Juha on miettinyt Heidin jaksamista, kun tämä on tehnyt töitä syöpähoitojensa lomassa. ”Heidiä ei pidättele mikään, helpompi on vahtia kapallista kirppuja.” Kuvat: Jouni Harala
Juha on miettinyt Heidin jaksamista, kun tämä on tehnyt töitä syöpähoitojensa lomassa. ”Heidiä ei pidättele mikään, helpompi on vahtia kapallista kirppuja.” Kuvat: Jouni Harala

Kun Heidi Sohlberg sairastui rintasyöpään, isä Juha Willman joutui kohtaamaan samat pelot kuin kolmekymmentä vuotta aiemmin. Helena-vaimo menehtyi silloin samaan sairauteen.

Toivakassa Koivujärvi näyttää olevan vielä jäässä, mutta sen pinnan alla tapahtuu. Jäät paukkuvat niin, että Juha Willmanin, 62, mökin rannassa jytinä tuntuu jaloissa asti. Kumina ennakoi jäiden sulamista. Vieressä tytär Heidi Sohlberg, 35, miettii, milloin rannan savusaunasta voi taas pulahtaa järveen. Mökki on perheelle tärkeä paikka.

– Tänne kokoonnutaan juhlimaan ja rantasaunassa parannetaan maailmaa, Heidi esittelee tiluksia.

Parhaimmillaan saunassa on istunut kolmentoista hengen porukka.

– Olemme iskän kanssa niin samanhenkisiä, että pidämme toistemme ystävistäkin. Kun tuon tänne kavereitani, iskä ilmoittaa aina, että hän ei sitten lähde evakkoon.

Mökin seinällä katseen pysäyttää mustavalkoinen valokuva, jossa Heidin tyttäret Josefina ja Sofia pussaavat äitinsä kaljua päätä.

Kuva otettiin syksyllä, kun Heidi oli menettänyt hiuksensa rintasyöpähoitojensa seurauksena.

Juha sai valokuvan joululahjaksi.

– Ensin nauroin, että pussaavatko tytöt jotain ilmapalloa, Juha heittää.

– Mutta näinhän minä heti, mitä kuvassa tapahtuu. Kyllä se kouraisi syvältä. Kuvassa tiivistyy, miten tytöt käsittelevät vaikean asian ja ovat äitinsä tukena. On se niin koskettava kuva että huh heijaa.

Veljellä sama geenivirhe

Kun Heidi reilu vuosi sitten sai tietää kantavansa rintasyövälle altistavaa geenivirhettä, hän kertoi tuloksesta ensin puolisolleen Niklas Sohlbergille ja heti sen jälkeen isälleen. Juha oli aavistellut tietoa kolmekymmentä vuotta, aina siitä asti, kun hänen vaimollaan Helenalla – Heidin ja hänen veljensä Jounin äidillä – oli todettu rintasyöpä.

– Lapsillekin tehtiin geenitestit nuorina, mutta tuloksista ei koskaan kuulunut. Ajattelin, että kaikki on­ hyvin, mutta alitajuntaan jäi aavistus: oliko sittenkään.

Kun Heidin BRCA2-geenimutaatio nyt löydettiin, perhe ei vielä tiennyt, että hän oli jo sairastunut rintasyöpään. Mattomaiset kasvaimet löytyivät vasta magneettikuvissa, jotka otettiin ennaltaehkäisevää leikkausta varten.

– Olin täysin paniikissa, Juha tunnustaa, kun Heidi ei ole kuulolla.

– Puhelimessa kannustin Heidiä, että tästä kyllä toivutaan. Luurin laskettuani hajosin täysin. Menin metsään, potkin puita ja huusin. Johonkin se tuska piti purkaa.

”Enhän minä hajoile lasteni nähden. Kuka vanhempi tekisi niin?”

Isä ei ole vieläkään kertonut tyttärelleen synkimmistä pelonhetkistään. Ehkä sitten joskus.

– Enhän minä hajoile lasteni nähden. Kuka vanhempi tekisi niin? Tehtäväni on olla heidän tukenaan.

Juha ja Heidi juttusilla – katso video!

