”Vielä tulee päivä, jolloin pääsen näyttelemään klassisen prinsessa­roolin. Mutta haluan tehdä sen vasta kuusikymppisenä. Ja toivon, että saan ohjaajaksi Leea Klemolan”, Elina haaveilee.

Viime syksynä näyttelijä Elina Knihtilä, 42, hyvästeli hetkeksi teatterinäyttämöt ja sai käyntikortin, jossa lukee professori. Uusi titteli aiheuttaa yhä hilpeitä tilanteita. – Kunpa osaisin käyttäytyä arvokkaammin ja pukeutua niin kuin ikäiseni ihmiset.

Siinä se tärkeä ovi nyt on. Helsingin Sörnäisissä sijaitseva Teatteri­korkeakoulun työhuone on ollut viime syksystä professori Elina Knihtilän ja kollega Hannu-Pekka Björkmanin vallassa. Täällä kelpaa analysoida näytelmätaiteen tilaa. Tunnelma on akateemisen hillitty.

– Niin varmaan! ovenraosta kurkistava Elina kiljahtaa. Professorin yllä ei ole jakkupukua, vaan kauhtunut musta paita, farkut ja lenkkitossut.

Meikkikin jäi aamulla puolitiehen.

– Voi, kunpa osaisinkin käyttäytyä arvokkaammin ja pukeutua niin kuin ikäiseni ihmiset!

Kun Elinaa pyydettiin näyttelijäntyön linjan professoriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun, häntä mietitytti muukin kuin jakkupuku.

– Pelkäsin, ettei minusta ole näin vaativaan tehtävään. Free-näyttelijänä riitti, että huolehdin vain itsestäni. Teatterikorkeakoulun professorina joutuu vastuuseen kokonaisesta näyttelijäsukupolvesta. Se on aika iso kakku, Elina tunnustaa.

Alku uudessa työpaikassa oli hämmentävä.

– Aina kun sähköpostiin kilahti viesti, pomppasimme H-P:n kanssa pystyyn ja kyselimme paniikissa toisiltamme, että mitä nyt pitää tehdä.

Yhtä haastavaksi osoittautui koulun johdon yhteissuunnitteluseminaari, jossa puhuttiin monimutkaista akateemikkokieltä.

– Ennen kokousta ryntäsimme googlettamaan, mitä tarkoittaa benchmarkkaus ja evaluaatio. Nyt perus­sanasto alkaa olla hallussa, mutta yritän itse välttää kapula­kieltä, Elina sanoo ja kehaisee käyneensä jo excel-­taulukkokurssinkin.

– Tosin en minä vieläkään osaa käyttää sitä.

Uusi pesti on vaatinut sopeutumista myös perheeltä, näyttelijäpuoliso Tommi Korpelalta ja kuusitoista­vuotiaalta esikoispojalta, Ilmarilta.

– Kyllä ne toisinaan kuittailevat, että nyt on äidillä taas niin professori-ilme, mutta luulen, että oikeasti kotona ollaan minusta ylpeitä. Tommikaan ei ole hermostunut, vaikka minulla menee välillä töissä pitkään.

Ajokoiran pentu kokouksessa

Uudessa virassaan Elina kuvitteli ensin hukkuvansa vapaa-aikaan. Yhdeksästä viiteen kestävä konttorityö tuntui unelmalta verrattuna free-näyttelijän arkeen, jossa teatterinäytökset ja kuvaukset osuvat aina iltoihin ja viikonloppuihin.

– No, ei se ole ihan toteutunut. Olemme Hannu-­Pekan kanssa yhä kuin ajokoiran pentuja, jotka juoksevat läähättäen tilaisuudesta toiseen. Iltaisin istun ­oppilaiden kanssa teatterinäytöksissä tai selaan kotona ­kännykästä sähköposteja, Elina nauraa.

Keväällä professoria työllisti myös  Teatterikorkeakoulun pääsykoeurakka, jossa seulottiin läpi yli tuhat hakemusta.

– Rankin pääsykoetilanne on nuorille, joiden on kyettävä antamaan lyhyessä ajassa itsestään kaikki. Ei ole helppo juttu heittäytyä toisten arvioitavaksi.

Kun Elina aloitti näyttelijäopintonsa vuonna 1992, hän oli 21-vuotias. Teatteri­korkeakoulun ovet aukenivat vasta ­kolmannella yrittämällä.

