– Rakastan kahden aikuisen arkea. Parhaita ovat kiireettömät viikonloppuaamut, jolloin puolison kanssa kokataan ja syödään pitkään, surffataan netissä ja keskustellaan rauhassa, Hanna Hyypiä sanoo. Kuva: Juha Salminen

Hanna Hyypiän, 36, pitkä parisuhde päättyi siihen, että mies halusi lapsen, Hanna ei. Hän kuuluu siihen kasvavaan joukkoon, jolle äitiys ei ole haave.

Sinä iltana helmikuussa 2012 satoi lunta, mikä tuntui melkein kohtalon ivalta. Hanna Hyypiä oli päättänyt kertoa miehelleen pitkään panttaamansa asian heti, kun he ehtisivät elokuvista kotiin. Ja nyt mies joutui jäämään lumitöihin.

Hanna, 32, istuutui sohvalle odottamaan ja ajatteli, ettei puhumista voinut enää lykätä. Häntä hermostutti ja harmitti: ”Miten voi olla, että lumisadekin tuli tähän vielä hidasteeksi!”

Kun mies saisi pihan kolattua, Hanna pyytäisi tämän viereensä sohvalle ja vastaisi ensimmäistä kertaa suoraan kysymykseen, joka oli roikkunut ilmassa jo vuosia. Hanna tiesi, että 14 vuoden parisuhde olisi sen jälkeen ohi.

Lopulta mies asteli sisälle, ja Hanna sanoi elämänsä vaikeimman lauseen: ”Minun on pakko kertoa sinulle, että olen päättänyt, etten halua lapsia. Koskaan.”

Mies halusi isäksi yhtä selvästi kuin Hanna ei halunnut äidiksi. Kumpikaan ei edes yrittänyt vedota toiseen tai kääntää tämän päätä. Kihlasormukset riisuttiin saman tien sohvapöydälle. Hanna soitti erouutisen vanhemmilleen ja alkoi etsiä itselleen omaa asuntoa.

”Suhde loppui sillä hetkellä sille sohvalle.”

– Suhde loppui sillä hetkellä sille sohvalle. Tuntuihan se kohtuuttomalta, että syntymätön lapsi tuli kahden pitkässä liitossa eläneen ihmisen väliin ja katkaisi kaiken kuin seinään. Mitään vaihtoehtoa ei ollut, ei mitään mahdollisuutta. Ymmärsin hyvin mieheni kannan.

Itku tuli vasta muuttopäivänä uuden kaksion suihkussa, kun Hanna tajusi asuvansa ensi kertaa elämässään yksin. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin helpotus.

– Tuntui kuin olo olisi keventynyt kymmenen kiloa sen jälkeen, kun sain asiani kerrottua. Siitäkin huolimatta, että tunsin itseni petturiksi, joka on tuhlannut toisen aikaa ja romuttanut tämän haaveet. Vaikka enemmänhän olisin ollut petturi, jos olisin lähtenyt mukaan johonkin, mitä en halua. Tapettien värissä voi tehdä kompromisseja, mutta ei tällaisessa asiassa.

Siinä, millaista elämää tahtoo itse asiassa elää.

Askel, jota ei tullutkaan

Milloin Hanna tiesi varmasti, ettei äitiys ollut hänen unelmansa tai lapsiperhearki elämää, jota hän halusi?

Tarkasti sitä on vaikea sanoa. Jälkeenpäin on kuitenkin helppo hahmottaa suhteen kaari.

Hanna rakastui nuorena. Opiskeltiin, muutettiin yhteiseen vuokrakotiin, valmistuttiin, mentiin töihin, ostettiin oma erillistalo. Seuraava askel tässä perinteisessä mallissa olisi ollut perheen perustaminen.

”Siirsin lapsiasiaa eteenpäin aina jollakin syyllä.”

– Muistan minäkin puhuneeni suhteen alussa sellaisia, että haluan kolme lasta ja vielä ennen kuin täytän 30. Mutta kun se steppi sitten olisi pitänyt ottaa, lykkäsin ja lykkäsin, että ei ihan vielä ainakaan. Varmaan tiedostin jo, että en halua lapsia mutta en sanonut sitä koskaan ääneen. Ehkä odotin itsekin, josko rupeaisinkin vielä haluamaan.

