Emilia kutsuu isäänsä parhaaksi ystäväkseen. ”Olemme aina olleet tiimi ja tehneet paljon yhdessä. Vertaan aina suhdettamme Peppi Pitkätossu -tarinaan: olen sellainen hulivili ja isäni vanha merimies.” Kuva: Elise Kokkonen
Emilia kutsuu isäänsä parhaaksi ystäväkseen. ”Olemme aina olleet tiimi ja tehneet paljon yhdessä. Vertaan aina suhdettamme Peppi Pitkätossu -tarinaan: olen sellainen hulivili ja isäni vanha merimies.” Kuva: Elise Kokkonen

Emilia Åberg, 30, järjestää lounaita yksinäisille vanhuksille ja kannustaa muitakin auttamaan.

Kun Emilia Åberg oli 13-vuotias, hänen isänsä sairastui vatsasyöpään 64-vuotiaana. Päivä diagnoosin jälkeen tältä poistettiin vatsalaukku. Lääkärit ennustivat, että isä eläisi korkeintaan kaksi vuotta. Toisin kävi, sillä nyt hän on 81-vuotias.

Vanhemmat olivat eronneet, kun Emilia oli kuuden vanha. Sairastuttuaan isä muutti Emilian ja tämän äidin luokse, jossa hän asui, kunnes pystyi muuttamaan omaan kotiin.

– Olen hoitanut isääni ja ollut vahvasti läsnä hänen elämässään teini-ikäisestä lähtien. Vuodet kuluvat, hän vanhenee ja sairauksia tulee lisää. Monet itkut olen itkenyt ja miettinyt, miksi minä, Emilia kertoo.

Isän auttaminen on määrittänyt Emilian elämää.

– Kävin aamulla, kävin illalla, soitin päivällä. Se valtasi arkeni, ja olen aina suunnitellut menoni sen ympärille. Se oli raskasta, mutten tunne, että se oli minulta pois. Ehkä kaikella oli tarkoituksensa: haluan nyt kannustaa muita auttamaan.

Lopulta Emilia ei meinannut enää jaksaa.

– Kun rupesin uupumaan pari vuotta sitten, kotihoito alkoi käydä isän luona. He ovat mielettömiä tyyppejä, ja sain hieman hengähtää. Mutta eihän vartti vanhuksen luona ole sama asia kuin se, että viettää aikaa. Ymmärrän toki, että kotihoitajilla on kiire.

”Kun lukutaito tai muisti menee, ymmärtää, kuinka itsestäänselvyytenä sen otamme.”

Ihanimpia vuosien varrella ovat olleet arjen tavalliset asiat: kahvittelu Helsingin Kaivopuiston Ursula-kahvilassa, pienet kävelyt ja Helsingin Sanomien lukeminen yhdessä.

– Erityisesti muistelen hetkiä, joina isä pystyi vielä kävelemään ja puhumaan. Kun lukutaito tai muisti menee, ymmärtää, kuinka itsestäänselvyytenä sen otamme.

– Olimme paljon merellä, sillä isäni teki 25 vuoden uran Viking Linella ja työskenteli kansainvälisillä risteilyaluksilla. Luonto on isälleni tärkeä, joten kävimme esimerkiksi Nuuksiossa.

Emilia toivoisi, että vanhusten hyvinvointi olisi enemmän esillä. ”Liikaa puhutaan siitä, miten minimoida kustannukset”, hän sanoo. Kuva: Elise Kokkonen
Emilia toivoisi, että vanhusten hyvinvointi olisi enemmän esillä. ”Liikaa puhutaan siitä, miten minimoida kustannukset”, hän sanoo. Kuva: Elise Kokkonen

Emilian isä sai asua kotona pitkään.

– Hänellä on niin kova elämäntahto ja rakkaus elämää kohtaan. Isä on aina pitänyt itsenäistä elämää tärkeänä ja on varmaan siksi jaksanut kotona. Mutta jossain kohti keho tai pää pettää.

Nyt isä on ollut reilun kuukauden sairaalassa eikä palaa enää kotiin. Alkuvuodesta hänellä todettiin Alzheimerin tauti, jonka jälkeen hän on mennyt nopeasti huonoon kuntoon.

