Elina Kantelinen Brandt osallistuu Ruotsin tv:n jälkiruokaohjelmassa. Kuva: Magnus Selander/Kanal 5
Elina Kantelinen Brandt osallistuu Ruotsin tv:n jälkiruokaohjelmassa. Kuva: Magnus Selander/Kanal 5

Elina Kantelinen Brandt, 35, sanoi itsensä irti 10 vuoden finanssiuran jälkeen. Nyt hän kisaa Ruotsin televisiossa jälkiruokaohjelmassa. Katso jutun lopusta Elinan keksimän marenkiherkun ohje!

Ruotsissa alkoi tänään seuratun jälkiruokakilpailun Dessertmästarnan neljäs tuotantokausi. Koko Ruotsi leipoo -tyylisessä ohjelmassa kisaa alkujaan kuopiolainen Elina Kantelinen Brandt, joka on seitsemästä kilpailijasta ainoa, jolla ei ole alalta työkokemusta tai koulutusta.

– En olisi ikinä uskonut, että minut valitaan siihen kilpailuun. Ehkä he näkivät intohimoni, Elina arvelee.

Vielä vuosi sitten Elina työskenteli arvopaperiyrityksessä riskienhallintapäällikkönä. Työ oli hänelle pakollista puuhaa, jolla maksaa laskut.

Joulukuussa hän irtisanoi itsensä ja meni kondiittorikouluun. Nyt Elina on työharjoittelussa leipomossa ja tekee työtä, jota hän rakastaa.

”Ensimmäistä kertaa elämäni tuntuu mielenkiintoiselta.”

Pelkkä leipomisesta puhuminen saa Elinan innostumaan hetkessä. Päässä pyörii alituiseen uusia ideoita leivoksiin.

Cv on vain pala paperia

Lukion jälkeen Elinan unelma oli tulla menestyväksi juristiksi. Hän haki Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen muttei saanut opiskelupaikkaa. Varavaihtoehtona hän lähti Tukholmaan opiskelemaan kauppatieteitä, mutta tarkoitus oli hakea ensimmäisen lukukauden jälkeen uudestaan oikeustieteelliseen.

Elämä Tukholmassa veti kuitenkin mukana: Elina sai töitä finanssialalta, tapasi nykyisen aviomiehensä ja sai kolme tytärtä.

– Kaiken piti olla silloin niin vau. Oli hienoa olla töissä Tukholman finanssialan keskuksessa siisteissä vaatteissa, Elina kertoo. – Hieno titteli cv:ssä oli tärkeää.

”Tajusin, ettei cv:n tittelillä ole mitään merkitystä.”

Kun Elina tuli äidiksi, hän alkoi miettiä elämäänsä ja arvojaan.

– Aloin miettiä, millainen esikuva haluan olla lapsilleni ja millainen ihminen haluan olla. Tajusin, ettei cv:n tittelillä ole mitään merkitystä. Se on vain pala paperia.

Riittää, kun uskoo itseensä

Elina oli ollut töissä samassa arvopaperiyrityksessä yhdeksän vuotta, kunnes hän viime joulukuussa irtisanoi itsensä ja haki kondiittorikouluun.

Läheiset tukivat Elinan päätöstä, eikä alanvaihdos loppujen lopuksi tullut kenellekään isona yllätyksenä. Elina oli leiponut töihinkin joka maanantaille herkkuja.

Elinan mies kyseli kuitenkin aluksi Elinalta, oliko tämä nyt aivan varma päätöksestään.

– Ensimmäiset kolme kuukautta ajattelin vain, että nyt näytän kaikille enkä kuuntele ketään, Elina sanoo.

”Leipominen on intohimoni, ja teen sitä itseäni varten.”

Enää Elinan mies ei epäröi.

– Hän sanoo, että hyvä Elina – tiedät mitä teet. Saan häneltä hyvin tukea ja hän uskoo minuun.

Tärkeintä Elinalle on kuitenkin se, että hän uskoo itse itseensä.