Tietenkin tällainen asia vaikuttaa suhteeseen. Hanna alkoi erkaantua puolisostaan.

– Vuosien saatossa lapsista tuli käsittelemätön, haudattu aihe, josta emme pystyneet puhumaan. Vaistosimme molemmat varmasti sen tulleen väliimme. Nyt jälkikäteen ajattelen, että ilmassa roikkuneet toiveet ja odotukset ahdistivat alitajuisesti. Pakenin siksi kotoa harrastuksiin.

Hannasta tuli innokas koiraharrastaja, joka käytti kaiken vapaa-aikansa treenaamiseen ja kilpailemiseen.

– Nyt tuntuu, että siirsin lapsiasiaa eteenpäin aina jollakin syyllä. Otin kolmannen koiran, kun olisi ollut lapsen aika, ja selitin itselleni, että eihän tähän nyt lapsi sovi. Ehkä puhuin miehellekin, että katsotaan sitten, kun saadaan tämä koira kasvatettua.

Into koiranäyttelyihin hiipui heti eron jälkeen, kun ei ollut enää tarvetta paeta mihinkään.

32 kiloa pois

Hannan mukaan eron taustalla oli myös iso elämänmuutos, josta hän kertoo Mirva Mäki-Petäjän ja Ville Kormilaisen kirjassa Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa (Kosmos). Vuosina 2009–2011 Hanna laihdutti 32 kiloa muuttamalla ruokailu- ja liikuntatapansa täysin.

Kova kuntokuuri muutti Hannan mukaan muutakin kuin ulkomuodon. Hannasta tuntuu, että se muutti kaiken, hänet itsensä läpikotaisin.

– Kun ylipainoa oli yli 30 kiloa, ahdistihan se. Kengännauhoja oli vaikea solmia. Bussissa mietin, mahtuuko kukaan istumaan viereeni. Peiliin katsominen ällötti. Laihdutus toi itsetunnon takaisin. Tuntui, että tulin näkyväksi ja myös tein itseni eri tavalla näkyväksi kuin ennen.

Käänteentekeväksi Hanna kuvailee kevättä 2011, jolloin työnantaja lähetti hänet Jari Sarasvuon valmennukseen pohtimaan omaa elämänpolkua ja henkistä kasvua. Kurssin ansiosta Hanna alkoi varmistua, ettei äitiys kuulunut hänen polkuunsa.

Itselleen Hanna myönsi sen suoraan puolisen vuotta ennen lumisateista eroiltaa.

– Yhtenä kesäpäivänä olin ulkoiluttamassa koiria, istuin puistonpenkin selkänojalla ja sanoin ääneen: ”En halua lapsia. Asia on näin, enkä voi muuttua toiseksi.” Sen sanominen helpotti siinä hetkessä, mutta silti meni vielä aikaa ennen kuin sain kerrottua muille. Pikkuhiljaa rohkeuteni ja varmuuteni kuitenkin kasvoivat.

”Ei lapsettomuuteni ole mikään statement vaan elämääni.”

Valinta vai tunne?

Hannaa nauratti, kun hän hiljattain kuuli, että vapaaehtoisesti lapsettomille on olemassa oma yhdistys. Mihin sitä tarvitaan?

– Ei lapsettomuuteni ole mikään statement vaan elämääni.

Hanna ei ole joutunut puolustamaan valintaansa.

– Onneksi. Ja niin sen kuuluu ollakin. Eihän se kenellekään kuulu. Siihen olen kyllä törmännyt, että kaikkien naisten oletetaan yhä haluavan äideiksi. Miksi se aiheuttaa vieläkin hämmästystä, jos nainen ei halua lapsia?

Onko kyse lopulta edes valinnasta?

– Ehkä se on enemmän tunne. Minulle ei vain ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisin olla äiti. Kai sellaisen tunteen pitäisi tulla, jos päättää yrittää saada lapsia? Onhan lasten kasvattaminen niin iso vastuu.

Toisille tulee vahva tunne, että haluaa lapsen. Toisille vastaavasti selvä tunne, ettei halua. Tarvitseeko sitä sen enempää selittää?

