– Rakastan kahden aikuisen arkea. Parhaita ovat kiireettömät viikonloppuaamut, jolloin puolison kanssa kokataan ja syödään pitkään, surffataan netissä ja keskustellaan rauhassa, Hanna Hyypiä sanoo. Kuva: Juha Salminen

Hanna Hyypiän, 36, pitkä parisuhde päättyi siihen, että mies halusi lapsen, Hanna ei. Hän kuuluu siihen kasvavaan joukkoon, jolle äitiys ei ole haave.

Sinä iltana helmikuussa 2012 satoi lunta, mikä tuntui melkein kohtalon ivalta. Hanna Hyypiä oli päättänyt kertoa miehelleen pitkään panttaamansa asian heti, kun he ehtisivät elokuvista kotiin. Ja nyt mies joutui jäämään lumitöihin.

Hanna, 32, istuutui sohvalle odottamaan ja ajatteli, ettei puhumista voinut enää lykätä. Häntä hermostutti ja harmitti: ”Miten voi olla, että lumisadekin tuli tähän vielä hidasteeksi!”

Kun mies saisi pihan kolattua, Hanna pyytäisi tämän viereensä sohvalle ja vastaisi ensimmäistä kertaa suoraan kysymykseen, joka oli roikkunut ilmassa jo vuosia. Hanna tiesi, että 14 vuoden parisuhde olisi sen jälkeen ohi.

Lopulta mies asteli sisälle, ja Hanna sanoi elämänsä vaikeimman lauseen: ”Minun on pakko kertoa sinulle, että olen päättänyt, etten halua lapsia. Koskaan.”

Mies halusi isäksi yhtä selvästi kuin Hanna ei halunnut äidiksi. Kumpikaan ei edes yrittänyt vedota toiseen tai kääntää tämän päätä. Kihlasormukset riisuttiin saman tien sohvapöydälle. Hanna soitti erouutisen vanhemmilleen ja alkoi etsiä itselleen omaa asuntoa.

”Suhde loppui sillä hetkellä sille sohvalle.”

– Suhde loppui sillä hetkellä sille sohvalle. Tuntuihan se kohtuuttomalta, että syntymätön lapsi tuli kahden pitkässä liitossa eläneen ihmisen väliin ja katkaisi kaiken kuin seinään. Mitään vaihtoehtoa ei ollut, ei mitään mahdollisuutta. Ymmärsin hyvin mieheni kannan.

Itku tuli vasta muuttopäivänä uuden kaksion suihkussa, kun Hanna tajusi asuvansa ensi kertaa elämässään yksin. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin helpotus.

– Tuntui kuin olo olisi keventynyt kymmenen kiloa sen jälkeen, kun sain asiani kerrottua. Siitäkin huolimatta, että tunsin itseni petturiksi, joka on tuhlannut toisen aikaa ja romuttanut tämän haaveet. Vaikka enemmänhän olisin ollut petturi, jos olisin lähtenyt mukaan johonkin, mitä en halua. Tapettien värissä voi tehdä kompromisseja, mutta ei tällaisessa asiassa.

Siinä, millaista elämää tahtoo itse asiassa elää.

Askel, jota ei tullutkaan

Milloin Hanna tiesi varmasti, ettei äitiys ollut hänen unelmansa tai lapsiperhearki elämää, jota hän halusi?

Tarkasti sitä on vaikea sanoa. Jälkeenpäin on kuitenkin helppo hahmottaa suhteen kaari.

Hanna rakastui nuorena. Opiskeltiin, muutettiin yhteiseen vuokrakotiin, valmistuttiin, mentiin töihin, ostettiin oma erillistalo. Seuraava askel tässä perinteisessä mallissa olisi ollut perheen perustaminen.

”Siirsin lapsiasiaa eteenpäin aina jollakin syyllä.”

– Muistan minäkin puhuneeni suhteen alussa sellaisia, että haluan kolme lasta ja vielä ennen kuin täytän 30. Mutta kun se steppi sitten olisi pitänyt ottaa, lykkäsin ja lykkäsin, että ei ihan vielä ainakaan. Varmaan tiedostin jo, että en halua lapsia mutta en sanonut sitä koskaan ääneen. Ehkä odotin itsekin, josko rupeaisinkin vielä haluamaan.

