”Ei todellakaan soi puhelin koko ajan!” Oona nauraa. ”Voitot ovat näennäistä menestystä. Palkintojen toivossa ei tätä työtä tehdä.” Kuva: Heli Blåfield

Palkitun Hymyilevä mies -elokuvan tähti Oona Airola sai ensin kuulla, että hän olisi liian pyöreä näyttelijäksi. Sen jälkeen hän on oppinut paljon feminismistä – myös miehiltä.

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Oona Airola, 28, vilkuilee kelloa takarivissä, kun ranskankieliset selostukset sorisevat ohi korvien. Cannesin elokuvajuhlien kakkossarjan palkintotilaisuudessa on jäljellä enää pääpalkinnon julkistaminen.

Yhtäkkiä koko Hymyilevä mies -elokuvan työryhmä, Oona mukaan lukien, rynnii lavalle eri puolilta salia. Oonan vieressä seisoo näyttelijätähti Viggo Mortensen.

– Kiljuen huudettiin siellä lavalla, kun ei käsitetty sitä tilannetta, Oona kertoo toukokuun tapahtumista.

Cannesin elokuvajuhlien kakkossarjan pääpalkinto tuntui uskomattomalta, vaikka Hymyilevä mies oli ehtinyt jo saada ylistystä kansainvälisillä elokuva­sivustoilla, ja sille povattiin laajasti menestystä. Silti Cannesiin kutsutut tekijät eivät loppumetreilläkään odottaneet voittoa.

Hymyilevä mies palkittiin toukokuussa Cannesissa. Siellä tuomariston puheenjohtaja kiitti Oonaa henkilökohtaisesti hänen roolityöstään. ”Jo elokuvaan pääseminen oli mahtava kokemus, menestyksestä puhumattakaan”, Oona sanoo.

Pelon sietäjä

Hymyilevä mies perustuu tositapahtumiin, ja siinä Oona Airola tekee ison roolin nyrkkeilijä Olli Mäen lemmittynä Raijana. Olli valmistautuu vuoden 1962 MM-otteluun, mutta nyrkkeilyä enemmän leffa kertoo rakkaudesta ja siitä, mitä elämässä kannattaa tavoitella.

Raijan kaltaisten vahvojen naisten ympäröimänä kasvoi Oonakin. Viisilapsinen perhe asui meren rannassa Kokkolassa, Ykspihlajan kaupunginosassa. Isä oli sellisti, ja äiti opetti musiikkia neljälle tyttärelleen sekä yhdelle pojalleen. Kotitalon tontti oli niin iso, että tarpeeksi sitkeän marisemisen jälkeen Oona ja paras ystävä naapurista saivat omat hevoset.

”Tarvitsen paineensietokykyä myös töissä, kun alalla on kaikki vähän epävarmaa.”

– Huomaan, miten paljon hevoset ovat minua opettaneet, Oona kertoo.

– Päätä ei huimaa helposti, sillä arvaamattoman hevosen kanssa on pitänyt oppia sietämään pelon tunteita. Samantyyppistä paineensietokykyä tarvitsen töissä, kun kaikki on alalla vähän epävarmaa. Ikinä ei ole voinut luottaa siihen, että kaikki menisi hyvin, mutta siltikään ei kannata pelätä, että käy huonosti.

Oonan pelonsieto testattiin jo lapsena, kun hevonen juoksi 8-vuotiaan tytön päältä. Sairaalassa tutkittu jalka oli tunnoton eikä aiheuttanut kipua, joten hoitajat olivat jo lähettämässä reipasta tyttöä takaisin kotiin. Onneksi Oonan äiti tajusi, että toinen jalka tuntui viileämmältä. Siihen oli tulossa kuolio.

Sinnikkään äidin ansiosta paikalle saatiin verisuonikirurgi. Ilman leikkausta jalka olisi jouduttu amputoimaan.

”Olen joutunut ongelmiin poikkeuksellisen korkean kipukynnykseni takia.”

