Enää Salla Simukka ei voi ennakoida kaikkia tulevia töitään. ”Jos tarve on, voin olla muutaman kuukauden Yhdysvalloissa. En kuitenkaan aio jäädä sinne pysyvästi. Unelmani on kirjoittaa, ei tehdä töitä Hollywoodissa.”

Salla Simukan nuortenkirjatrilogia on jo kansainvälinen hitti, ja siitä tehtävästä Hollywood-elokuvasta odotetaan uutta Nälkäpeliä. Samaan aikaan menestyksen kanssa tulivat ero ja väsymys.

Miksikäs ei, ajatteli kirjailija Salla Simukka, kun hän avasi ensimmäistä kertaa uuden kotinsa työhuoneen oven Tampereella.

Edellinen asukas oli maalannut huoneen lähes kokonaan vaaleanpunaiseksi.

– Ajattelin, että minulla ei ollutkaan koskaan ollut prinsessahuonetta, joten miksi sitä ei voisi olla kolmikymppisenä, Salla naurahtaa.

Tarkemmin ajateltuna prinsessahuone on työhuoneeksi ainoa mahdollinen valinta. Onhan Salla tottunut elämään koko ikänsä kahdessa maailmassa yhtä aikaa.

Toinen niistä on oma elämä: kirjailijan kiireinen arki. Toinen maailma rakentuu saduista, tarinoista ja fantasiasta. Se on ihmeellinen ja rohkea, ja toisinaan haikea.

– Tarinoissa minua on aina puhutellut maailmasta toiseen siirtyminen ja maailmojen välillä liikkuminen. Satujen viitekehys on tehnyt ihmeen tunteen, että mitä tahansa voi tapahtua, Salla kuvailee.

Tampereelta Hollywoodiin

Parhaiten Salla Simukka tuntee maailmat, jotka hän on luonut itse. Suurelle yleisölle tutuin niistä on se, jossa asuu Lumikki-trilogian päähenkilö Lumikki Andersson.

Lumikki on 17-vuotias lukiolaistyttö, joka törmää koulunsa pimiössä verisiin seteleihin, pakenee kansainvälisiä huumerikollisia ja pelastaa viattomia ihmisiä uskonnollisen lahkon joukkoitsemurhalta. Samaan aikaan hän yrittää toipua koulukiusaamisesta ja ratkaista lapsuutensa synkkää salaisuutta.

– Maailmat, joita luon, ovat minulle yhtä todellisia ja olemassa kuin tämä, jossa elämme. On ihanaa, kun voi elättää itsensä muita maailmoja keksimällä, Salla sanoo.

”Koko ajatus Hollywood-elokuvasta on hurja ja uskomaton.”

Koska Lumikki Andersson on tamperelainen, hän astelee kirjoissa saman ilmaisutaidon lukion käytäviä ja samoja kadunkulmia kuin Sallakin nuorena.

– Näen kadunkulmissa oman henkilöhistoriani kehyksiä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä merkityksellisemmältä oman elämän vaiheet tuntuvat.

Kolmen viime vuoden aikana Salla Simukka on mennyt sellaista kiitoa, että henkilöhistoria ulottuu Hollywoodiin asti.

Ajankohtaisin asia Sallan elämässä on niin valtava, ettei sitä ihan vielä edes sisäistä. Vai kuinka usein käy niin, että suomalainen nuortenkirja raivaa tiensä Hollywoodiin? Siellä Lumikki Andersson kuitenkin pian nähdään, sillä yhdysvaltalainen tuotantoyhtiö Zero Gravity aikoo tehdä siitä pitkän elokuvan kansainväliseen levitykseen.

Elokuvaa lähdetään tekemään suurin odotuksin: tavoitteena on haalia samankaltaista yleisöä kuin kassamagneetit Nälkäpeli ja Twilight saivat. Sallalle on kirjattu sopimukseen osatuottajan rooli.

– En ole kyennyt vielä täysin sisäistämään sitä, että Lumikeista tehdään Hollywood-elokuva. Koko ajatus on niin hurja ja uskomaton, Salla sanoo.

Elokuva on vasta suunnitteluasteella, ja yksityiskohdat vielä salaisia.

