Ennen laulaja Hanna Pakarisen lempiravintola oli sellainen, jonka lautasilla ei kasviksia näkynyt. Nyt hän kokkaa sujuvasti kukkakaalimuusia ja joogaa vaikka omassa kylppärissä.

Hanna Pakarinen, 32, seisoo ekokaupassa puisen hyllyn edessä ja puhuu. Paljon.

– Mulpereita! Näitä mie otan ison pussillisen. Teen niistä kaalilaatikkoa. Siihen tulee kaalia, mantelijauhetta, hunajaa, Hanna luettelee ja pyörittelee käsissään mulperimarjapussia.

Keltaruskeat marjat näyttävät pieniltä toukilta, mutta maistuvat makeilta. Siksi laulaja syö niitä välillä sellaisenaankin.

– Hei, psylliumia! Tämä on tosi hyvää leivonnassa. Mantelijauheesta, psylliumista, kananmunasta ja creme fraichesta tulee hyviä sämpylöitä.

Viimeksi Hanna kokkasi kukkakaalimuusia ja lappeenrantalaista lihamureketta, jonka erikoisuus ovat murekkeen sisään piilotetut kypsät kananmunat. Mutta että kukkakaalimuusia! Anteeksi mitä?

Kauas on tultu siitä Idols-Hannasta, joka ilmoitti lempiruuakseen lihapullat ja perunamuusin ja joka ei voinut sietää kasviksia.

– Kun lihapullien ja perunamuusin kanssa ei lautasella ollut muita vihanneksia kuin punajuuria, niin mie tiesin, et se on hyvä paikka, kertoi vastavalittu Idols-voittaja lempiravintolastaan Imagen haastattelussa keväällä 2004.

Nyt lausunto naurattaa.

– Ruokavalioni on todellakin muuttunut, heittänyt ihan häränpyllyä.

– Tänä päivänä puhutaan paljon karppauksesta, blaa blaa, mutta mie oon huomannut, että minun on pakko vältellä viljoja ja sokeria. Vatsa ei kestä, ja voin paljon paremmin ilman niitä. Niin olen löytänyt kasvikset, esimerkiksi kukka- ja parsakaalin ja kaalit yleensäkin.

Viljojen välttely alkoi kaverin esimerkin houkuttelemana kolmisen vuotta sitten. Se kannatti: vatsavaivat hävisivät. Painonpudotus ei ollut ykkössyy ruokavalion muutokseen, vaikka Hanna sanookin laihduttaneensa koko ikänsä.

Kuurit pannaan

Viime syksynä Hanna seisoi huoltoaseman tiskillä. Häntä ärsytti. Valittavana oli vain pizzoja, hampurilaisia ja leipiä, eli pelkkää hiilarihöttöä. Mikä pahinta, juuri leipää hän himoitsi.

Lopulta tilaus oli lyhyt: yksi teevesi, kiitos. Mukiin Hanna upotti oman teepussinsa. Niitä hän pitää aina mukana keikkabussissa: inkivääriä, kaneli-lak­ritsia ja detox-teetä. Joskus kun nälkä oikein kurnii eikä huoltoasemalta löydy mitään kelvollista, laulaja valitsee suklaapatukan.

Hanna ei tykkää puhua laihduttamisesta, sillä hän inhoaa jo pelkkää sanaakin. Silti elämä on sitä, joka päivä,jos haluaa pitää painonsa kurissa.

– Suklaaseen minulle ei tule sellaista himoa kuin monilla naisilla. Minä
himoitsen rasvaista hiilihydraattipitoista ruokaa, mikä on terveydellekin pahinta ja lihottavinta. En usko, että kukaan lihoo pelkästään suklaata syömällä, jos ei samalla syö rasvaista hiilariruokaa.

Hannan paheita ovat sipsit ja juustonaksut. Tosin enää retkahduksia ei juuri tule. Viimeksi käsi kävi naksupussilla kuukausi sitten.

– Syön naksuja nykyään niin harvoin, että syöminen on tietoinen päätös. Silloin siitä ei tule morkkista. Ajattelen, että kaikkea saa syödä, mutta kohtuullisesti.

Hanna ei haluaisi puhua laihduttamisesta, sillä hän inhoaa koko sanaa. Silti siitä on kyse, joka päivä.