Tietenkin tällainen asia vaikuttaa suhteeseen. Hanna alkoi erkaantua puolisostaan.

– Vuosien saatossa lapsista tuli käsittelemätön, haudattu aihe, josta emme pystyneet puhumaan. Vaistosimme molemmat varmasti sen tulleen väliimme. Nyt jälkikäteen ajattelen, että ilmassa roikkuneet toiveet ja odotukset ahdistivat alitajuisesti. Pakenin siksi kotoa harrastuksiin.

Hannasta tuli innokas koiraharrastaja, joka käytti kaiken vapaa-aikansa treenaamiseen ja kilpailemiseen.

– Nyt tuntuu, että siirsin lapsiasiaa eteenpäin aina jollakin syyllä. Otin kolmannen koiran, kun olisi ollut lapsen aika, ja selitin itselleni, että eihän tähän nyt lapsi sovi. Ehkä puhuin miehellekin, että katsotaan sitten, kun saadaan tämä koira kasvatettua.

Into koiranäyttelyihin hiipui heti eron jälkeen, kun ei ollut enää tarvetta paeta mihinkään.

32 kiloa pois

Hannan mukaan eron taustalla oli myös iso elämänmuutos, josta hän kertoo Mirva Mäki-Petäjän ja Ville Kormilaisen kirjassa Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa (Kosmos). Vuosina 2009–2011 Hanna laihdutti 32 kiloa muuttamalla ruokailu- ja liikuntatapansa täysin.

Kova kuntokuuri muutti Hannan mukaan muutakin kuin ulkomuodon. Hannasta tuntuu, että se muutti kaiken, hänet itsensä läpikotaisin.

– Kun ylipainoa oli yli 30 kiloa, ahdistihan se. Kengännauhoja oli vaikea solmia. Bussissa mietin, mahtuuko kukaan istumaan viereeni. Peiliin katsominen ällötti. Laihdutus toi itsetunnon takaisin. Tuntui, että tulin näkyväksi ja myös tein itseni eri tavalla näkyväksi kuin ennen.

Käänteentekeväksi Hanna kuvailee kevättä 2011, jolloin työnantaja lähetti hänet Jari Sarasvuon valmennukseen pohtimaan omaa elämänpolkua ja henkistä kasvua. Kurssin ansiosta Hanna alkoi varmistua, ettei äitiys kuulunut hänen polkuunsa.

Itselleen Hanna myönsi sen suoraan puolisen vuotta ennen lumisateista eroiltaa.

– Yhtenä kesäpäivänä olin ulkoiluttamassa koiria, istuin puistonpenkin selkänojalla ja sanoin ääneen: ”En halua lapsia. Asia on näin, enkä voi muuttua toiseksi.” Sen sanominen helpotti siinä hetkessä, mutta silti meni vielä aikaa ennen kuin sain kerrottua muille. Pikkuhiljaa rohkeuteni ja varmuuteni kuitenkin kasvoivat.

”Ei lapsettomuuteni ole mikään statement vaan elämääni.”

Valinta vai tunne?

Hannaa nauratti, kun hän hiljattain kuuli, että vapaaehtoisesti lapsettomille on olemassa oma yhdistys. Mihin sitä tarvitaan?

– Ei lapsettomuuteni ole mikään statement vaan elämääni.

Hanna ei ole joutunut puolustamaan valintaansa.

– Onneksi. Ja niin sen kuuluu ollakin. Eihän se kenellekään kuulu. Siihen olen kyllä törmännyt, että kaikkien naisten oletetaan yhä haluavan äideiksi. Miksi se aiheuttaa vieläkin hämmästystä, jos nainen ei halua lapsia?

Onko kyse lopulta edes valinnasta?

– Ehkä se on enemmän tunne. Minulle ei vain ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisin olla äiti. Kai sellaisen tunteen pitäisi tulla, jos päättää yrittää saada lapsia? Onhan lasten kasvattaminen niin iso vastuu.

Toisille tulee vahva tunne, että haluaa lapsen. Toisille vastaavasti selvä tunne, ettei halua. Tarvitseeko sitä sen enempää selittää?

Nykyisen avomiehensä kanssa Hanna puhui lapsiasiasta jo ensitreffeillä.

