Vielä vuosi sitten Jenny Belitz-Henriksson painoi kymmenen kiloa enemmän ja haudutteli ajatusta elämänsä viimeisestä painonpudotuksesta. Kuva: Jouni Harala
Vielä vuosi sitten Jenny Belitz-Henriksson painoi kymmenen kiloa enemmän ja haudutteli ajatusta elämänsä viimeisestä painonpudotuksesta. Kuva: Jouni Harala

Kun Jenny Belitz-Henrikssonin 40-vuotispäivä lähestyi, hän päätti laihduttaa vielä viimeisen kerran. 10 kilon pudotus onnistui yksinkertaisella ruokavalion muutoksella.

Viisi tuntia hikiliikuntaa päivässä ei laihduta pysyvästi, totesi personal trainer ja liikunnanohjaaja Jenny Belitz-Henriksson kuusi vuotta sitten. Noin 80 kiloa pysyi 173-senttisessä varressa sinnikkäästi, vaikka välillä kiloja karisikin hetkellisesti.

– Saatoin vetää päivässä useita rankkoja intervallitreenejä, body pumpia ja spinningiä. Aloin saada ylikunnon oireita. Olin jatkuvasti väsynyt ja sain rytmihäiriöitä.

"Aina kun olen lihonut takaisin, olen ollut pettynyt itseeni."

Jennyllä oli vaikeuksia palautua treeneistä. Öisin hän ei saanut nukuttua, koska vastasyntynyt kuopus valvotti. Lopulta Jenny oli niin ylirasittunut, että sai lääkäriltä liikuntakiellon. Se johti siihen, että hän istui sohvalla limsapullon ja suklaalevyn kanssa.

– Lääkitsin väsymystä ja turhautumista sokerilla. En elänyt terveellisesti, vaikka ammattini puolesta minulla olisi ollut eväät toimia oikein. En vain pystynyt skarppaamaan, Jenny kertoo.

Kolme kympin pudotusta

Kun kuopus kasvoi, Jenny palasi liikunnan pariin. Hän sai pudotettua 10–15 kiloa, mutta ne tulivat aina takaisin. Viimeisen kolmen vuoden aikana Jenny on laihduttanut saman määrän kolmesti.

– Se on ollut tosi rankkaa henkisesti. Kun olen lihonut takaisin, olen ollut pettynyt itseeni, Jenny kuvailee.

Toissa jouluna Jenny oli jälleen tilanteessa, jossa kilot olivat palanneet. Lomamatkalla hän katsoi bikineissä itseään peilistä ja totesi, että halusi ryhtyä pudottamaan painoaan vielä viimeisen kerran ennen kuin täyttäisi 40 vuotta. Sen jälkeen hän ei aikoisi enää ikinä laihduttaa.

Jotta suunnitelma onnistuisi, Jenny päätti pudottaa painoa eri tavalla kuin aiemmin.

– Olen liikkunut aina paljon, ja liikunta on ollut keinoni laihduttaa. Olen kuitenkin syönyt epäsäännöllisesti ja liikaa, koska liikunnanohjaajan työni vuoksi olen ajatellut tarvitsevani tosi paljon ruokaa.

Vuoden hauduttelun jälkeen Jenny tarttui toimeen tammikuun alussa. Hän alkoi panostaa säännölliseen ja ravintorikkaaseen ruokavalioon ja ryhtyi syömään noin 4–6 kertaa päivässä. Jenny ei jättänyt aamupalaa väliin kuten aiemmin vaan ymmärsi, että päiväpainotteisesti syöminen karsisi iltaherkuttelua. Aamulla Jenny söi rahkaa, banaanin, omenan ja pähkinöitä ja alkoi panostaa proteiinin määrään pitkin päivää.

"Ennen söin valtavia pasta-annoksia."

– Huolehdin siitä, että syön joka aterialla riittävästi proteiinia, esimerkiksi salaatin kanssa lohta, katkarapuja, papuja, pähkinöitä tai kananmunaa, välipalaksi hedelmiä ja pähkinöitä tai ruisleipää juustolla ja kananmunalla. Kun syön riittävän ravitsevasti päivälliseen mennessä, en välttämättä kaipaa enää mitään iltapalaksi, Jenny vinkkaa.

