”Ei todellakaan soi puhelin koko ajan!” Oona nauraa. ”Voitot ovat näennäistä menestystä. Palkintojen toivossa ei tätä työtä tehdä.” Kuva: Heli Blåfield

Palkitun Hymyilevä mies -elokuvan tähti Oona Airola sai ensin kuulla, että hän olisi liian pyöreä näyttelijäksi. Sen jälkeen hän on oppinut paljon feminismistä – myös miehiltä.

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Oona Airola, 28, vilkuilee kelloa takarivissä, kun ranskankieliset selostukset sorisevat ohi korvien. Cannesin elokuvajuhlien kakkossarjan palkintotilaisuudessa on jäljellä enää pääpalkinnon julkistaminen.

Yhtäkkiä koko Hymyilevä mies -elokuvan työryhmä, Oona mukaan lukien, rynnii lavalle eri puolilta salia. Oonan vieressä seisoo näyttelijätähti Viggo Mortensen.

– Kiljuen huudettiin siellä lavalla, kun ei käsitetty sitä tilannetta, Oona kertoo toukokuun tapahtumista.

Cannesin elokuvajuhlien kakkossarjan pääpalkinto tuntui uskomattomalta, vaikka Hymyilevä mies oli ehtinyt jo saada ylistystä kansainvälisillä elokuva­sivustoilla, ja sille povattiin laajasti menestystä. Silti Cannesiin kutsutut tekijät eivät loppumetreilläkään odottaneet voittoa.

Hymyilevä mies palkittiin toukokuussa Cannesissa. Siellä tuomariston puheenjohtaja kiitti Oonaa henkilökohtaisesti hänen roolityöstään. ”Jo elokuvaan pääseminen oli mahtava kokemus, menestyksestä puhumattakaan”, Oona sanoo.

Pelon sietäjä

Hymyilevä mies perustuu tositapahtumiin, ja siinä Oona Airola tekee ison roolin nyrkkeilijä Olli Mäen lemmittynä Raijana. Olli valmistautuu vuoden 1962 MM-otteluun, mutta nyrkkeilyä enemmän leffa kertoo rakkaudesta ja siitä, mitä elämässä kannattaa tavoitella.

Raijan kaltaisten vahvojen naisten ympäröimänä kasvoi Oonakin. Viisilapsinen perhe asui meren rannassa Kokkolassa, Ykspihlajan kaupunginosassa. Isä oli sellisti, ja äiti opetti musiikkia neljälle tyttärelleen sekä yhdelle pojalleen. Kotitalon tontti oli niin iso, että tarpeeksi sitkeän marisemisen jälkeen Oona ja paras ystävä naapurista saivat omat hevoset.

”Tarvitsen paineensietokykyä myös töissä, kun alalla on kaikki vähän epävarmaa.”

– Huomaan, miten paljon hevoset ovat minua opettaneet, Oona kertoo.

– Päätä ei huimaa helposti, sillä arvaamattoman hevosen kanssa on pitänyt oppia sietämään pelon tunteita. Samantyyppistä paineensietokykyä tarvitsen töissä, kun kaikki on alalla vähän epävarmaa. Ikinä ei ole voinut luottaa siihen, että kaikki menisi hyvin, mutta siltikään ei kannata pelätä, että käy huonosti.

Oonan pelonsieto testattiin jo lapsena, kun hevonen juoksi 8-vuotiaan tytön päältä. Sairaalassa tutkittu jalka oli tunnoton eikä aiheuttanut kipua, joten hoitajat olivat jo lähettämässä reipasta tyttöä takaisin kotiin. Onneksi Oonan äiti tajusi, että toinen jalka tuntui viileämmältä. Siihen oli tulossa kuolio.

Sinnikkään äidin ansiosta paikalle saatiin verisuonikirurgi. Ilman leikkausta jalka olisi jouduttu amputoimaan.

”Olen joutunut ongelmiin poikkeuksellisen korkean kipukynnykseni takia.”

– Olen joutunut ongelmiin poikkeuksellisen korkean kipukynnykseni takia. Vitsailin onnettomuuden jälkeen hoitajille, minkä takia he varmaan ajattelivat, ettei tuossa kovin vakavasta voi olla kyse.

Toinen, teini-iässä sattunut, onnettomuus jätti Oonan selkään välilevynpullistuman, joka kipuilee luultavasti loppuelämän. Selkävamma heijastuu hermosärkynä juuri siihen jalkaan, jolle ei käynyt aiemmassa onnettomuudessa mitään. Istuminen on selälle myrkkyä.