– Minulla oli kaksi kriteeriä: koirista pitää tykätä eikä lapsia saa haluta, kaikesta muusta voidaan sopia, Hanna nauraa.

Kumpikin haluaa elää aikuisarkea. Sellaista leppoisaa elämää, johon kuuluvat kiva työ, liikuntaharrastukset ja hyvät välit läheisiin – sekä tietty vapaus. Hanna pitää siitä, että kahden aikuisen huushollissa arki on mukavaa ja vaivatonta.

– Saan maata sohvalla vaikka koko illan, jos huvittaa. Kukaan ei odota tai vaadi, että huolehdin hänestä. Arvostan sitä, että saan itse määrittää päiväni kulun. Nyt tulee helppo arki -kortti, mutta nautin siitä, että minulla on omat rahat ja omat menot, joita ei tarvitse aikatauluttaa pyykki-, kokkaus- ja kuljetusrumban mukaan. Tuntuu, että lapsiperhearki ottaisi enemmän kuin antaisi.

”Tuntuu, että lapsiperhearki ottaisi enemmän kuin antaisi.”

Mukavuudenhaluinen ja itsekäs, voi joku ajatella, mutta se ei Hannaa hetkauta. Hän toivoo elämältään keveyttä ja tasaisuutta. Lasten mukana tulisi paljon sydäntä vihlovaa huolta ja mahdollisia musertavia murheita.

– En halua sellaista huolta elämääni. Varmasti lapset tuovat valtavasti myös sisältöä ja iloa elämään, mutta en osaa sellaista kaivata. Ja saanhan minä sitä elämääni kummilasteni, siskoni ja kavereideni lasten kautta.

Elämän tarkoitusta on pohdittu maailman sivu, ja monet ovat päätyneet suvunjatkamiseen. Hannan mielestä elämän tarkoitus on elää omannäköistä elämää, sellaista, että voi aidosti sanoa rakastavansa sitä.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan omannäköistä arkea. Teen niitä asioita, jotka minua kiinnostavat enkä niitä, joita minun ehkä oletetaan tekevän. On ihanaa, että minulla on mahdollisuus elää juuri niin kuin haluan.

Viime aikoina suomalaisten alhainen syntyvyys on nähty ongelmana, johon on etsitty ratkaisuja television teemailloissa ja lehtien palstoilla.

– Onko lapseton itsekäs? Eikö lapsia haluta yhtä itsekkäistä tarpeista kuin niitä ei haluta? Näitä on tyhmää laittaa vastakkain, kun ihmiset ja heidän elämänsä ovat niin erilaisia, Hanna sanoo.

Harva kai tosiaan ajattelee lisääntyessään isänmaata ja yhteiskunnan uusia veronmaksajia. Enkä joku miettii vanhuuttaan, johon lapset toisivat turvaa.

– Enhän voi tietää, elänkö edes vanhaksi, minähän voin kuolla vaikka huomenna. En halua ajatella 70 vuoden päähän, että missä makaan vaipoissani ja käykö joku katsomassa. Mitään takeitahan siitä ei olisi – lapsihan voisi asua vaikka toisella puolella maapalloa.

– Ei elämää kannata liikaa suunnitella, sehän on tässä ja nyt.

”Silloin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Jäänkö sittenkin jostain paitsi?”

Ihana oma elämä

Hanna saattaa huokaista helpotuksesta, kun näkee kiukkuisen lapsen ruokakaupassa tai rasittuneen äidin puiston hiekkalaatikolla. Vain kerran tai kaksi häntä on kouraissut vatsasta. Eräänä aamuna hänen edellään kadulla käveli nuori äiti käsi kädessä suloisen lippispäisen poikansa kanssa.

– Silloin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Jäänkö sittenkin jostain paitsi? Puuttuuko minulta jotain? Olisinko sittenkin halunnut?

Se oli sekunnin mittainen läikähdys tai säikähdys, jonka jälkeen kaikki oli taas selkeää.

– Eihän kaikesta voi koskaan olla osallinen. Olen hirveän onnellinen näin. Elän juuri sellaista elämää kuin haluan enkä osaa kaivata mitään muuta. Ajattelen usein, että voi että, kun elämäni on ihanaa.

 

Hanna Hyypiä

36-vuotias helsinkiläinen.

Asuu avomiehensä ja kolmen koiransa kanssa.