– Teeskentelin pitkään vahvempaa kuin olin. Minulla oli hirveä tarve hakea opettajien hyväksyntää ja miellyttää. Pelkäsin, mutta yritin piilottaa heikkouteni.

Elina oli päättänyt, että suorittaisi Teatterikorkeakoulun liikuntatunnit kympin tyttönä. Hän ei halunnut olla enää se kömpelö tunari, joka peruskoulussa oli valittu joukkueisiin viimeisenä.

– Teakiin tullessa sain loistavat cooper-testitulokset, juoksin ja punnersin. Tanssi- ja jumppatunneilla olin sen sijaan huonompi kuin monet pojat, Elina kertoo.

Hän muistaa vieläkin, kuinka yritti viskoa itseään käsilläseisontaan. Akrobatian opettaja seurasi ähinää aikansa ja antoi lopulta oman arvionsa.

– Hän totesi, että sinä olet tuollainen duunari. Duunaat ja duunaat, mutta temppua ei tule. Ensin loukkaannuin, mutta myöhemmin tajusin, että se oli ­pirun osuva arvio. Sellainen minä olen välillä vieläkin: suoritan hampaat irvessä.

Turhat ulkonäkökriisit

Suorituskeskeisyys ei ole Elinan mielestä vain yhden alan ongelma. Hiljainen puurtaminen on aina ollut osa suomalaista yhteiskuntaa. Tunteelliselle ihmiselle moinen hissuttelu on joskus vaikeaa.

– Näyttelijänä herkkyys on ollut vahvuuteni, mutta opettajana olen välillä hävennyt, jos olen vollottanut luokan edessä. Toisaalta haluaisin nuortenkin olevan rohkeammin sielu paljaana ja sydän auki. Minussakin asuu yhä se sama arka tyttö kuin nuorena, Elina miettii.

Vaikka Elina ehti opettaa Teakissa jo ennen professoriksi nimeämistään, ­opetustilanteet hämmentävät yhä.

– Välillä tekee mieli huomauttaa opiskelijoille, että älkää nyt herranjestas ­ottako sanomisiani niin tosissaan. ­Nämähän ovat täysin subjektiivisia ­näkemyksiä, joita minä vielä provosoin.

Elina on yrittänyt korostaa varsinkin itsetunnon merkitystä. Hän toivoo, ettei Hollywoodin pinnallinen näyttelijäkulttuuri valuisi Suomeen, vaan meillä keskityttäisiin itse asiaan. Kykyihin.

– Jos tämä olisi ulko­näköammatti, näyttelijät voitaisiin valita suoraan missikisoista. Minä olen tästä hyvä esimerkki. Ulkoiset avuni eivät ole riittäneet elovena­tyttöjen tai tyttöystävien rooleihin, ja se on ollut vain hyvä. Olen saanut tehdä paljon mielenkiintoisempia hahmoja, hän uskoo.

Armollisuus itseään kohtaan on Elinan mielestä tärkeää myös siviilissä.

– Päätin jo kauan aikaa sitten, etten tuhlaa aikaa ulkonäkökriiseihin. Se on hukkaan heitettyä energiaa.

”Jos joku olisi sanonut kaksikymppisenä, että minusta tulee vielä professori, olisin kuollut nauruun. Enkä vieläkään ­oikein usko tätä.”

Näyttelijän työssä vartalon ja ulko­näön muokkaus on Elinan mielestä ­ymmärrettävää, jos se on käsi­kirjoituksen vuoksi perusteltua.

– Ulkoinen muuntautuminen auttaa rooliin valmistautumista myös henkisesti. Minulle tosi tärkeitä työvälineitä ovat esimerkiksi hiusten leikkauttaminen tai silmien värin muuttaminen piilolinsseillä.

Elinan radikaalein muodonmuutos nähtiin elokuvassa Matti vuonna 2005, jossa hän näytteli mäkikotkan pöhöttynyttä tyttöystävää, Mirvaa.

– Sinä kesänä tuli kyllä syötyä ja juotua tavallista enemmän. Meikäläisen vartalotyypillä lihottaminen onkin ollut aina huomattavasti helpompaa.

Nyt Elina on karistanut ravintoterapeutin avustuksella yli kymmenen kiloa, sillä hänellä on sotavangin rooli Antti Jokisen ohjaamassa elokuvassa Kätilö. Kuvaukset alkavat kesällä.

– En malta odottaa, että pääsen työskentelemään Antin kanssa. Hänen Puhdistus-elokuvansa oli niin hieno. Tosin kyllä minua jännittää ihan hulluna. En ole näytellyt juuri ollenkaan sen jälkeen, kun aloitin professorin virassa.

