”En ole ollut ikinä yhtä varma, että haluan sitoutua”, Jari-Matti Latvala sanoo suhteestaan Maisa Torppaan. Kuva: Milka Alanen

Rallikuskit ovat lyhyitä ja haisevat bensalta, ajatteli tv-kasvo Maisa Torppa. Sitten MM-tähti Jari-Matti Latvala vaihtoi hänen autonsa renkaat, tarjosi mäkkäriruokaa ja vei treffeille Monacoon. Nyt pariskunta on muuttanut yhteiseen kotiin.

Ralliautoilija Jari-Matti Latvalan ja Maisa Torpan kolmikerroksinen koti Pohjois-Helsingin omakotitalo­alueella on äärimmäisen siisti. Vaaleat pinnat loistavat, sohvatyynyt nojaavat rivissä ja maljakkoja koristavat kukat.

Vain pari Ikea-kassillista tavaraa yläkerran makuuhuoneessa rikkoo harmonian. Samalla ne kertovat, että pariskunta on muuttanut tänne alle viikko sitten.

– Meillä ei ollut mikään kiire löytää taloa, mutta kävi hyvä säkä. Herran kriteerit olivat aika kovat, Maisa, 25, nauraa.

– Halusin, että kodin lähellä on metsää ja se sijaitsee kymmenen minuutin päässä lentokentältä, Jari-Matti, 31, jatkaa.

Lisäksi vaatimuslistaan kuului maalämpö, autotalli, tumma keittiö ja sauna.

– Meidän oli pakko napata tämä, koska kaikki löytyy, Jari-Matti kertoo.

Siinä missä Jari-Matti listasi kodin kriteerit, sisustus on Maisan käsialaa.

– Minä sain päättää neljän taulun paikan, Jari-Matti kertoo ja osoittaa pieniä kehyksiä ruokailuhuoneen vitriinissä.

”Mielestäni olemme edenneet täydellistä vauhtia.”

Muutosta on vain muutama päivä, mutta oikeastaan pariskunnan ei kuuluisi olla tänään kotona. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Jari-Matin piti kilpailla nyt Kiinan MM-rallissa. Maisakin suunnitteli lähtevänsä mukaan. Kisat kuitenkin peruttiin rankkasateiden takia.

Kotiaika on mieluisaa vaihtelua. Rallin MM-sarjan kakkoseksi viime vuonna yltänyt Jari-Matti reissaa uransa takia 200 päivää vuodessa. Myös Maisa matkustaa maailmalla omien töidensä perässä. Yhteinen aika jää helposti vähiin. Siksi pari myös muutti yhteen.

– On vain helpompaa asua saman katon alla. Haluamme, ettei vähäinen yhteinen aika mene kahden kämpän välillä säätämiseen, Jari-Matti kertoo.

Juuri sopivan nopeaa

Jari-Matin ja Maisan suhde alkoi huhtikuussa ja on edennyt vauhdikkaasti. Maisa on lentänyt Jari-Matin mukana kisamatkoilla, ja suurin osa ajasta Suomessa on kulunut yhdessä mökillä. Kumpikin nimeää toisensa elämänsä rakkaudeksi.

– En ole koskaan edennyt suhteessa näin nopeasti. Mutta en ole ollut ikinä yhtä varma, että haluan sitoutua, Jari-Matti kertoo.

– Minulla on sama fiilis. En usko, että löydän maailmasta parempaa ihmistä kuin Jari-Matti. Minusta ei ole koskaan tuntunut samalta kuin nyt, Maisa sanoo.

Vuonna 2014 Maisa erosi nelivuotiaan poikansa Leon isästä. Uuden kodin yläkerrassa on huone myös Leolle. Eron jälkeen Maisa päätti, ettei enää sitoudu.

– Jari-Matin takia jouduin heittämään lupaukseni menemään. Koska olin niin pitkään itsenäinen, läheiseni ovat olleet huolissaan, heittäydynkö liikaa. Itse en ajattele lainkaan niin. Suhteemme on mennyt omalla painollaan, ja minusta tuntuu valtavan hyvältä.

Jari-Matin lähipiiri on ollut suhteesta ilahtunut.

– Paljon on tullut onnitteluja niin sanotusti kahdesta Torpasta, hän nauraa.

Mutta on häneltäkin kysytty, eteneekö pariskunta tosiaan näin vakavissaan. Siihen hän vastaa olkiaan kohauttaen.

– 30-vuotiaaksi tultuani olen huomannut, että elämä on aika lyhyt. Vuodet vierivät ohi nopeasti. Jos jää haaveilemaan ja puntaroimaan, ei saavuta mitään. Mielestäni olemme edenneet täydellistä vauhtia.

Ensitreffeille Monacoon

Missä tapasitte ensimmäisen kerran?

Jari-Matti: Näin Maisan vilaukselta vuonna 2011 Jyväskylän Neste Rallissa. Kiinnostukseni heräsi heti, joten pyysin häntä Facebook-kaveriksi. Kokeilin kepillä jäätä ja kommentoin hänen postauksiaan.

Maisa: Kun Jari-Matti alkoi kirjoitella minulle, ajattelin, että rallikuskit ovat lyhyitä ja haisevat bensalta. Hän ei kiinnostanut minua. Meillä oli myös aivan erilaiset elämänvaiheet. Olen aina tiennyt, että haluan lapsen nuorena. Niin myös tein silloisen puolisoni kanssa.

Jari-Matti: Tiesin, että Maisa on naimisissa. Ei meistä olisi siinä vaiheessa voinut oikeasti tulla mitään. Itse halusin keskittyä uraani, ja elämäni meni sen ehdoilla.

Mihin ihastuit toisessa?

Maisa: Ihastuin Jari-Mattiin vasta nyt vuodenvaihteessa, kun näin hänet telkkarissa Linnan juhlissa. Tajusin, ettei hän ole lyhyt tai bensankatkuinen. Hän on pitkä ja komea! Ihastuin hänen ulkonäköönsä.

Jari-Matti: Ennen kuin tapasimme ensimmäisen kerran vuonna 2011, ajattelin, että Maisa on nokka pystyssä kulkeva snobi. Se ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Maisa on sympaattinen, helposti lähestyttävä, ja hänen kanssaan on helppo nauraa. Ja onhan hän todella kaunis.

Maisa: En ole koskaan tavannut miestä, jonka kanssa saisin nauraa yhtä paljon. Kerromme kumpikin tosi huonoja vitsejä. Tykkäämme myös jutella tosi paljon.

Miten lopulta päädyitte yhteen?

Jari-Matti: Kun Maisa erosi edellisestä puolisostaan, pyysin häntä kanssani syömään. Sain vain lannistavia vastauksia: tyyliin ”kyllähän se ruoka aina kelpaa”.

Maisa: Hah! Saan vastaavia viestejä sata päivässä. Ei niihin kaikkiin voi heittäytyä.

Jari-Matti: Ymmärsin, että suodattimesta on vaikea päästä läpi. Jatkoin siis sinnikkäästi yrittämistä. Tänä keväänä aloin pommittaa Maisaa viesteillä entistä enemmän. Yritin edelleen saada hänet syömään kanssani, mutta ei hän vieläkään lämmennyt.