– Laihdutus on hirveää, mutta se on kuitenkin läsnä koko ajan, juttelet
kenen kanssa tahansa.

Hannalle laihdutus on elämänmittainen harrastus.

– Sillä tavoin syömisessä pysyy tolkku. Välillä voi juoda viiniä tai syödä suklaata ja leipääkin, kunhan ei tee sitä koko ajan. Nyt yli kolmekymppisenä olen huomannut, mitä vatsa kestää ja mitä se ei kestä.

Hanna ei kuitenkaan syynää kilojaan. Hän ei ole käynyt vaa’ alla vuosiin, vaikka kapine kylppäristä löytyykin. Vaa’an käyttö loppui, koska touhu muuttui helposti maaniseksi. Itseä tuli punnittua pari kertaa päivässä.

– Yksikin kilo ylöspäin masensi. Minulla on paljon terveempi olo, kun en mittaa koko ajan itseäni.

Vaikka Hanna sanoo olevansa ikuinen laihduttaja, hän hylännyt erilaiset dieetit ja laihdutusprojektit.

– Ne ovat hirveän raskaita. Olen käynyt kaikenlaisia käsittämättömän
typeriä kuureja läpi. On kamalaa, että ihmisille syötetään, että pitäisi olla niin ja niin laiha ja näyttää siltä ja siltä, että olisi hyväksytty. Totta kai minäkin tavallisena suomalaisena naisena pohdin, miksi miun perse on näin iso. Se on kauheaa. 

Jyrkkä ei itsensä toljottamiselle

Kevätpäivä oli jotenkin vähän tylsä ja masentava. Hanna nappasi itsestään kuvan kameralla ja ajatteli päivittää sen Facebookiin. Sitten hän katsoi
kuvaa. Hyi! Kylläpä hän näytti kauhealta. Kuva jäi lataamatta nettiin.

Parin päivän päästä hän pläräsi hyväntuulisena kännykkäänsä ja törmäsi sattumalta myös aiemmin ottamaansa kuvaan. Hei jee! Kuvahan oli hyvä ja nainen siinä nätti.

Kun Hanna tajusi, että kyseessä oli sama kuva jota hän hetki sitten oli
inhonnut, oli pakko soittaa serkulleen ja ihmetellä.

– Tajusin, miten suhtautuminen ulkonäköön on omasta mielestä kiinni.

Hanna toteaa, että jos ihminen on sinut itsensä kanssa, hän näyttää ihan jumalattoman kauniilta oli kilo sinne tai toinen tänne. Ulkonäkökeskeisellä alalla ei ole kuitenkaan kovin helppoa olla sinut oman vartalonsa kanssa.

– Haluaisin olla vain tällainen ihan tavallinen 32-vuotias suomalainen nainen, joka esiintyy. Niin toki olenkin, mutta pelkään silti koko ajan, että jossain lehdessä kirjoitetaan että se Hanna Pakarinen on lihava.

Ajatukset omasta ulkonäöstä ovat vaihdelleet iän mukana.

– Teininä piilotin itseni isoihin vaatteisiin. En pitänyt itseäni kauniina, ja poikienkin kanssa pyrin olemaan ennemmin kaveri kuin heidän ihailemansa kaunotar. Ehkä se oli minun keinoni selvitä hengissä yläasteen läpi, laulaja pohtii.

Idols-aikana oli pakko kiinnostua ulkonäöstä ja vaatteista. Ensimmäiset pari vuotta nuori taiteilija keikkaili lenkkareissa, mutta sitten naisellisempi tyyli alkoi innostaa.

– Opettelin kävelemään ja esiintymään korkokengillä. Kävin aikamoista pohdintaa siitä, menenkö trikoissa Euroviisuihin, mutta sitten menin, Hanna nauraa.

Omia esiintymisiään Hanna ei katso ikinä. Hän ei ole nähnyt edes Euroviisu-esitystään. Ja kun telkkarissa pyöri hänen tähdittämänsä mainos, kanava vaihtuu heti ensitahdeista.

Loppu sauhuttelulle

Viime elokuussa Hanna seisoi valkoisen kivitalon edessä Helsingin keskustasta ja kaivoi käsilaukustaan tupakka-askin. Hän sytytti tupakan sytkärillä, kuten hän oli tehnyt yläasteiästä lähtien. Seurassa oli keski-ikäinen mies, suggestoterapeutti.