"Kun perusruokavalio on kunnossa, mielitekoja ei tule paljon", Jenny Belitz-Henriksson sanoo. Kuva: Jouni Harala
"Kun perusruokavalio on kunnossa, mielitekoja ei tule paljon", Jenny Belitz-Henriksson sanoo. Kuva: Jouni Harala

Läsnä ruokahetkessä

Jenny huomauttaa myös ateriakoon tärkeydestä painonpudotuksessa.

– Ennen söin valtavia pasta-annoksia, mutta nykyään nautin maltillisesti yhden pienemmän annoksen. Aluksi otin käyttöön pienemmän lautasen, mutta nyt tiedän, mikä määrä ruokaa tekee kylläiseksi. Jos aiemmin kauhoin ruokaa vauhdilla ja otin lisää, nyt santsaus on vain mieliteko, joka menee nopeasti ohi.

Jenny alkoi myös keskittyä ruokailuhetkeen. Apuna olivat tietoisen läsnäolon harjoitukset. Se tarkoittaa, että ruokaa maistellaan rauhassa ja samalla voi havainnoida omaa ympäristöään, vaikka sitä, miltä lattia tuntuu jalkojen alla. Rauhallisesti ruokaileminen auttaa tuntemaan kylläisen olon ajoissa.

 Jenny ei ole kieltänyt itseltään mitään muuta kuin alkoholin.

–Porukassa en välttämättä ole enää se, joka nousee pöydästä ensimmäisenä, Jenny kertoo nauraen.

Vaikka Jenny keskittyy syömään pääasiassa terveellisesti, hän ei silti ole kieltänyt itseltään mitään muuta kuin alkoholin. Senkin hän jätti siksi, että aviomies päätti kokeilla vuoden tipatonta. Jenny innostui samalla.

– Koska perusruokavalioni on nyt kunnossa, mielitekoja ei tule paljon. En ymmärrä, miten olen aiemmin saattanut syödä sipsipussin viikonlopussa. Mutta en kiellä itseltäni mitään. Jos mökillä on tarjolla pullaa ja vaaleaa leipää, syön, mitä on tarjolla.

Yli painon jumituksesta

Jenny tietää, että pysyvä painonpudotus ei tapahdu taikaiskusta, vaan omalle kropalle pitää antaa kuukausia aikaa tottua uusiin asioihin. Kun elämäntapamuutosta oli kestänyt kaksi ja puoli kuukautta, Jennyn paino oli vieläkin jumissa.

– Se turhautti, mutta tiedän, että keski-ikäisenä aineenvaihdunta on jo hidastunut ja kropalla kestää aikaa tottua muutokseen. Jatkoin sinnikkäästi ruokavaliotani.

Maaliskuussa paino alkoi pudota. Toki siihen auttoivat hiljalleen myös vuodenvaihteessa aloitetut uudenlaiset liikuntatreenit. Jenny tapsi viikoittain personal traineria, joogasi ja juoksi kerran viikossa. Jumppatunteja hän ei ohjannut.

Jenny on laihtunut 10 kiloa puolessa vuodessa.

– En ole koskaan aiemmin liikkunut näin vähän, noin kolme tuntia viikossa. Silti juoksin kesäkuussa ensimmäisen maratonini Tukholmassa, Jenny kertoo.

Tänä kesänä Jenny on matkansa puolivälissä. Hän on laihtunut 10 kiloa puolessa vuodessa. Toiset 10 kiloa olisi tavoitteena karistaa joulukuun loppuun mennessä. Se onnistuu pysyvästi, kun oikeanlainen motivaatio on kirkkaana mielessä.

– Haluan voida hyvin ja tehdä itselleni hyviä asioita. Ennen tavoitteeni oli ollut tietyn kilomäärän pudottaminen mutta nyt ajattelen, että laihdutan kilon kerrallaan. Olen aiemminkin ollut aivan yhtä onnellinen – mutta nyt olen energisempi kuin koskaan.

Lue Jennyn blogia osoitteessa vastaiskuankeudelle.fi.

Näyttelijä Petteri Summanen halusi tietää, olisiko oleminen onttoa selvin päin. –Tipattoman vuoden aikana tuli aidosti tutkailtua, mikä on suhteeni alkoholiin.

