Parturi-kampaaja Henry Harjusola tekee Youtube-videoita, joilla hän esittelee näyttäviä meikkejä ja juttelee arjestaan. Kuvat: Liisa Valonen

Henry Harjusola ja Mikko Puttonen ovat uuden ajan tyyliguruja. He kertovat sosiaalisessa mediassa vaatteista, meikeistä ja siitä, että jokaisen kannattaa olla oma itsensä.

Vapiskaa, sukupuoliroolit! Teidän aikanne on lopussa. Vuonna 2016 suomalainen mies, kotoisin pikkuisesta Muuramesta, asuu Lontoossa ja tienaa elantonsa pitämällä huippumuotiin keskittyvää blogia. Toinen suomalainen mies Espoosta julkaisee kimaltavia meikkivideoita, kerää niille vuodessa kymmeniätuhansia tilaajia ja tulee valituksi vuoden kauneusvloggaajaksi – ohi naisten.

– Mielestäni ihminen ei voi olla onnellinen ennen kuin on täysin sujut itsensä kanssa ja uskaltaa olla sitä, mitä oikeasti on, sanoo vloggaaja Henry Harjusola.

Henry tekee Henry Harjusola -Youtube-kanavaa, jota tilaa noin 60 000 ihmistä. Videoilla hän opastaa, miten näyttäviä meikkejä tehdään, ja juttelee samalla kaikenlaista valloittavaa.

Mikko Puttosella puolestaan on tekijänsä mukaan nimetty blogi, jossa hän esittelee tulevan kauden vaatemallistoja ja mieleistänsä estetiikkaa: siniharmaita sävyjä, graafisia rakennuksia ja eteerisiä poseerauksia.

– Koen, että tyylini antaa pojille rohkeutta pukea ei-niin-klassisia miestenvaatteita ja leikitellä tyylillä. Tytöt voivat kokeilla jotain maskuliinisempaa, Mikko kertoo.

 

Mikon tyyli oli ennen kokeilevampi: sininen tukka ja leopardipaita oli ihan luonteva yhdistelmä.

 

Tyylistä ja laittautumisesta kiinnostuneet nuoret miehet astelevat nyt valtavirtaan sekä maailmalla että Suomessa. Lokakuussa yhdysvaltalainen kosmetiikkajätti Covergirl nimitti ensimmäistä kertaa keulakuvakseen miehen, meikkivloggaaja James Charlesin. Marraskuun alussa Suomen suosituimpiin kuuluvaa NaaG-blogia pitävä Janne Naakka julkaisi videon, jolla hän kertoo meikkaavansa huomaamattomasti ja muistuttaa, etteivät muutkaan nuorten idolit, kuten vaikkapa Robin ja Isac Elliot, esiinny meikittä.

21-vuotias Mikko ja 22-vuotias Henry ovat kartuttaneet faneja pikkuhiljaa. Nyt molemmilla on esimerkiksi yli 37 000 Instagram-seuraajaa. Mikko ja Henry tekevät työtänsä intohimoisesti ja ammattimaisesti, mutta menestys on silti yllättänyt.

– Mitä tapahtuu! Oon super-SOS! Henry kuvailee tuntemuksiaan videolla, jonka hän teki 50 000 Youtube-tilaajan kunniaksi.

Muuramesta Lontooseen

Mikko Puttosen tarina on se tavallisin suomalaisen bloggaajan tarina. Hän aloitti kuutisen vuotta sitten, 15-vuotiaana lukiolaisena. Blogit olivat Suomessa upouusi juttu.

– Pienessä kotikylässäni parilla tytöllä oli blogit. Kuvasin niihin aikoihin paljon luontokuvia ja halusin jonkin kanavan, johon laittaa niitä.

Blogin nimi oli aluksi Picture Puttonen. Kun Mikko kiinnostui pukeutumisesta, luontokuvien tilalle alkoi tulla fantasia-, muoti- ja kauneuskuvia, joissa oli malleina kavereita ja lopulta myös Mikko itse. Blogi oli rakas harrastus, ja postaukset käsittelivät vaatteiden lisäksi arkea kavereiden ja seurustelukumppanin kanssa.

– Tyylini oli silloin aika kokeilunhaluinen. Mulla oli sininen tukka ja käytin tosi paljon värejä ja kuoseja. Oli esimerkiksi leopardipaitoja sen sinisen tukan kanssa, voi hyvä luoja, Mikko muistelee.

”Myin kaiken, mitä mulla oli, vaatteet ja muut.”

Hän opiskeli vuoden lukiossa ja vaihtoi sitten Petäjäveden opiston valokuvauslinjalle. Opintojen loppupuolella pikkukaupungit saivat riittää, ja Mikko lähti työharjoitteluun Turkuun valokuvaaja Nana Simeliuksen oppiin. Samana keväänä hän kävi ensimmäisen kerran ulkomailla: yksin Meksikossa moikkaamassa mallikaveriaan Kiia Wadenia.

– Äiti oli vähän paniikissa, että sä et ole ikinä ollut missään ja nyt lähdet toiselle puolelle maapalloa.

Meksikon-matkan jälkeen Mikko päätti lähteä Lontooseen.

– Muutto oli tosi spontaani, lähinnä mielijohde. Myin kaiken, mitä mulla oli, vaatteet ja muut.

Lontoossa Mikko on asunut nyt kaksi ja puoli vuotta. Sen ajan hän on keskittynyt blogiinsa mutta tehnyt töitä myös valokuvaajana.

– Lontoossa ilmapiiri on sellainen, että kaikki tulevat sinne toteuttamaan unelmansa. Liika vaatimattomuus ei pelaa, Mikko sanoo.

 

Muoti on kiinnostanut Mikkoa lapsesta asti.

 

Henry Harjusola ei kärsinyt liiasta vaatimattomuudesta aloittaessaan vloggaajana. Hän tituleerasi itseään jo ensimmäisen videonsa kuvauksessa universumin kuningattareksi.

Henry laittoi Youtube-kanavansa pystyyn tammikuussa 2016. Suomessa oli jo joitakin ihmisiä, jotka saavat elantonsa vloggaamisesta.

– Suomessa ei silloin ollut kaltaistani ihmistä näkyvästi esillä. Mietin, että hitsi, pistetään aloittaen, Henry kertoo.

Koska sometähdeksi ei enää vuonna 2016 nousta vahingossa, Henry mietti ennen ensimmäisen videon julkaisemista tarkkaan, millaista sisältöä haluaa kanavalleen, ja opiskeli asiaa muiden tekemistä videoista.

Sokaisevat poskipäät

Meikkivloggaaja nimeltä Henry on monen mielestä mahdoton yhtälö. Ensimmäisellä videollaan Henry kertoo olevansa mies, mutta silti kommenttikenttä on täynnä ihmettelyä: ”Ootko nainen vai mies?” ”Ookko siis oikeesti mies?” ”Jos oot mies miks näytät naiselt?”

 

Henryltä kuluu kuvausmeikin tekoon noin kaksi ja puoli tuntia.

 

– Olen ihminen, en sukupuoli. En meikkaa itsestäni naisen näköistä enkä meikkaa itsestäni miehen näköistä. Meikkaan itsestäni itseni näköisen, Henry sanoo.

Hänelle kauneusvideoiden julkaiseminen on tuonut itsetuntoa, vaikka kielteistäkin palautetta on tullut.