– Yritän käydä sairaalassa joka toinen päivä. Se on raskasta, koska isä ei enää muista minua. Viimeinen kuukausi on ollut sairauden vuoksi erilainen kuin ennen. Täytyy kiittää hoitohenkilökuntaa siitä, että he jaksavat. Kyseessä on varmasti kutsumustyö, mutta sen täytyy olla rankkaa heillekin.

”Viimeisen seitsemän vuoden ajan on ollut hiljaista ja minä olen ollut se, joka on käynyt.”

Emilia huolehtii isästään yksin.

– Aluksi hänellä oli ystäviä elossa, mutta sitten he alkoivat lähteä. Viimeisen seitsemän vuoden ajan on ollut hiljaista ja minä olen ollut se, joka on käynyt.

Kun Emilian isä vielä asui kotona, he puuhailivat yhdessä isän voinnin mukaan, esimerkiksi lähtivät lyhyelle kävelylle.
Kun Emilian isä vielä asui kotona, he puuhailivat yhdessä isän voinnin mukaan, esimerkiksi lähtivät lyhyelle kävelylle.

Hyvä mieli kiertoon

Markkinointityötä tapahtumayrityksessä tekevä Emilia järjestää nyt hyvän mielen lounas -tapahtumia yksinäisille vanhuksille.

– Aloin miettiä, miten voisin auttaa muita ihmisiä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa. Palvelutalossa, jossa isäni kävi, oli paljon vanhuksia, joiden luona ei vieraile kukaan.

– Aihe koskettaa niin monia ihmisiä. Jos muutamakin innostuu esimerkistäni, tämä on sen arvoista.

Samasta syystä Emilia alkoi viime vuonna pitää Isäni merimies -blogia elämästään isänsä kanssa.

– Kun sanoin isälle, että kerron meistä tarinoita, hän ei aluksi ymmärtänyt, miksi. Kun selitin, että eikö olisi kiva, jos joku muukin vanhus kokisi välittämistä niin kuin me koemme, hän tajusi.

”Vanhukset olivat niin onnessaan.”

Ensimmäisen hyvän mielen lounaan Emilia järjesti yksin viime kesänä. Nyt mukana on yhteistyökumppaneita, koska hän halusi tehdä tapahtuman isommin.

– Isäkin pääsi vielä mukaan, ja vanhukset olivat niin onnessaan. Oli lohikeittoa, musiikkia ja yhteislaulua. Tunnelma oli ihan maaginen.

Toista lounasta vietetään 2. marraskuuta Helsingin Kaivohuoneella, ja paikalle on tulossa noin 170 vanhusta. Tarkoitus on, että tapahtumasta tulisi säännöllinen.

Emilia toivoo, että tempaukset rohkaisevat ihmisiä auttamaan yksinäisiä vanhuksia arjessaan. Jos hyvin käy, vanhukset ja vapaaehtoiset myös ystävystyvät.

40 prosenttia ikääntyneistä kärsii yksinäisyydestä.

Joukko tutkijoita kirjoitti hiljattain Helsingin Sanomien mielipideosastolla, että 40 prosenttia ikääntyneistä kärsii yksinäisyydestä. Heidän mielestään yksinäisyyttä voi pitää kansantautina. Se heikentää elämänlaatua ja terveyttä ja pahimmillaan nostaa itsemurhariskiä.

– Se on äärimmäisen surullista. En sano, että päässäni on sädekehä, mutta haluan auttaa parhaani mukaan. Vanhukset eivät usein halua olla taakaksi ja haluavat kunnioittaa sukulaistensa ja muun lähipiirinsä menoja. Mutta se ei poista yksinäisyyttä. On vanhuksia, jotka eivät voi poistua kotoaan. On liian pitkät rappuset, lonkka leikattu, huono näkö, Emilia sanoo.

– Hiljattain ilmestyi tutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman kuudenneksi epäempaattisimpia ihmisiä. Ehkä se ei pidä täysin paikkansa, mutta on siinä jotain perää. Jokaisen olisi hyvä tehdä väliaikatsekki, jossa miettii, miten voisi auttaa.

Emilia ja hänen vanhempansa ovat aina viettäneet juhlapyhät, kuten joulun, yhdessä, vaikka vanhemmat erosivat, kun Emilia oli pieni. Kuva: Emilia Åbergin kotialbumi
Emilia ja hänen vanhempansa ovat aina viettäneet juhlapyhät, kuten joulun, yhdessä, vaikka vanhemmat erosivat, kun Emilia oli pieni. Kuva: Emilia Åbergin kotialbumi

Emilia korostaa, että hyvät teot palkitsevat. Muiden ihmisten auttaminen on tutkimustenkin mukaan yksi tehokkaimpia tapoja tuntea itsensä onnelliseksi.