Uudessa Yösyöttö-elokuvassa Petteri Summanen, 48, näyttelee vastasyntyneen kanssa yksin jäävää isää. Tuore isä pitää ensimmäisen iltavapaansa vasta, kun vauva on viisikuinen. Petterin roolihenkilö kupittelee silloin itsensä sammuksiin.

Petteri Summanen näyttelee Yösyöttö-elokuvan pääosaa. Leffan nuorin vauvanäyttelijä oli vain 14 vuorokauden ikäinen. Kuva: Solar Films / Marek Sabogal
Petteri Summanen näyttelee Yösyöttö-elokuvan pääosaa. Leffan nuorin vauvanäyttelijä oli vain 14 vuorokauden ikäinen. Kuva: Solar Films / Marek Sabogal

Kun Yösyöttöä kuvattiin, Petteri vietti oikeassa elämässään tipatonta vuotta. Muutaman läheisen kanssa oli päätetty pitää vuosi 2016 viinattomana.

– Alkoholi ei ollut kenellekään meistä ongelma, mutta keksimme kokeilla, miten vuosi menisi ilman tissuttelua, Petteri sanoo.

– Oli kuvitelma, ettei hyvä ateria ole täydellinen ilman viinilasillista. Kiinnostava väite, mutta eihän se oikeasti pidä paikkaansa.

Olisiko onttoa selvin päin?

Petteri pisti merkille, että määrätietoiset kuntoiluprojektit olivat väistyneet tavoista ja tilalle olivat tulleet lagerin tai viinilasillisen säestämät leffaillat. Painoakin kertyi, laiskistuminen puski päälle.

– Kun jätin tissuttelun, tilalle tuli energisyyttä ja paremmin nukuttuja öitä. Tuli käytyä useammin salilla ja lenkkeilemässä, Petteri kertoo.

– Nopeasti tuli selväksi, ettei tipattomuus myöskään ollut sosiaalinen ongelma. Vain muutamissa tilanteissa jouduin selittämään juomattomuuttani. Se oli helppo perustella porukalla tehdyllä vedolla.

” Isän juominen vaikutti omaan viinasuhteeseeni.”

Kaikkiaan Petteri pitää kokeiluaan kiinnostavana tutkimusmatkana itseensä.

– Isälläni oli vaiheita, jolloin hän joi rankasti. Lapsuudessani en kokenut pelkoa tai turvattomuutta, mutta kyllä isän juominen vaikutti omaan viinasuhteeseeni. Joskus mietin, olisiko minussa jotain sellaista, joka pitäisi kiinni alkoholista, Petteri sanoo.

– Nyt tuli aidosti tutkailtua, mikä on suhteeni alkoholiin. Halusin tietää, olisiko oleminen onttoa selvin päin. Ei luojan kiitos ollut. Oli kiva huomata, että arki on kivaa ja juhlaakin voi sietää selvin päin.

Se vähän yllätti, miten moneen rituaaliin tissuttelu liittyi: saunan jälkeen, mökille päästyä, ensi-iltoihin, ulkomaanmatkoille. Niistä yksikään ei muuttunut vähempiarvoiseksi viinattomana.

– Oikeastaan kaipasin viinilasillista vain niissä myöhäisillan hetkissä, kun istuimme vaimon kanssa kesäpaikan laiturilla ja kuuntelimme iskelmiä radiosta. Iltaa ei tullutkaan jatkettua lasillisella vaan mieluummin kävin nukkumaan.

Rennosti ja kohtuudella

Tipattomuuskokeilu päättyi vuoden 2016 loppuun. Uudenvuodenjuhlissa otettiin lasilliset kuohuvaa. Seuraavana päivänä lätkämatsia katsellessa Petteri suhautti lankomiehensä kanssa nelostölkit auki.

– Sen maku oli terävämpi kuin muistin, ja tuoksahdus tuntui etanoliselta.

Saunan jälkeen Petteri otti toisen oluen ja myöhemmin illalla kahvin kanssa konjakkinaukun. Vähäisestä määrästä seurasi huono olo.

