– Rakastan kahden aikuisen arkea. Parhaita ovat kiireettömät viikonloppuaamut, jolloin puolison kanssa kokataan ja syödään pitkään, surffataan netissä ja keskustellaan rauhassa, Hanna Hyypiä sanoo. Kuva: Juha Salminen

Hanna Hyypiän, 36, pitkä parisuhde päättyi siihen, että mies halusi lapsen, Hanna ei. Hän kuuluu siihen kasvavaan joukkoon, jolle äitiys ei ole haave.

Sinä iltana helmikuussa 2012 satoi lunta, mikä tuntui melkein kohtalon ivalta. Hanna Hyypiä oli päättänyt kertoa miehelleen pitkään panttaamansa asian heti, kun he ehtisivät elokuvista kotiin. Ja nyt mies joutui jäämään lumitöihin.

Hanna, 32, istuutui sohvalle odottamaan ja ajatteli, ettei puhumista voinut enää lykätä. Häntä hermostutti ja harmitti: ”Miten voi olla, että lumisadekin tuli tähän vielä hidasteeksi!”

Kun mies saisi pihan kolattua, Hanna pyytäisi tämän viereensä sohvalle ja vastaisi ensimmäistä kertaa suoraan kysymykseen, joka oli roikkunut ilmassa jo vuosia. Hanna tiesi, että 14 vuoden parisuhde olisi sen jälkeen ohi.

Lopulta mies asteli sisälle, ja Hanna sanoi elämänsä vaikeimman lauseen: ”Minun on pakko kertoa sinulle, että olen päättänyt, etten halua lapsia. Koskaan.”

Mies halusi isäksi yhtä selvästi kuin Hanna ei halunnut äidiksi. Kumpikaan ei edes yrittänyt vedota toiseen tai kääntää tämän päätä. Kihlasormukset riisuttiin saman tien sohvapöydälle. Hanna soitti erouutisen vanhemmilleen ja alkoi etsiä itselleen omaa asuntoa.

”Suhde loppui sillä hetkellä sille sohvalle.”

– Suhde loppui sillä hetkellä sille sohvalle. Tuntuihan se kohtuuttomalta, että syntymätön lapsi tuli kahden pitkässä liitossa eläneen ihmisen väliin ja katkaisi kaiken kuin seinään. Mitään vaihtoehtoa ei ollut, ei mitään mahdollisuutta. Ymmärsin hyvin mieheni kannan.

Itku tuli vasta muuttopäivänä uuden kaksion suihkussa, kun Hanna tajusi asuvansa ensi kertaa elämässään yksin. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin helpotus.

– Tuntui kuin olo olisi keventynyt kymmenen kiloa sen jälkeen, kun sain asiani kerrottua. Siitäkin huolimatta, että tunsin itseni petturiksi, joka on tuhlannut toisen aikaa ja romuttanut tämän haaveet. Vaikka enemmänhän olisin ollut petturi, jos olisin lähtenyt mukaan johonkin, mitä en halua. Tapettien värissä voi tehdä kompromisseja, mutta ei tällaisessa asiassa.

Siinä, millaista elämää tahtoo itse asiassa elää.

Askel, jota ei tullutkaan

Milloin Hanna tiesi varmasti, ettei äitiys ollut hänen unelmansa tai lapsiperhearki elämää, jota hän halusi?

Tarkasti sitä on vaikea sanoa. Jälkeenpäin on kuitenkin helppo hahmottaa suhteen kaari.

Hanna rakastui nuorena. Opiskeltiin, muutettiin yhteiseen vuokrakotiin, valmistuttiin, mentiin töihin, ostettiin oma erillistalo. Seuraava askel tässä perinteisessä mallissa olisi ollut perheen perustaminen.

”Siirsin lapsiasiaa eteenpäin aina jollakin syyllä.”

