"En halunnut asettua ehdolle vain siksi, että ”täytyy” tai että minulta odotetaan sitä", Henna Virkkunen perustelee päätöstään. Kuva: Jouni Harala

Kunta- ja liikenneministeri Henna Virkkunen, 42, sanoo, ettei olisi tuonut kokoomuksen johtoon sellaista uutta virtaa, jota puolue nyt tarvitsee.

Kunta- ja liikenneministeri Henna Virkkunen, 42, ei lähde kokoomuksen puheenjohtajakilpaan.

– Minulla ei ollut henkilökohtaista paloa puheenjohtajan paikkaan. Se on kuitenkin niin vaativa tehtävä, että sitä kohtaan täytyy ehdottomasti tuntea intohimoa, hän sanoo.

Moni on pitänyt Virkkusta, puolueen pitkäaikaista varapuheenjohtajaa,  automaattisesti Jyrki Kataisen perintöprinsessana. Virkkusta on koulittu tehtävään kerryttämällä hänelle monipuolista ministerikokemusta: hän on ollut opetusministeri sekä kunta- ja hallintoministeri. Muutama viikko sitten hänen vastuulleen lisättiin myös hallituksen jättäneen vasemmistoliiton Merja Kyllösen tehtävät liikenneministerinä.

Jos Virkkusesta olisi tullut kokoomuksen puheenjohtaja, se olisi tarkoittanut myös pääministerin postia seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Sekään ei houkuttanut. Virkkusen oma tähtäin on eurovaaleissa.

– Puolueen puheenjohtajaksi pyrkiminen olisi ollut luonteva siirto, mutta ehdin niin vahvasti innostua eurovaaleista, että mieleni oli jo muualla. Kahden kampanjan käyminen yhtä aikaa olisi tuntunut väärältä äänestäjiä kohtaan, sillä en olisi kuitenkaan voinut ottaa molempia tehtäviä vastaan.

Perhe tukee

Kun Virkkunen joulukuun alussa teki päätöksen europarlamenttiin hakemisesta, vielä ei ollut tiedossa, että Katainen jättää kokoomuksen puheenjohtajan paikan. Kataisen ilmoittaessa muutama viikko sitten lähdöstään, Virkkusen piti miettiä suunnitelmansa uusiksi, siksi ministerin vastausta on saatu odottaa pitkään.

– Harkitsin tarkkaan, koska se olisi ollut yksi maan merkittävimmistä tehtävistä. En olisi kuitenkaan tuonut kokoomuksen johtoon mitään sellaista uutta virtaa, jota puolue nyt tarvitsee. Olen aina ollut sellainen, että kun olen saanut päähäni jotakin, päätäni on vähän vaikea kääntää.

Jos Virkkunen olisi lähtenyt tavoittelemaan puheenjohtajan paikkaa, hänellä olisi ollut mahdollisuus myös tehdä historiaa: kokoomuksella ei ole ollut koskaan naispuheenjohtajaa. Virkkunen uskoo, että hänen päätöksensä tulee aiheuttamaan puolueen sisällä myös pettymystä.

– En kuitenkaan halunnut asettua ehdolle vain siksi, että ”täytyy” tai että minulta odotetaan sitä.

Kokoomuksen kansanedustaja Petteri Orpo ilmoitti viime viikolla, ettei pyri puolueen puheenjohtajaksi perhesyistä.

Virkkusellakin on perhe: hänen puolisonsa on Hankasalmen kunnanjohtaja Matti Mäkinen ja heillä on kymmenvuotias poika Väinö.

– Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, miten ministerin työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa ja raskasta. Minulle se ei ole koskaan ollut ongelma, mutta perheet ovat erilaisia, Virkkunen sanoo.

Lue koko juttu Henna Virkkusesta Me Naisten numerosta 18/2014. Voit myös ostaa digilehden täältä.

Henna Virkkusen haastattelun vuodelta 2010 löydät täältä.

Keskikesän juhla on saanut monet lataamaan tunnelmallisia kuviaan Instagramiin. Katso, miltä näyttää Jeren, Vapun, Saran, Laurin ja Martinan juhannus.

Jere Karalahden juhannus

Nanna ja Jere Karalahti viettävät kuvasta päätellen perhekeskeistä juhannusta. Sylissä oleva Jax-poika syntyi toukokuussa. Vierellä on Jeren tytär Ronja.