Hurjat kokemukset ovat olleet Oonalle taitekohtia, joissa voi joko traumatisoitua tai päättää mennä eteenpäin. Oona on valinnut etenemisen.

”Näytä seksikkäältä”

Kuluneen vuoden aikana palkinto Cannesissa ei ole ollut Oonan elämän ainoa harppaus. Hymyilevän miehen lisäksi hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta, ohjannut ensimmäisen näytelmänsä ja keikkaillut ympäri Suomea siskon ja ystävien kanssa perustamansa Lada Nuevo -bändin kanssa.

Teatterikorkeakouluun Oona pääsi aikanaan neljännellä hakukerralla – ulkopuolisten ennakkoluuloista huolimatta.

– Musiikkilukioni teatterityypeille en ikinä kertonut hakevani. En ollut se tyyppi, jonka identiteetti oli olla näyttelijähenkinen ja pitää asiasta kovaa meteliä.

Edes lähipiiristä kaikki eivät uskoneet hänen mahdollisuuksiinsa. Jotkut ottivat oikeudekseen kertoa Oonalle, mistä häneen on ja mihin ei.

– Minulle sanottiin, etten voi päästä Teatterikorkeaan, koska olen liian pyöreä. Kerrottiin, että olen laulaja enkä näyttelijä. Raivostuttavaa, että samat ihmiset ensin lannistavat ja tulevat sitten ylistämään, jos onnistut.

Näyttelijäntyössä Oona on todistanut monta kertaa tilanteita, joissa naiset jäävät miesten varjoon. Eräässä Teatterikorkeakoulun projektissa hän ei päässyt harjoittelemaan rooliaan, sillä treeneissä käytiin läpi vain miesten kohtauksia. Ennen viimeisten treenien loppua Oona tiedusteli ohjaajalta neuvoja. Ne kuuluivat: laita punaista huulipunaa, pue päällesi jotain kauniimpaa ja näytä seksikkäältä.

– Ihan käsittämätöntä, että nämä olivat maisterivaiheen näyttelijätyön ohjeet. Äijät saivat harjoitella useana päivänä kahdeksan tunnin ajan samalla, kun minä seisoin sivussa.

Tukea Oona on saanut mentoreiltaan. Yksi sellainen on Hymyilevän miehen ohjaaja Juho Kuosmanen, jolta Oona sanoo oppineensa naiskuvasta valtavasti.

– Elokuvan ohjaaja ja kuvaaja olivat vahvempia feministejä kuin minä. He olivat todella tarkkoja siitä, millainen elokuvan naiskuva on.

Oona ehti epäillä, ettei häntä valittaisi rooliin lainkaan, sillä hän ajatteli näyttävänsä amatsonilta samanpituisen vastanäyttelijänsä Jarkko Lahden rinnalla. Huomaamattaan Oona alkoi seistä vieressä huonossa ryhdissä ja poseerata sievästi. Ohjaaja laittoi tälle hetkessä stopin.

– Juho saattoi yhtäkkiä huutaa: ”Oona pystyyn! Mene pesemään nuo meikit helvettiin äläkä kiehnää siinä niin kuin joku tyttökaveri!” Oli mieletöntä tajuta, että minä, joka käyttäydyn enemmän poikamaisesti kuin tyttömäisesti, aloin näytellessäni toteuttaa sukupuolirakenteita.

Mutkia itsen kanssa

Sinnikkyyttä Oona on oppinut paljon lähipiiriltään. Tehokkaiden naisten perheessä kasvaneena hänen on pitänyt opetella, mitä itseltään voi vaatia. Pitkään Oona jatkoi kahdeksan tunnin koulupäivän jälkeen suoraan teatteri- ja laulutreeneihin, jotka jatkuivat yömyöhään.

– Luojan kiitos se on takana. Tein niin paljon kaikkea, etten muista joistain ajoista oikein mitään. Tuntuu, ettei niitä vuosia olisi edes olemassa.

Kova draivi vaikutti ihmissuhteisiinkin.

– Olin sosiaalisesti niin uupunut, etten jaksanut kohdata ketään. Näin tärkeät ihmissuhteet melkein vihollisina, halusin vain päästä kotiin nukkumaan. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olen 28-vuotias ja ystävät ympärilläni tekevät lapsia.