– Muistan minäkin puhuneeni suhteen alussa sellaisia, että haluan kolme lasta ja vielä ennen kuin täytän 30. Mutta kun se steppi sitten olisi pitänyt ottaa, lykkäsin ja lykkäsin, että ei ihan vielä ainakaan. Varmaan tiedostin jo, että en halua lapsia mutta en sanonut sitä koskaan ääneen. Ehkä odotin itsekin, josko rupeaisinkin vielä haluamaan.

Tietenkin tällainen asia vaikuttaa suhteeseen. Hanna alkoi erkaantua puolisostaan.

– Vuosien saatossa lapsista tuli käsittelemätön, haudattu aihe, josta emme pystyneet puhumaan. Vaistosimme molemmat varmasti sen tulleen väliimme. Nyt jälkikäteen ajattelen, että ilmassa roikkuneet toiveet ja odotukset ahdistivat alitajuisesti. Pakenin siksi kotoa harrastuksiin.

Hannasta tuli innokas koiraharrastaja, joka käytti kaiken vapaa-aikansa treenaamiseen ja kilpailemiseen.

– Nyt tuntuu, että siirsin lapsiasiaa eteenpäin aina jollakin syyllä. Otin kolmannen koiran, kun olisi ollut lapsen aika, ja selitin itselleni, että eihän tähän nyt lapsi sovi. Ehkä puhuin miehellekin, että katsotaan sitten, kun saadaan tämä koira kasvatettua.

Into koiranäyttelyihin hiipui heti eron jälkeen, kun ei ollut enää tarvetta paeta mihinkään.

32 kiloa pois

Hannan mukaan eron taustalla oli myös iso elämänmuutos, josta hän kertoo Mirva Mäki-Petäjän ja Ville Kormilaisen kirjassa Elämänmuutos – 11 tositarinaa ihmisistä käännekohdissa (Kosmos). Vuosina 2009–2011 Hanna laihdutti 32 kiloa muuttamalla ruokailu- ja liikuntatapansa täysin.

Kova kuntokuuri muutti Hannan mukaan muutakin kuin ulkomuodon. Hannasta tuntuu, että se muutti kaiken, hänet itsensä läpikotaisin.

– Kun ylipainoa oli yli 30 kiloa, ahdistihan se. Kengännauhoja oli vaikea solmia. Bussissa mietin, mahtuuko kukaan istumaan viereeni. Peiliin katsominen ällötti. Laihdutus toi itsetunnon takaisin. Tuntui, että tulin näkyväksi ja myös tein itseni eri tavalla näkyväksi kuin ennen.

Käänteentekeväksi Hanna kuvailee kevättä 2011, jolloin työnantaja lähetti hänet Jari Sarasvuon valmennukseen pohtimaan omaa elämänpolkua ja henkistä kasvua. Kurssin ansiosta Hanna alkoi varmistua, ettei äitiys kuulunut hänen polkuunsa.

Itselleen Hanna myönsi sen suoraan puolisen vuotta ennen lumisateista eroiltaa.

– Yhtenä kesäpäivänä olin ulkoiluttamassa koiria, istuin puistonpenkin selkänojalla ja sanoin ääneen: ”En halua lapsia. Asia on näin, enkä voi muuttua toiseksi.” Sen sanominen helpotti siinä hetkessä, mutta silti meni vielä aikaa ennen kuin sain kerrottua muille. Pikkuhiljaa rohkeuteni ja varmuuteni kuitenkin kasvoivat.

”Ei lapsettomuuteni ole mikään statement vaan elämääni.”

Valinta vai tunne?

Hannaa nauratti, kun hän hiljattain kuuli, että vapaaehtoisesti lapsettomille on olemassa oma yhdistys. Mihin sitä tarvitaan?

– Ei lapsettomuuteni ole mikään statement vaan elämääni.

Hanna ei ole joutunut puolustamaan valintaansa.

– Onneksi. Ja niin sen kuuluu ollakin. Eihän se kenellekään kuulu. Siihen olen kyllä törmännyt, että kaikkien naisten oletetaan yhä haluavan äideiksi. Miksi se aiheuttaa vieläkin hämmästystä, jos nainen ei halua lapsia?

