"Minua on hymyilyttänyt, kun minusta puhutaan hienostorouvana Kauniaisista. En ole koskaan ollut kiinni tavaroissa tai omaisuudessa." Kuva: Heli Blåfield
"Minua on hymyilyttänyt, kun minusta puhutaan hienostorouvana Kauniaisista. En ole koskaan ollut kiinni tavaroissa tai omaisuudessa." Kuva: Heli Blåfield

Elisabeth Rehn on kokenut, miten politiikassa toimivia naisia härnätään. –Kieli valuen odotettiin, että milloin munaan oikein kunnolla.

OPPI SODASTA: EI MITÄÄN IHANNOITAVAA

”Helsinki on pantu syntymäpaikakseni, mutta Mäntsälässä vietin lapsuuteni. Äiti kävi vain Eiran sairaalassa synnyttämässä minut.

Olen sodan lapsi. Olin neljävuotias, kun talvisota syttyi. Jatkosodan ajan muistan hyvin. Muistan, miten odotin, että täyttäisin kahdeksan vuotta ja pääsisin Pikku-Lottiin kuten siskoni. Iltaisin me naisväki kuuntelimme rämisevää radiota. Mannerheimkin puhui joskus, ja joskus kuului propagandaa Venäjän puolelta.

"Me Pikku-Lotat olimme kunniavartiona sankarihaudoilla."

Kun nuoret pojat tulivat kotiin arkuissa, me Pikku-Lotat olimme kunniavartiona sankarihaudoilla.

Ajattele kahdeksanvuotiaita lapsia nyt. Minulla on yksi kahdeksanvuotias lapsenlapsenlapsi, toinen kymmenenvuotias. On aika mielenkiintoista miettiä, kuinka he suhtautuisivat sellaiseen tilanteeseen.

Poliittinen ilmapiiri oli raskas, mutta niinhän se on nytkin. Minusta tuntuu, että julkisessa keskustelussa ollaan aivan sotahulluja tällä hetkellä. Ja tässä puhuu nyt entinen puolustusministeri, joka oli mukana ostamassa Hornetit. Olen huolissani, että rauhanneuvottelutahto on jäänyt toissijaiseksi, samoin YK:n rooli. Puolustusmenoja vain kasvatetaan, Suomessa ja muualla.

Sillä, että koin itse lapsena sotavuodet, on ollut suuri merkitys myöhemmissä tehtävissäni. En olisi ikinä pärjännyt yhtä hyvin kansainvälisissä konfliktitehtävissä ilman tätä lapsen kokemusta. Uhrin aseman ymmärtämistä.

Sodassa ei ole mitään ihannoitavaa. Sen kyllä tietävät kaikki rintamalla olleet.”

OPPI MIEHISTÄ: NAISTA YRITETÄÄN KAMPITTAA

”Kun toimin ensimmäisenä naisena puolustusministerinä, minua yritettiin kovasti kampittaa. Kieli valuen odotettiin, että milloin munaan oikein kunnolla.

Paavo Väyrynen yritti saada minua erilaisiin ansoihin, mutta ei onnistunut. En mokannut sitten kuitenkaan.

"Määrätietoisia naisia härnätään, ei uskota heidän kykyihinsä."

Se, mikä minua naisena kismittää, on tämä asenne. Miten määrätietoisia naisia härnätään, ei uskota heidän kykyihinsä. Naispääministereistä tai ainoasta naispresidentistämmekin puhutaan eri tavalla. Nyt sanotaan ilkeästi, että ’se nyt oli sitä Halosen aikaa’.

Minulla on sellainen tunne, että Tarja Halonen on niin itsepäinen taistelija, että hän ei ole antanut itsensä lamaantua puheista vaan jatkaa hyvää työtään.”

OPPI HISTORIASTA: SUOMIKIN OLI RUTIKÖYHÄ

”Me helposti unohdamme, että Suomi oli ensimmäinen maa, joka sai apua, kun Unicef perustettiin. Tänne tuli keskoskaappeja ja nahkaa kenkien valmistukseen, tämmöistä arkista apua. Olimme niin rutiköyhiä.

"Minuun jäi lapsuuden vuosilta syvä isänmaallisuus.”

