Mauno haluaa esimerkillään herätellä vanhempia pois itsekkyydestä: omat teot vaikuttavat siihen, mihin suuntaan lasten elämä kulkee. ”Pitäisi jaksaa pitää huolta itsestään, vain siten jaksaa huolehtia lapsistaan.” Kuva Jouni Harala

Scandinavian Hunks -ryhmän Petri ”Mauno” Ahonen joutui vanhempiensa avioeron jälkeen pitämään huolta koko perheestään ja seuraamaan sivusta äitinsä alkoholisoitumista.

Kotkan Karhuvuoressa kello lähestyy iltakymmentä, kun 13-vuotias Petri Ahonen hengittää syvään ja työntää avaimensa kotioven lukkoon. Juhlahumun äänet kuuluvat rappuun asti ja iskeytyvät iholle, kun Petri astuu sisään. Äidillä näyttää olevan taas vauhti päällä, eikä  humalaisten vieraiden jutuista saa selvää.

Petri laittaa iltapalaa kolmevuotiaalle siskolleen ja vaihtaa vauvaikäisen siskopuolensa vaipat. Tytöt ovat itkuisia mutta rauhoittuvat Petrin hyssyttelyyn. Kun lastenhuoneen oven painaa kiinni, olohuoneen ölinä vaimenee edes vähän.

Petri on jo kömpinyt sänkyynsä, kun äiti tulee toivottamaan hyvää yötä. Äiti kyllä rakastaa, mutta aikuiset juhlivat nyt vähän. Petri tarttuu äitiä kädestä: ”Pakkoko sun on juoda? Voisitte vielä yrittää isän kanssa, se kyllä on valmis.”

Aamulla Petri herää samaan juhlijoiden ölinään ja pienten siskojensa itkuun. Hän laittaa aamupalan ja vaihtaa tottuneesti siskonsa vaipat. Hän on pieni perheenpää aina siihen asti, kunnes heittää koulurepun olalleen. Eteisessä sisko tarraa farkun lahkeeseen ja puristaa tiukasti, veikka älä mene!

Petrin tekee pahaa jättää itkevä sisko huurujen keskelle. Ovensuussa kyyneleet vierivät omillakin poskilla. Hän painaa oven kiinni ja juoksee ulos niin lujaa kuin jaloistaan pääsee. Suoja­tien kohdalla itku helpottaa, ja urheilukentän kohdalla ajatukset kääntyvät jalkapallotuntiin. Pukukopissa kukaan ei tiedä, millaisen sotkun keskeltä Petri on lähtenyt.

Vakavampi mies viihteen takana

Tänään Petri on 42-vuotias ohjelmatoimistonsa toimitusjohtaja ja juontaja, joka tunnetaan lempinimellään Maunona ja vielä paremmin yhtenä Scandinavian Hunks -ryhmänsä tanssijana.

Helsingissä kello on juuri ohittanut aamukymmenen, kun Mauno aloittelee maitokahvia ja tarinaa lapsuudestaan, josta hän ei ole julkisuudessa puhunut. Eikä se ole helppoa vieläkään: tapojensa vastaisesti Mauno välttelee katsomasta silmiin, naputtelee pöytää ja hieraisee välillä silmäkulmaansa hihansuuhun.

– Perhana, tämä onkin vaikeaa.

Työssään Mauno tuottaa show­esityksiä eri estradeille ja tanssii Hunksien riveissä. Purkkaa ja poppia, kuten mies itse kuvailee. Sen rinnalla Mauno on harrastanut hyväntekeväisyysprojekteja; hän kuuluu Lastenklinikoiden Kummeihin ja pelaa Pietarinkadun Oilerseissa. Hunksien kanssa on tuettu muun muassa vähävaraisia yksinhuoltajaperheitä.

Samasta arvomaailmasta syntyi ajatus oman kasvutarinan jakamisesta: jospa se pysäyttäisi yhdenkin vanhemman juomisen ja saisi miettimään, millaisen perinnön lapselleen jättää. Jospa yksikin lapsi säästyisi siltä ahdistukselta, jonka keskellä Mauno kasvoi.

