Jennifer Lawrence on kaikkea muuta kuin Hollywood-koneiston tuottama sisäsiisti näyttelijäkaunotar. Kuvat Reuters, MVPhotos

Kaikki haluaisivat Jennifer Lawrencen, 23, parhaaksi ystäväkseen. Lahjakas näyttelijä on estoton koheltaja ja holtiton puheissaan – ja siksi järjettömän hauska.

Näyttelijä Jennifer Lawrencesta ei varmaankaan pitäisi kirjoittaa juttua. Hän on aina enemmän edukseen liikkuvassa kuvassa.

Suositun Nälkäpeli-elokuvasarjan tähti on suorastaan säkenöivä valkokankaalla. Heti läpi­murtorooli toi Jenniferille Oscar-ehdokkuuden, ja viime vuonna hän jo voittikin elokuvapalkinnon.

Tänä vuonna nuori nainen oli jälleen ehdokkaana sivu-osaroolistaan Suomessa 7. maaliskuuta ensi-iltaan tulevassa rikos­komediassa American Hustle. Vaikka Oscar-pysti jäi tällä kertaa saamatta, Jennifer lumosi roolissaan niin kriitikot kuin yleisönkin.

Mutta kaikkien rakastama persoona hänestä on tullut käsikirjoitettujen roolien ulkopuolella. Lähes jokaisesta Jenniferin tv-haastattelusta tulee nettihitti julkaisunsa jälkeen. Näyttelijä ei arastele tehdä itsestään pilaa tai näyttää hassulta – naiset haluaisivat hänet parhaaksi kaverikseen ja miehet puolisokseen.

Näyttelijä taitaa tilanne­komiikan ja naamanvääntelyn. Videot naisen tempauksista leviävät nopeasti netissä.

Rähmälleen supersuosioon

Supersuosioon Jennifer heittäytyi kokovartalosuorituksella Oscar-gaalassa viime vuoden helmikuussa. Näyttelijä palkittiin naispääosasta elokuvassa Unelmien pelikirja, ja pystin vastaanottaminen poikkesi täysin normi-Hollywoodista hienostuneine onnenkyyneleineen ja vuolaine kiitoksineen.

Noustessaan ottamaan palkintoa vastaan Jennifer kompastui juhlapukunsa helmaan ja lensi rähmälleen lavan reunaan. Lehdistöhuoneessa hän jakeli kömpelön sympaattisia haastatteluja, näytti keskisormea, irvisteli ja vaati punaisella matolla tilaamaan itselleen hampurilaisen ja ranskalaiset. Mokailu ja ronski käytös tekivät Jenniferistä hetkessä Amerikan uuden sydänkäpysen, ja se titteli tuntuu pysyvän tiukassa.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Jennifer toisti viime vuoden Oscar-kaatumisen myös tämän vuoden gaalassa. Tällä kertaa näyttelijä kompastui Diorin pukuunsa punaisella matolla ja tarrasi edessä kulkeneeseen, tuntemattomaan naiseen.

Jennifer on kaikkien aikojen nuorin näyttelijä, joka on ollut kahdesti
ehdolla naispääosan Oscarin saajaksi. Tässä mekossa nainen teki ensimmäisen, kuuluisan ilmalentonsa.

Mikään pieni ja herkkä ruusunnuppu 23-vuotias tähti ei silti ole. Jennifer on sydämellinen ja herttainen mutta myös spontaani ja roisi suorasuu. Jännittävät haastattelutilanteet saavat naisen pulpauttelemaan suustaan harkitsemattomia ja usein henkilökohtaisia juttuja.

Esimerkiksi silloin, kun Jennifer kertoi rinnoistaan.

– Luulen, että ihmisiä kiehtovat rinnat, jotka pomppivat. He ovat niin tottuneita näkemään feikkejä, että hämmentyvät, kun minun rintani pomppivat ja elävät omaa elämäänsä.

Tai kun haastattelija pyysi Jenniferiä kertomaan iltapuvusta, joka hänellä oli yllään punaisella matolla:

– Tässä on yläosa... ja tässä alaosa.

Eritteistä Jennifer innostuu puhumaan usein:

– Olen nopein pissaaja koskaan. Olen kuuluisa siitä.