– Vuodessa makuaistini oli muuttunut ja toleranssini nollaantunut. Se johti teinimäiseen yllätykseen. Ystävyyteni lagerolueen loppui siihen kertaan.
Nykyään Petteri saattaa ottaa lätkähallilla lonkeron. Remuvaihe on muutenkin jäänyt nuoruusvuosiin, ja tipattoman kauden jälkeen terävät ovat lakanneet maistumasta.

” Fiksu ihminen ei saa juoda perhettään, kotiaan tai työtään.”

–Nautin alkoholia rennosti ja kohtuudella. En arvota käyttöäni, mitä saisi tai mitä kuuluisi tehdä. Elämästä pitää saada nauttia eikä mennä pakotteiden kautta, hän sanoo.

– Ajattelen kuitenkin, että fiksu ihminen ei saa juoda perhettään, kotiaan tai työtään eikä pilata elämäänsä sillä, että hyppää sellaiseen ränniin.

Sara jaksaa seistä yhdeksän tunnin messupäivän koroissa, mutta tyylitaituri viihtyy myös tennareissa. Kuva: Liisa Valonen

Sara Sieppi, 26, pakkasi Lontooseen mukaan vain lateksibootsit ja nahkahameen. Töissä päällä on mustaa ja hillittyä.

Sara Sieppi on aina ollut kiinnostunut vaatteista, muodista ja tyylistä. Alakouluiässä Mic Mac -ketjun tarjonta oli tornio­laistytön unelma.

Koska perheessä oli neljä lasta, vanhemmat eivät Saran harmiksi ostaneet heti hänen himoitsemiaan farkkuhaalareita.

– Säästin viikkorahani ja ostin housut itse, Sara kertoo.

Ystäviensä kanssa Sara leikki koulun jälkeen vaatekauppaa ja ihaili Spice Girls -yhtyeen musiikkivideoilta bändin tyyliä. Useimmiten Sara oli myyjä, koska vaatteita oli hauska hinnoitella ja katsoa, mikä asu sopi kenellekin.

– Ajattelin jo silloin, että vaatteet ovat yksi itseilmaisun keino.

Lateksihametta tasapainottaa collegepusero. Topin kanssa yhdistelmä olisi Saran makuun liian roisi.
Lateksihametta tasapainottaa collegepusero. Topin kanssa yhdistelmä olisi Saran makuun liian roisi.

Pukeutumisellaan Sara haluaa antaa lämpimän ja lähestyttävän vaikutelman. Kylmä ja torjuva tyyli ei sytytä.

Pukeutujana hän sanoo olevansa avarakatseinen. Hän on joskus epäileväinen, mutta ei tyrmää mitään. Kerran lehtikuvauksissa stylisti pyysi Saraa kokeilemaan haalaria. Sara väitti, että haalari ei ole hänen näköisensä, mutta lopputulos yllätti. Peilistä katsoi tyylikäs leidi.

Sara vastaa usein omatoimisesti asuista, joita hän juontajana käyttää.

– Se on helppoa ja kivaa. Saan varmasti oman tyylini mukaista vaatetta.

Saran suuri haave on Chanelin laukku, mutta kolmentuhannen euron hinta mietityttää. Toisaalta laukku olisi laadukas ja ikuinen. Sillä olisi myös jälleenmyyntiarvoa. Ihan heti laukku ei kuitenkaan pääse ostoslistalle.

– Ehkä ostan sen, kun täytän kolmekymmentä.

Kuka on vaikuttanut tyyliisi?

”Seuraan Instagramissa ruotsalaisia bloggareita kuten Kenza Zouitenia, Angelica Blickia ja Janni Delériä. Myös australialainen Devin Brugman on mahtava. Mimmeillä on siistit ja värikkäät perustyylit. Pukeudun usein mustaan, joten on hyvä, että he muistuttavat eri mahdollisuuksista. En kopioi kenenkään lookia, vaan otan yhden idean sieltä, toisen täältä.”

Millainen tyylisi on?

”Ei järin erikoinen. Ostan vaatteeni useimmiten Zarasta ja H&M:stä, eli tyylini ei ole kallis. Kun lähden juhlimaan, tykkään laittautua, meikata ja tehdä kampauksen. Arkena pukeutumiseni on nopeaa ja helppoa, yleensä vedän päälleni mustaa. Jos minulla on meikkiasiakas, olen farkuissa, t-paidassa ja matalissa kengissä.”

