Kun Olivialla oli vaikeaa, Johanna purki omaa tuskaansa maalaamalla tämän maailmaa. Teos Queen of fucking everything on vuodelta 2014. Kuvat: Jussi Vierimaa
Kun Olivialla oli vaikeaa, Johanna purki omaa tuskaansa maalaamalla tämän maailmaa. Teos Queen of fucking everything on vuodelta 2014. Kuvat: Jussi Vierimaa

Olivia-tytär sairastui samaan aikaan, kun Johanna ja Reijo Oraksen perhe toipui lapsenlapsen kuolemasta. – Äitinä oli pakko päästää irti, jotta välit säilyivät.

Kamala kuva! Poista toi heti, poista poista poista!

– Siinähän on mun raivohullu diktaattoriäiti. Mut kato: että mä olen kaunis. Mitä sitä itselleen valehtelemaan.

Ateljeen seinät raikuvat itseironiaa ja äänekästä naurua, kun taiteilija Johanna Oras, 46, ja tytär Olivia, 18, selailevat kuvia kännyköistään. Otokset ovat pelkkää hupia, sillä näitä kuvia ei ole julkaistu somessa – ainakaan vielä.

Paljon muuta sen sijaan on. Nytkin Olivialle virtaa uusia Instagram-kommentteja. Ne ovat palautetta edellisiltana telkkarissa esitettyyn dokumenttiin The Perfect Selfie, jonka pääosassa Olivia on. Siinä hän somettaa, bilettää ja purkaa tuntojaan kameralle.

Palautevyöryn saattoi arvata: Olivialla on yli 24 000 someseuraajaa. Dokumentti on tehnyt hänestä pienen julkkiksen.

”Ihan paska”, sanoo yksi. ”Olet ihana”, kommentoi seuraava. Olivian kasvoille leviää hetkeksi pieni hätäännys, mutta sitten uteliaisuus voittaa ja palautteen selailu jatkuu.

Bikinikuva säikäytti

Olivia tietää hyvin, mitä somessa kannattaa julkaista. Toisin oli 13-vuotiaana aloittelijana.

Orakset asuivat Ranskan Rivieralla, jonne he olivat muuttaneet, kun Olivia oli kuuden. Perhe oli solahtanut välimerelliseen ilmapiiriin, ja Olivia oli löytänyt paikkansa kansainvälisessä koulussa.

– Kerran huvikseni googletin Oliviaa, kun eteen ilmestyi bikinikuva. Olin saada sätkyn. Huusin pää punaisena, mitä tämä tarkoittaa, Johanna muistaa.

– Ehkä ylireagoin avonaiseen yläosaan, eikä kuva ollut niin paha, mutta Olivia poisti sen Instagramistaan.

”Olin perfektionisti. Halusin olla paras koulussa, harrastuksissa ja kaveriporukassa.”

Seuraavana lukuvuotena Olivian suhde ulkonäköönsä muuttui. Normaalipainoinen tyttö leimautui jostain syystä porukan pullukaksi, ja Olivia päätti vastata siihen laihduttamalla. Laihdutus sai pian anorektisia piirteitä.

– Tumblr-sivusto oli silloin kova juttu, mutta se oli anorektikkojen taivas. Sivusto oli täynnä laihojen tyttöjen kuvia, ja se lietsoi sairautta, Olivia kertoo.

Kuvien kurinalaisuus kiehtoi, sillä Olivia oli aina pyrkinyt täydellisyyteen.

– Olin perfektionisti. Halusin olla paras koulussa, harrastuksissa ja kaveriporukassa.

Keskiarvo oli 9,8, ja tanssiharrastus sujui. Olivia vietti vapaa-aikansa kansainvälisessä porukassa, johon kuului formulaperheiden lapsia. Perfektionisti halusi suoriutua hyvin seuraavastakin projektista. Muutamassa kuukaudessa Oliviasta katosi 15 kiloa.