– Leipominen on intohimoni, ja teen sitä itseäni varten.

Elina ei ole jättänyt suunnitelmiaan pelkkään leipomiseen. Tavoitteena on päästä joskus mukaan tuotekehitykseen ja tehdä omia reseptejä. Elina kirjoittaa myös Bake my breath away -blogia, jota hän yrittää saada vauhtiin.

– Kondiittorin palkalla ei hirveästi matkustella, kun on kolme lasta. Leipominen on kuitenkin hyvä pohja, josta voi mennä eteenpäin.

Kolmen vuoden aikaraja

Elina on asettanut itselleen ja leipomisuralleen kolmen vuoden aikarajan. Joulukuussa 2018 hän päättää tulevaisuudestaan.

– Teen nyt niin paljon kuin voin, jotta en voi katua jälkikäteen. Voin aina palata takaisin finanssialalle, jos tämä ei lähdekään käyntiin.

 ”Työssäni ei ennen palanut liekki, vaan oli pelkkä hiillos. ”

Nyt Elinan on vaikea kuvitella paluuta. Jos joku tarjoaisi hyvää työpaikkaa rahoitusalalta, hän sanoisi ei.

– Mieluummin menen vaikka yötyöhön leipomoon leipomaan leipiä. Siinä on sen verran enemmän järkeä.

Elinalla on nyt tavoite, jota kohti mennä. Finanssiala oli hänen mielestä ihan kivaa, muttei siihen ollut samanlaista paloa.

– Työssäni ei ennen palanut liekki, vaan oli pelkkä hiillos. Nyt siinä hiilloksessa on se tulikin, Elina kuvailee ja naurahtaa.

Kuva: Elina Kantelinen Brandt
Kuva: Elina Kantelinen Brandt

Elinan vadelmainen ja suklainen marenkiunelma

Ohjeen mitat ovat grammoina, koska silloin määrä on tarkempi ja lopputulos on Elinan mielestä paljon onnistuneempi. Jos sinulla ei ole keittiövaakaa, voit muuttaa grammat desilitroiksi täällä.

8 annosta

valmistusaika noin kaksi tuntia

Pohja, sveitsiläinen marenki

100 g kananmunan valkuaista

200 g taloussokeria

Täyte ja koristelu

3 dl vispikermaa

100 g banaania (tai muita marjoja/hedelmiä)

150 g tuoreita vadelmia (tai muita marjoja/hedelmiä)

100 g tummaa suklaata

1. Tee ensin pohja. Laita uuni lämpiämään 80 asteeseen.

2. Erottele kananmunista valkuaiset. Lämmitä kananmunan valkuaiset ja sokeri kattilassa, kunnes lämpömittari näyttää 60 astetta. Jos sinulla ei ole mittaria, tiedät seoksen olevan valmis, kun sokeri on sulanut kokonaan. Ole tarkkaavainen, sillä seos lämpenee nopeasti!

3. Vatkaa seos kylmäksi ja kiinteäksi, kuohkeaksi vaahdoksi kodinkoneella tai sähkövatkaimella. Marenki tulee vatkata teräskulhossa, koska muovisista kulhoista voi erittyä öljyä eikä marenki ei onnistu, jos se pääsee kosketuksiin rasvan kanssa. Marenki on valmis, kun voit kaataa kulhon ylösalaisin eikä vaahto valu alas.

4. Piirrä leivinpaperille kaksi ympyrää, joiden halkaisija on 16–18 cm. Pursota tai levitä marenki ympyröiden sisään. Paista uunin keskiosassa noin puolitoista tuntia tai kunnes tunnet, että marenki on kovettunut.

5. Ota pohjat pois uunista ja anna niiden jäähtyä.

Vinkki: Marenki säilyy ilmatiiviissä rasiassa usean päivän, joten voit tehdä pohjat ennakkoon.

6. Valmista täyteet ja koristelu. Sulata ensin suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Jos käytät mikroa, sulata suklaata noin 20 sekuntia kerrallaan ja sekoita. Näin suklaa ei pala.