– Olen joutunut ongelmiin poikkeuksellisen korkean kipukynnykseni takia. Vitsailin onnettomuuden jälkeen hoitajille, minkä takia he varmaan ajattelivat, ettei tuossa kovin vakavasta voi olla kyse.

Toinen, teini-iässä sattunut, onnettomuus jätti Oonan selkään välilevynpullistuman, joka kipuilee luultavasti loppuelämän. Selkävamma heijastuu hermosärkynä juuri siihen jalkaan, jolle ei käynyt aiemmassa onnettomuudessa mitään. Istuminen on selälle myrkkyä.

Hurjat kokemukset ovat olleet Oonalle taitekohtia, joissa voi joko traumatisoitua tai päättää mennä eteenpäin. Oona on valinnut etenemisen.

”Näytä seksikkäältä”

Kuluneen vuoden aikana palkinto Cannesissa ei ole ollut Oonan elämän ainoa harppaus. Hymyilevän miehen lisäksi hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta, ohjannut ensimmäisen näytelmänsä ja keikkaillut ympäri Suomea siskon ja ystävien kanssa perustamansa Lada Nuevo -bändin kanssa.

Teatterikorkeakouluun Oona pääsi aikanaan neljännellä hakukerralla – ulkopuolisten ennakkoluuloista huolimatta.

– Musiikkilukioni teatterityypeille en ikinä kertonut hakevani. En ollut se tyyppi, jonka identiteetti oli olla näyttelijähenkinen ja pitää asiasta kovaa meteliä.

Edes lähipiiristä kaikki eivät uskoneet hänen mahdollisuuksiinsa. Jotkut ottivat oikeudekseen kertoa Oonalle, mistä häneen on ja mihin ei.

– Minulle sanottiin, etten voi päästä Teatterikorkeaan, koska olen liian pyöreä. Kerrottiin, että olen laulaja enkä näyttelijä. Raivostuttavaa, että samat ihmiset ensin lannistavat ja tulevat sitten ylistämään, jos onnistut.

Näyttelijäntyössä Oona on todistanut monta kertaa tilanteita, joissa naiset jäävät miesten varjoon. Eräässä Teatterikorkeakoulun projektissa hän ei päässyt harjoittelemaan rooliaan, sillä treeneissä käytiin läpi vain miesten kohtauksia. Ennen viimeisten treenien loppua Oona tiedusteli ohjaajalta neuvoja. Ne kuuluivat: laita punaista huulipunaa, pue päällesi jotain kauniimpaa ja näytä seksikkäältä.

– Ihan käsittämätöntä, että nämä olivat maisterivaiheen näyttelijätyön ohjeet. Äijät saivat harjoitella useana päivänä kahdeksan tunnin ajan samalla, kun minä seisoin sivussa.

Tukea Oona on saanut mentoreiltaan. Yksi sellainen on Hymyilevän miehen ohjaaja Juho Kuosmanen, jolta Oona sanoo oppineensa naiskuvasta valtavasti.

– Elokuvan ohjaaja ja kuvaaja olivat vahvempia feministejä kuin minä. He olivat todella tarkkoja siitä, millainen elokuvan naiskuva on.

Oona ehti epäillä, ettei häntä valittaisi rooliin lainkaan, sillä hän ajatteli näyttävänsä amatsonilta samanpituisen vastanäyttelijänsä Jarkko Lahden rinnalla. Huomaamattaan Oona alkoi seistä vieressä huonossa ryhdissä ja poseerata sievästi. Ohjaaja laittoi tälle hetkessä stopin.

– Juho saattoi yhtäkkiä huutaa: ”Oona pystyyn! Mene pesemään nuo meikit helvettiin äläkä kiehnää siinä niin kuin joku tyttökaveri!” Oli mieletöntä tajuta, että minä, joka käyttäydyn enemmän poikamaisesti kuin tyttömäisesti, aloin näytellessäni toteuttaa sukupuolirakenteita.