Matka on ollut kasvun paikka myös Johannalle. Oikeastaan koko äitiys meni uusiksi tyttären sairastuessa.
Matka on ollut kasvun paikka myös Johannalle. Oikeastaan koko äitiys meni uusiksi tyttären sairastuessa.

Suru tulee kutsumatta

Sitten Orakset kokivat hirvittävän surun, kun Reijo-isän vanhin lapsenlapsi Noora kuoli auto-onnettomuudessa. Noora oli 20-vuotias. Seitsemän vuotta aiemmin Reijo oli jo menettänyt yhden lapsenlapsistaan, kaksivuotiaan Akun, päiväkotionnettomuudessa.

Akun kuollessa Olivia oli kuusivuotias eikä vielä ymmärtänyt, miksi isä ja äiti vain surivat ja itkivät. Nooran kuollessa hän oli jo teini. Tytöillä oli kuusi vuotta ikäeroa, ja heistä oli kasvanut ystäviä, he olivat toisilleen kuin siskoja.

Johanna muistelee, että Nooran kuolema sattui kohtaan, jolloin Olivian anoreksia oli pahassa vaiheessa.

– Hän oli niin kiinni laihuuden tavoittelussa, ettei kuukausiin tajunnut, että Noora on oikeasti kuollut.

Olivia nyökkää. Niin se syömishäiriöisellä menee, kaikki pyörii syömisen ja laihtumisen ympärillä.

– En käsitellyt tapahtunutta missään vaiheessa. Se koteloitui jonnekin negatiivisten asioiden joukkoon.

Täydellisiä unelmia

Ystävien ja vanhempien tuki auttoi, ja kasiluokan päättyessä Olivia näytti taas saaneen otteen terveellisestä elämästä. Muiden tapaan Olivia itsekin luuli, että sairaus on voitettu.

Orakset olivat päättäneet muuttaa takaisin Suomeen. Ranskassa yläkoulu päättyy kasiluokkaan, joten hetki oli sopiva. Suomessa Olivian piti pian jo päättää lukioon menosta. Maalarin ja taidekauppiaan tytär oli lapsesta asti sanonut, että taiteilijaa hänestä ei tule. Hänestä tulisi kirurgi.

Tet-harjoittelussa yksityissairaalassa Olivia näki, etteivät leikkaussalin kirurgit vastanneetkaan mielikuvaa toiveammatista.

– Olimme kannustaneet häntä, mutta jossain vaiheessa se kääntyi niin, että halusimme hänestä lääkäriä väkisin. Harjoittelun jälkeen totesimme, että hyvä, kun asia tuli nyt ilmi, Johanna kertoo.

”Koska Olivia urheili ja oli hyväntuulinen itsensä, luulin, että laihduttaminen on osa nuoren kasvukipuilua.”

Olivia otti paineita isän ja äidin toiveiden täyttämisestä – tai toiveista, joita hän oletti vanhemmilla olevan. Ranskaan muuttokin oli Olivian ajatuksissa kääntynyt satsaukseksi hänen elämäänsä. Hän unohti, että meri-ilmasto helpotti isän astmaa ja että äiti nautti luodessaan uraa Rivieralla.

– Meitä pidettiin täydellisenä perheenä, ja ajattelin, että minun pitää olla paras kaikessa, tyttärenäkin. Siitä tuli aika ahdistavaa.

Syömishäiriö sai uudelleen otteen. Vanhemmilta ei jäänyt huomaamatta, että Olivia oksenteli ruokansa.

– Eihän me älykääpiöitä oltu, Johanna sanoo.

Johannan oli aluksi vaikea käsitellä ongelmaa, hänen nuoruudessaan laihuutta oli ihannoitu.

– Koska Olivia urheili ja oli hyväntuulinen itsensä, luulin, että laihduttaminen on osa nuoren kasvukipuilua. Tajusin myös, että hoitoon ei voi pakottaa.

Koetut tragediat sekoittivat Johannan suhtautumista.

– Kun oli käyty kuolemat läpi, taisin ajatella, ettei syömishäiriö ole mikään juttu. Olivian syömishäiriö jäi perheen surujen jalkoihin. Lopulta puutuin asiaan rankalla tavalla, Johanna tunnustaa.