On uskomatonta ajatella, että pystyimme uudelleenasuttamaan 400 000 evakkoa. Olen saanut pitkin korviani, kun olen sanonut, että teknisesti aika varakkaalla nyky-Suomella olisi kyllä mahdollisuus asuttaa 30 000 pakolaista. Voisimme tehdä tämän, jos haluaisimme.

Me-henki sodan jälkeen oli niin valtava. Minuun jäi lapsuuden vuosilta syvä isänmaallisuus.”

OPPI KRIISEISTÄ: PÄRJÄÄN OMILLANI

”Kun aloitin Balkanin ihmisoikeusraportoijana 1995, ei ollut vielä edes aselepo. Kun tulin Sarajevoon ensimmäisen kerran, jouduin näkemään kaiken.

Minulle on tarjottu vuosien varrella kovastikin ammattiapua traumaattisten kokemusten purkamiseen, niin traumaterapeutit kuin piispat ovat tarjonneet. Olen katsonut, että pärjään ilman, omillani.

"Tuntui pahalta, että korvaus europarlamentaarikon työstä oli niin valtava."

Samaan aikaan olin Brysselissä europarlamentaarikkona. Minut oli saatu presidentinvaalien jälkeen sopivasti plaseerattua sinne. Siellä parlamentaarikot ryntäilivät käytävillä eri suuntiin ja istuivat otsa kurttuisena miettimässä asioita, jotka Sarajevon tilanteen rinnalla tuntuivat aika vähäpätöisiltä. Että millainen etiketti pitää olla jugurttipurkeissa.

Tuntui pahalta, että korvaus europarlamentaarikon työstä oli niin valtava. En ole koskaan ollut niin hyvissä tienesteissä kuin silloin. Jopa YK:n alipääsihteerinä ansaitsin huomattavasti vähemmän.”

OPPI NETISTÄ: OLEN VANHA HURUHURRI

”Nykyinen politiikka ihmetyttää aika lailla tällaista vanhaa konkaria.

Kun minä olin kansanedustajana, meillä ei ollut minkäänlaista henkilökohtaista assistenttia. Kaikki tehtiin itse, itse vastattiin puhelimeen. Olimme aina tavoitettavissa.

Nykyisin kansanedustajien pitää pysyä ryhmäkurissa ja ruodussa. Puhutaan omantunnonkysymyksistä, joissa saa poiketa. Minulla oli aikanaan aika väljä omatunto ja äänestin sen mukaan, mistä ei aina pidetty. Se antoi kuitenkin mielikuvan, että yksittäisillä kansanedustajilla on jokin merkitys.

Kävin Rautatientorilla juttelemassa turvapaikanhakijoiden kanssa mielenosoitusleirissä. He olivat itse kutsuneet minut. Joku oli sitten saanut siitä kännykkäkuvan, ja sitä levitettiin netissä – haukuttiin, että mitä entinen puolustusministeri tuolla tekee. Joku oli kommentoinut, että ’onko se vanha huruhurri vielä hengissä’. Siitä minä ilahduin. Se oli kiva titteli.”

OPPI OVESTA: MINUT VOITTI MÄÄRÄTIETOISUUDELLA

”Aviomieheni Ove oli luokkaa korkeammalla. Lukiossa satuimme yhteiselle hiihtolomamatkalle Vuokattiin. Vähän niin kuin sille matkalle sitten jäätiin.

Hän oli hyvin määrätietoinen. Oli siinä muitakin, jotka olivat kiinnostuneita. Minä olin nätti nuori tyttö. Mutta me jotenkin viihdyimme yhdessä.

"Kun olin aloittanut opiskelut, kävi niin, että tulin raskaaksi."

Vanhemmat sisareni, joista toinen oli yliopistolla lukemassa filosofiaa ja toinen mikrobiologiaa, sanoivat minulle, että sinun pitää mennä ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun Hankeniin, että sinusta tulee jotain. Minä tottelin.

Kun olin aloittanut opiskelut, kävi niin, että tulin raskaaksi. Meille tuli hätä mennä nopsasti naimisiin. Kun Ove kuoli vuonna 2004, olimme olleet naimisissa 49 vuotta.”

OPPI KONKURSSISTA: KESTIN SENKIN

”Perheyrityksemme ajautui konkurssiin vuonna 1980. Jouduimme luopumaan rakkaasta talostamme Hilassa ja muuttamaan ystäviemme pihamökkiin 150 markan näennäistä kuukausivuokraa vastaan.

