Mauno haluaa esimerkillään herätellä vanhempia pois itsekkyydestä: omat teot vaikuttavat siihen, mihin suuntaan lasten elämä kulkee. ”Pitäisi jaksaa pitää huolta itsestään, vain siten jaksaa huolehtia lapsistaan.” Kuva Jouni Harala

Scandinavian Hunks -ryhmän Petri ”Mauno” Ahonen joutui vanhempiensa avioeron jälkeen pitämään huolta koko perheestään ja seuraamaan sivusta äitinsä alkoholisoitumista.

Kotkan Karhuvuoressa kello lähestyy iltakymmentä, kun 13-vuotias Petri Ahonen hengittää syvään ja työntää avaimensa kotioven lukkoon. Juhlahumun äänet kuuluvat rappuun asti ja iskeytyvät iholle, kun Petri astuu sisään. Äidillä näyttää olevan taas vauhti päällä, eikä  humalaisten vieraiden jutuista saa selvää.

Petri laittaa iltapalaa kolmevuotiaalle siskolleen ja vaihtaa vauvaikäisen siskopuolensa vaipat. Tytöt ovat itkuisia mutta rauhoittuvat Petrin hyssyttelyyn. Kun lastenhuoneen oven painaa kiinni, olohuoneen ölinä vaimenee edes vähän.

Petri on jo kömpinyt sänkyynsä, kun äiti tulee toivottamaan hyvää yötä. Äiti kyllä rakastaa, mutta aikuiset juhlivat nyt vähän. Petri tarttuu äitiä kädestä: ”Pakkoko sun on juoda? Voisitte vielä yrittää isän kanssa, se kyllä on valmis.”

Aamulla Petri herää samaan juhlijoiden ölinään ja pienten siskojensa itkuun. Hän laittaa aamupalan ja vaihtaa tottuneesti siskonsa vaipat. Hän on pieni perheenpää aina siihen asti, kunnes heittää koulurepun olalleen. Eteisessä sisko tarraa farkun lahkeeseen ja puristaa tiukasti, veikka älä mene!

Petrin tekee pahaa jättää itkevä sisko huurujen keskelle. Ovensuussa kyyneleet vierivät omillakin poskilla. Hän painaa oven kiinni ja juoksee ulos niin lujaa kuin jaloistaan pääsee. Suoja­tien kohdalla itku helpottaa, ja urheilukentän kohdalla ajatukset kääntyvät jalkapallotuntiin. Pukukopissa kukaan ei tiedä, millaisen sotkun keskeltä Petri on lähtenyt.

Vakavampi mies viihteen takana

Tänään Petri on 42-vuotias ohjelmatoimistonsa toimitusjohtaja ja juontaja, joka tunnetaan lempinimellään Maunona ja vielä paremmin yhtenä Scandinavian Hunks -ryhmänsä tanssijana.

Helsingissä kello on juuri ohittanut aamukymmenen, kun Mauno aloittelee maitokahvia ja tarinaa lapsuudestaan, josta hän ei ole julkisuudessa puhunut. Eikä se ole helppoa vieläkään: tapojensa vastaisesti Mauno välttelee katsomasta silmiin, naputtelee pöytää ja hieraisee välillä silmäkulmaansa hihansuuhun.

– Perhana, tämä onkin vaikeaa.

Työssään Mauno tuottaa show­esityksiä eri estradeille ja tanssii Hunksien riveissä. Purkkaa ja poppia, kuten mies itse kuvailee. Sen rinnalla Mauno on harrastanut hyväntekeväisyysprojekteja; hän kuuluu Lastenklinikoiden Kummeihin ja pelaa Pietarinkadun Oilerseissa. Hunksien kanssa on tuettu muun muassa vähävaraisia yksinhuoltajaperheitä.

Samasta arvomaailmasta syntyi ajatus oman kasvutarinan jakamisesta: jospa se pysäyttäisi yhdenkin vanhemman juomisen ja saisi miettimään, millaisen perinnön lapselleen jättää. Jospa yksikin lapsi säästyisi siltä ahdistukselta, jonka keskellä Mauno kasvoi.

– Itsekkäästi mietin sitäkin, olisipa kokemukseni kertomisesta apua minullekin. Vaikka asiani ovat hyvin, mielen sopukoissa on valtavasti siivottavaa.