7. Voitele marenkipohjien pohjat, eli leivinpaperiin päin olleet puolet, sulatetulla suklaalla. Anna suklaan kovettua. Jos sinulla on kiire, voit laittaa pohjat pakkaseen viideksi minuutiksi.

Vinkki: Suklaa antaa pohjille ihanan maun ja se estää myös kosteuden imeytymisen marenkiin.

8. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi.

9. Pilko banaani pieniksi paloiksi ja ripottele ensimmäisen pohjan päälle. Leivitä banaanien päälle kermavaahtoa.

10. Laita toinen pohja banaanien ja kermavaahdon päälle. Peitä kakku kermavaahdolla.

11. Koristele kakku vadelmilla. Jos suklaata jää yli, ota sulanutta suklaata teelusikkaan ja pyöritä lusikkaa kakun yllä. Näin saat siitä kauniin kuvion kakun päälle.

Juttua muokattu 8.9.2016 klo 7.49.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Osa Anna-Leena Härkösen ja Riku Korhosen kavereista jaksaa toisinaan yhä ihmetellä parin asumismuotoa. 

Kirjailijapari Anna-Leena Härkönen ja Riku Korhonen ovat olleet naimisissa kahdeksan vuotta, mutta eivät ole ikinä asuneet yhdessä.

– Elämme kumpikin omaa arkeamme, yhteistä arkea meillä ei käytännössä ole: emme ole nähneet toisiamme vaikka imuroimassa. Joskus olen pessyt Anna-Leenan ikkunat ja hän on siivonnut keittiöni, Riku kertoi torstaina Otavan syksyn avajaistilaisuudessa.

”Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja.”

Molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn. Anna-Leena painottaa, että hän ei kaipaa yhtään pikkulapsiaikojen ruuhka-arkea ja yhteisasumista. Hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.

– Meillä ei ole siivous- tai sisustusriitoja. Kun tapaamme, meidän tarvitsee suoriutua vain toisistamme. Tietenkin siihen liittyy vahvasti se, ettei meillä ole yhteisiä tai pieniä lapsia, johon liittyisi velvoitteita.

Kerran viikossa

Pari tapaa usein viikonloppuisin, tai kun molempien kalentereissa on sopiva rako, yleensä kerran viikossa. Riku asuu Turussa, mutta on viettänyt viime keväästä enemmän vapaita Anna-Leenan luona Helsingissä. 

”Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita.”

Pari arvelee, että asumismuoto herättää ihmisissä ihmetystä, koska yhteisasuminen on vielä yhteiskunnassa jonkunlainen normi.

– Ihmiset pelkäävät hassuja asioita, kuten vaikka sukulaisten reaktioita. Kun on vahvoja oletuksia, miten asioiden tulisi olla ja on vaikea toimia toisin, vaikka se voisi sopia itselle. Kun opetin yliopistossa, minulla oli kerran oppilas, jonka kumppani asui Japanissa. Minusta se kuulosti haastavalta, Riku sanoo.

Pari uskoo, että tulevaisuudessa useampi aikuinen pari saattaa valita erillään asumisen.

”Aamulla juomme myrtseinä kahvia.”

– Olen nyt huomannut, että nousussa on maailmalla trendi, että lapsettomat ihmiset asuvat erillään, Anna-Leena toteaa.

Kirjailijapari osaa arvostaa myös työrauhaa, jonka järjestely mahdollistaa. Puolivahingossa heidän julkaisutahtinsa on mennyt lomittain. Anna-Leenalta ilmestyi kesän alussa kirja ja Riku kirjoittaa parhaillaan seuraavaa. He arvelevat, että heidän suhteensa ei ole järjestelyllä arkipäiväistynyt.

– Paitsi aamuherätykset ovat aina arkisia. Aamua ei voi naamioida, illat ovat vapautuneita ja riehakkaita, mutta aamulla juomme myrtseinä kahvia, Riku kertoo.
 
