– Rakastan kahden aikuisen arkea. Parhaita ovat kiireettömät viikonloppuaamut, jolloin puolison kanssa kokataan ja syödään pitkään, surffataan netissä ja keskustellaan rauhassa, Hanna Hyypiä sanoo. Kuva: Juha Salminen

Hanna Hyypiän, 36, pitkä parisuhde päättyi siihen, että mies halusi lapsen, Hanna ei. Hän kuuluu siihen kasvavaan joukkoon, jolle äitiys ei ole haave.

Sinä iltana helmikuussa 2012 satoi lunta, mikä tuntui melkein kohtalon ivalta. Hanna Hyypiä oli päättänyt kertoa miehelleen pitkään panttaamansa asian heti, kun he ehtisivät elokuvista kotiin. Ja nyt mies joutui jäämään lumitöihin.

Hanna, 32, istuutui sohvalle odottamaan ja ajatteli, ettei puhumista voinut enää lykätä. Häntä hermostutti ja harmitti: ”Miten voi olla, että lumisadekin tuli tähän vielä hidasteeksi!”

Kun mies saisi pihan kolattua, Hanna pyytäisi tämän viereensä sohvalle ja vastaisi ensimmäistä kertaa suoraan kysymykseen, joka oli roikkunut ilmassa jo vuosia. Hanna tiesi, että 14 vuoden parisuhde olisi sen jälkeen ohi.

Lopulta mies asteli sisälle, ja Hanna sanoi elämänsä vaikeimman lauseen: ”Minun on pakko kertoa sinulle, että olen päättänyt, etten halua lapsia. Koskaan.”

Mies halusi isäksi yhtä selvästi kuin Hanna ei halunnut äidiksi. Kumpikaan ei edes yrittänyt vedota toiseen tai kääntää tämän päätä. Kihlasormukset riisuttiin saman tien sohvapöydälle. Hanna soitti erouutisen vanhemmilleen ja alkoi etsiä itselleen omaa asuntoa.

”Suhde loppui sillä hetkellä sille sohvalle.”

– Suhde loppui sillä hetkellä sille sohvalle. Tuntuihan se kohtuuttomalta, että syntymätön lapsi tuli kahden pitkässä liitossa eläneen ihmisen väliin ja katkaisi kaiken kuin seinään. Mitään vaihtoehtoa ei ollut, ei mitään mahdollisuutta. Ymmärsin hyvin mieheni kannan.

Itku tuli vasta muuttopäivänä uuden kaksion suihkussa, kun Hanna tajusi asuvansa ensi kertaa elämässään yksin. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin helpotus.

– Tuntui kuin olo olisi keventynyt kymmenen kiloa sen jälkeen, kun sain asiani kerrottua. Siitäkin huolimatta, että tunsin itseni petturiksi, joka on tuhlannut toisen aikaa ja romuttanut tämän haaveet. Vaikka enemmänhän olisin ollut petturi, jos olisin lähtenyt mukaan johonkin, mitä en halua. Tapettien värissä voi tehdä kompromisseja, mutta ei tällaisessa asiassa.

Siinä, millaista elämää tahtoo itse asiassa elää.

Askel, jota ei tullutkaan

Milloin Hanna tiesi varmasti, ettei äitiys ollut hänen unelmansa tai lapsiperhearki elämää, jota hän halusi?

Tarkasti sitä on vaikea sanoa. Jälkeenpäin on kuitenkin helppo hahmottaa suhteen kaari.

Hanna rakastui nuorena. Opiskeltiin, muutettiin yhteiseen vuokrakotiin, valmistuttiin, mentiin töihin, ostettiin oma erillistalo. Seuraava askel tässä perinteisessä mallissa olisi ollut perheen perustaminen.

”Siirsin lapsiasiaa eteenpäin aina jollakin syyllä.”

– Muistan minäkin puhuneeni suhteen alussa sellaisia, että haluan kolme lasta ja vielä ennen kuin täytän 30. Mutta kun se steppi sitten olisi pitänyt ottaa, lykkäsin ja lykkäsin, että ei ihan vielä ainakaan. Varmaan tiedostin jo, että en halua lapsia mutta en sanonut sitä koskaan ääneen. Ehkä odotin itsekin, josko rupeaisinkin vielä haluamaan.

Tietenkin tällainen asia vaikuttaa suhteeseen. Hanna alkoi erkaantua puolisostaan.

– Vuosien saatossa lapsista tuli käsittelemätön, haudattu aihe, josta emme pystyneet puhumaan. Vaistosimme molemmat varmasti sen tulleen väliimme. Nyt jälkikäteen ajattelen, että ilmassa roikkuneet toiveet ja odotukset ahdistivat alitajuisesti. Pakenin siksi kotoa harrastuksiin.