Punainen bleiseri on Zarasta. Se kiinnitti Saran huomion, vaikka tarkoitus ei ollut ostaa mitään. –Takki sopii kaikkialle. Alle toppi tai t-paita.
Punainen bleiseri on Zarasta. Se kiinnitti Saran huomion, vaikka tarkoitus ei ollut ostaa mitään. –Takki sopii kaikkialle. Alle toppi tai t-paita.

Sisustustyylisi?

”Ennen suosin kimallusta, hopeaa ja valkoista. Kun kuvioihin tuli avopuoliso, aloin miettiä, että hän ei ehkä halua asua niin tyttömäisessä ympäristössä. Muutin sisustustamme rosoisempaan. Viimeisin hankintamme on olohuoneen matto. Se on kauan himoitsemani Ikean juuttimatto. Ostan kotiimme jotain uutta lähes viikoittain, useimmiten kasveja. Haaveilen överistä kylpyammeesta, mutta ainakaan nyt se ei ole mahdollinen hankinta.”

Kenen tyyliä ihailet?

”Australialaisen Natasha Oakleyn. Hän tekee bikinimallistoa yhdessä mainitsemani Devin kanssa. Kaksikolla on mukavan oloinen elämä. He ovat hyvässä kunnossa olematta liian laihoja, matkustelevat ja ottavat kuvia hulppeissa paikoissa. Instagram on helpottanut mielenkiintoisten ihmisten seuraamista ja ideoiden hakemista.”

Sara kutsuu kokonaisuutta karkiksi. Yhdistelmä toimii niin iltariennoissa kuin leffareissullakin.
Sara kutsuu kokonaisuutta karkiksi. Yhdistelmä toimii niin iltariennoissa kuin leffareissullakin.

Miten shoppailet?

”Helsingistä löydän harvoin mitään. Yleensä teen hankintoja matkoilta. Kun kuvasimme toukokuussa Paratiisihotellia Sisiliassa, ostin liian monet korkokengät. Laukun pakkaaminen oli haastavaa. Suosin myös nettikauppoja, kuten Nellyä, Zalandoa ja NA-KD-ketjua. Mietin ostoksiani, mutta kun päätös on tehty, en harmittele.”

Milloin repäisit viimeksi?

”Kun matkustin keväällä Lontooseen. Pakkasin mukaani vain mustat lateksinahkabootsit ja nahkahameen. Tarkoitukseni oli ostaa niihin sopivia, rauhallisempia vaatteita Lontoosta, mutta päädyin viettämään kaksi iltaa siinä asussa. Muutaman kerran ajattelin, että kokonaisuus on too much.”

Laukut ovat yksi Saran intohimoista.
Laukut ovat yksi Saran intohimoista.

TOP 3

Aurinkolasit

”Saan asuihini särmää aurinkolaseilla. Minulla on erimerkkisiä ja -värisiä pokia Ray-Banilta, Diorilta ja Versacelta. Rakastan aurinkolaseja ja käytän niitä ympäri vuoden.”

Musta nahka

”Musta nahkatakki toimii aina. Sitä voi käyttää arkena duunissa ja juhlissa pikkumustan kanssa. Olen takkihullu. Minulla on neljä mustaa nahkatakkia. Rotsi löytyy kaapistani myös punaisena, keltaisena ja sinisenä.”

Kunnon korot

”Korkokengät kuuluvat juhlaan. En osaisi olla matalapohjaisissa kengissä. Myös yhdeksän tunnin messupäivä hoituu koroissa, vaikka illalla kävely tuntuu jaloissa.”

Vierailija

Sara Sieppi haaveilee kolmen tonnin Chanelin laukusta: ”Ehkä ostan sen, kun täytän kolmekymmentä”

Suurin haave saada Chanelin laukku? No en kyllä yhtään yllättynyt. Jonkun toisen naisen suurin haave on saada lapsi, selviytyä vaikeasta sairaudesta tai löytää elämän tarkoitus tms...No, ehkä elämä opettaa tätäkin pissaliisaa jonain päivänä vähemmän pinnalliseen elämäntapaan. Toivottavasti.
Lue kommentti