Onko kyse lopulta edes valinnasta?

– Ehkä se on enemmän tunne. Minulle ei vain ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisin olla äiti. Kai sellaisen tunteen pitäisi tulla, jos päättää yrittää saada lapsia? Onhan lasten kasvattaminen niin iso vastuu.

Toisille tulee vahva tunne, että haluaa lapsen. Toisille vastaavasti selvä tunne, ettei halua. Tarvitseeko sitä sen enempää selittää?

Nykyisen avomiehensä kanssa Hanna puhui lapsiasiasta jo ensitreffeillä.

– Minulla oli kaksi kriteeriä: koirista pitää tykätä eikä lapsia saa haluta, kaikesta muusta voidaan sopia, Hanna nauraa.

Kumpikin haluaa elää aikuisarkea. Sellaista leppoisaa elämää, johon kuuluvat kiva työ, liikuntaharrastukset ja hyvät välit läheisiin – sekä tietty vapaus. Hanna pitää siitä, että kahden aikuisen huushollissa arki on mukavaa ja vaivatonta.

– Saan maata sohvalla vaikka koko illan, jos huvittaa. Kukaan ei odota tai vaadi, että huolehdin hänestä. Arvostan sitä, että saan itse määrittää päiväni kulun. Nyt tulee helppo arki -kortti, mutta nautin siitä, että minulla on omat rahat ja omat menot, joita ei tarvitse aikatauluttaa pyykki-, kokkaus- ja kuljetusrumban mukaan. Tuntuu, että lapsiperhearki ottaisi enemmän kuin antaisi.

”Tuntuu, että lapsiperhearki ottaisi enemmän kuin antaisi.”

Mukavuudenhaluinen ja itsekäs, voi joku ajatella, mutta se ei Hannaa hetkauta. Hän toivoo elämältään keveyttä ja tasaisuutta. Lasten mukana tulisi paljon sydäntä vihlovaa huolta ja mahdollisia musertavia murheita.

– En halua sellaista huolta elämääni. Varmasti lapset tuovat valtavasti myös sisältöä ja iloa elämään, mutta en osaa sellaista kaivata. Ja saanhan minä sitä elämääni kummilasteni, siskoni ja kavereideni lasten kautta.

Elämän tarkoitusta on pohdittu maailman sivu, ja monet ovat päätyneet suvunjatkamiseen. Hannan mielestä elämän tarkoitus on elää omannäköistä elämää, sellaista, että voi aidosti sanoa rakastavansa sitä.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan omannäköistä arkea. Teen niitä asioita, jotka minua kiinnostavat enkä niitä, joita minun ehkä oletetaan tekevän. On ihanaa, että minulla on mahdollisuus elää juuri niin kuin haluan.

Viime aikoina suomalaisten alhainen syntyvyys on nähty ongelmana, johon on etsitty ratkaisuja television teemailloissa ja lehtien palstoilla.

– Onko lapseton itsekäs? Eikö lapsia haluta yhtä itsekkäistä tarpeista kuin niitä ei haluta? Näitä on tyhmää laittaa vastakkain, kun ihmiset ja heidän elämänsä ovat niin erilaisia, Hanna sanoo.

Harva kai tosiaan ajattelee lisääntyessään isänmaata ja yhteiskunnan uusia veronmaksajia. Enkä joku miettii vanhuuttaan, johon lapset toisivat turvaa.

– Enhän voi tietää, elänkö edes vanhaksi, minähän voin kuolla vaikka huomenna. En halua ajatella 70 vuoden päähän, että missä makaan vaipoissani ja käykö joku katsomassa. Mitään takeitahan siitä ei olisi – lapsihan voisi asua vaikka toisella puolella maapalloa.

– Ei elämää kannata liikaa suunnitella, sehän on tässä ja nyt.