 

Hyvää juhannusta💪Happy midsummer party💪 #original

Kuva, jonka Jere Karalahti (@jerekaralahti) julkaisi

Jos kuva ei näy yllä, voit katsoa sen täällä.

 

Martina Aitolehden juhannus

 

Ajettiin aamulla vuorille joogaamaan 🌞 #namaste #yourbodyisyourtemple

Kuva, jonka Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) julkaisi

Jos kuva ei näy yllä, voit katsoa sen täällä.

 

Martina Aitolehden aattoaamu käynnistyi joogalla. Hän viettää juhannusta Espanjan palmujen alla.

Lue myös! Martina Aitolehti: ”Elin kuplassa, niin kuin ulosottovelkoja ei olisi ollut olemassakaan”

 

🌴 #juhannussää

Kuva, jonka Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) julkaisi

 

Sara Siepin juhannus

Miss Suomi 2011 ja juontaja Sara Sieppi oli keskipäivällä matkalla kohti pohjoista.

Hän julkaisi tien päältä kuvan, jossa näkyy "Lapin ruuhka" eli iso lauma poroja.

 

Lapin ruuhka.

Kuva, jonka Sara Sieppi (@sarasieppi) julkaisi

Jos kuva ei näy yllä, voit katsoa sen täällä.

 

 

Snäppihengessä mukana Himoksel ja Tahkol, mut fyysisesti 🙏🏼.

Kuva, jonka Sara Sieppi (@sarasieppi) julkaisi

Roope Salmisen kanssa seurusteleva Sara Sieppi kertoi Instagramissa vielä torstaina olevansa Oulussa siskonsa luona, mutta tänään matka jatkui pohjoisemmaksi.

Yhteen kuvaan hän oli kirjoittanut: ”Snäppihengessä mukana Himoksella ja Tahkolla.”

Nämä ovatkin ne paikkakunnat, joilla Roope Salminen & Koirat esiintyy juhannuksena.

Lue myös! Sara Sieppi: Tästä syystä inhoan treffejä

 

Lauri Tähkän juhannus

 

#matka #on #määränpää #nauttikaa #juhannuksesta #kesä2016 #meri #ulappa #dorothy2016 #pysymukana

Kuva, jonka Lauri Tähkä (@lauri.tahka) julkaisi

Jos kuva ei näy yllä, voit katsoa sen täällä.

 

Vain elämää -artisti Lauri Tähkä latasi Instagram-tilillensä torstaina ja perjantaina merellisiä kuvia, joissa hän toivotti hyvää juhannusta.

Lue lisää Lauri Tähkän yksinhuoltaja-arjesta: ”Välillä olen ollut aika kovilla”

 

HYVÄÄ JUHANNUSTA❤️ Mitä sä puuhaat juhannuksena? Pitäkää hauskaa. Late

Kuva, jonka Lauri Tähkä (@lauri.tahka) julkaisi

 

Vappu Pimiän juhannus

 

Midsummer lunch.

Kuva, jonka Vappu Pimiä (@vappendaali) julkaisi

Jos kuva ei näy yllä, voit katsoa sen täällä.

Mikä ateria! Vappu Pimiä jakoi herkullisen kuvan juhannuslounaaltaan.

Suosittelemme: Tee merimiespihvi Vapun reseptillä!

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Tämä on pahaa unta, mietti Arja Koriseva, kun hän viime syksynä sairastui rintasyöpään. Kuolemanpelon jälkeen syttyi taistelutahto. – Olen nyt vahvempi ja tietoisempi itsestäni.

Kun Arja Koriseva nousee tänä juhannuksena Kangasniemen Syvälahden tanssilavalle laulamaan, se on hänelle jo yli 20 vuotta vanha perinne. Tälläkin kertaa hän kerää kotinsa ympäriltä kimpun luonnonkukkia ja sitoo niistä seppeleen hiuksilleen. Myöhemmin illalla hän sytyttää kokon tanssivan yleisön iloksi. Sitten hän laulaa. Viihdyttäviä, yöttömään yöhön sopivia lauluja.

Tänä vuonna tuo esiintyminen on erityisen merkittävä siksi, että se on Arjan ensimmäinen tanssikeikka syöpähoitojen päättymisen jälkeen.

