Hunks-Mauno: "Oli raskasta seurata, kun äiti joi itsensä hengiltä"

Mauno haluaa esimerkillään herätellä vanhempia pois itsekkyydestä: omat teot vaikuttavat siihen, mihin suuntaan lasten elämä kulkee. ”Pitäisi jaksaa pitää huolta itsestään, vain siten jaksaa huolehtia lapsistaan.” Kuva Jouni Harala

Scandinavian Hunks -ryhmän Petri ”Mauno” Ahonen joutui vanhempiensa avioeron jälkeen pitämään huolta koko perheestään ja seuraamaan sivusta äitinsä alkoholisoitumista.

Kotkan Karhuvuoressa kello lähestyy iltakymmentä, kun 13-vuotias Petri Ahonen hengittää syvään ja työntää avaimensa kotioven lukkoon. Juhlahumun äänet kuuluvat rappuun asti ja iskeytyvät iholle, kun Petri astuu sisään. Äidillä näyttää olevan taas vauhti päällä, eikä  humalaisten vieraiden jutuista saa selvää.

Petri laittaa iltapalaa kolmevuotiaalle siskolleen ja vaihtaa vauvaikäisen siskopuolensa vaipat. Tytöt ovat itkuisia mutta rauhoittuvat Petrin hyssyttelyyn. Kun lastenhuoneen oven painaa kiinni, olohuoneen ölinä vaimenee edes vähän.

Petri on jo kömpinyt sänkyynsä, kun äiti tulee toivottamaan hyvää yötä. Äiti kyllä rakastaa, mutta aikuiset juhlivat nyt vähän. Petri tarttuu äitiä kädestä: ”Pakkoko sun on juoda? Voisitte vielä yrittää isän kanssa, se kyllä on valmis.”

Aamulla Petri herää samaan juhlijoiden ölinään ja pienten siskojensa itkuun. Hän laittaa aamupalan ja vaihtaa tottuneesti siskonsa vaipat. Hän on pieni perheenpää aina siihen asti, kunnes heittää koulurepun olalleen. Eteisessä sisko tarraa farkun lahkeeseen ja puristaa tiukasti, veikka älä mene!

Petrin tekee pahaa jättää itkevä sisko huurujen keskelle. Ovensuussa kyyneleet vierivät omillakin poskilla. Hän painaa oven kiinni ja juoksee ulos niin lujaa kuin jaloistaan pääsee. Suoja­tien kohdalla itku helpottaa, ja urheilukentän kohdalla ajatukset kääntyvät jalkapallotuntiin. Pukukopissa kukaan ei tiedä, millaisen sotkun keskeltä Petri on lähtenyt.

Vakavampi mies viihteen takana

Tänään Petri on 42-vuotias ohjelmatoimistonsa toimitusjohtaja ja juontaja, joka tunnetaan lempinimellään Maunona ja vielä paremmin yhtenä Scandinavian Hunks -ryhmänsä tanssijana.

Helsingissä kello on juuri ohittanut aamukymmenen, kun Mauno aloittelee maitokahvia ja tarinaa lapsuudestaan, josta hän ei ole julkisuudessa puhunut. Eikä se ole helppoa vieläkään: tapojensa vastaisesti Mauno välttelee katsomasta silmiin, naputtelee pöytää ja hieraisee välillä silmäkulmaansa hihansuuhun.

– Perhana, tämä onkin vaikeaa.

Työssään Mauno tuottaa show­esityksiä eri estradeille ja tanssii Hunksien riveissä. Purkkaa ja poppia, kuten mies itse kuvailee. Sen rinnalla Mauno on harrastanut hyväntekeväisyysprojekteja; hän kuuluu Lastenklinikoiden Kummeihin ja pelaa Pietarinkadun Oilerseissa. Hunksien kanssa on tuettu muun muassa vähävaraisia yksinhuoltajaperheitä.