Maisa: Keväällä Jari-Matti tarjoutui auttamaan minua autoni renkaiden vaihdossa. Sen jälkeen söimme yhdessä mäkkäriruokaa. Sillä hän minut lopulta hurmasi, ja lähdimme ensitreffeillemme Monacoon, jossa Jari-Matilla on toinen koti. Olin ihan kauhuissani, että mihin tässä ollaan menossa! Mutta samalla se oli todella ihanaa.

Maisa Torppa ja ralliautoilija Jari-Matti Latvala uudessa kodissaan Helsingissä. Kuva: Milka Alanen

Unelmat sivuun

Jari-Matti, aiemmat kumppanisi ovat olleet sinua kymmenen vuotta vanhempia. Mitä ikä merkitsee parisuhteessa?

Jari-Matti: Olen täysi-ikäisestä asti ajanut ulkomailla ja reissannut yksin. Ammatin takia kasvoin varhain aikuiseksi. Ikäiseni naiset tuntuivat lapsellisilta. En ole koskaan ajatellut, että naisen on oltava minua vanhempi. Se on vain mennyt niin. Kun omaa ikää on tullut lisää, toisen iällä ei ole niin väliä. Nyt ajattelen, että elämässä on hyvä olla lapsenmielisyyttä.

Maisa: Minulle on tärkeää, että mies on vanhempi. En voisi kuvitella olevani itseäni nuoremman kanssa. Mielestäni vanhempi mies on turvallisempi vaihtoehto. Jari-Mattihan on minulle tavallaan liian nuori. Aiemmin olen ollut itseäni kymmenisen vuotta vanhempien miesten kanssa.

Teidän kummankin työ vie paljon aikaa. Onko toisen ura etusijalla?

Maisa: Minulla on keikkaluonteinen työ. Olen vähentänyt sitä, jotta Jari-Matti saa toteuttaa omia unelmiaan. Haluan tehdä kaikkeni sen eteen, ettei hänellä ole kotona stressiä. Ajattelen, että paikkani on nyt Jari-Matin tukena. Voin toteuttaa omia unelmiani myöhemmin.

Jari-Matti: Sanoin heti suhteemme aluksi, että olen uraorientoitunut. Arvostan valtavasti, että Maisa hoitaa kotipuolen elämästämme ja tukee minua urallani. Yritän myös kompensoida sitä. Haluan maksaa Maisalle reissuja ja taata, että hän saa kaiken tarvitsemansa.

Maisa: Minua on kritisoitu siitä, että elän Jari-Matin rahoilla. En ymmärrä miksi. Jos minä elättäisin meidät, kukaan ei sanoisi mitään. Olen aina ollut sitä mieltä, että mies on perheen pää. Hän tuo perheeseen turvan, ja minä hoidan mieluusti kodista oman osuuteni. Aiemmassa suhteessani mies maksoi kaiken, ja olin pojan kanssa kotona. Silloin samanlaista kommenttia ei tullut.

Jari-Matti: Koska olemme molemmat julkisuudessa, kynnys ikäviin kommentteihin madaltuu. Olemme saaneet kuulla, että Maisa on kanssani vain rahan takia.

Miten julkisuus vaikuttaa suhteeseenne?

Maisa: En arvannut, että yksityisyytemme katoaisi jopa uima-altaan reunalta lomamatkalla. Se ei ole yhtään mukavaa.

Jari-Matti: Olen sinut sen kanssa, miten urheilijoista puhutaan. Myös Maisasta kirjoitetaan monenlaisilla tavoilla. Se harmittaa, muttei hetkauta. Tiedän, ettei kommenteissa ole perää. Hän ei ole yksinkertainen blondi vaan oikeasti älykäs.

Pyykkipoika ja somettaja

Miten teillä riidellään?

Maisa: Olemme kumpikin riitaa vältteleviä tyyppejä. Kinaa mieluummin odotamme, että tilanne menee ohi. Kerran Jari-Matilla meni minuun hermo liikenteessä, kun jäin hänestä hidastelemaan risteykseen. Hänen suuttumisensa näkyy lähinnä turhautuneena tuhahteluna.

Jari-Matti: Vaikeista asioista pitää puhua, mutta se onnistuu ilman riitojakin. Maisa on suuttunut minulle kerran – en aio paljastaa miksi. Silloin hänestä tuli kylmä, ja kaikki nauru katosi kasvoilta.

Mikä on kumppanissasi ärsyttävintä?

Maisa: Jatkuva häsääminen eli se, ettei Jari-Matti pysy koskaan paikallaan. Hän voi puhua samalla puhelimessa, porata seinää ja viedä roskia. Toisaalta se on hyvä, koska asiat hoituvat nopeasti. Muuttolaatikot tyhjenivät hujauksessa. Välillä se on kuitenkin rasittavaa, koska olisi kiva juoda aamukahvit ilman, että toinen tekee samalla jotain ihan muuta.

Jari-Matti: Välillä minua ärsyttää se, että Maisa näppäilee koko ajan somessa. Vaikka kuinka yritän ottaa kontaktia, hän vain näprää luuriaan.

Maisa: Mutta se on osa työtäni! Kyllä sinäkin puhut jatkuvasti autoista.

Jari-Matti: Myönnetään. Urani lisäksi harrastan autojen kasaamista, joten puhun niistä paljon.

Oletteko mustasukkaisia?

Maisa: Terveellä tavalla kyllä. Olisi outoa, jos emme olisi ollenkaan mustasukkaisia. Voin kuitenkin luottaa Jari-Mattiin täysin. Suhteessamme parasta on se, ettei meidän tarvitse rajoittaa toisiamme.

Jari-Matti: Jos välittää toisesta, on oltava vähän mustasukkainen. Mutta on turha käyttää energiansa siihen, että tenttaa toisen jokaista liikettä tai katsetta.

Mitä et voisi antaa anteeksi kumppanillesi?

Maisa: Pettämistä. Se rikkoo luottamuksen. Menneisyydessäni olen menettänyt sen niin monta kertaa, etten tiedä, olisiko minusta sitä enää korjaamaan.

Jari-Matti: Rehellisyys kuuluu parisuhteeseen, eikä sitä voi olla, jos tapailee muita. Näen kuitenkin eron siinä, missä vaiheessa pettäminen tapahtuu. Jos hairahtaa suhteen alussa, sitä ei voi korjata. Parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen ei tiedä, olisiko teko paikattavissa.

Mitä arvostat kumppanissasi eniten?

Maisa: Turvallisuutta ja luotettavuutta. Jari-Matti ajattelee aina parastani, ja hänen kanssaan voin olla oma itseni. Tiedän, ettei hän jätä minua pulaan. Minulla ei ole aina ollut parisuhteissa onnea, ja minun on vaikea luottaa ihmisiin. Jari-Matin kanssa se on ollut helppoa.

Jari-Matti: Se piretähän, mitä luvatahan! Maisassa arvostan eniten vilpittömyyttä ja heittäytymistä. Hän sanoo heti, mitä ajattelee. Jos häntä ärsyttää, hän sanoo sen. Jos hän on onnellinen, tiedän sen heti.