Mutkia itsen kanssa

Sinnikkyyttä Oona on oppinut paljon lähipiiriltään. Tehokkaiden naisten perheessä kasvaneena hänen on pitänyt opetella, mitä itseltään voi vaatia. Pitkään Oona jatkoi kahdeksan tunnin koulupäivän jälkeen suoraan teatteri- ja laulutreeneihin, jotka jatkuivat yömyöhään.

– Luojan kiitos se on takana. Tein niin paljon kaikkea, etten muista joistain ajoista oikein mitään. Tuntuu, ettei niitä vuosia olisi edes olemassa.

Kova draivi vaikutti ihmissuhteisiinkin.

– Olin sosiaalisesti niin uupunut, etten jaksanut kohdata ketään. Näin tärkeät ihmissuhteet melkein vihollisina, halusin vain päästä kotiin nukkumaan. Yhtäkkiä havahduin siihen, että olen 28-vuotias ja ystävät ympärilläni tekevät lapsia.

”Minun pitää käydä läpi mutkat itseni kanssa ollakseni riittävän vahva olemaan itsenäinen parisuhteessa.”

Nyt Oona hoitaa jaksamistaan ulkona. Pää tyhjenee parhaiten lukemalla tai pitkällä lenkillä meren rannalla.

Näyttelijä kertoo tapailevansa jotakuta, mutta ei vakavasti.

– En helpolla uskalla heittäytyä vakituiseen parisuhteeseen. Minun pitää käydä itseni kanssa läpi mutkat ja matkat, jotta olen riittävän vahva olemaan itsenäinen parisuhteessa. Se on tällaiselle tunteella elävälle ihmiselle yllättävän vaikeaa.

Oonan tärkeimpiä ihmisiä ovatkin sisarukset.

– En ole kova luomaan ystävyyttä, minulla on siskoni, hän kertoo.

– Sosiaalinen säännöstö ei ole aina hanskassa, enkä osaa loukkaantua asioista, joista minulle joskus loukkaannutaan. Menoni saattavat yhtäkkiä muuttua, ja minulle saattaa tulla työkeikka ystävän syntymäpäivien päälle. Minulla on niin kova tarve vaalia vapaudentunnettani, että joskus sitä pidetään itsekkyytenä.

Oona Airola

  • Näyttelijä ja laulaja syntyi Kokkolassa 13.7.1988.
  • Valmistui viime jouluna Teatterikorkeakoulusta.
  • On julkaissut Ole rohkea, sydän -albumin yhdessä Kaj Chydeniuksen kanssa. Lada Nuevo -bändin perustaja.
  • Laulajana Ykspihlajan Kino-orkesterissa, jonka musiikkia kuullaan myös Hymyilevä mies -elokuvassa.
Vierailija

Hymyilevä mies -leffan tähti Oona Airola: ”Raivostuttaa, että samat ihmiset ensin lannistavat ja sitten tulevat ylistämään”

Siis eikö tuossa ole jo aihetta syytteen nostoon? Korkeakoulu dissaa sukupuolen perusteella. Uskomatonta. Ei ihme, että Suomessa tehdään niin huonoja leffoja, kun nämä surkeat miehet keskenään pyörittelevät huonoja ideoitaan ja hiovat vain omia "taitojaan".
Lue kommentti

Autoalan harvinaisuus, suomalainen naisjohtaja avautuu tasa-arvosta Helsingin Sanomissa.

Autojätti BMW:n Suomen toimitusjohtajana työskennellyt Mia Miettinen, 44, uskoo, että nainen voi edetä urallaan myös miesvaltaisella alalla siinä missä mies.

– Ei se ole sukupuolikysymys, vaan persoonakysymys. Mielestäni Suomi on ihan tasa-arvoinen maa siinä mittakaavassa kuin sen pitääkin olla, Miettinen kertoo Helsingin Sanomissa.

Autojen parissa kasvanut Miettinen on työskennellyt maaliskuusta lähtien Tommi Mäkinen Racing Oy:n varatoimitusjohtajana. Hän on elänyt ikänsä maailmassa, jota pidetään perinteisesti miesten valtakuntana ja vastustaa sukupuolikiintiöitä.