Vain esiintymisasu on vielä hakusessa. Röyhelöt ja rimpsut eivät tule nyt kysymykseen. Ne eivät Arjan mielestä sovi yhteen hänen uuden, rintasyövän saneleman hiustyylinsä kanssa.

– Ajattelin jotakin yksinkertaista mekkoa, jossa on vahva väri, Arja sanoo ja pöyhii kahden sentin pituisia, lämpimän ruskeiksi värjättyjä hiuksiaan.

Lyhyt tukka sopii hänelle täydellisesti, mutta kiharoihinsa tottuneella Arjalla ei olisi ikinä ollut rohkeutta luopua pitkistä hiuksistaan, ellei olisi ollut pakko. Hänellä on aina ollut tukkaa jota letittää, kihartaa, tupeerata, rullata ja muokata näyttäviksi nutturoiksi ja esiintymiskampauksiksi.

Sytostaattihoitojen alkamisen jälkeen tuli hetki, jolloin tuttu kampaaja ajoi Arjan pään kaljuksi.

– Kun katsoin käsittelyn jälkeen itseäni ensi kertaa peilistä, ajattelin, että ei ole totta, tuo en ole minä, tuo on ihan eri persoona ja tämä on pahaa unta.

Kaikista pahin hetki

Epätodelliseen pahan unen tunteeseen Arja on havahtunut monta kertaa sen jälkeen, kun hänellä viime syksynä todettiin ärhäkkä, jo kainalon vartijaimusolmukkeisiin edennyt rintasyöpä.

Viime vuoden maaliskuussa 50-vuotias Arja meni elämänsä ensimmäiseen rutiinimammografiaan, ja tulos oli puhdas. Syyskuussa hän kuitenkin löysi vasemmasta rinnastaan kipeän patin ja tajusi heti, että se vaatii jatkotutkimuksia.

– Minulla oli kiireinen työvuosi, ja viimeistelin kirjaani artistielämästäni. Päästin kirjan käsistäni keskiviikkona ja saman viikon perjantaina sain kuulla, että rinnastani löytynyt kasvain oli pahanlaatuinen.

”Lääkärin puhelu on ollut kaikista pahin hetki.”

Arja oli tuolloin kiertueella Lapissa. Kun puhelu tuli, hän oli matkalla Rukahovin ravintolaan syömään poronkäristystä.

– Huonot uutiset tulivat minulle peloistani huolimatta yllätyksenä. Olin niin sokissa, etten muista puhelusta juuri mitään, enkä osannut kysyä yhtään enempää. Koko sairastumisprosessissa juuri tuo lääkärin puhelu on ollut kaikista pahin hetki.

Kiertueella Arjalla oli ajoapunaan mukana ystävä. Perheen lisäksi hän, sydänystävät ja bändin soittajat saivat kuulla Arjan tilanteen heti, mutta yleisö ei. Illalla Arja teki sen, mitä tunnolliset esiintyjät tekevät: nousi lavalle ja lauloi. Niin hän teki vielä seuraavanakin päivänä kiertueen seuraavassa kohteessa Ylläksellä.

– Vaikka itketti ja ajatukset harhailivat, tiesin, että pystyn menemään ihmisten eteen ja selviydyn siitä. Hoidin keikat niin kuin ennenkin, eikä kukaan aavistanut mitään. Onneksi ystäväni oli mukana ja tukena, ja rakkaimmat puhelimen päässä.

Arja esiintyi kirjansa vuoksi vielä muutamissa tv-haastatteluissa, mutta ei kertonut sairastumisestaan. Arja leikattiin Keski-Suomen keskussairaalassa puolitoista viikkoa sen jälkeen, kun tieto syövästä tuli. Kun 29 loppuvuoden esiintymistä oli peruttava hoitojen tieltä, Arjan oli pakko tiedottaa sairastumisestaan.

– Kirjani päättyy ajatukseen, että käännän elämässäni nyt uuden sivun. Silloin en aavistanut, miten totta se olikaan.

Pala kerrallaan

Miksi minä? Tai toisaalta, miksi en minä, Arja mietti syöpädiagnoosin alkuhämmennyksessä. Hän oli elänyt 50 vuotta terveenä, sairaalakin oli tuttu paikka vain lasten syntymien vuoksi.