Samasta arvomaailmasta syntyi ajatus oman kasvutarinan jakamisesta: jospa se pysäyttäisi yhdenkin vanhemman juomisen ja saisi miettimään, millaisen perinnön lapselleen jättää. Jospa yksikin lapsi säästyisi siltä ahdistukselta, jonka keskellä Mauno kasvoi.

– Itsekkäästi mietin sitäkin, olisipa kokemukseni kertomisesta apua minullekin. Vaikka asiani ovat hyvin, mielen sopukoissa on valtavasti siivottavaa.

– Poikana olin ymmälläni, miksi äiti muuttui niin. Vasta myöhemmin käsitin, että kyse oli sairaudesta. Alkoholismi muuttaa persoonallisuuden täysin: läheisen teot tuntuvat käsittämättömiltä.

– Tuntui, että äiti luovutti, ja vihasin luovuttamista. Olin vähällä vihata äitiäkin, mutta sille tunteelle en halunnut antaa periksi. Se oli tietoinen päätös. On helkkarin raskasta seurata, kun läheinen tuhoaa hitaasti itseään.

Äidin kuolemasta on kahdeksan vuotta. Mauno ei tunne katkeruutta eikä vihaa, mutta auki jääneitä kysymyksiä hänellä on yhä valtavasti. Miksi äidille kävi niin? Miksi hän ei ottanut apua vastaan?

– Olisin toivonut äidilleni paremman elämän. On valtava harmi, että hänelle kävi niin ja että me saimme siitä osamme. Olimme onnekkaita siinä, että me ja äiti tiesimme rakastavamme toisiamme.

Miten äidin alkoholismi vaikutti Maunon elämään, entä miten lapsuudenkokemukset ovat vaikuttaneet Maunon omaan tapaan olla vanhempi? Lue koko koskettava haastattelu Me Naisten numerosta 46/2013. Voit myös ostaa uusimman digilehden täältä.

Petri ”Mauno” Ahonen

■ Yrittäjä ja tanssija syntyi Kotkassa 7.1.1971. Muutti Helsinkiin töiden perässä 1996.

■ Naimisissa ja kolmen lapsen isä.

■ Opiskellut keittiöpuolta ravintola­koulu Perhossa.

■ Johtaa omaa ohjelmatoimistoa sekä Scandinavian Hunks -tanssiryhmää, joka tekee 10–16 keikkaa kuukaudessa. Ei ole pitänyt lomaa kahteen vuoteen mutta suunnittelee ”lepäilevänsä jouluna”.

Kommentit (11)
Vierailija

Miten täällä onkin näin asiantuntevia kirjoittajia, jotka tuntevat jonkun julkisuuden henkilön perhe-elämän näin hyvin? Jos isä ilta-/yötyön yhteydessä käyttää alkoholia ja on mahdollisesti lasten seurassa kankkusessa, on siitä varmastikin vielä matkaa rappiotason alkoholistiksi lipuvan yksinhuoltajaäidin kanssa kasvamiseen, jossa pieni poika joutuu kantamaan huolta ja vastuuta koko perheestä. Jä tämä ihan huolimatta siitä, onko tuo mahdollinen runsaampi "viihdejuominen" suotava juttu tai ei. Alkoholi on sellainen kipeä aihe Suomessa, että siihen liittyvissä keskusteluissa ihmiset reagoivat huomattavasti enemmän tunteella kuin järjellä ja keskustelu ajautuu helposti traumaattiseksi kohkaamiseksi. Arvostan todella Maunoa tärkeän asian nostamisesta esiin, olipa hänen motiivinsa mikä hyvänsä.  

Vierailija

Onhan se ymmärrettävää, että joillakin ottaa koville kun on aika raamikas mies ja naiset kuolaa lavojen reunoilla.. Ettei vaan oma nainenkin ;)

Radion rakastettu aamujuontaja kertoi viimein syyn lähtöönsä

YleX:n Ile Uusivuori päätti viimeisen ohjelmansa kaksivuotiaan poikansa sanoihin.