Kuinka jaatte kotityöt?

Jari-Matti: Laitan tiskit, pyykkään ja vien roskat. Olen aina ollut tarkka pyykeistäni, joten hoidan ne mieluusti itse.

Maisa: Minä imuroin, pesen lattiat ja teen ruuan. Työnjako toimii.

Jalkafetissi ja prinsessahäät

Mikä on kumppanissasi seksikkäintä?

Maisa: Apua, en vastaa – meidän mummi lukee tämän!

Jari-Matti: Maisan jalat.

Maisa: Mitä, onko sinulla joku jalkafetissi?

Jari-Matti: Ei tähän voi sanoa mitään. Se ymmärretään kuitenkin väärin.

Kuinka tärkeä asia ulkonäkö on?

Maisa: Ulkonäköön ihastutaan, luonteeseen rakastutaan. Se on ensimmäinen asia jonka näkee, joten onhan se tärkeä.

Jari-Matti: Kyllä sillä on merkitystä, vaikka se ei ole päätekijä. Tiedän, etten ole mikään Ridge Forrester, mutta mielestäni parisuhteessa toiselta voi vaatia ulkonäöllisesti samoja asioita kuin itse on valmis antamaan. Jos ei panosta omaan ulkonäköön ja jättää parran ajamatta, ei voi vaatia toisen olevan mikään missi.

Mikä on kumppanissa kauneinta?

Maisa: Ajattelen ensimmäistä kertaa elämässäni, että jos saamme lapsia, haluaisin heillä olevan kumppanini piirteitä. En muuttaisi Jari-Matissa mitään.

Jari-Matti: En minäkään Maisassa. Hänessä vetävintä ovat hiukset. Lisäksi pidän hänen huulistaan, sillä niitä haluaa koko ajan pussata.

Maisa: Siis tykkäät tekotukastani ja -huulistani?

Jari-Matti: Tarkennetaan vielä, että pidän Maisan hymystä. Se on todella kaunis.

Missä näette itsenne kymmenen vuoden päästä?

Maisa: Muuttaminen on ihan karseaa puuhaa, joten toivottavasti asumme edelleen täällä, olemme terveitä ja onnellisia.

Jari-Matti: Se on varmasti tärkeintä. Lisäksi toivon, ettei meidän tarvitse miettiä raha-asioita tai ottaa esimerkiksi lainaa. Lainan ottaminen häiritsee minua ja haluan, etteivät rahahuolet paina harteitani. En halua joutua miettimään, mistä puristan rahat velkojen maksamiseen.

Näkyykö tulevaisuudessa lapsia tai häitä?

Maisa: Minä haluan prinsessahäät ja kymmenen lasta.

Jari-Matti: Kyllä minäkin haluan samaa tulevaisuudessa. Tahdon viedä vielä jonain päivänä Maisan naimisiin. Silloin järjestämme isot pohojalaaset kirkkohäät, joissa tarjoilut ovat kaikin puolin hyvät. Sitten kun häät järjestetään, ne järjestetään kunnolla.

olipataasoutootsikko

Jari-Matti Latvalaan salamarakastunut Maisa Torppa: ”Vanhempi mies on turvallisempi vaihtoehto”

Mikä ihmeen "vanhempi mies"? Ei kuuden vuoden ikäero ole yhtään mitään. Mietin jo otsikon perusteella, että rallissa sitten ilmeisesti noustaan huipulle huomattavasti kypsemmässä iässä kuin olin luullut, koska minusta semmoinen 15-20 vuoden ikäero on minimi, mistä kannattaa edes puhua jollain tapaa merkittävänä ikäerona (etenkin silloin kun mies on vanhempi, sehän on luonnonlaki, että miehen kuuluukin olla suhteessa se vanhempi, kun mies on muutenkin yleensä se järkiosapuoli).
Lue kommentti

Taiteilijapuolisonsa kanssa uusperheen arkea elävä näyttelijä Laura Malmivaara on ollut aina heikkona intohimoisiin ja luoviin miehiin.

– Olen ollut kova ihastumaan niihin, joiden kanssa olen työskennellyt.

Näyttelijä ja valokuvaaja Laura Malmivaara, 43, elää onnellista uusperheen arkea ja on varma, että rakastaminen nelikymppisenä on hyvin erilaista kuin parikymppisenä.

– En tee rakastamisesta enää samalla tavalla ongelmaa kuin aiemmin. Nuorena rakkauteen liittyi paljon erilaisia paineita muun muassa perheen perustamisesta. Peilasin itseäni hirveästi kumppaneideni kautta, nyt pystyn olemaan rennommin oma itseni, hän sanoo.

– Eikä kyse ole vain iästä, vaan siitä, että kaikkien elämänkokemusten jälkeen, silmäni ovat avautuneet sopivasti myös omalle osuudelle kaikesta suhteissa tapahtuneesta, hän jatkaa.

Lauran nykyiseen perheeseen kuuluu kaksi tytärtä aiemmasta liitosta sekä kuvataiteilijamies ja hänen tyttärensä. Uusperhekuvioon asettuminen on käynyt porukalta jouhevasti.

– Meillä on tyttöjä talo täysi, mikä on kauhean kivaa, Laura kertoo.

Nykyisen miehensä Laura tapasi neljä vuotta sitten sattumalta helsinkiläisessä baarissa.

– Se alkoi vähän kuin vahingossa ja oli menoa heti. Hän on herkkä ja osaa puhua, Laura kertoo.

Tuolloin Lauran ja ohjaaja Aku Louhimiehen avioerosta oli ehtinyt kulua jo muutama vuosi. Laura on varma, että sinkkuvuodet olivat hänelle tarpeellista aikaa.

– Olin ehtinyt olla yksin ja irtaantunut menneestä, olin omillani. Jos olisin heti avioeron jälkeen hypännyt uuteen suhteeseen, siitä ei olisi tullut mitään. Mutta kaikki elämänvaiheet ovat olleet kasvattavia ja vieneet minua näille jaloille, Laura kertoo ja huomaa puhuvansa tanssitermein.

Se ei ole ihme, sillä parhaillaan Lauran kalenteri täyttyy tanssitreeneistä tanssinopettaja Mikko Ahdin kanssa.

– Mikko toistelee minulle koko ajan, että pysy omilla jaloillasi, Laura nauraa.

”Rakkaudelle pitäisi olla monta sanaa”, Laura Malmivaara pohtii.
”Rakkaudelle pitäisi olla monta sanaa”, Laura Malmivaara pohtii.

Upeasti tanssinut pari on kerännyt Tanssii tähtien kanssa -kisan tuomareilta huippupisteitä, ja Lauran varmuutta ja rauhallisuutta huokuva olemus on huomattu kotisohvilla asti.

Helppoa tanssin vietäväksi heittäytyminen ei kuitenkaan ole ollut.

– Olen omalla epämukavuusalueellani, mikä on mahtavaa. Minulla on aiempaa tanssikokemusta lähinnä aerobicista, jossa olen veivannut kasia.