2962130

Juha puhuu lapsistaan monikossa: myös Jounilla on todettu sama geenivirhe. Miehillä se tarkoittaa kohonnutta riskiä sairastua rinta- tai eturauhassyöpään. Jouni kävi kuulemassa tuloksensa sairaalassa Tampereella.

– Kun Jouni kertoi omasta geenivirheestään, parahdin että voi paska. Hän on kuitenkin viilipytty ja rauhoitteli vuorostaan minua: ei mitään hätää, nytpä tiedetään.

Sama geenivirhe on todettu muutamilla muillakin suvun miehillä. Heidän tapaan Jouni käy tarkistuksessa vuoden välein.

– Aina sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta syövän kanssa on päinvastoin. Tässä tapauksessa tieto lisää turvallisuuden tunnetta, Juha miettii.

– Jounikin tuumi heti, että nythän hän on hyvässä seurannassa. Miesten olisi syytä pitää itsestään huolta, mutta kuka alle nelikymppinen sellaista malttaa?

Vaieta vai puhua?

Jounin geenilöydös ja Heidin sairastuminen palauttivat elävästi Juhan mieleen vaimonsa syöpätaistelun. Aluksi Helena oli tuntenut rinnassaan tiivistymän. Elettiin vuotta 1982.

– Lääkärin mielestä se oli vain rasvakudosmuutos. Että kotiin vaan, Juha muistelee.

Jouni oli silloin kolmevuotias, Heidi vuoden. Perhe rakensi talon Jyväskylän Saarenmaalle, lähelle Juhan lapsuudenkotia. Helena oli fysioterapeuttina omassa yrityksessään, Juha työskenteli ruokapalvelupäällikkönä ja talousopettajana. Yhdessä he pyörittivät vielä omaa tilausravintolaa ja catering-palvelua.

Helenan diagnoosi vuonna 1986 tuli pommina keskelle ruuhkavuosia. Rintasyöpä oli levinnyt laajalle. Pääteltiin, että syöpä oli aktivoitunut Helenan kaatuessa ja lyödessä rintansa vuosia sitten. Jos hänen aiempi epäilyksensä olisi otettu vakavasti, sairaus olisi ehkä löydetty ajoissa. Hoidot pantiin vauhdilla käyntiin, mutta ennuste oli huono.

– Syöpähoidot ovat rankkoja nykyäänkin, mutta silloin oireita ei osattu lievittää kuten nyt. Helena oli välillä hirveän heikossa kunnossa, Juha vertaa.

– Hän oli kuitenkin vahva persoona, kuten Heidi. ­Uskon, että hän venytti jaksamistaan ja vuosiaan sillä voimakkaalla luonteenlujuudellaan.

Helena jatkoi töissä ja pyöritti perheen arkea. Kun hiukset lähtivät, kalju peitettiin vikkelästi peruukilla.

– Helenalle oli tärkeää, ettei sairaudesta kerrottu lapsille eikä perheen ulkopuolelle. Sitä oli raastavaa seurata vierellä. Peloista ei voinut puhua kenellekään, Juhan kaikuva ääni vaimenee.

– Ajattelen, että ystävyyteen kuuluu oikeus olla toisen tukena. Siksi vaikeistakin asioista on reilua kertoa lähimmille. Helenalla oli kuitenkin täysi oikeus sairastaa niin, ja minä kunnioitin hänen valintaansa.

Heidi on käsitellyt omaa sairauttaan toisin. Hän on kertonut hyvistä ja huonoista hetkistä perheelleen, läheisilleen ja julkisuudessa. Avoimuus on ollut hänen ­tapansa sairastaa ja toipua.

– Tässä asiassa olemme vastakkaisia ääripäitä, äiti ja minä, Heidi sanoo.

– Minun on vaikea käsittää, miten äiti on pystynyt ­pitämään kaiken sisällään ja miten rankkaa isälle on varmasti ollut esittää kaiken olevan hyvin.

Juha ymmärtää, että Heidin julkisessa työssä sairauden piilottelu olisi ollut vaikeaa. Silti tyttären ulostulo on synnyttänyt hänessä ristiriitaisia tunnelmia.