 

Anssi Kela. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyt muusikko pyytää some-kommentoijilta kunnioitusta kaikkia kohtaan. 

Muusikko Anssi Kela julkaisi eilen Facebookissaan kuvan Turun kauppatorista. Kuvan alla muusikko kirjoitti seuraavasti:

– Näin torin kulmassa ruumispussin ja raskaasti aseistautuneet poliisit. Tunnelma torilla oli kuitenkin tuossa vaiheessa rauhallinen. Nyt poliisi on tyhjentänyt torin, kuva hotellihuoneeni ikkunasta. Kamala tapaus. Maailma on sairas, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Asiasta kirjoitti eilen esimerkiksi Iltalehti.

”Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa.”

Tänään Anssi julkaisi aiheesta uuden päivityksen, jossa kertoo, että on joutunut poistamaan edellisen päivityksensä rasististen kommenttien vuoksi.

– Olen saanut kuulla olevani tapahtumiin osasyyllinen, koska olen mm. esiintynyt rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. On tullut yksityisviestejä, joissa minua syytetään murhaajaksi. Osa kommentoijista on ollut sitä mieltä, että minut tai muita artisteja pitäisi tappaa. Tällaiset kommentit olen pyrkinyt heti poistamaan. Sivullani on aina ollut lupa esittää mielipiteitä, jotka eriävät omistani. Raja kulkee uhkausten esittämisessä.

Muusikko toteaa, että kommenttien lukeminen on surullista. Hän toivoo, että uuden postauksen jälkeen ihmiset osaisivat käyttäytyä paremmin.

– Poistan tämän julkaistuani eilisen postaukseni ja kaikki sen kommentit. Ne eivät edistä mitään hyödyllistä. Voitaisiinko tämän kirjoituksen alla yrittää kohdella toisiamme hieman kunnioittavammin? hän peräänkuuluttaa.

”Ei ole sinun vika”

Monet uuden postauksen kommentoijista ovat todenneet, että Anssin aiemmin saamat kommentit ovat järkyttäviä ja kaikin puolin tarpeettomia.

– [Tapahtunut] ei ole sinun, eikä yhdenkään artistin vika. Päinvastoin, artistit ovat aina ensimmäisenä ottamassa osaa suruun ja laulamassa hyvää henkeä moisten ikävien tapahtumien jälkeen, eräs kommentoi päivityksen alla. 

– Loistava kirjoitus Anssi. Toivottavasti muutkin suhtautuisivat yhtä fiksusti asiaan. Vihan lietsominen ja rumat puheet eivät auta ketään. Kaikkea hyvää sinulle, toinen kommentoija totesi.

Lue Anssin koko postaus joko hänen kaikille julkiselta Facebook-sivultaan tai tästä alta: 

Juttua muokattu 18.8.2017 klo 15.51: Lisätty päivityksen alla kirjoitettuja kommentteja.

Martina kertoo, että seksuaalisuus on hänelle tärkeä osa elämää.

Yrittäjä ja tv-persoona Martina Aitolehti, 35, kirjoittaa seksuaalisuudesta ja fantasioista tuoreessa blogitekstissään. Martina kertoo seksuaalisuuden olevan hänelle yksi elämän tärkeimmistä ja perustavanlaatuisimmista osa-alueista.

– Seksi. Tämä mysteerinen sana joka mielellään tulisi sanoa hyvin hiljaa tai vaikka jättää sanomatta kokonaan. Kuinka moni meistä juttelee avoimesti omasta seksielämästä, saatikka niistä villeistä fantasioista? En ainakaan minä, Marina kirjoittaa.

Hänen mielestään seksin ja seksuaalisuuden ei pitäisi olla hyssyteltäviä asioita.

– Seksi ja intohimo on meille elintärkeä asia ja siitä puhuminen ei pitäisi olla niin ”häpeällistä”. Jotta intohimon liekkiä pystyy pitämään yllä, vaatii se paljon. Yksi isoin juttu on se suhde omaan kehoon ja itseltä lupa fantasioida, sinä tiedät mistä sinä tykkäät, nautit ja uskallat sanoa sen ääneen, hän kirjoittaa.