”Ei edes kiinnosta, elääkö vai kuoleeko, kunhan on laiha.”

Hän tulosti netistä kuvia luurangoista ja bulimiaa sairastavien hampaista.

– Lättäsin ne Olivian eteen ja huusin: ’Haluatko, että sinun suusi näyttää tältä?’ Ajattelin, että esteetikolla se menee perille.

Yritys ei tehonnut Oliviaan.

– Sairaus on sitä, että vaikka luut törröttävät, pitää itseään lihavana. Ei edes kiinnosta, elääkö vai kuoleeko, kunhan on laiha.

Olivian huijaus

Lukiossa Olivia pääsi koululääkärin kautta terapiaan, mutta ei ottanut hoitoa vakavissaan. Sairaus jäi kytemään.

Koulussa kielet sujuivat yhä hyvin, mutta matematiikasta tuli vaikeaa. Se, mikä oli ollut helppoa Ranskassa, ei ollutkaan helppoa Suomessa.

– Täällä en saanut apua, vaikka pyysin. Sitten pistin kaiken lekkeriksi, koska hävetti sanoa, että en ymmärtänyt.

Lekkeriksi tarkoitti provosointia tunnilla ja biletystä vapaa-ajalla. Tupakka paloi, shotit maistuivat.

Johanna sai muutaman kerran raivarin.

– Luulin, että ranskalaisten juomatapojen jälkeen ei olisi tullut suomalaista perseet olalle -vaihetta. Tuli silti.

”Mutta minäpä vedin nenästä mennen tullen.”

Olivia muistaa vanhempien olleen ymmärtäväisiä, mutta syömishäiriönsä hän salasi heiltä.

– Uskottelin terapeutille, itselleni ja vanhemmilleni, että kaikki on hyvin.

Kaikki uskoivat niin, Johannakin. Syyskuussa terapian loppupalaverissa todettiin, että Olivia on tervehtynyt.

– Mutta minäpä vedin nenästä mennen tullen, Olivia pelleilee.

Totuus tulee vastaan

17-vuotiaana lukiolaisena Olivia sai muuttaa omaan asuntoon Turkuun. Alkuun tuntui hyvältä, kun sai järjestellä vaatteet mielensä mukaan. Kaaos mielessä sen sijaan jatkui.

– Öisin mustat asiat tulivat mieleen. Mietin, miksi elämässä käy näin. Tunsin pettäneeni vanhempani. Ajattelin paljon Nooraa.

Johannalla oli aavistus, ettei kaikki ollut hyvin. Kolme viikkoa ennen koulun päättymistä Olivia ilmoitti lopettavansa lukion.

– Siitä lähti kunnon keskustelu. Tunnollisena tyttönä Olivia sinnitteli, Johanna kertoo.

Käänne parempaan tapahtui viime syksynä. Siitä lähtien Olivialla on ollut terapeutti, jonka kanssa ajatukset tuntuvat selkiytyvän. Myös suhde vanhempiin on parantunut.

– Kun oli vaikeaa, minulla ei ollut suoraa yhteyttä edes itseeni. Vaikea siinä oli avautua äidillekään.

”Lopulta oli pakko päästää irti ja luottaa, jotta välit säilyivät.”

Koulukin jatkui. Olivia palasi vanhempiensa luo Koskelle, vaihtoi paikalliseen lukioon ja on nyt kevään abiturientti. Paperit Kuvataideakatemiaan ja Teatterikorkeakouluun on lähetetty. Suunta on selvä.

Olivia kuvailee oloaan seesteiseksi ja hyväksi. Vaikeat hetket yksin kannatti sittenkin kestää. Terapiasta ja vertaistuesta on ollut iso apu. Hän ei ymmärrä, miksi syömishäiriö on yhä Suomessa tabu.

– Kaveripiirissäni monilla on syömishäiriöitä ja mielenterveydellisiä ongelmia. Ei niitä kukaan häpeä. Tiedämme toistemme asiat, puhumme ja autamme.