– Aluksi iski voimakas kuolemanpelko. Siitä huolimatta, että rintasyöpä on niin yleinen ja paranemisprosentit korkeat, ajattelin, että se on menoa nyt.

”Mielessä pyöri mustia ajatuksia, kuinka tekisin kaikkea viimeistä kertaa.”

Varsinkin öisin asiat kasvoivat jättiläisen kokoisiksi. Arja mietti elämäänsä ja kävi läpi luopumisen tunteita.

– Mielessä pyöri mustia ajatuksia, kuinka tekisin kaikkea viimeistä kertaa. Mietin, miten elämä täällä jatkuisi ja surin sitä, etten näkisi lasteni kasvavan. Eihän kukaan halua täältä kesken lähteä.

Tietenkin vakava tilanne pelotti myös läheisiä. Arjan perheeseen kuuluvat aviopuoliso Pekka Karmala sekä lapset Patrik, 21, Karla, 15 ja Verna, 10.

– Lapsille kerrottiin sairaudesta heti, ja heidän kanssaan on käyty läpi etukäteen hoidon kaikki vaiheet.

Alkusokista selvittyään Arja alkoi kuitenkin nopeasti käsitellä tilannettaan itselleen tyypillisellä tarmokkaalla ja positiivisella asenteella.

– Kuolemanpelon jälkeen syttyi valtava taistelutahto. Nythän minulta sitä voimaa kysytään. Ajattelin, että sairaus ei saa hallita elämääni, sillä silloin en voita syöpää enkä pääse eteenpäin.

Arja päätti edetä pala kerrallaan, olla mahdollisimman hyvä itselleen, unohtaa netin sairauskertomukset ja heittäytyä taitavan hoitohenkilökunnan käsiin. Aina kun yksi etappi hoidoissa oli saavutettu, se vahvisti ja toi uskoa parantumiseen.

– Sairauslomaani suhtauduin kuin absurdiin vuorotteluvapaaseen – tämä on nyt minun omaa aikaani. Kun on 26 vuotta kiertänyt keikoilla, ajattelin, että nyt minulla on mahdollisuus olla kotona ja aikaa tehdä juuri niitä asioita joita haluan.

Joulua rakastava Arja askartelikin sellaisen joulun, ettei moista ole ikinä Korisevan perheessä nähty. Lisäksi ohjelmassa oli pientä pintaremonttia.

– Olen hionut ja maalannut remontin tarpeessa olevaa taloamme ja esimerkiksi poistanut mattoveitsellä kaikki kylppärin silikonit ja laittanut tilalle uudet. Suunnittelin kyllä katsovani kaikki katsomatta jääneet elokuvat ja lukevani lukematta jääneet kirjat, mutta en ole vielä ehtinyt, Arja nauraa.

Tuo kaikki puuhastelu piti mielialaa yllä ja oli mahdollista, koska Arja on kestänyt sytostaatti- ja sädehoitoja hyvin. Hänellä ei ollut kovia kipuja tai valtavaa pahoinvointia, ja ruokakin maistui.

– Monet rintasyöpää sairastavat käyvät töissäkin. Minun työssäni riski saada jokin infektio on kuitenkin liian suuri. En halunnut ottaa tietoisia riskejä.

Arjasta olikin vapauttavaa sanoa työasioille ei – kaikki siihen liittyvä vastuu siirtyi muihin käsiin. Hän eli rauhassa kotona, keskittyi pitämään mielensä hyvänä eikä opetellut edes uusia laulunsanoja, vaikka se mielessä kävikin.

– Annoin itselleni luvan sairastaa, kuunnella itseäni ja olla rehellinen myös sille, jos voimia ei ole ja väsyttää.

Arja on suhtautunut sairauslomaansa kuin absurdiin vuorotteluvapaaseen. Tunteistaan hän on opetellut puhumaan entistä enemmän. ”Myös itku on hyväksi. Itkemällä saan pahan pois.”
Arja on suhtautunut sairauslomaansa kuin absurdiin vuorotteluvapaaseen. Tunteistaan hän on opetellut puhumaan entistä enemmän. ”Myös itku on hyväksi. Itkemällä saan pahan pois.”