Radiojuontaja Ilkka "Ile" Uusivuori juonsi tänään perjantaina viimeisen lähetyksensä YleX:n aamussa. Hän työskenteli kanavalla vuodesta 2005. Alkuviikosta Ile kertoi lopettavansa radiotyöt, mutta paljasti syyn vasta nyt.

– Aivan käsittämättömän upeeta, että sain mahdollisuuden tehdä tätä ja olla joka päivä jengin arjessa. Tää kanava on aina uskonut muhun. Välillä on ollut vaikeaa ja mua kritisoitu, mutta oon saanut silti tehdä, mitä haluan, liikuttuneen kuuloinen Ile kertoi lähetyksessä.

Kanavan aamulähetyksiin on tullut muutoksia jo aiemmin, sillä suosittu aamujuontaja Matti Ylönen lähti ohjelmasta puoli vuotta sitten ja siirtyi Radio Novan aamujuontajaksi. Ile kertoi, että juontajaparien vaihdokset eivät kuitenkaan ole syy hänen lähtöönsä.

– Nyt mua tarvitaan enemmän himassa kuin täällä. Mulla on kaksi pientä poikaa ja lähden hoitamaan heitä. Olen kotona puoli vuotta ja katsotaan sitten, mitä tapahtuu.

Ile on naimisissa juontaja Marja Hintikan kanssa. Heidän kuopuksensa on syntynyt tammikuussa 2015 ja esikoinen huhtikuussa 2013.

Viimeisinä sanoinaan radiossa Ile siteerasi kaksivuotiasta esikoispoikaansa. Hän halusi muistuttaa ihmisiä, etteivät he kyynistyisi, ja kertoi näiden sanojen olevan hänen elämänsä motto:

– Ei saa ajaa kakka housussa pippelillä autossa, Ile päätti lähetyksen.

 

Juontaja @marjahintikka toi Ilelle lahjan kiitoksena kaikista vuosista. @ileuusivuori #ylex #ilex #ylexaamu

A photo posted by YleX (@ylex_official) on

 

Huippumalli Miranda Kerrillä 25-vuotias miljardööripoikaystävä?

Huippumalli Miranda Kerrin kerrotaan iskeneen silmänsä Snapchat-miljardööri Evan Spiegeliin.

Tämä nimi sinun kannattaa painaa mieleesi: amerikkalainen Evan Spiegel on 25-vuotias ja yksi maailman nuorimmista miljardööreistä. Hän on yksi Snapchat-mobiilisovelluksen perustajista, ja miehen omaisuuden arvoksi on arvioitu 1,5 miljardia dollaria eli noin 1,35 miljoonaa euroa.

Us Weekly kertoo, että huippumalli Miranda Kerr, 32, on nähty mobiilialan menestyjän seurassa kalifornialaisessa ravintolassa.

– He istuivat baarissa ja kuhertelivat. Heidän välillään oli todella jotakin, silminnäkijä kertoo lehdelle.

Miranda erosi näyttelijä Orlando Bloomista vuonna 2013. Parilla on yksi lapsi, 4-vuotias poika Flynn.

Mallinuransa lisäksi Miranda on tunnettu joogan, hengellisyyden ja terveellisyyden puolestapuhuja. 

Lähde: The Telegraph

Borrelioosi vei Kristiina Leskisen työkyvyn: “Sairauteni on lähentänyt minua ja Leriä”

Borrelioosi on saanut Kristiina Leskisen nukahtelemaan kesken automatkan, unohtamaan kotiosoitteen ja pakottanut miettimään ihmissuhteita uusiksi. – Silti moni on epäillyt, että minua ei vaivaa mikään. Se satuttaa, Kristiina sanoo.

Kevättalvella 2014 Kristiina Leskinen, 44, istui kohmeisena ratikkapysäkillä ja tuijotti ihmisiä ympärillään. ”Jos muut jaksavat, minunkin on pakko”, Kristiina toisteli itselleen.