– Olen oppinut olemaan oma itseni vielä enemmän kuin olen ollutkaan. Olen hirveän mukavissani omassa kehossani nykyään.

”Faija sanoi mulle, että mitä ikinä teenkään, hän silti rakastaa minua.”

Lähipiirille meikkaaminen ei ole ongelma.

– Totta kai on aina sellainen pieni jännitys, että mitä äiti ja iskä sanovat. Faija sanoi mulle, että mitä ikinä teenkään, hän silti rakastaa minua, ja olen hänen kakaransa.

Henry aloitti meikkaamisen yläasteen jälkeen, viheralan artesaaniksi opiskellessaan. Myöhemmin hän vaihtoi parturi-kampaajaopintoihin, kun opinto-ohjaajakin sanoi, ettei viherala taida olla Henryn juttu.

– Meikkaaminen lähti pikkuhiljaa liikkeelle. Ensin peitin vähän epäpuhtauksia, sitten laitoin vähän lisää meikkivoidetta, ja hups, yhtäkkiä oli contourit ja kulmat laitettu. Aloin harkita pitkää tukkaa.

Pitkät hiukset olivat Henrylle isoin kynnys. Ennen pidennysten laittamista hän mietti, mitä muut niistä ajattelisivat.

– Nyt mua ei kiinnosta enää mikään. Olen vaan että watch out bitches, mä tulen.

Työt ja muut arjen askareet Henry tekee kevyesti ehostettuna tai ilman meikkiä. Kuvausmeikki on taideteos, jonka maalaaminen kestää kaksi ja puoli tuntia. Kuvausmeikeissä varjostukset ja korostukset ovat niin vahvat, että nenä näyttää puolta todellista kapeammalta ja poskipäiden hohto sokaisee useammankin metrin päästä.

 

Kauneusvideoiden julkaiseminen on tuonut lisää itsetuntoa. ”Olen oppinut olemaan oma itseni vielä enemmän kuin olen ollutkaan”, Henry kuvailee.

 

Rajausten pitää olla niin terävät, että niillä voisi kääntää kirjan sivuja. Pidennetyt ja vaalennetut hiukset on viimeistelty täydellisen suoriksi. Kynnet ovat 3,5 senttimetriä pitkät, terävät ja täynnä timantteja. Kasvojen muotoilu ei perustu pelkkään meikillä varjostamiseen, vaan Henryn huulia sekä poskia on täytetty hyaluronihapolla ja leukaperissä on kiinteyttävät mesolangat.

– Naamani on filleriläjä. On laitettu jos jonkinnäköistä tähän turpavärkkiin.

Henrylle pistoshoidot ovat tapa muokata kasvoja vielä vähän pidemmälle kuin meikillä pääsee.

– Olen tosi nuoresta asti ihannoinut muovista ulkonäköä. En hae mitään bimbo-lookia, vaan saan usein scifileffoista inspiraatiota, ja muokkaan sen mukaan naamaani.

Suomi ei riitä

Mikko kertoo olleensa kiinnostunut muodista lapsesta alkaen. Kun koulussa oli naamiaiset, oli Mikko ainoa, jolla oli foliosta ja jätesäkistä koottu luomus päällä.

Varsinkin sinisten hiusten ja villien kuosien aikakaudella Mikon tyyli herätti alle 10 000 asukkaan Muuramessa ihmetystä. Muilla pojilla oli siniset farkut ja huppari, Mikolla punaiset housut ja henkselit.

– Tunsin itseni riikinkukoksi muiden pällistellessä, mutten antanut sen estää menoa. Pienellä paikkakunnalla huomasi, että ihmiset eivät olleet ihan valmiita tällaiselle tyylille.

Sosiaalisessa mediassa Mikon asut saivat heti myönteisen vastaanoton. Nykyään yhteydenottoja sekä positiivista palautetta tulee niiltäkin, jotka vuosia sitten ihmettelivät Mikon tyyliä. Vanhat tutut ovat ylpeitä oman kylän pojan menestyksestä.

 

Mikko lisää blogiinsa muotikuvia noin kerran viikossa. ”En pyri kasvattamaan valtavaa fanijoukkoa. Uskon, että laatu korvaa määrän.”

 

Muuramessa käydessään Mikko hengailee isänsä vaatteissa ja ottaa rennosti.

– Blogi ei ole aina totuus. Olen uskollinen tyylilleni, mutta kyllä mut näkee aina välillä jossain niin, etten ole miettinyt, mitä olen päälleni pistänyt.

”Kilpailu on entistä kovempaa, mutta miesten muotiblogien piirit ovat silti pienet.”

Mikko ei voisi enää asua Suomessa ja pitää blogiaan. Täällä ei ole tarpeeksi yleisöä androgyyniin miesten huippumuotiin keskittyvälle blogille – eikä täältä saa vaatteita, joita Mikko blogissaan esittelee.

– Suurin osa brändeistä, joiden kanssa teen töitä, on Lontoosta ja kansainvälisiä. Työ vaatii paljon verkostoitumista. On tärkeää käydä pressipäivillä ja muotiviikoilla.

Mikon mukaan miesten muotibloggaus on tällä hetkellä hyvin kannattavaa Lontoossa.

– Ihmiset alkavat kiinnostua miesten muodista enemmän. Kilpailu on entistä kovempaa, mutta miesten muotiblogien piirit ovat silti pienet.

Tuntemattomat lukijat

Mikko ei tiedä juuri mitään bloginsa lukijoista, koska lukijat eivät tiedä paljoakaan hänestä. Blogissa ei enää ole juttuja kavereista ja arjesta, harvoin edes päivän asuista.

– Blogini on tosi muotipainotteinen. Kun se alkoi ammattimaistua, halusin rajata aiheen johonkin. En tiedä, haluaisinko enää jakaa siellä aamupuuroani.

 

Mikko on asunut Lontoossa 2,5 vuotta. Siellä miesten muotiblogin pitäminen on mahdollista.

 

Mikko on kuullut lukijoiltaan, ettei häneen uskalleta olla yhteydessä, koska blogin kautta muodostuu niin mystinen kuva. Ne harvat, jotka tapaavat Mikon, huomaavat, että hän näyttää livenäkin eteeriseltä runopojalta, mutta kuulostaa energiseltä, iloiselta ja hassuttelevalta.

Koska Mikko toimii aina spontaanisti ja viime tingassa, hänelle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Joku muu laittaisi hassut sattumukset blogiin, mutta Mikko pitää mieluummin julkisivunsa yhtenäisenä. Kun Mikon Instagramissa on kuva muotigaalaan puetuista housuista, kuvatekstissä lukee vain ”party ready” eikä sitä, että alun perin asuun kuuluneet pöksyt joutuivat väärälle lentokentälle ja uusi asu piti improvisoida bussissa Muuramen ja Helsingin välillä.

– Haluan pitää blogissa pienen mystisyyden. Se on aina kiehtovampaa kuin se, että antaa kaikkensa.

 

”Naamani on filleriläjä”, Henry kuvailee. Hän ei kaihda vlogissaan fantasiaa eikä realismia.

 

Henry puolestaan on avoimuuden kannalla. Hän laittaa arkensa nettiin, koska hänen kanavallaan on hassuttelun ja meikkivinkkien lisäksi sanoma:

– Jos mä uskallan, kyllä säkin uskallat. Videoissa on arkeani, ja arkeni on täysin normaalia, vaikka ehkä poikkeankin valtaväestöstä. Jokainen poikkeaa muista.