– Varmasti se näkyy arjessani sitten, kun isot pyörät lähtevät pyörimään. Tässä vaiheessa en ole ajatellut asiaa kovin paljon. Olen yleensäkin opetellut sitä, että keskitän energiani ja ajatukseni niihin asioihin, jotka ovat juuri sillä hetkellä työn alla ja joihin voin vaikuttaa.

Väsymys iski

Menestystarina alkoi keväällä 2013, kun Salla Simukalta ilmestyi Lumikki-trilogian ensimmäinen osa Punainen kuin veri. Kakkososa Valkea kuin lumi ilmestyi vielä saman vuoden syksyllä. Viimeinen osa Musta kuin eebenpuu julkaistiin helmikuussa 2014.

– Pääsiäisenä 2011 frankfurtilaisessa kirjakaupassa panin merkille jännityskirjojen valtavan määrän. Yhtäkkiä näin kirjojen joukossa oman romaanini, jonka nimi olisi Punainen kuin veri. Sitten ajattelin, että täytyy olla myös ne kaksi muuta, Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.

Muutamassa vuodessa Lumikin käsittämätön suosio nosti Sallan tämän hetken kansainvälisesti menestyneimmäksi suomalaiseksi nuortenkirjailijaksi. Trilogian oikeudet on myyty jo 52 kielialueelle, mikä tekee sarjasta yhden kaikkien aikojen käännetyimmistä suomalaisteoksista. Esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistuksen käännökset jäävät alle viidenkymmenen.

Sallasta tuntuu, kuin kuluneeseen kolmeen vuoteen olisi tiivistynyt tapahtumia 15 vuoden edestä. Varsinkin vuoden 2013 syksy oli hurja, kun hän yritti yhtä aikaa kirjoittaa, markkinoida teoksiaan ja käsikirjoittaa Uusi päivä -sarjan jaksoja muun tiimin kanssa.

”Tajusin olevani kierteessä, josta oli päästävä pois.”

– Kaikki oli jossain määrin hallitsematonta, kunnes päätin, että nyt luovun kaikesta muusta ja teen vain kirjaa. Päätös oli iso helpotus, ja se olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, nainen kuvailee.

Sallasta tuntui, että elämä karkasi omasta hallinnasta. Vuorokauden tunnit loppuivat koko ajan kesken, ja vapaa-aika hupeni olemattomiin.

– En ehtinyt harrastaa liikuntaa, en tavata ystäviä enkä nukkunut tarpeeksi. Myös iloisista asioista tuli suorittamista. Jokainen pienikin muutos tai yllätys, positiivinenkin, tuntui henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Tuntui, että muut päättivät asioistani, ja olin myös ensimmäistä kertaa avoimesti muiden katseiden kohteena. Pelkäsin, tuleeko elämäni sen kaltaiseksi, mitä en siitä tahtoisi, Salla kuvailee.

Pikkuhiljaa hänen piti oppia tunnistamaan, mistä suuri väsymys johtui.

– Kun aloin herätä yhä aiemmin aamulla, että ehtisin saada tehtyä kaiken, tajusin olevani kierteessä, josta oli päästävä pois.

Nopeasti tullut julkisuus myös pakotti punnitsemaan, mitä antaa muille ja mitä pitää itsellään.

– Minun piti selvittää, miten tasapainoilen julkisuuden kanssa, mutta pidän samalla kiinni omasta ydinminuudestani, johon muilla ei ole pääsyä. Jos sitä ei ole, ei ole mitään.

Ystäviä eron jälkeen

Samaan aikaan, kun Lumikki Andersson vuosina 2013−2014 otti isoja menestys­askelia maailmalla, siirteli Salla Simukka kotonaan Tampereella huonekaluja uuteen järjestykseen. Kuuden vuoden avioliitto kirjailija Karo Hämäläisen kanssa oli päättynyt eroon. Koti prinsessa­työhuoneineen jäi Sallalle.

– Koti oli kahden ihmisen yhteinen, ja minulle oli tärkeää, että kun toinen oli muuttanut pois, sain tehtyä siitä omannäköiseni.

Salla ja Karo tapasivat toisensa vuonna 2002 kirjailijaporukassa. Tutustuminen tapahtui hiljakseen seuraavan vuoden aikana.