Hannasta tuli innokas koiraharrastaja, joka käytti kaiken vapaa-aikansa treenaamiseen ja kilpailemiseen.

– Nyt tuntuu, että siirsin lapsiasiaa eteenpäin aina jollakin syyllä. Otin kolmannen koiran, kun olisi ollut lapsen aika, ja selitin itselleni, että eihän tähän nyt lapsi sovi. Ehkä puhuin miehellekin, että katsotaan sitten, kun saadaan tämä koira kasvatettua.

Into koiranäyttelyihin hiipui heti eron jälkeen, kun ei ollut enää tarvetta paeta mihinkään.

32 kiloa pois

Hannan mukaan eron taustalla oli myös iso elämänmuutos, josta hän kertoo Mirva Mäki-Petäjän ja Ville Kormilaisen kirjassa Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa (Kosmos). Vuosina 2009–2011 Hanna laihdutti 32 kiloa muuttamalla ruokailu- ja liikuntatapansa täysin.

Kova kuntokuuri muutti Hannan mukaan muutakin kuin ulkomuodon. Hannasta tuntuu, että se muutti kaiken, hänet itsensä läpikotaisin.

– Kun ylipainoa oli yli 30 kiloa, ahdistihan se. Kengännauhoja oli vaikea solmia. Bussissa mietin, mahtuuko kukaan istumaan viereeni. Peiliin katsominen ällötti. Laihdutus toi itsetunnon takaisin. Tuntui, että tulin näkyväksi ja myös tein itseni eri tavalla näkyväksi kuin ennen.

Käänteentekeväksi Hanna kuvailee kevättä 2011, jolloin työnantaja lähetti hänet Jari Sarasvuon valmennukseen pohtimaan omaa elämänpolkua ja henkistä kasvua. Kurssin ansiosta Hanna alkoi varmistua, ettei äitiys kuulunut hänen polkuunsa.

Itselleen Hanna myönsi sen suoraan puolisen vuotta ennen lumisateista eroiltaa.

– Yhtenä kesäpäivänä olin ulkoiluttamassa koiria, istuin puistonpenkin selkänojalla ja sanoin ääneen: ”En halua lapsia. Asia on näin, enkä voi muuttua toiseksi.” Sen sanominen helpotti siinä hetkessä, mutta silti meni vielä aikaa ennen kuin sain kerrottua muille. Pikkuhiljaa rohkeuteni ja varmuuteni kuitenkin kasvoivat.

”Ei lapsettomuuteni ole mikään statement vaan elämääni.”

Valinta vai tunne?

Hannaa nauratti, kun hän hiljattain kuuli, että vapaaehtoisesti lapsettomille on olemassa oma yhdistys. Mihin sitä tarvitaan?

– Ei lapsettomuuteni ole mikään statement vaan elämääni.

Hanna ei ole joutunut puolustamaan valintaansa.

– Onneksi. Ja niin sen kuuluu ollakin. Eihän se kenellekään kuulu. Siihen olen kyllä törmännyt, että kaikkien naisten oletetaan yhä haluavan äideiksi. Miksi se aiheuttaa vieläkin hämmästystä, jos nainen ei halua lapsia?

Onko kyse lopulta edes valinnasta?

– Ehkä se on enemmän tunne. Minulle ei vain ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisin olla äiti. Kai sellaisen tunteen pitäisi tulla, jos päättää yrittää saada lapsia? Onhan lasten kasvattaminen niin iso vastuu.

Toisille tulee vahva tunne, että haluaa lapsen. Toisille vastaavasti selvä tunne, ettei halua. Tarvitseeko sitä sen enempää selittää?

Nykyisen avomiehensä kanssa Hanna puhui lapsiasiasta jo ensitreffeillä.

– Minulla oli kaksi kriteeriä: koirista pitää tykätä eikä lapsia saa haluta, kaikesta muusta voidaan sopia, Hanna nauraa.

Kumpikin haluaa elää aikuisarkea. Sellaista leppoisaa elämää, johon kuuluvat kiva työ, liikuntaharrastukset ja hyvät välit läheisiin – sekä tietty vapaus. Hanna pitää siitä, että kahden aikuisen huushollissa arki on mukavaa ja vaivatonta.

– Saan maata sohvalla vaikka koko illan, jos huvittaa. Kukaan ei odota tai vaadi, että huolehdin hänestä. Arvostan sitä, että saan itse määrittää päiväni kulun. Nyt tulee helppo arki -kortti, mutta nautin siitä, että minulla on omat rahat ja omat menot, joita ei tarvitse aikatauluttaa pyykki-, kokkaus- ja kuljetusrumban mukaan. Tuntuu, että lapsiperhearki ottaisi enemmän kuin antaisi.