Henryn tilaajien joukossa on ainakin nuoria ja nuoria aikuisia sekä sellaista vanhempaa väkeä, jota kiinnostaa kauneusala. Hän haluaa tavoittaa kaikenlaiset ihmiset ja tekee siksi monipuolista sisältöä: My Day -videoita päiviensä kulusta, meikkijuttuja, huumoria, yhteistyövideoita yritysten kanssa ja ”vähän jotain muuta räjäyttelyä”.

”Arkeni on täysin normaalia, vaikka ehkä poikkeankin valtaväestöstä.”

Henry itse löysi kauneusvlogit sattumalta. Ensimmäinen tuttavuus oli supersuosittu hollantilainen Nikkie Tutorials. Ajatus meikkivideoiden katselusta tuntui Henrystä tylsältä, mutta mielipide muuttui videoiden pyöriessä.

– Mietin, että mitä on tämä noituus: tämähän on hauskaa ja tuo ihminen on aivan ihana. Haluan lisää, lisää!

Toimeentulo somesta

Henry on päivätyössä kampaajana ja Mikko tekee valokuvauskeikkaa. Molemmille oma media on merkittävä rahanlähde. Takavuosina muoti- ja lifestylebloggaajat saivat palkaksi lähinnä tavaraa, mutta ala on ammattimaistunut nopeasti.

– Kun teen vlogia näin paljon kuin nyt, sen on pakko olla toimeentulon osa. Millä muulla elättäisin itseni? Henry kysyy.

 

 

Henryn postaa someen arjestaan realistisesti. ”Haluan pysyä rehellisenä katsojilleni. Jos joku ärsyttää, sanon siitä.”

 

Vaikka videot olisivat lyhyitä, tarvitaan monta leikkausta, jotta kolmen tunnin meikkausvideosta tulee inspiroiva ja hauska meikkitutoriaali Youtubeen. Meikkitaideteokset Henry huuhtoo kuvaamisen jälkeen lavuaariin, koska kirkkaiden valojen edessä meikkaaminen saa hänen silmänsä ärsyyntymään ja vuotamaan.

Henry sanoo, ettei edes tahtoisi tehdä vlogia päätoimisesti.

– Haluan, että mulla on vakaa työ ja vlogi on sivujuttu. Kun kyllästyn asioihin, lopetan ne kuin seinään, enkä halua lopettaa tätä.

Mikolle blogityön aika on nyt ja jonkin muun työn myöhemmin. Kilpailun koventuessa blogien on yhä vaikeampi lyödä läpi, ja blogin pitäminen voi avata ovia muotialalle.

– Olen saanut jalkani oven väliin, ja se vaati tosi paljon hommia, joten en halua jäädä junasta. Muotibloggaajana oleminen on tämän hetken juttu.

 

Mikolla ei ole kiire muuttaa Lontoosta Suomeen. ”Suomessa blogin kanssa pitäisi lähteä tosi paljon kaupallisempaan suuntaan ja postata jostain lifestyle-henkisestä.”

 

Mikko ansaitsee blogi- ja valokuvaustyöllä vaihtelevasti. Hän tulee blogillaan toimeen, mutta helppoa rahaa se ei ole. Arki on kuvauksia, kuvien käsittelyä, sähköposteihin vastaamista ja välillä myös matkustelua sekä kekkereitä.

– Jos haluaa tehdä täysipäiväisesti blogia ja siinä rinnalla valokuvausta, se vaatii yleensä seitsemänpäiväisiä työviikkoja. Toisaalta se sopii mulle hyvin ja mulla on siihen intohimoa, Mikko sanoo.

Kun hän ei tee töitä, hän rentoutuu kavereidensa kanssa viinilasillisen äärellä. Silloin hän laittaa puhelimen kiinni, koska pitää liiallista somekuplaan uppoutumista surullisena.

” Ilman sosiaalista mediaa saattaisin edelleen olla Muuramessa.”

Toisaalta sosiaalinen media on ollut pelastus Mikolle ja elinehto hänen ammatilleen.

– Ilman sosiaalista mediaa saattaisin edelleen olla Muuramessa. Tällä hetkellä pienemmillä paikkakunnilla nähdään, että tällaista voi tehdä työkseen. Se tuo monelle toivon ja ajatuksen, että vitsi, mäkin haluan tehdä tätä.

Jossain päin Suomea joku varmaan paraikaa tuhahtelee Mikon taiteellisille muotikuville ja joku kirjoittaa vihakommenttia Henryn videoon.

Jossain toisaalla joku nuori selaa nettiä ja uskaltaa laittaa ensimmäistä kertaa erikoiset vaatteet päälleen tai vahvan meikin kasvoilleen ja tuntee vihdoin näyttävänsä omalta itseltään.

– Jos on joku normi, joka määrää sut olemaan näin ja toinen noin, niin naura niille ja mene eteenpäin, Henry neuvoo.

Mikko Puttonen

21-vuotias muuramelainen valokuvaaja ja bloggaaja.

Asuu Lontoossa.

Mikko Puttonen -blogilla on noin 10 000 lukijaa kuussa. Valokuvaa myös Sandra Hagelstamin 5 Inch and Up -blogiin.

Neuvo muodista kiinnostuneille pojille: ”Antaa palaa vaan. Osa ihmisistä on katsonut minuakin kieroon, mutta se on ihan hyvä. Pitää olla oma itsensä.”

Henry Harjusola

22-vuotias espoolainen parturi-kampaaja ja vloggaaja.

Asuu Espoossa kämppiksensä, vloggaaja Teemu Sumellin kanssa.

Henry Harjusola -Youtube-kanavalla on yli 60 000 tilaajaa. Kanava voitti elokuussa Tubecon Awardseissa parhaan kauneuskanavan palkinnon.

Neuvo meikkaamisesta kiinnostuneille pojille: ”Go for it! Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Meikki näyttää ensimmäisellä kerralla hirveältä, siinä se. Olemme kaikki olleet siinä tilanteessa.”

Taiteilijapuolisonsa kanssa uusperheen arkea elävä näyttelijä Laura Malmivaara on ollut aina heikkona intohimoisiin ja luoviin miehiin.

– Olen ollut kova ihastumaan niihin, joiden kanssa olen työskennellyt.

Näyttelijä ja valokuvaaja Laura Malmivaara, 43, elää onnellista uusperheen arkea ja on varma, että rakastaminen nelikymppisenä on hyvin erilaista kuin parikymppisenä.

– En tee rakastamisesta enää samalla tavalla ongelmaa kuin aiemmin. Nuorena rakkauteen liittyi paljon erilaisia paineita muun muassa perheen perustamisesta. Peilasin itseäni hirveästi kumppaneideni kautta, nyt pystyn olemaan rennommin oma itseni, hän sanoo.

– Eikä kyse ole vain iästä, vaan siitä, että kaikkien elämänkokemusten jälkeen, silmäni ovat avautuneet sopivasti myös omalle osuudelle kaikesta suhteissa tapahtuneesta, hän jatkaa.

Lauran nykyiseen perheeseen kuuluu kaksi tytärtä aiemmasta liitosta sekä kuvataiteilijamies ja hänen tyttärensä. Uusperhekuvioon asettuminen on käynyt porukalta jouhevasti.

– Meillä on tyttöjä talo täysi, mikä on kauhean kivaa, Laura kertoo.

Nykyisen miehensä Laura tapasi neljä vuotta sitten sattumalta helsinkiläisessä baarissa.