– Olimme ensin kavereita, sitten hyviä ystäviä, sitten enemmän.

Naimisiin he menivät vuonna 2008. Eron jälkeen he ovat pysyneet hyvinä ystävinä, jotka käyvät lounaalla ja puhuvat keskeneräisistä kirjoituksista. Mukana on edelleen helppous, joka syntyy, kun kaksi ihmistä ovat tunteneet toisensa vuosia.

– Yksi parhaista asioista on kirjoista puhuminen. Avioliitossamme hienoa oli, että toinen ymmärsi kirjoittamisprosessia. Jos puhuin Karolle hankalasta kohdasta kirjoitustyössäni, hän ymmärsi minua.

Säilyneestä ystävyydestä huolimatta Salla sanoo, että aviomiehen lähtö yhteisestä kodista ei ollut helppo.

– Eivät erot koskaan ole. Ne ovat isoja ja rankkoja asioita, joita pitää voida surra. Eihän kukaan mene naimisiin ajatellen, että eroaa. En kuitenkaan kadu eroamme. Kun molemmilla on hyvä tahto, on mahdollista ymmärtää, että on tapahtunut jotain, joka tuo mukanaan hyviä asioita.

Sallan omat vanhemmat erosivat, kun hän oli 9-vuotias. Samoihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan.

– Lapsi näkee ja ymmärtää paljon. Itse ymmärsin vanhempieni tilanteesta, että tämä on paras ratkaisu.

Nuoren tytön päivät kuluivat satujen maailmassa kahden parhaan ystävän kanssa.

– Kirjoitimme ja menimme Pyynikin metsiin leikkimään hahmoja, joita olimme luoneet. Jos emme tienneet, miten tarina etenee, totesimme, että se täytyy mennä leikkimään. Sen jälkeen tiesimme.

Ystävysten kirjoituspiiri on keskeinen syy sille, että Sallasta tuli kirjailija.

– Ei tarvinnut kokea erilaisuuden tunnetta, kun oli löytänyt ystäviä, jotka rakastivat kirjoittamista yhtä paljon kuin minäkin. Se motivoi, että näki toisen luovan hienon maailman, jota ei itse ollut keksinyt.

Myös isä vei nuoren tytön fantasian maailmaan, sillä hänellä oli tapana lukea tälle J. R. R. Tolkienin Hobittia. Eron jälkeen Simukka asui äidin kanssa ja näki isää harvemmin.

Vuonna 2009 isä kuoli.

– Ihmisellä on yksi biologinen isä. Monia asioita voi kuvitella, mutta ei läheisen kuolemaa. Se muuttaa tapaa katsoa maailmaa. Kun on nähnyt läheltä, kuinka rajallinen elämä on, yrittää luopua sitten kun -ajattelusta.

Kaikki värit

Kirjoissaan Salla käsittelee seksuaalisuuden heräämistä ja samaa sukupuolta kohtaan koettuja tunteita. Hänen ensimmäinen romaaninsa Kun enkelit katsovat muualle kertoi kahden lukiolaistytön rakkaustarinan avoimemmin kuin aihetta oli koskaan suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa käsitelty.

– Minulta on kysytty, miten uskalsin tarttua niin rohkeaan aiheeseen. Itselläni ei käynyt mielessänikään, että aihe olisi erikoinen. Päinvastoin, koen, että minulla oli velvollisuus kertoa tällainen tarina.

”En rakastu miehiin tai naisiin, rakastun ihmisiin.”

Salla on elänyt maailmassa, jossa kaikki sateenkaaren värit ja seksuaalisuuden monimuotoisuus ovat läsnä.

– Siinä maailmassa oli jopa omituista, ettei tällaista kirjaa oltu aiemmin tehty. Myöhemmin tajusin, että olin elänyt kuplassa. Kun sieltä lähti vanhempien ihmisten pariin, ei mikään ollutkaan enää niin luontevaa.

Myös Lumikki Anderssonilla on suuri rakkaus, joka päättyy, kun hänen rakkautensa käy läpi sukupuolenkorjausprosessia. Rakastettu kokee, ettei voi jatkaa suhdetta Lumikin kanssa. Lumikki ei ymmärrä päätöstä, sillä hän on rakastunut ihmiseen kokonaisuutena, ei tämän sukupuoleen.