Hanna veti henkoset, toiset ja kolmannet. Pian tupakka oli poltettu, Hanna stumppasi sen ja astui sisään rakennukseen. Tämän jälkeen hän ei polttaisi enää ikinä.

Hannan ajatukset omasta ulkonäöstä ovat vaihdelleet iän myötä.

Näinköhän? laulajaa epäilytti. Mutta hyvä ystävä oli onnistunut pääsemään tupakoinnista eroon hypnoosilla, joten Hannakin tahtoi kokeilla.

– Minua nolotti polttaa. Olin röökimuijien röökimuija, aina keikkamatkoillakin tupakalla, kun auto pysähtyi.

Aiemmat lopetusyritykset olivat kariutuneet kireään oloon. Hanna keksimällä keksi syitä, miksi olisi aivan pakko polttaa.

Suggestoterapeutin luona Hanna istuutui tuoliin, ja he kävivät läpi rentoutus- ja mielikuvaharjoituksia. Terapeutti puhui tupakanpoltosta, syömisestä, kaikesta.

– Tajusin koko ajan mitä tapahtui, se ei ollut lainkaan pelottavaa. En vajonnut sillä lailla hypnoosiin, että pim, nyt olet hereillä.

Mutta jotenkin se toimi. Kun Hanna käveli terapian jälkeen portaita alas, häntä vain nauratti. Voisiko tämä olla näin helppoa?

No, ei se ihan hekotellen sujunut.

Seuraavan kuukauden yöt olivat vaikeita. Hanna heräsi kahden tunnin
välein, vaikka normaalisti nukkuu kuin tukki. Hikoilutti. Sydän hakkasi. Iho kukki.

Tupakanhimo iski silti vain harvoin, esimerkiksi silloin, kun tiedossa olivat jännittävät kuvaukset. Silloin piti keskittyä.

– Kävin mielessäni läpi tilanteen: Kävisin tupakalla, koska jännittää. Mutta kun tumppaisin tupakan, minua jännittäisi edelleen. Polttaminen ei helpottaisi oloa, ei yhtään.

Näillä konsteilla Hanna onnistui, eikä hän ole polttanut elokuun jälkeen enää yhtään tupakkaa. Yhteensä hän tapasi terapeutin kolme kertaa, ja
rahaa paloi liki 200 euroa. Toisaalta saman verran säästi jo parissa kuukaudessa, kun ei polttanut.

Ei korvikkeita

– Ennen ajattelin, että en voi lopettaa tupakanpolttoa, koska lihon. Mutta suggestioterapian ansiosta minua ei ruvennut syötättämään. Terapeutti vain sanoi: "Et korvaa tupakkaa millään, sinulla ei ole tarvetta siihen. Sinun ei vain tee mieli tupakkaa." Kummallista, Hanna pohtii.

– Ja mitä siitä. jos tulisikin pari kiloa lisää? Ne saa pois, kun laihduttaa hetken.

Kotijoogaa kuivausrummulla

Oli syyskuinen päivä, kun Hannalla välähti. Aina ei tarvitsisi jaksaa vääntäytyä joogastudiolle, jotta voisi joogata.

Hanna kasteli nipun puhtaita pyyhkeitä ja laittoi ne kuivausrumpuun pyörimään. Hän napsautti kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle ja levitti lattialle liilan joogamattonsa. Se mahtui juuri ja juuri kuivausrummun ja lavuaarin väliin. Kun kuivausrummusta levisi ihana lämpö kylppäriin, hän laittoi tabletista pyörimään joogavideon.

– Köyhän naisen hot joogaa! Olin ihan fiiliksissä, kun keksin sen, Hanna nauraa.

Tietenkin oikealla joogasalilla olisi kivempaa, mutta kotijooga toimii
hyvänä hätävarana. Hanna on yllättänyt itsensäkin sillä, että on oikeasti saanut itsensä liikkeelle kylppärissä. Vaikka kotijumppien teho voi monesti olla vähän niin ja näin, nämä joogat ovat välillä tuntuneet seuraavana päivänä lihaksissa.

Se on hyvä saavutus, sillä Hanna ei ole mikään himoliikkuja.

– Olen kateellinen niille, jotka sanovat että on pakko lähteä joka aamu lenkille. Minäkin haluaisin sellaiseksi. Saatan innostua jostain lajista niin,
että hetken kaikki menee sen ympärillä, mutta sitten se taas unohtuu.