– Se alkoi vähän kuin vahingossa ja oli menoa heti. Hän on herkkä ja osaa puhua, Laura kertoo.

Tuolloin Lauran ja ohjaaja Aku Louhimiehen avioerosta oli ehtinyt kulua jo muutama vuosi. Laura on varma, että sinkkuvuodet olivat hänelle tarpeellista aikaa.

– Olin ehtinyt olla yksin ja irtaantunut menneestä, olin omillani. Jos olisin heti avioeron jälkeen hypännyt uuteen suhteeseen, siitä ei olisi tullut mitään. Mutta kaikki elämänvaiheet ovat olleet kasvattavia ja vieneet minua näille jaloille, Laura kertoo ja huomaa puhuvansa tanssitermein.

Se ei ole ihme, sillä parhaillaan Lauran kalenteri täyttyy tanssitreeneistä tanssinopettaja Mikko Ahdin kanssa.

– Mikko toistelee minulle koko ajan, että pysy omilla jaloillasi, Laura nauraa.

”Rakkaudelle pitäisi olla monta sanaa”, Laura Malmivaara pohtii.
”Rakkaudelle pitäisi olla monta sanaa”, Laura Malmivaara pohtii.

Upeasti tanssinut pari on kerännyt Tanssii tähtien kanssa -kisan tuomareilta huippupisteitä, ja Lauran varmuutta ja rauhallisuutta huokuva olemus on huomattu kotisohvilla asti.

Helppoa tanssin vietäväksi heittäytyminen ei kuitenkaan ole ollut.

– Olen omalla epämukavuusalueellani, mikä on mahtavaa. Minulla on aiempaa tanssikokemusta lähinnä aerobicista, jossa olen veivannut kasia.

– Tanssi lisää naisellisuutta, ja olen oppinut nauttimaan aistillisuudestani, olemaan feminiininen ja kehollinen. Siitä voi myöhemmin elämässä olla hyötyä.”

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta rakkaus?

Rakkaudelle pitäisi olla monta sanaa, sillä suomenkielen sana ei riitä ilmaisemaan erilaisia rakkauksia. Rakkaus ei liity pelkästään parisuhteeseen tai keskity miehen rakastamiseen. Ajattelen, että rakkaus on toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. 

Kuka oli ensirakkautesi?

Tapasimme Markuksen kanssa lukiossa ja hänen kanssaan elin ensimmäinen pitkän suhteeni. Olimme yhdessä kuusi vuotta, muutimme kimpassa Helsinkiin ja kasvoimme rinnan aikuisiksi. Hän oli ensimmäinen mies, jolle sanoin sanat ’rakastan sinua’.

Kuka tai mikä on elämäsi suurin rakkaus?

Kaikki rakkauteni ovat olleet tärkeitä ja suuria. Lapsiani rakastan varmasti eniten, äidinrakkaus on pakotonta ja ylivoimaista. Sitä ei kyseenalaista, se vaan on.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Minä ainakin olen ihastunut monta kertaa ensisilmäyksellä. Uskon, että ihmisten välillä on energiaa, ja jonkun kanssa voi kohdata niin, että siitä lähtee heti erityinen suhde. Luotan intuitioon: tiedän heti, jos näen ihmisen, joka sytyttää.

Kerran rakastuin bestmaniin häissä, joissa olin hääkuvaajana. Siitä tuli parin vuoden suhde.

Miten käyttäydyt rakastuneena?

En mene ihan sekaisin, mutta haluan tutustua nopeasti ja päästä keskustelemaan pintaa syvemmälle.

Millaisiin miehiin rakastut?

Miehiin, jotka suhtautuvat intohimoisesti ja luovasti siihen, mitä tekevät. Nautin, kun miehellä on oman vahva kiinnostuksen kohde. Sitähän olen itsekin etsinyt koko elämäni; asiaa, joka vie eteenpäin. On mahtavaa päästä sellaisen ihmisen imuun.

Millainen mies on seksikäs?

Luova ja intohimoinen mies sytyttää minut. Koolla tai ulkonäöllä ei ole minulle merkitystä. Jos mies seisoo omilla jaloillaan, minunkin on helpompi pysyä omilla jaloillani. En halua sulautua toiseen.

Montako kertaa olet ollut rakastunut?

Yhden käden sormet riittävät tähän, sillä minulla ei ole elämässäni ollut hirveästi pitkiä suhteita. Ehkä viisi miestä on kulkenut mukanani vuosia, mutta heistäkin vain parin kanssa olen asunut.

Mistä tunnistaa rakkauden loppumisen?

Tunnistan rakkauden vastakohdan, joka on pelkoa ja kyvyttömyyttä hyväksyä itsensä tai toinen sellaisena kuin on.

Pahin virheesi rakkaudessa?

Olen mennyt jumiin enkä ole enää päästänyt toista lähelleni. Joskus oma lukko ei enää avaudu, ja silloin toisen on hirveän vaikea auttaa. Tajuan sen vasta nyt, sillä iän myötä peili on kääntynyt koko ajan enemmän itseen.

Millainen pettymys avioero oli?

Se järkyttää koko perusturvallisuutta, sillä siinä ei ole kyse ainoastaan sydämestä, vaan koko elämästä.

Oletko väleissä eksiesi kanssa?

Olen. Aika tekee tehtävänsä eikä mitään ristiriitoja enää ole. Eroaminen on tietenkin paljon yksinkertaisempaa, jos ei ole yhteisiä lapsia. Mutta Akun (Louhimies) kanssa olemme aina olleet ammatillisesti tekemisissä, eikä arvostus ja kunnioitus toista kohtaan ole mihinkään kadonnut.

Mitä olet oppinut rakkauksistasi?

Olen oppinut sekä miehistäni että lapsistani todella paljon! Miten tärkeää on ollut, että jokainen on omalla tavallaan kuullut ja nähnyt minut. On iso juttu, että joku haluaa jakaa ainoan elämänsä joka ainoa päivän kanssani. Ajattelenkin, että nykyisessä suhteessani olen kaikkien näiden suhteiden muokkaama.

Entä vanhemmiltasi?

Isäni ja äitini ovat olleet yhdessä koko elämänsä ja heillä on edelleen kivaa, joten olen optimisti rakkauden suhteen. Äitini on opettanut minulle, että miehen pitää antaa mennä ja elää vapaasti. Miestä ei saa kahlita tai vaatia mieheltä jotain, mihin hän ei ole valmis.

Oletko käyttänyt rakkauspulmaan ammattiapua?

Avioeron jälkeen kävin lyhyen aikaa terapiassa. Uskon, että ammattilaisen kanssa puhuminen nopeutti prosessia, koska silloin oli pakko myöntää, että tämä asia on kohdattava. Mutta käytän jatkuvasti ystäviäni ja vanhempiani keskustelukumppaneina, jotta ajatukseni pysyvät virtaavina.

Romantikko vai realisti?

Molemmat puolet tasapainottelevat minussa. En elä täysin pilvilinnoissa, mutta uskon jollain tapaa kohtaloon.

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

Tähän ei ole yksinkertaista vastausta. En suhtaudu tähän tunteellisesti, sillä uskollisuus ei minusta ole mikään teema. Pettäminen on pikemminkin oire jostain isommasta ongelmasta.

Miten näytät rakkautta arjessa?