Johanna kokee, että matkan varrella koko äitiys on mennyt uusiksi.

– Vaikka korostin aina, että kaikesta voi puhua, olinkin itse tiukka auktoriteettina. Lopulta oli pakko päästää irti ja luottaa, jotta välit säilyivät. Se oli kivuliasta, Johanna sanoo.

– Syömishäiriöstä kärsivä ei ehkä koskaan parane täysin. Perfektionismikaan ei poistu koskaan luonteesta. Mutta kun Olivia tuntee itsensä paremmin, se tuo mukanaan yhä paremman tasapainon.

Johanna Oras

Taiteilija syntyi Turussa 1970. Puoliso taidekauppias Reijo Oras, tytär Olivia, 18. Perhe asuu vanhaan kansakouluun remontoidussa ateljeekodissa.

Mukana Suomi 100 -hankkeessa.

Seuraavat näyttelyt Särestöniemi-museossa Kittilässä 8.4.– 6.5. ja Taidekartano Johanna Oraksessa Punkaharjulla 26.5.–27.8.2017.

Olivia Oras

Abiturientti ja somejulkkis syntyi 1998.

Pääosa dokumenttielokuvassa The Perfect Selfie. Panelistina Women of the World -tapahtumassa.

Päärooli Lumienkeli-näytelmässä, Turun Vimma-nuorisotalossa, ensi-ilta 4.3.

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).

Monet ovat pitäneet Maria Veitolan Instagram-päivitystä esimiestyön rankkuudesta tärkeänä. Jotkut ovat kuitenkin ihan toista mieltä. 

Radio Helsingin sisältöjohtajana työskentelevä Maria Veitola, 44, kertoi eilen Instagramissaan haastavasta työviikostaan esimiehenä. Maria kertoi, että hänen voimansa ovat viime aikoina huvenneet oman kunnianhimon ja muiden ihmisten takia.

– Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, esinaisena altistuu sille, että on muita ihmisiä, jotka sanovat: ”en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin”. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni – tavallaan – selvittää sotkut ja tilanteet, Maria kirjoitti eilen.

Instagram-päivityksessään Maria kertoi kärsineensä jopa fyysisistä oireista. Hän kuvaili olleensa paniikkihäiriön reunalla.

Lue lisää täältä: Maria Veitola puhuu esimiestyönsä raskaudesta: ”On kamalaa menettää elämänhallinta siksi, että muut ei hallitse elämäänsä”

(Juttu jatkuu päivityksen jälkeen.)

 

Esimiestyössä -tai siis mit vit- esiNAIStyössä parasta ja pahinta: ihmiset. Oon ite tehnyt himmeen duunin siinä että tunnistan omat rajani esim. jaksamisen suhteen ja huolehdin niistä. Tää asia on muuten suoraan yhteydessä luotettavuuteen. Mutta: Vaikka sitä kuinka yrittää huolehtia oman elämänsä kohtuullisuudesta ja selkeydestä, bossladynä altistuu sille, että on muita ihmisiä jotka sanovat, että "en mä jaksakaan tai ei mua huvitakaan, vaikka mä lupasin" tai sekoilevat muuten vaan. Sitten se kaikki kaatuu tietty mun päälle, koska se on mun duuni -tavallaan- selvittää sotkut ja tilanteet. No, viime viikko olikin sitten ihan hirveä edellämainituista syistä. Sata palloa ilmassa ja yritin jongleerata parhaani mukaan ja tehdä viisaita päätöksiä. Torstaipäivä meni paniikkihäiriön ja migreenin reunalla koska kaikki oli vaan kaaosta ja olin aivan finaalissa. Kun työkaveri yritti halata, sanoin että "älä koske koska alan itkemään enkä pysty lopettamaan". Se on kamalaa kun oma elämänhallinta menee siitä syystä, että muut ei hallitse elämäänsä. Sit tähän liittyy vielä oma kunnianhimo: en tyydy keskinkertaisuuteen. Pääsisin itse helpommalla jos tyytyisin. Mutta kun en halua. Haluan tehdä työni mahd hyvin. Perjantaina laitoin työpaikalle viestin että en tuu töihin, meen metsään makaamaan sammalmättäälle koska muuten oon kohta jossain akuuttipäivystyksessä. Onneks oli mökkiviikonlippu buukattu veljen perheen kanssa. Tarinan opetus: menkää metsään ja olkaa rakkaittenne kanssa jos ja kun ahdistaa ja kaikki kaatuu päälle. Se saattaa auttaa. Ja pyytäkää apua. Mä pyysin ja onneks mun ihanat työkaverit antoi tukea ja apua. Ja Radio Helsingin sisältöjohtajana ilmoitan, että meidän syysohjelmisto starttaa viikon päästä maanantaina. Mukana mm. uusi, ihana aamushow. #bosslady #radiohelsinki 📻❤️