Laulaja on kokenut sauvakävely- ja pacekauden, ja syksyllä hän innostui taas lenkkeilemään joksikin aikaa.

Peruskunnosta pitävät huolen esiintymislavoilla riehuminen ja Siiri-mopsi. Mopsia Hanna tai avopuoliso ulkoiluttavat kolme, neljä kertaa päivässä.

– Koiran käyttämisestä on tullut ihana rutiini. Siellä minä tänäänkin seisoin aamulla sateessa, että tee jo se pissi.

Keikkamatkoilla Hanna ei kuntoile, koska ei ehdi. Hän haluaa liikkua kaikessa rauhassa ja nauttia liikunnan jälkeisestä ihanasta olosta.

– En halua huhkia varttia ja juosta sitten naama punaisena seuraavaan hommaan. Urheiluhan on ankeaa, ja paras olo tulee sitten jälkeen päin. Homma menee ihan munille, jos siitä ei saa rauhassa nauttia.

Elämänlaatu on valintoja

Hanna istui viime vuonna keikkabussissa kohti Joensuuta. Uusi Olipa kerran elämä -levy oli saanut bändin jälleen kerran tien päälle.

Lokakuinen Suomi oli synkeä, tummat metsät reunustivat ajomatkaa. Ajatus pitkästä bussimatkasta yöllä keikan jälkeen takaisin Helsinkiin ahdisti. Mitä jos ottaisikin hotellihuoneen? Hanna laittoi luurit päähän, tuijotti ulos ikkunasta ja mietti. Bussi ei maksaisi Hannalle
mitään, mutta hotellihuone ja juna kotiin seuraavana päivänä maksaisivat toistasataa euroa.

– Päätin ottaa hotellihuoneen. Bussissa olisin nukkunut huonosti ja
pelännyt hirviä pimeällä tiellä. Nyt heräsin virkeänä ja olin junalla vain kaksi tuntia myöhemmin kotona kuin muut bussilla.

– Siinä mielessä olen tosi itsekäs, että haluan panostaa elämänlaatuun ja siihen, mistä minulle tulee hyvä olo.

3 x Hanna hyvän olon lähteet

1. Laulaminen yksin
”Hätistin tuottajan hetkeksi pois studiosta, kun halusin laulaa rauhassa yksin. Hupsis. Hetkessä kuluikin 50 minuuttia, kun vain istuin ja lauloin Bruce Dickinsonia, Alphavillea ja Bon Jovia.”

2. Punaviini ja ystävät
”Rakastan yli kaiken ystävien kanssa puhumista viinilasin äärellä. Näen parasta ystävääni, serkkuani, tosi harvoin. Viimeksi kävimme viinilasillisella viisi kuukautta sitten, kun kävimme katsomassa Bon Jovia.”

3. Vartin haaveiluhetki
”Haaveilen joka päivä hetken. Jos en muuten saa varttiani, sanon vaikka käyväni soittamassa puhelun. Sitten istun nurkan takana ja tuijotan hetken seinää.”

Prinsessa ihastutti kaikki paijaamalla kaneja ja lausumalla ensimmäiset sanansa kameroiden läsnäollessa.

Herttuatar Catherine ja prinssi William edustavat parhaillaan Kanadassa. Pääministeri Justin Trudeau kutsui perheen vieraakseen juhlimaan Kanadan 150-vuotissynttäreitä.

Herttuatarparin lapset, kolmevuotias prinssi George ja reilun vuoden vanha prinsessa Charlotte, ovat päässeet tällä kertaa mukaan reissuun. Viime keväänä lapset jäivät kotiin, kun William ja Catherine olivat edustusmatkalla Intiassa ja Bhutanissa.

Matkalta julkaistuista kuvista päätellen George ja Charlotte nauttivat reissusta täysillä. He esimerkiksi osallistuivat torstaina armeijan perheille järjestetyille lastenkutsuille Victorian kaupungissa.

Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.
Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.

Brittilehti Telegraphin mukaan Charlotte lausui kutsuilla ensimmäisen sanansa julkisesti. Ilmapalloihin ihastunut pikkuprinsessa huusi innoissaan ”Dada” isälleen Williamille.

Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.
Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.