Katja Ketun romaaniin perustuva Kätilö kertoo Lapin sodasta ja vaietusta tabusta, rakkaussuhteista suomalaisten naisten ja saksalaissotilaiden välillä.

– On käsittämätöntä, kuinka tuomitsevasti suomalaiset ovat suhtautuneet näihin naisiin. He ovat joutuneet sylkykupeiksi rakkautensa tähden.

Perhedraamaa veneellä

Naisten asema on vuosikymmenten ­aikana parantunut, mutta Elinan mielestä petraamista tasa-arvossa olisi yhä. Vanhahtavat asenteet näkyvät myös elokuvissa ja tv-sarjoissa.

Konkreettisin esimerkki on ikä. Keski-ikäiset miehet seurustelevat valkokankaalla useimmiten kaksikymppisten naisten kanssa. Elina muistelee, että näyttelijä Meryl Streepillä oli joskus ­ilmiöön osuva analyysikin.

– Miehet eivät halua nähdä ikäisiään naisia elokuvissa, koska se muistuttaa heitä omastakin vanhenemisesta. Ja tietysti myös ex-vaimosta, joka nalkutti ja oli muutenkin ärsyttävä, Elina arvelee.

– Huomaatko, syytän kaikesta keski-ikäisiä miehiä! Se on merkki, että olen itsekin keski-ikäinen, hän virnistää.

Elina ei ole ikinä peitellyt mielipiteitään: hän on pesunkestävä feministi eikä pelkää sanoa sitä. Arvomaailma on ­peruja Kymenlaaksossa maatilaa pyörittäneiltä vanhemmilta, varsinkin äidiltä.

– Minusta feminismissä on kyse ­oikeudenmukaisuudesta. Tasa-arvosta, joka koskee yhtä lailla miehiäkin.

Elina on uransa aikana tottunut siihen, että haastatteluissa nousee aina esiin sama aihe: hänen komea miehensä, Tommi Korpela.

– Kun professori-nimityksen jälkeen joku taas kysyi, olenko mustasukkainen Tommista tai kadehdinko miestäni, ajattelin, että voi nyt hemmetti. Enkö minä vielä tämänkään tittelin jälkeen ole ­vakavasti otettava näyttelijä vaan Tommi Korpelan ruma vaimo, Elina puuskahtaa ja purskahtaa sitten nauruun.

– Onko se nyt lopulta niin ihmeellistä, että se ukko pyörii vielä minun kanssani!

Äitienpäivänä Korpela pyöri ihan konkreettisestikin, kun perhe kävi sunnuntai-ajelulla isännän uudella veneellä.

– Kun palasimme kotisatamaan Kaivo­puistoon, tuuli painoi paattia niin, ettei rantautumisesta tullut mitään. Pyörähdimme aina pienen lenkin ja yritimme uutta lähestymistä. Voin kertoa, että siinä oli lopulta aika paljon yleisöä seuraamassa noloa operaatiota.

Luterilainen suorittaa

Tilannekomiikkaa on piisannut myös työhuoneen puolella, sillä professori Hannu-Pekka Björkman on tuonut oman mausteensa akateemiseen pyhättöön.

– Ei siinä voi olla nauramatta, kun H-P kuljeskelee toimistossa mandariini pään päällä ja laulaa itse sanoittamiaan huumorilauluja. Joskus hihittelemme kuin pahaiset kakarat, että mitä mekin täällä teemme, Elina tunnustaa ja vakavoituu sitten.

– Vasta tämän lukuvuoden aikana olen tajunnut, mitä oikea työstressi on. Näyttelijän paine tulee piikkeinä, mutta menee ohi, kun esitys on loppu. Nykyisessä työssä stressiä aiheutuu tasaisesti koko ajan.

Elina tietää, että syypää löytyy peilistä. Työ on ollut uran alusta niin iso osa hänen identiteettiään, että ahneuksissa sitä tulee kahmittua liiaksi.

– Kai se on jokin luterilainen juttu, että poden aina syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Mutta pakkohan tässä on iän ja ajan myötä oppia paremmaksi.

Yksi uuden työn tuomista muutoksista on ollut taloudellinen turva. Viiden vuoden virka takaa säännölliset tulot.