– Toki voi lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta on tärkeää päästä itse tekemään ja nähdä, kun vanhukset iloitsevat. Oli ihanaa, kun Kampin palvelutalossa eräs mummo nappasi minua hihasta, kiitti lounaan järjestämisestä ja kertoi nauttineensa siitä suuresti.

Kaikilla vanhuksilla ei ole läheisiä, jotka voisivat auttaa. Ystävät saattavat olla jo kuolleet ja suku kaukana tai olematon. Osalla ei ole tietokonetta saati taitoja etsiä tietoa siitä, mistä saisi apua arkeen tai juttuseuraa.

– Voi kun kaikki vanhukset tietäisivät, mistä kysyä apua. Jos saisin suunnitella näitä asioita, kouluttaisin kaikki fysioterapeutit, kotihoitajat, ruokapalvelun työntekijät tai turvarannekkeen viejät levittämään tietoa palveluista ja auttamaan vanhuksia ottamaan yhteyttä.

Haluatko auttaa? Emilia vinkkaa, mitä tehdä

1. ”Ihan ensimmäiseksi voi soittaa omalle mummolle tai muulle sukulaiselle vaikka kerran joka viikko.”

2. ”Jos huomaa kerrostalossaan yksinäisen vanhuksen, voi kysyä, tarvitseeko hän apua vaikka kauppareissulle tai muuten.”

3. ”Voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi Helsinki Mission, Eläkeliiton tai jonkun muun yhdistyksen kautta. On paljon järjestöjä, joiden kautta pääsee helposti auttamaan.”

nainen Savosta

Emilia on ollut isänsä omaishoitaja teinistä asti: ”Olemme aina olleet tiimi”

Olen työni ohessa ja nyt eläkkeelle jäädessäni huoehtinut äidistä isästä ja sairaasta veljestäni.Vaikka välillä on ollut raskastakin antaa se tunteen että voi tehdä hyvää omille läheisille.Kyllä suomalaisten pitäisi enemmän ottaa vastuuta omista läheisistään eikä tuijottaa vain omaan napaansa .Ottaa esimerkkiä nuoresta Emiliasta.
Lue kommentti

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin”, Rita kuitenkin uskoo. 

Temptation Island -ohjelmasta alun perin tuttu ja Gladiaattorit-sarjassa syksyllä nähtävä pariskunta Aki Manninen, 41, ja Rita Niemi-Manninen, 38, ovat viime aikoina kertoneet useaan otteeseen lapsihaaveistaan.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille vaikeuksistaan lapsen saamisen kanssa.

– Kyllä meille tulevaisuudessa mahtuisi juoksemaan sellainen vaaleahiuksinen pieni tyttö, mutta saa nähdä kuinka käy. Vielä emme ole menneet mihinkään hoitoihin, Aki kertoi.

Nyt Rita kertoo lapsihaaveestaan Facebook-sivullaan. Hän myös kertoo miettineensä, alkaako ikä jo painaa liikaa vaakakupissa.

– Ollaan Akin kanssa oltu valmiita vauvalle jo tovin. Putin [pariskunnan koira] on onneksi ihanasti täyttänyt vauvan mentävää rakoa elämässämme. Välillä mietin, että aika on ajanut ohi, kun urheilin ne ”otollisimmat” vuodet tulla äidiksi. Silloin en edes ajatellut lapsien hankintaa, Rita kirjoittaa.

Rita kertoo kuitenkin ajattelevansa, että elämässä kaikella on tarkoituksensa. Voimaa hän saa siitä faktasta, ettei äidiksi tuleminen 38-vuotiaana suinkaan ole mahdotonta.

– Moni ikäiseni ja vielä paljon vanhempi on saanut kokea äitiyden ilon. Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin, hän kertoo.

Kirjoituksensa lopuksi hän lähettää halauksia kaikille niille, jotka toivovat lasta.

”Jotenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kaikki menee aina lopulta jotenkin maaliin.”

– Ja teille, joita elämä on siunannut lapsella: olette onnekkaita, Rita muistuttaa.