– On siinä ollut nieltävää. Kommentoin vieläkin, kuinka usein ja millaisia juttuja Heidin kannattaisi julkaista vaikkapa Facebookissa. Yleensä aloitan viestini ’Älä nyt kimpaannu, mutta’, Juha sanoo.

– Enkä minä kimpaannu – paitsi välillä. Olemme molemmat räjähtäviä tyyppejä, Heidi jatkaa.

– Tämähän syttyy nopeammin kuin Ferrari, Juha nauraa ja viittilöi tyttäreensä.

Siitä Juhakin on ylpeä, miten Heidi esimerkillään on antanut voimaa muille sairastuneille. Hän on nähnyt Heidin saaman palautevyöryn ja miten se on kohottanut tämän fiilistä. Katsellessaan tytärtään Syöpäliiton konsertissa syksyllä Juha ajatteli, miten kaunis nainen voi olla kaljunakin.

– Olen kuitenkin muistuttanut Heidiä, että reippaudella ei saa rehvastella. Syövän kanssa on oltava nöyrä.

Kun taistelu päättyy

Helena sairasti neljä vuotta. Sairaalakäynneistä tuli rutiinia. Hoitopäivinä Juha heitti Helenan lääkäriin ja jatkoi töihinsä.

– Hän nousi kyydistä ja huikkasi aina, että iltapäivällä nähdään, Juha muistaa.

Juhalla ja Heidillä on suorat, välittömät ja avoimet välit.
Juhalla ja Heidillä on suorat, välittömät ja avoimet välit.

Yhtenä päivänä lääkäri soitti Juhalle töihin. Viesti oli koruton: Hoitoja ei enää annettaisi, mitään ei ollut tehtävissä. Juhan olisi syytä tulla sairaalaan, mutta vaimoaan hän ei saisi mukaansa.

– Olin ollut poissa ehkä kolme neljä tuntia, mutta siinä ajassa Helena näytti vanhentuneen 20 vuotta. Kaikista suurin järkytys oli nähdä, mitä tapahtuu, kun ihminen lakkaa taistelemasta. Se muistikuva on piirtynyt tarkasti mieleeni.

Jouni oli yhdentoista, Heidi täyttämässä yhdeksän.

– Herrajumala, se oli kova paikka. Päivä oli lähestynyt kuin punainen täppä auton navigaattorissa, mutta kyllä se yllätti silti. Olin nuori kaveri, jolla ei ollut mitään aiempaa kokemusta kuolemasta.

Helena menehtyi kolme päivää myöhemmin, vappuaatonaattona. Kuolemaa oli käsitelty aikuisten kesken, mutta lapsille siitä puhuttiin vasta nyt. Juha haki lapset kesken koulupäivän.

– Minulla oli ollut neljä vuotta aikaa valmistautua, mutta lapsia olimme halunneet säästellä surulta niin pitkään kuin mahdollista, Juha sanoo.

Äidin poismenoa oli vaikea käsittää. Heidillä ei ole siitä tarkkoja muistikuvia. Seuraavana päivänä Heidi ja Jouni menivät vappujuhliin kuten oli sovittu.

– Siinä konkretisoitui ajatus, että muiden elämän on jatkuttava, Juha sanoo.

Sitä Helenakin oli toistellut. Juha kyllä pärjäisi lasten kanssa. Hän oli perillä näiden koulusta ja harrastuksista, osasi laittaa ruokaa ja huushollata. Vain pyykinpesu ontui. Aika nopeasti Willmaneilla oli vain vaaleansinisiä ja vaaleanpunaisia vaatteita.

– Helena muistutti myös, ettei ihmisen kuulu olla yksin. Hän sanoi, että etsit sitten itsellesi uuden. Silloin se tuntui pahalta, mutta myöhemmin ymmärsin, että tottahan hän puhui.

Juha solmi uuden suhteen oltuaan leskenä kaksi vuotta.

Henkisen jumpan aika

Sairastuessaan Heidin ensimmäinen ajatus oli, käykö hänelle samoin kuin äidilleen.