– Muistan vielä uran alkuajat, kun tienasimme teatterissa niin huonosti, että toisen palkka meni suoraan lastenhoitomaksuihin. Silti ammatin vaihtaminen ei ole käynyt koskaan mielessä. Ei tätä työtä valita rahan takia, Elina miettii.

Ensimmäinen palkallinen kesäloma tuntuu luksukselta, vaikka osa siitä ­kuluukin työn merkeissä, elokuvien Häiriötekijä ja Love Milla kuvauksissa, sekä Volter Kilpi -päivillä Kustavissa.

– Tuntuu ihmeelliseltä päästä viettämään ensimmäistä kertaa lomaa niin kuin normaalit ihmiset. Haluaisin varata perheelle jonkin reissun, mutten vielä ole osannut päättää, minne menisimme.

Hermoileva äiti

Parhaillaan Korpela-Knihtilän perheessä jännitetään, mille alalle Ilmari suuntautuu. 16-vuotias esikoinen on korottanut numeroitaan kymppiluokalla.

– Minussakin asuu se hermoileva äiti, joka pelkää lapsensa tulevaisuuden puolesta. Nykyään vaihtoehtoja  on niin paljon, että valintaa on vaikea tehdä.

Elinan kohdalla suunnitelma oli selvä alusta asti. Hän matkusti jo abivuonna Kouvolasta Helsinkiin teatterin takia.

– En tajua, miten äiti ja isä uskalsivat päästää minut reissaamaan sillä tavalla. Moni olisi varmaan sanonut, että käy lukio ensin loppuun ja mene vasta sitten.

Vanha intohimo on tallella yhä. Toistaiseksi enemmän katsomon puolella.

– Minusta on tullut keski-ikäinen kulttuuritantta, joka luuhaa teattereissa, näyttelyissä ja konserteissa.

Kuulostaa sittenkin jakkupukutädiltä?

– No, hyvä on. Välillä olen töiden jälkeen niin väsynyt, että rojahdan sohvalle ja katson televisiosta jotain hirvittävää realityroskaa. Tätä ei professori-ihminen saisi varmaan tunnustaa.

Katso hauska video:

Pääsisikö Elina Knihtilä tällä esityksellä teatterikorkeakouluun

Lue lisää:

Elina Knihtilä: "Äitinä ei voi välttyä virheiltä"

Elina Knihtilä

■ Näyttelijä-professori syntyi 6.6.1971 Valkealassa. Asuu nykyään Helsingissä näyttelijäpuolisonsa Tommi Korpelan ja 16-vuotiaan Ilmarin kanssa.

■ Valittiin viime syksynä Taide­yliopiston Teatteri­korkeakouluun, näyttelijäntyön professorin virkaan.

■ Monipuolinen Elina muistetaan tv-sarjoista ­Ranuan kummit ja Karjalan kunnailla sekä elokuvista Matti, Putovia enkeleitä ja Hyvä poika.

■ Hänet on palkittu kahdella Jussilla, yhdellä Venlalla sekä Ida Aalberg -tunnustuksella.

Prinsessa ihastutti kaikki paijaamalla kaneja ja lausumalla ensimmäiset sanansa kameroiden läsnäollessa.

Herttuatar Catherine ja prinssi William edustavat parhaillaan Kanadassa. Pääministeri Justin Trudeau kutsui perheen vieraakseen juhlimaan Kanadan 150-vuotissynttäreitä.

Herttuatarparin lapset, kolmevuotias prinssi George ja reilun vuoden vanha prinsessa Charlotte, ovat päässeet tällä kertaa mukaan reissuun. Viime keväänä lapset jäivät kotiin, kun William ja Catherine olivat edustusmatkalla Intiassa ja Bhutanissa.

Matkalta julkaistuista kuvista päätellen George ja Charlotte nauttivat reissusta täysillä. He esimerkiksi osallistuivat torstaina armeijan perheille järjestetyille lastenkutsuille Victorian kaupungissa.

Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.
Charlotte ihastui kutsuilla Smores-nimiseen pupuun.

Brittilehti Telegraphin mukaan Charlotte lausui kutsuilla ensimmäisen sanansa julkisesti. Ilmapalloihin ihastunut pikkuprinsessa huusi innoissaan ”Dada” isälleen Williamille.

Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.
Charloten virne kertoo, että simppelit asiat, kuten ilmapallot, ilahduttavat myös prinsessaa.

Jos näistä ilmeistä ei tule hyvälle tuulelle, niin mistä sitten?

Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.
Pupun lisäksi lapset hurmasi kuusivuotias kultaisennoutajan ja villakoiran sekoitus Moose, joka on terapiakoira syöpäpotilaille.