Kahdeksan uutta pipoa

Arjalla on ollut ympärillään paljon tukijoita, joiden kanssa hän on puhunut ja itkenyt. Ystäviään hän on tavannut tiuhempaan kuin vuosiin ja ammentanut niistä kohtaamisista paljon hyvää. Kaikesta myötäelämisestä Arja on hyvin kiitollinen.

– Sairauden myötä olen opetellut puhumaan entistä enemmän tunteista, ja se on auttanut paljon. Myös itku on hyväksi, itkemällä saa pahan pois. Onneksi minulla on rakastava perhe, ihanat ystävät ja paljon myötäeläjiä, yksin sairastaminen olisi raskasta.

Itkun sekaan on mahtunut myös naurua. Kyvystä nauraa itselleen on ollut apua.

– Siinä vaiheessa kun hiuksia, ripsiä ja kulmakarvoja ei enää ollut, kasvot olivat turvoksissa kortisonista ja täynnä sytostaateista johtuvia aknen kaltaisia näppyjä, totesin miehelleni: Nyt kyllä tarvittaisiin jalo prinssi pussaamaan tämä rupisammakko prinsessaksi. Ja siitä on vielä aika matka kuningattareksi.

Arjaa naurattaa, kuinka puoliso joskus aiemmin haroi paksua, pikkuisen ohentunutta tukkaansa ja kyseli: rakastatko minua sittenkin, jos minusta tulee kalju?

– Kun omat hiukseni olivat lähteneet, kysyin puolestani Pekalta: rakastatko minua nyt, kun OLEN kalju? Mutta minulla on kuulemma hyvän mallinen pää, ja joulupukki toi lahjaksi kahdeksan erilaista pipoa. Peruukinkin ostin, mutta en käyttänyt kertaakaan.

”Naiseus tai ihmisyys eivät tietenkään ole kiinni siitä miltä näyttää.”

Ja kyllä Arjaa vähän huvittaa sekin, että juuri hän voitti joulumyyjäisissä pullon sampoota.

– Naiseus tai ihmisyys eivät tietenkään ole kiinni siitä miltä näyttää. Naisten ei mielestäni tarvitse pelätä tai hävetä sellaisia asioita rintasyövän yhteydessä. Itsensä voi kantaa ylväästi ja elämästä voi ja pitää nauttia kaikesta huolimatta.

Eniten hän oli huolissaan kädestään, joka kainalon imusolmukkeiden poiston vuoksi oli pitkään kipeä ja toimimaton.

– Mutta venyttelin ja jumppasin, ja palkintona on, että käsi on nyt kunnossa.

Hieno mies ja huippuperhe

Maaliskuussa Arja kävi viimeisen kerran sädehoidossa, vei hoitajille mustikkakukon ja vaniljajäätelöä, kiitti ja sulki oven takanaan. Kaikki mitä voitiin tehdä, oli tehty. Evääksi hän sai kehotuksen elää niin normaalia elämää kuin mahdollista.

”Olin onnellinen, että kehoni oli kestänyt kaikki hoidot ja mieleni pysynyt luottavaisena.”

– Olo oli oudosti tyhjä – tässäkö tämä? Samalla olin kuitenkin valtavan onnellinen, että kehoni oli kestänyt kaikki hoidot ja mieleni pysynyt luottavaisena.

Arja toivoo, ettei hänen koskaan enää tarvitse pysähtyä miettimään itseään, elämäänsä ja arvojaan näin vakavasta syystä, mutta moni asia on kirkastunut ja syventynyt. Ei Arja ole ennenkään itseään pinnallisena tai turhamaisena pitänyt, nyt vielä vähemmän. Asioiden suhteet ja mittakaavat ovat selkiytyneet.

– Olen vahvempi ja tietoisempi itsestäni. Siinä on kysymys myös iästä – kyllä 50-vuotiaan naisen jo kuuluukin oppia kokemastaan. Myös työni on sen laatuista, että on ollut pakko opetella tuntemaan itseään.

Sairastuminen on syventänyt kaikkia tunteita ja suhdetta läheisiin.

– Perhe on tullut entistäkin tärkeämmäksi. Aina se ollut tärkeä, olen rakastanut ja saanut rakkautta niin paljon, etten tiedä, voiko sitä rakkauden määrää enää ylittää. Minulla on hieno mies ja huippuperhe.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista liittyy elämän laatuun.