”Minun pitää käydä läpi mutkat itseni kanssa ollakseni riittävän vahva olemaan itsenäinen parisuhteessa.”

Nyt Oona hoitaa jaksamistaan ulkona. Pää tyhjenee parhaiten lukemalla tai pitkällä lenkillä meren rannalla.

Näyttelijä kertoo tapailevansa jotakuta, mutta ei vakavasti.

– En helpolla uskalla heittäytyä vakituiseen parisuhteeseen. Minun pitää käydä itseni kanssa läpi mutkat ja matkat, jotta olen riittävän vahva olemaan itsenäinen parisuhteessa. Se on tällaiselle tunteella elävälle ihmiselle yllättävän vaikeaa.

Oonan tärkeimpiä ihmisiä ovatkin sisarukset.

– En ole kova luomaan ystävyyttä, minulla on siskoni, hän kertoo.

– Sosiaalinen säännöstö ei ole aina hanskassa, enkä osaa loukkaantua asioista, joista minulle joskus loukkaannutaan. Menoni saattavat yhtäkkiä muuttua, ja minulle saattaa tulla työkeikka ystävän syntymäpäivien päälle. Minulla on niin kova tarve vaalia vapaudentunnettani, että joskus sitä pidetään itsekkyytenä.

Oona Airola

  • Näyttelijä ja laulaja syntyi Kokkolassa 13.7.1988.
  • Valmistui viime jouluna Teatterikorkeakoulusta.
  • On julkaissut Ole rohkea, sydän -albumin yhdessä Kaj Chydeniuksen kanssa. Lada Nuevo -bändin perustaja.
  • Laulajana Ykspihlajan Kino-orkesterissa, jonka musiikkia kuullaan myös Hymyilevä mies -elokuvassa.
Vierailija

Hymyilevä mies -leffan tähti Oona Airola: ”Raivostuttaa, että samat ihmiset ensin lannistavat ja sitten tulevat ylistämään”

Siis eikö tuossa ole jo aihetta syytteen nostoon? Korkeakoulu dissaa sukupuolen perusteella. Uskomatonta. Ei ihme, että Suomessa tehdään niin huonoja leffoja, kun nämä surkeat miehet keskenään pyörittelevät huonoja ideoitaan ja hiovat vain omia "taitojaan".
Lue kommentti

Toista lastaan odottava Natalie Portman palasi hiljattain Yhdysvaltoihin asuttuaan perheineen kaksi vuotta Pariisissa. – Tuntuu tärkeältä olla paikalla, kun maamme käy läpi vaikeita aikoja.

– Nyt kyllä väsyttää. Ei päätä niinkään mutta näitä jalkoja! Natalie Portman, 35, oikoo koipiaan New Yorkin iltapäivässä.

Näyttelijän jalkoja turvottaa loppusuoralle edennyt raskaus, jonka aikana hän on matkustellut mainostamassa uusinta elokuvaansa Jackie. Intiimitunnelmainen filmi kuvaa Jacqueline Kennedyn ensimmäisiä päiviä presidentti John F. Kennedyn leskenä, ja hiotun roolityönsä ansiosta Natalie on jälleen vahvoilla Oscar-veikkauksissa.

Merkittävä osa elokuvasta kuvattiin Pariisissa, missä Natalie asui kaksi vuotta aviomiehensä Benjamin Millepiedin työn takia. Perhe palasi Yhdysvaltoihin vasta hiljattain, kun ranskalaissyntyisen Benjaminin pesti baletinjohtajana Pariisin oopperassa päättyi. Perhe on kotiutunut takaisin Kalifornian Pasadenaan, missä Natalie taas liikkuu julkisten sijaan Lexuksen hybridimaasturillaan ja rentoutuu lorvimalla gallerioiden sijasta ostoskeskuksissa.

– Ne olivat huikeat kaksi vuotta. Kuvittele nyt, että saisit työskennellä ja asua Pariisissa, kaiken sen taiteen ja kulttuurin keskellä. Olimme onnekkaita, että saimme kokea sen, Natalie intoilee, mutta väittää samalla palanneensa tyytyväisin mielin kotiinkin keskelle presidentinvaihdoshulinaa.

– Tuntuu tärkeältä olla paikalla, kun maamme käy läpi vaikeita aikoja. Meidän täytyy nyt tukea toisiamme ja yrittää saada aikaan positiivisia muutoksia. Uskon, että vaikeat muutokset saavat meidät tiivistämään rivejämme.