Lumikin tapaan Sallakin vierastaa lokerointia.

– En kestä tapaa lokeroida kaikkea ajatuksella, että jos et ole sitä, olet sitten tuota. Itse en rakastu miehiin tai naisiin, rakastun ihmisiin.

Rooli tuli pyytämättä

Kaikista satujen sankarittarista Salla ihailee eniten Astrid Lindgrenin rempseää Ronja Ryövärintytärtä.

– Kun Ronjalle sanotaan, että muista varoa, hän vastaa, että kuinka voi varoa asioita, jos ei ensin mene niiden luo. Kirjailijanakin täytyy voida luottaa siihen, että se mitä tekee, kiinnostaa lukijoita.

Silti hän myöntää, ettei kukaan mene elämän läpi epäilemättä itseään. Sallalla sellainen hetki koitti, kun hän oli kirjoittamassa Tapio ja Moona -sarjan viidettä osaa.

– WSOY ilmoitti, ettei sarjaa jatketa, koska se on myynyt niin huonosti. He tahtoivat tilalle jotain muuta. Kirjoitin kirjan Jäljellä. Sitä tehdessäni yritin todella uudistua kirjailijana, Salla muistelee.

Oli musertavaa, kun sekään ei kelvannut kustantajalle.

– Silloin mietin vakavasti, että pitäisin tauon ja tekisin pari vuotta jotain muuta, Salla sanoo.

Niin pitkälle asiat eivät ehtineet mennä. Jäljellä ilmestyi keväällä 2012 Tammen kustantamana.

– En tiedä, mitä olisi käynyt, jos Tammi olisi hylännyt sen.

Lumikista sen sijaan on ehditty odottaa Narnian kaltaista menestystä, vaikka elokuva on vasta suunnitteilla. Helsingin Sanomat on kutsunut Salla Simukkaa suomalaisen nuortenkirjallisuuden myyntivaltiksi, ja Aamulehti nimesi naisen keväällä uudeksi Stieg Larssoniksi.

– Suomen nuorisokirjallisuuden airueen rooli ei ole se, mihin olisin työhakemusta laittanut. Mutta jos tämä on asia, joka on langennut minulle ja josta minut muistetaan, olkoon sitten niin.

Salla toteaa, että pää pysyy kylmänä, kun muistaa, kuka itse on.

– Pidän kiinni todellisuudesta. On aivan turha miettiä, miten jokin käännös myy, sillä en voi vaikuttaa asiaan. Se mitä voin tehdä, on puhua ulkomailla suomalaisen nuortenkirjallisuuden puolesta, hän toteaa.

Nainen myöntää kuitenkin, että Lumikin menestys on tuonut työhön vapautta.

– Nyt voin tehdä melkeinpä mitä itse haluan ja luottaa siihen, että se kiinnostaa jotakuta.

Työn alla on jo scifi-henkinen romaani, tällä kertaa aikuisille.

– Minulla ei ole painetta luoda uutta Lumikkia, vaan kokeilla ja haastaa, Salla paljastaa.

Sen sijaan hän aikoo tehdä sitä, mitä parhaiten osaa: kulkea kaikkia odotuksia ja käsityksiä vastaan. 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Salla Simukka

  • Kirjailija syntyi Tampereella 1981.
  • Työskennellyt kriitikkona, kääntäjänä, Uusi päivä -sarjan käsikirjoittajana ja Lukufiilis-lehden toimitussihteerinä.
  • Opiskeli Turussa pohjoismaisia kieliä, kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. 
  • Esikoisteos Kun enkelit katsovat muualle julkaistiin 2002. Sen jälkeen julkaissut kaksitoista muuta nuortenromaania.
  • Yhdysvaltalainen tuotantoyhtiö on tuottamassa Lumikki-trilogiasta elokuvaa kansainväliseen levitykseen.
  • Satukirja Sisarla ilmestyy tänä syksynä.

Jari Sarasvuo kertoi viime vuoden lopulla, että on vaarassa menettää puhekykynsä. Nyt hän kertoo Stronghold-sivuillaan, että leikkauksiin valmistava hoito on aloitettu. – Nyt on kielen kannat ruvella. Nieleminen hankalaa. Syöminen sietämätöntä. Suuhygienia kyseenalaista.