”Tuntuu, että lapsiperhearki ottaisi enemmän kuin antaisi.”

Mukavuudenhaluinen ja itsekäs, voi joku ajatella, mutta se ei Hannaa hetkauta. Hän toivoo elämältään keveyttä ja tasaisuutta. Lasten mukana tulisi paljon sydäntä vihlovaa huolta ja mahdollisia musertavia murheita.

– En halua sellaista huolta elämääni. Varmasti lapset tuovat valtavasti myös sisältöä ja iloa elämään, mutta en osaa sellaista kaivata. Ja saanhan minä sitä elämääni kummilasteni, siskoni ja kavereideni lasten kautta.

Elämän tarkoitusta on pohdittu maailman sivu, ja monet ovat päätyneet suvunjatkamiseen. Hannan mielestä elämän tarkoitus on elää omannäköistä elämää, sellaista, että voi aidosti sanoa rakastavansa sitä.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan omannäköistä arkea. Teen niitä asioita, jotka minua kiinnostavat enkä niitä, joita minun ehkä oletetaan tekevän. On ihanaa, että minulla on mahdollisuus elää juuri niin kuin haluan.

Viime aikoina suomalaisten alhainen syntyvyys on nähty ongelmana, johon on etsitty ratkaisuja television teemailloissa ja lehtien palstoilla.

– Onko lapseton itsekäs? Eikö lapsia haluta yhtä itsekkäistä tarpeista kuin niitä ei haluta? Näitä on tyhmää laittaa vastakkain, kun ihmiset ja heidän elämänsä ovat niin erilaisia, Hanna sanoo.

Harva kai tosiaan ajattelee lisääntyessään isänmaata ja yhteiskunnan uusia veronmaksajia. Enkä joku miettii vanhuuttaan, johon lapset toisivat turvaa.

– Enhän voi tietää, elänkö edes vanhaksi, minähän voin kuolla vaikka huomenna. En halua ajatella 70 vuoden päähän, että missä makaan vaipoissani ja käykö joku katsomassa. Mitään takeitahan siitä ei olisi – lapsihan voisi asua vaikka toisella puolella maapalloa.

– Ei elämää kannata liikaa suunnitella, sehän on tässä ja nyt.

”Silloin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Jäänkö sittenkin jostain paitsi?”

Ihana oma elämä

Hanna saattaa huokaista helpotuksesta, kun näkee kiukkuisen lapsen ruokakaupassa tai rasittuneen äidin puiston hiekkalaatikolla. Vain kerran tai kaksi häntä on kouraissut vatsasta. Eräänä aamuna hänen edellään kadulla käveli nuori äiti käsi kädessä suloisen lippispäisen poikansa kanssa.

– Silloin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Jäänkö sittenkin jostain paitsi? Puuttuuko minulta jotain? Olisinko sittenkin halunnut?

Se oli sekunnin mittainen läikähdys tai säikähdys, jonka jälkeen kaikki oli taas selkeää.

– Eihän kaikesta voi koskaan olla osallinen. Olen hirveän onnellinen näin. Elän juuri sellaista elämää kuin haluan enkä osaa kaivata mitään muuta. Ajattelen usein, että voi että, kun elämäni on ihanaa.

 

Hanna Hyypiä

36-vuotias helsinkiläinen.

Asuu avomiehensä ja kolmen koiransa kanssa.

Työskentelee myynnin koordinaattorina viinejä maahantuovassa yrityksessä.

Harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä, uintia, kahvakuulaa ja ulkoilua.

Ilkeä mies

Hanna, 36: ”Mieheni halusi erota heti, kun kerroin, etten halua lapsia”

Onpa ärsyttävä nainen. Ensin laihdutetaan itsensä sinkkumarkkinoille ja sitten jätetään mies. Mies on nyt ollut varalla, mutta miehen suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta lapsien kanssa heitetään nyt romukoppaan ja tämä rouva voimaantuu! Kanssasisaret tulevat kohta kertomaan, kuinka suloinen selviytymistarina tästä tulikin naiselle. Jos mies tekisi saman tuhlattuaan 14 vuotta naisen elämästä, mies olisi täysi sika ja naisen elämä pilalla. Mutta joo, täällä se tasa-arvo toimii vaan toiseen...
Lue kommentti

Valotaiteilija Ekku Peltomäki eli 13 vuotta sinkkuna ennen kuin tapasi Sophien. – Olen ollut aika epätoivoinen, ja kärsin aivan oikeasti yksinäisyydestä viimeiset neljä tai viisi vuotta.

Valotaiteilija Ekku Peltomäki, 71, menee elo-syyskuun vaihteessa naimisiin indonesialaisen, Jakartasta kotoisin olevan naisystävänsä Sophie Sahetapyn, 43, kanssa. Kesän Suomessa viettänyt Ekku matkaa Balille 17. elokuuta ja häät pidetään siitä muutaman viikon sisällä.