Samat sanat olisivat sopineet Natalien näyttelemän Jackie Kennedyn suuhun aikana, jolloin hänen miehensä murha järkytti kokonaista kansaa.

Elämäntehtävä: vaimo

Naisten välille olisi helppo piirtää muitakin yhtäläisyysviivoja: Jackie oli leskeksi jäädessään 34-vuotias kahden lapsen äiti, Natalie on nyt 35-vuotias ja odottaa toistaan. Kumpaakin pidetään muodista kiinnostuneena tyyli-ikonina, ja molempien elämässä julkisuus on vakiintunut osa arkea.

Elokuva keskittyy Jackie Kennedyn ensimmäisiin päiviin leskenä. Peter Sarsgaard näyttelee Jackien lankoa. Kuva: Finnkino
Elokuva keskittyy Jackie Kennedyn ensimmäisiin päiviin leskenä. Peter Sarsgaard näyttelee Jackien lankoa. Kuva: Finnkino

– Njaah, itse yritän olla vertaamatta elämääni roolihenkilöihin. Jackiessa halusin ennen kaikkea löytää inhimillisen puolen tunnetun ikonin takaa, sen millainen hän oli oikeasti, mitä hän tunsi ja ajatteli. Luin valtavasti hänen elämäkertojaan ja haastattelujaan ja aloin arvostaa häntä ihan uudella tavalla. Jacqueline oli paljon enemmän kuin ihaillut asuvalintansa.

”Niin Ranskassa kuin Yhdysvalloissa saan edelleen kutsuja tai minut esitellään rouva Benjamin Millepiedinä.”

Jackie Kennedy kuitenkin näki paljon vaivaa pitääkseen yllä imagoaan. Hän oli täydellisen omistautunut roolilleen vaimona ja maan ensimmäisenä naisena. Siihen elokuvakin pureutuu: mitä tapahtuu, kun elämäntehtävä murenee yhteen luotiin?

– Vaimon rooli oli merkittävä, ja 1960-luvulla naiset määritettiin miestensä kautta. Tuntuu hullulta, mutta asetelma ei ole siitä nyt nii-in radikaalisti muuttunut. Naisia määritetään edelleen puolisoidensa statuksen mukaan. Niin Ranskassa kuin Yhdysvalloissa saan edelleen kutsuja tai minut esitellään rouva Benjamin Millepiedinä, Natalie hymähtää.

– Teillä Suomessa taitaa olla vähän erilainen käytäntö?

Ei hetken taukoa

Jackien rooli oli Natalielle erityinen työ, sillä hän esiintyy jokaisessa elokuvan kohtauksessa. Jackien maailmaa avataan seuraamalla hänen keskustelujaan niin papin, median, vallanpitäjien kuin läheistenkin kanssa.

– Olin korviani myöten mukana elokuvanteossa. Se oli raskasta mutta tavallaan ihanaakin. En ehtinyt relata tai unohtaa roolia hetkeksikään, mutta samalla projekti tuntui hirmu innostavalta.

”Voi näyttää siltä, että urani on levinnyt hujan hajan, mutta tunnen olleeni onnekas, kun olen saanut kokeilla niin monenlaista.”

Natalie liittyi Jackien tiimiin vuonna 2012, kun alun perin päärooliin kutsuttu Rachel Weisz erosi tuottajamiehestään Darren Aronofskysta ja jätti leffan.

Natalie sai vaikuttaa tekijätiimin valintaan ja tuotantoon. Leffa toteutettiin varsin pienellä 9 000 000 dollarin budjetilla, mutta juuri tällaisia independent-irtiottoja Natalie on lähivuosina harrastanut. Osassa niistä hän on vaikuttanut tuottajana, joissakin kokeillut ohjaamista.

– Voi näyttää siltä, että urani on levinnyt hujan hajan, mutta tunnen olleeni onnekas, kun olen saanut kokeilla niin monenlaista, hän sanoo.

Natalien ura alkoi jo 11-vuotiaana elokuvassa The Professional. Israelilainen isä ja amerikkalainen äiti tukivat näyttelemisessä, mutta kannustivat ennen kaikkea opiskelemaan. Niinpä Natalie suoritti yhtä aikaa opintojaan Harvardissa ja näytteli Star Wars -elokuvissa.