– Tanssi lisää naisellisuutta, ja olen oppinut nauttimaan aistillisuudestani, olemaan feminiininen ja kehollinen. Siitä voi myöhemmin elämässä olla hyötyä.”

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta rakkaus?

Rakkaudelle pitäisi olla monta sanaa, sillä suomenkielen sana ei riitä ilmaisemaan erilaisia rakkauksia. Rakkaus ei liity pelkästään parisuhteeseen tai keskity miehen rakastamiseen. Ajattelen, että rakkaus on toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. 

Kuka oli ensirakkautesi?

Tapasimme Markuksen kanssa lukiossa ja hänen kanssaan elin ensimmäinen pitkän suhteeni. Olimme yhdessä kuusi vuotta, muutimme kimpassa Helsinkiin ja kasvoimme rinnan aikuisiksi. Hän oli ensimmäinen mies, jolle sanoin sanat ’rakastan sinua’.

Kuka tai mikä on elämäsi suurin rakkaus?

Kaikki rakkauteni ovat olleet tärkeitä ja suuria. Lapsiani rakastan varmasti eniten, äidinrakkaus on pakotonta ja ylivoimaista. Sitä ei kyseenalaista, se vaan on.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Minä ainakin olen ihastunut monta kertaa ensisilmäyksellä. Uskon, että ihmisten välillä on energiaa, ja jonkun kanssa voi kohdata niin, että siitä lähtee heti erityinen suhde. Luotan intuitioon: tiedän heti, jos näen ihmisen, joka sytyttää.

Kerran rakastuin bestmaniin häissä, joissa olin hääkuvaajana. Siitä tuli parin vuoden suhde.

Miten käyttäydyt rakastuneena?

En mene ihan sekaisin, mutta haluan tutustua nopeasti ja päästä keskustelemaan pintaa syvemmälle.

Millaisiin miehiin rakastut?

Miehiin, jotka suhtautuvat intohimoisesti ja luovasti siihen, mitä tekevät. Nautin, kun miehellä on oman vahva kiinnostuksen kohde. Sitähän olen itsekin etsinyt koko elämäni; asiaa, joka vie eteenpäin. On mahtavaa päästä sellaisen ihmisen imuun.

Millainen mies on seksikäs?

Luova ja intohimoinen mies sytyttää minut. Koolla tai ulkonäöllä ei ole minulle merkitystä. Jos mies seisoo omilla jaloillaan, minunkin on helpompi pysyä omilla jaloillani. En halua sulautua toiseen.

Montako kertaa olet ollut rakastunut?

Yhden käden sormet riittävät tähän, sillä minulla ei ole elämässäni ollut hirveästi pitkiä suhteita. Ehkä viisi miestä on kulkenut mukanani vuosia, mutta heistäkin vain parin kanssa olen asunut.

Mistä tunnistaa rakkauden loppumisen?

Tunnistan rakkauden vastakohdan, joka on pelkoa ja kyvyttömyyttä hyväksyä itsensä tai toinen sellaisena kuin on.

Pahin virheesi rakkaudessa?

Olen mennyt jumiin enkä ole enää päästänyt toista lähelleni. Joskus oma lukko ei enää avaudu, ja silloin toisen on hirveän vaikea auttaa. Tajuan sen vasta nyt, sillä iän myötä peili on kääntynyt koko ajan enemmän itseen.

Millainen pettymys avioero oli?

Se järkyttää koko perusturvallisuutta, sillä siinä ei ole kyse ainoastaan sydämestä, vaan koko elämästä.

Oletko väleissä eksiesi kanssa?

Olen. Aika tekee tehtävänsä eikä mitään ristiriitoja enää ole. Eroaminen on tietenkin paljon yksinkertaisempaa, jos ei ole yhteisiä lapsia. Mutta Akun (Louhimies) kanssa olemme aina olleet ammatillisesti tekemisissä, eikä arvostus ja kunnioitus toista kohtaan ole mihinkään kadonnut.

Mitä olet oppinut rakkauksistasi?

Olen oppinut sekä miehistäni että lapsistani todella paljon! Miten tärkeää on ollut, että jokainen on omalla tavallaan kuullut ja nähnyt minut. On iso juttu, että joku haluaa jakaa ainoan elämänsä joka ainoa päivän kanssani. Ajattelenkin, että nykyisessä suhteessani olen kaikkien näiden suhteiden muokkaama.

Entä vanhemmiltasi?

Isäni ja äitini ovat olleet yhdessä koko elämänsä ja heillä on edelleen kivaa, joten olen optimisti rakkauden suhteen. Äitini on opettanut minulle, että miehen pitää antaa mennä ja elää vapaasti. Miestä ei saa kahlita tai vaatia mieheltä jotain, mihin hän ei ole valmis.

Oletko käyttänyt rakkauspulmaan ammattiapua?

Avioeron jälkeen kävin lyhyen aikaa terapiassa. Uskon, että ammattilaisen kanssa puhuminen nopeutti prosessia, koska silloin oli pakko myöntää, että tämä asia on kohdattava. Mutta käytän jatkuvasti ystäviäni ja vanhempiani keskustelukumppaneina, jotta ajatukseni pysyvät virtaavina.

Romantikko vai realisti?

Molemmat puolet tasapainottelevat minussa. En elä täysin pilvilinnoissa, mutta uskon jollain tapaa kohtaloon.

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

Tähän ei ole yksinkertaista vastausta. En suhtaudu tähän tunteellisesti, sillä uskollisuus ei minusta ole mikään teema. Pettäminen on pikemminkin oire jostain isommasta ongelmasta.

Miten näytät rakkautta arjessa?

Huolehtimalla. Teen ihan arkisia asioita toisen eteen ja muille: vien, tuon ja kysyn, miten menee. Minusta on ihana nähdä, miten perheenjäseneni nauttivat, kun he saavat laittamaani ruokaa eteensä. Keitän myös joka aamu miehelleni kahvin.

Laura kirjoitti viestin rakkaalleen.
Laura kirjoitti viestin rakkaalleen.

Millainen puoliso olet?

Toivon olevani huolehtivainen ja helppo ja pysyväni omilla jaloillani. Joskus olen ehkä liiankin itsenäinen, kun voisin tukeutua toiseen. En nalkuta, vaan nostan mieluummin itse miehen sukan lattialta, jos se minua häiritsee, muttei häntä.

Voiko rakkautta hoitaa?

Kyllä. Pitää ottaa toinen huomioon ja kuulla, mitä hän toivoo tai pyytää. Jos jokin pienikin asia on toiselle tärkeä, se täytyy ottaa vakavasti.

Onko sydämesi joskus särkynyt?

Kyllä. Silloin kun olen elätellyt toiveita suhteesta, jota ei ole koskaan syntynyt. Ihminen rakentaa mielessään kaikenlaisia tulevaisuuksia ja putoaa sitten pilvilinnoista rähmälleen. Myönnän, että olen ollut kova ihastumaan komeisiin ja ihaniin miehiin, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä.

Kauneinta, mitä rakkaasi on sinulle tehnyt?