Kesäkuussa Rita ja Aki kertoivat Me Naisille, että harkitsevat ohjelmaa lapsettomuudesta. 

– Olemme harkinneet jopa tv-ohjelmaa, jossa avaisimme lapsettomuushoitoja ja niihin liittyviä tabuja. Toivomme, että voisimme tarjota vertaistukea tuhansille muille samassa tilanteessa oleville. En ole tämän asian suhteen itsekriittinen. Kun on elämässä menettänyt tarpeeksi, ei osaa pelätä tulevaa. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, Aki kertoi.

Rita julkaisi viikko sitten Instagram-tilillään hymyilevän kuvan puolisonsa kanssa. ”Jos nauru pidentää ikää, me eletään ainakin 100-vuotiaiksi!” hän kirjoittaa.

Toni on viime aikoina antanut puolisolleen Jannikalle kaiken tukensa. Tilanteessa on auttanut se, että Tonilla itselläkin on kokemusta masennuksen voittamisesta.

Apulanta-yhtyeen laulajan Toni Wirtasen vaimo, laulaja Jannika B kertoi heinäkuussa käyvänsä uupumuksen ja väsymyksen takia läpi raskasta elämänvaihetta. Vain elämää -risteilylle keskiviikkona osallistunut Toni kertoi Me Naisille, että pahin on nyt takana.

– Jannika voi hyvin tällä hetkellä, kuten koko perhe, hän sanoi.

Toni on antanut haastavassa tilanteessa vaimolleen kaiken tukensa. Hänellä on itselläkin kokemusta masennuksen voittamisesta.

– Olemme nyt molemmat syvänveden sukelluksen kandidaatteja. Olen ammentanut omista kokemuksistani auttaessani häntä. Olen itse elävä esimerkki siitä, että masennuksen voi voittaa.

”Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy.”

Toni kertoo Jannikan saaneen valtavasti positiivista palautetta sosiaalisessa mediassa puhuttuaan ongelmistaan avoimesti. Ihmiset ovat kertoneet esimerkin voimalla omia kokemuksiaan aiheesta.

– Silloin kun on pussin pohjalla, ei näe sitä suuaukkoa, mutta sieltä on olemassa poispääsy. Ei sinne kenenkään tarvitse jäädä. Ammattiauttajalta saa kuitenkin varmasti parempia neuvoja kuin satunnaiselta rockmuusikolta, hän virnistää.

Salakavala sairaus

Kaksivuotiaan Martta-tytön isä pohtii, ettei puolison huomioiminen aina ole helppoa lapsiperheen pyörityksessä. 

– Tyttö on niin pieni ja vie kaiken huomion, joten sokeuduin sille, miten Jannikalla menee. 

Soimaan itseäni siitä, etten nähnyt riittävän tarkasti häntä, ennen kuin tilanne oli jo pitkällä, hän toteaa.

Toni peräänkuuluttaa sitä, ettei parisuhteessa toista saa pitää itsestäänselvyytenä.

”Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa.”

– Muistakaa katsoa toista ihmistä. Masennus tulee hiipien, kuten tässäkin tapauksessa. Yhtäkkiä Jannika ei ollut enää oma, iloinen ja energinen itsensä, hän kuvailee.

Tällä hetkellä Jannika voi Tonin mukaan hyvin ja perhearki rullaa mukavasti.

– Arkemme on pitkälti Martan kanssa oloa. Olen tehnyt 13 levyä ja vasta yhden lapsen, joten en ole valmis vielä luopumaan vauvakuplasta.  Martta kietoi minut pikkusormensa ympärille heti synnyttyään. Sen sodan hävisin heti, Toni naurahtaa.

Anna Perhon uutuuskirjassa Antisäätäjä (Otava) pohditaan erilaisia kiireen ja stressin ongelmia sekä sitä, miten oman elämän tahdista saisi tehtyä vähän rauhallisemman.

Kännykkä piippaa jatkuvasti uusista viesteistä, tietokoneen näytölle ponnahtelee sähköposteja, puhelimet soivat ympärillä – monen olo on työpaikalla levoton, ja syystä! Keskittyminen vaikeutuu ja mieli käy ylikierroksilla, kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain, jolle pitäisi antaa huomiota.

Onko maailma tullut hulluksi, vai ehkä ongelma on loppujen lopuksi vähän meissä itsessämme?