Yrittäjä Jari Sarasvuo, 51, kertoi viime vuoden lopulla Me Naisille, että joutuu turvautumaan leikkaushoitoon. Hän ei halunnut kertoa syytä leikkauksiinsa, mutta sanoi, että on vaarassa menettää puhekykynsä – ja, että toipuminen vie ainakin puolitoista vuotta. Leikkausten takia Sarasvuo joutui lopettamaan myös suositun radiomonologinsa Yle Puheella. Nyt Sarasvuon hoidot on aloitettu, mutta ne eivät ole menneet täysin suunnitellusti. Hän kertoo asiasta Stronghold-yhteisönsä nettisivuilla ja tänään tiistaina lähettämässään uutiskirjeessä.

”SM-bondage-häkkyrä laukesi suussani kuusi tuntia asennuksen jälkeen.”

– Viime viikolla tapahtui sekä ammatillinen että henkilökohtainen käänne. Torstaina turpa sullottiin täyteen rautaa. Suuta valmistellaan ensi vuoden leuan halkaisua varten, Sarasvuo aloittaa.

– Jotenkin karmaani liittyy se, että nämä eivät koskaan onnistu kerralla. Tietenkin SM-bondage-häkkyrä laukesi suussani kuusi tuntia asennuksen jälkeen. Nyt oli kita täynnä piikkejä, hän jatkaa.

”Nielussani on pikku-Napoli, mafian pyörittämä yhdyskuntajätepalvelu.”

Leikkaukset välttämättömiä

Sarasvuo kertoi aikaisemmin, että leikkaukset ovat välttämättömiä ja ne tehdään tänä ja ensi vuonna. Hän arveli tuolloin Ilta-Sanomissa, että hänen on pakko pitää jossain vaiheessa sairauslomaa, vaikkei yrittäjänä tunnekaan kyseistä sanaa. Hän kuvailee tämänhetkistä vointiaan näin:

– Nyt on kielen kannat ruvella. Nieleminen hankalaa. Syöminen sietämätöntä. Suuhygienia kyseenalaista. Oikeasti, nielussani on pikku-Napoli, mafian pyörittämä yhdyskuntajätepalvelu. Puhe epäselvää ja vaivaannuttavaa.

”Ainoa vaihtoehto on kohdata haasteensa, tanssia pelkojensa kanssa ja lopulta panna niitä.”

Viime vuoden lopulla Sarasvuo sanoi, että leikkauksiin liittyy isoja riskejä. Vaikka kaikki ei ole sujunut kivuttomasti, Sarasvuo kertoo ”näkevänsä tilanteessa mahdollisuuksia”.

– Minä uskon, että tätä ”puhe puuroa, syöminen sattuu ja kieli ruvella” -kokemusta voi käyttää johonkin sellaiseen, jota olen jo jonkin aikaa kaivannut. Elämänkokemukseni on todistanut yhä uudestaan, että kaltaiseni ihminen tarvitsee parantavaa pakkoa. Ainoa vaihtoehto on kohdata haasteensa, tanssia pelkojensa kanssa ja lopulta panna niitä.

Joulukuussa Sarasvuo kertoi Me Naisille, että toivoo voivansa palata vielä radiotyöhönsä, mutta asia ei ole hänestä kiinni.

Aamulypsy saa uuden aamuvirkun radioäänen.

Näyttelijä Antti Luusuaniemi aloittaa radiojuontajana Aamulypsy-ohjelmassa huhtikuun alussa, kertoo Radio Suomipop.

Luusuaniemen lisäksi Aamulypsyssä jatkavat tutut radioäänet Jaajo Linnonmaa, Anni Hautala ja Juha Perälä.

– Olen superinnoissani, että olen saanut ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä kokeilemaan radion tekemistä, ja nimenomaan juuri Aamulypsyn jengin kanssa, Luusuaniemi kertoo Radio Suomipopin tiedotteessa.

Vielä ei ole päätetty, kuinka pitkään Luusuaniemi työskentelee Aamulypsyssä. Suomipopin ohjelmapäällikkö Paula Niska-Vuorinen kertoo Me Naisille, että Aamylypsy jää kesätauolle juhannukselta.