Jos näistä ilmeistä ei tule hyvälle tuulelle, niin mistä sitten?

Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.
Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.

Moosesta oli varmasti apua, jos pikkukuninkaallisilla oli ikävä omaa koiraansa Lupoa.

Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.
Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.

Prinssin ja prinsessan tyyli on tullut jo tutuksi. Charlotte edustaa useimmiten leveähelmaisessa mekossa ja neuletakissa.

Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.
Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.

Juhlien kohokohta eläinten lisäksi oli ilmapalloista hahmoja puhaltava taikuri.

Myös herttuaparin asuinpaikan Kensingtonin palatsin virallisella Instagram-tilillä jaettiin suloisia kuvia juhlista. Yhdessä niistä George intoilee saippuakuplista.

Edustushommat, eivät aina mitään tylsää pönötystä. Ainakaan jos sattuu olemaan pikkukuninkaallinen.

Jutta Gustafberg kiittelee ex-miestään Harria siitä, että he ovat pysyneet ystävinä ja kasvattaneet lastaan onnistuneesti yhdessä.

Fitness-yrittäjä Jutta Gustafberg hehkuttaa Facebookiin kirjoittamassaan tuoreessa tekstissä yllättävää henkilöä: ex-miestään ja poikansa isää Harri Gustafsbergiä.

Hehkutukseen ja Harrille osoitettuun kiitoskirjeeseen on Jutan mukaan syynsä.

– Kiitos siitä, että olet ollut luottoystäväni kaikki nämä vuodet. Ystävyytemme ei päättynyt siihen, kun oma avioliittomme päättyi. Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että olemme osanneet laittaa omat tunteet tarvittaessa järjestykseen niin, että lapsen etu on aina ollut etusijalla, Jutta kirjoittaa.

– Olemme mielestäni malliesimerkki siitä, miten avioero voidaan hoitaa hyvässä hengessä. Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan. Jopa se, että olemme etsineet asuntomme riittävän läheltä toisiaan pojan kulkemisen helpottamiseksi on mahtavaa. 

”Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan.”

Jutan ja Harrin erosta on kulunut seitsemän vuotta. Harri ja leskeksi jäänyt Jutta olivat naimisissa 2007–2011. Harrista tuli silloin adoption kautta Maxin isä. Edelleen he kasvattavat teini-iän kynnyksellä olevaa poikaansa yhdessä.

– Kasvattamisessa edessä on tärkeät vuodet. Sanomasi ”poika tarvitsee positiivista pakkoa” monen asian suhteen pitää hyvin paikkansa, Jutta toteaa kirjeessään.

Jutta kiittelee myös Harrin nykyistä kumppania.

– Terveiset myös ihanalle elämässäsi vaikuttavalle naiselle J:lle, joka on ymmärtänyt sen, että exät voivat olla keskenään hyviä ystäviä.

Jutta nostaa kirjoituksessaan esille myös sen, että Harri on väittelemässä tohtoriksi mielenhallinnasta ja on ehdolla vuoden puhujaksi.

Petteri Jussilan eksät

Jutta on onnistunut muutenkin säilyttämään hyvät välit ympäröiviin ihmisiin, vaikka parisuhteet ovat vaihtuneet. Viime vuonna kerroimme haastattelussamme Jutan ystävyydestä Sari Peltoseen, joka oli avoliitossa Petteri Jussilan kanssa, ennen kuin Jutta ja Petteri tapasivat ja rakastuivat.

Lue myös: Jutta Gustafsberg ystävystyi miehensä exän kanssa: “En halunnut velloa katkeruudessa kuten äitini”

Naisten yhteinen taival alkoi ikävissä merkeissä, sillä Jutta oli toinen nainen ja Sari petetty puoliso ja pienten lasten äiti.

– Tiesin kyllä, että ero oli vain ajan kysymys, ja mietin, kuka on se ihminen, joka tulee tähän väliin. Aluksi reagoin Juttaan, että sekin lehmä, mutta ajan mittaan olen ollut iloinen, että Luojan kiitos Petteri valitsi juuri hänet, Sari kertoi haastattelussa.

Jutan ja Petterin lapsi Max oli vain kymmenkuinen, kun Petteri hukkui kotitalonsa rantaan vuonna 2004.

Menetys yhdisti naisia, ja Sari perheineen jopa muutti joksikin aikaa Jutan luo.