Anna Perho uusi teos Antisäätäjä käsittelee muun muassa kiireen ja sähläämisen lieveilmiöitä. Moni porskuttaa sata lasissa, mutta kaipaa silti (tai siitä johtuen) rauhallisempaa fiilistä. Perhon mukaan se on myös mahdollista saavuttaa – ihan itse.

Lue myös: Tunnistatko itsesi? Perfektionisteja on kahta lajia – terapeutti antaa vinkit hölläämiseen

Yksi teoksen aiheista on reaktiivisen ajattelun, eli jatkuvasti kaikkeen ympärillä olevaan reagoimisen ongelma.

– Tutkimusten mukaan tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti. Keskimäärin tarkoittaa, että moni tsekkaa viestejä vielä tiuhemmin. Ei siis ihme, että mieli on kuin maailmanpyörä ilman nopeusrajoitinta, Perho kuvailee kirjassaan.

”Tarkistamme puhelimeen tulleet viestit keskimäärin joka kuudes tai seitsemäs minuutti.”

Reaktiivinen ajattelu ”vie meitä kuin pässiä narussa” ja voi johtaa Perhon mukaan niin kutsuttuun SVAMP-oireyhtymään.

– SVAMP on akronyymi, johon tiivistyy viisi reaktiivisen käyttäytymisen avaintoimintoa. Ruotsin kielessä sana svamp tarkoittaa sientä, mikä on hyvä vertauskuva tälle käyttäytymiselle. Jos kasvustoa ei aktiivisesti torju, se lahottaa kantajansa puhki.

Ehkä sinäkin kärsit SVAMP-oireyhtymästä? Näistä oireista sen voi tunnistaa:

  • Stressi. Olo on usein ärsyyntynyt, väsynyt ja ahdistunut. Nukkumisestakaan ei tule oikein mitään, ja ilonaiheet tuntuvat olevan harvassa.
  • Vaeltava mieli. Ajatukset säntäilevät päättömästi sinne tänne ja keskittyminen on vaikeaa. Keskittyminen myös herpaantuu jokaisesta piippauksesta, kutsusta ja kehotuksesta.
  • Aina online. Puhelimen sulkeminen tuntuu mahdottomuudelta, ja keho tuntuu käyvän ylimääräisillä kierroksilla. Rentoutuminen on vaikeaa, mutta havahdut myös usein siihen, että olet ollut pitkään aivan muissa ulottuvuuksissa.
  • Multitaskaus. Kaikkea pitää tehdä samaan aikaan, eikä sen takia mikään oikein tahdo valmistua. Ärsyttää, kun kaikki on aina kesken. Lounas tulee syötyä tietokoneen äärellä, etkä pysty esimerkiksi keskustelemaan ilman, että vilkuilisit välillä kännykkää.
  • Paineet. Tuntuu siltä, että on koko ajan kohtuuttomien paineiden alla. Jatkuva kiire ja suorittaminen ovat olennainen osa myös vapaa-aikaa.

Kuulostaako tutulta? SVAMP-oireyhtymästä on Perhon mukaan onneksi mahdollista päästä eroon.

Rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Hän toteaa teoksessaan yksiselitteisesti, että totaalinen pysähtyminen ja rauhoittuminen on huomattavasti tuottavampaa kuin raivokas, päämäärätön touhuaminen.

Perho listaa neljä neuvoa, jotka auttavat pääsemään yli SVAMP-oireyhtymästä:

  1. Opettele käyttämään sähköpostia järkevämmin.
  2. Lopeta multitaskaaminen. Useamman asian yhtäaikainen mukatekeminen verottaa työtehoasi 40 prosentilla, lisää stressioireita ja ärtymystä sekä hajottaa keskittymisen. Aivosi eivät kykene keskittymään kahteen asiaan kerralla, piste.
  3. Suunnittele päiväsi etukäteen ja tauota työpäiviä mindfulness- tai muun rauhoittumishetken avulla.
  4. Keskity lopputulokseen, älä näennäiseen helppouteen. Jos voit hoitaa asian x yhdellä puhelinsoitolla, tee se 40 sähköpostin lähettämisen sijaan.

Lue lisää Anna Perhon uutuuskirjasta Antisäätäjä (Otava), joka ilmestyi 11. elokuuta.