A post shared by Maria Veitola (@mariaveitola) on

Päivitys on herättänyt paljon keskustelua. Monet ovat kirjoittaneet päivityksen alle, että Maria on rohkea, koska uskaltaa puhua vaikeista asioista niin suoraan.

– Tämän kaiken saa ja pitää sanoa ääneen. Miksi hyssytellä ja esittää supernaista, jos tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Tunteista kertominen auttaa niin itseä kuin muita, eräs kommentoija kirjoittaa.

Jotkut ovat kuitenkin suhtautuneet Marian kirjoituksen aivan toisella tavalla.

Kohtuutonta syyttelyä...

Instagram-tili @lindiis kirjoittaa, että Maria syyllistyy kaksinaismoralismiin. Hänen mielestään on erikoista, että Maria vaatii toisia jaksamaan tappiin saakka. Hänen mielestään on myös kohtuutonta syyttää muita siitä, että esimiehenä joutuu puurtamaan.

– Siksi toivon vähän armollisuutta myös sinulta julkisuuden henkilönä – jos on armollinen itselleen, on oltava sitä myös ulkoisille olosuhteille ja muiden, inhimillisten ihmisten heikkouksille. Saa olla kunnianhimoinen, mutta oikeesti bossladyä on se, ettei syyttele julkisesti omasta olostaan muita.

”Olisit voinut vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa, että oli rankka viikko.”

Instagram-tili @ruutiainen puolestaan toteaa, että Marian kirjoitus saattaa vaikuttaa hänen alaisistaan hyvin loukkaavalta.

– Esimiehenä olet myös yksi iso (ehkä isoin?) tekijä siinä uupuvatko alaisesi. Sitä paitsi, vaikka kuinka vika olisi niissä alaisissa, niin ei oo kovin jees pomona alkaa julkisessa Instassa niitä asioita puimaan, hän kirjoittaa.

– Työpaikan sisäiset asiat kuuluu jäädä työpaikalle. Olisit täällä voinut myös vain keskittyä omiin tunteisiisi ja kertoa että oli rankka viikko, mutta päätit jakaa koko maailmalle, että syy oli alaisissasi.

...vai sittenkin voimaannuttava keskustelunavaus?

Maria vastasi kommentoijilleen useammalla pitkällä viestillä. Hänen mukaansa päivityksen tarkoituksena oli ainoastaan osoittaa, miten rankkaa esimiestyö voi olla.

– Ihmiset ovat inhimillisiä otuksia kaikkine piirteinensä ja virheinensä, niin alaiseni kuin minäkin. Se tekee elämästä ihanaa ja joskus myös haastavaa. Uskon yhdessä tekemiseen ja avoimuuteen, en erakkouteen, vaikka se voisikin olla monella tavalla helpompaa, Maria kirjoittaa vastauksena @lindiis-nimimerkille.

Maria toteaa vastauksissaan, ettei esimerkiksi ”freelancereiden elämänhallinta ja motivaatio ole hänen vastuullaan”. Hänen mukaansa tilanteessa ei myöskään ole kyse siitä, että alaiset olisivat uupuneita. Sen tarkemmin hän ei kuitenkaan kerro, millainen tilanne työyhteisössä on meneillään.

”Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?”

– En valitettavasti voi vastata uteliaisuudennälkääsi ja kertoa detaljeja eikä sillä oikeastaan ole väliä. Mutta varmasti osaat kuvitella tilanteen jossa usea ihminen – syystä tai toisesta – jättää tekemättä sovitut asiat ja ne kaatuvat muiden päälle. Onko se reilua? Saako siitä puhua? Oletko tosiaan sitä mieltä, että hyvä esimies tai -nainen, ihminen pitää kaiken sisällään ja jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Maria kysyy.

Lopuksi Maria vielä toteaa, että hänelle on tärkeää puhua myös niistä asioista, joista joidenkin mielestä ei julkisesti saisi puhua.

– Mulle on tärkeää puhua asioista joista perinteisesti ”ei saa puhua”, koska ne täytyy vaieta tai piilottaa, koska näin on ollut tapana tehdä. Mun inboxit ja dm [yksityisviestilaatikko] on täynnä viestejä esimiehiltä ja -naisilta, joille postaukseni oli juuri siitä syystä voimaannuttava ja tärkeä, hän kirjoittaa.

Hei esimies! Onko sinun työsi ollut rankkaa? Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella. Vastauksia voidaan käyttää osana Me Naisten juttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Maria Veitola sai tiukkaa kritiikkiä avauduttuaan esimiestyön rankkuudesta – näin hän vastaa saamiinsa kommentteihin

rasittava tyyppi kaikenkaikkiaan. Jaksaa hakea julkisuutta ja aina valittaa jotain. esimiehellä esimiehen työt, työntekijällä omansa. En voisi itse omia väsymyksiäni kirjoitella yleisesti julkisuuteen.. olisi pian entinen työ.... Asioita voi käsitellä muutenkin kuin nettipalstoilla.. joo paniikki häiriö.. jos oikeasti oli niin meneppä lääkäriin hakemaan apua mieluummin kuin kohdennat sen tänne nettiin..
Lue kommentti
Jannika B. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Laulaja kertoo Instagramissa hävenneensä reisiään ja korviaan. Nyt hän kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Laulaja Jannika B, 32, on viime aikoina puhunut suorasanaisesti omista epävarmuuksistaan ja kamppailustaan mielenterveytensä kanssa. Hänen avoin suhtautuminensa vaikeina pidettyihin aiheisiin jatkuu.

Tänään hän julkaisi Instagramissaan näyttävän kuvan, jossa kertoo suhtautumisesta kehoonsa.

– Nuorempana – ja välillä edelleenkin – huomaan häpeäväni ja piilottelevani ”tynnyrireisiäni” ja ”dumbokorviani”. Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itse asiassa neljän) asian näkyä, Jannika kirjoittaa.

 

Eilen oli ihanat kesäpäiväkuvaukset. 🌸🌞 Nuorempana -ja välillä edelleenkin- huomaan häpeäväni ja piilottelevani "tynnyrireisiäni" ja "dumbokorviani". Tästä syystä annoin eilisissä kuvauksissa juuri näiden kahden (tai itseasiassa neljän) asian näkyä. 💪 Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Kaikilla. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen. Huomenna 23.8.2017 järjestetään kaikenlaisten kehojen riemukulkue ja puistojuhla Helsingin Esplanadin puistossa klo 16.30 alkaen. Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla, Body Pride on Vaakakapinan #lupanäkyä -teeman huipentuma. Kaikki ovat tervetulleita mukaan juuri sellaisena, kuin haluaa tulla nähdyksi! ❤️ #lupanäkyä @yleisradio @vaakakapina

A post shared by Jannika B 💎 (@jannikabofficial) on

Jannikan mukaan kukaan meistä ei säästy ulkonäköön kohdistuvilta epävarmuuksilta. Hänen mielestään kauneutta kannattaisi tavoitella erityisesti sisältä päin.

