Kun Ozzy aloitti elämänmuutosprojektin, hän painoi 172 kiloa. Kuva: Nelonen
Kun Ozzy aloitti elämänmuutosprojektin, hän painoi 172 kiloa. Kuva: Nelonen

Krista ja Ozzy Vikman saivat tosi-tv-ohjelmasta hyvää apua elämänmuutokseen. Parisuhteelle se oli kuitenkin kova kolaus. 

Nelosen Hurjat rakkauskilot -ohjelmassa pariskunnat tavoittelevat hoikempaa ulkomuotoa ja terveempiä elämäntapoja isoilla muutoksilla. Pariskunnat erotetaan toisistaan viideksi kuukaudeksi, jonka aikana kummankin kumppanin olisi tarkoitus pudottaa painoa ja löytää itsensä uudelleen omillaan.

Myös helsinkiläiset Ozzy ja Krista Vikman osallistuivat ohjelmaan viime kesänä. Heidän jaksonsa näytettiin tällä viikolla Nelosella.

Sarjaa ennen nuorena liikunnallinen Ozzy oli käytännössä eristäytynyt pariskunnan kotiin kovien kipujen takia. Hänen selkänsä liukuma esti liikkumisen, minkä takia kiloja oli kertynyt yli 170. Myös Kristan elämäntavat olivat rempallaan.

Ohjelmaan osallistuminen tuntui Ozzysta viimeiseltä oljenkorrelta.

"Kristalla oli vähän kuin kaksi lasta, koska hän joutui hoitamaan minua niin paljon."

– Me olimme ajautuneet umpikujaan, eikä arjessamme ollut työkaluja selviytyä eteenpäin. Me junnasimme paikallamme. Kristalla oli vähän kuin kaksi lasta, koska hän joutui hoitamaan minua niin paljon. Minulla oli niin kovat kivut, jouduin usein vain makaamaan sikiöasennossa.

Selän liukuma vaatii usein kirurgista toimenpidettä. Ozzy kuitenkin tiesi, että kilojen tippuessa leikkaukseen ei välttämättä tarvitsisi mennä. Viiden kuukauden aikana Ozzy pudotti huimat 43 kiloa ja Krista yli 10 kiloa.

– Uskon, että elämäni pelastui ohjelman takia. Vuosi sitten en pystynyt kävelemään edes 15 metriä tai kulkemaan rappusia. En pystynyt hoitamaan lastamme. Nyt tilanne on onneksi vähän toinen, Ozzy kertoo.

Ozzy ja Krista nyt.
Ozzy ja Krista nyt.

Mannerlaattojen törmäilyä

Kun Ozzyn ja Kristan jakso näytettiin tv:ssä, pariskunnan tilanne näytti projektin jälkeen kaikin puolin mainiolta. Sellainen se ei kuitenkaan ole. Vaikka pudotetut kilot ovatkin pysyneet poissa, Ozzyn kivut ovat vain pahentuneet. Hän ei halua ottaa niihin kipulääkkeitä, koska ajattelee niiden turruttavan mieltään. Jatkuvat säryt aiheuttavat haasteita parisuhteelle.

– Tilanteemme on mennyt siihen, että pikkuasiastakin voi mennä hermot. Vaikka Krista yrittää ymmärtää minua ja kipujani, se ei aina onnistu.

Pariskunnan mukaan Hurjat rakkauskilot -ohjelma oli heidän parisuhteelleen haitallinen kokemus, vaikka elämänmuutokseen he kertovatkin saaneensa erinomaista apua ja tsemppiä. Heidän mielestään ei ole toimiva ratkaisu laittaa pareja asumaan elämänmuutosremontin ajaksi erilleen.

– Mitä järkeä on olla erillään, jos tarkoitus on jatkaa yhdessä? Krista kysyy.

– Jos suhde toimii tosi hyvin, erossa olo voi ehkä auttaa. Meille se oli haitallista. Ei suhteen haasteita voi saada korjattua sillä, että ollaan erossa.

Ohjelman jälkeen elämä on ollut parille sopeutumista.

"Kun nyt olemme joutuneet yhteen sovittamaan niitä, on kuin kaksi sinkkua yrittäisi olla parisuhteessa."