– Minä en saanut kuolemantuomiota kuten äiti. En osaa kuvitella, mitä hän on käynyt läpi tiedostaessaan kohtalonsa ja sen, ettei näe lastensa kasvavan. Yllättävän vähän olen miettinyt kuolemaa.

” Soittelen Heidille riesaksi asti ja tsekkailen hänen vointiaan, mutta en ole paniikissa enää.”

Ei Juhakaan sitä halua pohtia. Hän keskittyy tietoon, että nyt ollaan selvillä vesillä.

– Soittelen Heidille riesaksi asti ja tsekkailen hänen vointiaan, mutta en ole paniikissa enää.

Heidin syksy meni hoidoissa, tsempatessa, kuntoutuessa. Henkisen jumpan aika on vasta nyt.

– Tiesin, että hoitojen jälkeen iskee väsymys. Sen rankkuus kuitenkin yllätti. En ollut masentunut mutta hirmu uupunut, Heidi kuvailee.

– Sairaus kulkee mukana hamaan tulevaisuuteen. Muistan sen aina, kun näen itseni peilissä. Mutta peloista olen päässyt. Mietin enää harvoin syövän uusimista, Heidi sanoo.

Heidi aikoo vielä puhua sairauskokemustaan terapeutille. Ystävät ovat olleet valtava tuki, mutta ammattiauttajan kanssa asioita voisi käsitellä eri vinkkelistä.

– Olen vasta nyt alkanut puhua synkimmistä fiiliksistä ystävillenikin. Esimerkiksi Joanna Kuvaja on ollut mukana kaikissa vaiheissa, mutta vasta hiljattain Tahkon-reissulla ensi kertaa itkimme silmät päästämme.

Samanlaista puhdistavaa läpikäymistä Heidi odottaa isänsäkin kanssa.

– Meillä on tapana puhua toisillemme kaikesta suoraan ja kaunistelematta. Sairaus ei ole tehnyt meistä hyssyttelijöitä, Juha sanoo.

– Mutta olemme esiintyneet hirmu reippaina toisillemme. Tiedän, millainen murehtija isä on, enkä ole raaskinut kertoa niistä paskimmista päivistä, Heidi myöntää.

– Heidi on perinyt minulta pahan tavan heräillä öisin vatvomaan huolia. Sitä makaa sängyllä ja tuntuu kuin katto putoaisi päälle. Aamulla sama aihe on enää pikkumurhe, Juha jatkaa.

– Ehkä sitten kesällä. Otetaan lasilliset cavaa, lämmitetään savusauna ja kiivetään ylälauteille.

Juha Willman

  • 62-vuotias yrittäjä.
  • Asuu nykyään Jyväskylässä, jonne palasi hiljattain vietettyään monta vuotta Espanjan Fuengirolassa.
  • Lapset Jouni Willman, 38, ja Heidi Sohlberg, 35.
  • Isännöi Sun Toive -ravintolaa yhdessä kumppaninsa Esa Sääskilahden ja Eija Koriseva-Ruohomäen kanssa.

 

Heidi Sohlberg

  • 35-vuotias Jyväskylässä syntynyt juontaja, malli ja sisustussuunnittelija.
  • Perheeseen kuuluvat puoliso Niklas Sohlberg ja kaksi tytärtä. Asuvat Espoon Nuuksiossa.
  • Esiintyy Elixir-ohjelmassa sekä Huomenta Suomen Duunikunto-sarjassa. ”Uusia töitä on vireillä, ja kevät on täynnä hyvää energiaa.”

– Alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, Jari Sillanpää kertoo Ilta-Sanomissa.

Laulaja Jari Sillanpää, 52, kertoo Ilta-Sanomissa, miten alkoholin vähentäminen on vaikuttanut hänen hyvinvointiinsa. Jarin mukaan hänen painonsa on noussut tasaisesti viime kesästä lähtien.

– Aloin juoda viime kesänä limuja ja syödä irtokarkkeja. Limut tulivat alkoholin tilalla, Jari kertoo IS:ssa.

Jarin mukaan hän vähensi alkoholinjuontia ”radikaalisti” kolme vuotta sitten.