– Tärkeämpää kuin elämän pituus on se, miten ja mihin elämänsä käyttää. Siksi pitää keskittyä itselle merkityksellisiin ja nautinnollisiin asioihin ja karsia pois ne, joista ei oikeasti pidä.

Työssä se näkyy siinä, että Arja valikoi työtilaisuutensa tarkemmin, tekee töitä maltillisemmin, jää useammin yöksi keikkapaikalle eikä aja väsyneenä yötä myöten kotiin laittamaan lapsia aamulla kouluun, niin kuin on aina tehnyt. Myös esittämänsä biisit hän valikoi tarkemmin.

– Olen paljon kriittisempi siinä, mistä haluan laulaa, ja tekstin merkitys on suurempi kuin ennen. Haluan välittää iloa ja voimaa kuulijoilleni.

Arja iloitseekin siitä, että hänellä on Sony-levy-yhtiön kautta ympärillään kokonaan uusi tiimi ja taustajoukoissa muun muassa sellainen lauluntekijä kuin Mariska. Ensimmäinen yhteistyössä syntynyt sinkku Leipää, lempee, lämpöö lähti soimaan viime viikolla. Kesällä Arja tekee tanssikeikkaa ja konsertoi. Syksyllä on luvassa konsertteja eri kokoonpanojen kanssa, monenlaisia uusia ohjelmistoja ja Syöpäsäätiön konserttikiertue. Vuosi huipentuu joulukonsertteihin, jotka jäivät sairastumisen vuoksi viime jouluna väliin.

– Olen onnellinen siitä, että tiimi ympärilläni on innoissaan ja näkee minut uusin silmin. Tunnen itsekin, että minulla on vielä paljon annettavaa yleisölleni. Nyt ei katsota peruutuspeiliin vaan mennään eteenpäin.

”En halua velloa sairaudessani. Asenteella on paljon merkitystä siinäkin, miten ympäristö sairastunutta kohtelee.”

Uuden musiikin tekeminen ja keikkojen käynnistyminen tuovat raskaiden kuukausien jälkeen elämään muuta ajateltavaa.

– Tiedän, että syöpä tulee seuraamaan minua loppuelämäni enkä koskaan pysty varmasti sanomaan, että se on voitettu. En kuitenkaan halua velloa sairaudessani. Omalla asenteella on paljon merkitystä siinäkin, miten ympäristö sairastunutta kohtelee.

Juhannuksen ensimmäinen tanssikeikka vähän jännittää Arjaa ja hänestä tuntuu, että myös yleisöä jännittää. Paikka on kuitenkin tuttu ja turvallinen. Ja jos mitään on pääteltävissä lukuisista tsemppitoivotuksista, monenlaisista hyvää tarkoittavista hoito-ohjeista ja Arjan keikoille paluu-uutisen 170 000 Facebook-tykkäyksestä, kuulijat ottavat hänet lämpimästi vastaan.

Kaksikymmentä vuotta sitten samalle lavalle nousi nuori nainen täynnä intoa ja tekemisen tuoreutta.

– Nyt sinne nousee ammattitaitoisempi, elämää kokeneempi ja itsensä paremmin tunteva ihminen. Mutta ilo ja intohimo, ne eivät ole kadonneet mihinkään.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Arja Koriseva
  • Laulaja, kasvatustieteiden maisteri, syntyi 21.4.1965 Toivakassa.
  • Tangokuningatar 1989.
  • Lukuisia levyjä, tv-ohjelmia ja musikaalirooleja.
  • Kuningatar Arja – ammattina artisti -kirja 2015.
  • Asuu puolison Pekka Karmalan ja lasten Patrikin, Karlan ja Vernan kanssa Toivakassa.
ihanat me

Tunnistin niin oman matkani vuonna 2014. Samallaisia tuntemuksia ja ajatuksia . Hiuksekin nousi samallaisina. Tsemppiä kaikille meille syöpäsiskoille.

Syöpäpotilaan vaimo

Ei sun mies ulkonäköön rakastunut vaan sinuun❤️ Vaikeeta se on, myös läheisille , voimia kaikesta huolimatta 🌹

Miljoonayleisö Amerikassa, levyntekoa Malibussa. Silti Isac Elliot, 15, vakuuttaa olevansa ihan tavallinen teini, jolla vain on vähän erityisempi harrastus. – Tämä kaikki on bonusta unelmieni päälle.