Moosesta oli varmasti apua, jos pikkukuninkaallisilla oli ikävä omaa koiraansa Lupoa.

Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.
Georgen yllä oli pikkuprinssin tavaramerkki eli sortsit.

Prinssin ja prinsessan tyyli on tullut jo tutuksi. Charlotte edustaa useimmiten leveähelmaisessa mekossa ja neuletakissa.

Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.
Ilmeistä päätellen myös herttuatarparilla oli hauskaa lastenkutsuilla.

Juhlien kohokohta eläinten lisäksi oli ilmapalloista hahmoja puhaltava taikuri.

Myös herttuaparin asuinpaikan Kensingtonin palatsin virallisella Instagram-tilillä jaettiin suloisia kuvia juhlista. Yhdessä niistä George intoilee saippuakuplista.

Edustushommat, eivät aina mitään tylsää pönötystä. Ainakaan jos sattuu olemaan pikkukuninkaallinen.

Jutta Gustafberg kiittelee ex-miestään Harria siitä, että he ovat pysyneet ystävinä ja kasvattaneet lastaan onnistuneesti yhdessä.

Fitness-yrittäjä Jutta Gustafberg hehkuttaa Facebookiin kirjoittamassaan tuoreessa tekstissä yllättävää henkilöä: ex-miestään ja poikansa isää Harri Gustafsbergiä.

Hehkutukseen ja Harrille osoitettuun kiitoskirjeeseen on Jutan mukaan syynsä.

– Kiitos siitä, että olet ollut luottoystäväni kaikki nämä vuodet. Ystävyytemme ei päättynyt siihen, kun oma avioliittomme päättyi. Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että olemme osanneet laittaa omat tunteet tarvittaessa järjestykseen niin, että lapsen etu on aina ollut etusijalla, Jutta kirjoittaa.

– Olemme mielestäni malliesimerkki siitä, miten avioero voidaan hoitaa hyvässä hengessä. Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan. Jopa se, että olemme etsineet asuntomme riittävän läheltä toisiaan pojan kulkemisen helpottamiseksi on mahtavaa. 

”Koskaan ei ole ollut vääntöä huoltajuudesta, lomista, rahasta tai mistään muustakaan.”

Jutan ja Harrin erosta on kulunut seitsemän vuotta. Harri ja leskeksi jäänyt Jutta olivat naimisissa 2007–2011. Harrista tuli silloin adoption kautta Maxin isä. Edelleen he kasvattavat teini-iän kynnyksellä olevaa poikaansa yhdessä.

– Kasvattamisessa edessä on tärkeät vuodet. Sanomasi ”poika tarvitsee positiivista pakkoa” monen asian suhteen pitää hyvin paikkansa, Jutta toteaa kirjeessään.

Jutta kiittelee myös Harrin nykyistä kumppania.

– Terveiset myös ihanalle elämässäsi vaikuttavalle naiselle J:lle, joka on ymmärtänyt sen, että exät voivat olla keskenään hyviä ystäviä.

Jutta nostaa kirjoituksessaan esille myös sen, että Harri on väittelemässä tohtoriksi mielenhallinnasta ja on ehdolla vuoden puhujaksi.

Petteri Jussilan eksät

Jutta on onnistunut muutenkin säilyttämään hyvät välit ympäröiviin ihmisiin, vaikka parisuhteet ovat vaihtuneet. Viime vuonna kerroimme haastattelussamme Jutan ystävyydestä Sari Peltoseen, joka oli avoliitossa Petteri Jussilan kanssa, ennen kuin Jutta ja Petteri tapasivat ja rakastuivat.

Lue myös: Jutta Gustafsberg ystävystyi miehensä exän kanssa: “En halunnut velloa katkeruudessa kuten äitini”

Naisten yhteinen taival alkoi ikävissä merkeissä, sillä Jutta oli toinen nainen ja Sari petetty puoliso ja pienten lasten äiti.

– Tiesin kyllä, että ero oli vain ajan kysymys, ja mietin, kuka on se ihminen, joka tulee tähän väliin. Aluksi reagoin Juttaan, että sekin lehmä, mutta ajan mittaan olen ollut iloinen, että Luojan kiitos Petteri valitsi juuri hänet, Sari kertoi haastattelussa.

Jutan ja Petterin lapsi Max oli vain kymmenkuinen, kun Petteri hukkui kotitalonsa rantaan vuonna 2004.