– Itsekkäästi mietin sitäkin, olisipa kokemukseni kertomisesta apua minullekin. Vaikka asiani ovat hyvin, mielen sopukoissa on valtavasti siivottavaa.

– Poikana olin ymmälläni, miksi äiti muuttui niin. Vasta myöhemmin käsitin, että kyse oli sairaudesta. Alkoholismi muuttaa persoonallisuuden täysin: läheisen teot tuntuvat käsittämättömiltä.

– Tuntui, että äiti luovutti, ja vihasin luovuttamista. Olin vähällä vihata äitiäkin, mutta sille tunteelle en halunnut antaa periksi. Se oli tietoinen päätös. On helkkarin raskasta seurata, kun läheinen tuhoaa hitaasti itseään.

Äidin kuolemasta on kahdeksan vuotta. Mauno ei tunne katkeruutta eikä vihaa, mutta auki jääneitä kysymyksiä hänellä on yhä valtavasti. Miksi äidille kävi niin? Miksi hän ei ottanut apua vastaan?

– Olisin toivonut äidilleni paremman elämän. On valtava harmi, että hänelle kävi niin ja että me saimme siitä osamme. Olimme onnekkaita siinä, että me ja äiti tiesimme rakastavamme toisiamme.

Miten äidin alkoholismi vaikutti Maunon elämään, entä miten lapsuudenkokemukset ovat vaikuttaneet Maunon omaan tapaan olla vanhempi? Lue koko koskettava haastattelu Me Naisten numerosta 46/2013. Voit myös ostaa uusimman digilehden täältä.

Petri ”Mauno” Ahonen

■ Yrittäjä ja tanssija syntyi Kotkassa 7.1.1971. Muutti Helsinkiin töiden perässä 1996.

■ Naimisissa ja kolmen lapsen isä.

■ Opiskellut keittiöpuolta ravintola­koulu Perhossa.

■ Johtaa omaa ohjelmatoimistoa sekä Scandinavian Hunks -tanssiryhmää, joka tekee 10–16 keikkaa kuukaudessa. Ei ole pitänyt lomaa kahteen vuoteen mutta suunnittelee ”lepäilevänsä jouluna”.

Kalle Lindroth hyppäsi Kirkan nahkahousuihin ja kokkasi kaveriporukalla makaronilaatikkoa.

Viikon kohokohta? Kirka-musikaalin viikonlopun esitykset. Toinen Kirka Heikki Ranta sairastui, joten vedin tuplamäärän esityksiä, mutta selvisin! Katsomossa oli hieno tunnelma, ja olin aina kuin adrenaliinipiikin saanut, kun esitys oli ohi.

Ja näin syntyi Kalle-Kirka!

 

Mikä ärsytti? Ärsyttää, kun en ole päässyt työkiireiden takia jalkapallojoukkueeni harjoituksiin. Olen pelannut fudista nuoresta asti. Joukkueessa on paljon lapsuudenystäviäni. Tekee päälle hyvää hengata välillä myös muiden kuin musiikkialan ihmisten kanssa. Pelaamme kolmosdivarissa, ja aion tehdä keväällä paluun pelikentille.

 

Kalle aukoi selkää ja hartioita salilla.

 

Mikä ei mennyt ihan putkeen? Olin vetämässä salilla leukoja, kun niska leikkasi kiinni ja lensin perseelleni maahan. Viime aikoina on ollut muutenkin kiirettä, joten myös selkäni ja hartiani ovat jumissa. Olen joutunut pitämään tämän viikon liikuntataukoa, yrittänyt vain jumpata paikkoja auki.

Mikä yllätti? Real Madrid voitti Napolin reiluin lukemin. Olen kova Barcelona-fani – onneksi pääsin seuraavana päivänä iloitsemaan sen jatkoon pääsystä. Seuraan paljon sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Suosikkijoukkueeni Jokerit joutui kesälomalle, joten nyt keskityn seuraamaan NHL:ää.