Nykyisen avomiehensä kanssa Hanna puhui lapsiasiasta jo ensitreffeillä.

– Minulla oli kaksi kriteeriä: koirista pitää tykätä eikä lapsia saa haluta, kaikesta muusta voidaan sopia, Hanna nauraa.

Kumpikin haluaa elää aikuisarkea. Sellaista leppoisaa elämää, johon kuuluvat kiva työ, liikuntaharrastukset ja hyvät välit läheisiin – sekä tietty vapaus. Hanna pitää siitä, että kahden aikuisen huushollissa arki on mukavaa ja vaivatonta.

– Saan maata sohvalla vaikka koko illan, jos huvittaa. Kukaan ei odota tai vaadi, että huolehdin hänestä. Arvostan sitä, että saan itse määrittää päiväni kulun. Nyt tulee helppo arki -kortti, mutta nautin siitä, että minulla on omat rahat ja omat menot, joita ei tarvitse aikatauluttaa pyykki-, kokkaus- ja kuljetusrumban mukaan. Tuntuu, että lapsiperhearki ottaisi enemmän kuin antaisi.

”Tuntuu, että lapsiperhearki ottaisi enemmän kuin antaisi.”

Mukavuudenhaluinen ja itsekäs, voi joku ajatella, mutta se ei Hannaa hetkauta. Hän toivoo elämältään keveyttä ja tasaisuutta. Lasten mukana tulisi paljon sydäntä vihlovaa huolta ja mahdollisia musertavia murheita.

– En halua sellaista huolta elämääni. Varmasti lapset tuovat valtavasti myös sisältöä ja iloa elämään, mutta en osaa sellaista kaivata. Ja saanhan minä sitä elämääni kummilasteni, siskoni ja kavereideni lasten kautta.

Elämän tarkoitusta on pohdittu maailman sivu, ja monet ovat päätyneet suvunjatkamiseen. Hannan mielestä elämän tarkoitus on elää omannäköistä elämää, sellaista, että voi aidosti sanoa rakastavansa sitä.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan omannäköistä arkea. Teen niitä asioita, jotka minua kiinnostavat enkä niitä, joita minun ehkä oletetaan tekevän. On ihanaa, että minulla on mahdollisuus elää juuri niin kuin haluan.

Viime aikoina suomalaisten alhainen syntyvyys on nähty ongelmana, johon on etsitty ratkaisuja television teemailloissa ja lehtien palstoilla.

– Onko lapseton itsekäs? Eikö lapsia haluta yhtä itsekkäistä tarpeista kuin niitä ei haluta? Näitä on tyhmää laittaa vastakkain, kun ihmiset ja heidän elämänsä ovat niin erilaisia, Hanna sanoo.

Harva kai tosiaan ajattelee lisääntyessään isänmaata ja yhteiskunnan uusia veronmaksajia. Enkä joku miettii vanhuuttaan, johon lapset toisivat turvaa.

– Enhän voi tietää, elänkö edes vanhaksi, minähän voin kuolla vaikka huomenna. En halua ajatella 70 vuoden päähän, että missä makaan vaipoissani ja käykö joku katsomassa. Mitään takeitahan siitä ei olisi – lapsihan voisi asua vaikka toisella puolella maapalloa.

– Ei elämää kannata liikaa suunnitella, sehän on tässä ja nyt.

”Silloin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Jäänkö sittenkin jostain paitsi?”

Ihana oma elämä

Hanna saattaa huokaista helpotuksesta, kun näkee kiukkuisen lapsen ruokakaupassa tai rasittuneen äidin puiston hiekkalaatikolla. Vain kerran tai kaksi häntä on kouraissut vatsasta. Eräänä aamuna hänen edellään kadulla käveli nuori äiti käsi kädessä suloisen lippispäisen poikansa kanssa.

– Silloin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Jäänkö sittenkin jostain paitsi? Puuttuuko minulta jotain? Olisinko sittenkin halunnut?

Se oli sekunnin mittainen läikähdys tai säikähdys, jonka jälkeen kaikki oli taas selkeää.