Huolehtimalla. Teen ihan arkisia asioita toisen eteen ja muille: vien, tuon ja kysyn, miten menee. Minusta on ihana nähdä, miten perheenjäseneni nauttivat, kun he saavat laittamaani ruokaa eteensä. Keitän myös joka aamu miehelleni kahvin.

Laura kirjoitti viestin rakkaalleen.
Laura kirjoitti viestin rakkaalleen.

Millainen puoliso olet?

Toivon olevani huolehtivainen ja helppo ja pysyväni omilla jaloillani. Joskus olen ehkä liiankin itsenäinen, kun voisin tukeutua toiseen. En nalkuta, vaan nostan mieluummin itse miehen sukan lattialta, jos se minua häiritsee, muttei häntä.

Voiko rakkautta hoitaa?

Kyllä. Pitää ottaa toinen huomioon ja kuulla, mitä hän toivoo tai pyytää. Jos jokin pienikin asia on toiselle tärkeä, se täytyy ottaa vakavasti.

Onko sydämesi joskus särkynyt?

Kyllä. Silloin kun olen elätellyt toiveita suhteesta, jota ei ole koskaan syntynyt. Ihminen rakentaa mielessään kaikenlaisia tulevaisuuksia ja putoaa sitten pilvilinnoista rähmälleen. Myönnän, että olen ollut kova ihastumaan komeisiin ja ihaniin miehiin, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä.

Kauneinta, mitä rakkaasi on sinulle tehnyt?

Mieheni lempeä ja rakastava katse on jotain, johon sulan aina. Vaikka saan työni puolesta osakseni paljonkin huomiota, sisuskalujani liikuttaa se, että ihminen, jota rakastan, huomaa minut.

Empaattisuus ja lempeys ovat ihmisen tärkeimpiä piirteitä. 

On myös kaunista, että hän huolehtii lapsistani, vaikkei ole heidän isä. Hän tekee puolestani asioita, koska haluaa helpottaa elämääni.

Laura Malmivaara

Näyttelijä ja valokuvaaja on syntynyt 26.10.1973 Kajaanissa.

Tehnyt lukuisia rooleja KOM-teatterin lavalla sekä elokuvissa, joista tunnetuimpia: Levottomat, Kuutamolla, FC Venus ja Lomasankarit.

Nähdään parhaillaan televisiossa Presidentti-sarjassa sekä Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa.

Asuu Helsingissä. Lauralla on kaksi tytärtä liitosta Aku Louhimiehen kanssa. Nykyiseen uusperheeseen kuuluu tytärten lisäksi kuvataiteilijamies ja tämän tytär.

Malli, Huippumalli haussa -ohjelman juontaja Maryam Razavi tuntee kameran edessä työskentelyn salat. Katso videolta hänen ykkösvinkkinsä siitä, miten onnistua kuvissa.

P.S. Ja kuten videolta näkyy, eivät taustapöllöilijätkään tee pahaa!

Maryam Razavi

34-vuotias malli-juontaja syntyi Turussa, asuu Helsingissä.

Asui ulkomailla 10 vuotta mallintöitä tehden. Asiakkaita muun muassa Pantene ja Max Factor.

Nähdään nyt Suomen Huippumalli haussa -ohjelmassa Livillä.

Miisu Seppänen luovutti munuaisensa, jotta aviomies, Jean S -yhtyeen Jukka Tiirikainen saisi uuden elämän. – Olisin tehnyt sen kenen tahansa rakkaani vuoksi, Miisu sanoo.

– Ystävämme mukaan meidät on yhdistänyt joku taivaallinen Tinder, konsultti Miisu Seppänen, 40, vitsailee muusikko Jukka Tiirikaisen, 47, vierellä.

Tuusulalaisen parin tarina on poikkeuksellinen, sillä Miisu on Jukan elävä elinluovuttaja: Jukalla on vaimonsa munuainen. Kudostyypit sopivat äärimmäisen harvoin yhteen, kun pari ei ole verisukua toisilleen.

– Sairaalassakin sanottiin, että oli lääketieteellinen ihme, että mätsäsimme näin, Jukka kertoo.

Leikkauksesta on kulunut vasta muutama viikko. Miisu on vielä antibioottikuurilla, mutta Jukka on jo pirteä itsensä. Illalla edessä on freelancer-trumpetistin ensimmäinen keikka elinsiirron jälkeen. Jukan pitäisi soittaa pari tuntia Jean S -bändin kanssa ja kavuta lavalla ihmispyramidin huipulle.

– Onnistuu kyllä, olo on ihan uusi, Jukka vakuuttaa.

R2D2 muuttaa meille

Reilu vuosi sitten Jukka oli niin väsynyt, ettei tajunnut sitä itsekään. Väsymys oli hiipinyt pikkuhiljaa. Kun Jukka käveli Linnanmäen parkkipaikalta Peacock-teatteriin UIT:n harjoituksiin, hän tunsi, ettei millään jaksaisi kävellä muutaman kymmenen metrin ylämäkeä.

Munuaisten heikkeneminen oli huomattu jo vuosia aiemmin. Jukka söi lääkkeitä suolistosairauteensa, joten hänen veriarvojaan seurattiin säännöllisesti. Yllättäen munuaisarvot alkoivat hälyttää, mahdollisesti lääkityksen takia. Lääkäri totesi, että munuaisten toimintatasosta oli jäljellä enää kymmenisen prosenttia. Dialyysi olisi pakko aloittaa pian.

– Kun lääkäri aikoinaan totesi, että munuaiset heikkenevät ja se johtaa dialyysiin ja elinsiirtoon, se oli kuin isku vasten kasvoja. Kun dialyysi lopulta piti aloittaa, se ei ollut enää järkytys. Olin ehtinyt totutella ajatukseen vuosia.

Elämää se muutti silti. Dialyysilaite on kuin pesukone: se puhdistaa veren ja poistaa nestettä, kun munuaiset eivät enää hoida tehtäväänsä. Miisun ja Jukan kodissa kävi putkimies ja asensi uuden hanan dialyysilaitetta varten. Letkut seikkailivat eteisen lattiaa pitkin kylppäriin, ja koti sai uuden sisustuselementin. Pari nimesi laitteen R2D2:ksi, koska se näytti Tähtien sodan symppisrobotilta.

”Viime keväänä olin Elastisen kanssa Lapin-rundilla ja kävin välissä Ylläksellä dialyysissa.”

Jukka istui laitteeseen kytkettynä viisi kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan. Se on pitkä aika olla jumissa.

– Netflix tuli käytyä läpi. Kerran yritin töräytellä trumpetilla, mutta eihän siitä mitään tullut.

Samaan aikaan piti elää normaalia työelämää. Perjantaiaamuisin Jukka saattoi herätä viideltä, jotta ehtisi tehdä hoidon ennen kuin lähtisi viikonlopuksi keikoille. Työnsä hän valitsi sillä perusteella, missä pääsisi dialyysiin, jos kiertueet venyisivät useiden päivien mittaisiksi.

– Viime keväänä olin Elastisen kanssa Lapin-rundilla ja kävin välissä Ylläksellä dialyysissa. Toisen bändin Lapin-kiertueelle en voinut lähteä, kun ajomatkaa lähimpään dialyysiin olisi ollut satoja kilometrejä.

Miten Miisun käy?

Vaikka dialyysi vaikutti niin paljon koko elämään, Jukka ja Miisu tekivät yhden päätöksen: he eivät antaisi sairaudelle valtaa, vaan yrittäisivät nauttia arjestaan kuten ennenkin. He matkustelivat, vaikka Jukan piti päästä hoitoon lähes päivittäin.