Mieheni lempeä ja rakastava katse on jotain, johon sulan aina. Vaikka saan työni puolesta osakseni paljonkin huomiota, sisuskalujani liikuttaa se, että ihminen, jota rakastan, huomaa minut.

Empaattisuus ja lempeys ovat ihmisen tärkeimpiä piirteitä. 

On myös kaunista, että hän huolehtii lapsistani, vaikkei ole heidän isä. Hän tekee puolestani asioita, koska haluaa helpottaa elämääni.

Laura Malmivaara

Näyttelijä ja valokuvaaja on syntynyt 26.10.1973 Kajaanissa.

Tehnyt lukuisia rooleja KOM-teatterin lavalla sekä elokuvissa, joista tunnetuimpia: Levottomat, Kuutamolla, FC Venus ja Lomasankarit.

Nähdään parhaillaan televisiossa Presidentti-sarjassa sekä Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa.

Asuu Helsingissä. Lauralla on kaksi tytärtä liitosta Aku Louhimiehen kanssa. Nykyiseen uusperheeseen kuuluu tytärten lisäksi kuvataiteilijamies ja tämän tytär.

Malli, Huippumalli haussa -ohjelman juontaja Maryam Razavi tuntee kameran edessä työskentelyn salat. Katso videolta hänen ykkösvinkkinsä siitä, miten onnistua kuvissa.

P.S. Ja kuten videolta näkyy, eivät taustapöllöilijätkään tee pahaa!

Maryam Razavi

34-vuotias malli-juontaja syntyi Turussa, asuu Helsingissä.

Asui ulkomailla 10 vuotta mallintöitä tehden. Asiakkaita muun muassa Pantene ja Max Factor.

Nähdään nyt Suomen Huippumalli haussa -ohjelmassa Livillä.

Miisu Seppänen luovutti munuaisensa, jotta aviomies, Jean S -yhtyeen Jukka Tiirikainen saisi uuden elämän. – Olisin tehnyt sen kenen tahansa rakkaani vuoksi, Miisu sanoo.

– Ystävämme mukaan meidät on yhdistänyt joku taivaallinen Tinder, konsultti Miisu Seppänen, 40, vitsailee muusikko Jukka Tiirikaisen, 47, vierellä.

Tuusulalaisen parin tarina on poikkeuksellinen, sillä Miisu on Jukan elävä elinluovuttaja: Jukalla on vaimonsa munuainen. Kudostyypit sopivat äärimmäisen harvoin yhteen, kun pari ei ole verisukua toisilleen.

– Sairaalassakin sanottiin, että oli lääketieteellinen ihme, että mätsäsimme näin, Jukka kertoo.

Leikkauksesta on kulunut vasta muutama viikko. Miisu on vielä antibioottikuurilla, mutta Jukka on jo pirteä itsensä. Illalla edessä on freelancer-trumpetistin ensimmäinen keikka elinsiirron jälkeen. Jukan pitäisi soittaa pari tuntia Jean S -bändin kanssa ja kavuta lavalla ihmispyramidin huipulle.

– Onnistuu kyllä, olo on ihan uusi, Jukka vakuuttaa.

R2D2 muuttaa meille

Reilu vuosi sitten Jukka oli niin väsynyt, ettei tajunnut sitä itsekään. Väsymys oli hiipinyt pikkuhiljaa. Kun Jukka käveli Linnanmäen parkkipaikalta Peacock-teatteriin UIT:n harjoituksiin, hän tunsi, ettei millään jaksaisi kävellä muutaman kymmenen metrin ylämäkeä.

Munuaisten heikkeneminen oli huomattu jo vuosia aiemmin. Jukka söi lääkkeitä suolistosairauteensa, joten hänen veriarvojaan seurattiin säännöllisesti. Yllättäen munuaisarvot alkoivat hälyttää, mahdollisesti lääkityksen takia. Lääkäri totesi, että munuaisten toimintatasosta oli jäljellä enää kymmenisen prosenttia. Dialyysi olisi pakko aloittaa pian.

– Kun lääkäri aikoinaan totesi, että munuaiset heikkenevät ja se johtaa dialyysiin ja elinsiirtoon, se oli kuin isku vasten kasvoja. Kun dialyysi lopulta piti aloittaa, se ei ollut enää järkytys. Olin ehtinyt totutella ajatukseen vuosia.

Elämää se muutti silti. Dialyysilaite on kuin pesukone: se puhdistaa veren ja poistaa nestettä, kun munuaiset eivät enää hoida tehtäväänsä. Miisun ja Jukan kodissa kävi putkimies ja asensi uuden hanan dialyysilaitetta varten. Letkut seikkailivat eteisen lattiaa pitkin kylppäriin, ja koti sai uuden sisustuselementin. Pari nimesi laitteen R2D2:ksi, koska se näytti Tähtien sodan symppisrobotilta.

”Viime keväänä olin Elastisen kanssa Lapin-rundilla ja kävin välissä Ylläksellä dialyysissa.”

Jukka istui laitteeseen kytkettynä viisi kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan. Se on pitkä aika olla jumissa.

– Netflix tuli käytyä läpi. Kerran yritin töräytellä trumpetilla, mutta eihän siitä mitään tullut.

Samaan aikaan piti elää normaalia työelämää. Perjantaiaamuisin Jukka saattoi herätä viideltä, jotta ehtisi tehdä hoidon ennen kuin lähtisi viikonlopuksi keikoille. Työnsä hän valitsi sillä perusteella, missä pääsisi dialyysiin, jos kiertueet venyisivät useiden päivien mittaisiksi.

– Viime keväänä olin Elastisen kanssa Lapin-rundilla ja kävin välissä Ylläksellä dialyysissa. Toisen bändin Lapin-kiertueelle en voinut lähteä, kun ajomatkaa lähimpään dialyysiin olisi ollut satoja kilometrejä.

Miten Miisun käy?

Vaikka dialyysi vaikutti niin paljon koko elämään, Jukka ja Miisu tekivät yhden päätöksen: he eivät antaisi sairaudelle valtaa, vaan yrittäisivät nauttia arjestaan kuten ennenkin. He matkustelivat, vaikka Jukan piti päästä hoitoon lähes päivittäin.

– Matkustaminen ulkomaille onnistui, jos läheltä löytyi dialyysipaikka. Miisu järjesti aina kaiken, hän on sellainen henkinen matkanjohtaja. Reissaaminen oli tärkeää mielelle, Jukka kiittelee.

Matkustelu on parin yhteinen ilon aihe.

Samalla jämäkkyydellä Miisu alkoi selvittää, millainen operaatio munuaisensiirto olisi. Kävi ilmi, että jonossa ja dialyysissa pitäisi jaksaa vuosia, jos munuaista odottaisi aivokuolleelta. Kudosten yhteensopivuus on tuurista kiinni, joten sopiva tulisi, kun tulisi.

Toiseen vaihtoehtoon, elävään luovutukseen, Miisu törmäsi netissä. Lääkärit eivät olleet puhuneet siitä, ennen kuin Miisu osasi kysyä.