– Olemme päättäneet, että menemme naimisiin as soon as possible, kun olen takaisin Balilla. Pidämme sukulaisten kesken yksinkertaiset häät ilman prameiluja. En tiedä vielä paikallisista käytännöistä. Sen tiedän, että suku ja perhe ovat siellä äärimmäisen tärkeitä, ja he osallistuvat häihimme, Ekku kertoo.

”Yksinäisyys ei ole hyväksi ikääntyvälle ihmiselle.”

Ekku ja Sophie tapasivat Balilla Ubudin taiteilijakylässä 10. tammikuuta 2016, eli vuotta aiemmin kun he alkoivat seurustella. Ekku Peltomäki oli naimisissa Aira Samulinin kanssa vuosina 1973–2004. Airan jälkeen Ekku oli noin 13 vuotta sinkkuna.

– Olin vannoutunut sinkku, enkä koskenut keneenkään Airan jälkeen. Ei ollut minuuttiakaan mitään eroottista. Feidasin kaikki ajatukset seurustelusta pois, koska ajattelin että toista suhdetta ei voi Airan jälkeen enää tulla. Aluksi yksinäisyys oli ok, mutta viime vuosina yksinäiyys alkoi painamaan. Yksinäisyys ei ole hyväksi ikääntyvälle ihmiselle, Ekku kertoo.

Ekku myös pelkäsi, että häntä käytetään parisuhteessa hyväksi tavalla tai toisella.

– Olen ollut aika epätoivoinen, ja kärsin aivan oikeasti yksinäisyydestä viimeiset neljä tai viisi vuotta ennen Sophieta. Pehmensin yksinäisyyttä alkoholin käytöllä. En jaksanut uskoa aitoon rakkauteen. Suomessa olin monelle naiselle cool, koska olin Airan ex. En halunnut, että kukaan käyttää minua ponnahduslautana.

Sitten tuli Sophie.

– Muistan tapaamisemme kuin eilisen päivän. Ihastuin hänen iloisuuteen ja hymyyn. Sophiehan ei ole mikään kaunotar sillä tavalla, mutta hän on sielukas ja sisäisesti kaunis. Ihminen on kokonaisuus, ei vain pelkkä ulkokuori. Hän on älykäs ja viisas.

”En välttämättä haluaisi naimisiin, mutta babtistiseurakunta ei katso hyvällä yhdessä asuvaa paria, joka ei ole naimisissa.”

Naimisiinmeno ei jännitä Ekkua. Hänellä on elämänkokemusta aivan toisella tavalla kuin nuorena hänen mennessä naimisiin Aira Samulinin kanssa.

– En välttämättä haluaisi naimisiin, mutta kuulumme babtistiseurakuntaan, missä ei katsota hyvällä sitä, että yhdessä asuva pariskunta ei ole naimisissa. Kaikki sujuu paljon helpommin, kun on aviossa. Sophie haluaa sen takia naimisiin, mutta minulle avioliittoa tärkeämpää on saada kumppani. Siitä on ollut jopa riitoja, että en halunnut avioliittoon. Huomasin, että Sophie kärsi tilanteesta.

 

Ekku Peltomäki ja Sophie Sahetapy asuvat Balilla. Kuva: Ekku Peltomäen kotialbumi
Ekku Peltomäki ja Sophie Sahetapy asuvat Balilla. Kuva: Ekku Peltomäen kotialbumi

”OLIMME KUIN KAKSI LAIVAA VÄÄRILLÄ REITEILLÄ”

– Olemme kaksi eksynyttä ihmistä. Kuten Aira oli ensimmäisessä avioliitossa hakattu, myös Sophie oli ensimmäisessä parisuhteessa hakattu. Sophiella on trauma siitä, että hän sai pelätä henkensä edestä. Tavatessamme hänellä oli mieliala, ettei hän halua enää suhteeseen. Olimme kuin kaksi laivaa väärillä reiteillä. Se yhdistää meitä, Ekku sanoo.

Pariskunnalla on 27 vuotta ikäeroa. 

– Ikä on vain numero. Airan kanssa minä olin se nuorempi, eikä se haitannut Airaakaan. Onhan se minulle aika huimaa, että ensimmäinen vaimoni Aira oli lähes 20 vuotta minua vanhempi, ja nyt minä olen 27 vuotta vanhempi. Vaimojeni välissä on 50 vuotta ikäeroa.

”Vaimojeni välissä on 50 vuotta ikäeroa.”

Ekku tuntee itsensä ikinuoreksi. 