”Silloin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Jäänkö sittenkin jostain paitsi?”

Ihana oma elämä

Hanna saattaa huokaista helpotuksesta, kun näkee kiukkuisen lapsen ruokakaupassa tai rasittuneen äidin puiston hiekkalaatikolla. Vain kerran tai kaksi häntä on kouraissut vatsasta. Eräänä aamuna hänen edellään kadulla käveli nuori äiti käsi kädessä suloisen lippispäisen poikansa kanssa.

– Silloin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Jäänkö sittenkin jostain paitsi? Puuttuuko minulta jotain? Olisinko sittenkin halunnut?

Se oli sekunnin mittainen läikähdys tai säikähdys, jonka jälkeen kaikki oli taas selkeää.

– Eihän kaikesta voi koskaan olla osallinen. Olen hirveän onnellinen näin. Elän juuri sellaista elämää kuin haluan enkä osaa kaivata mitään muuta. Ajattelen usein, että voi että, kun elämäni on ihanaa.

 

Hanna Hyypiä

36-vuotias helsinkiläinen.

Asuu avomiehensä ja kolmen koiransa kanssa.

Työskentelee myynnin koordinaattorina viinejä maahantuovassa yrityksessä.

Harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä, uintia, kahvakuulaa ja ulkoilua.

Ilkeä mies

Hanna, 36: ”Mieheni halusi erota heti, kun kerroin, etten halua lapsia”

Onpa ärsyttävä nainen. Ensin laihdutetaan itsensä sinkkumarkkinoille ja sitten jätetään mies. Mies on nyt ollut varalla, mutta miehen suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta lapsien kanssa heitetään nyt romukoppaan ja tämä rouva voimaantuu! Kanssasisaret tulevat kohta kertomaan, kuinka suloinen selviytymistarina tästä tulikin naiselle. Jos mies tekisi saman tuhlattuaan 14 vuotta naisen elämästä, mies olisi täysi sika ja naisen elämä pilalla. Mutta joo, täällä se tasa-arvo toimii vaan toiseen...
Lue kommentti

Valtakunnan viralliseksi sinkuksi tituleerattu toimittaja Heidi Suomi kertoo olevansa varuillaan, kun miehet lähestyvät sosiaalisessa mediassa. 

Urheilutoimittaja ja uutisankkuri Heidi Suomi, 42, aiheutti pienen kohun, kun hän otti radiohaastattelussa kantaa vellovaan sinkkukeskusteluun.

Pitkään parisuhteessa ja avioliitossakin aikanaan elänyt Heidi totesi, että tietää kyllä, mitä rakkaus on. Eikä näin ollen halua tyytyvä miesten suhteen” tylsään vaniljajäätelöön, jos voi saada suklaahippujäätelöä.”

Heidi kertoi viime vuonna avoimesti keskenmenostaan, erostaan ja kuopatuista perhehaaveistaan.

– Olen saanut julkituloistani paljon palautetta. En tiedä, olenko leimautunut nyt valtakunnan ikisinkuksi ja onko se hyvä vai huono asia, sillä olen ihmisenä myös paljon muuta. Ymmärrän kyllä ihmisten tarpeen lokeroida.

Somessa tulee kahvikutsuja

Julkisuuden henkilönä Heidi arvelee olevansa varuillaan häntä lähestyvien miehien motiiveista. Häntä lähestytään myös sosiaalisen median kautta.

– Olen aluksi varpaillani, haluavatko miehet tutustua Heidi Suomeen vai Heidiin. Somen kautta tulleet kahvikutsut eivät oikein riitä. Toivon, että olisin fyysisesti ensin nähnyt ihmisen jossain tai tietäisin jotakin kautta ennen kuin lähden treffeille.

Tinderistä Heidi ole tästä syystä kovin innostunut, vaikka onkin kirjoilla kyseisessä palvelussa.