Huippusuosionkin jälkeen nuoren naisen jalat ovat tukevasti maassa.

– Näytteleminen on typerää. Kaikki kysyvät, miten pysyn järjissäni, mutta mitä syytä minulla on olla ylimielinen? En pelasta kenenkään henkeä. Lääkärit pelastavat elämiä ja palomiehet juoksevat keskelle liekkejä. Minä teen elokuvia, Jennifer tokaisi Vanity Fairille.

Ohjaaja piti Jenniferiä liian nättinä rankkaan rooliin elokuvassa Winter’s Bone, mutta nainen nappasi pääosan ja sinnikkyydellään.

Itsepäinen ja hullu

Koomikonlahjat Jennifer sai jo äidinmaidossa.

– Perheessämme on oltava hauska selvitäkseen, koska olemme niin ilkeitä toisillemme, Jennifer vitsaili Voguen haastattelussa.

Jennifer varttui Louisvillessä Kentuckyssa. Rakennusalalla työsken­televä isä ja kesäleirejä pyörittävä äiti yrittivät parhaansa mukaan panna kapuloita näyttelijän­urasta haaveilevan tyttärensä rattaisiin. Koulu oli hoidettava ensin pois alta. Eikä kahden isoveljen kanssa varttuneesta Jenniferistä muutenkaan kasvatettu diivaa – päinvastoin.

– Minulle ei ollut väliä sillä, oliko hän tyttömäinen, kunhan hän oli vahva, Jenniferin äiti Karen Lawrence kertoi Rolling Stone -lehdelle.

Jennifer tahkosi opintonsa kasaan etuajassa, ja pitkän vonkaamisen jälkeen vanhemmat päästivät teini-ikäisen kuopuksensa New Yorkiin testaamaan lahjojaan esiintyjänä. Jennifer sai pian töitä mainosmallina ja tv-sarjojen sivuosissa. Hänen agenttinsa pakotti valitsemaan mallin hommien ja näyttelijänuran väliltä, jolloin Jennifer päätti keskittyä jälkimmäiseen. Hän oli tiennyt pikkutytöstä asti tulevansa kuuluisaksi. Nykyisenkaltaisesta suosiosta hän ei kuitenkaan osannut edes haaveilla.

– Minulla oli tapana maata sängyssä ja pohtia: Tuleeko minusta joku paikallistelevision tyyppi? Tai tähtiluennoitsija? hän kertoi Voguelle.

Elokuvarooleja alkoi kuitenkin pian osua kohdalle. Vuonna 2008 hän sai parhaan nuoren näyttelijän palkinnon

Venetsian filmi­festivaaleilla sivuosastaan elokuvassa The Burning Plain. Käänne­kohta oli pääosa vuonna 2010 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Winter’s Bone. Rooli ei tipahtanut 19-vuotiaan Jenniferin syliin itsestään, sillä ohjaaja piti häntä liian nättinä rankkaan rooliin teinityttönä, joka pitää huolta perheestään Amerikan syrjäseudulla. Kahden koekuvauksen jälkeen Jennifer päätti lentää Los Angelesista New Yorkiin vakuuttaakseen ohjaajan. Hän saapui paikalle punasilmäisenä ja reissussa rähjääntyneenä.

– He varmaan ajattelivat, ettei kukaan muu ei tule olemaan yhtä itsepäinen ja hullu, Jennifer kertoi The Huffington Postin haastattelussa.

Kehuja kerännyt elokuva toi hänelle parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden vuonna 2011. Olisi luullut, että aloittelevan näyttelijän ura olisi lähtenyt saman tien pikaiseen nousukiitoon.

Rajun roolinsa ansiosta Jenniferiä pidettiin kuitenkin rosoisena villikkona, eikä katsojia houkuttelevana Hollywood-seireeninä. Kunnolliset naispääosat mielessään Jennifer paikkasi julkisuuskuvaansa kuumalla kuvakavalkadilla miestenlehti Esquiressa, jonka sivuilla hän keikisteli bikineissä huulet törröllään. Vauvaöljyllä lotraaminen kannatti, sillä pian Jennifer sai roolin X-Men: First Class -toimintaelokuvan seksikkäänä mutanttina Mystiquena. Indie-elokuvat vaihtuivat suuren budjetin tuotantoihin.