– Eihän kaikesta voi koskaan olla osallinen. Olen hirveän onnellinen näin. Elän juuri sellaista elämää kuin haluan enkä osaa kaivata mitään muuta. Ajattelen usein, että voi että, kun elämäni on ihanaa.

 

Hanna Hyypiä

36-vuotias helsinkiläinen.

Asuu avomiehensä ja kolmen koiransa kanssa.

Työskentelee myynnin koordinaattorina viinejä maahantuovassa yrityksessä.

Harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä, uintia, kahvakuulaa ja ulkoilua.

Ilkeä mies

Hanna, 36: ”Mieheni halusi erota heti, kun kerroin, etten halua lapsia”

Onpa ärsyttävä nainen. Ensin laihdutetaan itsensä sinkkumarkkinoille ja sitten jätetään mies. Mies on nyt ollut varalla, mutta miehen suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta lapsien kanssa heitetään nyt romukoppaan ja tämä rouva voimaantuu! Kanssasisaret tulevat kohta kertomaan, kuinka suloinen selviytymistarina tästä tulikin naiselle. Jos mies tekisi saman tuhlattuaan 14 vuotta naisen elämästä, mies olisi täysi sika ja naisen elämä pilalla. Mutta joo, täällä se tasa-arvo toimii vaan toiseen...
Lue kommentti

Hanna muistaa olleensa laihdutuskuurilla ensimmäisen kerran jo 8-vuotiaana.

Toimittaja Hanna Sumari pettyi suoritukseensa sunnuntain Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Pettymys hälveni kuitenkin nopeasti, ja nyt keskiviikon treenien jälkeen Hanna kuvailee fiilistään loistavaksi.

Takaiskusta toipumisessa on auttanut myös palaute, jota Hannalle on tulvinut suoran lähetyksen päättymisestä asti kaikkia kanavia pitkin.

– Yksi Facebook-kaverini oli ottanut tv-ruudulta kuvan, jossa olen Samin sylissä. Siinä on juuri se tunnelma, jonka tunsin tanssiessani. Tajusin, ettei minun pidä surra mitään. Olen aina toivonut, että saisin kokea sen tunteen, ja mä koin sen! Hanna iloitsee.

 

Tässä valssissa oli tunnetta ja heittäytymistä! #mtvttk @hannasumari @heleniussami

Henkilön Tanssii Tähtien Kanssa (@tanssiitahtienkanssa) jakama julkaisu

Hanna kertoo haaveilleensa salaa myös siitä, että onnistuisi koskettamaan ihmisiä esiintymisellään. Palautteiden perusteella sekin onnistui.

– Olen lukenut kaikki viestit ja yrittänyt vastata tai edes painaa peukkua, mutta kun niitä peukkujakin on painettavana viisisataa, Hanna päivittelee.

Samalla hänellä on etuoikeutettu olo.

– Miten ihanaa olisi, jos jokainen ihminen voisi edes jonain päivänä elämässään saada tuollaisia viestejä.

Ei pahalla, mutta...

Hannan mukaan 99 prosenttia palautteesta on ollut positiivista. Hän kirjoitti eilen blogissaan Apu-lehden sivustolla, että kaikki katsojat eivät olleet tyytyväisiä käsivarret paljastavaan, hihattomaan tanssiasuun.

– Kommentteja käsivarsistani on tullut vähän, pukua on arvosteltu todella paljon puolesta ja vastaan. 

Hanna on tulkinnut, että kommentoijat eivät ole olleet ilkeitä tai pahantahtoisia.

– Kommenteissa oli semmoinen sävy, että Hanna sä oot varmaan nähnyt, miltä sun käsivarret näyttää. Että kuka sut on pukenut tommoiseen vaatteeseen, sano että laittavat sulle hihoja. Niillä on tarkoitettu hyvää, Hanna arvioi.

”Hanna sä oot varmaan nähnyt, miltä sun käsivarret näyttää. Että kuka sut on pukenut tommoiseen vaatteeseen.”

Blogikirjoitus, jossa Hanna kertoo vihaavansa koko keskustelua alleista, on herättänyt runsaasti huomiota. Hanna kirjoittaa, ettei välitä käsivarsiensa ihon heilumisesta. Hän ei myöskään aio pukeutua pitkähihaisiin vaatteisiin vain siksi, ettei ole enää nuori.