– Kaikilla meillä on epävarmuuksia kehojemme kanssa. Harvemmin nämä epävarmuudet kuitenkaan näkyvät ulospäin. Vielä harvemmin niiden poistamiseksi voi tehdä mitään näkyviä kikkoja. Minä uskon, että ainoa tie kauniiseen kehoon on korvien välinen jumppa ja negatiivisten ajatusten leikkaaminen.

Kuva on julkaistu huomenna järjestettävän Body Pride -tapahtuman kunniaksi. 

”Maailman söpöimmät korvat”

Jannika on aiemminkin puhunut ulkonäköönsä liittyvistä epävarmuuksista. Helmikuussa hän kertoi, että häntä kiusattiin koulussa korviensa ja ihonsa pigmenttihäiriön takia. Sen takia hänet on aiemmin nähty julkisuudessa vain harvoin hiukset kiinni.

– Syy tähän on korvani ja kaulassa oleva vitiligo. Koulussa minua kiusattiin näistä kahdesta asiasta, Jannika kertoi.

Emma Gaalan aikaan Jannika kuitenkin huomasi, että hänen tyttärensä Martta on perinyt monet asiat äidiltään.

”Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän.”

– Eilen tajusin, että kaunis tyttäreni on perinyt minun korvani ja ne ovat maailman söpöimmät korvat ja toivon, ettei hän koskaan halua piilotella niitä, Jannika totesi.

Samalla hän kertoi, että aikoo tulevaisuudessa pitää ylpeästi hiuksiaan enemmän kiinni.

– Muistakaa rakastaa joka ikistä kohtaa itsessänne ja, että sanoilla ja esimerkillä voi vaikuttaa ihmiseen läpi elämän – niin hyvässä kuin pahassa. Olkaa armollisia toisillenne ja etenkin itsellenne, hän kertoi.

Näyttelijä teki yhden elämänsä fyysisesti raskaimmista rooleista uutuuselokuvassa.

Pamela Tola pääsi uudessa Napapiirin Sankarit 3 -elokuvassa kokeilemaan elämänsä ensimmäistä kertaa suofutista. Filmiryhmä kuvasi suolle sijoittuvia kohtauksia monen päivän ajan.

– Se oli kivaa, mutta hirveän raskasta fyysisesti. Otti pari askelta ja tuntui, kuin olisi juossut 10 kilsan lenkin. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen futiksen kanssa. Kamppeet olivat märkänä aamusta iltaan, hyväntuulinen Pamela kuvaili saapuessaan maanantaina elokuvan ensi-iltaan.

Pamela kuvaa parhaillaan Elisa Viihteelle Kolmistaan-tv-sarjaa yhdessä näyttelijämiehensä Lauri Tilkasen kanssa. Hän oli ottanut pinkin sävyn tukkaansa roolia varten.

– Viikko sitten alkoivat kuvaukset, ja lopputulos nähdään joulukuussa.

”Suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan.”

Työskentely oman miehen kanssa on kuulemma sujunut mallikkaasti.

– Se auttaa, kun tuntee toisen. Kuvauksissa olemme toki eri roolissa kuin kotona ja suhtaudumme toisiimme kuin kehen tahansa kollegaan, hän kuvaili.

Työasiat seuraavat usein yhteisten projektien myötä kotiin saakka.

– Puramme kohtauksia ja roolihenkilöitä kotona hyvässä hengessä. Lomalla ja viikonloppuisin yritämme välttää sitä, mutta ei meillä sellaista sääntöä ole, ettei työjutuista saisi kotona puhua, hän kertoi.

Sarjan kuvausten jälkeen pariskunta jatkaa Turun kaupunginteatteriin tekemään Kybersielut-näytelmää.

– Jatkamme yhteistä duuniputkea siellä. Ainakin näemme jossain, kahden freelancerin ja kolmen lapsen uusperhettä pyörittävä näyttelijä hymähti.

Jutun otsikkoa muutettu 22.8. klo 11.53. Lauri Tilkasen sukunimi on Tilkanen. Ei Tola, kuten otsikossa aiemmin kirjoitettiin.