Menetys yhdisti naisia, ja Sari perheineen jopa muutti joksikin aikaa Jutan luo.

–Olemme edelleen toistemme ensimmäiset tukijat kriiseissä. Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, tiedämme, että toisistamme saamme parhaan sparrauskaverin. Voimme aina purkaa toisillemme synkintä settiä, Jutta kertoi.

Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.
Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies.

Meeri ja Sami kokkaavat toisilleen aina, kun heillä on yhteistä aikaa.

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi, 28, ja muusikko Sami Yaffa, 52, viettivät torstaina iltaa näyttelijä Ville Haapasalon uuden Purpur-ravintolan avajaisissa.

Meeri ja Sami istuivat Michael Monroen ja tämän Johanna-vaimon kanssa samassa seurueessa ja vaihtoivat ruokalajien välissä helliä suudelmia. Maaliskuussa yhteisen työprojektin kautta tavannut pariskunta ei tuntenut ravintolan isäntää etukäteen.

– Venla-gaalassa ollaan sanottu moi kerran, siinä se. Monroen kanssa Ville on parempi kaveri, ja hänen kauttaan tänne tulimmekin, Sami selitti.

– Georgialainen keittiö on minulle tuttu juttu. Olen reissannut siellä päin pari kertaa opettamassa ja kuvaamassa ja rakastuin heti maan ruokakulttuuriin, Meeri kertoi.

Muistatko vielä? Sami Yaffa: Näin suhde Meeri Koutaniemen kanssa alkoi

Yhteisessä kodissa asuvan parin elämä on tällä hetkellä täyttä. Molemmilla on kiireinen työsyksy: Sami julkaisi hiljattain elämäkerran ja Meeri pitää lokakuussa Kiasmassa valokuvanäyttelyn yhdessä Arman Alizadin kanssa. Kun heillä on yhteistä aikaa, kokkailevat he toisilleen.

– Meeri on tehnyt minulle georgialaista ruokaa, Sami kertoi.

”Eilen kun tulin töistä kotiin, oli Sami kokannut minulle ahventacoja.”

– Ja eilen, kun tulin töistä kotiin, oli Sami kokannut minulle ahventacoja, Meeri jatkoi.

– Improvisointi on kaiken a ja o!

Näyttelijä Krista Kosonen palaa onnellisena töihin oltuaan vuoden äitiysvapaalla esikoistyttärensä kanssa. Edessä odottaa naispääosa Miami-elokuvassa.

Näyttelijä Krista Kosonen on ollut viimeisen vuoden äitiysvapaalla esikoistyttärensä kanssa. Ensi viikolla on edessä paluu töiden pariin.

– Kulunut vuosi on ollut todella erilainen, mutta ihan paras. Nyt kun olen viettänyt 24 tuntia vuorokaudessa tytön kanssa, tuntuu myös aika ihanalta päästä takaisin töihin. Lapsi jää isänsä Antin hoiviin, Kosonen kertoi saapuessaan yhdessä miehensä Antti J. Jokisen kanssa tämän ohjaaman Pahan kukat -elokuvan kutsuvierasnäytökseen.

Kristan ensimmäinen rooli äitiysvapaan jälkeen on naispääosa Zaida Bergrothin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Miami. Leffa kertoo sisarusten yllättävästä tapaamisesta ja sen vaarallisista seurauksista. Krista on mielissään päästessään mukaan juuri tähän projektiin.

– Tämä työ ei olisi voinut parempaan saumaan osua! Loistavan ohjaajan rooli odottaa minua juuri, kun olen ollut vuoden äitiyslomalla. Kuvaukset kestävät viidestä kuuteen viikkoa, ja sitten voin taas palata kotiin. Minun ei siis myöskään tarvitse ajatella, että olenpa huono äiti, kun lähden töihin, vaikka lapseni tarvitsee minua, Krista muotoili.

Yhteisiä pariskuntatöitä

Kristalla on sivurooli myös puolisonsa tuoreessa Pahan kukat -leffassa. Pariskunta on tehnyt yhdessä töitä myös Antin aiemmissa elokuvissa Puhdistus ja Kätilö. Kristan mukaan siihen on luonnollinen selityksensä.

– Antti on mielestäni hyvä ohjaaja – jopa paras henkilöohjaaja, jonka olen tavannut. Miksi en siis näyttelisi hänen elokuvissaan?

– Jostakin haastattelusta tosin luin, että Antti ei voi sanoa minulle ei, Krista nauroi.