Työskentelee myynnin koordinaattorina viinejä maahantuovassa yrityksessä.

Harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä, uintia, kahvakuulaa ja ulkoilua.

Ilkeä mies

Hanna, 36: ”Mieheni halusi erota heti, kun kerroin, etten halua lapsia”

Onpa ärsyttävä nainen. Ensin laihdutetaan itsensä sinkkumarkkinoille ja sitten jätetään mies. Mies on nyt ollut varalla, mutta miehen suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta lapsien kanssa heitetään nyt romukoppaan ja tämä rouva voimaantuu! Kanssasisaret tulevat kohta kertomaan, kuinka suloinen selviytymistarina tästä tulikin naiselle. Jos mies tekisi saman tuhlattuaan 14 vuotta naisen elämästä, mies olisi täysi sika ja naisen elämä pilalla. Mutta joo, täällä se tasa-arvo toimii vaan toiseen...
Lue kommentti

Kirjailija-kolumnisti lopettaa radiojuontajan hommat perjantaina. Erityisesti Anna jää ikävöimään kollegaansa Kimmo Vehviläistä.

Anna Perho, 46, on juontanut Radio Aallon Dynastia-aamuohjelmaa jo viisi ja puoli vuotta.

Kaikkea kuitenkin aikansa: tänä perjantaina koittaa hänen viimeinen päivänsä radiossa.

Juontaja kertoo Me Naisille pallotelleensa lopettamispäätöstä jo vuodenvaihteesta asti. Hän ilmoitti irtisanoutumisestaan ensimmäistä kertaa kuukausi sitten Radiogaalassa.

– Ihan itse tajusin lähteä, en saanut potkuja, Anna kertoo.

Mistä päätös kumpusi? Uusista uratuulista tietenkin. Anna kertoo aikovansa panostaa entistä enemmän työhönsä ratkaisukeskeisenä valmentajana. Hän on koko ajan tehnyt muita töitä radiojuontamisen ohella.

”Sosiaalisen elämän kaipuu oli yksi osatekijä päätöksessäni, samoin kuin perheaika.”

– Vaikka radion tekeminen on edelleen hauskaa, kaiken muun ohella alkoi tuntua siltä, etteivät vuorokauden tunnit enää riitä kaikkeen siihen, mitä haluan tehdä.

Aikaiset herätykset eivät olleet kuitenkaan sinänsä ongelma.

–  Alkushokin jälkeen olen oppinut arvostamaan aikaisia aamuja. Kello viiden herätys tarkoittaa kuitenkin aikaista nukkumaanmenoa, mikä on rajoittanut sosiaalista elämää. Sen kaipuu oli yksi osatekijä päätöksessäni samoin kuin perheaika. Lapseni ovat aikuisuuden kynnyksellä, mutta tarvitsevat edelleen aikaa ja huolenpitoa.

Iki-ihana Kimmo

Aamuohjelmaa tehdessään Anna on ollut tiiviissä yhteistyössä juontaja Kimmo Vehviläisen kanssa. Miltä Kimmosta luopuminen tuntuu?

– Oudolta. Yhteisessä lähetyksessä hitsaudutaan hiljalleen vanhaksi aviopariksi – sellaiseksi, joka tuntee toisen hyvät ja huonot puolet kuin omat taskunsa. Eli kyllä tässä varmasti jonkinlaista haamusärkyä aiheutuu.

– En ihmettele, että monista aamujuontajista on tullut pariskuntia. Me ohitimme Kimmon kanssa pariutumisen ja siirryimme suoraan vaiheeseen, jossa voi antaa pahaa silmää, kun toinen yskäisee ärsyttävästi.

”En ihmettele, että monista aamujuontajista on tullut pariskuntia.”

Parasta Kimmossa on Annan mielestä leppoisa elämänasenne.

– Kimmon lempisitaatteja on ”ei se mitään.” Se on armollista ja kuvastaa hänessä arvostamaani piirrettä, äärimmäistä lojaliteettia toisia kohtaan. Ja tietenkin hän on radion rautainen ammattilainen. Minun pärjäämiseni radiossa on nojannut pitkälti siihen, että on kaveri joka ei koskaan jätä tyhjän päälle, Anna kertoo. 