– Matkustaminen ulkomaille onnistui, jos läheltä löytyi dialyysipaikka. Miisu järjesti aina kaiken, hän on sellainen henkinen matkanjohtaja. Reissaaminen oli tärkeää mielelle, Jukka kiittelee.

Matkustelu on parin yhteinen ilon aihe.

Samalla jämäkkyydellä Miisu alkoi selvittää, millainen operaatio munuaisensiirto olisi. Kävi ilmi, että jonossa ja dialyysissa pitäisi jaksaa vuosia, jos munuaista odottaisi aivokuolleelta. Kudosten yhteensopivuus on tuurista kiinni, joten sopiva tulisi, kun tulisi.

Toiseen vaihtoehtoon, elävään luovutukseen, Miisu törmäsi netissä. Lääkärit eivät olleet puhuneet siitä, ennen kuin Miisu osasi kysyä.

– Kun ymmärsin, että hyvällä tuurilla luovuttaja voinkin olla minä, en miettinyt hetkeäkään. Se oli täysin luonnollinen valinta. Olisin tehnyt sen kenen tahansa rakkaani vuoksi, Miisu sanoo.

– Jukalla on myös lapsia. Halusin, että heillä on isä jatkossakin, jos se on minusta kiinni.

”Mietin myös, että jos Miisulle sattuisi leikkauksessa jotain, voisinko antaa itselleni anteeksi.”

Jukkaa luovutus mietitytti toisesta syystä. Vaikka mies oli kiitollinen, häntä huoletti, miten Miisun terveyden käy ja millaisen uhrauksen tämä tekee. Miisu oli perusterve, mutta miten kävisi leikkauksen jälkeen tai pidemmällä aikavälillä? Entä jos jäljelle jäävä munuainen alkaisi temppuilla?

– Sairaalassa Miisulta kysyttiin moneen kertaan, oletko varma. Niin kysyin minäkin. Mietin myös, että jos Miisulle sattuisi leikkauksessa jotain, voisinko antaa itselleni anteeksi. Hän on kuitenkin päättäväinen ihminen, joten uskalsin suostua.

Myös kuolema kävi molemmilla mielessä. Vaikka leikkausta valmisteltiin huolella, jokin voi silti mennä pieleen.

– Kuolema ei varsinaisesti pelottanut, mutta olimme sen verran realisteja, että teimme testamentit.

Sairaalaromantiikkaa

Siirto meni suunnitelmien mukaan: siellä he makasivat vierekkäisissä leikkaussaleissa, toipuivat viereisissä huoneissa ja kävelivät käytäviä käsi kädessä tippapullot heiluen.

– Sellaista sairaalaromantiikkaa, pari nauraa.

Kolmisen viikkoa leikkauksen jälkeen Miisun vatsa kuitenkin kipeytyi rajusti, lämpö nousi yllättäen ja hän joutui Meilahden päivystyspolille. Tervehtyminen otti takapakkia: leikkausta seurasi tulehdus ja Miisu piti tähystysleikata uudelleen. Hän jäi sairaalaan päiviksi.

”Olisin ottanut ne kivut itselleni.”

– Harmitti ihan vietävästi, että miksi juuri hänelle piti käydä näin sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt. Tuntui todella epäreilulta, ja olisin ottanut ne kivut itselleni. Onneksi antibiootit lopulta tepsivät, Jukka sanoo.

Jukka pääsi helpommalla, vaikka hänen elimistönsä hylki uutta munuaista hetken. Onneksi reaktio huomattiin jo sairaalassa ja hylkimisenestolääkitys aloitettiin nopeasti.

Miisu korostaa, että vastoinkäymisestä huolimatta hän tekisi saman uudelleen.

– Luovuttajalle ei yleensä käy näin. Minä olen varmaan se poikkeus, joka vahvistaa sääntöä.

Ihon alla

Yhteinen koettelemus on lähentänyt parin välejä.

– Jos olimme hyvä mätsi jo ennen tätä, kokemus on laittanut asioita tärkeysjärjestykseen entisestään. Sitä paitsi nyt voin sanoa Miisulle, että I’ve got you under my skin, ihan kirjaimellisesti, Jukka laulaa.

Huumorista on tullut avioparille suuri voimavara. Jos Jukan mielestä Miisu on nyt pysyvästi hänen ihonsa alla, Miisu vitsailee, että hänellä on kolmen munuaisen mies. Niin kävi, kun Jukka sai pitää leikkauksessa omansa ja sai vielä kaupan päälle bonusmunuaisen.

– Kuinka moni voi sanoa samaa omasta miehestään?

”Auttaisiko, jos valittaisin, mitkä kortit olen saanut?”

Sairastaminen ja sairauden seuraaminen ovat muuttaneet molempien elämänasennetta. Jukan mielestä pikkuasioista valittaminen on turhaa, samoin niistä, joihin ei voi vaikuttaa. Sairaus on juuri sellainen.

– Auttaisiko, jos valittaisin, mitkä kortit olen saanut? Ei auttaisi, vaan tulisi vain pahempi olo.

Miisu on oppinut arvostamaan terveyttään, kun se ei olekaan ollut itsestäänselvyys hänen rakkaimmalleen.

Jukka ja Miisu haaveilevat nyt matkasta maailman ympäri.

Paratiisissa on kuitenkin pieni varjo: uusi munuainen ei ole ikuinen. Se voi taata Jukalle normaalin elämän enimmillään pariksikymmeneksi vuodeksi. Edessä on uusi elinsiirtojono ja dialyysi ”sitten joskus”.

– Emme ole suoneet sille kahta ajatusta. Tärkeämpää nyt on jokainen yhteinen terve päivä, Miisu sanoo.

– Miksi murehtisin sitä? Enhän voi muutenkaan tietää, mitä huomenna tapahtuu, Jukka miettii.

Miisu ja Jukka keskittävät odotuksensa mieluummin yhteiseen haaveeseen: maailmanympärimatkaan. Suunnitteilla oleva reissu on vähän kuin palkinto, kun Jukka on irtautunut dialyysista ja elämä palaa normaaliraiteilleen. Jo pelkästään se on Jukasta juhlan paikka.

– Tunnen olevani kuin Hannu Hanhi, pidän tätä lottovoittona. Ymmärrän, miten suuren lahjan Miisu on minulle antanut ja lupaan pitää siitä hyvää huolta.

Miisu on iloinen myös vähän arkisemmasta asiasta: R2D2 on poistunut työhuoneesta.

Muuttuuko luovutuslaki?

Suomessa tehdään vuosittain noin 260 munuaisensiirtoa, noin 20 niistä eläviltä luovuttajilta. Useimmiten luovuttaja on lähisukulainen. Elinsiirtoa odottaa noin 400 munuaispotilasta.

Kudoslain mukaan täysi-ikäinen henkilö voi luovuttaa toisen munuaisensa lähiomaisen tai muun läheisensä hoitamiseksi. Lain tulkinnan mukaan muita läheisiä ovat luovuttajan kanssa samassa taloudessa asuvat.

Lain muuttamiseksi on tehty aloite, jonka mukaan luovuttajaksi hyväksyttäisiin myös muu läheinen, esimerkiksi täti tai hyvä ystävä.