 

Blogissa @idealistafi ajatuksia seksistä 🚿 #blogipäivitetty #luelisää #seksiäjamielihyvää

A post shared by Martina Aitolehti (@martinaaitolehtiofficial) on

Blogipäivityksensä kunniaksi Martina julkaisi Instagramissaan uuden kuvan.

Hän huomauttaa, että vaikka oman seksuaalisuuden hyväksyminen on ollut hänelle aina helppoa, asiasta puhuminen ei ole aina mutkatonta.

– Mun suhde omaan kehoon on ollut aina hyvin selkeä, mutta silti asioiden ääneen sanominen vaatii edelleen välillä rohkeutta. Tähän aion tehdä muutoksen, hän päättää tekstinsä.

Vierailija

Martina Aitolehti haluaa, että seksistä puhuttaisiin rohkeammin: ”Sen ei pitäisi olla niin häpeällistä”

Martina tuli toisena naisena julkisuuteen ja lisäksi on kertonut julkisesti pettäneensä kaikkia miehiään. Lisäksi esitellyt itseään ja moneen kertaan leikattuja silikonirintoja viihde- ja miestenlehdissä. Eli eiköhän tämän turhan julkkiksen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen ole tullut todistetuksi jo ilman huonolla äidinkielellä kirjoitettua blogitekstiä, jossa ei kirjoitusvirheiden ja copypasten käytön lisäksi ollut mitään sisältöä. Me naiset voisi tehdä näiden nuoleskelujuttujen...
Lue kommentti

Lauran kertoo pahimmassa sairauden vaiheessa ajatelleensa, että vain fyysinen kipu saa henkisen tuskan helpottamaan. 

Vyöhyketerapeuttina ja hierojana työskentelevä Laura Tuomarila, 46, kertoi aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan sairastuneensa syömishäiriöön 20 vuotta sitten. Lauran mukaan ensimmäiset vuodet hän sairasti anoreksiaa, myöhemmin sairaus oli jotain anoreksian ja bulimian väliltä.

– Noina vuosina kadotin sen vähäisenkin yhteyden itseeni, mikä minulla oli ennen sairauttani ollut. Syömishäiriö kaappasi identiteettini, ja minusta tuli yhtä kuin sairauteni. Se kuka minä olin, oli täysin hukassa, Laura kirjoittaa Kaunis minä – kun laihuudesta tulee pakkomielle -kirjassaan.

Nyt hän puhuu samasta aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa. Laura kertoo IS:lle yrittäneensä nuoruudessaan näyttää aina ulospäin vahvalta.

– Painoin omia tunteitani jonnekin taustalle ja olin erilaisissa porukoissa. Ahdistuin ja aloin hoitaa ahdistustani syömättömyydellä, hän kertoo.

”Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon.”

Laura kertoo, että syömishäiriöoireilu oli alkanut jo hänen lapsuudessaan. Syömisten kontrolloiminen oli hänelle keino kontrolloida elämän karikoita.

Sairaus tuotti hänelle suunnatonta henkistä kipua. Yksi keino säännellä mielen kipua Lauralle oli se, että hän alkoi viillellä.

– Psyykkinen kipu oli niin mieletöntä. Siihen oli hajoamassa siihen pahaan oloon. Ainoa keino minulla siihen, että sain ahdistuksen poistettua, oli se, että otin jonkun teräaseen ja vetäisin pienen viillon. Se fyysinen kipu vei sen psyykkisen kivun pois, hän kertoo IS:lle.

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Laura kertoi, että hänen perheensä oli tärkeä tuki toipumisprosessissa. Myös hänen miehensä Samuli Edelmann on auttanut häntä prosessissa. 

– Kukaan ei laittanut aikataulua sille, milloin pitäisi olla valmis. Sain tervehtyä juuri siinä tahdissa, mikä oli minulle sopivaa, hän kertoi. 

Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta: Venla, 16, ja Ilmari,12.