– Poikana olin ymmälläni, miksi äiti muuttui niin. Vasta myöhemmin käsitin, että kyse oli sairaudesta. Alkoholismi muuttaa persoonallisuuden täysin: läheisen teot tuntuvat käsittämättömiltä.

– Tuntui, että äiti luovutti, ja vihasin luovuttamista. Olin vähällä vihata äitiäkin, mutta sille tunteelle en halunnut antaa periksi. Se oli tietoinen päätös. On helkkarin raskasta seurata, kun läheinen tuhoaa hitaasti itseään.

Äidin kuolemasta on kahdeksan vuotta. Mauno ei tunne katkeruutta eikä vihaa, mutta auki jääneitä kysymyksiä hänellä on yhä valtavasti. Miksi äidille kävi niin? Miksi hän ei ottanut apua vastaan?

– Olisin toivonut äidilleni paremman elämän. On valtava harmi, että hänelle kävi niin ja että me saimme siitä osamme. Olimme onnekkaita siinä, että me ja äiti tiesimme rakastavamme toisiamme.

Miten äidin alkoholismi vaikutti Maunon elämään, entä miten lapsuudenkokemukset ovat vaikuttaneet Maunon omaan tapaan olla vanhempi? Lue koko koskettava haastattelu Me Naisten numerosta 46/2013. Voit myös ostaa uusimman digilehden täältä.

Petri ”Mauno” Ahonen

■ Yrittäjä ja tanssija syntyi Kotkassa 7.1.1971. Muutti Helsinkiin töiden perässä 1996.

■ Naimisissa ja kolmen lapsen isä.

■ Opiskellut keittiöpuolta ravintola­koulu Perhossa.

■ Johtaa omaa ohjelmatoimistoa sekä Scandinavian Hunks -tanssiryhmää, joka tekee 10–16 keikkaa kuukaudessa. Ei ole pitänyt lomaa kahteen vuoteen mutta suunnittelee ”lepäilevänsä jouluna”.

Vierailija
Viesti

Miten täällä onkin näin asiantuntevia kirjoittajia, jotka tuntevat jonkun julkisuuden henkilön perhe-elämän näin hyvin? Jos isä ilta-/yötyön yhteydessä käyttää alkoholia ja on mahdollisesti lasten seurassa kankkusessa, on siitä varmastikin vielä matkaa rappiotason alkoholistiksi lipuvan yksinhuoltajaäidin kanssa kasvamiseen, jossa pieni poika joutuu kantamaan huolta ja vastuuta koko perheestä. Jä tämä ihan huolimatta siitä, onko tuo mahdollinen runsaampi "viihdejuominen" suotava juttu tai ei. Alkoholi on sellainen kipeä aihe Suomessa, että siihen liittyvissä keskusteluissa ihmiset reagoivat huomattavasti enemmän tunteella kuin järjellä ja keskustelu ajautuu helposti traumaattiseksi kohkaamiseksi. Arvostan todella Maunoa tärkeän asian nostamisesta esiin, olipa hänen motiivinsa mikä hyvänsä.  

Vierailija
Viesti

On siis mahdotonta puhua äärimmäisen tärkeästä aiheesta, jos ei ole itse joku helvetin pyhimys...? Kuten Mauno sanoi, tuollainen vanhemmuus jättää syvät jäljet lapsiin. Ja se tarkoittaa sitä, että todennäköisesti aikuisenakin on vähän säröisempi yksilö. Näitä säröjä voi tietenkin tasoitella ja korjata mm. psykoterapialla. Kukaan ei ole tuomittu siirtämään omia traumojaan eteenpäin, jos tahtoa työskentelyyn löytyy. Ei ole mikään pakko hyväksyä Maunon rankkaa juomista keikoilla, mutta voimme silti kuunnella miehen painavia sanoja vaikeasta aiheesta.

Jenkkiräppäri Kanye West julkaisee tänään torstaina sekä vaatemalliston että uuden levyn. Luvassa on valtavat bileet New Yorkissa. Illan tähtikään ei ole päässyt helpolla.

Kanye Westin Twitter-tili on viime päivinä täyttynyt juhliin liittyvistä yksityiskohdista. Kanye sovittaa hansikkaita. Kanye käy tsekkaamassa bilepaikan. Tästä materiaalista rakennetaan fanituotteiden myyntipiste. Nyt tarvitaan lisää ompelijoita! Kutsutaan mukaan joitain mielettömiä ammattipainijoita!