Hannan mielestä on tärkeää, että käsiteltyjen kuvien ja kauneusleikkauksissa käyneiden ihmisten lisäksi nähtävillä on myös sitä vähemmän viimeisteltyä kuvastoa.

– Olisi tosi tärkeää, että vanhemmat veisivät lapsiaan paljon uimahalleihin. Siellä näkee, millainen on oikea, tavallinen ihminen, hän sanoo.

Aina mielestään lihava

Hanna myöntää blogissaan kärsineensä ulkonäkötuskista koko elämänsä.

– Olen korvieni välissä aina lihava, ollut aina lihava ja aina pysyn varmaan. On maailman typerintä, että olen pilannut monta hetkeä elämästäni murehtimalla sitä.

Hanna muistaa vieläkin lehtihaastattelun, jossa hän 19-vuotiaana esiintyi äitinsä ja siskonsa kanssa.

– Kun kuvia otettiin, muistan kärsineeni siitä, kun olen niin lihava ja joudun samaan kuvaan kauniiden äitini ja siskoni kanssa. Minähän olen niissä kuvissa langanlaiha!

– Tiedän, mistä se johtuu, Hanna jatkaa ulkonäköahdistuksestaan.

Kun Hannaa 12 vuotta vanhempi isosisko Ritva meni naimisiin, Hanna oli häissä morsiusneitona.

– Äiti pani minut laihdutuskuurille, että mahdun siihen mekkoon. Muistan, kun söin vain munakkaita. Olin silloin kahdeksan.

”Muistan, kun söin vain munakkaita. Olin silloin kahdeksan.”

Äitiään Hanna ei kuitenkaan halua syyllistää.

– Kaikki me teemme kaikenlaisia asioita oikein ja väärin. Olen itse venytellyt läskimakkaroitani lasteni edessä ja voivotellut niitä. Jälkeenpäin asiasta on puhuttu yhdessä.

Lattareita urakalla

Viikot Tanssii tähtien kanssa -ohjelman suorien lähetysten välissä täyttyvät tuntikausista treenaamista. Sunnuntaina edessä on lattaritanssi cha-cha-cha. Tulevan esityksen harjoittelua Hanna kuvailee ”urakaksi”. Hänelle vaikeinta on askelten opettelu – ennen ohjelmaa hän ei ole tanssinut koskaan.

Hanna kertoo olevansa vähäuninen, mutta maanantaina treenien jälkeen hän nukkui kolmen tunnin päiväunet ja siihen päälle vielä normaalit yöunet. Kropan lisäksi aivojen pitää omaksua koko ajan uutta.

– Tanssituomari Jukka Haapalainen sanoi, että meille opetetaan viikossa asiat, jotka tanssikoulussa opetetaan vuodessa.

Mediatutkija Veijo Hietalaa harmittaa, ettei hän kuullut kunnolla esiintyjien puhetta livestudiossa. ”Minäkin pahoittaisin mieleni, jos joku haukkuisi minua rumaksi”, hän sanoo.

Toimittaja Maria Veitola on hämmästellyt mediatutkija Veijo Hietalan käytöstä Ylen Perjantai-ohjelmassa sen jälkeen, kun Anu Saagim sanoi Veitolaa ”rumaksi”. Maria Veitola avautui tilanteesta Twitterissä:

– Jännä fiilis, kun katson Areenasta #yleperjantai, jossa Anu Saagim haukkuu mua rumaksi, studioyleisö feat. Veijo Hietala nauraa ja taputtaa.

Miksi nauroit ja taputit tuossa tilanteessa, Veijo Hietala?

– En kuullut Saagimin viimeistä kommenttia. Livetilanteessa on aina ylimääräistä hälyä, Hietala sanoo Me Naisille.

Television katsoja ei tunne studio-olosuhteita. Tilanteen voi tulkita helposti väärin, Hietala myöntää.

”Seurasin Saagimin esiintymistä ja oletin, että hän sanoi lopuksi jotain hauskaa, joten taputin muiden mukana.”

