa, jos avioliitto kariutuisi siihen, että elämänpiirit erkanevat toisistaan.

Politiikka on sotaa

Ministerinä ja kansanedustajan toiminut Suvi-Anne Siimes sanoo, että hänellä oli politiikassa toimiessaan väärä kuva pelin säännöistä.

– Ymmärsin vasta politiikasta poistuttuani, että osa epäonnistumisistani ja vaikeuksistani johtui siitä, että minulla oli täysin väärä kuva politiikasta kun menin sinne, Siimes pohtii.

–Olin lukenut filosofiaa ja kuvittelin, että politiikka toimii keskustelun ja avoimuuden periaatteilla. Sitten ihmettelin ja paheksuin sitä pelaamista, johon törmäsin. Kärsin siitä.

Siimes kuvaa politiikkaa sodaksi, jossa on vain välirauhoja.

– Siellä ei ole mitään onnellista loppua. Tämä oli tärkeää ymmärtää edes jälkikäteen.

Politiikka opetti Siimeskelle, mitä valta on, ja miten sitä käytetään. Ja mitä sen saavuttamiseksi ollaan valmiita tekemään.

Siimes erosi vasemmistoliitosta 2007.

– Olin nuorena puoluetta vailla ollut vasemmistolainen, ja sellainen minusta on tullut vanhempanakin. Minulle on luonnollinen tila olla tällainen hang-around. On kauhean tärkeää, että ihminen voi identifioitua johonkin poliittiseen suuntaan olematta puolueen jäsen. Puolustan oikeutta tällaiseen maailmankuvaan.

Suvi-Anne Siimes kertoo Me Naisten haastattelussa myös, miten oppi jo lapsena, että hänen perheessään on salaisuus, mitä hän ajattelee työstä ja johtajuudesta ja mitä tajusi aikuisen poikansa häissä? Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 34/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.