Juhlissa julkistetaan Kanye Westin ja Adidaksen yhteistyönä syntynyt vaatemallisto sekä miehen seitsemäs soololevy. Kukaan ei oikein tiedä, mitä odottaa illalta, sen verran arvaamaton tyyppi Kanye on. Pelkästä konsertista tuskin on kyse. Fanit odottavat ainakin Kanyelta ainakin kantaaottavaa, improvisoitua monologia, jollainen nähtiin viimeksi vuoden 2015 MTV Video Music Awards -gaalassa. Julkkaribileitä voi seurata suorana lähetyksenä verkossa sekä elokuvateattereissa ympäri maailmaa. Suomessa lähetys alkaa Helsingissä Tennispalatsin kolmossalissa klo 23.15.   

Järjestelyt ovat vaatineet illan päätähden huomion aivan viime hetkiin saakka. Stressi alkaa myös näkyä. Eilen hän kielsi Twitterissä ketään kysymästä häneltä enää mitään ennen ensi viikon maanantaita.

Katso illan bileet verkossa täältä.

Ruokakirjailija Hanna Gullichsen kertoo blogissaan, ettei halua murehtia tulevaa, vaikka onkin kokenut keskenmenon. Hänen ja Joonas Laurilan kaksosten laskettu aika on kesällä.

Ruokakirjailija ja bloggaaja Hanna Gullichsen, 36, kertoo blogissaan, miten onnellisia hän ja hänen aviomiehensä Joonas Laurila, 33, ovat perheenlisäyksestä. Hanna kertoi viime viikolla, että pari odottaa kaksosia.

"Kun vuosi vaihtui, vietin kuusi viikkoa vuoteen omana, eikä mikään pysynyt sisällä. Samasta syystä makasin sairaalassa ja kuuntelin lääkärin monotonista raporttia, jossa mainittiin myös sanat näitä on kaksi."

"Kaksi. Miten se voi olla mahdollista? Tämmöinen onni sattuu vain harvoille, miten se meidät löysi? Hyvin nopeasti se alkoi tuntua luonnollisimmalta asialta ikinä. Minussa lyö tällä hetkellä kolme sydäntä. Elämä on ihmeellinen", Hanna kirjoittaa blogissaan.

Näkyykö se jo? Oi kyllä! #twins #pregnant #wolford #fataldress

A photo posted by Hanna Gullichsen (@hannagullichsen) on

– Näkyykö se jo? Oi kyllä! Hanna vitsaili keskiviikkona julkaisemassa Instagram-kuvassa.

Takana keskenmeno

Kaksosten laskettu aika on kesällä. Hanna ei halua murehtia sitä, että jokin menisi pieleen.

"Tiedän, ettei mikään ole varmaa. Olen käynyt läpi tragedian nimeltään keskenmeno. Olen kustantanut kirjan kohtukuolemasta. Tiedän hyvin, ettei mikään ole varmaa. Elämän rankimmat kokemukset ovat niitä, joista oppii eniten, vaikkakin opintie voi olla pitkä ja helvetin hankala. Itse osaan menetysteni jälkeen arvostaa kaikkea sitä, mitä minulla on, enkä mieti hetkeäkään sitä, mitä minulta puuttuu. Kaikki onni on tässä läsnä, tänäänkin", hän kirjoittaa.

Hanna ja Joonas menivät naimisiin viime marraskuussa puolitoista vuotta ensitreffien jälkeen. He kertoivat viime vuoden lopulla Me Naisten haastattelussa, että Joonas hurmasi Hannan asenteellaan, jonka syöpään sairastuminen hänelle opetti. Joonas sairastui 18-vuotiaana ja toipuminen vei vuosia.

– Jonkun mielestä se on nopeaa toimintaa, jonkun mielestä hidasta. Minusta ei ollut mitään syytä himmailla elämää ja onnea, kun se tulee kohdalle.

– Arki on elämästä 99 prosenttia ja juhla vain sen prosentin. Arjen on onnistuttava, ja minusta se on kivaa juuri Hannan kanssa, Joonas kertoi Me Naisten haastattelussa.

Hannalla on edellisestä liitostaan ravintoloitsija Alexander Gullichsenin, 52, kanssa 8-vuotias poika.