Konttorilla hän veti päälleen villapaidan, kahdet villahousut, villasukat ja sormikkaat, koska paleli vielä sisälläkin. Hän ei tahtonut muistaa mitään. Kun kollega pyysi Kristiinaa tekemään jotain, hän unohti homman heti.

Kristiinan jalat olivat niin jäykät, että askel muuttui tönköksi köpöttelyksi. Yksikin kerros portaita oli liikaa. Sivutyö jumppaohjaajana ja personal trainerina oli pakko lopettaa, koska kaikki liikkuminen sattui.

Öisin Kristiina epäili vaihdevuosia, sillä hän paleli ja hikoili vuorotellen. Pahinta oli kuitenkin väsymys, joka ei hellittänyt millään. Maaliskuussa Kristiinan keho sanoi sopimuksensa irti.

– Yhtenä aamuna sanoin miehelleni, että en enää pääse sängystä ylös, koska olen niin poikki. En saanut edes kättä nostettua, Kristiina kertoo.– Olin peloissani, ja koko muu perhekin oli huolissaan. Ymmärsin, etten ole kunnossa, mutta en sitä, miksi.

Samana päivänä Kristiina hakeutui lääkäriin. Kesti kuukausia, ennen kuin hän sai tietää oireidensa syyn. Kesäkuussa 2014 Kristiinalla diagnosoitiin krooninen borrelioosi, puutiaispunkin levittämästä borrelia-bakteerista aiheutuva infektiotauti.

Hirveästä hirveämpään

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan borrelioositapausten määrä on kahdessakymmenessä vuodessa moninkertaistunut. Vuonna 1995 tapauksia oli 345. Viime vuonna niitä todettiin Suomessa lähes 1700. Tautia levittää puutiaispunkki, jota esiintyy erityisesti saaristossa ja rannikkoseudulla, mutta myös sisämaissa eteläistä Lappia myöten. Viime vuosina punkkien määrä on lisääntynyt ympäri Suomea.

Kristiina ei saanut diagnoosia helposti. Tauti on viheliäinen, sillä se pystyy muuttamaan muotoaan, piiloutumaan ja huijaamaan testejä. Viralliset diagnoosipaperit Kristiina joutui hakemaan Saksasta. Saksalainen lääkäri epäili, että Kristiina on sairastanut tautia tietämättään todennäköisesti jo lapsesta asti.

Uutinen sairaudesta aiheutti ristiriitaisia tunteita.

– Olin peloissani, koska tiesin, että ihmiset ovat tämän takia sokeutuneet ja joutuneet pyörätuoliin. Samaan aikaan olin helpottunut, koska minulla ei ollut mitään, mikä veisi hengen hetkessä.

Kristiina alettiin hoitaa Suomessa saksalaisen hoitolinjauksen mukaan. Hän kävi antibioottitiputuksessa kolme kertaa viikossa ja söi neljää eri antibioottia. Lisäksi Kristiina aloitti askeettisen ruokavalion, jonka tarkoituksena oli alentaa kehon tulehdustilaa. Sokeri, gluteiini ja maito joutuivat pannaan. Aluksi hän söi vain kurkkua, kalaa ja yhtä lajia salaattia.

Dieetin ja lääkkeiden takia oireet pahenivat.

– Olin aivan kyykyssä. Käveleminen sattui, en pysynyt pystyssä ja minulla oli kovia vatsakipuja.

Lopulta antibioottihoito oli pakko lopettaa. Nyt Kristiinaa hoidetaan ruokavalion lisäksi yrteillä. Sairauslomalla hän on ollut viime kesästä asti.

Kroonisesta borrelioosista kiistellään maailmanlaajuisesti. Suomalaisen hoitoperiaatteen mukaan kroonistunutta borrelioosia ei käytännössä tarvitse hoitaa, joten lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin ei saa tukea. Sairastuneelle kustannukset ovat iso asia. 