Vielä muutama vuosi sitten Isac Elliotin, 15, perhe juhli juhannusta tuiki suomalaiseen tapaan: mökillään suuren ystäväporukan kanssa. Mutta sen jälkeen kun popura alkoi viedä Isacia maailmalle, perheen juhannusperinteet on jouduttu muokkaamaan uusiksi.

– Nykyään meidän yhteinen kaverijuhannus on lykätty muutamalla viikolla myöhemmäksi, Ikke paljastaa.

Tänäkin vuonna yleisen juhannuksen aikaan Isac esiintyy Norjassa VG Lista -tapahtumassa. Osloon järjestetty suurkeikka on Pohjoismaiden suurin popkonsertti, jossa esiintyvät muun muassa Astrid S ja Paperboys. Isac nousee VG:n lavalle neljättä vuotta peräkkäin.

Tällä kertaa Norjaan lähtee mukaan koko Isacin perhe, isä Fredrik, äiti Linda sekä sisko Ava.

– Tapahtumaan odotetaan taas 100 000 kuulijaa, mikä on aika cool juttu. Kyllä siinä mökkijuhannusta voidaan vähän siirtää.

Tunto katosi jännittäessä

Kuluneen kevään aikana Isacin yleisöjä on mitattu vieläkin pidemmillä numeroilla. Toukokuussa Isac esiintyi ensimmäisenä suomalaisartistina The Today Show'ssa, jonka jokaisella lähetyksellä on keskimäärin 5 000 000 katsojaa. Kesäkuussa Isac veti keikan teleoperaattori AT&T:n ja kaapelitv-yhtiö DirecTV:n uuden Spotlight-ohjelman lanseerauksessa: striimauksineen se voi tavoittaa parhaimmillaan yli 400 000 000 katsojaa.

– Yleisömääriä ei hahmota studiossa ohjelmaa tehdessä. Ei siellä kelata, että vau miten monta katsojaa, Ikke sanoo.

– Tonight Show'ta kyllä jännitin vähän tavallista enemmän. Jossain vaiheessa huomasin, etten enää tuntenut omia käsiäni.

Bonusta unelmien päälle

Isac teki keväällä Yhdysvaltojen itärannikolla näyttävän ostoskeskuskiertueen ja liudan tv-esiintymisiä paikallisissa aamutelevisioissa.

– Ohjelmissa yllätti niiden nopea tempo. Piti olla tarkkana, mitä halusi ehtiä sanoa ja mitä ei. Kotimaisissa ohjelmissa on kivaa, kun ehtii miettiä ja keskustella.

Isac Yhdysvalloissa The Today Showssa. Kuva: Semira Ben Amor.
Isac Yhdysvalloissa The Today Showssa. Kuva: Semira Ben Amor.

Isac on kiitollinen saamastaan näkyvyydestä.  

– En minä tällaisista tilaisuuksista unelmoinut, kun aikoinaan aloin tehdä musiikkia. Ne ovat bonusta unelmani päälle.

– Levy-yhtiö tietysti riemuitsee, jos se saa enemmän fygeä, mutta minulle on edelleen tärkeintä vain saada tehdä musaa.

Malibun maisemissa

Yhdysvalloissa Isac levytti myös uutta EP:tään A little more, joka julkaistaan 8.7. Levyä tehtiin Los Angelesissa, New Yorkissa sekä Helsingissä. Kansainvälisellä porukalla tekeminen on Isacille tuttu työtapa.

– Olihan se kiva työskennellä Malibussa paikassa, missä uima-altaasta oli huikea merinäköala. Sellaisissa puitteissa on helppo motivoitua, Ikke nauraa.

”Oli kiva työskennellä Malibussa, missä uima-altaasta oli huikea merinäköala. Sellaisissa puitteissa on helppo motivoitua.”

– Mutta ei pidä ajatella, etteikö Suomessa osattaisi myös. Täältä löytyy mielettömästi taitoa. Meillä oli hienoja sessioita täälläkin skandinaavijengillä.

Vähän niin kuin lätkäpojat

Perusteini. Sellaiseksi Isac kuvailee itseään kansainvälisestä popurasta huolimatta. 15-vuotias sai juuri peruskoulunsa päätökseen ja aloittaa opiskelun toivelukionsa musiikkilinjalla Helsingin Töölössä.