– Ensin kesti viisi kuukautta oppia olemaan omillaan. Sen jälkeen on kestänyt vähintään yhtä kauan siinä, että palaa takaisin normaaliin arkeen. Paluu on ollut mannerlaattojen törmäilyä, että saisi asiat asettumaan.

Sekä Ozzy että Krista löysivät oman arkensa erossaolon jälkeen. Yksin.

– Kun nyt olemme joutuneet yhteen sovittamaan niitä, on kuin kaksi sinkkua yrittäisi olla parisuhteessa. Palat eivät ole loksahtaneet kohdalleen.

Pehmeää laskua kaivattaisiin

Ossy ja Krista miettivät, miksei ohjelma tarjoa apua siihen, kuinka palata erossa olon jälkeen uudelleen yhteen. Heidän parisuhteessaan oli jo ennen ohjelmaa haasteita, jotka eivät kadonneet mihinkään erossa olon myötä.

– Olisimme kaivanneet tukea. Tietenkin ymmärrämme, että ohjelma loppuu jossain vaiheessa ja apua voi hakea itsekin. Mutta siihen on iso kynnys, Krista kertoo.

– Voisi sanoa ihan suoraan, että ohjelmassa me molemmat laihduimme, mutta parisuhteemme meni sen myötä huonommaksi, Ozzy jatkaa.

"Laittoimme oman elämän likoon muiden ihmisten eteen viideksi kuukaudeksi, mutta saimme loppujen lopuksi olla kaiken kanssa aika yksin."

Pari toivoisikin ohjelmaan osallistuville pehmeää laskua ja apua myös viiden kuukauden jälkeen.

– Jälkikäteen on tullut sellainen olo, että laittoi oman elämänsä likoon muiden ihmisten eteen viideksi kuukaudeksi, mutta sai loppujen lopuksi olla kaiken kanssa aika yksin.

Parin mielestä sarjaa olisi kehitettävä erityisesti perheellisten parien osalta. Nyt pari joutui oman elämänmuutoksensa lisäksi stressaamaan lapsen hyvinvointia. Huoli toisesta aiheutti väsymystä.

– On haastavaa olla erossa, sumplia lapsen asioita ja yrittää pitää huolta hyvinvoinnista. Huomasin jossain vaiheessa kesää olevani tosi uupunut siihen tilanteeseen, Krista kertoo.

– Tuotantoyhtiön kannattaisi itse kokeilla tätä. He kyllä huomaisivat, ettei tämä toimi tällaisenaan. Parit kaipaavat enemmän tukea ja jälkihoitoa, Ozzy jatkaa.

Töitä on tehtävä

Vaikeuksista huolimatta Ozzylla ja Kristalla menee tällä hetkellä kohtalaisesti. Kumpikin tekee satunnaisesti töitä. Ozzy suunnitelee myös kirjan kirjoittamista omasta elämänmuutoksestaan ja elämästään kroonisten kipujen kanssa.

Tärkeintä parille on juuri nyt se, että kumpikin panostaa suhteeseen.

– Yritämme olla positiivisella asenteella. Ozzylla taistelutahtoa on entistä enemmän ja minä pidän itsestäni parempaa huolta, Krista kertoo.

Rakkauden takia he ovat pysyneet yhdessä tähän asti. Nyt pari myös odottaa toista lasta. Pahimpina hetkinä sarjan jälkeen he miettivät jopa eroa.

"Kun on vaikeaa niin vihan puuskassa saattaa ajatella, että laitetaan pillit pussiin."

– Kun on vaikeaa niin vihan puuskassa saattaa ajatella, että laitetaan pillit pussiin. Ajattelemme kuitenkin, että vaikeudet on tehty voitettaviksi. Haluamme tehdä töitä tämän parisuhteen ja yhdessä rakentamamme elämän eteen, Krista kertoo.

He kehottavat muita ihmisiä harkitsemaan vastaavanlaisiin ohjelmiin lähtemistä moneen kertaan, vaikka elämänmuutosta ei sinällään kannatakaan lykätä.

– Älä nuku vain yön yli, nuku kuukausi. Mieti todella tarkkaan, onko ohjelma sen arvoinen.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.