– En tunne itseäni seitsemänkymppiseksi, sillä pää pelaa ja pidän itseni fyysisesti hyvässä kunnossa. Teen nopeasti vaikeampiakin sudokuja, lenkkeilen ja cooper menee edelleen yli 3000 metrillä. Painan 73 kiloa ja olen 188 senttiä pitkä, joten rippipuvut ja 70-luvun vaatteet mahtuvat edelleen päälleni, Ekku naurahtaa.

Myös tuleva vaimo Sophie on innostunut Ekun kautta lenkkeilystä. Ekku kertoo juoksevansa yli 4000 kilometriä vuodessa.

– Minulla ei ole koskaan ollut nivel- tai selkäongelmia, koska olen ennakoinut ne liikkumalla. Pidän huolta, että syvät vatsalihakset ja etureisilihakset ovat kunnossa. Karkkia ja roskaruokaa syön ehkä kerran vuodessa. Sianlihaakaan en ole syönyt vuosiin. Kiinnitän myös paljon huomiota siihen, mitä suolaa ja sokeria käytän. Ruususuolassa on paljon mineraaleja ja intiaanisokeria, joka on ruokosokereista paras.

TALOUSVAIKEUDET SELÄTETTY

Ekku Peltomäki kertoo avoimesti Valoissa ja varjoissa -muistelmakirjassaan kärsineensä talousvaikeuksista ja alkoholiongelmista. Nyt Ekku kertoo ongelmien olevan taakse jäänyttä elämää.

– Alkoholiongelman kanssa pitää mennä päivä kerrallaan. Alkoholi ei sovi minulle, ja se rassaa parisuhdetta. Maistoin alkoholia viimeksi Balilla puoli vuotta sitten, ja se riitti. Sain Sophielta ja seurakunnalta palautetta, että alkoholi ei sovi suhteeseen, jossa ollaan tosissaan. Se oli herätys. 

”Aira ei ole tulossa häihini, mutta olemme edelleen melkein päivittäin yhteydessä.”

Ekku ja Sophie asuvat Balilla Ubudin taiteilijakylässä. Tämän kesän Ekku on viettänyt Suomessa Hyrsylänmutkassa, mutta nyt hänen on tarkoitus muuttaa lopullisesti Balille.

– En ole sinetöinyt sitä, ettenkö ikinä palaisi Suomeen, mutta toistaiseksi muutto on lopullinen. Viihdyn Balin ilmastossa, eikä ihoni pala Balin auringossa. Keksilämpötila on 28–30 asteen tienoilla, mutta vettä tulee paljon erityisesti sadekautena. Sophie on vähän lentopelkoinen, mutta tulemme yhdessä Suomeen ensi kesänä. 

Ekku Peltomäki tekee edelleen valaistuksia ravintoloihin ja julkisivuihin. Tulossa on myös uusia projekteja maahantuonnin parissa, mutta siitä hän ei vielä halua kertoa enempää. Sophie työskenteli aiemmin toimittajana. Nykyisin hänellä on oma tukku, joka välittää Pekingin ankkoja ravintoloihin. 

– Tulevaisuudessa haluamme rakentaa parisuhdetta mahdollisimman tasapainoisesti. Hänellä on oma tahtonsa, ja haluaisin, että hän olisi vähän skandinaavisempi, Ekku naurahtaa.

Aira Samulinilla ja Ekku Peltomäellä on hyvät välit.

– Aira ei ole tulossa häihini, mutta olemme edelleen melkein päivittäin yhteydessä.

Match, match, match! Tinder-vitsistä alkanut yhteydenpito voi kantaa useita vuosia, kuten yhdysvaltalaisten opiskelijoiden uskomaton tarina osoittaa.  

Opiskelijat Michelle Arendas, 21 ja Josh Avsec, 22, tapasivat deittipalvelu Tinderissä melkein kolme vuotta sitten, syyskuussa 2014. Sen jälkeen heidän viestittelynsä on jatkunut, mutta he eivät ole nähneet toisiansa kertaakaan aiemmin tuona aikana, paitsi nyt:

Yhdysvaltalaismediat kertovat, että Michelle ja Josh ovat vihdoin tavanneet. Tiistaina he kohtasivat toisensa Good Morning America -aamuohjelmassa.

”En voi uskoa, että näen hänet nyt.”

– Unelmani toteutuu. En voi uskoa, että näen hänet nyt, Josh sanoi halatessaan Michelleä ensimmäistä kertaa ja vieläpä televisiolähetyksessä.

Kolme vuotta kestänyt Tinder-viestittely tuli julkisuuteen, kun Josh jakoi aiemmin heinäkuussa osan heidän keskustelustaan Twitterissä. Viestien välissä on kuukausien taukoja:

– Hahahaha, jonain päivänä tapaan tämän tytön ja siitä tulee eeppistä. Katso vaikka Tinder-viestiemme päivämääriä, Josh tviittasi.