– Harvan ihmisen kanssa olen myöskään nauranut yhtä paljon ennen kello seitsemää aamulla. Sellainen työkaveruus on sanoinkuvaamattoman hienoa, ja sitä tulen varmasti myös eniten kaipaamaan.

Anna Perho ja kollega Kimmo Vehviläinen viime kesänä Radio Aallon -konserttissa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Anna Perho ja kollega Kimmo Vehviläinen viime kesänä Radio Aallon -konserttissa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Niin hyvää kuin pahaa

Viiden ja puolen vuoden aikana Anna, Kimmo ja Dynastia ovat saaneet paljon ristiriitaista palautetta. Annan mielestä se on ennen kaikkea mahtavaa.

– On hienoa onnistua herättämään reaktioita. Siksi kiukkuisetkin palautteet ovat aina tervetulleita.

Myös kovia kommentteja on tullut. Negatiiviseen palautteeseen toimituksessa on kuitenkin aina suhtauduttu huumorilla.

– Toimituksen entisissä tiloissa oli tussitaulu, jolle merkkasimme aina, kun kuuntelija kertoi lopettaneensa kuuntelemisen. Minua on epäilty muun muassa Saatanan lähettilääksi. Mieleen on myös jäänyt pitkä henkilöanalyysi, jossa todettiin, että yritän peittää huonoa itsetuntoa pelaamalla golfia ja haukkumalla miestäni radiossa, Anna naurahtaa.

”Toimituksen entisissä tiloissa oli tussitaulu, jolle merkkasimme aina, kun kuuntelija kertoi lopettaneensa kuuntelemisen.”

Kaikista mieleenpainuvimman positiivisen palautteen Anna kertoo saaneensa silloin, kun Dynastian juontajat yllätettiin SuomiLOVE-jaksossa.

– Ohjelmassa kuuntelijamme Taru kertoi itsetuhoisista ajatuksista, joita hän oli hautonut pitkään. Työskennellessään hautausmaan työtekijänä hän oli alkanut kuunnella meidän ohjelmaa, ja hän kertoi lykänneensä ratkaisuaan koska halusi kuulla vielä seuraavankin aamun läpät. Hänen toipumisensa lähti siitä liikkeelle.

Anna kertoo miettineensä usein sitä, miksei viihteen tekemisen sijaan ole esimerkiksi lääkäri tai vakava journalisti.

– Tarun tarina muistutti siitä, että kepeydellä ja hauskuudellakin voi olla ratkaisevan iso merkitys jonkun elämässä. Hetki oli ehdottomasti koko urani kohokohtia.

Pikkuisen Paulo Coelho

Vaikka päätös tuntuu oikealta, viimeinen viikko Dynastiassa on ollut täynnä haikeutta.

– Yleensähän asiat tuntuvat parhailta ja hauskimmilta juuri ennen kuin ne loppuvat. Olen ajatellut, että miksi ihmeessä lopetan ja että tämä on hauskinta työtä ikinä, vain ääliö lopettaa.

”Viihdyn muutostilanteissa ja olen parhaimmillani tilanteissa, joissa joutuu tekemään jotain melkein liian vaikeaa.”

– Esimieheni sanoi minulle tänään, että mieti, tulevaisuudessa joudut tekemään joidenkin vieraiden ihmisen kanssa töitä. Se osui. Monet radiolaiset on ystäviäni myös siviilissä, joten minulla on ollut etuoikeus käydä kavereiden kanssa töissä.

Samaan aikaan Anna on kuitenkin varma, että irtisanoutumispäätös on täysin oikea.

– Tulevaisuus tuntuu jännittävältä, enimmikseen hyvällä tavalla. Viihdyn muutostilanteissa ja olen parhaimmillani tilanteissa, joissa joutuu tekemään jotain melkein liian vaikeaa. Minulle kehittyminen merkitsee onnellisuutta. Jos putoan, olisi kiva pudota korkealta.

Näyttelijä Kalle Lamberg lähtee kesällä kihlattunsa kanssa kuukaudeksi Los Angelesiin. Häät koittavat syksyllä.

Näyttelijä Kalle Lamberg avioituu tulevana syksynä Maria-rakkaansa kanssa. Pariskunta kihlautui lokakuussa Espanjassa vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen.