Sami Minkkinen kertoo uudessa blogikirjoituksessaan, miten hänen uusi suhteensa sai alkunsa.

Havaintoja parisuhteesta -blogia kirjoittava Sami Minkkinen kertoo kahdessa uusimmassa tekstissään tuoreesta parisuhteestaan ja siitä, miten kaikki sai alkunsa.

Viime toukokuussa avioerostaan kirjoittanut Minkkinen sai myrskyn aikaan kerrottuaan jättäneensä vaimonsa rakastuttuaan toiseen. Ex-parin toinen yhteinen lapsi oli tuolloin alle kaksi kuukautta vanha, mikä synnytti paljon keskustelua ja kritiikkiäkin blogin lukijoiden keskuudessa.

Minkkinen kertookin muutama päivä sitten julkaistussa tekstissään, että moni on yhä ihmetellyt nopeaa muutosta.

– Muutama lukijani on ääneen pohtinut, että miten voi olla mahdollista, että olen jättänyt kaiken vanhan taakseni vain sen vuoksi, että olen jäänyt jumiin häneen silmiinsä. Pienenä vihjeenä voisin mainita, että ne silmät nähtyänne tekin jättäisitte. Ne on nimittäin silmät, joihin aivan varmasti jää kiinni niin miehet kuin naisetkin.

Minkkinen listaa myös muita syitä kipinän syttymiselle.

”Silloin en vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään.”

– Eihän ne silmät tietenkään ihan ainoa syy ollut. Ensimmäisen kerran tavatessamme toki uppouduin niihin täysin, koska ne olivat kauneimmat silmät, mitkä olin koskaan elämässäni nähnyt. Silloin en vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään, joka oli piilotettu pitkän paidan alle. Se on ollut se toinen syy. 

– Lopullinen niitti tähän kaikkeen oli, kun sain lahjan, joka oli paketoitu jalkapalloseura Liverpoolin lahjapaperiin. Sen jälkeen oli hyvin vaikea kieltäytyä yhtään mistään.

Uudemmassa blogikirjoituksessaan Minkkinen tavanneensa seurustelukumppaninsa ensimmäistä kertaa bussimatkalla. Minkkinen istuutui vastakkain vielä tuntemattoman naisen kanssa ja oli nopeasti myyty.

– Elämä on täynnä kohtaamisia. Toiset ovat merkityksellisempiä kuin toiset. Haluan kertoa yhdestä kohtaamisesta. En tiennyt sellaista voivan edes olla olemassa. Olen kuullut puhuttavan, että ihmisen katseesta voi nähdä hänen menneisyytensä. Edessäni olivat silmät, joista näki kauemmas kuin heti uskalsin edes katsoa. Tiedättehän sellaisen katseen, jonka nähtyään haluaa vain pitää lähellä.

 

Minä rakastan sinua. Suoraan kameraan. Sanokaa se hänelle, jota rakastatte. #havaintojaparisuhteesta #kesä #rakkauspuhe

Henkilön Sami Minkkinen (@havaintojaparisuhteesta) jakama julkaisu

– Se hetki oli merkitsevä. Hetki, joka johti rakastumiseen. Kahden särkyneen ihmisen katseet, jotka kohtasivat jossakin siellä, missä suuret rakkaustarinat alkavat. Istuimme pöydän eri puolilla, mutta silti katseittemme takana pidimme toisistamme jo tiukasti kiinni, Minkkinen kirjoittaa.

Minkkinen on kertonut blogissaan myös esimerkiksi siitä, kuinka vaikeaa etäsuhteessa eläminen on ollut uuden kumppanin kanssa.

Blogin kirjoittamisen lisäksi Minkkinen tullaan näkemään uuden Kielletty rakkaus -sarjan tuotantokauden juontajana. Uudet jaksot alkavat ensi syyskuussa.

Tyttäreni 5v

Sami Minkkinen rakastui bussissa tuntemattoman naisen silmiin: ”Silloin en ollut vielä nähnyt hänen täydellistä pyllyään”

Minkkinen on kaikessa kuvottavuudessaan kuvottavin miehenkuvatus mitä maa päällään kantaa. Jos itse olisin 2kk vanhan vauvan isä niin pääprioriteettini olisi nyt ja vuosia eteenpäin lapseni, ei toisen naisen perse tai silmät. Oksettava pelle kertakaikkiaan.
Lue kommentti