– Ainakin tämän kevään ajan Luusuaniemi on satunnaisesti mukana Aamulypsyssä. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta tarkoitus olisi, että hän vierailisi pari kertaa viikossa.

Antti Luusuaniemi on näytellyt Syke-sarjan lisäksi monissa elokuvissa, teatteriesityksissä ja tv-ohjelmissa, kuten Kuudes kerta -leffassa ja Kansallisteatterin Macbethissä. Luusuaniemen ensimmäinen kerta Aamulypsyn vahvistuksessa on maanantaina 3. huhtikuuta.

Me Naiset ja Radio Suomipop kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

 

Eteläkorealainen Han Kang kirjoittaa Vegetaristi-romaanissaan väkivallasta ja seksistä sekä kysyy, miten hulluus määritellään. 

Eteläkorealaisen Han Kangin raju Vegetaristi-romaani teki hänestä supertähden maailmalla. Kun romaani julkaistiin Etelä-Koreassa vuonna 2007, hän ei voinut kuvitella millaiseen pyöritykseen joutuisi – kymmenen vuotta myöhemmin. Vegetaristi voitti viime vuonna arvostetun Man Booker -kirjallisuuspalkinnon, italialaissuosikki Elena Ferranten ja turkkilaisnobelisti Orhan Pamukin nenän edestä.

Nyt 46-vuotias Han Kang on tunnetuin eteläkorealainen kirjailija maailmalla.

– On outoa puhua kirjasta, joka olen kirjoittanut niin kauan sitten, mutta hyvällä tavalla outoa. En odottanut, että se heräisi uudestaan henkiin, Kang kertoo Me Naisten haastattelussa Tukholmassa.

Kotimaassaan Han Kang on moneen kertaan palkittu kirjailija. Hän debytoi vuonna 1993 runoteoksella ja on sittemmin julkaissut kuusi romaania. Vasta Vegetaristin maailmanlaajuisen menestyksen myötä hänestä on tullut myös kotimaassaan julkisuuden henkilö.

”Olen aina ollut pidättyväinen, vetäytyvä ja hiljainen.”

– On vähän pelottavaa, kun ihmiset tunnistavat minut ja tulevat yhtäkkiä puhumaan kanssani.

Han Kang pahoittelee hyvin hiljaista ääntään.

– Eteläkorealaiset ovat todella äänekkäitä ja erittäin temperamenttisia ihmisiä. Minä olen aina ollut pidättyväinen, vetäytyvä ja hiljainen.

Lapsuus kirjojen keskellä

Hänen romaaninsa Vegetaristi sen sijaan on pitelemätön. Sen päähenkilö, keski-ikäinen Yeong-Hye on mukautuvainen kotirouva tai miehensä sanoin: kaikin tavoin vähäpätöinen. Mutta kaikki muuttuu, kun väkivaltaisten unien riivaama Yeong-Hye päättää yhtäkkiä kieltäytyä lihansyömisestä. Sinänsä pieneltä vaikuttava päätös johtaa lopulta koko perheen luhistumiseen. Romaani on hurja keitos yhteiskunnallista kritiikkiä, buddhalaisia ajatuksia mutta myös seksiä ja väkivaltaa.

Romaani on hurja keitos yhteiskunnallista kritiikkiä, buddhalaisia ajatuksia, seksiä ja väkivaltaa.

Länsimaissa Vegetaristia on luettu korealaisen yhteiskunnan kritiikkinä, ja kirjailijaa on tentattu Etelä-Korean väkivaltaisuudesta ja konventionaalisuudesta. Kang on saanut huomata olevansa sanansaattaja koko kulttuurilleen, josta Euroopassa ja Yhdysvalloissa tunnetaan lähinnä K-pop ja kauneusleikkaukset.

– Haluan painottaa, ettei kirjani kuvaa nyky-Koreaa yhteiskuntana. Ei ole luonnollista, että perheet ovat noin väkivaltaisia. Se on hyvin liioiteltua.