 

Piipahdus levy-yhtiössä.

 

Mistä tunsit ylpeyttä? Sain minun ja Ida Paulin uuden sinkun kannet käsiini. Duomme syntyi sattumalta, mutta levy-yhtiöstä ehdotettiin, että keskittyisimme soolourien sijasta duoomme. Ida opiskelee Harvardissa, mutta lentää taas viikonloppuna keikoille. Olen kasvanut aikuiseksi bändissä, joten tykkään, että on porukkaa ympärillä.

Miten rentouduit? Meillä on 6–8 kaverin kanssa joka viikko ”sunnuntaihelpotukset”. Torjumme sunnuntaimasennusta ja alakuloa kokoontumalla vuorotellen jonkun luokse. Tällä viikolla oltiin meillä. Tein porukalle spesiaaliani makaronilaatikkoa.

Kalle Lindroth

28-vuotias laulaja, näyttelijä ja musiikintekijä.

Esiintyy Kirka-musikaalin pääosassa. Juontaa

18.3. alkavaa BumtsiBumia.

Kalle Lindroth ja Ida Paul -duon sinkku Kun tää loppuu julkaistiin juuri.

Avioitui kesällä ja asuu puolisonsa kanssa Helsingissä.

Autoalan harvinaisuus, suomalainen naisjohtaja avautuu tasa-arvosta Helsingin Sanomissa.

Autojätti BMW:n Suomen toimitusjohtajana työskennellyt Mia Miettinen, 44, uskoo, että nainen voi edetä urallaan myös miesvaltaisella alalla siinä missä mies.

– Ei se ole sukupuolikysymys, vaan persoonakysymys. Mielestäni Suomi on ihan tasa-arvoinen maa siinä mittakaavassa kuin sen pitääkin olla, Miettinen kertoo Helsingin Sanomissa.

Autojen parissa kasvanut Miettinen on työskennellyt maaliskuusta lähtien Tommi Mäkinen Racing Oy:n varatoimitusjohtajana. Hän on elänyt ikänsä maailmassa, jota pidetään perinteisesti miesten valtakuntana ja vastustaa sukupuolikiintiöitä.

– Sanoisin, että jokainen suomalainen nainen, joka haluaa päästä pitkälle, niin ei sille ole esteitä. Ei se ole sukupuolikysymys.

Hänen mielestään kaiken pitää lähteä ihmisen osaamisesta ja kapasiteetista sekä omista valinnoista. Miettinen on itse valinnut uraansa keskittymisen – ja on tietoisesti päättänyt esimerkiksi sen, että hän ei hanki lapsia.

”Minun täytyy pystyä katsomaan miestä ylöspäin, henkisesti ja fyysisesti. Minun täytyy tietää kaapin paikka.”

– Minulle ei ole koskaan ollut ongelmaa tehdä uraa ja samalla tehdä miehelleni aamiainen ja silittää hänen paitansa – ja odottaa, että hän puolestaan vaihtaa renkaat autoon.

– Minun täytyy pystyä katsomaan miestä ylöspäin, henkisesti ja fyysisesti. Se on minulle tärkeää. Minun täytyy tietää kaapin paikka.

Kerro kokemuksiasi

Työskenteletkö naisena miesvaltaisella alalla? Tai miehenä naisvaltaisella alalla? Millaisia esteitä olet kokenut urallasi ja miten olet selvinnyt niistä?
Kerro kokemuksistasi alla olevassa kommenttikentässä.

Kirjoittaaksesi kommentin paina pinkkiä painiketta aivan jutun lopussa.