Kun näyttelijä Ushma Karnani lauloi vielä Gimmel-yhtyeessä, sponsoreita riitti. Sittemmin taloudellinen epävarmuus on tullut tutuksi.

Sille on syynsä, miksi näyttelijä Ushma Karnani, 35, kutsuu aviomiestään Pekka Olavaa vehjemieheksi. Pariskunnan vantaalaisen omakotitalon pihalta löytyy jos jonkinmoista tavaraa, kuten pari kuorma-autoa, vene, mönkijä ja lumilinko. Myös sisällä pariskunnan sataneliöisessä asunnossa on ainakin viisi erilaista imuria: tavallinen imuri, keskuspölynimuri, märkäimuri, autoimuri – ja rikkaimuri, jonka Ushma sai mieheltään hääpäivälahjaksi.

– Joululahjaksi sain Pekalta lahjakortteja autopesulaan. Olemme olleet naimisissa kaksitoista vuotta emmekä varsinaisesti tarvitse mitään, mutta joskus olisi kiva saada jotain muutakin kuin käytännöllisiä lahjoja. Olen tosin itsekin antanut Pekalle lahjaksi hyvän paistinpannun, sillä hän on intohimoinen kokki, Ushma kertoo.

Ushma on monille tuttu supersuositusta Gimmel-yhtyeestä, joka perustettiin Suomen ensimmäisessä kykyjenetsintäohjelmassa Popstarsissa 14 vuotta sitten. Gimmelin jälkeen Ushma opiskeli näyttelijäksi Teatterikorkeakoulussa ja on sen jälkeen näytellyt enimmäkseen teatterilavoilla. Nyt hänet nähdään myös televisiossa Konttori-sarjan suomalaisversiossa näyttelemässä elämäniloista muslimia Leylaa.

Julkisen ammatin lisäksi Ushma on elättänyt itsensä myös perinteisemmillä töillä. Teatterin ohella hän työskenteli pitkään askartelukaupan myyjänä. Nykyään Ushma on täysipäiväinen näyttelijä.

”Asiakas saattoi luulla minua tyttärensä kaveriksi tai kysyä, olenko osallistunut Idolsiin.”

– Tein pitkään myyjänhommia, koska en uskaltanut antautua epävarmuuteen, joka alallani vallitsee. Työskentelin myyjänä heti Gimmelin jälkeen ja vielä valmistuttuani näyttelijäksikin. Se ei tuntunut minusta ristiriitaiselta, olinhan tehnyt niitä töitä ennenkin. Minulle on aina ollut selvää, ettei mikään kestä ikuisesti. Olen elättänyt itseni pelkillä näyttelijäntöillä vuodesta 2012, mutta joudun varmasti tekemään normitöitä vielä jatkossakin.

Moni tunnisti Ushman kasvot kaupan kassalla, muttei aina muistanut mistä.

– Asiakas saattoi luulla minua tyttärensä kaveriksi tai kysyä, olenko osallistunut Idolsiin. Vastasin aina, että en, sillä tottahan se oli. Joskus tunnistaminen rasitti, mutta enimmäkseen se oli hauskaa, Ushma nauraa.

Ushmalla ovat aina huulirasvat ja hiusharja hukassa.
Ushmalla ovat aina huulirasvat ja hiusharja hukassa.

Maanantai

Kahvi ja kivennäisvesi, 7,30 €

Huulirasvoja ja hiusharja, 12,80 €

Matkakortti, 40 €

”Kun menen kotoani Vantaalta töihin Helsinkiin, jätän yleensä auton Oulunkylän eli Ogelin juna-asemalle ja kuljen julkisilla loppumatkan. Olen syntynyt Pakilassa ja viettänyt nuoruuteni Ogelissa. Siitä on muodostunut minulle vahva identiteetti; kesti pitkään oppia mieltämään itseni vantaalaiseksi.

Vantaa on asuinpaikkana meille käytännöllinen valinta, sillä halusimme tilaa. Parikymppisenä sitä vielä jaksoi asua pienissä yksiöissä, enää ei. Valomiehenä työskentelevä Pekka tarvitsee työssään kuorma-autoja, jotka vievät paljon tilaa. Pääsemme molemmat kätevästi liikkumaan autolla Vantaalta, sillä töitä voi olla missä päin Suomea tahansa.

Maanantaina keskustassa käydessäni pyörähdin Stockmannilla ostamassa pari huulirasvaa ja hiusharjan. Ne katoavat aina laukustani, joten ostin uudet. Viljelen huulirasvoja ympäriinsä eri laukkuihin ja takintaskuihin.

Kävin myös hetken levähtämässä kahvilla. Olen valmis maksamaan hyvästä kahvista. Tykkään rentoutua ja istuskella kahviloissa sekä yksin että läheisteni kanssa.”

Tiistai

Prisma, 62,10 €

”Käyn ruokakaupassa kerralla kunnolla, enkä ravaa pienillä ostoksilla joka päivä. Keittiönkaapeissa pitää olla koko ajan kuivia aineita saatavilla, joten hamstraan kerralla isot määrät spagetteja ja riisejä. Myös jauhelihaa käymme varta vasten hakemassa kymmenen kilon erissä, jaamme sen osiin, laitamme vakuumiin ja pakkaseen. Hamstraamme jopa vessapaperia.

”Omakotitalossa asuessa pelkkä sähkölasku talvella saattaa olla kolmesataa euroa kuussa.”

Gimmel-aikoina minulla oli paljon pienemmät kulut kuin nykyään. Nyt omakotitalossa asuessa pelkkä sähkölasku talvella saattaa olla kolmesataa euroa kuussa. Eikä nuorempana ollut autoakaan. Myös kauneudenhoito tuli bändityön puolesta: pinnalla ollessamme kosmetiikka- ja kampaajasponsoreita riitti, joten niihin ei mennyt rahaa. Nykyään yksi kampaamokäynti maksaa 120 euroa.

Olen iloinen ex-bändikaverini Jenni Vartiaisen menestyksestä. Hän on aina ollut mielettömän kunnianhimoinen. On ihanaa nähdä, että kova työ on tuottanut hänelle tulosta. Itse olen Jenniin verrattuna patalaiska.

Aikanaan olin pettynyt, kun bändimme lopetti. Minä olisin halunnut jatkaa, mutta yksin se olisi ollut mahdotonta. Pääsin kuitenkin pian opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, joten lopulta kaikki meni juuri oikein.

Aina, kun Jenni tekee uuden levyn, se näkyy minunkin palkkapussissani. Kun Jenniä soitetaan radiossa enemmän, muistetaan Gimmelkin, joten tililleni kilahtaa Gramex-korvauksia radiosoitosta. Suurista summista ei todellakaan ole enää nykypäivänä kyse: rojaltit pomppivat ehkä kympistä kuuteenkymppiin. Mutta kaikki on kotiinpäin!”

Keskiviikko

Citymarket, 54,50 €

”Gimmelissä ollessani olin rempseä parikymppinen ja uskalsin tehdä uraani liittyen tyhmänrohkeitakin vetoja. Elämänkokemus on tehnyt minusta varovaisemman ja kyynisemmän.

Näyttelijänä olen maksanut oppirahani muun muassa teatterissa: kerran näytin kulisseista persettä lavalla olleelle kokeneemmalle naiskollegalle. Ajattelin sen olevan hauska juttu, mutta jälkikäteen sain asiasta hirveät huudot. En ikinä unohda sitä häpeää. Sain tempauksestani lisänimen Pyllyliina.