"Ajattelin, että kestänkö minä tätä."

Muistan, miten kävelin kilometrin entiseltä kotitaloltamme tälle mökille ämpärin ja siivousvälineiden kanssa. Silloin kyllä ajattelin, että kestänkö minä tätä.

Se oli kovaa aikaa. Hiirten ja myyrien haju oli koko ajan vaatteissa. Kuljin töihin aamulla eduskunnan saunan kautta, että pääsin eroon hajuista.”

"Lapsuudenkodissani lapset pantiin töihin. Olen jatkanut samaa omien lasteni kanssa." Kuva: Heli Blåfield
"Lapsuudenkodissani lapset pantiin töihin. Olen jatkanut samaa omien lasteni kanssa." Kuva: Heli Blåfield

OPPI POLITIIKASTA: LÄHELTÄ EI SAA APUA

”Politiikka on tismalleen niin likaista, kuin millaiseksi sen itse tekee.

Jokaisessa puolueessa on samat sisäiset kuviot, saman vaalipiirin ehdokkaat omasta puolueesta ovat ne kaikkein hankalimmat. Koskaan ei saa odottaa, että sieltä saisi apua.

Nyt huomaan, miten valtavan hyvin tulen toimeen varsinkin muiden puolueiden entisten työtovereiden kanssa. Kun silloin aktiivivuosina ei oikein voinut kilpailevien puolueiden poliitikkoja kiittää ja ihailla, niin nyt on ollut valtavan kiva jutella heidän kanssaan.

On ollut ihan kiva myöntää, että siellä on lahjakkaita ihmisiä. Ja muutama vanha toveri hyvinkin vasemmalta on tullut sanomaan, että ’mä kuule äänestin sinua presidentinvaaleissa’.”

OPPI PRESIDENTINVAALEISTA: HETKI MENEE OHI

”Olin huojentunut, ettei minusta tullut presidenttiä. Heti samana iltana, kun tulokset vuonna 1994 tulivat. Kun kaikki muut itkivät ja surivat, minä olin tiennyt tuloksen jo.

Uma Aaltonen oli antanut minulle edellisenä iltana kaksi koiranpentua. Ajattelin, että minusta tulee parempi emäntä niille. Presidentin adjutantitkin olivat kuulemma helpottuneet, kun eivät joutuneet koiranpentujen pissittäjiksi.

"Vuoden 2 000 presidentinvaaleissa olin häviäjä."

Sehän oli odottamatonta ja jotenkin mahdotonta, että pärjäsin niin hyvin. Ei kukaan pitänyt minua silloin häviäjänä, vaikka toiseksi tulinkin.

Toisella yrityksellä vuoden 2 000 presidentinvaaleissa olin häviäjä. Silloin minut pakotettiin siihen.”

OPPI ITSESTÄ: MINULLA ON PÄTEMISEN HALU

”Minua on hymyilyttänyt tämä ajatus, kun minusta puhutaan hienostorouvana Kauniaisista. En ole koskaan ollut kiinni tavaroissa tai omaisuudessa. Koko elämäni olen tehnyt töitä, ei minulla nytkään ole siivoojia tai semmoista. Ikkunoita yritän pestä, vaikka selkä on rämänä.

"Apua en oikein ota vastaan."

Minulla on aina ollut pätemisen halu. Apua en oikein ota vastaan. Nyt kun ei ole enää ketään muuta, jolle pätisin, niin päden itselleni. Haluan näyttää, että pärjään.”

Elisabeth Rehn

Syntynyt 6.4.1935.

Puoliso Ove Rehn (1933–2004). Neljä lasta.

Entinen puolustusministeri, kansanedustaja, YK:n alipääsihteeri, europarlamentaarikko, RKP:n presidenttiehdokas 1994 ja 2000.

Ministerin arvonimi 2005.

Kysyimme hyvinvointivalmentajina työskenteleviltä Kirsi Salolta ja Teemu Syrjälältä, mitä he tekevät arjessaan voidakseen kokonaisvaltaisesti hyvin.

Hyvinvointivalmentajat Kirsi Salo ja Teemu Syrjälä puhuvat työkseen – ja yrittävät innostaa muita tavoittelemaan hyvää elämää. Mutta mitä he itse tekevät voidakseen mahdollisimman hyvin? Kaksikko kertoo.