– Kun ymmärsin, että hyvällä tuurilla luovuttaja voinkin olla minä, en miettinyt hetkeäkään. Se oli täysin luonnollinen valinta. Olisin tehnyt sen kenen tahansa rakkaani vuoksi, Miisu sanoo.

– Jukalla on myös lapsia. Halusin, että heillä on isä jatkossakin, jos se on minusta kiinni.

”Mietin myös, että jos Miisulle sattuisi leikkauksessa jotain, voisinko antaa itselleni anteeksi.”

Jukkaa luovutus mietitytti toisesta syystä. Vaikka mies oli kiitollinen, häntä huoletti, miten Miisun terveyden käy ja millaisen uhrauksen tämä tekee. Miisu oli perusterve, mutta miten kävisi leikkauksen jälkeen tai pidemmällä aikavälillä? Entä jos jäljelle jäävä munuainen alkaisi temppuilla?

– Sairaalassa Miisulta kysyttiin moneen kertaan, oletko varma. Niin kysyin minäkin. Mietin myös, että jos Miisulle sattuisi leikkauksessa jotain, voisinko antaa itselleni anteeksi. Hän on kuitenkin päättäväinen ihminen, joten uskalsin suostua.

Myös kuolema kävi molemmilla mielessä. Vaikka leikkausta valmisteltiin huolella, jokin voi silti mennä pieleen.

– Kuolema ei varsinaisesti pelottanut, mutta olimme sen verran realisteja, että teimme testamentit.

Sairaalaromantiikkaa

Siirto meni suunnitelmien mukaan: siellä he makasivat vierekkäisissä leikkaussaleissa, toipuivat viereisissä huoneissa ja kävelivät käytäviä käsi kädessä tippapullot heiluen.

– Sellaista sairaalaromantiikkaa, pari nauraa.

Kolmisen viikkoa leikkauksen jälkeen Miisun vatsa kuitenkin kipeytyi rajusti, lämpö nousi yllättäen ja hän joutui Meilahden päivystyspolille. Tervehtyminen otti takapakkia: leikkausta seurasi tulehdus ja Miisu piti tähystysleikata uudelleen. Hän jäi sairaalaan päiviksi.

”Olisin ottanut ne kivut itselleni.”

– Harmitti ihan vietävästi, että miksi juuri hänelle piti käydä näin sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt. Tuntui todella epäreilulta, ja olisin ottanut ne kivut itselleni. Onneksi antibiootit lopulta tepsivät, Jukka sanoo.

Jukka pääsi helpommalla, vaikka hänen elimistönsä hylki uutta munuaista hetken. Onneksi reaktio huomattiin jo sairaalassa ja hylkimisenestolääkitys aloitettiin nopeasti.

Miisu korostaa, että vastoinkäymisestä huolimatta hän tekisi saman uudelleen.

– Luovuttajalle ei yleensä käy näin. Minä olen varmaan se poikkeus, joka vahvistaa sääntöä.

Ihon alla

Yhteinen koettelemus on lähentänyt parin välejä.

– Jos olimme hyvä mätsi jo ennen tätä, kokemus on laittanut asioita tärkeysjärjestykseen entisestään. Sitä paitsi nyt voin sanoa Miisulle, että I’ve got you under my skin, ihan kirjaimellisesti, Jukka laulaa.

Huumorista on tullut avioparille suuri voimavara. Jos Jukan mielestä Miisu on nyt pysyvästi hänen ihonsa alla, Miisu vitsailee, että hänellä on kolmen munuaisen mies. Niin kävi, kun Jukka sai pitää leikkauksessa omansa ja sai vielä kaupan päälle bonusmunuaisen.

– Kuinka moni voi sanoa samaa omasta miehestään?

”Auttaisiko, jos valittaisin, mitkä kortit olen saanut?”

Sairastaminen ja sairauden seuraaminen ovat muuttaneet molempien elämänasennetta. Jukan mielestä pikkuasioista valittaminen on turhaa, samoin niistä, joihin ei voi vaikuttaa. Sairaus on juuri sellainen.

– Auttaisiko, jos valittaisin, mitkä kortit olen saanut? Ei auttaisi, vaan tulisi vain pahempi olo.

Miisu on oppinut arvostamaan terveyttään, kun se ei olekaan ollut itsestäänselvyys hänen rakkaimmalleen.

Jukka ja Miisu haaveilevat nyt matkasta maailman ympäri.

Paratiisissa on kuitenkin pieni varjo: uusi munuainen ei ole ikuinen. Se voi taata Jukalle normaalin elämän enimmillään pariksikymmeneksi vuodeksi. Edessä on uusi elinsiirtojono ja dialyysi ”sitten joskus”.

– Emme ole suoneet sille kahta ajatusta. Tärkeämpää nyt on jokainen yhteinen terve päivä, Miisu sanoo.

– Miksi murehtisin sitä? Enhän voi muutenkaan tietää, mitä huomenna tapahtuu, Jukka miettii.

Miisu ja Jukka keskittävät odotuksensa mieluummin yhteiseen haaveeseen: maailmanympärimatkaan. Suunnitteilla oleva reissu on vähän kuin palkinto, kun Jukka on irtautunut dialyysista ja elämä palaa normaaliraiteilleen. Jo pelkästään se on Jukasta juhlan paikka.

– Tunnen olevani kuin Hannu Hanhi, pidän tätä lottovoittona. Ymmärrän, miten suuren lahjan Miisu on minulle antanut ja lupaan pitää siitä hyvää huolta.

Miisu on iloinen myös vähän arkisemmasta asiasta: R2D2 on poistunut työhuoneesta.

Muuttuuko luovutuslaki?

Suomessa tehdään vuosittain noin 260 munuaisensiirtoa, noin 20 niistä eläviltä luovuttajilta. Useimmiten luovuttaja on lähisukulainen. Elinsiirtoa odottaa noin 400 munuaispotilasta.

Kudoslain mukaan täysi-ikäinen henkilö voi luovuttaa toisen munuaisensa lähiomaisen tai muun läheisensä hoitamiseksi. Lain tulkinnan mukaan muita läheisiä ovat luovuttajan kanssa samassa taloudessa asuvat.

Lain muuttamiseksi on tehty aloite, jonka mukaan luovuttajaksi hyväksyttäisiin myös muu läheinen, esimerkiksi täti tai hyvä ystävä.

Kun näyttelijä Ushma Karnani lauloi vielä Gimmel-yhtyeessä, sponsoreita riitti. Sittemmin taloudellinen epävarmuus on tullut tutuksi.

Sille on syynsä, miksi näyttelijä Ushma Karnani, 35, kutsuu aviomiestään Pekka Olavaa vehjemieheksi. Pariskunnan vantaalaisen omakotitalon pihalta löytyy jos jonkinmoista tavaraa, kuten pari kuorma-autoa, vene, mönkijä ja lumilinko. Myös sisällä pariskunnan sataneliöisessä asunnossa on ainakin viisi erilaista imuria: tavallinen imuri, keskuspölynimuri, märkäimuri, autoimuri – ja rikkaimuri, jonka Ushma sai mieheltään hääpäivälahjaksi.