– Kun kävin antibioottitiputuksessa, puhuimme, että otetaan lainaa, jos tarve vaatii. Terveyteni on kuitenkin etusijalla. Haluan tehdä kaikkeni, että pääsen kuntoon.

Tällä hetkellä pelkästään Kristiinan lääkkeisiin menee noin 350 euroa kuukaudessa.

– Myös yksityislääkärillä käynnit ja saksalaiset testit maksavat maltaita. En edes halua tietää tarkkaan, kuinka paljon tähän on mennyt.

"Et sinä ole sairas!"

Kristiinalla ja hänen aviomiehellään muusikko Leri Leskisellä on kolme yhteistä lasta. Teini-ikäiset Santeri ja Waltteri sekä kuusivuotias Viljami tietävät äitinsä sairaudesta kaiken. Asiasta puhutaan perheessä avoimesti, ja nuorimmainen jakelee silloin tällöin jopa ruokavaliovinkkejä äidilleen. Sairauden kanssa perhe-elämä ei ole kuitenkaan aivan helppoa.

– Joskus ruokaa tehdessä iskee niin hirveä väsymys, että on pakko huilata. Välillä koen alemmuudentunteita, kun en jaksa edes potkia palloa Viljamin kanssa. Mutta sen tunteen kanssa on oltava järkevä. On vaan opittava ymmärtämään, että kaikkeen en nyt pysty.

Kristiina joutuu usein kieltäytymään ystävien kahvittelukutsuista. Myöhäisillan jutustelusessiot keittiöpöydän ääressä ovat tällä hetkellä vain kaukainen muisto, koska hereillä pysyminen on vaikeaa. Kristiina rakastaa käydä teatterissa ja elokuvissa, mutta sairauden takia ne ovat jääneet vähemmälle.

– Kipeänä haluaa helposti eristäytyä. Lähimmilleen voi sanoa, että olisi ihanaa, jos tulisit kylään, mutta nyt en jaksa. Muut eivät aina ymmärrä, että pelkkä ajatus pukeutumisesta ja suihkussa käymisestä on jonain päivinä todella rankka.

Kristiina on kokenut myös paheksuntaa tautinsa takia.

– Sairauttani ei näe ulospäin. Moni lähipiirissäni on epäillyt, että minua ei vaivaa yhtään mikään, koska hymyilen yhä ja näytän samalta kuin ennenkin. Se satuttaa. Ulkopuolisen on helppo vähätellä oireitani, koska näitä oireita ei voi kuvitellakaan. Uupumukseni ei mene nukkumalla ohi.

Suurin osa kuitenkin ymmärtää Kristiinan sairautta. Varsinkin kaikista lähimmät ihmiset ovat jaksaneet tsempata ja auttaa.

– Olen ollut aina itsenäinen ja toimelias. Nyt muut ovat joutuneet ottamaan vastuuta puolestani, Kristiina sanoo.

– Mieheni on lyhentänyt työpäiväänsä. Hän huolehtii minusta entistä enemmän, ja sairauteni on lähentänyt minua ja Leriä. Olemme ymmärtäneet, että terveys ei ole itsestäänselvyys.

Pikkuhiljaa Kristiinan vointi on kohentunut. Jatkuva uupumus kuitenkin pysyy, vaikka parempia päiviä on jo enemmän.

– Tässä on perustilana se, että herään aamulla ihan pöhnässä. Koskaan ei ole levännyt olo ja aina tekee mieli mennä pitkälleen, hän kuvailee.

– Jos sukujuhlissa seurustelen ihmisten kanssa, olen pahimmillaan useita päiviä voimaton. Pitkään venyneet illat kostautuvat. Vaikka muut juovat viinat, minä saan krapulan.

Pitkälle meneviä suunnitelmia Kristiinan on vaikea tehdä. Tauti on arvaamaton ja saattaa myös pahentua. 

– En voi koskaan tietää, mikä olo minulla on kuukauden päästä tiistaina kello kahdeksan. Olen nukkunut teatterissa, kun uupumus on iskenyt.