– Tapasimme aikoinamme laivalla. Hän jäi mieleeni ja aloimme Facebook-kavereiksi. Siitä alkoi kolmen kuukauden kivitys minun puoleltani, eli käytin väsytystaktiikkaa, kunnes sain hänet hurmattua, Kalle paljasti Elisa Viihteen uuden Pää edellä -sarjan lanseeraustilaisuudessa tiistaina.

Hääjärjestelyt ovat Kallen mukaan jo hyvällä mallilla.

– Kaikki on hyvin, kunhan pysyttelen taka-alalla. Eihän minulla ole mitään sanottavaa mihinkään.

Morsiamen vastatessa suurista linjoista jää Kallen vastuulle kaksi asiaa: Hääauton ja bändin hankinta.

– Haluamme kunnon bileet. Vieraita on tulossa useampi sata. Meillä on molemmilla suuret suvut, joten porukkaa riittää. Oli pakko myös vähän rankata vieraita, koska ensimmäisellä listalla oli yli 350 henkilöä.

Kalle ja Maria eivät ota tulevista häistään isompaa stressiä.

– Sen takia on kaasot ja bestmanit. He saavat hoitaa stressaamisen.

Ennen häitä pari suuntaa kuukaudeksi Los Angelesiin, jossa tarkoitus olisi sekä lomailla että haistella uusia työmahdollisuuksia.

– Tarkoitus olisi tavata ainakin Duudsonien Jukka Hildén. Los Angeles on niin valtava paikka, että hän voisi antaa vähän vinkkejä.

Kalle ei usko, että naimisiinmeno tulee mitenkään muuttamaan pariskunnan arkea.

– Meillä menee niin hyvin, että haluamme häillä lähinnä juhlistaa yhteiseloamme. Muuten elämme perusarkea.

Nikke Ankara versioi Juha Tapio Pettävällä jäällä -biisin täysin uusiksi Vain elämää -ohjelmassa. Juha Tapio kertoi Radio Suomipopilla, mitä hän siitä ajattelee.

Jussi Hakulisen Joutsenlaulusta Vain elämää -ohjelmassa on tullut iso kohu, ja viime torstaina Hakulinen kertoi Enbuske, Veitola, Salminen -ohjelmassa harkitsevansa jopa rikosilmoituksen tekemistä. Vain elämää -ohjelmassa Samu Haberin tulkitsema biisi typistettiin viidestä ja puolesta minuutista kolmeen minuuttiin. Kappale on Hakuliselle henkilökohtaisesti tärkeä, eikä hän olisi halunnut, että tarinasta jää niin paljon kertomatta.

Viime perjantain jaksossa Hakulisen biisi ei ollut kuitenkaan ainut kappale, joka sovitettiin täysin uusiksi. Myös Juha Tapion säveltämä ja sanoittama Pettävälllä jäällä -hitti oli täysin erilainen kuin alkuperäinen. Sen esitti räppäri Nikke Ankara.

2968819

Juha Tapio kommentoi Nikke Ankaran versiota Radio Suomipopin haastattelussa. Hän oli ehtinyt kuunnella sen kerran.

– Se kuulosti vaikuttavalta. Nikke on tuonut siihen ensikuulemalta upeasti uutta näkökulmaa. Pystyn silti tunnistamaan tietyn pohjavireen ja moodin, mikä siinä on, Juha Tapio sanoi radiohaastattelussa.

”Popmusiikin ja lauluntekijöiden historia perustuu siihen, että laulut kiertävät ja elävät.”

Hän kertoi myös, ettei ole yhtään mustasukkainen omista biiseistään, vaikka niistä tehtäisiin hyvinkin erilaisia sovituksia kuin alkuperäiset. Pettävällä jäällä oli pitkään Juha Tapion pöytälaatikkobiisi. Lopulta siitä tuli Yö-yhtyeen kappale, mutta myös Suvi Teräsniska on levyttänyt siitä oman versionsa. Lisäksi Juha Tapio on ottanut sen omaankin keikkaohjelmistoonsa.

– Uudelleenmuokkaus ei häiritse mua – varsinkaan, jos se tehdään hyvin. Popmusiikin ja lauluntekijöiden historia perustuu siihen, että laulut kiertävät ja elävät. Laulut ovat toisintoja, ja niitä muokataan. Musta on upeaa olla mukana laulumiesten ketjussa – ja että myös laulumiesten muisto elää sitten joskus.