– Joululahjaksi sain Pekalta lahjakortteja autopesulaan. Olemme olleet naimisissa kaksitoista vuotta emmekä varsinaisesti tarvitse mitään, mutta joskus olisi kiva saada jotain muutakin kuin käytännöllisiä lahjoja. Olen tosin itsekin antanut Pekalle lahjaksi hyvän paistinpannun, sillä hän on intohimoinen kokki, Ushma kertoo.

Ushma on monille tuttu supersuositusta Gimmel-yhtyeestä, joka perustettiin Suomen ensimmäisessä kykyjenetsintäohjelmassa Popstarsissa 14 vuotta sitten. Gimmelin jälkeen Ushma opiskeli näyttelijäksi Teatterikorkeakoulussa ja on sen jälkeen näytellyt enimmäkseen teatterilavoilla. Nyt hänet nähdään myös televisiossa Konttori-sarjan suomalaisversiossa näyttelemässä elämäniloista muslimia Leylaa.

Julkisen ammatin lisäksi Ushma on elättänyt itsensä myös perinteisemmillä töillä. Teatterin ohella hän työskenteli pitkään askartelukaupan myyjänä. Nykyään Ushma on täysipäiväinen näyttelijä.

”Asiakas saattoi luulla minua tyttärensä kaveriksi tai kysyä, olenko osallistunut Idolsiin.”

– Tein pitkään myyjänhommia, koska en uskaltanut antautua epävarmuuteen, joka alallani vallitsee. Työskentelin myyjänä heti Gimmelin jälkeen ja vielä valmistuttuani näyttelijäksikin. Se ei tuntunut minusta ristiriitaiselta, olinhan tehnyt niitä töitä ennenkin. Minulle on aina ollut selvää, ettei mikään kestä ikuisesti. Olen elättänyt itseni pelkillä näyttelijäntöillä vuodesta 2012, mutta joudun varmasti tekemään normitöitä vielä jatkossakin.

Moni tunnisti Ushman kasvot kaupan kassalla, muttei aina muistanut mistä.

– Asiakas saattoi luulla minua tyttärensä kaveriksi tai kysyä, olenko osallistunut Idolsiin. Vastasin aina, että en, sillä tottahan se oli. Joskus tunnistaminen rasitti, mutta enimmäkseen se oli hauskaa, Ushma nauraa.

Ushmalla ovat aina huulirasvat ja hiusharja hukassa.
Ushmalla ovat aina huulirasvat ja hiusharja hukassa.

Maanantai

Kahvi ja kivennäisvesi, 7,30 €

Huulirasvoja ja hiusharja, 12,80 €

Matkakortti, 40 €

”Kun menen kotoani Vantaalta töihin Helsinkiin, jätän yleensä auton Oulunkylän eli Ogelin juna-asemalle ja kuljen julkisilla loppumatkan. Olen syntynyt Pakilassa ja viettänyt nuoruuteni Ogelissa. Siitä on muodostunut minulle vahva identiteetti; kesti pitkään oppia mieltämään itseni vantaalaiseksi.

Vantaa on asuinpaikkana meille käytännöllinen valinta, sillä halusimme tilaa. Parikymppisenä sitä vielä jaksoi asua pienissä yksiöissä, enää ei. Valomiehenä työskentelevä Pekka tarvitsee työssään kuorma-autoja, jotka vievät paljon tilaa. Pääsemme molemmat kätevästi liikkumaan autolla Vantaalta, sillä töitä voi olla missä päin Suomea tahansa.

Maanantaina keskustassa käydessäni pyörähdin Stockmannilla ostamassa pari huulirasvaa ja hiusharjan. Ne katoavat aina laukustani, joten ostin uudet. Viljelen huulirasvoja ympäriinsä eri laukkuihin ja takintaskuihin.

Kävin myös hetken levähtämässä kahvilla. Olen valmis maksamaan hyvästä kahvista. Tykkään rentoutua ja istuskella kahviloissa sekä yksin että läheisteni kanssa.”

Tiistai

Prisma, 62,10 €

”Käyn ruokakaupassa kerralla kunnolla, enkä ravaa pienillä ostoksilla joka päivä. Keittiönkaapeissa pitää olla koko ajan kuivia aineita saatavilla, joten hamstraan kerralla isot määrät spagetteja ja riisejä. Myös jauhelihaa käymme varta vasten hakemassa kymmenen kilon erissä, jaamme sen osiin, laitamme vakuumiin ja pakkaseen. Hamstraamme jopa vessapaperia.

”Omakotitalossa asuessa pelkkä sähkölasku talvella saattaa olla kolmesataa euroa kuussa.”

Gimmel-aikoina minulla oli paljon pienemmät kulut kuin nykyään. Nyt omakotitalossa asuessa pelkkä sähkölasku talvella saattaa olla kolmesataa euroa kuussa. Eikä nuorempana ollut autoakaan. Myös kauneudenhoito tuli bändityön puolesta: pinnalla ollessamme kosmetiikka- ja kampaajasponsoreita riitti, joten niihin ei mennyt rahaa. Nykyään yksi kampaamokäynti maksaa 120 euroa.

Olen iloinen ex-bändikaverini Jenni Vartiaisen menestyksestä. Hän on aina ollut mielettömän kunnianhimoinen. On ihanaa nähdä, että kova työ on tuottanut hänelle tulosta. Itse olen Jenniin verrattuna patalaiska.

Aikanaan olin pettynyt, kun bändimme lopetti. Minä olisin halunnut jatkaa, mutta yksin se olisi ollut mahdotonta. Pääsin kuitenkin pian opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, joten lopulta kaikki meni juuri oikein.

Aina, kun Jenni tekee uuden levyn, se näkyy minunkin palkkapussissani. Kun Jenniä soitetaan radiossa enemmän, muistetaan Gimmelkin, joten tililleni kilahtaa Gramex-korvauksia radiosoitosta. Suurista summista ei todellakaan ole enää nykypäivänä kyse: rojaltit pomppivat ehkä kympistä kuuteenkymppiin. Mutta kaikki on kotiinpäin!”

Keskiviikko

Citymarket, 54,50 €

”Gimmelissä ollessani olin rempseä parikymppinen ja uskalsin tehdä uraani liittyen tyhmänrohkeitakin vetoja. Elämänkokemus on tehnyt minusta varovaisemman ja kyynisemmän.

Näyttelijänä olen maksanut oppirahani muun muassa teatterissa: kerran näytin kulisseista persettä lavalla olleelle kokeneemmalle naiskollegalle. Ajattelin sen olevan hauska juttu, mutta jälkikäteen sain asiasta hirveät huudot. En ikinä unohda sitä häpeää. Sain tempauksestani lisänimen Pyllyliina.

Tämä vuosi näyttää näyttelijäntöiden puolesta huonolta. Konttori on jo kuvattu, sen lisäksi minulla on vain pienempiä projekteja tiedossa. Toki on aina mahdollista, että tilanne muuttuu paremmaksi, mutta olen varautunut siihen, että ei se muutu.

”Olen huono neuvottelemaan palkastani.”