Han Kangin oma lapsuudenperhe oli köyhä mutta taiteellinen. Kangin isä Han Seung-won on kirjailija, samoin Kangin veli, ja hänen tätinsä on kuvataiteilija. Perhe muutti isän opettajatyön takia usein, ja Kang kävi peruskoulunsa viidessä eri koulussa. Pysyvyyttä edustivat kirjat, joita isä hankki kotiin hyllymetreittäin.

– Kasvoin kirjaimellisesti kirjojen ympäröimänä. Korealaiset ovat hyvin uteliaita eri kulttuureista ja kääntävät paljon kirjallisuutta, joten luin kaikkea mahdollista.

Kirjat tekivät häneen syvän vaikutuksen. Kang muistaa myös niiden aiheuttamat, varhaiset epäoikeudenmukaisuuden kokemukset.

– Muistan, kuinka joku kirja näytti ulkoapäin rauhalliselta ja harmoniselta, mutta ei ollutkaan ollenkaan sellainen. Monesti minua satutti huomata, kuinka monessa kirjassa naisesta tehtiin objekti. Tajusin sen vaistonvaraisesti, vaikka olin nuori, alle 10-vuotias.

Kirjoittaminen sen sijaan vaikutti hänestä liian kovalta työltä; isä oli aina väsynyt ja kalpea ja sulkeutui pitkiksi ajoiksi työhuoneeseensa.

– Lapsena ajattelin, etten koskaan ryhdy kirjailijaksi, jotta löydän itse rauhan. Teini-iässä, kun aloin pohtia elämän tarkoitusta, päätin, että ehkä voisin kysyä näitä kysymyksiä kirjoittamalla.

Kirjallisuuden rohkeat naiset

Han Kang syntyi diktatuuriin, mutta hänen alkaessaan 1990-luvulla opiskella Korean kirjallisuutta Yonsein yliopistossa Soulissa, Etelä-Koreasta oli tullut jo demokratia.

– Meitä edeltävän sukupolven piti keskittyä yhteiskunnallisiin aiheisiin ja demokratisoitumiseen, mutta minun sukupolveni oli vapaa etsimään muita kiinnostavia aiheita.

Yhteiskunta oli alkanut muuttua muutenkin. Vielä 1970- ja 80-luvulla miehet kävivät töissä ja naiset hoitivat kodin, mutta 1990-luvulla, Aasian talouskriisin myötä, naiset astuivat työelämään. Samaan aikaan alkoi kirjallisuudessa tapahtua.

– 1990-luvulla Etelä-Koreassa oli feminismin buumi, ja silloin naiset alkoivat kirjoittaa. Naisten kirjoittamien kirjojen määrä jopa ylitti jossain vaiheessa miesten kirjoittamien kirjojen määrän.

– Naiseus ei ole koskaan rajoittanut minua kirjailijana enkä ole kokenut minkäänlaista syrjintää. Meillä on ollut hyvin omaäänisiä naiskirjailijoita, jotka ovat kirjoittaneet rohkeasti erilaisista aiheista. Olen ollut siitä hyvin onnellinen.

Kang sanoo yllättyvänsä aina tajutessaan, ettei asia muualla maailmassa ole lainkaan samalla tavalla.

”Ihmiset eivät Koreassa välitä, onko kirja miehen vai naisen kirjoittama.”

– Ihmiset eivät Koreassa välitä, onko kirja miehen vai naisen kirjoittama. Se on kiinnostavaa, sillä korealainen yhteiskunta on konservatiivinen, mutta kirjallisuus on yhteiskunnan kanssa hyvin vastakohtainen. Muussa taiteessa sama ei pidä paikkaansa: esimerkiksi elokuva-ala on hyvin konservatiivinen ja miesten dominoima.

Kysymyksiä kärsimyksestä

Vegetaristi on kuvaus yhden ihmisen yrityksestä olla viaton.

– Halusin kysyä, onko ihmisellä mahdollisuutta kieltäytyä väkivallasta tai torjua väkivaltaisuutta. Ehkä se on mahdotonta, sillä väkivalta on kaikkialla läsnä, kenties jokaisessa ihmisen teossa, Kang sanoo.

”Väkivalta on kaikkialla läsnä, kenties jokaisessa ihmisen teossa.”