Ei mikään nälkäkurki

Kun Jenniferille tarjottiin teinisankaritar Katniss Everdeenin roolia Nälkäpeli-trilogiassa, hän oli aikeissa ensin kieltäytyä.

– Tiesin, että heti kun sanon kyllä, elämäni muuttuu, Jennifer kertoi päätöksestään Entertainment Weeklylle toukokuussa 2011.

Twilight-vampyyrisaaga oli jo näyttänyt, millainen sirkus nuorisofantasioiden ympärille voi kehkeytyä. Nälkä­pelin idea oli hyvä ja rooli kiinnostava, mutta halusiko Jennifer samanlaista huomiota kuin Twilightin tähdet Robert Pattinson ja Kristen Stewart?

Kolmen päivän miettimisen jälkeen ja kysyttyään neuvoa äidiltään, Jennifer otti roolin vastaan. Hänen ei ollut vaikea samastua roolihahmoonsa Katnissiin.

– Lukiessani kirjaa ajattelin, että tiedän täsmälleen, miltä tämä tuntuu: yhtäkkiä minutkin vietiin täysin uuteen maailmaan, jossa en tuntenut olevani oma itseni. Pukeuduin outoihin ilta­pukuihin ja kuuntelin ihmisten puhuvan asioita, joita en ymmärtänyt, Jennifer on kertonut.

Kirjassa Katniss arvotaan tosi-tv-peliin, jossa nuoret joutuvat taistelemaan toisiaan vastaan. Eloonjäänyt on  pelin voittaja. Elokuva­sarjan toinen osa tuli ensi-iltaan vuodenvaihteessa.

– En tiedä, millaista on valmistautua kuolemaansa, mutta tiedän millaista on olla lähestulkoon sätkynukke. Kun tein elokuvan toista osaa, maailmasta oli tullut tutumpi.

Jennifer tietää, ettei julkisuudesta saisi valittaa mutta silti ylenpalttiseen huomioon on ollut vaikea tottua.

– Seison hotellihuoneeni ikkunassa, joskus jopa tuntien ajan. Se on ainoa hetki, jolloin voin katsella isoja ihmisjoukkoja ilman, että he katsovat minua.

Jennifer sai parhaan naisosan Oscarin elokuvasta Unelmien pelikirja. Miespääosaa näytteli Bradley Cooper.

Keväällä Time-lehti nosti Jenniferin sadan maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen listalleen, koska sen lisäksi, että Jennifer osaa näytellä, hän osaa olla. Hän on kaukana Hollywood-koneiston luomasta sisäsiististä näyttelijäkaunottaresta.

Jennifer ei yritä olla mikään puhtoinen roolimalli. Hän sanoo, mitä haluaa, ja kiroilee kuin merimies.

Nälkäpeli-trilogian ensimmäinen osa herätti keskustelun siitä, pitäisikö elokuvan näyttelijöiden näyttää nälkiintyneiltä. Urheilullista ja normaalipainoista Jenniferiä arvosteltiin liian pulskaksi näyttelemään huonoista oloista tulevaa, aliravittua Katnissia. Jennifer ei kuitenkaan halunnut laihduttaa nuortenelokuvaa varten.

– Me voimme kontrolloida sitä kuvaa, jonka nuoret tytöt näkevät. Tytöt näkevät tarpeeksi vartaloita, joita eivät voi koskaan saavuttaa.

Koska Katniss on elokuvan sankari ja roolimalli, hänen haluttiin näyttävän vahvalta ja terveeltä.

– Olisi pelottavaa, jos joku Kate Moss juoksisi vastaan jousipyssyn kanssa, Jennifer kommentoi BBC:n haastattelussa.

Hän on muutenkin sinut vartalonsa kanssa.

– Näytän mieluummin pyöreältä valkokankaalla ja oikealta ihmiseltä tosielämässä, hän sutkautti Marie Clairelle.