Selviän niukempien aikojen yli pistämällä rahaa säästöön aina silloin, kun sitä on. Esimerkiksi Konttorin palkasta on osa säästössä tätä vuotta varten. Voisin varmaan mennä työkkäriinkin, mutta en jaksa aloittaa heidän kanssaan loputonta byrokratiasotkua. Olen osa-aikainen yrittäjä, mikä sotkisi tilannetta vielä entisestään. Toistaiseksi olen pärjännyt näin. On turhauttavaa olla jatkuvasti myymässä itseään. Puolen vuoden välein pitää lähettää teatterinjohtajille ja muille palkkaajille meiliä, että moi, minä tässä, olisiko töitä? Aina pitäisi olla markkinoimassa jotain uusia puolia itsestään ja mainostaa niitä kovaan ääneen. Äh.

Olen myös huono neuvottelemaan palkastani. Joskus aiemmin olenkin tehnyt töitä alihinnalla. Ystävälläni oli kuitenkin hyvä neuvo, jota minäkin nykyään noudatan: pyydä työstä sen verran palkkaa, ettei sen tekeminen ketuta sinua.”

Torstai

Hammaslääkäri, 292,40 €

”Panostan yksityiseen terveydenhuoltoon, sillä olen kyllästynyt kunnallisella jonottamiseen ja odottamiseen. Kunnallisen puolen sattumanvaraiset hoitoajat eivät sovi myöskään yhteen epäsäännöllisen työni kanssa. Yksityisellä voin valita ajan, joka sopii minulle parhaiten. Siksi olen valmis myös maksamaan siitä.

”Panostan yksityiseen terveydenhuoltoon.”

Osaan toki arvostaa julkista terveydenhuoltoa. On hienoa, että kaikilla on mahdollisuus saada hoitoa. Itsekin olen ollut kunnallisella puolella muutamassa isommassa leikkauksessa. Maksan mielelläni veroja, jotta tämä mahdollisuus säilyy kaikilla.

14 vuotta sitten sain Intiasta lavantaudin. Se on Suomessa hyvin harvinainen suolistosairaus, joten pelkän diagnoosin selvittelyyn meni pitkä aika.

Eri oloissa tämä olisi voinut käydä kalliiksi, mutta Suomessa on olemassa tartuntalaki, minkä vuoksi minun ei tarvinnut maksaa edes sairaalassaolostani mitään. Se oli hienoa.”

Perjantai

Kahvimitta, 3,10 €

Robert’s Coffee, 6,60 €

”Päivällä minulla oli inprovisaatiotreenit, jonka jälkeen menin kummitätini Sadun kanssa syömään Itäkeskukseen. Tällä kertaa hän maksoi ruokamme.

Minulla on maailman paras kummitäti, hän on äitini lapsuudenystävä ja kuin Tuhkimon hyvä haltijatarkummi – yhtä lempeä ja ihana. Tapaamme hänen kanssaan muutaman kuukauden välein ja piffaamme ruoat toisillemme vuorotellen.

Kävin myös ostamassa serkkuni tupaantuliaisiin kahvimitan. Se oli hänen ainoa lahjatoiveensa. Hän muutti juuri ensimmäiseen omaan asuntoonsa Turussa. Ajoimme juhliin seuraavana päivänä yhdessä äitini kanssa.

Omia vanhempiani näen kerran parissa viikossa. He asuvat Helsingin Viikissä ja hoitavat usein koiraamme, irlanninterrieri Justusta. Heistä, kuten myös appivanhemmistani, on meille suuri apu.”

Autopesu oli  tällä kertaa ilmainen, koska Ushma maksoi sen mieheltään saamallaan lahjakortilla.
Autopesu oli tällä kertaa ilmainen, koska Ushma maksoi sen mieheltään saamallaan lahjakortilla.

Lauantai

Autopesu, 0 €

Jooga, 14 €

”Minulla on kätevä ja pieni Citröen C4 -merkkinen auto. Se on suht taloudellinen, mutta kyllähän auton pitäminen aina syö paljon rahaa. Bensaa kuluu päivittäin. Sen lisäksi rahaa menee paljon autoveroihin ja -vakuutuksiin. Kun työskentelin muutaman vuoden Hämeenlinnan teatterissa, ajoin työmatkat päivittäin autolla. Silloin puolet palkastani kului bensaan. Ei kovin taloudellista, mutta toisaalta useamman kuukauden jatkunut pesti toi turvaa.

Tällä viikolla kävin myös joogassa, jonne olen ostanut kymmenen kerran kortin. Käytin myös mieheltäni saaman lahjakortin autonpesuun. Olen matkinut häntä ja antanut itsekin pesulahjakortteja muun muassa isälleni.

Meillä on omat tilit mieheni kanssa, mutta jaamme elinkustannukset yhdessä. Käymme kaupassa miten sattuu, emmekä pidä kirjaa siitä, kumpi maksaa mitäkin. Se hoituu omalla painollaan.

”Rahanpuute rasittaa ja jännittää.”

Taloudellinen turva on minulle tosi tärkeää. Rahanpuute rasittaa ja jännittää. Lapsena olin herkkupersus, joka osti aina vähilläkin rahoillaan karkkia. Voisin kai edelleen säästää viisaammin ja vaikkapa sijoittaa säästöjäni, mutta en jaksa.

Näyttelijäntöiden ohella teen myös spiikkejä esimerkiksi radiomainoksiin. Joskus on tuntunut hullulta mennä studioon puhumaan vartiksi ja saada siitä useampi satanen. Kun työskentelin myyjänä, tienasin kymmenen tunnin työpäivästä paljon vähemmän.”

Sunnuntai

Kukkalähetys, 51 €

”Tilasin netin kautta kukkalähetyksen ystävälleni, sillä hänen isänsä oli kuollut. Halusin huomioida hänen surunsa jotenkin.

Tässä iässä, 35-vuotiaana, olen elämäntilanteessa, jossa monella ystävälläni on perheet, joten he ehtivät nähdä harvemmin. Saatan joskus unohtaa, että ystävänikin saattaisivat haluta viettää aikaa minun kanssani; oletan heidän olevan vain kiinni perheidensä parissa. Minultakin kysellään usein lastenhankinnasta, mutta se on minun oma asiani.

Ehkä meidät suomalaiset on myös kasvatettu niin, ettei toisten luokse saa tuppautua. Siitä tulee turhankin helposti olo, että häiritsee toisten kotirauhaa. Siksi ei tule edes kyseltyä, että voisinko tulla kylään. Pitää yrittää tsempata. Ystävät ovat minulle kuitenkin niin tärkeitä.”

Viikon menot yhteensä 543,80 €

Ushma Karnani

Näyttelijä on syntynyt 4.8.1981 Helsingissä. Asuu Vantaalla puolisonsa Pekka Olavan kanssa.

Lauloi 2000-luvun alussa Gimmel-yhtyeessä. Bändi teki kolme levyä.

Valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2009. Näytellyt teatteriprojekteissa.

Mukana Konttori-sarjassa nyt Elisa Viihteessä ja Nelosella ensi syksynä.