1. Itsensä kuunteleminen

Kirsi Salo kertoo elävänsä niin kuin opettaa.

– Järjestän itselleni paljon hiljaisuutta, rauhaa ja omaa aikaa. Hiljennän mieltä esimerkiksi meditoimalla. Osaan hallita oman pään sisältöä hyvin.

Meditoiminen auttaa Kirsiä myös pitämään ajatukset myönteisiä ja tekemään viisaita ajankäyttöön liittyviä ratkaisuja.

– Järjestän aikaa niille asioille, jotka lisäävät hyvinvointiani ja sanon ei sellaisille asioille, jotka eivät edistä, yksin viihtyvä Kirsi kertoo.

”Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen.”

2. Panostaminen ihmissuhteisiin

Hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälälle suhde itseen ja muihin on kaiken perusta.

– Jos ihmissuhteet ovat kunnossa, muut palikat menevät helposti kohdalleen, hän kertoo.

Hän kiinnittää huomiota myös siihen, miten puhuu itselleen ja läheisilleen. Rakkauttaan ja välittämistään hän osoittaa koskettamalla.

– Omasta menneisyydestäni tiedän, että kun on haasteellista, kosketus alkaa jäädä pois. Kun saa koskettaa, ongelma alkaa hävitä.

”Kosketus on muuttanut oikeastaan koko elämäni.”

Kosketuksella Teemu ei tarkoita pelkästään seksuaalista kosketusta. Se voi olla halaus tai vaikka hipaisu olkapäähän, kunhan ei riko toisen ihmisen rajoja. Teemun mielestä joskus on parempi katsoa toista silmiin kuin puhua – kohdata toinen ihminen ja olla läsnä.

Teemun omassa parisuhteessa kosketellaan paljon.

– Se on muuttanut oikeastaan koko elämäni.

3. Kipupisteiden työstäminen

Kirsi on puhunut julkisuudessa henkisestä herätyksestään, mutta ei hänen elämänsä ole ollut pelkkää auvoa. Kirsi on huomannut, että ihmisen sisältä kumpuaa läpi elämän asioita, joita on käsiteltävä.

– Minullakin tulee kipupisteitä esiin silloin tällöin. Saatan tulla alakuloiseksi tai ärtyä. Olen siitä kuitenkin hirveän tietoinen, että silloin jokin on osunut minua vanhaan haavaan. Sitten työstän sitä.

“Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.”

4. Hengittäminen

Teemu keskittyy hengittämiseen kaikessa, mitä tekee – niin kävellessä, uidessa kuin voimaharjoitellessa. Hengittämällä Teemu antaa energian kiertää.

– Jos emme hengitä koko keholla, jumiutamme tunnejärjestelmämme.

5. Lepo ja ravinto

Myös lepo ja ruokavalio ovat niin Kirsille kuin Teemullekin tärkeitä. Kirsin mukaan nukkuminen ja kylpeminen ovat hänelle harrastuksia. Ylipäätään elämän hidastaminen on Kirsille tärkeää, jotta hän voi hyvin.

– Syön kevyesti eli mahdollisemman paljon vihreää ja kasviksia. Valkoista sokeria ja nopeita hiilihydraatteja en syö juuri lainkaan.

Teemulle ravinnossa tärkeintä on laatu: hän syö paljon villi- ja lähiruokaa.

– Tällä hetkellä tulee syötyä marjoja joka päivä.

Teemu ei silti halua nipottaa, koska tietää kokemuksesta, ettei liika tiukkapipoisuus ravintoasioissa lisää hyvinvointia.

6. Kylmälle altistuminen

Teemu altistaa kehoaan säännöllisesti kylmälle – talvisin avannossa, kesäisin kylmässä suihkussa. Sillä hän yrittää ehkäistä kehon jumiutumista.

– On tärkeää, että saa keholle haastetta, ettei vain mukavasti jumppaile neljän seinän sisällä.

“Muistan pitää itseni lapsenmielisenä.”

7. Lapsenmielisenä pysyminen

Kirsille on tärkeää pysyä lapsenmielisenä. Tässä häntä auttavat hänen kaksi lastaan.

– Lapset ovat jatkuva kutsu tuossa vierellä päästä irti ja olla hetkessä. Saatan viettää paljon aikaa lattialla kissojen ja lasten kanssa.