– Jos on todella tylsää, jaksan selata sitä. En usko, että se on miehille kovin kivaa, sillä en ole siellä aloitteellinen tai aktiivinen, vaikka tuliskin matcheja, upeasti ruskettunut Heidi kertoi tänään Sportyfeel Helsinki City Runin lehdistötilaisuudessa.

Nainen vietti koko joulukuun Thaimaassa, ja nyt edessä ovat uudet työkuviot. Heidin määräaikainen työsopimus MTV:lla päättyi vuoden lopussa.

– Uusi työ alkaa ensi kuussa. Työskentelen jatkossakin media-alalla.

Some-treffikutsuista haaveileva

Ikisinkuksi leimattu Heidi Suomi: ”Somen kautta tulleet kahvikutsut eivät riitä”

Ei innostu some-kahvikutsuista, ei ole aktiivinen Tinderissä... Olen itsekin sinkkunainen ja usein ymmärrän samassa tilanteessa olevia, mutta nyt kyllä ärsyttää tämä Heidi! Jos hän kerran haluaa nähdä fyysisesti henkilön ennen treffeille lähtöä niin mitä hemmettiä hän sitten tuhlaa omaa ja miesten aikaa Tinderissä! Joskus mulle on joku ehdottanut Facebookin kautta treffejä ja joka kerta olen lähtenyt, ihan vain osoittaakseni miehelle kuinka kiva on, että joku jaksaa vaivautua ja osoittaa...
Lue kommentti

Vapaaottelija on tukenut aiemminkin äitiään rahallisesti. Pari vuotta sitten hän osti äidilleen yli 10 000 euron sängyn.

Vapaaottelija Makwan Amirkhani, 28, on palaamassa vuoden ottelutauon jälkeen maaliskuussa takaisin kehiin. Hän kertoo Radio Rockin Korporaation haastattelussa tienaavansa sievoisen summan rahaa työllään. Palkkiopotti yhdestä matsista kohoaa 40 000 euroon.

– Ottelun voittajalle on luvassa tuplapotti. Sitten on jaossa myös 50 000 illan hyvästä esityksestä tai nopeasta tyrmäyksestä. Se olisi tarkoitus ottaa, Makwan kertoo Korporaatiolle.

Viimeisen kahden vuoden aikana Makwan on tienannut työllään noin 200 000 euroa. Rahoille on tiedossa tarkka sijoituskohde. Makwan kertoo, että hän on hiljattain ostanut Turusta tontin.

– Mä rakennan siihen talon mulle, mun äidille ja mun siskon perheelle, että me kaikki ollaan saman katon alla, Makwan kertoo.

Makwan on aiemminkin kertonut laittavansa rahojaan äitinsä tukemiseen. Vuonna 2015 hän kertoi ostavansa ottelurahoillaan äidilleen yli 10 000 euron sängyn. Hänen äitinsä joutui Makwanin lapsuudessa nukkumaan yöt matolla, koska rahat eivät riittäneet omaan vuoteeseen.

”Olen alkanut arvostaa naisia enemmän”

Radio Rockin haastattelussa Makwan paljastaa lisäksi yksityiskohtia tulevasta elämäkerrastaan. Kirjassa hän valottaa esimerkiksi vaikeaa suhdettaan naisiin.

– Mä kasvoin sellaisessa kulttuurissa ja ympäristössä, joka ei ole mielestäni ihanneympäristö kertomaan, mikä on vastakkainen sukupuoli – nainen. Miten niiden kanssa tulisi käyttäytyä ja toimia, Makwan kertoo.

– Pikkuhiljaa, kun olen aikuistunut ja katsonut omaa äitiäni ja siskoani, olen alkanut arvostaa heitä paljon enemmän. Yritän muuttaa itseäni koko ajan paremmaksi ihmiseksi.

2886813

Belgialaismalli Hanne Gaby Odiele avautui intersukupuolisuudestaan, koska haluaa lopettaa lapsille tehtävät turhat leikkaukset.