Lue myös:

Jennifer Lawrence lumoaa American Hustlessa vaikka jäikin Oscaritta

Tämän takia rakastamme häntä – parhaat Jennifer Lawrence -hetket

Jennifer Lawrence

■ Amerikkalaisnäyttelijä syntyi 15.8.1990 Louisvillessä Kentuckyssä.
■ Asui uransa alussa New Yorkissa, nykyisin Santa
Monicassa
Kaliforniassa.
■ Tunnetaan roolistaan Nälkäpeli-elokuvasarjan sankarittarena Katniss Everdeeninä. Läpimurto elokuvassa Winter’s Bone. Oscar elokuvasta Unelmien pelikirja.
■  Nälkäpeli – Vihan liekit nyt elokuvateattereissa.
American Hustle -rikoskomedian ensi-ilta 7.3.

Päivi on pyrkinyt järjestämään elämänsä niin, että ehtii käydä tapaamassa äitiään mahdollisimman usein.

1990-luvun hittibändi Movetron on taas suosittu keikkailija. Bändin solisti Päivi Lepistö, 44, iloitsee, että keikkoja on riittänyt ysäribuumin myötä yhä enemmän.

– Ollaan menty bändin kanssa vuosi kerrallaan. Loppuvuonna olemme aina yhtä ällistyneitä, kun keikkoja alkaa taas tippua keväälle. Teemme niin paljon kuin ehdimme. Ysäribuumin myötä keikkoja on selvästi enemmän. En tiedä, kauanko tämä kestää, mutta olemme tilanteesta kiitollisia.

Päivi on nykyään kahden lapsen äiti, poika on 11-vuotias ja tytär 7. Laulajan mieskin on muusikko, joten arjen aikatauluissa riittää sumplimista.

– Isovanhemmat auttoivat todella paljon, kun lapset olivat pieniä. Äitini kuitenkin sairastui vakavasti Alzheimerin-tautiin ja on nyt hoitokodissa. Tällä hetkellä on meneillään surun ja luopumisen vaihe. Järjestän elämääni niin, että ehtisin käydä katsomassa äitiä lapsuuden kotikonnuilla Kihniössä.

2000-luvun alussa Päivi työskenteli kolme vuotta kahvilassa, sen jälkeen kenkäkaupassa ja vaatekaupassa. Nytkin hän haaveilee asiakaspalvelutyöstä.

– Kaipaan keikkailun ohelle konkreettista puuhastelua. En ole ikinä pakoillut, jos ihmiset tunnistavat minut kassalla. On hyvä, että minulla on muukin elämä, Päivi kertoi Tammerfestien avajaispäivänä Ratinanniemessä. Tilaisuudessa juhlistettiin samalla Central Linen 25-vuotisjuhlaa.

 

Turkulaisen Marina Seligsonin rinta tuntui oudolta, mutta mammografiassa ei näkynyt mitään, ja lääkäreiden mukaan kaikki oli hyvin. Pitkälle edennyt rintasyöpä paljastui vasta ultraäänessä, jonne Marina hakeutui itse.

Ei siellä mitään pitänyt olla. Marina Seligson oli käynyt mammografiassa, missä ei ollut näkynyt mitään poikkeavaa. Rinnat nyt joskus ovat vähän erikokoisia ja -muotoisia, oli lääkäri sanonut.

–Kun ystäväni sairastui, lähiympäristössäni alettiin keskustella paljon syövästä. Halusin, että rintani ultrataan, koska minulla oli sellainen olo, että rinnassa on jotain outoa.

Toukokuussa mammografiassa ei ollut näkynyt mitään. Saman vuoden elokuussa Marina sai rintasyöpädiagnoosin.

–Lääkärin mukaan noin kymmenellä prosentilla naisista on sellainen rintakudos, että syöpä ei välttämättä näy mammografiassa. En ollut kuullutkaan, että se voisi olla mahdollista. Kun pääsin syöpälääkärille, olin vihainen: miten on mahdollista, että näin tapahtuu.

Miten Marinan syöpä eteni ja miten hän voi nyt? Miten sairastuminen vaikutti ihmissuhteisiin? Lue Marinan tarina Me Naisten uusimmasta numerosta 29/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Rallitähti kertoo päässeensä masennuksesta eroon kesän alussa.