Nykyään äitinä hän ei kummastele vanhempiensa eteenpäin puskenutta asennetta.

– No enpä tiedä, oliko siinä mitään väärää. Omien lasteni kanssa suurin toive on, että he löytävät kiinnostuksenkohteita, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Mitä ikinä ne sitten ovatkaan.

Natalie Portman

  • Näyttelijä syntyi Jerusalemissa 9.6.1981 ja on Israelin sekä Amerikan kansalainen. Asuu Pasadenassa tanssijamiehensä Benjamin Millepiedin kanssa. Pari tapasi Black Swan (2010) elokuvan kuvauksissa ja odottaa nyt toista lastaan.
  • Syntymänimeltään Neta-Lee Hershlag.
  • Näytteli Padmé Amidalaa Star Wars -elokuvissa.
  • Jackie ensi-illassa 6.1.

Näyttelijä Antti Holma ei välittänyt sen enempää terveydestään, ennen kuin huomasi puheensa kärsivän jatkuvasta sauhuttelusta. 

Näyttelijä Antti Holma, 34, kertoo Ilta-Sanomien haastattelussa muuttaneensa viime aikoina elämäntapojaan, koska ne ovat vaikuttaneet hänen terveyteensä. Hän on lopettanut tupakoinnin ja vähentänyt paljon alkoholinkäyttöään.

Sauhuttelu sai näyttelijän yskimään runsaasti. Lisäksi se vaikutti puhetekniikkaan, joka teatterissa esiintyvällä näyttelijällä pitäisi olla kunnossa. Hän kertoo, ettei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut terveysasioista.

– Enemmänkin kyse on kuoleman välttämisestä. Poltin aiemmin tupakkaa kaksi askia päivässä ja join kolme tuoppia olutta joka ilta teatteriesityksen jälkeen, hän kertoo Ilta-Sanomille.

”Olin masentunut ja huonossa kunnossa. Tajusin, että minun on tehtävä muutoksia.”

Lopulta fyysiset oireen saivat hänet ymmärtämään, että tilanne on kestämätön.

– Olin masentunut ja huonossa kunnossa. Tajusin, että minun on tehtävä muutoksia. En löytänyt ajatusta terveyden ihanuudesta vaan tajusin, että kuolen kolmekymppisenä, jos en lopeta tupakoimista ja juomista. Huomasin ajavani itseäni elämäntavoillani rotkoon.

Nyt Antti nauttii silloin tällöin alkoholia – mutta kohtuudella.

– Tiedän voivani ottaa neljä senttiä kuohuviiniä ilman, että alan ryypätä.

Jos olisi pilleri...

Vuoden alussa Antti kertoi Me Naisille, ettei voi koskea nikotiinituotteisiin tällä hetkellä ollenkaan. Jos hän käyttäisi, hän todennäköisesti sortuisi. Hän myös kertoi, että lopettaisi syömisen, jos se olisi mahdollista.

– Voisin lopettaa syömisen tähän päivään, jos se vain olisi fysiologisesti mahdollista. En nauti syömisestä yhtään, vaan joudun tunkemaan ruuan kurkustani väkisin alas.

”Voisin lopettaa syömisen tähän päivään, jos se vain olisi fysiologisesti mahdollista.”

Jo viime vuonna Antti puhui Me Naisille juomisen vähentämisestä. Hän kertoi rajoittaneensa alkoholinkäyttöä erityisesti siitä syystä, että yksin asuessa se saattoi lipsahtaa helposti liialliseksi.

– Olen lopettanut dokaamisen, koska se on minulle uhka: kun olen vain itseni kanssa, kukaan ei puutu juomiseeni ja voisin olla jurrissa koko ajan.

Kirjailijan mielestä yhteisasumisessa tärkeintä on vastavuoroisuus ja tasavertaisuus.

Pitkään yhdessä olleet Rosa Meriläinen, 41, ja Simo Frangén, 53, kertoivat viime viikolla yhteisessä tiedotteessaan, että aikovat erota. He kertoivat liittonsa päättyneen ”musiikillisiin erimielisyyksiin”. Koomikko, käsikirjoittaja ja juontaja Simo Frangén sekä kirjailija ja poliitikko Rosa Meriläinen menivät kihloihin vuonna 2004 ja asuivat avoliitossa. Heillä on liitostaan 10-vuotias poika Frans.