Tämä vuosi näyttää näyttelijäntöiden puolesta huonolta. Konttori on jo kuvattu, sen lisäksi minulla on vain pienempiä projekteja tiedossa. Toki on aina mahdollista, että tilanne muuttuu paremmaksi, mutta olen varautunut siihen, että ei se muutu.

”Olen huono neuvottelemaan palkastani.”

Selviän niukempien aikojen yli pistämällä rahaa säästöön aina silloin, kun sitä on. Esimerkiksi Konttorin palkasta on osa säästössä tätä vuotta varten. Voisin varmaan mennä työkkäriinkin, mutta en jaksa aloittaa heidän kanssaan loputonta byrokratiasotkua. Olen osa-aikainen yrittäjä, mikä sotkisi tilannetta vielä entisestään. Toistaiseksi olen pärjännyt näin. On turhauttavaa olla jatkuvasti myymässä itseään. Puolen vuoden välein pitää lähettää teatterinjohtajille ja muille palkkaajille meiliä, että moi, minä tässä, olisiko töitä? Aina pitäisi olla markkinoimassa jotain uusia puolia itsestään ja mainostaa niitä kovaan ääneen. Äh.

Olen myös huono neuvottelemaan palkastani. Joskus aiemmin olenkin tehnyt töitä alihinnalla. Ystävälläni oli kuitenkin hyvä neuvo, jota minäkin nykyään noudatan: pyydä työstä sen verran palkkaa, ettei sen tekeminen ketuta sinua.”

Torstai

Hammaslääkäri, 292,40 €

”Panostan yksityiseen terveydenhuoltoon, sillä olen kyllästynyt kunnallisella jonottamiseen ja odottamiseen. Kunnallisen puolen sattumanvaraiset hoitoajat eivät sovi myöskään yhteen epäsäännöllisen työni kanssa. Yksityisellä voin valita ajan, joka sopii minulle parhaiten. Siksi olen valmis myös maksamaan siitä.

”Panostan yksityiseen terveydenhuoltoon.”

Osaan toki arvostaa julkista terveydenhuoltoa. On hienoa, että kaikilla on mahdollisuus saada hoitoa. Itsekin olen ollut kunnallisella puolella muutamassa isommassa leikkauksessa. Maksan mielelläni veroja, jotta tämä mahdollisuus säilyy kaikilla.

14 vuotta sitten sain Intiasta lavantaudin. Se on Suomessa hyvin harvinainen suolistosairaus, joten pelkän diagnoosin selvittelyyn meni pitkä aika.

Eri oloissa tämä olisi voinut käydä kalliiksi, mutta Suomessa on olemassa tartuntalaki, minkä vuoksi minun ei tarvinnut maksaa edes sairaalassaolostani mitään. Se oli hienoa.”

Perjantai

Kahvimitta, 3,10 €

Robert’s Coffee, 6,60 €

”Päivällä minulla oli inprovisaatiotreenit, jonka jälkeen menin kummitätini Sadun kanssa syömään Itäkeskukseen. Tällä kertaa hän maksoi ruokamme.

Minulla on maailman paras kummitäti, hän on äitini lapsuudenystävä ja kuin Tuhkimon hyvä haltijatarkummi – yhtä lempeä ja ihana. Tapaamme hänen kanssaan muutaman kuukauden välein ja piffaamme ruoat toisillemme vuorotellen.

Kävin myös ostamassa serkkuni tupaantuliaisiin kahvimitan. Se oli hänen ainoa lahjatoiveensa. Hän muutti juuri ensimmäiseen omaan asuntoonsa Turussa. Ajoimme juhliin seuraavana päivänä yhdessä äitini kanssa.

Omia vanhempiani näen kerran parissa viikossa. He asuvat Helsingin Viikissä ja hoitavat usein koiraamme, irlanninterrieri Justusta. Heistä, kuten myös appivanhemmistani, on meille suuri apu.”

Autopesu oli  tällä kertaa ilmainen, koska Ushma maksoi sen mieheltään saamallaan lahjakortilla.
Autopesu oli tällä kertaa ilmainen, koska Ushma maksoi sen mieheltään saamallaan lahjakortilla.

Lauantai

Autopesu, 0 €

Jooga, 14 €

”Minulla on kätevä ja pieni Citröen C4 -merkkinen auto. Se on suht taloudellinen, mutta kyllähän auton pitäminen aina syö paljon rahaa. Bensaa kuluu päivittäin. Sen lisäksi rahaa menee paljon autoveroihin ja -vakuutuksiin. Kun työskentelin muutaman vuoden Hämeenlinnan teatterissa, ajoin työmatkat päivittäin autolla. Silloin puolet palkastani kului bensaan. Ei kovin taloudellista, mutta toisaalta useamman kuukauden jatkunut pesti toi turvaa.

Tällä viikolla kävin myös joogassa, jonne olen ostanut kymmenen kerran kortin. Käytin myös mieheltäni saaman lahjakortin autonpesuun. Olen matkinut häntä ja antanut itsekin pesulahjakortteja muun muassa isälleni.

Meillä on omat tilit mieheni kanssa, mutta jaamme elinkustannukset yhdessä. Käymme kaupassa miten sattuu, emmekä pidä kirjaa siitä, kumpi maksaa mitäkin. Se hoituu omalla painollaan.

”Rahanpuute rasittaa ja jännittää.”

Taloudellinen turva on minulle tosi tärkeää. Rahanpuute rasittaa ja jännittää. Lapsena olin herkkupersus, joka osti aina vähilläkin rahoillaan karkkia. Voisin kai edelleen säästää viisaammin ja vaikkapa sijoittaa säästöjäni, mutta en jaksa.

Näyttelijäntöiden ohella teen myös spiikkejä esimerkiksi radiomainoksiin. Joskus on tuntunut hullulta mennä studioon puhumaan vartiksi ja saada siitä useampi satanen. Kun työskentelin myyjänä, tienasin kymmenen tunnin työpäivästä paljon vähemmän.”

Sunnuntai

Kukkalähetys, 51 €

”Tilasin netin kautta kukkalähetyksen ystävälleni, sillä hänen isänsä oli kuollut. Halusin huomioida hänen surunsa jotenkin.

Tässä iässä, 35-vuotiaana, olen elämäntilanteessa, jossa monella ystävälläni on perheet, joten he ehtivät nähdä harvemmin. Saatan joskus unohtaa, että ystävänikin saattaisivat haluta viettää aikaa minun kanssani; oletan heidän olevan vain kiinni perheidensä parissa. Minultakin kysellään usein lastenhankinnasta, mutta se on minun oma asiani.

Ehkä meidät suomalaiset on myös kasvatettu niin, ettei toisten luokse saa tuppautua. Siitä tulee turhankin helposti olo, että häiritsee toisten kotirauhaa. Siksi ei tule edes kyseltyä, että voisinko tulla kylään. Pitää yrittää tsempata. Ystävät ovat minulle kuitenkin niin tärkeitä.”

Viikon menot yhteensä 543,80 €

Ushma Karnani

Näyttelijä on syntynyt 4.8.1981 Helsingissä. Asuu Vantaalla puolisonsa Pekka Olavan kanssa.

Lauloi 2000-luvun alussa Gimmel-yhtyeessä. Bändi teki kolme levyä.

Valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009. Näytellyt teatteriprojekteissa.

Mukana Konttori-sarjassa nyt Elisa Viihteessä ja Nelosella ensi syksynä.