Robin käy lukion toista luokkaa eikä lintsaa koulusta musahommien takia. "Menen joka aamu kahdeksaksi kouluun, mutta läksyt saatan tehdä autossa matkalla Helsinkiin levy-yhtiöön, Robin kertoo. Kuva: Terhi Ylimäinen
Robin käy lukion toista luokkaa eikä lintsaa koulusta musahommien takia. "Menen joka aamu kahdeksaksi kouluun, mutta läksyt saatan tehdä autossa matkalla Helsinkiin levy-yhtiöön, Robin kertoo. Kuva: Terhi Ylimäinen

Robin odottaa vielä omaa 18-vuotispäiväänsä, mutta pääsee jo keikkailemaan aikuisten paikoissa. – Mutta bäckärillä meillä on aina Muumi-limsaa ja karkkia, teinityttöjen suosikki sanoo.

Harva alaikäinen pääsee ilman väärennettyjä henkkareita sisään K18-ravintoloihin, mutta tänä syksynä Robin, 17, pääsee.

Teinityttöjen jo vuosia fanittamalla Robinilla on nykyisin niin paljon aikuisia kuuntelijoita, että oikeille ravintolakeikoille alkoi olla tilausta.

Niinpä Robin vetää tämän syksyn kiertueellaan Helsingissä, Oulussa ja Turussa keikat pelkästään täysi-ikäisille. 

17.10. starttaavalla Yhdessä tourilla lavalla nähdään varmasti myös artisteja, jotka duetoivat Robinin kanssa hänen perjantaina ilmestyneellä Yhdessä-levyllään. Mukana levyllä on liuta nimekkäitä suomalaisia artisteja, muun muassa Elastinen, Kasmir, Sanni ja JVG.

Robin myöntää, että K18-keikkojen vastaanotto jännittää.

– Pieniä kuulijoita olemme aina opettaneet keikkakävijöiksi; toitotan, että nyt kädet ilmaan ja pompitaan, mutta aikuiset ovat omatoimisempia ja joraavat, jos heitä huvittaa. Erityisesti jännitänkin jo etukäteen spiikkejäni, Robin kertoo.

Kurinalaista elämää

Robinia naurattaa ajatuskin, että hän käyttäisi tilaisuuden hyväkseen ja maistaisi back stagella olutta tai siideriä, jota hänen yleisönsä illan aikana varmasti nauttii.

– Ei missään nimessä! Meillä on backärillä aina Muumi-limsaa, sämpylöitä, karkkia ja proteiinipatukoita. Ja jostain syystä joku on tilannut sinne joka kerta kuorittuja porkkanoita, Robin paljastaa.

Muutenkin nuori mies elää esimerkillisesti ja menee joka aamu kahdeksaksi kouluun. Koska Robin breikkasi jo peruskoulussa oppivelvollisuusiässä, hän ei ole ikinä edes miettinyt koulun jättämistä kesken.

Lukion tokaluokkalainen aikoo kirjoittaa ylioppilaaksi, vaikka hän koulupäivän jälkeen viettääkin vapaa-aikaansa erilailla kuin muut teinit.

– Tapaan koulussa kavereita ja olen lukiossa yleisisivistymässä. Ilman lukiota olisin aika tyhjän päällä tulevaisuudessa, eihän ikinä voi tietää, miten muusikon uralleni käy. 

– Mutta kun muut menevät koulun jälkeen kotiin tekemään läksyjä ja sen jälkeen lätkätreeneihin, minä lähden Helsinkiin ja teen läksyt matkalla autossa, Robin kertoo. 

Robin täyttää 18 vuotta ensi elokuussa ja odottaa jo autokouluun pääsyä.

–  Ajokortti olisi kiva. Ajattelin aloittaa autokoulun vuodenvaihteen jälkeen.

 

Robin ja Elastinen eläytyvät Elämä lapselle -konsertissa Hartwall Arenalla syksyllä. Elastinen laulaa yhdessä Robinin kanssa dueton myös Robinin uudella levyllä. Kuva: Leena Koskela

"Halaaminen tulee minulta luonnostaan"

Robin, milloin viimeksi nauroit?

Äsken kun purskutin kokikset levy-yhtiöni tiedottajan Taran niskaan. Näytin niin urpolta, kun puhalsin kokislasiin niin kuin pikkulapset, kun he haluavat saada siitä äänen ja kuplia. 

Milloin viimeksi itkit?

En itke kovin usein. Nyt tulee mieleen, että taisin viimeksi itkeä nelisen vuotta sitten, kun isälläni on terveytensä kanssa ongelmia. Nyt kaikki on onneksi hyvin.

Milloin viimeksi halasit jotakuta?

Olen tänään pr-päivän aikana halannut jo monia tapaamiani ihmisiä ja reporttereja. Eilen halasin Kasmiria, Anna Abreuta ja Vilma Alinaa. Halaaminen on kiva tapa ja tulee minulta luonnostaan.

Milloin viimeksi valehtelit?

Olen liiankin rehellinen tyyppi. Osaan kyllä pitää salaisuudet, mutta mielestäni asiat pitää sanoa niin kuin ne ovat. Ehkä joskus ala-asteella valehtelin vanhemmilleni, etten ollut mennyt kaverilleni koulun jälkeen, vaikka olinkin tehnyt niin ilman lupaa.

Milloin viimeksi soitit mummille?

Viime viikolla ennen Vesa-Matti Loirin juhlakonserttia, jossa esitin dueton yhdessä Loirin kanssa. Mummi ja pappa olivat tulossa konserttiin ja tarvitsivat vähän apua, että löysivät perille.  

Milloin viimeksi shoppailit?

Kävin viime viikolla ostamassa koulukirjoja, koska meillä alkoi lukiossa uusi jakso. Aika vähän kiertelen kaupoissa, joskus saatan ostaa vaatteita Zarasta. Ennemminkin tilaan netistä vaatteita, koska sieltä saa sellaista, mitä ei Suomessa myydä.

Milloin viimeksi juhlit liikaa?

Paha kysymys. Sellaista hetkeä ei ole vielä tullut eteen. 18-vuotissynttärini lähestyvät kovaa vauhtia, mutten ole yhtään juhlijatyyppi enkä yleensä ikinä pidä synttäreitä.

Milloin viimeksi teit jotakin ensimmäistä kertaa?

Kävin tänään tutustumassa miekkailuun. Se oli paljon hauskempaa kuin olin luullut. Minulle annettiin myös hyvät suojavarusteet päälle, ettei varmasti kävisi mitään haaveria.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.