Tänään ilmestyneessä Seurassa rallikuski Jari-Matti Latvala kertoo viimeisen vuoden aikana kokemista henkisistä ongelmista. Viimevuotinen rallikausi oli Jari-Matille niin raskas, että hän sairastui masennukseen.

– Viime vuoden lopulla olin älyttömän masentunut. Vaikeudet alkoivat Jyväskylän rallin jälkeen, hän kertoo Seuralle.

– Olin ahdistunut kotonakin, eikä mikään tuntunut hauskalta. Yritimme tyttöystäväni Maisa Torpan kanssa lomailla kauden jälkeen Australiassa, mutta siitäkään ei tullut mitään, hän kertoo.

Lopulta rallikuski hakeutui urheilupsykologin vastaanotolle. Nyt Jari-Matin tilanne on ehdottomasti parempi.

– Masennukseni ei ollut mikään pikku juttu, lopullisesti pääsin siitä eroon vasta kesän alussa. On hankala selvittää niin isoja asioita yksin, kun ei tiedä yhtään, mikä on oikein ja mikä ei. Onneksi hain ja sain ammattiapua, hän kertoo.

MM-ajoja ja lapsihaaveita

Ensi viikolla Jari-Matti ajaa Jyväskylän MM-rallisssa. Hän ja Maisa ovat seurustelleet vuoden ajan. Pariskunta kihlautui juhannuksena.

Hääpäivää ei toistaiseksi ole lyöty lukkoon, mutta taannoin pari kertoi Me Naisille haaveilevansa lapsista.

– Haluamme ehdottomasti yhteisiä lapsia. Siihen tähdätään, Maisa kertoi.

– Se ei kuitenkaan tapahdu lähivuosina. Ei olisi reilua jättää Maisaa kotiin lapsen kanssa, kun itse reissaan yli 200 päivää vuodessa, Jari-Matti totesi.

Maisa Torppa ja Jari-Matti Latvala ovat pitäneet yhtä reilun vuoden. Kuva: Sanoma-arkisto / Milka Alanen
Maisa Torppa ja Jari-Matti Latvala ovat pitäneet yhtä reilun vuoden. Kuva: Sanoma-arkisto / Milka Alanen

Hanna ja Otto Kanervan pitkän liiton suurin kriisi oli Hannan sairastuminen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Terapiassa käsiteltiin sairauden lisäksi parisuhteen kestävyyttä.

Vielä muutama vuosi sitten näyttelijä Otto Kanervan ja pilateskouluttaja Hanna Kanervan arki kulki sellaista vauhtia, että pari vaihtoi eteisessä läpsystä vuoroa kotonaan Hämeenlinnassa. Työtahti katkesi viisi vuotta sitten, kun Hanna sai työmatkallaan keuhkoveritulpan ja pian sen jälkeen diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Sairauden aiheuttamien mielialavaihteluiden takia Hanna hakeutui psykoterapiaan ja karsi töitään.

– Itsetuntemukseni on nyt parempi kuin koskaan, hän sanoo.

– Hannan terveysasiat eivät olleet suhteellemme läpihuutojuttu. Onneksi olimme kumpikin valmiita tekemään töitä suhteemme eteen. Jokainen pitkä liitto vaatii välillä sinnikkyyttä, tämä oli meidän koetinkivemme, Otto kuvailee.

Sairastuminen on ollut Kanervien avioliiton suurin kriisi.

– Olemme käyneet myös parisuhdeterapiassa. Se auttaa näkemään monet asiat uudesta näkökulmasta ja on pelkästään hyvä asia, Otto kertoo.

– Kävin terapiassa läpi koko menneisyyteni aina voimisteluaikojen anorektisesta vartaloihanteesta lähtien. Kun tutkin itseäni, tarkastelin myös suhdettamme. Arvostan sitä, että Otto jaksoi olla tukenani, Hanna kiittelee.

– Onneksi meillä on ollut intohimoa selvittää matkan varrella eteen tulleet asiat. Olemme koko suhteen ajan antaneet toistemme toteuttaa unelmia, jotka toinen on kokenut tärkeiksi.

Lue Oton ja Hannan Parisuhteellista-haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 11/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.