8. Tanssiminen ja voimaharjoittelu

Tanssi on Teemulle tärkeä tapa ilmaista itseään. Se avaa myös tunnelukkoja. Teemu liikuttelee kehoaan fiiliksen mukaan.

– Joskus rymistellään, joskus hempeilllään.

Vastapainoksi tanssille Teemu nostaa rautaa ja pyrkii liikkumaan niin, että keho omaksuu jatkuvasti uusia liikemuotoja.

9. Inspiroivien videoiden kuuntelu

– Kuuntelen ihan älyttömän paljon erilaisia Youtube-videoita. Jos muut menevät kahdeksaksi tunniksi töihin, minä kuuntelen viisi tuntia videoita. Minua kiinnostaa eniten se, mikä ihminen on ja miksi hän on täällä, Kirsi kertoo.

Hän nimeää yhdeksi suosikikseen jamaikalaisen henkisen opettajan Moojin.

“Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.”

10. Elämän yksinkertaistaminen

Kirsi tavoittelee ”sisäistä tyhjyyttä”. Siksi hän on yrittänyt tehdä elämästään mahdollisimman yksinkertaista. Hän on esimerkiksi raivannut kotoaan turhia tavaroita.

– Kun saavutan hyvän tilan, vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat tuota tilaa. Sisäinen tila heijastuu ulkoiseen tilaan.

11. Yhteys luontoon

Kirsi rakentaa tällä hetkellä ekokylää Kolumbiaan. Siellä hän sanoo pääsevänsä eri tavalla kosketuksiin luonnon kanssa kuin Suomessa. Hän ei kuitenkaan väitä viettävänsä luonnossa erityisen paljon aikaa.

– Luonto on minulle kuitenkin hyvin tärkeä.

12. Muiden auttaminen

Kirsi uskoo, että oma sydän laajenee pysyvästi, kun auttaa muita. Enää häntä ei kiinnosta, mitä hän voi saada ja saavuttaa.

– Parannan itseäni parantamalla muita. Yksi minivalaistumisen kokemukseni on, että minussa on sirpale jokaista ihmistä.

 

– Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen, Jere Karalahti kertoo. Kuvat: Jonna Öhrnberg

Jere Karalahden elämäkerrassa äänessä ovat myös hänen läheisensä. Jerellä oli heille yksi pyyntö: olkaa täysin rehellisiä.

Ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti arvelee, että rehellisyys ja lojaalius ovat arvoja, jotka ovat kannatelleet häntä, vaikka hänen elämässä on sattunut poikkeuksellisen paljon.

– Minulta kysyttiin elämäkertaa jo kymmenen vuotta sitten. Olen ollut nämä vuodet aika hiljaa kaikesta. Nyt kun ura päättyi, asia tuntui ajankohtaiselta. Kirja on minun oma puheenvuoro ja puhdistautuminen.

Jere haluaa tuoda lokakuussa ilmestyvässä kirjassa myös oman näkökulmansa tapahtumiin ja otsikoihin.

– Monien ihmisten mielikuva minusta kantautuu kolmenkymmenen tai vähintään kymmenen vuoden takaa. Onhan minun elämä monella tapaa täysin erilaista kuin silloin.

Jere lopetti vuosi sitten jääkiekkouransa. Samaan aikaan Jere ja vaimo Nanna Karalahti saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa, nyt reilun vuoden ikäisen Jax-pojan. Jeren 16-vuotias Ronja-tytär edellisestä liitosta asuu vuoroviikoin parin kanssa.

”Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin.”

Keväällä liitto ajautui kriisiin ja Nanna kirjoitti blogissaan parin eronneen. Avioeropapereita he eivät kuitenkaan ikinä laittaneet vetämään.

– Emme luovuta. Kaikki on nyt hyvin. Olemme molemmat tehneet kompromisseja, myös kasvatusasioissa kulmat ovat saatu kohtaamaan. Pidän isänä tiukkaa kuria, mutta annan myös siimaa, että hän saa kasvaa omana itsenään. Jax on lumonnut minut täysin. Onhan se erilaista kasvattaa lasta, jolla roikkuu käärme jalkojen välissä, Jere naurahtaa.

Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.
Aki Linnanahteen kirjoittama Jere-elämäkerta julkaistaan 6. lokakuuta.