– Tällaisissa ohjelmissa odotetaan aina, että yleisö reagoi. Seurasin Saagimin esiintymistä ja oletin, että hän sanoi lopuksi jotain hauskaa, joten taputin muiden mukana. En missään nimessä nauranut hänen kommentilleen.

Veijo Hietala istui vasemmalla eturivissä Anu Saagimin esiintymisen aikana. Kuva: Kuvakaappaus, Yle
Veijo Hietala istui vasemmalla eturivissä Anu Saagimin esiintymisen aikana. Kuva: Kuvakaappaus, Yle

Veijo Hietala ja muu yleisö antoivat aplodit perjantai-illan suorassa lähetyksessä, kun Saagim totesi Veitolasta, että ”onhan se ruma, sori, sori”. Hietalaa harmittaa nyt erityisesti se, että hän ei kuullut kunnolla Saagimia.

– Pahoittelen, jos olen pahoittanut Maria Veitolan mielen. Ihailen häntä toimittajana ja katson jokaisen jakson hänen Yökylässä-ohjelmastaan. Se on lempiohjelmani ja sellaista syvällistä talk showta, Hietala kertoo.

Me Naisten lukijatkin tsemppaavat allivihjailuja saanutta tähtitanssija Hanna Sumaria.

Toimittaja-juontaja Hanna Sumari kertoi blogissaan saaneensa ikäviä huomautuksia alleistaan sen jälkeen, kun hän kilpaili Tanssii tähtien kanssa -avausjaksossa.

Kun Me Naiset julkaisi jutun Hannan tunnelmista, lukijat innostuivat tsemppaamaan 58-vuotiasta kilpailijaa. Me Naisten Facebook-sivuilla oli hetkessä yli sata kommenttia siitä, kuinka Hanna on upea ja rohkea nainen.

”On se kumma, että ihmisten pitää olla arvostelemassa negatiivisesti aina joka paikassa. Nyt on kyse leikkimielisestä tanssikilpailusta, niin miten siihen liittyvät allit? Onhan tuossa ohjelmassa nähty jos jonkin kokoisia ihmisiä ja se on normaalia. Eivät kaikki ole malleja.
Kyllä sitä isompiakin murheita on maailmassa kuin jonkun allit. Onneksi Hanna on hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen nainen ja hyvä, että sanoo suoraan mielipiteensä.” Nina Kuusonen

”Asenne kohillaan. Täytyykö kaikkien julkkisten olla täydellisiä?” Satu Onkalo

”Upeaa kypsän naisen rohkeutta!” Marja Utti-liimatainen

”Enpä alleja huomannut, kun ihastelin tanssia.” Anu Jutila

”Mikään ei ole niin rumaa kuin toisen ihmisen ulkonäön arvostelu. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Ja tämä on tanssikilpailu.” Marjo Lamminsivu

”Mikään ei ole niin rumaa kuin toisen ihmisen ulkonäön arvostelu.”

Hanna myös sanoi postauksessaan, että hän ei todellakaan aio pukeutua pitkähihaisiin vaatteisiin vain siksi, ettei ole enää nuori.

– Sille tielle jos lähtee, ei mene aikaakaan, kun jo joutuu verhoamaan itsensä telttaan ja käyttämään naamiota. Joku kohta on yhtenään paljastamassa, että parasta ennen -päivä meni jo!

Ikäkommentit iskivät moniin Facebook-kommentoijiin, jotka sanoivat saaneensa uskoa itseensä Hannan tekstistä.

”Hyvä Hanna, jokaisella on oikeus olla oma itsensä ikää tai ulkonäköä katsomatta. En minäkään laita pitkähihaista paitaa, jos muut tahtovat, vaan pukeudun, niin kuin itse haluan.” Carita Haapala

”Kun tulee ikää, niin se elämä näkyy ja hyvä niin! Minusta hienoa, että hän lähti mukaan ohjelmaan ja ennen kaikkea kuten hän itsekin sanoi nauttineensa tanssista, niin se on tärkeintä – ja halu oppia. Nostan hattua hänelle!” Kaisa Ala-aho

”Itse koko ikäni paksuista käsivarsistani kärsineenä ja muutenkin vartaloltani epäsopusuhtaisena sain mahtavasti uskoa itseeni kirjoituksestasi. Tsemppiä tähtitansseihin. Olet upea niin ulkoisesti kuin sisäisesti.” Seija Eerola

”Mulla on muhkuroita, mutta rakastan itseäni”

Hanna kertoo saaneensa lisäksi huomautuksia kainalonsa ja pukunsa olkaimen väliin jääneestä ”kauhean pehmeästä lölleröstä”.