– Join ihan liikaa ja sain migreenioireita saunan ja alkoholin yhdistelmästä. Mutta alkoholinjuonnin lopettamisen jälkeen kehoni alkoi huutaa sokeria, hän kertoo lehden haastattelussa.

Jari sanoo haluavansa lopettaa limsojen juonnin, jotta pysyisi hyvässä kunnossa. Hän ei kuitenkaan mieti ulkonäköään enää yhtä paljon kuin nuorempana.

Vuonna 2014 Jari kertoi Me Naisten haastattelussa, että hänen painonsa on jojoillut vuosia.

– Olen kurinalaiseen elämään aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Iän myötä minusta on tullut myös armollisempi itseäni kohtaan. ­Painoni on uran varrella vaihdellut 80 kilosta yli sataan kiloon, joten yleisöni on tottunut näkemään minut kaikenkokoisena, Jari kertoi syksyllä 2014.

 

Anni Hautala lomaili kesällä avomiehensä stand up -koomikko Niko Kivelän ja molempien poikien kanssa Kreikassa ja mökillä. Kuva: Jonna Öhrnberg

Radiojuontaja Anni Hautala aloittaa joka maanantai terveellisen elämän, mutta päätös pitää korkeintaan keskiviikkoon asti.

Juontaja Anni Hautala, 35, julkaisee marraskuussa keittokirjan. Projekti alkoi, kun kustantaja otti suosikkijuontajaan yhteyttä.

– Minulla on helppo suhde ruokaan. Rakastan sitä, että en itsekään tiedä, mitä ruokaa laitan ja kaivelen kaapeista kaikkia tekotarpeita, Anni kertoi torstaina Otavan syyskauden avajaisissa.

Kesällä Anni vieraili kirjaa varten Champagnesen ja Cognacin kylissä, jossa tutustui juomien valmistusprosesseihin. Kirjassa on muutama drinkkiohje. Ruuan suhteen Anni kuvailee olevansa nautiskelija.

”Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.”

– En ole koskaan ollut millään dieetillä. Minulla on siihen liian huono itsekuri. Ehkä minulla on jokin hyvä geeni, että en liho niin paljon.

Keho ei totu aikaisiin aamuherätyksiin

Radio Suomipopin Aamulypsyä juontava Anni herää joka aamu ennen viittä. Aikaisin herääminen ja väsymys lisäävät makeannälkää.

– Keho ei oikein totu siihen heräämiseen. Aloitan joka maanantai terveellisemmän elämän ja suunnittelen karkkilakkoa, mutta se loppuu viimeistään keskiviikkona. Toimituksessa on usein karkkeja ja herkkuja, joihin sorrun.

”Loppukevät oli ihan hullua juoksua.”

Aamulypsyn lisäksi Anni jatkoi tällä viikolla kesän jälkeen Idolsin kuvauksia. Kuuden viikon kesäloma tuli tarpeeseen.

– Olin todella tiukka lomasta. Loppukevät oli ihan hullua juoksua ja odotin jo lomaa. Huomaan, että käyn silloin kärsimättömäksi; en jaksaisi yhtään mitään korjauksia tai muutoksia, vaan olin, että kuvataan nyt vaan.

Hanna Kinnusta on haukuttu netissä lihavaksi ja rumaksi, mutta hän on päättänyt rakastaa itseään. – Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

Entinen Salattujen Elämien näyttelijä, nykyinen Radio Aallon juontaja Hanna Kinnunen (o.s. Karjalainen), 37, joutui Salkkari-aikoinaan nettikriitikoiden ruodittavaksi ulkonäkönsä takia. Tänään ilmestyvässä Valtavan ihana – kokemuksia naisen kehosta ja kiloista -kirjassaan Hanna paljastaa, että häntä arvosteltiin tv-näkyvyyden myötä muun muassa syöttöporsaaksi.

Kun negatiivista palautetta alkoi tulla, Hanna hätkähti. Hetken hän jopa uskoi arvostelijoita.

– Kun minua haukuttiin netissä rumaksi ja lihavaksi, ajattelin ensin, että haukkujat ovat oikeassa. Se vahvisti ajatustani siitä, että olen arvoton, Hanna kertoo.