Sadan metrin kuntoilija

Kristiina on aina ollut intohimoinen liikkuja. Siksi hänen on välillä vaikea ymmärtää, että keho ei enää pysty äärisuorituksiin.

– Taudin toteamisen jälkeen liikuntasuositukseni oli sata metriä kävelyä merenrannassa. Se tuntui todella koomiselta neuvolta ihmiselle, joka on juossut 20 kilometriä tuosta vain!

Urheilijan elämästä luopuminen ei ole Kristiinalle uusi asia. Nuorena hän harrasti kilpatanssia, mutta joutui heittämään sille hyvästit ylioppilaaksi valmistumisen kynnyksellä. Kaksi viikkoa ennen penkkareitaan Kristiina joutui kolariin, jossa lyhtypylväs tuli auton ovesta sisään. Viisi senttimetriä Kristiinan reisiluusta meni murusiksi. Samalla menivät uusiksi kaikki tulevaisuudensuunnitelmat.

– Koska olen aiemmin kohdannut jotain tuollaista, minun on ollut helpompi suhtautua tähän, hän sanoo.

Tanssin jälkeen intohimo siirtyi jumppaan. Kristiina rakastaa tanssillista liikuntaa, erityisesti salsaa. Kuntosalilla hän on aina vetänyt täysillä.

Nyt Kristiina saa liikkua matalalla sykkeellä korkeintaan puoli tuntia kerrallaan. Nivelet ovat jäykät ja kipeät, eikä vartalon notkeuskaan ole entisensä. Jos Kristiina lähtee revittelemään liikaa, keho käskee hidastamaan.

– Jos innostun liikaa, olen viisi päivää ihan kuollut. Silloin ajattelen, että ei tästä tule mitään. Olo on toivoton. Mutta lopulta ymmärrän, että kyllä se tästä pikkuhiljaa. Tämä sairaus on kuin maraton, eikä sitä pidä ajatella sadan metrin juoksuna.

Kristiina ei aio luopua urheilusta, vaikka se onkin nyt vaikeaa.

– Ehkä tässä iässä alkaa olla jo hyvä, että tykitystreeni loppuu. Keskityn rauhallisempiin lajeihin, Kristiina kertoo.

Hurttia huumoria

Viime kesänä aihetta iloon oli vaikea löytää mistään. Pyykkikori saattoi olla täynnä, mutta Kristiina ei jaksanut nousta niitä lajittelemaan. Bussin tärinä käynnisti kamalat kipukohtaukset. Espanjan-lomalla liikkuminen oli yhtä vaikeaa kuin 90-vuotiaalla mummolla. Sairaus oli pahimmillaan.

Kristiina on itkenyt sairauttaan, mutta pystyy nyt suhtautumaan siihen myös huumorilla. Tauti aiheuttaa paljon neurologisia oireita, kuten unohtelua, sekavuutta ja puhevaikeuksia. Myös Kristiinan näkökyky on heikentynyt.

– Olen eksynyt läheiseen Citymarkettiin ja unohtanut kotiosoitteeni. En vieläkään uskalla ajaa autoa pitkiä matkoja, koska uni saattaa tulla kesken kaiken.

Kommelluksille voi kuitenkin nauraa yhdessä läheisten kanssa.

– Puhumme sairaudesta omana persoonanaan, jonka nimi on Borre. Joskus sekoilen sanoissani, ja kaikki saattavat hihitellä minulle, että kuulitsä Borre mitä sä just sanoit!

– Minusta on hyvä, että tälle voi nauraa, Kristiina sanoo.

Vaikka borreliabakteeri ei koskaan poistu Kristiinan kehosta, sairaus voidaan saada lepovaiheeseen. Silloin oireita ei ole. Siksi Kristiina katsoo tulevaa valoisasti.