”Juhlimista voi olla eri tasoista”

Päihteiden käytön Jere lopetti jo vuonna 2008, kun hän vajosi koomaan päihteiden käytöstä johtuvan haimatulehduksen vuoksi.

Urheilu-uransa ohessa Jere kuvaa olleensa ammattijuhlija. WSOY:n syksyn avajaistilaisuudessa paljastettiin, että kirjassa kerrotaan myös, kuinka Jere on meinannut sokeutua kaljapullon siruihin.

”Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.”

– Juhlimista voi olla eri tasoista. Tiettyjä tasoja siitä minulla ei ole ikävä. Olen oppinut vuosien aikana elämään uutta elämää. Urheilen kaksi kertaa päivässä ja pyöritämme Nannan kanssa hyvinvointivalmennusta. Myös Jax syntyi uran loppumisen kannalta hyvään saumaan, jääkiekkomittarit ehtivät tulla täyteen. Olen löytänyt omasta mielestäni elämässä nyt tasapainon ja olen tällä hetkellä helvetin onnellinen.

Lihaa, kanaa vai kalaa? Voiko tämän vaikeampaa kysymystä esittää kasvissyöjälle – edes teoriassa?

Anssi Kela on ollut kasvissyöjänä noin 20 vuotta. Nyt hän kertoo Facebook-sivuillaan hankalasta kysymyksestä, johon joutui miettimään vastausta pitkään.

– Minulta kysyttiin hiljattain kysymys, joka päällisin puolin vaikutti helpolta, mutta johon vastaaminen oli lopulta yllättävän vaikean prosessin takana: jos minun pitäisi nyt syödä yksi annos liharuokaa, niin mitä lihaa söisin?

Vastaus löytyi perinpohjaisten kysymysten avulla. Kela kirjoittaa kysyneensä itseltään, missä tilanteissa hän on kokenut menettävänsä jotain vegetaristina ja milloin hänellä on tullut mieleen, että ei haluaisi olla kasvissyöjä?

– Olenko ollut pettynyt jossain hienossa ravintolassa, kun pöytäseurani lautasella on lojunut kallista lihaa, ja minulle on tarjoiltu jotain selvästi vähäisempää? Vai olenko tuntenut kateutta silloin, kun kaverini on mäystänyt mehevää hampurilaista, ja oman sämpyläni välissä on ollut kuiva juurespihvi, Kela sanoo miettineensä. 

”Jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.”

– Tällaisen pohdinnan tuloksena lopullinen vastaus kirkastui minulle: jos pitäisi syödä yksi annos lihaa, niin tahtoisin paistaa nuotiolla makkaraa.

Facebook-postauksen alla fanit kysyvät jo, että millaiseen makkaraan Kela päätyisi, jos pitäisi syödä lihaa. Mutta Kela myöntää, ettei tunne makkaroita niin hyvin, että osaisi valita jonkun tietyn makkaran.

Perheen koira ja dokumentti saivat luopumaan lihasta

Nettisivuillaan Anssi Kela on kirjoittanut aiemmin, että hän suuntasi kasvislinjoille joko 1997 tai 1998. Sitä ennen hän oli kuitenkin ”intohimoinen lihansyöjä”.

– Kun tilasin Pizza Fantasian, niin neljä täytettäni olivat salami, kinkku, pekoni ja jauheliha. Minulla ei ollut kokemusta kasvisruoasta, arvelin sen olevan mautonta.

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.”

– Vegetarismi oli kuitenkin kiinnostanut jo jonkin aikaa. Olin salaa ajatellut, että joskus voisi ihan huvikseen kokeilla miltä tuntuisi olla syömättä lihaa. Kimmoke tähän suuntaan taisi syntyä siitä, kun perheeseen hankittiin koira: sen silmiin katsellessa aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.

Viimeisenä niittinä Kelan mukaan toimi dokumentti, jossa seurattiin lihan matkaa laitumella pihviksi. Se ei ollut kaunista katsottavaa, kirjoitti Kela vuonna 2009. Sen jälkeen hän alkoi kokeilla kasvissyöntiä ja koki sen sopivan elämäntyyliinsä.

Kerro oma vastauksesi, kasvissyöjä!

Mihin liharuokaan tarttuisit, jos pitäisi valita yksi?