Hanna Gullichsenilla ja Joonas Laurilalla on yhteinen kirjakustantamo. Kuva: Satu Kemppainen
Hanna Gullichsenilla ja Joonas Laurilalla on yhteinen kirjakustantamo. Kuva: Satu Kemppainen
Hohhoijaa
Viesti

Hei oikeesti. Miljoonat naiset maailmassa saa vauvoja. Ja miljoonat myös keskenmenoja. Miks tää tyyppi tekee jatkuvasti JULKISESTI näin ison numeron raskaudestaan? Kysehän ei oo kuitenkaan edes ensisynnyttäjstä, jolta ny vielä lievän sekoamisen jotenkin ymmärtäisikin. Hieno homma ja onnittelut, mutta tajuais nyt pysyä pois julkisuudesta, kun siihen nyt ei oo mitään oikeeta syytä.

Somesuosioon noussut Vitun huora mä rakastan sua -blogi on nimetty räväkästi ihan tarkoituksella.

Tällä viikolla moni on saattanut törmätä Facebookissa Vitun huora mä rakastan sua -sivun videoon, jolla suomalainen perheenisä laukoo törkeyksiä muun puheen lomassa.

Videolla kolmikymppinen JP kertoo, millaista on sairastaa Touretten syndroomaa, jonka oireita ovat tahdosta riippumattomat pakkoliikkeet  ja ääntelyt, joissakin tapauksissa pakko toistaa hävyttömiä sanoja.

– Tuskainen olo ihan koko ajan, mies kuvailee Tourettea videolla, jota on katsottu tämän jutun kirjoitushetkellä jo yli 800 000 kertaa.

Moi. Mä olen Pirtsu ja tuossa videolla on mun mies JP.Heti alkuun; Tiedän. Tiedän, että meidän sivulla on tosi ruma...

Posted by Vitun huora mä rakastan sua on Wednesday, 10 February 2016

Pirkanmaalla asuvan JP:n vaimo Pirtsu sai syksyllä idean blogista, jossa hän kertoo elämästä Touretten syndrooman kanssa. Vitun huora mä rakastan sua -blogi ja -Facebook-sivu saivat alkunsa.

Nimen ideana on herättää huomiota. Toisaalta se kertoo myös todellisuudesta. Tällaista on heidän suuren uusperheensä elämän Touretten kanssa, Pirtsu on perustellut nimivalintaa sitä ihmetelleille.

Seurana myös paniikki ja ahdistus

Oman vaimon huorittelulta ja muilta törkeyksiltä ei voi välttyä kodin ulkopuolellakaan. Tourette on myös laukaissut JP:llä paniikkihäiriön ja ahdistuksen, mikä tekee arjesta vaikeaa.

Videon ohessa olevassa tekstissä on esimerkki, jossa lukijaa pyydetään kuvittelemaan tilanne lapsensa kevätjuhlassa:

Ja sitten se iskee, kun juhlasalin valot sammuvat ja ekaluokkalaiset aloittavat esityksensä...

Sadat ihmiset ovat hiljaa... Sä puristat itseäsi penkkiin kiinni...

...pyörryttää, kämmenet hikoaa, sydän takoo, silmissä sumenee, oksettaa, katse etsii reittiä ulos..

Yhtäkkiä, Touretten takia, huudat VITUN-RUNKKARI-NAI-MUA-PERSEESEEN, 
samalla kun sun kroppa tekee liikkeitä, joita et haluaisi sen tekevän.

"Voi Luoja iske mua salamalla tai ainakin imaise mut maan sisään!!!!!"

Muiden ihmisten paheksuvat, järkyttyneet ja oudoksuvat katseet porautuvat suhun kiinni.

Sen jälkeen ahdistaa kahta kauheammin, paniikki pusertaa rintaa ja kierre on valmis. Et edes uskalla ajatella, mitä lapsesi miettii lavalla ollessaan...

Paniikkihäiriö saa pelkäämään kaikkia vastaavia tilanteita viikkoja etukäteen.

Silti paras mies

Pirtsu kirjoittaa haluavansa, ettei hänen miehensä tai kenenkään muunkaan tarvitsisi hävetä itseään. Siinä auttaa, jos mahdollisimman moni saa tietoa Touretten syndroomasta.

Pelkästä sairaudesta kertomisen sijaan Pirtsu muistaa myös hehkuttaa miestään blogissa.