Belgialainen huippumalli Hanne Gaby Odiele kertoi eilen Instagram-tilillään ja USA Today -lehdessä ryhtyneensä intersukupuolisten ihmisten asiaa ajavan Interactionin lähettilääksi. Samalla Odiele paljasti syntyneensä itse intersukupuolisena.

– Tämä saattaa olla yksi elämäni tärkeimmistä päivistä. Olen päättänyt ilmoittaa teille kaikille, että olen intersukupuolinen, Odiele kirjoittaa Instagram-videonsa kuvauksessa. 

Intersukupuolisilla tarkoitetaan ihmisiä, joilla on synnynnäisesti sekä tyttö- että poikalapsen piirteitä kehossaan. 

Kärsi turhista leikkauksista

29-vuotias Odiele kertoo USA Todayn jutussa olevansa ylpeä intersukupuolisuudestaan mutta vihainen kaikista niistä leikkauksista, joista lapset saavat kärsiä. Odiele syntyi XY-kromosomien kanssa, vaikka tytöillä on yleensä XX-kromosomit. Odielella oli myös kivekset kehonsa sisäpuolella. Hänen vanhemmilleen kerrottiin, että jos kiveksiä ei poisteta, Odiele saattaa saada syövän eikä kehity normaalisti tytöksi ja naiseksi. 

– Kuten useimmille intersukupuolisille lapsille, minulle on tehty peruuttamattomia, vastentahtoisia ja tarpeettomia leikkauksia, Odile kertoo Instagram-videollaan.

Odielen kivekset poistettiin, kun hän oli kymmenenvuotias eikä vielä oikein pystynyt ymmärtämään toimenpidettä.

– Tiesin jossain vaiheessa leikkauksen jälkeen, etten voi saada lapsia. Minulle ei tullut kuukautisia. Tiesin, että minussa on jotakin vialla, Odiele kertoo USA Todaylle. 

Kun Odiele oli 18-vuotias, ja hänen mallinuransa oli jo aluillaan, hänelle tehtiin vielä vaginankorjausleikkaus. Kokemus oli ahdistava. Hän kertoo traumatisoituneensa leikkauksista, koska hänelle ei kerrottu niistä rehellisesti alusta alkaen. Nyt hän toivoo, että turhista leikkauksista luovuttaisiin.

– En halua yhdenkään lapsen kärsivän niin kuin minä olen kärsinyt, hän sanoo Instagramissa.

Hanne Gaby Odiele tunnetaan erityisesti catwalk-mallina. Kuva: IMAXTree
Hanne Gaby Odiele tunnetaan erityisesti catwalk-mallina. Kuva: IMAXTree

Intersukupuoliset kasvatetaan tytöiksi tai pojiksi

Yhdistyneet kansakunnat arvioi, että intersukupuolisia on noin 0,5–1,7 prosenttia väestöstä. Transtukipisteen mukaan intersukupuolisia lapsia on kasvatettu ja lääketieteellisesti hoidettu Suomessa joko tytöiksi tai pojiksi, sillä esimerkiksi sosiaaliturvatunnus vaatii sukupuolen. 

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on kuitenkin keväällä 2016 suositellut, että lapsen itsemäärämisoikeutta omaan kehoonsa ja sukupuoleensa vahvistetaan hoidossa. ETENE on linjannut, että ulkonäköä muokkaavat leikkaukset eivät ole lapsen kasvun ja kehityksen kannalta välttämättömiä, vaan voivat päinvastoin saada lapsen tuntemaan itsensä vialliseksi ja riittämättömäksi ja aiheuttaa häpeää.

– Antakaa intersukupuolisten lasten valita itse, mitä haluavat kehoilleen tehdä, Odiele puhuttelee lääkäreitä Instagram-videollaan.

Näyttelijä Pihla Viitala, 34, rakentaa omakotitaloa ja on saanut noottia sotkuisuudestaan. Lapsena hän haaveili työstä karkkien koemaistajana.