Päähenkilö Yeong-Hye kieltäytyy lopulta kokonaan ruuasta. Hän haluaa muuttua kasviksi ja sanoutua kokonaan irti ihmiselämästä. Moni pitää kirjaa myös patriarkaattisen Etelä-Korean kritiikkinä. Yeong-Hyen isä hallitsee perhettä raivokohtauksilla, ja avioliittokin tarkoittaa alistuvan palvelijan roolia. Yeong-Hyen sisko In-Hye alkaa lopussa kadehtia siskoaan, joka uskaltaa murtautua vapaaksi roolistaan.

– Toki halusin tuoda kirjaan myös äänettömästi kirkuvien naisten äänen.

– Mutta kirja ei ole vain syytös patriarkaattia kohtaan. Se pohtii, miten hulluus ja normaalius määritellään, ja miten normit tukahduttavat meitä. Mutta ennen kaikkea kirja kysyy, voivatko ihmiset ymmärtää toisiaan ja kärsiä toistensa kanssa, Kang sanoo.

Kirjan perimmäiset ajatukset tuntuvatkin kovin buddhalaisilta: jos yksi kärsii, kaikki kärsivät.

– Minä kasvoin buddhalaiseksi, mutta en ole koskaan ollut erityisen uskonnollinen. Uppouduin siihen parikymppisestä kolmikymppiseksi asti ja olin silloin myös kasvissyöjä. Luin paljon buddhalaista filosofiaa ja hyväksyn ne ajatukset yhä. Se varmasti vaikutti paljon Vegetaristiin.

Han Kangin uusi kirja Human Acts on käännetty jo useissa maissa, ja se on herättänyt Vegetaristiakin enemmän huomiota. Uutuus on raaka kuvaus etelässä sijaitsevan Gwangjun 1980-luvun opiskelijaprotesteista, jotka tukahdutettiin väkivaltaisesti. Kang asui 9-vuotiaaana Gwangjussa mutta oppi verilöylystä vasta teini-ikäisenä.

– Human Actsin kirjoittaminen oli hyvin vaikeaa. Sen kirjoittaminen muutti minua ja vaikuttaa minuun yhä. Näen siitä vieläkin painajaisia.

Siitä huolimatta Kang aikoo esittää kysymyksiä ihmisten kärsimyksestä ja toisilleen aiheuttamasta kivusta.

– Se on jotain, jonka haluan ratkaista, vaikka on ehkä mahdotonta ratkaista ihmisen olemassaolon tuskaa.

Han Kang elää rauhallista elämää lähellä Soulia teini-ikäisen poikansa kanssa. Päivät kuluvat ”piilossa kotona”, kirjoittaessa ja kävelyillä. Haastattelun jälkeen Kang on lähdössä puhumaan Tukholman Junibackeniin rakastamistaan Astrid Lindgrenin kirjoista.

– Sitten on aika matkustaa viikoksi Norjaaan, Kang huokaisee.

Kirjallisuuden uusi supertähti haluaisi jo takaisin piiloon.

 

”Meidän perheeseen tulee lisäystä,” Kalle Lindroth iloitsee Instagramissa

Hiljattain uudestaan alkaneen Bumtsibumin juontaja Kalle Lindrothilla on iloisia uutisia: hänen perheeseensä on tulossa uusi jäsen. 

Lindroth kertoi uutiset maanantai-iltana Instagram-tilillään: ”Elämäni kevät saa jatkoa ensi kesänä, kun meidän perheeseen tulee lisäystä.”

Kalle Lindroth välitti uutiset Instagram-kuvassa.

Vaikka Lindroth tunnetaan tällä hetkellä parhaiten Bumtisbumin juontajana, hänellä on taustallaan pitkä ura musiikin ja television parissa. Lindroth muistetaan muun muassa Smak-yhtyeestä ja nuortenohjelma Summerista, ja hän on tehnyt kappaleita useille suomalaisille laulajatähdille. 

Lindroth ja hänen Hanna-vaimonsa menivät naimisiin viime kesänä. 

 

Kesä ja häät #haka16

Henkilön Asko Kallonen (@askokallonen) jakama julkaisu

Musiikkialan monitoimimies Asko Kallonen julkaisi Instagram-tilillään kuvan Kalle Lindrothin ja tämän vaimon häistä.