– Mieluummin neuropsykiatrinen oireyhtymä kuin se, että olisi muuten terve, mutta kusipää. Sille kun ei ole lääketieteellistä diagnoosia, hän kirjoitti lokakuussa.

– Kaikista "vaivoistaan" huolimatta elämä JP:n kanssa on enemmän kuin olisin koskaan voinut toivoa. Parempaa miestä saa hakea. Tavallista elämää tämä sairaus ei siis estä.

Marja Hintikka pohtii blogissaan, ovatko lapsiperheet historiallisen yksin. ”Jatkoin arjen pyöritystä hampaat irvessä ja kyynel silmässä”, hän kirjoittaa.

Toimittaja ja juontaja Marja Hintikka avautui keskiviikkona blogissaan Ylen sivuilla potevansa ”mummukateutta”. Marja kadehtii perheitä, jotka saavat apua isovanhemmilta.

Marjalla on yksi- ja kaksivuotiaat lapset yhdessä juontaja Ilkka ”Ile” Uusivuoren kanssa. 

”Jatkoin arjen pyöritystä hampaat irvessä ja kyynel silmässä, vaikka meinasin välillä pyörtyä kesken kauppareissun”, Marja kirjoittaa.

”Kammottavassa väsymyksessäni en kuitenkaan osannut pyytää apua keneltäkään.”

”Nyt uskallan jo tunnustaa: olin välillä niin uupunut, että luulin romahtavani. Siinä tilanteessa mikään ei olisi tuntunut paremmalta kuin rauhoittavia sanoja lausuva mummo tai vaari, joka olisi tuonut ruokaa ja ottanut lapset hetkeksi syliinsä. Todennut, että kaikki järjestyy.”

Marja ei syyttele ketään suoraan.

”Kammottavassa väsymyksessäni en kuitenkaan osannut pyytää apua keneltäkään, vaikka olisin sitä kipeästi tarvinnut. Oma vikani, siis.”

Marja pääsi vaikean vaiheen yli puolisonsa ja ystäviensä avulla. Hän sai tukea myös äitien ja vauvojen ryhmässä.

Kantavatko isovanhemmat vastuunsa?

”Yllättävän monen suurten ikäluokkien edustajan lempifraasi kasvatuskeskusteluissa tuntuu olevan 'vanhemmuus on hukassa'. Vaan entäpä, jos hukassa onkin isovanhemmuus?”

Marja viittaa Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Uudenmaan piirin toiminnanjohtajan puheisiin siitä, että lapsiperheet painivat arjessa historiallisen yksin.

– Milloinkaan aikaisemmin meidän historiassa ei ole ollut tilannetta, että läheisiä ei ole auttamassa. Lapsiperhe ei pärjää yksin ilman muiden aikuisten apua, eikä tarvitse pärjätäkään, MLL:n Pia Metsähuone kommentoi Ylelle syksyllä.

Marja korostaa, ettei isovanhempien apua pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

”Kaikille isovanhempien lastenhoito- siivous- ja remontointiavusta nauttiville haluan vielä sanoa: muistakaa kiittää, älkää pitäkö itsestäänselvyytenä. Olette nimittäin erittäin etuoikeuteutussa asemassa.”

”Elämä voittaa ja minä selviän!”

Tammikuisessa Kultainen Venla -gaalassa Marja kertoi Me Naisille, ettei edelleenkään nuku kokonaisia öitä. Blogikirjoituksensa perusteella Marja vaikuttaa kuitenkin päässeen yli rankimmasta vaiheesta.

”Nyt, valvomisen täyteisen vauvavuoden jälkeen kaikki tuntuu helpommalta. Elämä voittaa ja minä selviän!”

Mummo töistä
Viesti

Isovanhemmat remmiin, sitten kun se mummu on 60+ ja tekee 8h siistijän töitä niin ei enää hirveästi jaksa astua lapsenhoitoremmiin. Viikonloput menee toipuessa työviikosta, ja omiakin ystäviä pitäisi ehtiä tapaamaan. Täytyy sanoa niin kuin lasteni mummu sanoi 30v sitten, itse olet tehnyt muksusi hoidat ne myös itse

Äiti myös
Viesti

Täysin samoilla linjoilla.Lapsia voi tehdä 2-3 vuoden väliajalla,jolloin niiden kanssa jaksaa mainiosti,ihan omin voimin.Sitä perhesuunnittelua siis.Hyvä aihe Hintikan tuleviin ohjelmiin,vink vink.