Kerro vastauksesi ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä. Kirjoita kommenttisi pinkkiä nappia painamalla.

Olet mitä syöt

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

Aihealueeseen liittyen juuri noussut kohu suomalaisen lihantuottaja HKScanin eläintenkohtelusta on noussut skandaali --> http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201708222200343599_ul.shtml En tiedä miksi ihmiset tukevat raskaalla työllä hankituilla €:llaan tällaista? Jos ei olisi kysyntää, ei olisi myöskään tarjontaa ja eläimet sekä terveytesi säästyisivät. Jos ihmiset eivät olisi laiskoja tutkimaan julkaistuja tutkimuksia liittyen terveelliseen ravintoon liittyen joita maailman huippuyliopistot...
Lue kommentti
Eläimille elämisen arvoinen elämä

Kasvissyöjä Anssi Kela vaikean valinnan edessä: Minkä liharuuan söisit, jos olisi pakko?

”Katsoessani koiraa silmiin aloin ihmetellä, että miksi toisia eläimiä syödään ja toisia taas paijataan.” Hienoa Anssi että olet avannut silmäsi epäkohdalle, kuitenkin herää kysymys että jos motiivisi on eläinten hyvinvointi, niin minkä takia syöt maitotuotteita? Jos ihmiset avaisivat silmänsä,he ymmärtäisivät että lehmiä raiskataan ja heidän lapsensa otetaan heiltä pois, monet voisivat miettiä kumpi on pahempi? Kohtelemme jo ihmisinä toinen toisiamme yhä huonommin nykypäivänä, eläimiä vielä...
Lue kommentti

Koomikko aiheutti pienen somekohun jakamalla meemin Magic Johnsonin ja Samuel L. Jacksonin harmittomasta kuvasta. Ironia ei auennut kaikille.

”Sam ja minä chillasimme penkillä eilen Forte dei Marmissa, Italiassa. Fanit jonottivat ottaakseen kuvia kanssamme.”

Näin entinen huippukoripalloilija Earvin ”Magic” Johnson twiittasi, kun hän vieraili elokuun puolessa välissä Italian Toscanassa. Samalla hän julkaisi shoppailureissunsa päätteeksi kuvan, jossa hän istui rennosti puupenkillä näyttelijä Samuel L. Jacksonin kanssa. Prada- ja Louis Vuitton logot vilkkuivat miesten ostoskasseissa, ja molemmilla oli kuvassa leveähkö hymy.

Johnsonin julkaisema Twitter-kuva alkoi pian elämää omaa elämäänsä, koska italialaiset eivät tunnistaneet julkkiskaksikkoa, kertoo Independent-lehti.

Jotkut italialaiset nimittäin luulivat, että kyseessä on kaksi maahanmuuttajaa – joilla on äärettömän paljon rahaa shoppailuun. Ja kaiken kustantaa tietenkin Italian valtio.

Koomikko Luca Bottura käytti yhtä kuvaa meeminä ja jakoi sen Facebookissa. Hän kirjoitti kuvan yhteyteen muun muassa: ”Valtion varoja Forte dei Marmissa… he tekevät ostoksia Pradan liikkeessä päivittäisellä 35 eurollaan.”

Bottura myös pyysi seuraajiaan jakamaan kuvan, jos he ovat raivostuneita. Telegraphin mukaan Bottura väittää nettimeeminsä tarkoituksen olleen ironinen – mutta moni ymmärsi Botturan sanoman väärin ja lähti levittämään kuvaa ”shoppailevista maahanmuuttajista”.

Facebook-kommentoijat ilmaisivat Botturan kuvan yhteyteen muun muassa ”häpeää” ja ”inhoa”, jota he kokivat –  ja luulivat kuvassa olevan kaksi maahanmuuttajaa, jotka istuskelevat penkillä ökyostoksiensa kanssa.

Kuvaa on jaettu tuhansia kertoja, Bottura kertoi myöhemmin Facebookissa ja analysoi samalla kuvan aiheuttamia reaktioita:

– 40 prosenttia ihmisistä ymmärsi provosointini, 30 prosenttia oli raivoissaan ja 20 prosenttia oli sitä mieltä, että se oli rasistinen meemi ja että en tunnistanut Samuel Jacksonia ja Earvin 'Magic' Johnsonia (en paljasta loppua kymmentä prosenttia).