– Sanoisin, että jokainen suomalainen nainen, joka haluaa päästä pitkälle, niin ei sille ole esteitä. Ei se ole sukupuolikysymys.

Hänen mielestään kaiken pitää lähteä ihmisen osaamisesta ja kapasiteetista sekä omista valinnoista. Miettinen on itse valinnut uraansa keskittymisen – ja on tietoisesti päättänyt esimerkiksi sen, että hän ei hanki lapsia.

”Minun täytyy pystyä katsomaan miestä ylöspäin, henkisesti ja fyysisesti. Minun täytyy tietää kaapin paikka.”

– Minulle ei ole koskaan ollut ongelmaa tehdä uraa ja samalla tehdä miehelleni aamiainen ja silittää hänen paitansa – ja odottaa, että hän puolestaan vaihtaa renkaat autoon.

– Minun täytyy pystyä katsomaan miestä ylöspäin, henkisesti ja fyysisesti. Se on minulle tärkeää. Minun täytyy tietää kaapin paikka.

Kerro kokemuksiasi

Työskenteletkö naisena miesvaltaisella alalla? Tai miehenä naisvaltaisella alalla? Millaisia esteitä olet kokenut urallasi ja miten olet selvinnyt niistä?
Kerro kokemuksistasi alla olevassa kommenttikentässä.

Kirjoittaaksesi kommentin paina pinkkiä painiketta aivan jutun lopussa.

 

Sisustaja-stylisti Teuvo Loman, 54, julkaisi sosiaalisessa mediassa sormuskuvan, jossa hän kertoi ilouutisensa.

”Tänään kihloihin.”

Näin Teuvo Loman kertoi kihloistaan perjantai-iltana Instagram-tilillään. Hän julkaisi kuvan, jossa näkyy kaksi kättä sormuksineen. Tunnuksena hänellä oli kuvassa muun muassa ”kiitollinen”, ”kiitos” ja ”kihloihin” sekä paljon sydämiä.

Lisäksi hän kirjoitti Helsinkiin paikallistamaansa kuvaansa:

– Olen onnellinen.

Uutta kumppaniaan Loman ei ole esitellyt. Hän erosi pitkäaikaisesta puolisostaan Niko Heleniuksesta viime keväänä. Pari tapasi vuonna 2004 Tampere-talolla. Niko oli tuolloin 18-vuotias ja Teuvo 42 vuotta. He rekisteröivät parisuhteensa tapaamisensa 10-vuotisjuhlapäivänä, lokakuussa 2014.

Loman kertoi Me Naisille kesällä, että hän joutunut etsimään itseään uudelleen ja keskittänyt energiansa muun muassa treenaamiseen.

”Toivon, että tulevaisuudessa on rakkautta. En sitä etsi, mutta jos sellainen tulee eteen, tarraan siihen heti.”

– Toivon toki, että tulevaisuudessa on rakkautta. En sitä etsi, mutta jos sellainen tulee eteen, tarraan siihen heti, Loman sanoi haastattelussa.

 

Pilvi ”Aina Inkeri Ankeinen” Hämäläinen on nykyään niin täystyöllistetty, että oikein odottaa hetkeä hengähtää.

Pilvi Hämäläinen voitti kaksi viikkoa sitten Putouksen Aina Inkeri Ankeinen -hahmollaan. Näyttelijän elämä on ollut voiton jälkeen kiireistä.

– Olen tehnyt hahmokeikkoja, ja muitakin uusia työjuttuja on tullut. Olen oikein odottanut, että tulisi tyhjiö, eikä hetkeen tapahtuisi mitään ja saisin huoahtaa.

Ohjelma nosti Pilvin yhdeksi maan kiinnostavimmista näyttelijöistä. Tänään hän juhlii Jussi-gaalassa alan huippujen kanssa.