Deittipalvelu Tinder innostui tämän jälkeen kaksikon tarinasta ja tarjosi treffimatkaa; pitihän Michellen ja Joshin vihdoin päästä näkemään toisensa.

Good Morning America -show’n jälkeen pari suuntasi Havaijin Mauiin ensitreffeilleen.

Kirjailija iloitsee seesteisestä elämänvaiheestaan.

Laura Paloheimo erosi miehestään toissa vuonna neljäntoista vuoden yhdessäolon jälkeen.

– Asuimme vuoden verran eri osoitteissa ja pohdiskelimme suhdettamme. Se oli hirveän surullista aikaa, ja tunteeni heittelivät vihasta hämmennykseen, Laura muisteli tiistaina saapuessaan Kultajousen Kuninkuusravien ennakkoiltaan.

Pari palasi kuitenkin vuodenvaihteessa yhteen. Koko eron ajan Laura ja hänen miehensä olivat hyvissä väleissä. Yhteinen poika piti huolen siitä, että perhe näki säännöllisesti. Pariterapiaan ei ollut tarvetta.

– Työstimme tahoillamme asioita, emmekä tarvinneet ulkopuolista apua. Nyt tuntuu todella hyvältä ja olemme onnellisempia kuin koskaan, Laura iloitsi.

Hän suosittelee kaikille oman elämänkaaren tutkiskelua, jos käy läpi suurta elämänmuutosta, kuten hän eron aikoihin.

– Eroa edeltäneet vuodet olivat olleet raskaita. Siihen aikaan kun esikoiskirjani ilmestyi, poikani oli juuri toipunut infektioastman aiheuttamasta pitkästä sairaalakierteestä ja mieheni makasi sairaalassa sydänleikkauksen vuoksi. Julkisuus ja haastattelut tulivat yhtäkkiä osaksi elämääni, mutten osannut nauttia huomiosta, sillä kannoin samalla huolta perheestäni. Monta vuotta pidinkin yksin perhettämme pystyssä ja kirjoitin samaan aikaan kirjojani. Viimein aloin olla niin uupunut ja rasittunut, etten enää tiennyt, kuinka kauan jaksan. Minun oli pakko kyseenalaistaa, mitä elämältäni haluan, ja ottaa etäisyyttä mieheeni, hän kertasi eron syitä.

”Minun oli pakko kyseenalaistaa, mitä elämältäni haluan, ja ottaa etäisyyttä mieheeni.”

Laura oppi prosessista paljon, muun muassa sen, että pitkissä liitoissa olevat ihmiset kasvavat ja eteen tulee erilaisia vaikeitakin vaiheita.

– Ei kannata rynnätä suin päin uuteen alkuun, vaan ottaa tarvittaessa happea. Kyllä ne asiat tasaantuvat. Itse uskoin koko ajan, että asiamme selviävät ja niin kävi. Nyt minulla on mielenrauha.

Jyrki-ohjelman juontajat ovat jo lähes viisikymppisiä. Mitä Heta Hyttiselle, Molli-Ollille, Minna O:lle ja muille jyrkiläisille kuuluu nyt?

Ysärinuorille tehdyn Jyrki-ohjelman juontajat palaavat vielä kerran yhteen. Helsingin Suvilahdessa 25.–26.8.2017 järjestettäville We love the 90´s -festivaaleille rakentuu Jyrki-lounge, minne yritetään värvätä vierailemaan mahdollisimman monta Jyrkistä tuttua kasvoa. Loungessa myös esitetään Jyrkin vanhoja jaksoja, ja sitä isännöivät ohjelmaa juontanut Mikko "Peltsi" Peltola ja Jusu Lounela.

Mitä Jyrkin juontajille kuuluu nykyään?

Jyrkin juontajat Tea Khalifa, Heta Hyttinen ja Tiina Kylmälä kuvattuna marraskuussa 2000. Kuva: Kari Kuukka
Jyrkin juontajat Tea Khalifa, Heta Hyttinen ja Tiina Kylmälä kuvattuna marraskuussa 2000. Kuva: Kari Kuukka

Heta Hyttinen juonsi Jyrkiä vuosina 1999–2003. Junantuomalla tamperelaisella musiikkitoimittajalla ei ollut aluksi hajua, missä on helsinkiläisen rockelämän pyhättö Tavastia-klubi.

– Helsinki oli mulle ihan mystinen mesta. Joskus ehdotin kuvaaja-Torniolle, että ajaisimme taksilla Lasipalatsista Tavastialle. En tiennyt, että klubi oli naapurikorttelissa. Tornion ilme oli ikimuistettava. Sittemmin Stadista on tullut mulle koti, Heta muistelee.