– Siihen nähden, että olin yläasteen tunneista varmaan puolet poissa, koulu meni todella hyvin ja pääsin haluamaani lukioon. Olen supertyytyväinen.

Isac vakuuttaa, ettei menestys musiikissa ole aiheuttanut hänelle erityisasemaa kavereidensa keskuudessa.

”Minulla vain on vähän spessu harrastus, jota on treenattava joka päivä.”

– Hengailen kavereiden kanssa ihan niin kuin kaikki teinit, minua naurattavat samat huonot läpät ja aion lukioon ihan niin kuin muutkin. Minulla vain on vähän spessu harrastus, jota on treenattava joka päivä, ihan kuin vaikkapa lätkää harrastavien kaverien, Ikke kuvailee.

– Ei tässä mitään ihmeitä.

Isac Elliot

Laulaja syntyi 26.12.2000. Asuu perheineen Kauniaisissa. Isä Fredrik Lundén on itsekin laulaja ja nyt Isacin manageri.

A little more -ep ilmestyy 8.7. Sillä on samoja biisinkirjoittajia kuin esimerkiksi Beyoncélla, Justin Timberlakella sekä Lady Gagalla.

Esiintyi ensimmäisenä suomalaisena The Today Showssa.

Laulanut poikakuorossa Cantores Minores.

Näyttelijä Kati Outista, 54, tympii alentava suhtautuminen näyttelijöihin. – Näyttelijälle on aina puhuttu vähätellen.

Aki Kaurismäen elokuvien tähti, Teatterikorkeakoulun entinen näyttelijäntyön professori Kati Outinen, 54, on taas palannut freelance-näyttelijäksi. Katia risoo tapa, jolla hänen mielestään näyttelijöihin suhtaudutaan.

– Olen koko ikäni joutunut todistamaan, että en ole tyhmä. Näyttelijälle on aina puhuttu vähätellen.

Kati Outinen on pettynyt rooleihin, joita hänen ikäiselleen naisnäyttelijälle tarjotaan.

– Roolit ovat sellaisia, että hävettää tuottajien puolesta, hän lataa.

– Olen iloinen, että Tuntematon sotilas tehdään jälleen kerran, koska ex-oppilaillani on sen tähden sikana töitä. Jos itse istuisin rahapussin päällä, olisin ehkä valinnut jonkin toisen tarinan ja katsonut Suomen itsenäisyyttä monimuotoisemmin.

Tasa-arvon törmäyskurssilla

Tämän olen oppinut -haastattelussa Kati kertoo myös suhteestaan tyttäreensä, lapsenlapseensa – ja miehiin.

– Tasa-arvo on asia, jonka kanssa olen ollut maailman kanssa eniten ristiriidassa. Meidän perheessämme äiti kouluttautui, isä siivosi ja teki safkat. Oli hämmentävää törmätä maailmaan, jossa naiset eivät muka pystyisi käymään töissä, koska niillä on lapsia, Kati sanoo.

– Ehkä siksi minulla on epäonnistunut miessuhteitakin. Parisuhteissani on edellytetty hoivahenkilökunnan käytöstä, mihin minä en kykene. En osaa hoivata aikuista ihmistä. Se on sitten päättynyt aina sovittamattomiin ristiriitoihin. En ole ikinä osannut ihmissuhdepelejä.

Millaista oli jäädä nuorena yksinhuoltajaksi? Mitä Kati oppi Matti Pellonpäältä? Entä lapsenlapseltaan? Lue Kati Outisen koko haastattelu Me Naisten numerosta 25–26/2016.

Vierailija

No eipä suomessa tehdä nykyään oikein mitään mielenkiintoista elokuvan saralla jossa edes olisi käyttöä niin hyvälle näyttelijälle kuin Outinen. Tuo tuntematonkin on luultavasti melkoista amerikkalaistettua rahastus kuraa ohuella näyttelijäntyöllä höystettynä ja se oikea tuntematon on niin syöpynyt suomalaisten mieliin, että vanhasta apinotu erikoistehostehuttu on luultavasti ainoa mahdollisuus tehdä nyky-katsojiin jotenkin tehoava tuotos.  Mukavaa tietysti jos yllättyisi...