– Se on muuten aivan totta, paitsi että se on ihana pehmeä löllerö, joka tulee ihmiselle, mutta ei mallinukelle. Olen ihminen. Mussa on kaikenlaisia kohtia. Ihmisissä on, Hanna kertoi.

Me Naisten lukijat innostuivat kertomaan myös omista lölleröistään.

”Täällä on toinen löllerö. 65-vuotiaana tunnen olevani onnellinen ja henkisesti vahva normaalipainoinen lölleröitteni kanssa.” Merja Pollanen

”Mussa on kaikenlaisia kohtia. Ihmisessä on. Ihana! Tämä oli voimaannuttavaa luettavaa.” Eerika Väisänen

”Niin sitä pitää olla oma itsensä eikä antaa typerysten kommenttien häiritä. Jokainen kantaa omat löllerönsä!”

”Mulla ainakin on muhkuroita, mutta rakastan itseäni. Sehän on kuitenkin tärkeintä!” Hanna Salonen

”Niin sitä pitää olla oma itsensä eikä antaa typerysten kommenttien häiritä. Jokainen kantaa omat löllerönsä!” Seija Mikkola

 

Muusikko Paula Vesalalla on selkeä mielipide siitä, miten asiattomiin ulkonäkökommentteihin kannattaisi suhtautua. Keskustelu sai alkunsa, kun Anu Saagim haukkui Maria Veitolaa rumaksi Ylen Perjantai-ohjelmassa.

Toimittaja Maria Veitola on ihmetellyt yleisön ja mediatutkija Veijo Hietalan käytöstä Ylen Perjantai-ohjelmassa, jossa Anu Saagim haukkui Veitolaa rumaksi.

– Jännä fiilis, kun katson Areenasta #yleperjantai, jossa Anu Saagim haukkuu mua rumaksi, studioyleisö feat. Veijo Hietala nauraa ja taputtaa, Veitola kirjoitti maanantaina Twitterissä.

Veitolan twiitti on herättänyt on paljon keskustelua, ja nyt myös muusikko Paula Vesala on ottanut kantaa asiaan.

– Vittu unoha ne tyhmät, Paula Vesala on kommentoinut Veitolalle.

– Unohin jo, Veitola on on vastannut Vesalalle.

Ylen ohjelmassa puhuttiin julkisuudesta, ja yksi vieraista oli Elu24-verkkolehden päätoimittaja Anu Saagim

– Onhan se ruma, sori, sori, Saagim sanoi Veitolasta  perjantai-iltana suorassa lähetyksessä.

Viestiketjussa Veitola on tarkentanut myös, ettei hän ollut ihmeissään Saagimin kommenteista vaan nimenomaan yleisön reaktiosta – siitä, että ihmiset nauroivat ja taputtivat, kun häntä kutsuttiin rumaksi.

– Ei mua se Anu Saagim vaivaa vaan yleisön reaktio. Eikö niiden olisi pitänyt buuata? Veitola kirjoitti.

Saagim on haukkunut Veitolan ulkonäköä aiemminkin. Vuonna 2015 Saagim sanoi Veitolaa hirveän näköiseksi, kun tämä vieraili Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa Ristomatti Ratian ja Saagimin luona. 

Ei mitään syytä ja oikeutta ar...

Paula Vesala tsemppaa Maria Veitolaa: ”V***u unoha ne tyhmät”

Toisten ulkonäön arvosteleminen kertoo aika paljon arvostelijan omasta älykkyydestä persoonallisuudesta. Kannattaa jättää tuolaiset omaan arvoonsa. Maria, olet osoittanut olevasi erittäin fiksu ja tunteva ihminen. Sovit loistavasti työhösi. Sinua katselee ja kuuntelee erittäin mieluusti. Aurinkoa kevääseen!
Lue kommentti