Nykyisin Heta vetää omaa Ginger Vine Management & PR -toimistoa, joka edustaa esimerkiksi Maija Vilkkumaata, The Soundsia ja Shiraz Lanea. Hän tekee edelleen myös juontotöitä: tänä kesänä Tuska-festareilla ja ensi viikonloppuna QStockisssa. Kirjassaan Rocktähdet – Elämää kulissien takana Heta kertoi, millaista suomalaisten rokkitähtien elämä oikeasti on.

– Mä niin ymmärrän miksi näitä kutsutaan ruuhkavuosiksi. Yrittäjän ja kolmivuotiaan pojan äitinä ei juuri tarvitse pohtia vapaa-ajanongelmia, Heta kertoo.

Heta siirtyi Jyrkistä Iltalehden musiikkitomittajaksi, ja edelleen Lööpin takana -ohjelmaan, Viihdeuutisiin, sekä Musiikki-tv:hen. Hän työskenteli vuosia Rytmi-lehden päätoimittajana, kunnes lehti lopetettiin sen 80-vuotisjuhlavuotena.

– Olen siitä edelleen vähän mörtsinä ja olen luvannut Rytmille, että eläkkeelläni lehti startataan uudelleen. Veri veti musa-alan tekijäpuolelle, ja tuli fiilis, että 30 vuotta media-alalla oli varmaan ihan jees siivu. Sen jälkeen oli terveellistä ryhtyä oppimaan jotain uutta.

"Käytännössä porukka melkein asui studiolla"

Hetan mielestä parasta Jyrkin tekemisessä oli yhteisöllisyys, joka mahdollisti sen, että sama porukka teki viikoittain suoraa Jyrkiä sekä sen lukuisia oheisohjelmia.

– Käytännössä porukka melkein asui studiolla, ja tekemisen into oli ihan valtava. TVTV!-kanavan aikaan meitä oli tasan kaksi juontajaa, meikä ja Olli Oikarinen, ja työtahti sai aikaan taiteellisia oivalluksia. Muistelen vieläkin rakkaudella ”Sukkamäsää” eli Ollin kehittelemää juontavaa sukkaa.

 

Jyrkin ensimmäinen lähetys Helsingin Kalevankadun studiolta käynnistyi 7.1.1997. Ohjelma lopetettiin vuonna 2001. Kuva: Heikki Kotilainen
Jyrkin ensimmäinen lähetys Helsingin Kalevankadun studiolta käynnistyi 7.1.1997. Ohjelma lopetettiin vuonna 2001. Kuva: Heikki Kotilainen

Heta uskoo, että Jyrki jätti ikuisen positiivisen jäljen koko tekijätiimiin.

– Kukaan ei koskaan laskeskellut, miten paljon aikaa meni tai että pitäisi saada pekkaspäivä – kunhan jälki oli hyvää. Tällaista työasennetta soisi näkevän nykyäänkin.

Heta kertoo jyrkiläisten pitävän edelleen yhteyksiä.

– Vietän eniten aikaa silloisen apulaistuottajamme Pauliina Koutalan sekä Tepan eli Tea Khalifan kanssa. Käyn edelleen silloisella maskeeraaja-kampaaja Mira Aallolla retusoimassa itseni kuntoon.

Joonas Hytönen Jyrkin toimittajana vuonna 1997. Joonas on edennyt urallaan Fremantle Media Finlandin toimitusjohtajaksi. Kuva: Timo Hämäläinen
Joonas Hytönen Jyrkin toimittajana vuonna 1997. Joonas on edennyt urallaan Fremantle Media Finlandin toimitusjohtajaksi. Kuva: Timo Hämäläinen

Joonas Hytönen, 42, on nykyään Fremantle Media Finlandin toimitusjohtaja. Joonas on työskennellyt myös radio- ja tv-juontajana sekä käsikirjoittajana. Hänellä oli oma talk show vuosina 1999–2003, minkä jälkeen hän esiintyi ohjelmissa Pelastakaa sotamies Hytönen ja Ruben & Joonas.

Joonaksella oli aikoinaan yhteinen tuotantoyhtiö Antti "Pizza" Pekkarisen kanssa. Siellä työskenteli myös Minna Ottavainen. Yhtiö tuotti muiden muassa Joonas Hytönen Show'ta ja Ihana Aamu -makasiiniohjelmaa.

Katja Ståhl ja Minna Ottavainen ovat työskennelleet media-alalla myös Jyrki-ohjelman jälkeen. Kuva: Kari Kuukka
Katja Ståhl ja Minna Ottavainen ovat työskennelleet media-alalla myös Jyrki-ohjelman jälkeen. Kuva: Kari Kuukka

 

Katja Ståhl, 48, on ehtinyt Jyrkin jälkeen vaikka mihin. Hän on työskennellyt Suosikki-lehden päätoimittajana, Apulanta Oy:n johtajana, Nelosen uutisankkurina, Talent Suomi -ohjelman tuomarina ja radiojuontajana. Tällä hetkellä Katja bloggaa ja vastaa Helsinki Horse Show'n promootiosta. Seuraavaksi hänet nähdään Selviytyjät-ohjelmassa.