Töihin hän toivoo pääsevänsä palaamaan mahdollisimman pian. Työkavereita on jo kova ikävä, niin myös suklaata ja irtokarkkeja. Yhtä asiaa Kristiina kaipaa enemmän kuin mitään:

– Kaipaan eniten entisiä voimiani ja jaksamista. Sitä normaalia oloa, kun ei ole poikki ja pää sumussa. Sitä, että jaksan touhuta poikien kanssa, hän sanoo.

– Haluan uskoa, että voin vielä jättää taudin taakseni ja olla se sama Krisu, joka olin ennen borreliaa.

Leri Leskinen:

”Kristiina on huippuvaimo ja -äiti”

"Juuri ennen Krisun diagnoosia katsoimme dokumenttia borrelioosista, jossa näytettiin todella karuja kohtaloita. Tieto tuli seuraavana päivänä. Tietenkin se järkytti.

On rankkaa katsoa, kun toinen ei vierellä jaksa. Aiemmin olin ihan nolona, koska Kristiina oli niin paljon paremmassa kondiksessa kuin minä. Nyt hän jaksaa mennä juoksumatolla viisi minuuttia. Se surettaa minua.

Yritän tukea häntä niin paljon kuin voin. Osallistun kotitöihin ja maksan lääkärikulut, koska ulkopuolelta tukea ei saa. Olen yrittäjä ja usein todella kiireinen, mutta nyt ei auta kuin tsempata.

Krisu on fiilisihminen, joten yritän nyt hillitä pahimpia töyssyjä omassa luonteessani. Muusikoiden kanssa työskennellessä tunteet ovat pinnassa, joten minun pitää välillä nieleskellä, etten räyhää liikaa.

En voisi kuvitella parempaa vaimoa. Parasta Kristiinassa on hänen peräänantamattomuutensa. Hän ottaa sairaudestaan selvää ja tsemppaa, vaikka veto onkin poissa. On uskomatonta, miten hän pystyy siihen. Haluamme koko perhe, että Krisu paranee. Hän on todella kaunis ihminen, sisäisesi ja ulkoisesti. Hän on huippuäiti."

Yleinen syy toi Sami Kurosen naisystävälle lisäkiloja

Näin voi käydä, kun haksahtaa superkokkimieheen!

Miehet ovat yhä useammin parisuhteen superkokkeja, ja sillähän on seurauksensa.

Radiojuontaja ja Temptation Island -juontaja Sami Kuronen tunnetaan loistava harrastelijakokkina, joka laittaa ruokaa aina, jos hänellä on seuraa. Samin naisystävä, toimittaja Mirkka Torikka kertoo nyt 7 päivää -lehdessä, että hän lihonut muutaman kilon suhteen aikana, koska Sami on niin loistava ruuanlaittaja.

– Kukaan ei ole aiemmin laittanut minulle ruokaa. Nyt rinnalla on jumalainen kokki, Mirkka kertoi lehdessä.

Sami on aikaisemmin maininnut Me Naisten haastattelussa, että hänen ruuistaan saavat nauttia päivittäin tyttöystävä, kaverit ja hänen tyttärensä.

– Blogissa julkaisen reseptit, jotka olen todennut hemmetin hyviksi. En julkaise mitään, mistä en ole täysin varma, Sami kertoi keväällä Me Naisissa.

Suosituimmiksi resepteiksi ovat nousseet pulled pork ja porsaan ribsit. Ribsien ohjetta kysytään kuulemma uudestaan ja uudestaan. Myös browniet ovat maistuneet monille.

Mirkka on ylistänyt Samin taitoja myös Instagram-tilillään. Pari matkustaa yhdessä kuvaamaan Temptation Islandin kakkoskautta, sillä Sami jatkaa ohjelman juontajana ja Mirkka on palkattu siihen meikkaajaksi.

 

 
 

#baking #bakingtime #sugarhigh #mykitchen #cupcakes #cupcake #bake #dessert #summerfeeling 💕

Kuva, jonka Mirkka Torikka (@mirktorik) julkaisi