2971360
Kuuntele Juha Tapion haastattelu videolta. Video: Radio Suomipop
New kid in town

Jussi Hakulisen Joutsenlaulu ei ole ainut! Myös Juha Tapion hitti versioitiin täysin uusiksi: näin hän kommentoi

Minusta on hyvä, että laulun tekijällä on oikeus määritellä missä raja menee sovituksellisesti tai missä yhteydessä kappaletta esitetään tai pätkitäänkö sitä. Jussi Hakulinen ei myöskään ollut Vain elämää-ohjelmassa itse mukana vaan kappale tuotiin ikäänkuin Olli Lindholmin ansiosta.
Lue kommentti

Melanoomasta säikähdyksellä selvinnyt Antti Holma kieltäytyy vertaamasta sairastamista taisteluun.

Näyttelijä Antti Holma otti maanantai-iltana Facebookissa kantaa siihen, miten syövästä puhutaan ja kirjoitetaan.

Kun häneltä itseltään poistettiin helmikuussa melanooma, hän kertoi asiasta huumorintajuiseen tyyliinsä Instagramissa. 

”Pitäkää peukkuja! Muistakaa aurinkorasva! Elämä on ihanaa!” hän lähetti terveisiä Instagram-kuvansa saatteessa ja nimitti itseään Mela-Anaksi.

Maaliskuussa Antti tiedotti, että kasvainkuvosta ei ollut löytynyt lisää, joten hän oli selvinnyt tapauksesta säikähdyksellä. Hän rikkoi silloinkin Facebook-postauksessaan syöpäselviytyjistä puhumisen kaavaa ja kieltäytyi hehkuttamasta syövän vaikutusta elämäänsä:

”Ainoa miinus on, että en ole tässä ehtinyt valaistua arvostamaan elämän pieniä asioita, vaan olen aivan yhtä vittumainen kuin aina ennenkin.”

Hän totesi hiljattain Me Naisten haastattelussa, että mitään Ihanaa olla elossa -vaihetta ei sairastumisen jälkeen tullut.

Syöpä ei ole taistelu

Maanantai-iltana Antti jakoi Facebook-sivullaan Helsingin Sanomien artikkelin, jossa todetaan, etteivät kielteiset ajatukset tai stressi tutkimusten mukaan johda syöpää – ja ettei syöpään sairastuneita pitäisi näillä oletuksilla syyllistää. Saatteessa Antti toteaa, ettei syövän sairastamisesta pitäisi puhua taisteluna.

”Ei kai siinä mitään pahaa ole, että on positiivinen ja energinen ja sanoo taistelevansa sairautta vastaan, mutta minua harmittaa varsinkin kaikkien niiden voimakkaiden ja energisten syöpään menehtyneiden puolesta koko tämä retoriikka siksi, että siihen kuuluu myös häviäminen ja se, että aina joku ei ”jaksa taistella” tai ”ei taistellut riittävästi”,” Antti kirjoittaa saatetekstissä.

Hän kertoo seuranneensa läheltä syövän sairastamista, joka päättyi kuolemaan. 

”Hän sairastui ja kuoli, eikä hän itse voinut asialle mitään vaikka hän teki kaikkensa. Kukin uskokoon mihin uskoo, minä uskon sairauskuluvakuutukseen ja islantilaisiin maahisiin. Ja siihen, että kaikki ei ole omissa käsissä.”

Kerro kommenteissa, mitä mieltä olet: Voiko sairastamisesta puhua taisteluna?

Vierailija

Antti Holma ei halua kutsua syöpää taisteluksi: ”Kaikki ei ole omissa käsissä”

Juurikin näin, kiitos Antti sinulle. Olen itse parhaillaan sairaalassa käymässä läpi rankkoja syöpähoitoja. Varsin vähän on toipumisessa merkitystä omilla toimilla tai julkisuudessa liehumisella. Valtaosa paranemisesta on kiinni siitä miten kyseiseen sairauteen on olemassa lääkkeitä ja hoitoja ja miten oma elimistö kaikkeen siihen sopeutuu. Toki pirteä mieli ja aktiivinen ote omaan hoitoon voi helpottaa oloa muutaman prosentin verran, mutta todella raskaalta tuntuu "syyllistää" ihmisiä siitä,...
Lue kommentti