Lue myös: Rosa Meriläinen ja Simo Frangén eroavat: ”Avoliittomme kaatui musiikillisiin erimielisyyksiin”

Tänään Rosa kertoo Helsingin Sanomien kolumnissaan, että on muuttanut vanhempiensa luokse asumaan ”hankalassa elämäntilanteessa”. Rosan äiti on näyttelijä Anneli Ranta-Meriläinen, joka tunnetaan kotikatsomoissa parhaiten Salattujen Elämien Helena Kuulana. Hänen isänsä on televisiotuottaja Ari Meriläinen.

– Päädyin sitten 41-vuotiaana muuttamaan vanhempieni kotiin, Rosa kirjoittaa.

– Yksi ihmiselämän tärkeimmistä taidoista on osata ottaa vastaan apua ja tukea. Jos ei sitä ole valmis tekemään hankalassa elämäntilanteessa edes heidän osaltaan, joiden rakkaus on pyyteettömintä ja ehdottominta, keneltä sitten?

”Yksi ihmiselämän tärkeimmistä taidoista on osata ottaa vastaan apua ja tukea.”

Rosa kertoo kolumnissaan, kuinka tärkeitä hänen vanhempansa ovat hänelle aina olleet. Hän toivoo lisäksi pystyvänsä olemaan omalle pojalleen Fransille samanlaisena tukena iän myötä.

– Minulle on ollut aina tärkeää, että omat vanhempani eivät ole minulle kuin kavereita tai ystäviä – heidän on oltava enemmän. Aivan kuten toivon, että oma lapseni voi vielä keski-ikäisenä kivuta syliini itkemään ja kertomaan kaiken, missä on epäonnistunut. Siinä minä häntä sitten lupaan silitellä ja rakastaa.

Kiukutteleva kakara, joka tyhjentää jääkaapin

Rosa kertoo, että vanhempien luokse muuttaminen on tuonut myös haasteita arkeen. Aikuisen tyttären ja vanhempien suhteessa painaa aina historia.

– Kääntöpuoli vanhemman ja lapsen ikuisesti epäsuhtaisena pysyvässä roolituksessa on kyky taantua vanhempiensa seurassa kiukuttelevaksi kakaraksi. Tunnistan sen itsessänikin. Älykkäät ja kyvykkäät ihmiset voivat heittäytyä perin lapsellisiksi päästessään nahistelemaan omien vanhempiensa kanssa, hän kirjoittaa.

”Älykkäät ja kyvykkäät ihmiset voivat heittäytyä perin lapsellisiksi päästessään nahistelemaan omien vanhempiensa kanssa.”

Hänen mielestään tärkeimmät avaimet vanhempien kanssa yhdessä asumiseen ovat vastavuoroisuus ja tasavertaisuus.

– Tässä kun on neljäkymmentäyksi vuotta tottunut marssimaan vanhempien jääkaapille ja tyhjentämään sen kitaansa, on muistettava vaihteeksi ihan itsekin mennä kauppaan ja tehdä ruokaa kaikille – vaikka en olekaan isäni veroinen kokki, hän kirjoittaa.

Voisitko sinä asua aikuisiällä vanhempiesi luona tai oletko mahdollisesti tehnyt niin? Vastaa kyselyyn!

Kello 8.07 juttuun lisätty tiedot Rosan vanhempien henkilöllisyyksistä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Käy kurkkaamassa uuteen Sivuraiteilla-blogiin!

Me Naisten verkkosivuilla aloitti uusi Sivuraiteilla-blogi. Blogissaan Emilia Saloranta jatkaa viihteen ja television ilmiöiden käsittelemistä siitä, mihin lehden Radalla-palsta jää.

– Viisi vuotta Kuplia by Emilia S. -bloggarina on tältä erää historiaa, ja nyt olen täällä! Uudella nimellä ja taatusti Suomen hulvattomimman ja koskettavimman naistenlehden bloggarina ja lehden Radalla-palstan toimittajana, Emilia kirjoittaa ensimmäisessä postauksessaan.

Viihteen lisäksi hän kirjoittaa kaikesta, mikä koskettaa aikaansa seuraavan naisen elämää – omien sanojensa mukaan ei liian vakavasti, mutta sopivasti tosissaan. Tulevassa kirjoituksessaan Emilia pohtii, ovatko tv:n laihdutusohjelmat aikansa eläneitä.

Sivuraiteilla-blogi löytyy täältä.