Minna Ottavainen, 46, kuului Jyrkin juontotiimiin alusta alkaen. Hän juonsi myös Fashion TV -ohjelmaa ja tuotti Karita Tykän juontamaa Kaunis olo -ohjelmaa. 2000-luvun alussa Minna juonsi Radio Novassa.

Micaela Metso (nykyisin Röman), 46, työskenteli Jyrkissä toimituspäällikkönä ja juontajana. Nyt Micaela vaikuttaa Marttaliiton 120-vuotisjuhlavuoden koordinaattorina. Hän ehti työskennellä Östnyland-lehden päätoimittajana ja YLE X3M:n kanavajohtajana. Micaela on kahden lapsen sipoolaisäiti ja Rkp:n sitoutumaton kunnanvaltuutettu. 

Mikaela Metson (nyk. Röman) juontotyyliä 90-luvulta. Kuva: MTV3
Mikaela Metson (nyk. Röman) juontotyyliä 90-luvulta. Kuva: MTV3

Tea Khalifa, 39, viettää taukoa viihdealan töistä. Viime kesänä hän työskenteli myyjänä ex-missi Noora Hautakankaan Relove-liikkeessä Helsingissä. Kokenut tv-konkari juonsi aikoinaan Videotreffejä, Moon tv:n Backstagea ja The Voice of Finlandin backstage-osiota. Hänet nähtiin myös mallina sekä tanssijana Passi ja hammasharja -ohjelmassa. 

 – Mitään radio- tai tv-keikkaa ei ole nyt näköpiirissä, mutta en sitä oikeastaan kaipaakaan. On ollut mukavaa pitää matalaa profiilia. En kaipaa eetteriin, Tea kommentoi Me Naisille viime vuonna.

Olli "Molli-Olli" Oikarinen, 40, oli monen naisen suosikkijuontaja. Molli-Olli löytyi juontajaksi TE-toimiston työharjoittelun kautta. Aluksi Molli-Olli lähinnä siivosi studiolla, kunnes hänen karismansa tajuttiin tuoda ruutuun.

– Faksi oli kova juttu ja sitä tuli Jyrkiin ihan hulluna. Suurin osa postista tuli tietysti tytöiltä. Pojilta tuli sellaisia hyväntuulisia ”sä oot paska”- tai ”sä oot varmaan homo” -viestejä. Siinä ei tarvitse psykologi olla, että ymmärsi, mistä kiikastaa, Molli-Olli muisteli suosiotaan Ilta-Sanomien haastattelussa.

Nykyisin Molli-Olli työskentelee it-alalla.

– En jaksa mitään esiintymistä enää. Haluan olla mahdollisimman incognito ja elää vain rauhallista elämää, hän sanoi.

Molli Ollin hiuslookit jäivät Jyrkin ystävien mieleen. Hiuksissa nähtiin niin kreppejä kuin värikkäitä rastojakin.
Molli Ollin hiuslookit jäivät Jyrkin ystävien mieleen. Hiuksissa nähtiin niin kreppejä kuin värikkäitä rastojakin.

Jyrkiä juonsivat myös muiden muassa Jaana Pelkonen, Mikko SilvennoinenMarika MakaroffRaymond EbanksVera OlssonSami JuolaVeeti KallioVille ToivonenTiina KylmäläJussi Heikelä. Toimituspäällikkönä häärinyt  Antti "Pizza" Pekkarinen, 50, asuu Fuengirolassa. Siellä Antti on Fuengirola-lehden päätoimittaja sekä Giovanni-pizzerian omistaja.

Katja Ståhl ja Antti "Pizza" Pekkarinen Jyrkin kuvauksissa elokussa 1995. Molemmista tuli myöhemmin päätoimittajia. Katja päätoimitti Suosikkia, Antti "Pizza" Pekkarinen Fuengirola-lehteä. Kuva: Pekka Elomaa
Katja Ståhl ja Antti "Pizza" Pekkarinen Jyrkin kuvauksissa elokussa 1995. Molemmista tuli myöhemmin päätoimittajia. Katja päätoimitti Suosikkia, Antti "Pizza" Pekkarinen Fuengirola-lehteä. Kuva: Pekka Elomaa

Lähteet: Ilta-Sanomat, Iltalehti, MTV3, Marttaliitto

Mikä oli paras muistosi Jyrkistä? Kerro muistosi alla olevaan kommenttikenttään!