Menestykseen mutkan kautta

Pilvi ei ikinä päässyt Teatterikorkeakouluun, joten hän on edennyt alalle muuta kautta. Hän on rahoittanut dramaturgian opintojaan ja haavettaan erilaisilla töillä. Pilvi on hoitanut vanhuksia, työskennellyt feissarina ja leikannut ruohoa. Viime vuosina hän on työskennellyt Ryhmäteatterin kahvilassa.

– Olen elättänyt itseäni välillä näyttelijäntöillä. Tilanne on nyt tietysti helpompi, kun töitä on paljon, eikä tarvitse miettiä niin paljon rahaa.

Pilvi haluaa lähettää kohtalotovereilleen terveisiä:

– En ikinä suostunut luopumaan unelmastani näytellä.

Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.
Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.

 

Jannika B haluaa olla hänen ja Toni Wirtasen tyttärelle esimerkkinä siitä, että ulkoiset asiat eivät ole olennaisia.

Toni ja Jannika Wirtanen ovat yksi Jussi-gaalan näyttävimmistä pariskunnista. Kutsu tuli Jannikalle yllätyksenä.

– Toni sanoi eilen puolen päivän aikaan, että muistinhan sanoa sinulle, että menemme huomenna Jussi-gaalaan? No ei ollut muistanut.

Jannika löysi illan iltapukunsa lopulta omasta vaatekaapista. Mekko on seitsemän vuoden takainen ostos Gina Tricot -myymälästä, jossa Jannika oli tuolloin myymäläpäällikkönä. Asusteena on äidin 1980-luvun vyö.

Maailman söpöimmät korvat

Jannika  on nähty viime aikoina gaaloissa hiukset kiinni. Tämä on hänelle isompi asia kuin ulkopuolinen saattaa arvella. 

Jannika kertoi Emma-gaalan yhteydessä Instagram-tilillään, että hän on hävennyt korviaan ja kaulassaan olevaa vitiligoa. Koulussa häntä kiusattiin näistä kahdesta asiasta, ja siksi hänet on nähnyt useammin hiukset auki. 

”Jokaisella on mörkönsä kaapissa, pienemmät tai isommat.”

Kun Jannika ymmärsi, että hänen 1,5-vuotiaalla Martta-tyttärellä on samanlaiset korvat, ne olivat hänestä maailman söpöimmät. Hän toivoo, ettei tytär ikinä piilottelisi korviaan.

– Haluan olla omalle tyttärelleni esimerkkinä siitä, että ulkoiset asiat eivät ole olennaisia. Emme edes kiinnittäisi niihin huomiota, jos muut eivät niistä meille huomauttelisi. 

Jokaisella on mörkönsä 

Toni arvelee, että heidän tyttärensä on niin vahvatahtoinen, että tämä ei tule pienistä välittämään.

– Tai jokainen meistä kipuilee tavallaan ja jokaisella on mörkönsä kaapissa, pienemmät tai isommat. Tänne synnytään ja sitten loppuelämä yritetään tappaa omia perkeleitä. Olen onnellinen, että Jannika saa tapettua omiaan. Ja yleisesti on ikävää, että ihmisillä on omaan kehoon liittyviä epävarmuuksia. Näihin nahkoihin kuitenkin synnymme, Toni sanoo.

Tällä hetkellä vanhemmat ihailevat tytön uusia taitoja.

–Hän menee peilin eteen ja sanoo wautsiwau! Puhe kehittyy koko ajan. Eilen hän sanoi täydellisesti neljän sanan lauseen: mummo heittää pallon Martalle.

Emma-gaalassa Jannika edusti yksin, sillä Toni jäi hoitamaan kotiin kipeää tytärtä. Nyt pari halusi tulla gaalaan juhlistamaan kotimaista elokuvaa, vaikka Apulanta-elokuva ei ole ehdolla.

– Elokuvassa käytettiin kokonaan uudenlaista elokuvan tekemisen kulttuuria. Mitä vähemmän kangistutaan kaavoihin, sitä enemmän ala menee eteenpäin. Elokuva oli viime vuoden kohutuin, ihmettelen, miksi se ei ollut ehdolla, Toni sanoo.