–Olemme edelleen toistemme ensimmäiset tukijat kriiseissä. Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, tiedämme, että toisistamme saamme parhaan sparrauskaverin. Voimme aina purkaa toisillemme synkintä settiä, Jutta kertoi.

Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.
Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.

Meeri ja Sami kokkaavat toisilleen aina, kun heillä on yhteistä aikaa.

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi, 28, ja muusikko Sami Yaffa, 52, viettivät torstaina iltaa näyttelijä Ville Haapasalon uuden Purpur-ravintolan avajaisissa.

Meeri ja Sami istuivat Michael Monroen ja tämän Johanna-vaimon kanssa samassa seurueessa ja vaihtoivat ruokalajien välissä helliä suudelmia. Maaliskuussa yhteisen työprojektin kautta tavannut pariskunta ei tuntenut ravintolan isäntää etukäteen.

– Venla-gaalassa ollaan sanottu moi kerran, siinä se. Monroen kanssa Ville on parempi kaveri, ja hänen kauttaan tänne tulimmekin, Sami selitti.

– Georgialainen keittiö on minulle tuttu juttu. Olen reissannut siellä päin pari kertaa opettamassa ja kuvaamassa ja rakastuin heti maan ruokakulttuuriin, Meeri kertoi.

Muistatko vielä? Sami Yaffa: Näin suhde Meeri Koutaniemen kanssa alkoi

Yhteisessä kodissa asuvan parin elämä on tällä hetkellä täyttä. Molemmilla on kiireinen työsyksy: Sami julkaisi hiljattain elämäkerran ja Meeri pitää lokakuussa Kiasmassa valokuvanäyttelyn yhdessä Arman Alizadin kanssa. Kun heillä on yhteistä aikaa, kokkailevat he toisilleen.

– Meeri on tehnyt minulle georgialaista ruokaa, Sami kertoi.

”Eilen kun tulin töistä kotiin, oli Sami kokannut minulle ahventacoja.”

– Ja eilen, kun tulin töistä kotiin, oli Sami kokannut minulle ahventacoja, Meeri jatkoi.

– Improvisointi on kaiken a ja o!

Näyttelijä Krista Kosonen palaa onnellisena töihin oltuaan vuoden äitiysvapaalla esikoistyttärensä kanssa. Edessä odottaa naispääosa Miami-elokuvassa.

Näyttelijä Krista Kosonen on ollut viimeisen vuoden äitiysvapaalla esikoistyttärensä kanssa. Ensi viikolla on edessä paluu töiden pariin.

– Kulunut vuosi on ollut todella erilainen, mutta ihan paras. Nyt kun olen viettänyt 24 tuntia vuorokaudessa tytön kanssa, tuntuu myös aika ihanalta päästä takaisin töihin. Lapsi jää isänsä Antin hoiviin, Kosonen kertoi saapuessaan yhdessä miehensä Antti J. Jokisen kanssa tämän ohjaaman Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasnäytökseen.

Kristan ensimmäinen rooli äitiysvapaan jälkeen on naispääosa Zaida Bergrothin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Miami. Leffa kertoo sisarusten yllättävästä tapaamisesta ja sen vaarallisista seurauksista. Krista on mielissään päästessään mukaan juuri tähän projektiin.

– Tämä työ ei olisi voinut parempaan saumaan osua! Loistavan ohjaajan rooli odottaa minua juuri, kun olen ollut vuoden äitiyslomalla. Kuvaukset kestävät viidestä kuuteen viikkoa, ja sitten voin taas palata kotiin. Minun ei siis myöskään tarvitse ajatella, että olenpa huono äiti, kun lähden töihin, vaikka lapseni tarvitsee minua, Krista muotoili.

Yhteisiä pariskuntatöitä

Kristalla on sivurooli myös puolisonsa tuoreessa Pahan kukat -leffassa. Pariskunta on tehnyt yhdessä töitä myös Antin aiemmissa elokuvissa Puhdistus ja Kätilö. Kristan mukaan siihen on luonnollinen selityksensä.

– Antti on mielestäni hyvä ohjaaja – jopa paras henkilöohjaaja, jonka olen tavannut. Miksi en siis näyttelisi hänen elokuvissaan?

– Jostakin haastattelusta tosin luin, että Antti ei voi sanoa minulle ei, Krista nauroi.