 

En halua tietää kaapin paikkaa

Autopomo Mia Miettinen HS:ssä: ”Minulle ei ole koskaan ollut ongelmaa tehdä uraa ja samalla miehelleni aamiainen”

Jutun viimeinen kappale ihmetyttää. Miksi pomonaisenkin pitää tietää"missä se kaapin paikka on" ? Ensin kerrotaan naisen menestyksestä miehisessä maailmassa ja lopuksi kuitenkin halutaan korostaa kuinka Mies loppujen lopuksi kuitenkin on Se Todellinen pomo. Miksi naiseen tasa-arvoisesti suhtautuva n mies on ilmeisesti tämän pomonaisen mielestä epämiehekäs nössö? En valitettavasti vaikuttunut naisen menestyksestä juuri tuon typerän kommentin vuoksi
Lue kommentti

Sisustaja-stylisti Teuvo Loman, 54, julkaisi sosiaalisessa mediassa sormuskuvan, jossa hän kertoi ilouutisensa.

”Tänään kihloihin.”

Näin Teuvo Loman kertoi kihloistaan perjantai-iltana Instagram-tilillään. Hän julkaisi kuvan, jossa näkyy kaksi kättä sormuksineen. Tunnuksena hänellä oli kuvassa muun muassa ”kiitollinen”, ”kiitos” ja ”kihloihin” sekä paljon sydämiä.

Lisäksi hän kirjoitti Helsinkiin paikallistamaansa kuvaansa:

– Olen onnellinen.

Uutta kumppaniaan Loman ei ole esitellyt. Hän erosi pitkäaikaisesta puolisostaan Niko Heleniuksesta viime keväänä. Pari tapasi vuonna 2004 Tampere-talolla. Niko oli tuolloin 18-vuotias ja Teuvo 42 vuotta. He rekisteröivät parisuhteensa tapaamisensa 10-vuotisjuhlapäivänä, lokakuussa 2014.

Loman kertoi Me Naisille kesällä, että hän joutunut etsimään itseään uudelleen ja keskittänyt energiansa muun muassa treenaamiseen.

”Toivon, että tulevaisuudessa on rakkautta. En sitä etsi, mutta jos sellainen tulee eteen, tarraan siihen heti.”

– Toivon toki, että tulevaisuudessa on rakkautta. En sitä etsi, mutta jos sellainen tulee eteen, tarraan siihen heti, Loman sanoi haastattelussa.

 

Pilvi ”Aina Inkeri Ankeinen” Hämäläinen on nykyään niin täystyöllistetty, että oikein odottaa hetkeä hengähtää.

Pilvi Hämäläinen voitti kaksi viikkoa sitten Putouksen Aina Inkeri Ankeinen -hahmollaan. Näyttelijän elämä on ollut voiton jälkeen kiireistä.

– Olen tehnyt hahmokeikkoja, ja muitakin uusia työjuttuja on tullut. Olen oikein odottanut, että tulisi tyhjiö, eikä hetkeen tapahtuisi mitään ja saisin huoahtaa.

Ohjelma nosti Pilvin yhdeksi maan kiinnostavimmista näyttelijöistä. Tänään hän juhlii Jussi-gaalassa alan huippujen kanssa.

Menestykseen mutkan kautta

Pilvi ei ikinä päässyt Teatterikorkeakouluun, joten hän on edennyt alalle muuta kautta. Hän on rahoittanut dramaturgian opintojaan ja haavettaan erilaisilla töillä. Pilvi on hoitanut vanhuksia, työskennellyt feissarina ja leikannut ruohoa. Viime vuosina hän on työskennellyt Ryhmäteatterin kahvilassa.

– Olen elättänyt itseäni välillä näyttelijäntöillä. Tilanne on nyt tietysti helpompi, kun töitä on paljon, eikä tarvitse miettiä niin paljon rahaa.

Pilvi haluaa lähettää kohtalotovereilleen terveisiä:

– En ikinä suostunut luopumaan unelmastani näytellä.

Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.
Timo Lavikainen sijottui Putouksessa kolmanneksi. Hän kuvaa keväällä kolmea eri elokuvaa. Hänkään ei ole vältellyt hiljaisina näyttelijäkausina muita töitä. – Olen tehnyt lyhyet pätkät töitä raksalla. En ikinä arvota töitä paremmiksi tai huonommiksi. Tietysti elokuvia on hauskempi tehdä.