Mikä fiilis? Hyvä, koska olemme lähdössä perheen kanssa Pariisiin ja Thaimaahan. Takana on pitkä kuvausjakso Ylen Karppi-työnimellä kulkevaa rikossarjaa, jossa näyttelen etsivä Sofia Karppia.

Minkä taidon haluaisit oppia? Käyttämään elokuvakameraa. Olenkin etsinyt sopivia kuvauskursseja. On tärkeää hallita elokuva-alalta mahdollisimman monta osa-aluetta.

Mikä eläin haluaisit olla? Joku laumaeläin, ehkä elefantti. Ne ovat yhteisöllisiä ja lojaaleja toisiaan kohtaan.

Mitä pelkäät eniten? Lapseni kuolemaa ja Juha Sipilän hallituksen päätösten vaikutusta tulevaisuuteen. Rahaa on jaettu ja maata johdettu lyhytnäköisesti.

Mihin tuhlaat? Rakastan lamppuja ja olen roudannut niitä kotiin ulkomailtakin. Hyvin valaistu koti on minulle tärkeä, varsinkin pimeässä Suomessa. On outoa, että jotkut haluavat valaista kotinsa suoralla valolla kuin konttorissa.

Elämäsi rakkaus? Lapseni. Rakkaus häntä kohtaan on niin täysin ehdotonta ja rajatonta, etten keksi mitään, mikä sen rakkauden voisi musertaa tai lopettaa.

Mitä haluaisit muuttaa itsessäsi? Haluaisin olla järjestelmällisempi enkä käyttää niin paljon aikaa asioiden etsimiseen. Olen saanut sotkuisuudestani noottia kotona.

Suurin saavutuksesi? Lapseni tietysti. Muuten elokuvat, joissa olen saanut vapauden tehdä itse, mutta kysyä apua tarvittaessa. Tuntuu hienolta, kun saa sekä taiteen että uran puolesta hypättyä pienen askeleen eteenpäin.

”Metsänhoitajan tyttärenä olen viettänyt paljon aikaa metsissä.”

Lenkkarit, korkkarit vai kumpparit? Kumpparit, ne ovat käytännölliset. Metsänhoitajan tyttärenä olen viettänyt paljon aikaa metsissä. Kumpparit puen lapsen kanssa puistoon ja kauppareissulle.

Missä haluaisit asua? Tulevassa asunnossani. Rakennamme omakotitaloa, siihen tehdään juuri kattoa. Aiemmin olen asunut Kreikassa, Saksassa ja Ranskassa ja rakastan myös niitä.

Lapsuuden unelma-ammattisi? Karkkien koemaistaja.

Mitä arvostat eniten miehessä? Älykkyyttä, koska ilman sitä kuolisin tylsyyteen. Nokkeluus ja näppäryys ovat seksikästä.

Kirja yöpöydälläsi? Lopetin eilen Juuli Niemen sisaruudesta kertovan Tuhat tytärtä -kirjan, joka osui ja upposi. Minulla on kolme siskoa, joten tunnistin monta tunnetta. Seuraavaksi työn alla on David Foster Wallacen Kummatukkainen tyttö.

”Pienenä valehtelin kaikille, että lempinimeni on Mira.”

Millä nimellä läheisesi kutsuvat sinua? Pienenä valehtelin kaikille, että lempinimeni on Mira, koska se oli mielestäni maailman kaunein nimi. Nykyään olen ihan Pihla.

Mistä haluat, että sinut muistetaan? Että olin hyvä ihminen läheisilleni.

Ruoka, jota söisit loppuelämäsi? Lohikeitto tai kanakookoscurry.

Mitä ilman et voisi elää? Tytärtäni, puhdasta ilmaa ja vettä.

Syntyi 30.9.1982 Helsingissä. Asuu miehensä ja nelivuotiaan tyttärensä kanssa.

Näytellyt muun muassa tv-sarjassa Mustat lesket.

Kuudes kerta -elokuva nyt leffateattereissa.