Nyt Hanna ja Valtavan ihana -kirjan toinen tekijä, artistipromoottori Aino-Kuutamo Uusitorppa haluavat lopettaa, tai ainakin vaimentaa, tuollaiset puheet alkuunsa.

– Nykyään ajattelen, että jokaisen keho kuuluu ihmiselle itselleen eikä kenelläkään ole oikeutta arvottaa tai arvostella sitä. Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä, Hanna näpäyttää.

”Toisen ulkonäön arvostelu on pelkästään huonoa käytöstä.”

– Jokaisella naisella on ollut hetki tai hetkiä elämässään, jolloin hän on miettinyt kriittisesti suhdetta omaan kehoonsa. Meidän pitäisi vapautua sellaisesta ajattelusta. Elämä ja aikamme on liian arvokasta käytettäväksi itsensä ja muiden haukkumiseen.

Läskikin voi olla terve

Hanna elää parhaillaan ruuhkavuosiarkea 7- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa. Hän on huomannut, että paras apu jaksamiseen on liikunta. Hanna käy kuntosalilla kolme kertaa viikossa.

Hanna on kuitenkin huomannut, että monet arvostelijat eivät ajattele urheilullisuuden ja pyöreyden liittyvän yhteen. Kun pyöreä ihminen esiintyy julkisesti itseään arvostaen, moni närkästyy ja alkaa luennoida lihavuuden terveysvaaroista.

”Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin.”

– On ihan bullshittiä ajatella, ettei lihava ihminen voisi olla hyväkuntoinen. Ylipaino itsessään ei ole sairaus. Siitä tulee sellainen vasta, jos keho lakkaa sen vuoksi toimimasta. Ihminen voi olla ylipainoisena hyväkuntoinen ja liikkua paljonkin. Arvostelu kertoo enemmän ihmisten stereotypioista kuin arvostelun kohteena olevasta ihmisestä.

Hanna uskoo, että ulkonäköpaineista ja itsekritiikistä vapautuminen ovat lopulta oma valinta.

– Kun minua on arvosteltu netissä tai kiusattu koulussa, olisin voinut jäädä märehtimään epäreiluuden tunteessa. Katkeroitumisen sijaan olen valinnut, etten anna epävarmuuden tunteelle valtaa.

"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.
"Negatiivisesta ajattelutavasta irtipäästäminen on valinta", Hanna sanoo.

Naiset samalle puolelle

Sama ajattelutapa pätee myös toisten ihmisten arvosteluun. Hanna toivoo, että haukkumisen sijaan erityisesti naiset pitäisivät enemmän toistensa puolta.

– Naiset sysäävät helposti vastuun ulkonäkökritiikistä miehille, vaikka oikeasti kilpailemme toistemme kanssa. Jos me tukisimme ja kannustaisimme toisiamme äänekkäämmin, tulisimme kaikki onnellisemmiksi. Se ei liity pelkkiin kiloihin, vaan myös naisen euroon, lasikattoihin, ihan kaikkeen.

Hannaa itseään oikeaan suuntaan ovat ohjanneet paitsi iän mukanaan tuoma itsetunto, myös äitiys.

– Omille lapsilleni haluan opettaa, että he arvostavat sekä itseään että muita ennen kaikkea yksilöinä.

Vierailija

Lihavaksi ja rumaksi mollattu ex-salkkaritähti Hanna Kinnunen: Naiset, tukekaa toisianne haukkumisen sijaan

En tiedä miksi minua ärsyttää lihavista ihmisistä puhuttaessa se ettei lihava sanaa juurikaan käytetä..On pyöreitä ,pullukoita , pehmoisia ja kaikkea semmoista mutta lihava sana on useinkin korvattu jollain muulla..Minä olen lihava ihminen ja sillä siisti. Hoikka on hoikka ja lihava on lihava. Eihän se nyt mikään kirosana ole se lihava, mutta sanoppas tuttavallesi jonka näet pitkästä aikaa että oletpas sinä lihonut...On muuten entinen tuttava sen jälkeen..
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.